Lue keskustelun säännöt.
Matkustelitteko te muut 30-60-vuotiaat lapsuudessa ulkomaille?
Kiinnostaa kuulla, kun itse nelikymppisenä olen sellaisesta perheestä, jossa käytiin 80-00-luvuilla ulkomaan matkalla aina kaksi tai kolme kertaa vuodessa, pidennettyjä viikonloppuja tai viikon parin etelänmatkoja. Ei kuitenkaan ollut varakkaita vanhempia, toinen vanhempi perus paperinpyörittelijä ja toinen työtön, mutta aurinkolomiin säästivät aina rahat kasaan.
18-vuotiaaksi mennessä olin käynyt jo 20 maassa. Nykyäänhän on paljon matkustelevia nuoria perheitä, mutta entä teillä muilla keski-ikäisillä? Kyselen, kun omassa tuttavapiirissä ei juuri kukaan muu matkustellut silloin lapsuudessa, ja enemmistö nyt tuntemistani ikätovereista on päässyt vasta aikuisena näkemään maailmaa ja viemään omia lapsiaan ulkomaanlomille.
Kommentit (498)
Käytiin me kerran Ahvenanmaalla.. en kyllä muista, että muutkaan ois hirveästi matkustellut. Yksi kaveri teki pari kertaa jonkun pidemmän reissun tyyliin Kaliforniaan, olivat hyvätuloisia.
T. 88-syntynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
35v. ensimmäisen kerran "etelään". Tukholmassa käytiin laivalla kavereiden kanssa 15v. alkaen.
Vanhempien mukana ei koskaan, näiden kanssa pari kertaa Haaparannassa ja kerran Tallinnassa, ainoat ulkomaanmatkat.
kävit Haaparannalla. Olet varmasti Oulusta....................
Etelä-Suomesta, Haaparannassa oli töiden perässä muuttaneita sukulaisia.
Nuo matkat kuplalla ilman yöpymisiä ja 70-luvun alun teillä, jolloin moni nykymaantie oli vasta rakenteilla eikä motareita yhtään reitillä.
Ja monen muun kertomana rahaa ei ollut vanhemmilla käytettävissä ylimääräistä, vaikka kumpikin pääosin töissä. Pankistakaan ei olisi saanut asuntolainaa ilman sukulaisten takaamista ja sellaiseen pystyviä ei ollut. Elektroniikkaa... kasettiradio vuonna -76 transistoriradion seuraksi ja samoihin aikoihin uusi mustavalko telvisio (tuon ajat TVt kesti ehkä sen 10v.). Väritelkka ja videot ostettu, kun itse päästy palkkatöihin ja säästetty.
Tämä on tosi mielenkiintoinen ketju ja sai pohtimaan omaa lapsuutta. Itse olen syntynyt 80-luvun alussa ja kävimme todella usein Ruotsin-laivalla ja Ruotsissa, joten en pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä. Olimme kuitenkin ihan keskituloinen perhe. N. 6- ja 8-vuotiaana kävin Kanarialla ja olin ehkä 11, kun kävimme Kreikassa. Tanskassakin käytiin Legolandissa. Tallinnassa käytiin kerran, mutta siihen aikaan se oli kamala paikka.
15-vuotiaana olin Englannissa kielikurssilla ja sen jälkeen olen omatoimisesti hakeutunut ulkomaille aina, kun mahdollisuus. Esim. lukion matkalle Ranskaan ja au pairiksi. Olen aikuisiällä matkustanut todella paljon.
Nyt mulla on monilapsinen perhe ja matkustaminen on siksi hankalampaa ja kallista. Vien lapsia kuitenkin mielelläni ulkomaille avartamaan maailmankuvaa mahdollisuuksien mukaan.
Koulussa kyllä oli muitakin matkustavia perheitä, mutta se ei ehkä ollut ihan niin yleistä kuitenkaan silloin 90-luvulla. Oon tosi onnellinen, että pääsin lapsena ulkomaille.
Oon -81 syntynyt. Meillä oli kai ihan normiperhe, kolme lasta, isä di ja äiti lastenhoitaja. Matkustettiin kaksi kertaa ruotsiin ja kerran Kreikkaan viikoksi. Ei ollut varaa enempään. Monet kaverit matkusteli todella paljon, olivat monta kertaa vuodessa jossain reissussa. Yksi luokkakaveri oli aina talvisin pitkän loman Thaimaassa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä on jossain Thaimaassa?
Vastaavasti;: Mitä 'ihmeellistä' on Suomessa, miksi tänne kukaan tulee?
Lapsille yritin opettaa, että uusista asioista vähiten meillä on kiinnostuneet kilpikonnat ja siitä eteenpäin tyhmyysjärjestyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tosi mielenkiintoinen ketju ja sai pohtimaan omaa lapsuutta. Itse olen syntynyt 80-luvun alussa ja kävimme todella usein Ruotsin-laivalla ja Ruotsissa, joten en pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä. Olimme kuitenkin ihan keskituloinen perhe. N. 6- ja 8-vuotiaana kävin Kanarialla ja olin ehkä 11, kun kävimme Kreikassa. Tanskassakin käytiin Legolandissa. Tallinnassa käytiin kerran, mutta siihen aikaan se oli kamala paikka.
15-vuotiaana olin Englannissa kielikurssilla ja sen jälkeen olen omatoimisesti hakeutunut ulkomaille aina, kun mahdollisuus. Esim. lukion matkalle Ranskaan ja au pairiksi. Olen aikuisiällä matkustanut todella paljon.
Nyt mulla on monilapsinen perhe ja matkustaminen on siksi hankalampaa ja kallista. Vien lapsia kuitenkin mielelläni ulkomaille avartamaan maailmankuvaa mahdollisuuksien mukaan.
Koulussa kyllä oli muitakin matkustavia perheitä, mutta se ei ehkä ollut ihan niin yleistä kuitenkaan silloin 90-luvulla. Oon tosi onnellinen, että pääsin lapsena ulkomaille.
Olen syntynyt 70-luvun puolessa välissä ja varsinaisesti ulkomaille pääsin lapsuudessa vain kaksi kertaa, kun isoäitini vei meitä sisaruksia yksi-kaksi kerrallaan etelälomalle. Koko perheen kanssa käytiin kyllä yleensä kotimaassa asuntovaunulla, mutta joskus Ruotsiin tai Norjaan. En päässyt siis lapsena nykymittapuulla juurikaan ulkomaille, mutta silti tuntui, että lapsuudestani ei puuttunut mitään.
Eikä siitä traumaa jäänyt, ei ole tapana matkustella kovin usein, mutta olen kerran asunut lyhyemmän ajan (6kk) Ranskassa ja nyt yli kymmenen vuotta Saksassa.
Eipä juuri. Pari automatkaa Eurooppaan. Etelänmatkoja yksi, johon äiti ei lähtenyt mukaan jotta rahaa säästyi. Kotimaassa reissasimme melko ahkerasti niin kauan kun isällä oli työsuhdeauto. Ikää 50 ja risat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien kanssa ei käyty kuin kerran Norjassa. Meillä äiti ei ollut innostunut matkailusta. Itse heti kun ikä riitti lähdin Interrailille joko yksin tai tyttöystävän kanssa. Silloin oli vielä Itä-Saksa olemassa ja Berliiniin mentiin junalla Itä-Saksan länsipuolen läpi. Paras paikka...Borneon vieressä oli silloin nuita paratiisisaareja, joissa asuttiin savimajassa ja melläkin oli oma kotivaraani, pesuhuone oli viereinen vesiputous, ruoka vähän riippui mitä meri antoi, yhteysvene Borneon mantereelle kyllä kulki kerran viikossa kelien mukaan...voi olla, että ne ovat nykyisin hotelleja täynnä.
Olen 32 ja reissannut etelän lomilla vanhempien kanssa aika usein kouluikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla samanlainen lapsuus, olen matkustanut todella paljon. Jenkeissä käytiin ekan kerran 1981 ja sen jälkeen neljästi ennen kuin olin 18. Kävimme Havaijilla, Floridassa, Californiassa ja isommalla kiertomatkalla pohjoisessa. Euroopassa reissattiin joka kesä ja talvella käytiin aina jossain riittävän lämpimässä. Vanhemmat oli auringon- ja seikkailunnälkäisiä eikä meidän perhe ikinä käynyt seuramatkoilla.
Imin tuon elämäntavan äidinmaidossa ja olen jatkanut samaa rataa. Ensi vuonna täytän 50, edelleen vähintään 4 matkaa vuodessa. Lapset ovat nyt 10-15- vuotiaita ja ovat tietysti omaksuneet saman elämäntavan.Olin ekan kerran USAssa 1979 olin 16v....nyt on jäännyt vähemmälle mutta kävin paljon 80-luvulla USAssa. Pidin silloin maasta enemmän....olin Hawaijilla 1988 25 vuotiaana ja muuten tehdän selväksi kaikki oli loma reissuja ja omalla rahalla, paitsi tuo eka reissu 1979.
Yhteensä olen käynnyt siellä 23 kertaa (ehkä, tai 24) mutta menen kyllä vielä koska on ystäviä sielä vielä.
Nyt suosikki maani on Austraalia.....
Oliko perheenne hyvätuloinen vai mikä
mahdollisti matkustamisen?
Olisi ihanaa matkustaa enemmän, mutta raha...
Ruotsissa joka viikko bensanhakureissulla. Voihan sitä lomailuksi kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran käytiin Ruotsissa sukuloimassa 70-luvulla. En osannut kärsiä matkustelun puutteesta silloin, enkä kyllä vieläkään. Suomessakin on vielä paljon näkemistä.
Kävin pari kertaa Ruotsissa koululuokan kanssa tms 70luvun puolivälin tienoilla. Perheeni ei matkustellut kotieläinten vuoksi. Nuorena aikuisena kävin Kreikassa 80luvulla. Työkavereiden kanssa tehtiin joitain reissuja Pärnuun yms.
Enää matkustelu ei kiinnosta ainakaan lentokoneella.
N64
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin lapsena perheeni kanssa lomamatkoilla.
Nyt aikuisena en ole käynyt kertaakaan
Sama juttu
Pohjoismaat+viro+viipuri+leningrad(nykyisin toisella nimellä)
Joo. Rantakohteita alakouluiässä kävin. Teininä en enää niin hinkunut mukaan
Kanariaa ja Rodosta yms.
Pakettimatkoja lapsiperhehotelleissa. Taisivat olla suhteessa halvempia silloin 80-90 luvulla
Ja ei tosiaan oltu varakkaita.
M44
ketä kiinostaa enää reissata. joka paikassa samaa paskaa. mut varmaan tärkee päästä somettaa asiasta.
Oon 70-luvulla syntynyt ja kyllä tuli reissattua. Vähintään kerran vuodessa käytiin jossakin aurinkolomalla ja välillä useamminkin. Jossain kohtaa lapsuuttani vanhemmat osti loma-asunnon ulkomailta niin siellä tuli sitten käytyä monta kertaa vuodessa. Edelleen tulee reissattua. Sellainen 2-10 kertaa vuodessa tulee käytyä jossakin Suomen ulkopuolella. Osa työreissuja. Kymmenissä maissa oon käynyt.
Olen 60+. Lapsena emme koskaan matkustaneet ulkomaille. Kerran kävimme junamatkalla Turussa. Teini-ikäisenä kävin kaksi kertaa ulkomailla urheilemassa.
Oman perheen kanssa emme koskaan ole olleet lomamatkalla ulkomailla. Olen itse köyhästä perheestä ja jotenkin se vaikuttaa vieläkin matkustamiseen.
Lapset toki aikuisena matkustaneet. Hyvä niin.
Vm 77. Ihan varhaislapsuudessa ei matkustettu. Kouluiässä alkaen joka talvi jonnekin ulkomaille, myös kaukolomille. Edelleen käyn joka vuosi jossain.