Lue keskustelun säännöt.
Matkustelitteko te muut 30-60-vuotiaat lapsuudessa ulkomaille?
Kiinnostaa kuulla, kun itse nelikymppisenä olen sellaisesta perheestä, jossa käytiin 80-00-luvuilla ulkomaan matkalla aina kaksi tai kolme kertaa vuodessa, pidennettyjä viikonloppuja tai viikon parin etelänmatkoja. Ei kuitenkaan ollut varakkaita vanhempia, toinen vanhempi perus paperinpyörittelijä ja toinen työtön, mutta aurinkolomiin säästivät aina rahat kasaan.
18-vuotiaaksi mennessä olin käynyt jo 20 maassa. Nykyäänhän on paljon matkustelevia nuoria perheitä, mutta entä teillä muilla keski-ikäisillä? Kyselen, kun omassa tuttavapiirissä ei juuri kukaan muu matkustellut silloin lapsuudessa, ja enemmistö nyt tuntemistani ikätovereista on päässyt vasta aikuisena näkemään maailmaa ja viemään omia lapsiaan ulkomaanlomille.
Kommentit (498)
Ei ollut puhettakaan ulkomaan matkoista, ei edes kotimaan matkoja. Rahaa ei ollut ikinä mihinkään, joskus ei edes ruokaan. Lapsuus ja nuoruusvuodet 70-80 luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pian 60-vuotias, ja en matkustellut lapsena juuri minnekään. Kerran kävimme autolomalla Ruotsissa ja Norjassa, olin silloin noin 10-vuotias. Aikuisena olen sitten jonkin verran matkustellut. Omat lapset ovat noin kolmekymppisiä, ja heidän kanssaan on käyty aurinkolomilla varmaan kymmenisen kertaa, kun olivat pieniä. Niihin kyllä säästettiin sitten koko vuosi ja tingittiin aika monesta asiasta. Ihmettelen, mistä rahat löydettiin, vaikka lasten matkat olivatkin halvempia, sillä nykyisin emme pysty miehen kanssa edes kahdestaan matkustamaan minnekään, rahat eivät riitä, vaikka töissä ollaaankin.
Olen samanikäinen ja ensimmäisen kerran kävin Suomen rajojen ulkopuolelle 24-vuotiaana. Ei meidän perhettä kiinnostanut ulkomaanreissut, mökki oli se juttu. Ja rahasta ei ollut kiinni.
Olen 7-kymppinen, maanviljelijäperheestä. Ei matkusteltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 54 ja lapsena kävin kerran Ruotsissa, ja vasta 16-vuotiaana ensimmäisen kerran "etelässä". Ei paljon kukaan muukaan käynyt jatkuvasti ulkomailla, yksi luokkakaveri kävi kasarilla Travemündessä Finnjetillä. Varmaan aika harvinaista kun muistan sen.
Tää taitaa olla nykyajan juttu, että joka asiassa mennään äärimmäisyyksiin. Ei ihmiset matkustaneet noina vuosikymmeninä ulkomaille kuin muutaman vuoden välein. Nyt on perheitä jotka käy vaikka 5 krt vuodessa jossain pitkällä.
"Tää taitaa olla nykyajan juttu, että joka asiassa mennään äärimmäisyyksiin. Ei ihmiset matkustaneet noina vuosikymmeninä ulkomaille kuin muutaman vuoden välein. Nyt on perheitä jotka käy vaikka 5 krt vuodessa jossain pitkällä."
Noh, nykyään kun vapaa-ajan asunnon vaatimustaso on kasvanut, ja sitä myötä niiden omistamisen kiinteät kustannukset, mitkä nekin ovat pakollisine remontteineen, kiinteistöveroineen, jätemaksuineen, 3000-5000 € vuosi. Niin tällä rahalla saa aika monta Ruotsin risteilyä, halpalento matkaa jne. Kun kyvykkäästi hyödyntää tarjouksia.
Eli kyllä tää internet on tuonut, valinnanmahdollisuuksien kirjon.
Hotellitarjouksia, airbnbtä tms kyttäämällä, ja yhdistelemällä asioita saa varsin edukkaita lomia.
Tehtiin perheen kanssa pitkiä automatkoja ympäri Eurooppaa. N50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä matkustettu ulkomaille lapsuudessa, maalla käytiin mummoa katsomassa muutaman kerran vuodessa. Yksi risteily Ruotsiin 80 luvun lopussa. Ei muuta. Ensimmäisen kerran olin lentokoneessa 19v ja silloin tein lomareissun kaverin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pian 60-vuotias, ja en matkustellut lapsena juuri minnekään. Kerran kävimme autolomalla Ruotsissa ja Norjassa, olin silloin noin 10-vuotias. Aikuisena olen sitten jonkin verran matkustellut. Omat lapset ovat noin kolmekymppisiä, ja heidän kanssaan on käyty aurinkolomilla varmaan kymmenisen kertaa, kun olivat pieniä. Niihin kyllä säästettiin sitten koko vuosi ja tingittiin aika monesta asiasta. Ihmettelen, mistä rahat löydettiin, vaikka lasten matkat olivatkin halvempia, sillä nykyisin emme pysty miehen kanssa edes kahdestaan matkustamaan minnekään, rahat eivät riitä, vaikka töissä ollaaankin.
Miten voi olla ettei töissä käyvällä pariskunnalla ole varaa esim. johonkin tonnin Turkin matkaan? Mihin teidän rahat oikein menee?
En ole sama, mutta vaikka nyt kaupan kassan ja postinjakajan palkoilla ei ihmeitä reissata sen jälkeen, kun maksaa vuokran ja pakolliset laskut.
Tai toisin päin, itselläni olisi varaa, mutta en matkustaisi Turkkiin tai Bulgariaan tai muihin vastaaviin kohteisiin edes ilmaiseksi. Sitten saattaisin sanoa, ettei ole varaa, kun tarkoittaisin, ettei ole varaa sellaisiin kohteisiin, joihin oikeasti haluaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo 30-60 on aika laaja skaala, sillä esim. 30v on syntynyt vuonna 1996, eli aika eri lapsuus kuin esim. kuusikymppisellä. :)
Itse olen 37 ja käytiin suunnilleen joka toinen vuosi etelässä ja siihen päälle risteilyjä yms. Matkoja oli siis määrällisesti monta, mutta suuntautuivat enimmäkseen samoihin paikkoihin, eli olin 18 ikävuoteen mennessä käynyt neljässä maassa Suomen lisäksi.
Reissut taisi tuolloin olla suhteessa nykyistä kalliimpia, mutta niille oli myös kaikenlaisia osamaksusuunnitelmia yms. Esim. Aurinkomatkoilla joku tyyliin "Aurinkoitili" jolle laitettiin rahaa pitkin vuotta ja sitten lopulta päästiin reissuun. Sinänsä varmaan matkatoimistoille ihan toimiva bisnesidea, koska tuolla saatiin sitoutettua asiakkaita tekemään päätös ajoissa ja todella lähtemään sinne matkalle, eikä laittamaan niitä samoja rahoja johonkin muuhun.
Muistelisin, että ainakin puolet kavereista oli samalla tavalla pakettimatkoilla käyviä perheitä, mutta oli niitäkin kavereita, jotka eivät olleet käyneet missään. Omat vanhemmat oli ihan keskitason toimistoduuneissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pian 60-vuotias, ja en matkustellut lapsena juuri minnekään. Kerran kävimme autolomalla Ruotsissa ja Norjassa, olin silloin noin 10-vuotias. Aikuisena olen sitten jonkin verran matkustellut. Omat lapset ovat noin kolmekymppisiä, ja heidän kanssaan on käyty aurinkolomilla varmaan kymmenisen kertaa, kun olivat pieniä. Niihin kyllä säästettiin sitten koko vuosi ja tingittiin aika monesta asiasta. Ihmettelen, mistä rahat löydettiin, vaikka lasten matkat olivatkin halvempia, sillä nykyisin emme pysty miehen kanssa edes kahdestaan matkustamaan minnekään, rahat eivät riitä, vaikka töissä ollaaankin.
Miten voi olla ettei töissä käyvällä pariskunnalla ole varaa esim. johonkin tonnin Turkin matkaan? Mihin teidän rahat oikein menee?
En ole sama, mutta vaikka nyt kaupan kassan ja postinjakajan palkoilla ei ihmeitä reissata sen jälkeen, kun maksaa vuokran ja pakolliset laskut.
Tai toisin päin, itselläni olisi varaa, mutta en matkustaisi Turkkiin tai Bulgariaan tai muihin vastaaviin kohteisiin edes ilmaiseksi. Sitten saattaisin sanoa, ettei ole varaa, kun tarkoittaisin, ettei ole varaa sellaisiin kohteisiin, joihin oikeasti haluaisin.
Postinjakaja tienaa keskimäärin 2800€/kk ja kaupan kassa 2400€/kk. Eli mitään ihan poikkeuksellisen huonopalkkaisia nuo työt eivät ole varsinkaan vaadittuun kokemukseen ja koulutukseen nähden. Suomessa on useampikin ammatti johon opiskellaan vuositolkulla ja saadaan silti suunnilleen saman verran palkkaa.
Jos siis on vaan se vuokra ja pakolliset laskut, eli ei esim. paljon velkaa, lainaa, ulosottoa tms. niin ihan hyvin on varaa postinjakajan ja kaupan kassan muodostamalla perheellä käydä edes pari kertaa lasten lapsuuden aikana vaikka etelässä. Se on toki eri asia, jos ei halua käydä tai haluaa laittaa rahansa johonkin muuhun. Eihän se matkustaminen ole mikään pakko, joka kaikkein on tehtävä, mutta jos haluaa niin kyllä voi. Mitään hätää kärsiviä ryysyläisiä näiden ammattien edustajat ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt vuonna -81 ja ensimmäisen kerran kävin ulkomailla (Gran Canarialla) vasta 2001, enkä silloinkaan perheeni kanssa, vaan ensimmäisen poikaystävän kanssa. Toki lapsuudessa kävimme usein Ruotsin risteilyllä ja Tallinnassa, mutta ensimmäinen "oikea" ulkomaan matka minulla oli vasta 20-vuotiaana. Vanhempani eivät koskaan olleet kiinnostuneet ulkomaanmatkailusta.
Äitini kävi ensimmäisen kerran Ruotsia ja Viroa kauempana vasta reilusti yli 60-vuotiaana.
Ei todellakaan käyty! Ei vaikka olisi ollut varaakin.
Vanhempani olivat kielitaidottomia, ja alkuun otiin todella köyhiä - kunnes isäni hyvin palkatun työn ansiosta nousimme parempaan keskiluokkaan.
Pitkin ja poikin Suomea kyllä päivän mittaisilla reissuilla. Äitini halusi aina yöksi kotiin, hän ei saanut nukuttua vieraissa paikoissa.
Aikuistuttani kävin useilla Ruotsin risteilyillä, ja kerran Fuerteventurassa, Jandiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reissattu on enään ei kiinnosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 13 kun lähdin puolsaan pillujahtiin ja nyt olen 83 ja nuollut vyodien aikana n.toiststuhatta pillua ympäri maailmaa paitsi suomalaista joiden tussu maistuu idän pahalle
olen 44v, ala-aste ikäisenä kävin turkissa ja mallorcalla vanhempien kanssa, perus työssäkäyvää matalahko palkkaista perhettä oltiin. Siinäpä ne mun "ulkomaan reissut" on olleet, lisäksi kerran autolla Norjaan ja kahdesti laivalla Tallinnaan. Raha on tiukassa, omat nyt jo täysi-ikäiset lapset eivät ole Helsinkiä kauempana käyneet, lisäksi mies ahdistuu ja murjottaa jos alkaa suunnittelemaan pitäisikö johonkin lähteä, hän ei halua, kotona on kivaa, itse saisin elämään vähän sisältöä matkustelusta ja uuden kokemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Ilmasto kiittää
Siviili-ilmailu käsittää n. 2,5% koko maailman kasvihuonepäästöistä, eli siihen lasketaan tosiaan kaikki ei-maanpuolustuksellinen lentäminen rahtikuljetuksineen kaikkineen. Lomamatkailu on siis tuosta vielä pienempi osa, eli jos kaikki lopettaisivat nyt lentokoneella matkustamisen, niistä päästöistä olisi edelleen se n. 98% jäljellä ja maailma ihan yhtä suuressa pulassa.
Toki pienistä puroista tulee suuri joki, eli jokainen voi miettiä omia valintojaan, mutta jos ihmisiltä kysyy aiheesta nimenomaan matkustamista luullaan suurin piirtein suurimmaksi päästöjen aiheuttajaksi ja täälläkin tulee näitä "maailma on lennetty pilalle" -väitteitä. Tämä onkin niitä onnistuneimpia kampanjoita, joilla eri teollisuuden alat ovat saaneet syyttävän sormen kääntymään kuluttajan puoleen ja leimaamaan yksittäiset ihmiset lomamatkoineen tämän kaiken syylliseksi. Ne on ihan muut valinnat jolla saataisiin aikaan suurempaa muutosta.
Me käytiin kerran katsomassa Imatran koskea. Bussilla mentiin. Oli se kyllä mielenkiintoinen reissu lapselle.
OT, mut aika härskiä laittaa lapset kirjoittamaan aine ulkomaan matkasta varsinkin noin menneinä vuosikymmeninä kun varmaan enemmistö ei ollut käynyt koskaan missään, ellei aihe olisi ollut joku Mihin maahan haaveilet matkustavasi niin sitten ymmärrettävää.