Lue keskustelun säännöt.
Matkustelitteko te muut 30-60-vuotiaat lapsuudessa ulkomaille?
Kiinnostaa kuulla, kun itse nelikymppisenä olen sellaisesta perheestä, jossa käytiin 80-00-luvuilla ulkomaan matkalla aina kaksi tai kolme kertaa vuodessa, pidennettyjä viikonloppuja tai viikon parin etelänmatkoja. Ei kuitenkaan ollut varakkaita vanhempia, toinen vanhempi perus paperinpyörittelijä ja toinen työtön, mutta aurinkolomiin säästivät aina rahat kasaan.
18-vuotiaaksi mennessä olin käynyt jo 20 maassa. Nykyäänhän on paljon matkustelevia nuoria perheitä, mutta entä teillä muilla keski-ikäisillä? Kyselen, kun omassa tuttavapiirissä ei juuri kukaan muu matkustellut silloin lapsuudessa, ja enemmistö nyt tuntemistani ikätovereista on päässyt vasta aikuisena näkemään maailmaa ja viemään omia lapsiaan ulkomaanlomille.
Kommentit (498)
Musta on epäeettistä istuttaa lapseen "tarve" matkustaa ulkomaille 1-2 tai jopa enemmän kertoja vuodessa, ekologista syistä ihan älytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30v pääkaupunkiseudulta, muistan että luokkakaverit tuntui matkustelevan tosi paljon ala-asteella ja ylä-asteella. Olin aivan todella kateellinen heille, kun silmät loistaen tohottivat ulkomaanmatkoistaan. Meidän perheessä ei matkusteltu muuten kuin pari laivanristeilyä Ruotsiin tehtiin.
37-vuotias. Tavallisesta duunariperheestä mutta matkustettiin joka vuosi Kreikkaan, Italiaan tai Espanjaan syys- tai talvilomalla. Tähän vanhempani halusivat käyttää rahansa ja toki se oli meistä lapsista mukavaa.
Kerran Ruotsissa ja taisin olla tuolloin 9v sekä kerran Espanjassa, olin 13v. Äiti oli totaali yh joten ei ollut pahemmin ylimääräistä rahaa.
N35
En päässyt lapsena kertaakaan edes Lintsille, vaikka rahaa olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaistädin kanssa kerran laivaristeily Tukholmaan.Olin 10-11v. Vanhemmat hankkivat kesämökin ja siellä vaan sitten käytiin.Itse aloin matkustella 17v eteenpäin, nyt en enää ole reissannut kuin vähän kotimaassa. Nivelrikko ym. ja pitäis raahata lääkearsenaali mukana.N 67 v
Matkusteltiin jonkin verran; Pohjoismaissa kävimme useammin, muista erityisesti Tanskan reissun. Saksassa Finnjetillä, Englannissa ja Espanjassa, Portugalissa ja Kreikassa. Ja Tallinnassa.
Meillä oli kuitenkin kesämökki, eli emme reissanneet niin paljona kuin sellaiset, joilla ei ollut omaa kesämökkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40v ja ei reissattu ulkomaille ikinä. Eikä montaa kertaa kotimaassakaan, lähinnä sukulaisiin maalle mentiin noin kerran vuodessa. Ei ollut varaa mihinkään ylimääräiseen, kun oli pienipalkkainen yh-äiti, aina ei ollut edes ruokaan rahaa. Kateutta tunsin luokkakavereita kohtaan, jotka kävivät ties missä Lanzarotella.
51v enkä ole koskaan matkustanut vanhempieni kanssa ulkomaille. Suomea kyllä kierreltiin. Vanhempani eivät ole lukeneet koulussa kieliä ja isäni on melkoisen introvertti, että hyvä kun viitsi kotimaata lähteä reissaamaan. He ovat nyt myöhemmin käyneet Kanarialla ja aikoinaan jopa seurakunnan ryhmämatkalla Ukrainassa ja Krimillä.
Olen tehnyt kaikki ulkomaanmatkat aina jossain muussa seurassa. 9-luokan luokkaretken teimme Tanskaan. (Silloin vielä tehtiin luokkaretkiä ulkomaille asti). Matkoja on ollut viime vuosina enemmän, kun on rahaakin käytössä. Olen mieluummin laittanut sen matkusteluun, kuin seinien omaksi maksamiseen (koska siihen olemme liian köyhiä ja "vanhoja." Tulotaso lainan saamiselle olisi ollut kohdallaan vasta muutama vuosi sitten.) Ei tämän ikäisenä enää mitään taloja huvita ostaa. Parempi ottaa rennosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 43-vuotias ja tosiaan olen miettinyt sitä, ettei minun lapsuudessa kukaan ikätoverini käynyt ulkomailla (paitsi Ruotsin- ja Viron-risteilyillä). Tai yhden muistan, joka teini-ikäisenä kävi kahdesti Kanarialla, ja hänelle oltiin sitten hirveän kateellisia, ajateltiin olevan rikkaasta perheestä ym. Viitisen vuotta sitten kysyin entiseltä koulukaveriltanikin, matkustelivatko meidän paikkakuntamme lapset ulkomailla. Hän sanoi muistavansa yhden tapauksen, joka kävi kerran Kroatiassa.
Suunnilleen ikäiseni serkkuni asui toisella paikkakunnalla, eivätkä hekään koskaan käyneet matkoilla. Opin tuntemaan hänen kavereitaankin, eivätkä he koskaan puhuneet ulkomaanmatkoista. Eli sanoisin, ettei matkusteltu.
Ei me lapset matkusteltu ulkomaille. Isä ja äiti olivat kovia reissaamaan ja lapset jäi kotiin. Saatiin kyllä ruokarahaa, joka riitti jos ei törsätty muuhun. Oltiin silloin 10-12 vuotiaita ja meillä oli kivaa kun vanhemmat oli matkoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustettiin koko perhe kun oltiin lapsia, ja teineinä meidät lapset lähetettiin kesäisin yksin maailmalle kieliä oppimaan (kielikursseja, kesiä tutuntuttujen luona), äitini oli matkustanut nuorena paljon.
Molemmat lapsemme ovat syntyneet ulkomailla, kun opiskelu ja työ veivät meitä vanhempia ulkomaille.
1963 syntynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta on epäeettistä istuttaa lapseen "tarve" matkustaa ulkomaille 1-2 tai jopa enemmän kertoja vuodessa, ekologista syistä ihan älytöntä.
Tavallaan surullista, kasvattaa lapsi tuhoamaan oma elinympäristönsä.
3-17v ikäisenä äiti vei minut ja pikkuveljen mm. Tanskan dyyneille ja Legolandiin, Pariisiin, Saksan ja Belgian kiertomatkalle, Hollantiin, Portugaliin ja pari kertaa vuodessa Ruotsin/Tallinnan risteilylle. Isä kävi välillä mukana, mutta yleensä ei, koska ei tykännyt matkustaa. Äiti maksoi noi matkat sairaanhoitajan palkalla ysärillä ja 2000 alkupuolella. Muuten asuttiin betonilähiössä, auto oli kasarilta ja veljen kanssa jaettiin huone. En olis silti vaihtanut hienompaan elintasoon.
Meillä ei ollut varaa ulkomaan matkoihin lapsuudessani. Häpesin, kun piti kirjoittaa yläasteella tai lukiossa aine ulkomaan matkasta. Keksin tarinan päästäni ja käytin jonkun toisen kokemusta omanani. Toinen vanhempani oli pienipalkkaisessa työssä ja toinen kotona. Meitä oli monta lasta. Lisäksi vanhempani tulivat maaseudulta, eivät osaneet kieliä ja olivat ulkomaiden suhteen peloissaan suorastaan. Kotimaassa matkustaminenkin oli jännittävää. Rahat oli tosi vähissä aina ja penniä venytettiin kaiken suhteen. Vanhemmat piti huolta että oli ruokaa ja perustarpeet. Se oli siinä.
Yläasteikäisenä olin Tallinnan laivalla 20h risteilyllä, joka ei pysähtynyt maissa muutaman kerran ilman vanhempia isossa porukassa. Ruotsissa Tukholmassa pääsin käymään 17 vuotiaana omatoimisesti.
Tänään 70 v. Lomamatkat lapsena ja nuorena rajoittuivat kotimaahan, ulkomailla ei käyty koskaan. Eka Euroopan reissun tein oman perheen kanssa vuonna 1987, sitä ennen olin käynyt vain Ruotsissa. No, sen jälkeen ollaan reissattu sitäkin enemmän. Kierretty Eurooppaa niin moottoripyörällä, kuin matkailuautollakin. Ajettu Route 66 HD:llä ja kierretty Pohjois-Thaimaata mp:llä.
Parin viikon päästä suunnitelmissa mp-matka Norjaan. Syksyllä matkailuautolla Normandiaan ja sieltä matka jatkuu Portugaliin. Joku parin kuukauden reissu varmaan...
Kouluikäisenä vanhempien kanssa telttaillen muutamia kertoja Ruotsissa ja Norjassa, 16v yksin interraililla Euroopassa. 67v
No ei todellakaan. Hyvä kun leipää ja perunoita oli pöydässä. Aika oli niin toinen.
Nyt aikuisena olen matkustanut niin paljon, että enää en halua.