Matkustelitteko te muut 30-60-vuotiaat lapsuudessa ulkomaille?

Vierailija kirjoitti:

Käytiin äitimme kanssa etelässä joka joulu vanhempieni erottua, eli 11-18-vuotiaana. 

Etkö saanut viettää joulua koskaan isäsi kanssa?

Ei käyty ikinä, liikaa lapsia ja liian vähän rahaa. Itse kävin ulkomailla ekan kerran 18-vuotiaana kun säästin rahat siivoustöistä reissuun ja passiin.

50+

Olen jo viisikymppinen, mutta edelleen käyn ulkomaanlomilla lapsuudenperheeni kanssa.

Olen vm. -72, lapsuudessa käytiin bussimatkoilla Norjassa ja Tanskassa, lentämällä käytiin kerran Jugoslaviassa ja kerran Italiassa. Neukkulassa ei käyty koko perheellä. Kerran vanhemmat voittivat arpajaisista Leningradin matkan.

Ei käyty, enkä osannut sellaista kaivatakaan. Enemmän harmitti, kun ei päästy Särkänniemeen tai saatu ikinä vappupalloja. Meitä on neljä lasta ja molemmat vanhemmat kävivät töissä (perushoitaja, nyk. lähihoitaja ja huoltomies), mutta rahaa ei ollut matkusteluun tai mihinkään ylimääräiseen. 

Matkustin ulkomaille ensimmäisen kerran 19-20 vuotiaana omilla rahoilla. En ole montaa kertaa  matkustellut ulkomaille aikuisenakaan, enkä tässä iässä enää näe syytäkään lähteä minnekään kauas. Toki rahaakaan ei moiseen ole. 

N44

80-luvulla, kun lapsena vietin vielä kesiä perheen kanssa, käytiin pariin kertaan Ruotsissa (myös sukulaisten luona) ja Tanskassa. Pidempiin reissuihin ei ollut varaa.

Teininä osallistuin pari kertaa kaupungin tai järjestöjen edullisille nuorten ryhmämatkoille, jolloin pääsi myös muualle Eurooppaan.

Olen -84 syntynyt ja ei matkusteltu ulkomailla kertaakaan. Jossain kotimaan huvipuistoissa pari kertaa käytiin.

Kyllä 80-luku oli huikeaa aikaa siinä mielessä, että elintaso suorastaan räjähti. Olen itse syntynyt 1975 ja vielä 80-luvun alussa elämä oli tiukkaa. Asuntolainaan meni toisen akateemisesti koulutetun vanhemman palkka kokonaisuudessaan. Niin tiukille se talous vedettiin lainan kanssa. Voisi ajatella, että nykypäivänä asuntolainalyhennys olisi vaikka 2500-2700 kuussa ja perustalo 110m2 maksaisi sen 300 000. Ihan suhteessa markat ja eurot. Mutta inflaatio jyräsi ja vielä vuonna 1981 syötiin perunaa ja silliä, kyljys jaettiin kahdelle, niin jo 1985 asuntolainalyhennys olikin enää puolet palkasta ja edelleen samassa työssä. Lopulta 1989 se vuoden 1980 nettopalkka 2500 oli muuttunut 10 000 markkaan kuussa ilman työpaikan vaihtoa. Vain jotain korotuksia kokemuksen myötä, tehtävä sama. Eipä se laina paljon painanut enää tuossa loppuvaiheessa ja tiukalla ohjelmalla olikin jo sopivasti loppu 1990. Tämä johti juuri siihen, että rahaa oli koko ajan enemmän. Kun muistan lapsena sen, että aina syötiin eväitä, Eskimo-paketti pakkaseen ja sai luvalla ottaa yhden helteellä, niin jo 1987-1989 jäätelöä oli vaikka kuinka ja niitä sai syödä vaikka kymmenen päivässä. Ja reissussa pysähdyttiin grillille hampparille ja käytiin jo ulkomaillakin. Ja jos vielä 1984 luokkaretkelle sain tosi nuivasti rahaa ja niistä rahoista ei pystynyt edes tötteröä ostamaan, niin kesällä 1990 lähdin kielikurssille lompakko täynnä rahaa. 

Tämä on muuten samalla se syy, miksi näillä ns. boomereilla on rahaa niin hyvin.  Hehän maksoivat lainansa pois 10 vuodessa eli esim 10 vuotta talon rakentamisen jälkeen oli jo velaton talo ja sehän on miltei uusi vielä. Nykyään maksetaan 30-35 vuotta ja remonttikierros jo tarvitaan ennen kuin laina on maksettu. Toki, alussa sitä sitouduttiin oikeasti siihen, että 10 vuotta se on perunaa ja voita, ei mitään ylimääräistä. Siinä vaan inflaatio yllätti ja sitten se laina ei ollutkaan niin paha vuosien saatossa. Heille tuli taloudellisesti vahva pohja jo tuolloin ja lisäksi osaavat olla tarkkoja rahasta, joten nyt vanhoilla päivillä monilla työssäkäyneillä on siellä säästöissä ja sijoituksissa mukavasti rahaa, vaikkei isotuloisia olisi koskaan oltukaan. 

Olen syntynyt 1980. Ei matkusteltu yhdessä useinkaan edes lähikaupunkeihin eikä koskaan oltu yötä poissa kotoa. Huvipuistoon ja sirkukseen kyllä päästiin moneen kertaan lapsuuteni aikana, vaikka muuten elämä oli tosi niukkaa eikä esimerkiksi uusia vaatteita ollut koskaan. Meidän talouteen ei oikeastaan vaikuttanut inflaatio eikä lama mitenkään, aina oli tosi tiukkaa ja lapsena olin itsekin huolissani perheen raha-asioista. Vanhemmilla meni paljon rahaa alkoholiin.

Olen tähänkään päivään mennessä ollut ylipäänsä hotellissakin vasta kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa ja toisen kerran kaksi vuotta sitten. Vain toinen näistä oli ulkomailla.

Olen 52v ja eka kertaa olin lentokoneessa 19-vuotiaana. Sitä ennen olin käynyt Ruotsissa, Tanskassa ja Neuvostoliitossa vanhempien kanssa ja omineni Ruotsissa ja Norjassa.

Minä olen syntynyt 1974 eli kävin koko peruskoulun kasarilla, ja silloin hyvin harva kävi Ruotsia kauempana. Muutama meidän luokalta ala-asteen aikana pääsi ulkomaille, ja he pitivät sitten aina esitelmän siitä maasta jossa olivat käyneet. Ulkomailla matkustelu oli ainakin meidän pikkukaupungissa erittäin harvinaista. Ysärillä kun minä olin muuttanut jo kotoa, mun vanhemmat kävi nuorempien sisarusten kanssa ensimmäistä kertaa lentokoneella ulkomailla, ja olin siitä vähän katkera. Mun vanhemmat taisi käydä kaksi kertaa ysärin aikana jossain Teneriffalla. Minä kävin ysärillä laivalla Tallinnassa aika monesti, kun asuin silloin Helsingissä, lapsuudessa pääsi Vaasasta laivalla Uumajaan kätevästi niin silloin käytiin siellä. Eikä tietysti Neuvostoaikana niin vaan Tallinnassa käytykään.

Minä olen lentänyt lentokoneella elämäni ensimmäistä kertaa vasta yli nelikymppisenä. Silloin oli nuorimmat lapset mukana, ja he olivat vasta vuosia myöhemmin ensimmäisen kerran laivalla, koska asumme nyt niin kaukana laivoista, että laivalle lähteminen tulee kalliiksi kun ensin pitää matkustaa sinne mistä laivat lähtee, sama matka on sitten lentokentällekin. Esikoiseni alkoi matkustella jo opiskeluaikoina, ja on asunut 7 eri maassa ja matkustellut 40:ssä. 

Nyt suunnittelen, että voitaisiin nuorimmaisten kanssa käydä laivalla Ruotsissa, kun eivät sinne ole vielä päässeet vaikka ovat jo 17v.

Minä olen 51v ja käynyt kaikkiaan kuudessa maassa ulkomailla, osassa useamman kerran. Kuusi kertaa olen käynyt lentokoneella ulkomailla. Mun vanhemmat ovat ysärin jälkeen käyneet vasta tällä vuosikymmenellä seuraavan kerran lentokoneella ulkomailla, eivät ole laivallakaan enää käyneet. Joitain vuosia sitten kävivät kiertomatkalla Euroopassa, ja toinen kerta oli kun esikoiseni meni ulkomailla naimisiin.

Interreilattiin, tottaki, pitkin Eurooppaa.

80-luvun lapsi olen ja karavaanareiden jälkikasvua, joten kotimaata on tullut koluttua joka nurkkaa myöten, mutta ulkomaille pääsin ensimmäisen kerran sukulaisten kanssa, 15-vuotiaana, ja toisen kerran kirjoituskilpailun pääpalkintona, 18-vuotiaana, eikä tämä jälkimmäinen enää oikein lapsuudenkotiin liittynyt, kun oli ihan oman työn tulos. No, lopputulos oli, että muutin 21-vuotiaana ulkomaille ja reissasin siitä asuinmaasta ympäri Eurooppaa ihan omin päin.

Joo, Ruotsissa ja Virossa käytiin

Ruotsissa käytiin perheen kanssa, ei sen kauempana.

Tämä on muuten samalla se syy, miksi näillä ns. boomereilla on rahaa niin hyvin.  Hehän maksoivat lainansa pois 10 vuodessa eli esim 10 vuotta talon rakentamisen jälkeen oli jo velaton talo ja sehän on miltei uusi vielä. Nykyään maksetaan 30-35 vuotta ja remonttikierros jo tarvitaan ennen kuin laina on maksettu. Toki, alussa sitä sitouduttiin oikeasti siihen, että 10 vuotta se on perunaa ja voita, ei mitään ylimääräistä. Siinä vaan inflaatio yllätti ja sitten se laina ei ollutkaan niin paha vuosien saatossa. Heille tuli taloudellisesti vahva pohja jo tuolloin ja lisäksi osaavat olla tarkkoja rahasta, joten nyt vanhoilla päivillä monilla työssäkäyneillä on siellä säästöissä ja sijoituksissa mukavasti rahaa, vaikkei isotuloisia olisi koskaan oltukaan. 

Väärin. Heidän oli pakko maksaa laina pois 8-10 vuodessa koska se oli maksimiaika.

Me emme pystyneet lyhentämään lainaa yhtään vaan maksoimme minun nettopalkkani (4220mk) verran pelkkiä korkoja per kk sen 8 vuotta. Sitten tulikin lama ja ero ja saimme asunnosta saman minkä aikanaan maksoimme mutta olimme maksaneet korkoja 405 000mk!

Olen 43v ja lapsena kävin kerran rantalomalla ja kaksi kertaa Tukholman risteilyllä. Omien lasten kanssa, jotka ovat 10v ja 14v on käyty kaksi kertaa lentäen ulkomailla, laivalla usein ja autolla pari kertaa ulkomailla.

Olen 50 ja kävimme kasarin lopulla kanarialla. Ja käytiin ruotsinlaivalla muutaman kerran. Ja Belgiassa käytiin sukuloimassa pari kertaa.

Vanhempien kanssa en kertaakaan. Armeijan (ajanhukkaa) jälkeen lähdin Atlantin toiselle puolelle ja olen vieläkin samalla reissulla. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on muuten samalla se syy, miksi näillä ns. boomereilla on rahaa niin hyvin.  Hehän maksoivat lainansa pois 10 vuodessa eli esim 10 vuotta talon rakentamisen jälkeen oli jo velaton talo ja sehän on miltei uusi vielä. Nykyään maksetaan 30-35 vuotta ja remonttikierros jo tarvitaan ennen kuin laina on maksettu. Toki, alussa sitä sitouduttiin oikeasti siihen, että 10 vuotta se on perunaa ja voita, ei mitään ylimääräistä. Siinä vaan inflaatio yllätti ja sitten se laina ei ollutkaan niin paha vuosien saatossa. Heille tuli taloudellisesti vahva pohja jo tuolloin ja lisäksi osaavat olla tarkkoja rahasta, joten nyt vanhoilla päivillä monilla työssäkäyneillä on siellä säästöissä ja sijoituksissa mukavasti rahaa, vaikkei isotuloisia olisi koskaan oltukaan. 

 

Väärin. Heidän oli pakko maksaa laina pois 8-10 vuodessa koska se oli maksimiaika.

Me emme pystyneet lyhentämään lainaa yhtään vaan maksoimme minun nettopalkkani (4220mk) verran pelkkiä korkoja per kk sen 8 vuotta. Sitten tulikin lama ja ero ja saimme asunnosta saman minkä aikanaan maksoimme mutta olimme maksaneet korkoja 405 000mk!

No, kukin tavallaan, mutta siihen aikaan myös korkovähennykset verotuksessa oli todella merkittävät. Tämä usein unohtuu, kun puhutaan aiemmista isoista koroista. Nykyäänhän ei saa enää mitään ja sekin poistettiin sopivasti, kun tämä iso boomeri-porukka oli lainansa maksanut ja sopiva säästökohde. Sinänsä mulle tämä käy, että heillä menee hyvin. Hehän ovat pihejä, maksavat lapsille ja lapsenlapsille kaikkea ja perintöäkin tulossa. Joten kaikki rahat vaan sinne! Tulee meille hyödyksi kuitenkin. Noin yleisemmällä tasolla se on samalla epäreilua, koska kaikkien vanhemmat ei ole hyvillä eläkkeillä ja sieltä ei liene ylimääräisiä lasten perheille. Olen monesti miettinyt, että kun minulta menee isot eläkemaksut näiden 40-luvun ikäluokkien hyväksi, niin eihän se paha ole, koska vanhempani saavat suhteellisen lyhyellä työuralla erinomaista eläkettä eli about sen, mitä vastaavassa aloittavien lähtöpalkka on. Minähän saan heiltä koko ajan kaikkeen rahaa kuten siskoni ja päälle jää entistä enemmän perittävää. Mutta mites se työkaveri, joka maksaa samoja eläkemaksuja ja hänen äitinsä on minimieläkkeellä? Hän ei saa tuota samaa "palautusta". Tämä on tavallaan aika karu siirto hyväosaisille eli kaikki osallistuu maksamiseen, mutta vain jo valmiiksi hyväosaiset perintöjen/kotinsa puolesta saavat sitten siitä etua myös. 

Ja kyllä, tiedän, että laina-ajat oli se 10 vuotta. Mutta se joka tapauksessa on myös osasyy, miksi tuo ikäluokka vaurastui. Lyhyet lainat ja inflaatio. Toisaalta eihän inflaatiota tiennyt vaan sitä jotenkin ajateltiin, että sitä vaan kitkuen sitten mennään ne 10 vuotta. Tämähän johti siihen, että moni pystyi sen mökinkin hommaamaan, kun palkasta jäi jo hyvin asuntolainan jälkeen. Sitä paitsi vaatimustaso toki mökille oli toista kuin nykyään. Esimerkiksi omakotitalo maksoi rakentaa vaikka sen 300 000 (perustalo, 100m2+), niin mökkitontti ja perushirsimökki sähköllä vailla muita mukavuuksia oli ehkä 120 000. Eli alle puolet talon hinnasta. Rantatontit oli halvempia suhteessa ja sinne otettiin se 35m2 perusmökki ja ei ajateltu mitään sisävessoja tai talviasumisia. Eikä tonttia sen kummemmin tilattu mistään vaan itse väkerrettiin, mitä pystyttiin ja laituri kasattiin jätepuista.