Lue keskustelun säännöt.
Matkustelitteko te muut 30-60-vuotiaat lapsuudessa ulkomaille?
Kiinnostaa kuulla, kun itse nelikymppisenä olen sellaisesta perheestä, jossa käytiin 80-00-luvuilla ulkomaan matkalla aina kaksi tai kolme kertaa vuodessa, pidennettyjä viikonloppuja tai viikon parin etelänmatkoja. Ei kuitenkaan ollut varakkaita vanhempia, toinen vanhempi perus paperinpyörittelijä ja toinen työtön, mutta aurinkolomiin säästivät aina rahat kasaan.
18-vuotiaaksi mennessä olin käynyt jo 20 maassa. Nykyäänhän on paljon matkustelevia nuoria perheitä, mutta entä teillä muilla keski-ikäisillä? Kyselen, kun omassa tuttavapiirissä ei juuri kukaan muu matkustellut silloin lapsuudessa, ja enemmistö nyt tuntemistani ikätovereista on päässyt vasta aikuisena näkemään maailmaa ja viemään omia lapsiaan ulkomaanlomille.
Kommentit (498)
Vierailija kirjoitti:
Emme, vaikka perhe keskiluokkainen (opettajia) ja pitkät lomat. Ensimmäinen ulkomaanlentoni oli 23-vuotiaana opiskelijana ekskursio.
M58
Sama - vanhemmat opettajia, ja tupakkaan & viinaksiin oli kyllä rahaa, mutta ei matkusteluun. Ruotsissa käytiin tuttavaperheen kanssa 80-luvun alkupuolella ja sehän oli laivamatkoineen huikea seikkailu. Lappiin ajettiin omalla autolla jokusen kerran tuttavia tervehtimään, mutta ne reissut loppuivat kun olin ekoilla luokilla koulussa. Ensimmäisen kerran lensin muistaakseni 16-vuotiaana sukulaisen häihin Eurooppaan. Ensimmäinen etelänloma taas oli lukion luokkaretki Välimerelle.
Omien lasteni kanssa olen matkustellut jonkun verran. Useampi etelänloma tehtiin, kun muksut olivat alakoululaisia, ja kaupunkilomille lennettiin heidän ollessaan yläkoulussa.
Nyt, kun omat lapset ovat aikuisia, olen käynyt muutamilla aurinkolomilla. Jos olisi rahaa enemmän, tulisi varmasti matkusteltua enemmän, todennäköisesti vähintään yksi aurinkoloma joka talvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini, syntynyt -39, toimi lakiopintojensa sivussa matkaoppaana jo parikymppisenä 60-luvulla mm Norjassa ja Sveitsissä, puhui sujuvasti useampaa kieltä, joten jatkoi matkustelua myös lastensa, eli mun ja isosiskoni kanssa. Olen siis reissannut 1-vuotiaasta, eli vuodesta 72, lähtien vähintään pari kertaa vuodessa, kunnes täytin 18 ja äitini sairastui niin, että joutui palaamaan Suomeen asuttuaan eläkkeellä ulkomailla. Siskoni on asunut ympäri maailmaa perheensä kanssa, itse Suomessa ja omat neljä lastani reissaa jo omine nokkineen vaikka toiselle puolelle maapalloa. Olen tällä hetkellä nuorimman, 19v, kanssa useamman kuukauden ulkomaan reissussa.
Vierailija kirjoitti:
Olen pian 60-vuotias, ja en matkustellut lapsena juuri minnekään. Kerran kävimme autolomalla Ruotsissa ja Norjassa, olin silloin noin 10-vuotias. Aikuisena olen sitten jonkin verran matkustellut. Omat lapset ovat noin kolmekymppisiä, ja heidän kanssaan on käyty aurinkolomilla varmaan kymmenisen kertaa, kun olivat pieniä. Niihin kyllä säästettiin sitten koko vuosi ja tingittiin aika monesta asiasta. Ihmettelen, mistä rahat löydettiin, vaikka lasten matkat olivatkin halvempia, sillä nykyisin emme pysty miehen kanssa edes kahdestaan matkustamaan minnekään, rahat eivät riitä, vaikka töissä ollaaankin.
Miten voi olla ettei töissä käyvällä pariskunnalla ole varaa esim. johonkin tonnin Turkin matkaan? Mihin teidän rahat oikein menee?
Milleniaali. Ei ollut rahaa käydä missään. Ei ollut edes mökkiä tai autoa. Faijaa karattiin telttaretkelle naapurikunnan metsään bussilla, siinä oli lapsuuden lomamatkat
Ei matkusteltu. Akateemiset vanhemmat oli. Olen 50+. Alakoulussa oli vain muutamia luokkakavereita, joiden perheet matkusteli. Niilläkin taisi lomailut loppua 90- luvun lamaan. Moni säästi asuntoonsa ja joa oli rahaa niin hommattiin mökki. Ei käyty missään rantalomilla. Mun vanhemmat ei muutenkaan maanneet rannalla, vaikka se olikin muotia tuolloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viisikymppinen nainen (syntynyt 1976). Lapsuudessani matkustimme vain noin 70 km säteellä kodistamne. Tuolla etäisyydellä asuivat kauempana asuneet serkkuni, joiden luon kyläiltiin.
Koskaan, yhtäkään kertaa emme yöpyneet pois kotoa.
Vanhempani maanviljelijöitä, ja eläimet osaltaan piti kiinni. Mut kyse myös vanhempieni elämäntavasta.
Hyvän lapsuuden elin ja aikuisena olen ehtinyt matkustamaankin. :)
Käytiin Ruotsissa ja Neuvostoliitossa kerran. Yhdelle Norjan reissulle pääsin myös, mutta se ei ollut vanhempien kanssa. Ei maaseudulla muutkaan sen kummemmin matkustelleet ja hyvä lapsuus oli. Viisikymppinen olen. Aikuisena olen matkustellut todella paljon oman perheeni kanssa ja siitä nauttinut. Yli 50 maata kierrettynä ja 5 maanosaa. Monissa maissa vielä tullut käytyä monia kertoja kuten Usa, Ranska, Italia, Espanja, Saksa, Arabiemiraatit jne. Nuorena pääsin asumaankin ulkomailla lyhyesti pariin otteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran kävimme automatkalla Lapissa; Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Muuten kaikki lomat ja viikonloput olimme mökillä, isäni entisessä synnyinkodissa Keski-Suomessa. Myöhemmin sinne rakennettiin myös saunamökki. Aikuisena olenkin sitten paljon matkustellut. Ja 49 vuotias olen, Etelä-Suomesta kotoisin.
Joo. Kirkonkylällä joskus käytiin. Pakolliset; neuvolassa, hammaalääkärissä. Kerran 1969 tai - 70 lähdin 6v:na naapurin aikamiespoikien kyytiin, kun veivät sukulaismiehen kauppalaan 50 km päähän. Eikä vanhemmat tienneet mitään ennenkuin kotona näytin karamellipussin, jonka pojat ostivat minulle. EI! Eivät olleet sellaisia! Älkää säikkykö! Joka tapauksessa, ei ollut autoa eikä rahaakaan matkustella. Aikuisena muutaman kerran tullut käytyä Turkissa ja Kreikassa. Tukholmassa tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden kerran käytiin etelässä ennen kouluikää, mutta muuten sain kuulla jopa laivalla käymisen yhdessä ystäväperheen kanssa olevan liian kallista. Vanhemmalla oli kummasti rahaa käydä itse ulkomailla seurustelukumppanin, sukulaisten ja harrastusporukan kanssa.
Olen vähän yli 50. Matkustelimme autolla. Ympäri pohjoismaita jonkun kerran, ja Keski-Euroopassa joskus. Mies samaa ikäluokkaa, heidän perheessään käytiin etelänmatkoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useita kertoja vuodessa, 80-luvulla. Ei kuitenkaan koskaan lentäen, vaan aina omalla autolla. Siihen ei ollut varaa. Saksassahan esimerkiksi oli hyvin halpaa suomalaisittain ajateltuna.
Olen 64v ja käytiin kerran Ruotsissa kun olin 9v
Vähävarainen yh äiti ja viisi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin lapsena 70/80-luvulla automatkoilla useimmissa Länsi-Euroopan maissa ja myös monissa Itä-Euroopan maissa sen jälkeen kun NL romahti.
M54
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä on jossain Thaimaassa?
Onhan se aika kaukana.
Thaimaa on tyypillinen paskainen kehitysmaa, jossa ei tunneta naisten-, lasten- ja eläintenoikeuksia, ja jossa on aina liian kuuma ja liikaa ihmisiä. Kuka sellaiseen paikkaan haluaa vapaaehtoisesti mennä?
Meidän perheen kanssa käytiin ulkomailla vain muutamia kertoja. En kyllä koe jääneeni mistään paitsi, kesät vietettiin maalla, käytiin tapaamassa sukulaisia ympäri Suomea ym. Auto ja junamatkailu on minusta muutenkin mukavampaa kuin lentäminen, vielä nykyäänkin, vaikka jonkun verran on tullut aikuisena reissattua.
Vanhemmat matkustelivat. Minua ei koskaan otettu mukaan vaan laitettiin isovanhemmille.
Olen ottanut homman takaisin. Etäisyys vanhempiin n. 2000 km joka on oikein sopiva etäisyys
Tukholman risteilyilla muutama kerta. Duunin puolesta tuli kierrettyy maapalloo 50 vuoden ajan 16v elakkeeseen asti- ei tullu mieleen lomailla muuta ku Suomen jarvilla - talvet ja kesat....
Kerran käytiin. Serkut matkusteli vuosittain ja olin kateellinen. Aikuisena ja omien lasten kanssa olen ottanut takaisin.
Ei koskaan käyty Ruotsia kauempana. Siellä tosin käytiin usein, koska siellä on sukulaisia. Ei kun niin se olikin, että kerran käytiin Kööpenhaminassa, koska tämä Ruotsissa asuva sukulaisperhe halusi sinne. Meidän tuttavapiirissä tällainen oli ihan normaalia. Lähinnä kotimaassa autoiltiin kesälomilla ja nukuttiin teltassa ja syötiin omia eväitä. Molemmat vanhemmat olivat pienipalkkaisissa duunareita. En ole koskaan osannut muuta kaivata. Harrastan itsekin lähinnä kotimaan matkailua, sitäkin melko vähän.