*~*~* Vantut Lokakuuhun *~*~*

Jes, nyt on siis loppuviikko syyslomaa mulla sekä Ainolla, jo on aikakin ;) Tai no, Aino tykkää kyllä päiväkodista tosi paljon, varsinkin nyt kun on taas teveenä, joten olis varmaan ihan ilolla huomennakin sinne menossa. Viime viikko olikin sitten vaihteeksi tosi takkuinen, Aino oli vähän puolikuntoinen koko aika, mutta kun ei oikein kunnolla ollut kipeäkään, niin ei oikein tiennyt mikä ois parasta... Tänään olivat juhlineet pk:ssa Ainon synttäriä ja hienosti oli kuulemma sankari leikkikakun ääressä istunut kruunu "kutreillaan" ;)



MM, kiva kuulla sun kokemuksia vanhempainvartista! Meilläkin on kai joskus lähiaikoina tiedossa päiväkodissa siis (mullahan noita riittää työn puoleen vähän useemminkin) :) ja odotan kyllä mielenkiinnolla, mitä ne munlapsesta kertoo, eli millainen Aino on siellä porukassa ;) Kuulemma lauluhetkessä ei oikein vieläkään rohkene lähteä mukaan laululeikkeihin, vaikka kotona laulaa ja soittaa senkin edestä ;)



Me juhlittiin Ainon 2-v päivää kotona jo etukäteen isovanhempien kanssa jo viime viikonloppuna, kun kaikki pääsivät tulemaan. Oikee päivähän on huomenna, mutta tuskin sitä kauheesti enää juhlistetaan. Mä oisin kyllä tavallaan halunnut pitää Ainolle vielä "kaverisynttärit", siis lähinnä jotain äitejä lapsineen, mutta kun ei meillä oo kavereita ;) Tai siis, lapsikavereita ei juuri ole vapaa-aikana tarvetta/ aikaa tavata nykyään, kun Ainolla on kumminkin pk:ssa noita lapsikontakteja ihan riittämiin, eikä mullakaan oo kauheesti hinkua tavata lapsellisia tuttuja enää työpäivän jälkeen eikä viikonloppunakaan mitään ehdi, kun on asunnon näyttöjä vähän joka vkl, raksa-asioita pitää välillä munkin hoitaa ja sit on kaikkee muuta... Ehkä meillä on sit vasta "kaverisynttärit", kun Aino ite haluaa :/ Toisilla kummeilla tosin ois lapsia, mut ne ei nyt ehtineet vielä tänne juhlimaan...



No, kivat juhlat kumminkin oli, Aino tykkäsi lahjoista jne. Kakkukin oli kelvollista, vaikka Aino ei sitä edes maistanut =D



Uhmiksia on näköjään muillakin ;) Meillä kans kiukutellaan mistä milllinkin, pääsääntöisesti jostain maailman älyttömimmistä jutuista, kuten eilen kun tultiin kaupasta kotiin autolla. Neiti kiukkusi ensin loppumatkan sitä, kun joku lelu tippui ulottumattomiin. Sitten kun tultiin kotiin, alkoi kiukku siitä, että piti tulla pois autosta... Mä ilmoittaudun muuten kans mukaan lyhytpinnaisten kerhoon... Mä hermostun kyllä päivittäin ja useita kertoja, toivottavasti Aino-parka ei saa siitä suurempia traumoja... Ja pelottavaa kyllä, olen tunnistanut itsessäni hermostuessani etenkin, mutta paljon muutenkin, myös oman äitini piirteitä/ käyttäytymistä... =D



Jahas, taidanpa taas siirtyä kotihommien pariin, kun mieskin on vielä raksalla ja Aino nukkuu jo.



t. Ope ja Aino huomenna 2v.

Kiitos kovasti, että jaoitte noita uhma-kokemuksia. Mua oikeesti helpottaa, kun tiedän, et niitä on muillakin ja mä en ole ainoa, jonka tarttee sen asian kans kestää... :)



Monet mietti, et onko uhmista vai onko luonnetta - mä sanoisin, et sillon se on vielä luonnetta... Meillähän neiti oli tässä yksvee-uhman ja tän uuden uhmakauden välissä todellinen enkeli näihin uhmakausiin verrattuna, toki silloinkin otettiin välillä yhteen ja oli kova paikka, jos ei saanut omaa tahtoaan läpi, mutta silloin neuvottelu ja höpsöttely auttoi. Nyt ei auta mikään. Tänään on onneksi ollut tosi paljon eilistä parempi päivä, nauroinkin MM:lle ja Tikrulle mesessä, että eikös silloin ole hyvä päivä, jos tyttö on saanut vain kaksi raivaria ennen päiväunia. :D Ja itse asiassa ilta meni oikein loistavasti, kun kaveri oli kylässä ja tyttö sai huomiota useammalta aikuiselta yhtä aikaa. Osaltaan tosiaan tais vaikuttaa sekin, että tänään pidettiin rutiineista tiukasti kiinni ja ulkoiltiin paljon, totta siis se, että nämä jutut auttavat myös meillä. Samoin kuin paljo haliminen ja rauhallinen äiti... :)



Open Aino oli päättänyt jäädä autoon. Niin myös meidän neiti ilmoitti mulle tänään, kun tultiin epäonniselta perhekahvilareissulta (sitä ei siis pidetty + olin muutenkin tunnin myöhässä liikkeellä, en muuten edes tiedä, onko kyseistä kahvilaa tänä syksynä ollenkaan...), että hän ei tule autosta pois. Istui tyytyväisenä autossa, kun kävin heittämässä tavarat ulko-ovelle ja tulin uudelleen hakemaan pois autosta. :) Siitä alkoikin sitten se toinen raivarikohtaus, kun äiti tosissaan oli sitä mieltä, että tyttö ei voi jäädä yksin autoon. Vissiin olisi pitänyt taas päästä autolla puistoon, niin kuin parina muunakin päivänä (autolla siis mennään yleensä keskustan isoon puistoon, jossa on ihanaa).



Onko muilla taaperoilla muuten vauvakautta menossa? Meilä tyttö on päivittäin vauva, jota pitää paijata ja pitää sylissä. Musta se on aika suloista, tosin mietityttää, miten sit käy, kun oikeasti tulee toinen vauva taloon. Mietin sitäkin, et onko tämä normaali vaihe lapsen kehityksessä vai liittyykö se vain voimakkaasti siihen, et perheeseen odotetaan toista lasta ja tulevasta vauvasta puhutaan paljon? Ei se mua siis haittaa mitenkään, ihan mielellään paijaan ja vähän kiusoitellaan tyttöä vauvakaudesta, hän nauttii silminnähden siitä huomiosta, jota sillä saa, eikä se tosiaan ole mitenkään huono juttu mun mielestä. Etenkin kun selkeästi käsittää, että ei ole itse enää vauva, vaan pitää hauskana juttuna sitä, kun esittää vauvaa. :D



Jeps, mutta siinäpä tärkeimmät. Huonosti taas jaksan kommentoida, pahoittelen... päätä alkoi särkemään loppuillasta, vaikka kuinka koetin tänään olla paljon ulkona se estämiseksi. Ehkä pitää tästä kömpiä petiin, jos vaikka uni auttaisi.



-Osse ja typykkä 1v11kk

Moi Osse! Et todellakaan ole ainut, jonka hermoja uhmis koettelee! Meillä ainakin edelleen jatkuu tää sama taistelu, mitä on jo ollut kuukausia, paljon ennen 2v. päivääkin. Mä just yks päivä pohdin, että tää 2v. tuntuu quun tähänastisesta elämästä kaikista rankimmalta vaiheelta. Kun kaikesta pitää inttää vastaan ja reuhata koko ajan ja paiskoa leluja ja tehdä kaikkea mahdollista kiellettyä, vaikka quu oikein hyvin tietää, mikä on kiellettyä. Silläkin uhalla, että se on monen monta kertaa ollut omassa huoneessaan rauhottumassa ja miettimässä, miten ollaankaan nätisti, niin sen on vaan vimmatusti pakko keksiä koko ajan jotain pientä kiusaa. Ja sit vollotetaan, kun joutuu rauhottumaan... Aurora, miten ihmeessä pystyt olla korottamatta ääntäs??? Multa se ei todellakaan onnistu, ja välillä ajattelen, että noi omassa huoneessa rauhottumissessiot on ihan hyviä senkin kannalta, että itsekin saa rauhotuttua ja sit voi taas keskustella asioista asiallisesti lapsen kanssa. Vauvan syöttötilanteet on erityisesti sellasia, missä quun on mahdoton hillitä itseään. Se joko pomppii mun ja Aatun päällä tai repii mua hiuksista ja kun sanon, että ei saa satuttaa ketään niin vastaus on vaan että "saapas!".



Ja sit taas käsittämätöntä just se, miten hyvänä hetkenä quu on niin ihana ja taitava ja maailman suloisin enkeli!!! :)))))))))) Kun nää 2-vuotiaat osaa jo niin paljon kaikkea ja quu ainakin puhuu jo ihan mitä vaan ja kertoo niin hauskoja juttuja. Ja useimmiten se kuitenkin on niin hellä ja huolehtivainen isoveli, että ei sitä voi kuin ihailla, että miten meillä onkaan noin ihanat lapset! Mun mielestä quu ei ole juurikaan mustasukkainen vauvasta, vaan toi riekkuminen on pikemminkin vaan sellasta yleistä seuran kaipuuta ja huomion hakemista. Tuntuu, että quu oikeesti rakastaa jo Aatua tosi paljon. Esim. yks aamu kun Aatu oli jäänyt vikalta yösyötöltä mun viereen köllöttämään, niin quu tuli herättyään ihan innoissaan meidän sängylle ja alkoi huhuilla: "Pikkuveliiiii, oooksä jo heränny? Pikkuveliii, tässä se on, tää on mun pikkuveliiiii". :))))))

Lopuksi voin suositella yhtä hauskaa retkikohdetta kaikille pääkaupunkiseudun vanttuperheille. Eilen oli niin mahtava sää, että me lähdettiin koko perhe retkelle. Viimeksi kun vietiin poikien kanssa mun mies lentokentälle kun se lähti työmatkalle niin quu olis kauheesti halunnut mennä katsomaan millainen se kenttä oikein on. Ensin se hoki kaikille puistossa, että oltiin lentokentällä, mutta loppuviikosta juttu oli jo muuttunut niin, että "me käytiin pikkuveljen kanssa Japanissa". ;) No mutta siis päätettiin sit eilen käydä porukalla katselemassa lentokoneita ja kiivettiin tonne Helsinki-Vantaan toisen laskeutumiskiitotien alla olevalle kalliolle, jonka kohdalta koneet lentää tosi matalalta. Ja sit vielä ajeltiin siitä Malmin lentokentälle välipalalle, ja siinä kun syötiin pullaa ja juotiin mehua niin quu katseli innoissaan pikkukoneita ja helikoptereita ikkunasta. Oli tosi hienoa!



Meillä on illat jo ehkä pikkasen helpottanut. Oon nyt muutamana iltana tehnyt iltatoimet tandemina molemmille pojille ja onnistunut saamaan ne yöunille siinä klo 20-20.30 aikaan. Hihhei! Muuten Aatu alkaa jo sellainen ihana perusvauva, tosi tarkkaavainen ja hymyileväinen poika! Nyt se kannattelee päätään masulla ollessa mun mielestä jo aika hyvin ja sitterissä ja leikkimatolla heiluttelee jo leluja. Tästä se lähtee!



Taas pitää jakaa tekstiä osiin, kun niin harvoin ehdin kirjoitella niin juttua sit riittää...



Onnittelut vielä kaikille synttärisankareille!!! Tervetuloa uhmaikään! ;)



-Q- ja pojat 2v2,5kk ja 2,5kk

Ai niin, naperolle ja pesukarhulle just juttelin, että quu ei nyt ihan vielä ole oppinut kuivaksi, mutta melkein. Teidän visiitistä ei mennyt kuin pari päivää, kun mulla napsahti. Nimittäin joka ikinen kerta, kun quu joutuu omaan huoneeseensa rauhottumaan, sen tietää, että kakathan sillä on housussa, kun sen menee hakemaan takas alakertaan. Joku toinen vois ajatella, että jaahas, vaipat sit vaan takas, mutta mulla reaktio on kyllä ihan päinvastainen. Totesin vaan, että koska kerran poitsu osaa sen kakan vääntää aina tarpeen tullen housuun, niin sen on onnistuttava myös pottaan. Laskeskelin myös, että meillä oli parin kuukauden aikana tossa pelleilyssä kulunut päivä- ja yöunilla varmaan enemmän kertisvaippoja kuin viime vuonna yhteensä, vaikka silloin quu kulki kaiket päivät vaipoissa. Käytin samaa juttelutaktiikkaa kuin mitä ehdotin pesukarhulle Jonskun nukuttamiseen, eli puhuin asiasta rauhassa etukäteen quun kanssa ja ilmoitin vaan, että vaipat on nyt loppu eikä niitä saa enää lisää. Kaupantäti ei myy noin isoille pojille vappoja vaan ainoastaan vauvoille. ;) Ja siitä lähtien quu on ollut sekä päivä- että yökuiva! Muutama pisuvahinko tosin on tullut, mutta yhtään kertaa ei ole tarttenut vaihtaa sängystä lakanoita, vaan poitsu herää kyllä pissa/kakkahätään ja kun siirrettiin potta sen huoneeseen, se ehtii siihen just sopivasti. Sanoin, että istut ekaks potalle, että varmasti ehdit ja sit huudat äidille, että "äiti, mul on pisuhätä" niin äiti tulee kyllä auttamaan. Voi että mun sydän oli pakahtua ylpeydestä, kun heti ekana yönä quu kiltisti istui potalla ja oli tosiaan jo ehtinyt tehdäkin pisut ja sitten huhuili mua. Mun pieni poika! <3 Ensin tehtiin niin, että quu vaan meni ilman housuja nukkumaan, kun se on tähän mennessä ollut tosi haluton noihin pukemis- ja riisumishommiin ja on väittänyt, että ei muka osaa, vaikka tasan tarkkaan tiedän, että kyllä se osaa jos vaan haluaa. Mutta sit toisena yönä quu sanoi yöllisellä pottareissullaan, että "äiti, mä haluun housut, mul on kylmä". Ja nyt siis quu sai pari uutta pitkähihaista ja -lahkeista yöpaitaa ja pottailee öisin edelleen tosi hienosti: osaa vetäistä housut itse nilkkoihin ja istua potalle. Mä sit käyn auttamassa sille housut takas jalkaan, annan vettä ja kehun hienoa pottailijaa ja sit unet jatkuu. :) Ehkä tässä vielä voi tulla takapakkia, mutta sen mä vannon, että periksi en anna ja yhtään vaippaa ei quulle enää laiteta!



Pakko vielä purnata, että meillä on kyllä isäntä tällä hetkellä aivan pihalla kotikuvioista! Viime yönä alkoi niin sieppaamaan, kun se kuorsauksellaan ja jatkuvalla pyörimisellään (tyyliin kolme volttia kerien) onnistui herättämään Aatun just kun olin syöttänyt sen ja sit hyssyttelin vauvaa keskellä yötä monta tuntia. Puolentoista tunnin kohdalla sanoin miehelle, että jos se ei kerta pysty olemaan rauhassa ja hetkeäkään hiljaa niin hoitakoot sitten itse vauvaa, mä nukun nyt! Ja arvatkaas mitä se teki? Laittoi tutin pari kertaa Aatun suuhun ja vetäisi pari kertaa soittorasiahiirtä hännästä ja paineli sitten alakertaa itse nukkumaan makoisasti sohvalle! Ja eihän Aatu siihen tietenkään lopullisesti rauhoittunut, vaan jatkoi ähisemistä vielä tunnin. Olin niin käärmeissäni miehelle, että en edes viitsinyt mennä herättämään sitä vaan kysyin vaan aamulla, että kai sillä oli tyyny hyvin... Voi prkl noita miehiä, siis välillä tuntuu, että ainakin meidän isännältä puuttuu joku käytännönasioiden hahmottamiseen liittyvä palikka! Miehen puolustukseksi todettakoon, että sillä on nyt kauhea flunssa ja kuorsaus ja rohina johtuu siitä, mutta silti, huh huh!

Viimeksi ehdin hiusvärin vaikuttaessa kirjoittaa vain pikaisesti valitusosuuden enkä juuri muuta joten koitan nyt taas vähän tökkkiä jotain yhdellä kädellä, tyttö on päikkäreillä ja poika nukkuu sylissä tissi suussa..



Hiusväristä tuli muuten ihan hyvä, ei enää juurikasvu loista, kaavailin jo että taidan jatkossakin värjätä kuontaloni itse niin säästän pitkän pennin vaikka se kampaajalla käynti onkin ihana hetki itselle.Mammis oli onnistuneesti käynyt kampaajalla tytön ollessa vauva, ei kyllä sujuisi tämän meidän herran kanssa, se kun huutaa kaukalossa ja vaunuissa tauotta eikä huoli tuttiakaan niin mä luultavasti kanniskelisin poikaa ympäri kampaamoa koko ajan:)



Meillä kanssa toi uhma jatkuu vaan ja pahenee vaan vaikka kokoajan kuvittelen että ei se nyt enää voi pahemmaksi muuttua, nyt tyttö potkii, lyö ym. kauheasti ja yrittää purra Eekan sormia tai istua päälle joka välissä, tuntuu että mustasukkaisuus on iskenyt ihan viime viikkoina, on varmasti tytölle rankkaa kun meillä ei ole yhtään kahdenkeskistä aikaa isin ollessa töissä, koko ajan mulla on vauva sylissä, liinassa, tissillä tai muuten vaan pidän poikaa tyytyväisenä, toki siinä samalla parhaani mukaan huomioin tyttöäkin mutta eihän se ole sama asia kun häiriötön aika kaksin, eilenkin tyttö hermostui kun yritettiin lukea kirjaa ja vauva kiemurteli kitisten sylissä koko ajan..Liia viskasi lopulta kirjan pois ja meni verhon taakse mököttämään. Helpottaisi varmaan hirveästi jos Eeka vetelisi unia sängyssään tai vaunuissa mutta minkäs sille voi.



Liia oli tänään ihan fiiliksissä ulkona kun satoi oikein kunnolla vettä, hyppi lätäköstä toiseen posket punaisina,ihana:)

Ainiin, Eekan alusta asti takkuillut imetys on vihdoin lähtenyt sujumaan, ,poikahan ei slkuunkaan halunnut/osannut/jaksanut syödä alussa, sitten kieltäytyi kokonaan, suostui syömään vain rintakumin kanssa, sai rintaraivareita ja hylki vielä toista rintaakin. Nyt tosiaan vihdoin imetys sujuu ilman kumia tosi hyvin, imuote on oikea ja raivareitakin tulee harvakseltaan..aivan ihanaa:) Varmasti olisin väsymyksissäni jo luovuttanut jos ei olisi tytön hyvin sujunutta imetyskokemusta teustalla.Ehdin jo tehdä surutyötäkin että imetys loppuu lyhyeen mutta nyt näyttää hyvältä:)



Sitten vielä siitä mun lempiaiheesta eli uniongelmista, Eeka on nyt muutaman yön heräillyt 20min välein, aivan käsittämätön tapaus, poika ei enää juurikaan itkeskele öisin, heräilee vaan koko ajan ja nukkuu sellaista koiran unta läpi yön, ei vaan millään pysy unessa ja imuttaa sitten tutittomana tissiä raivolla läpi yön ja herää tietenkin heti jos tissi lähtee suusta ja äiti yrittää ottaa välimatkaa;)

Niin ja quu, meillä mies mölisee, kuorsaa ja kääntyilee yöllä niin kovaan ääneen että herättää varmaan naapuritkin..ja voi jestas miten riepoo kun mies on saanut nukkua 7tuntia niin että on joutunut heräämään vain kerran tytön takia ja nuokkuu sitten aamulla valittaen väsymystään..tai sitten on istunut puoli yötä koneella ja ulisee mulle koko päivän ettei jaksa tehdä mitään kun väsyttää ja täytyy mennä päikkäreille..ei oikein heru sympatiaa:D



Nyt poika heräsi joten hipsitään alas ettei sisko herää kaverin mölinöihin..



Queen, tyttö 2v ja poika kohta 4kk

Jospa mäkin nyt siirryn tänne puolelle vihdoin tuolta odottajista :) Jos te mut tänne huolitte, kun en enskoissakaan oo aikoihin kirjotellu. Enkä mä usko, että nytkään kauheen paljon on aikaa kirjotella, mut sillon ku on, niin ois kuitenki kiva jakaa vähän kokemuksia tästä lapsiperheen elämästä :)



Pikaisesti nyt jotain kommentoin mitä päähän jäi teidän jutuista...



Osse, kävittekö siellä Kyöstin perhekahvilassa? Jos kävitte, niin sitä ei ainakaan tällä hetkellä oo, kun ilmeisesti kukaan ei oo innokas ottamaan vastuuta siitä avaimesta ja ovien avaamisesta.

Tsemppiä sinnekin uhmiksen kanssa, samaa on täällä ilmassa!



Queenille edelleen jaksamisia uniongelmaisen lapsen kanssa! Hienoa, että imetys nyt sujuu etkä luovuttanut! Imetysongelmat kuulosti ihan samalta kuin mulla esikoisen kanssa. Se oli ihan hirveetä taistelua ja parin kk:n epätoivoisen yrittämisen ja stressaamisen jälkeen maidontulokin hiipui ja minä löin hanskat tiskiin. Ja siitä olen potenut huonoa omaatuntoa, onneks tytön kans sujuu ihan erilailla!



Q:lle piti sanoa, että kadehdittavan hienosti sujui teidän kuivaksiopettelu! Voi kun meilläkin sujuis...



Meillä täällä on tosiaan elämä mallillaan, mitä nyt täälläkin on aika kova uhmaikä. Mikään ei ole koskaan hyvin ja Eemelin puhe on alkanu olemaan KOKO ajan semmosta narisevaa ja vinkuvaa. Tuntuu, ettei se osaa puhua enää normaalilla äänellä. Kaikesta pitää kiukutella. Mutta Eemeli kun on ollut aina tosi temperamenttinen, niin tää uhma ei tunnu ollenkaan niin pahalta kuin oisin voinut kuvitella. Paitsi eilen oli aika hermoja kiristävää ,kun yritin saada poikaa päiväunille 1,5 tuntia!!! Kun Eemeli on aina nukahtanut ittekseen, niin eilen se tuli varmaan 30 kertaa sängystä ja huoneestaan pois. Ja kun vein sen takas, niin se vaan nauroi pirullisesti. Mut nukahtipa viimein eikä koittanu enää tänään samaa temppua!



No niin, tyttö heräs joten tarvii mennä... Tuun jatkamaan tässä joskus!



-Larsku, Eemeli 2v ja Emilia 2kk

Siis toi on niin tuttua! Että aamulla sitten mies onkin se, joka on saanut nukkua huonosti ja valittaa väsymystään ja haukottelee jatkuvasti niin että meinaa leuat loksahtaa. Voiko olla mitään raivostuttavampaa?!



-Q- edelleen kiukusta kihisten

Täällä ollaan jo kolmatta päivää kotona, vaikka loma on vasta ensi viikolla. Emmi alkoi kuumeilla ja räkiä jo viikko sitten perjantaina. Yskä alkoi viikonloppuna ja sellaista yskäistä ja rähjäistä oloa sillä on nyt pitänyt siitä saakka. Alkuviikon hän oli mummin kanssa kotona, mutta sitten tistaina nousi taas kuume ja minä jäin kotiin, kun mummi palasi kotiin. Keskiviikkona oli jo parempi päivä, mutta eilinen taas ihan katastrofi: mikään ei kelvannut ja päikyille ei likka mennyt lainkaan. Siitä sitten päädyin, että korvat on käytävä näyttämässä. Lähdettiin matkaan oikein ajoissa, ja ajeltiin maakuntamatkailua puolitoista tuntia, jotta Emmi sai siinä nukuttua päikyt, mitä vaille todellakin oli. Ja lääkäri vahvisti epäilyn: molemmissa korvissa tulehdus. Olishan sitä voinut käydä aiemminkin... Ei olis tarttenut menettää hermojaan neidin kiukkuiluun ja olla inhottava toiselle, kun hänellä oli tuskainen olo. Näköjään vaan unohtuu nuo kiukun syyt, kun "pientä" uhmaa ja kiukkua on päällä koko ajan ja edellisestä korvatulehduksesta on jo 8 kk.



Ja tosiaan Osselle (ja muillekin) täytyy lähettää terkkuja, että kyllä löytyy kiukku-iita-uhmis myös täältä. Miten mä olen oikeasti aina kuvitellut, että uhma alkaa vasta kolmevuotiaana? Huh! Ei pysty aikuinen tajuamaan, mistä se hermo voi mennä: pukea pitäs itte, mutta kun ne sukkikset on niiin vaikeat, ja muumia pitäs saada katsoa koko ajan, ja pihalle ei ole kiva lähteä, eikä varsinkaan sitten tulla pois sieltä, ja muovailuvahaa täytyy saada heti jne. Ja nyt on alkaneet tavarat lentää ympäri huushollia. Eilen osui yksi kirjan kulma äitin poskeen ja toinen kirja isin huuleen. Alkaa olla aika monta tavaraa jäähyllä... Että lämpöisiä ajatuksia ja voimia ihan kaikille, joilla tällainen riiviö asuu!!!



Milli voimia myös, tosi inhottava tilanne teillä. Toivottavasti saatte asiat juteltua ja tilanteen parempaan suuntaan miehen kanssa!



Joku oli kysellyt mukeista: Emmi juo maitonsa pääasiassa nokkamukista, sillä en jaksa pyyhkiä koko ajan roiskuneita maitoja pöydältä ja lattialta. Mutta osaa oikeasti juoda hyvinkin ihan tavismukista, ja mehun ja veden sellaisista juokin aina.



Kandi kyseli päiväkotiryhmistä. Emmi on ryhmiksessä eli ei ihan sama asia, mutta siellä ryhmässä on 13 lasta (osa osa-aikaisia) ja kolme aikuista. Emmi on edelleen nuorin ja vanhimmat on viisivuotiaita, kaikkia siltä väliltä myös löytyy. Tänään aamulla poikettiin kuvauksessa hoitopaikalla, ja siellä oli kuvauspäivän hässäkkään tupsahtanut lisäksi kolme varahoitolasta, joista pienin oli 1-vuotias. Kyllä se näytti pieneltä! Ja vuosi sitten Emmi oli ite samanlainen, kun aloitti hoidon.



Ainolle muuten iisot onnittelut näin pikkuisen jälkikäteen!!! =)



Täytyy varmaan mennä itekin vähän huilaamaan, kun mies on huomiseen saakka reissussa, joten muuten ei sitä huiliaikaa päivällä tai illalla sitten olekaan. Huomenna olis lastenvaatekirppis, jonne meen myymään Emmin pieniä vaatteita. Ja ens viikolla siis loma. Mieskin pitää kolme päivää, niin saadaan olla koko sakki kotona. Kivaa! Kunhan mies vaan pysyis pois koneelta. Oli eilen pakko vähän avautua sille, kun Emmi tosiaan on kovasti mun perään nykyään, ja eilinen rankka päivä takana, niin ukko se vaan hilppas aina kun mahdolista koneelle. Kysyi illalla, että olenko sille vihainen. Kerroin, että en usko Emmin äiti kauden / isin vieroksumisen yhtään helpottavan, jos isi on koko ajan omissa oloissaan ym. Jospa tuo ottais onkeensa...



Jeps, että tämmöisiä... Mukavaa viikonloppua kaikille!



-Amy ja Emmi, ensi viikolla 2-v-

Amy, sulla oli miehellesi ihan samanlaista asiaa kuin mulla omalleni! Mäkin olen muutamaan kertaan sanonut, ettei se äitivaihe kyllä helpota sillä, että isi joko lukee lehteä tai asuu tietokoneen ääressä kaiken vapaa-aikansa.

Mun miehellä tuntuu olevan sellainen käsitys, että hänen on kelvattava lapselleen juuri sellaisena kuin on, ilman mitään kompromisseja. Mulle on ainakin itsestään selvää, että kun Noel herää aamulla (klo 05 ja 06 väliin yleensä), sen kanssa heräävä aikuinen on suhteellisen skarppina ja hymyilevänä, vaikka tietysti nukuttaakin. Aamuvirkun lapsen on saatava aamupalaa, kuiva vaippa ja huomiota jo aamullakin. Mies saattaa lähestulkoon nukkua sohvalla, antaa keksin aamupalaksi, ja olla puhumatta koko ekan tunnin, kun se on niin vielä unessa. Itse kyllä pyrin aloittamaan päivän iloisena ja edes pirteän oloisena, koska se on Noelillekin niin tärkeää.



Queen, voi kun mulla olisi jokin patenttineuvo tuohon yöähinään, mutta ei ole! Noelilla oli ihan samaa silloin parikuisena, mutta helppohan se oli yhden lapsen kanssa valvoa yöt, kun aamusta otettiin takaisin. Aion kyllä toisen lapsen kanssa kokeilla sitä tuttia sitkeämmin, vaikkei sekään tietenkään kaikkia lapsia kiinnosta.



Tsemppiä kaikille sairastelijoille, toivottavasti ei kenellekään tule tautikierrettä päälle. Noel on ollut niin terve poika etten voi kuin ihmetellä. Nuhat tulevat lievinä, eivätkä mahataudit juurikaan iske. Olisikin ikävää jos Noel sairastelisi paljon, kun tuo vauvaiän sydänvika saa lääkäreillä aina hälytyskellot soimaan, ja kaikki ovat aina extrahuolestuneita, useimmiten ihan turhaan. Nykyisin en edes konsultoi neuvolaa/lääkäriä tavallisen nuhakuumeen yhteydessä, koska aina saadaan käsky käydä näytillä, ja päivystyksessä sitten kiireinen lääkäri silminnähden ihmettelee, miksi me ylihuolehtijat viedään tavallisesta nuhasta kärsivää lasta lääkäriin...



Kiva kun kerroitte noista päiväkotiryhmistä. Noelin varahoidossa oli 17 lasta, iältään 1-4v., ja kolme hoitajaa. Oli musta aika hurja meno päällä. Noelkin oli tosi stressaantunut ja ahdistunut siitä paikasta. Toivottavasti ei tule tarvetta varahoidolle enää tämän vuoden puolella! Tammikuulta Noel siirtyykin osa-aikaiseen hoitoon ainakin helmikuun loppuun saakka, ja itse olen kaavaillut 4-5h päivää kahtena päivänä viikossa. Keravalla on vaan nyt niin täyttä, etten saa ihan täyttä varmuutta hoitopaikasta, ennen kuin vasta lähempänä joulua. Sitten pitääkin kiireellä totutella uuteen paikkaan, jotta vältytään vastaavalta stressiltä.



Kandi & Noel 1v9kk

Mies nukuttaa Eveä joten vielä ennen leffaa jos jotain kirjoittelisi. :)



Ossekos se kyseli Ideaparkin reissusta, hyvin meni ja reissu ja rahaa. :) Itselleni löysin vihdoin takin! Syksyllä ei tunnu olevan myynnissä kuin villakangastakkeja ja sellainen löytyy kaapista, ja sitäkin voin pitää korkeintaan -20 asteessa. Itelle ostin sukkia, Evelle löytyi sormikkaita, pompuloita&pinnejä, yöpuku, nukelle vaatteita, pipo ym.. Olisihan siellä ollut vaikki mitä kivaa. :)



Voi Emmiä kun on kipeänä! Evellähän oli kuvaus torstaina, ja kuulemma hyvin oli menny, kaverikuvaan kun oli kehotettu niin oli laittanut käden alakerran N:n niskan taakse tyylin "tuleppas nyt tänne kuvaan" :)



Meillä taitaa olla enemmän isi-kausi meneillään. Eve on nyt muutaman viikon kunnolla sanonut "isi" tai "ishi" ja sitä jaksetaan hokea aina kun isi ei ole paikalla. Ensimmäisenä aamulla ja missä tahansa ollaan kaksin. Ja isin kanssa nukahtaa paljon helpommin! Keskiviikkona kun mies oli sählyssä, vein Even nukkumaan kahdeksan aikaan, ja varmaan vasta lähempänä puolta kymmentä nukahti, isiä vaan kyseli.. :)



Äsken minä menin viemään Eveä nukkumaan ja kauhea huuto saatiin aikaiseksi kun otin neidiltä ilmapallon pois. Käytiin pitkästä aikaa Mäkissä (Amy taisi ajella kaupungilla samaan aikaan..?) ja Eve bongasi pallon ja ihastui siihen ihan heti! Hetken huutoa kuunneltuani annoin pallon takaisin ja siihen se kävi nukkumaan pallo toisessa kädessä ja vauva toisessa kainalossa. Suloista.



Mukeista, Eve juo yleensä ihan normaalista lasista tai omasta yksi tai kaksi kahvaisesta mukista. Pillin jos saa siihen niin se on kaikkein paras. :)



Kaikkea piti kommentoida mutta ajatus katkesi.. No, jospa se palaisi viikonlopun aikana. :)



Bejpi ja Eveliina 1v 9kk+++

Ajattelin tulla pikaiseen kertoilemaan tyttösen kuulumisia. Käytiin torstaina korvalääkärillä ja reilun viikon päästä on putkitus edessä. Kriteerit täyttyivät monelta osin, joten loppujen lopuksi päätöksen teko oli aika helppoa. Jännittää kyllä ihan kamalasti miten kaikki sujuu, mutta neidin parasta tässä täytyy ajatella.



Meillä flunssa jatkuu eli tyttönen on nuhassa ja yskässä kuten isänsäkin. Minä koitan pysytellä terveenä niin jollain lailla kotihommat hoituu. En tiedä johtuuko flunssasta vai tulevista hampaista, mutta tyttönen on ollut viime päivinä tooosi lyhytpinnainen ja kiukkuinen. Toinen vaihtoehto, johon itse kyllä uskon enempi, on uhma. Vaikka ikää ei ole vielä tuon enempää, niin jotkut kiukkuamiset sopii minusta uhmaikäisen käyttäytymiseen.



Neiti on päikkäreillä, joten taidan istahtaa hetkeksi telkkarin ääreen. "Klasu" möykkää mahassa taas sellaista kyytiä, että ihan hyvä olla hetki pitkällään.



Voikaa hyvin!



T. iida-linnea, tyttönen 1v 5 kk zzzzzz ja "klasu" 29+6

Tulin vaan nopsaan tsemppaamaan tuota putkitusasiaa...

Siis Ellillehän laitettiin putket viime helmikuussa (oli silloin 1v1kk) ja se meni tosi hyvin. Itse toimenpidehän on tosi pieni ja vaaraton, mutta sen yhteydessä tehtävä nukutus se aitaa rankinta ainakin äidille olla.

Oli ihan sydäntä raastaavaa nähdä pieni lapsi nukutettavan ja makaavan sairaalasängyssä tippaletku kädessä, mutta koitin vaan urheasti ajatella että onneksi nukutuksen syy ei ole vakavampi.

Elli oli jo toimenpidepäivänä illalla ihan oma itsensä eikä tuntunut olevan yhtään kipeä.

Ja mikä parasta, sen jälkeen ei ole ollut korvatulehduksia joita siihen asti oli siis puolen vuoden ajan ollut kokoajan jommassakummassa tai molemmassa korvassa, joista toisessa ei parantunnut kunnolla missään välissä.

Sit ollaan vaan suojattu korvia vedeltä korvakitillä ja pannalla, varsinkin uimahallissa hyvin. Ellillä kyllä valitettavasti lähti outki toisesta korvasta jo muutaman kuukauden jälkeen, mutta ei ole onneksi ainakaan vielä sekään korva uudestaan tulehtunut.



Toivottavasti putkitus saa teidänkin tyttösen korvat kuntoon niin ei tarvitsisi aina olla kipeenä pienet korvat :)



Niin ja sit semmoinen meidän kuuluminen vielä, että saatiin Ellille IHANA hoitotäti naapurintytöstä! Siis sellaiseksi satunnaiseksi hoitajaksi esim iltamenojen ajaksi yms. Kun meillähän ei ole sukulaisia lähimaillakaan niin Ellillä ei ole ollut oikein ketään muuta hoitajaa kun me ja tietty mahtava Kesis joka hoitaa 1-2pvää viikossa että saan opiskella, mutta noin niinkuin jos illalla joskus tarvii.

Se naapurintyttö oli vaan heti jotenkin tosi suloinen ja niillä synkkas Ellin kanssa heti ihan tosi hyvin. (Elli meni halaamaan sitä noin 5min ensitapaamisen jälkeen). Nyt on ihan kiva välillä mennä kahdestaankin ulos kun voi hyvillä mielin jättää lapsen hoitoon, pärjäävät varmasti mainiosti. Ens tiistaina illalla on esim. mun miehen bändin sinkun- ja musavideonjulkkaribileet niin pääsen kerrankin mäkin mukaan. :)



Hyvä että NapNap kävi pitkästä aikaa kertomassa kuulumisia! Mä oon lisäks Jenniä ja Burdea (vaikka taisikin sanoa ettei kauheesti ehdi kirjoitella...) aina välillä miettinyt, mitäs teille kuuluu?



Mut terkut kaikille!



iiris, ellis 1v9kk, "vappupallo" rv12+1

Oliks niin että Larskulla kans enska syntyi silloin viikoilla 35 ja jotain? Millä viikoilla teidän tonska syntyi?

Meillä tota uhmaikää on kyllä kestänyt koko pojan elämän enemmän tai vähemmän.. Päiväkodin kasvatuskeskustelussa (ja myös vanhempainillassa) todettiin, että "teidän pojalla tota temperamenttia riittää". Meillä käytössä on jäähyt eteisessä (päiväkodiss eteinen käytössä jäähypaikkana, joten myös kotona), mikä on todella tehokasta. 30 sekunnin jäähyllä saadaan kiukuttelu loppumaan heti, kun muuten menis ikuisuus raivotessa ja venkuillessa (D heittäytyy ihan veteläksi makarooniksi kun ei halua tehdä jotain). Muutenkin meillä lasta kasvatetaan samoin kuin hevosia :p . Kerran voi karjaista, jos ei muuten saa huomiota, mutta ei huudeta koska se turruttaa. Meillä asiaa helpottaa myös se, että mä ja D ollaan niin samanlaiset luonteeltaan, joten pystyn helposti tietämään mikä toimii ja mikä ei. Tosin mies onkin sit pulassa meidän kanssa ;).



Me suunnitellaan keväälle matkaa miehen kotimaahan ja sen jälkeen luultavasti tonskaa :) . Muuten noi tonskailut vois alottaa aiemminkin, mut en halua matkustaa tonne raskaana olelssa malariariskin takia (ei vois syödä malarian estolääkkeitä ja malaria on riski sikiölle) ja huonon terveydenhuollon tason takia + pitää vähän varmistella jatkoa työsopimukselle.



Q:lta pitikin kysyä et millä viikoilla Aatu syntyi? Suahan vähän peloteltiin ennenaikasella synnytyksellä jossain vaiheessa(?). Mua itteä jännittää se riski myös (varsinkin kun katoin sen keskosdokkarin muutama viikko sitten :( ).



Jenni ja D 2v 2kk

mutta pakkohan mun nyt on jo tulla kertomaan, kuinka meidän neiti on kolmena päivänä tehnyt ison pissan pottaan... :´) mä oon ollut varovaisen toiveikas tilanteesta, koska toissa päivänä oli oikeesti vissiin eka kerta kotona, että teki vähänkään isomman pissan, mutta kun se on nyt toistunut kolmena päivänä peräkkäin + tyttö vastaa iloisesti mun kysymykseeni "mitä tehdään pottaan" että "PISSA!", niin pakko uskoa, että läpimurto on tapahtunut... ! MM ainakin tajuaa, miten helpottunut mä oon... :D sen verran paljon oon vuodattanut tätä potta-angstia. Vieläkään ei missään nimessä mene itse tai edes suostu joka kerta, kun ehdotan kokeilemaan potalle, mutta sit jos suostuu, näyttää olevan oikea hetki ja pissa tulee.



Vielä kiitos niistä uhmakirjoituksista, kuten aiemminkin sanoin, on kiva kuulla, etten ole ainut, joka uhman kanssa taistelee. Meillä onneksi oli typyllä eilen ihan huippuhyvä päivä, oikein teki mieli itkeä onnesta, kun toinen oli hyvällä tuulella ja halaili äitiä ja melkein kaikki mitä ehdotin, oli kivaa. Totta kai yksi kiukkukohtaus oli, mutta se on pientä! :) No, tänään oli sitten toinen ääni kellossa heti aamusta, kun oltiin miehen kans eilen leffassa ja typy ei ollut suostunut nukahtamaan ennen ku lähempänä kymmentä (en tajunnut antaa tarpeeksi tarkkoja ohjeita nukkumisen suhteen, siis et verhot ja ovi kiinni), ja aamu alkoi kuitenkin jo ennen seiskaa melko kiukkuisen tytön kanssa. Mutta siitäkin selvittiin, kun vietettiin paljon aikaa ulkoillen. Jostain syystä ulkona on (melkein) aina kivaa :D.



Mut nyt sohvalle BB:n pariin.



-Onnellinen ja ylpeä Osse ja pottamestari-typy 1v11kk (jo unilla)

Joo palauduttiin vihdoin ihan kokonaan kotiin sieltä Lappeenrannan työkeikalta ja kyllä onkin niin ihanaa olla kotona pitkästä aikaa. Milokin on ihan innoissaan.

Muuten työreissu meni ihan mallikkaasti eikä sairasteltu kertaakaan koko 2 kk aikana siellä, nyt tietenkin kun palauduttiin kotiin niin flunssa iski Milolle ja minulle :( Mutta saapahan ainakin sairastaa kotona ollessa.

Milon allergiat ilmeisesti on alkanut antamaan periksi kun ruoka aineita on löytynyt jo muutamia lisää. Lähinnä kaikkea herkku juttuja kuten ananas ja riisijäätelö. Peruna kokeilu meni ihan metsään joten en hetkeen sitä ainakaan kokeile uusiksi.



Seuraavaksi hoidellaan loppuun se kamala vehnäaltistus mörkö. Ja mua oikein kylmii koko ajatus. Viimeksi siitä nousi ihan kauhea kuume Milolle.

Sanoja on alkanut pikkuhiljaa Miloltakin tulemaan. Äiti, täti, yppää(hyppää) ja kala. Täti varsinkin on oikein hittisana ja sitä huudellaan kaikille naisihmisille esim. kaupassa :) Ja osoitetaan tietenkin sormella perään. Eilen Milo pääsi nukkumaan isojen poikien sänkyyn ja yö meni paremmin kuin odotettiin. Vähän ehkä levottomammin kuin normaalisti.



Omanapa. Surkeasti edelleen sujuu meidän tonskailut :( Kierrossa on alkanut olemaan ongelmia ja en oikein usko että tulen raskaaksi ennen kuin kierto on kunnossa. Nyt otin itseäni niskasta kiinni menin vyöhyketerapeutille kun en oikein muutakaan apua tähän ongelmaan vielä saa. Ja kas, kas bongasin oviksen jo kp 14 vaikka sen yleensä bongaan vasta kp 18. Ja oikein kunnon ovis oireiden kera, joten ehkä tässä on taas toivoa :)

Nyt tulikin sitten jo se vuosi täyteen tätä tonskan tahkoamista ja kyllä on jonkin verran surupuserossa ja todella epäonnistunut olo. No ehkä se taas tästä..



I-L. Mä luin just tiivistelmää yhden lääkärin luennosta koskien probioottien vaikutuksesta lasten infektiokierteisiin. Koskeen myös korvatulehdukisa ja siinä sanottiin että probiooteilla on todella suuri vaikutus siihen että saadaan katkaistua infektiokierre mikä jatkuu kun lapsi syö alituiseen vain ab- kuureja mitkä sitten taas omalta osaltaan romuttaa vain enemmän ja enemmän lapsen immuunipuolustusta. esim. allergiat ja korvatulehdus kierre kulkee ihan täysin käsi kädessä ja johtuu siittä huonosta immuunipuolustuksesta.

Eli kannattaa kokeilla hommata _kunnon_ maitohappobakteerit esim, DDS-junior, Probiootti Baby joita saa luontaistuote kaupoista. Ja ne ovat niitä ihmisperäisiä mh-bakteereita jotka purevat kaikista parhaimmin. Gefilukset ym. muut Rela-tipat ovat peräisin maitotilojen maitotankeista.

Kaikista paras apu olisi Symbioflor sarja jota saa apteekista. Sillä me saatiin meidän Milon korvatulehdus ja infektiokierre kuriin.

Mä yritän linkittää vielä myöhemmin sen luento tiivistelmän tänne jos jotakuta kiinostaa sitä lukea :)



Äh, kello alkaa jo olla sen verran että saa alkaa lämmittämään saunaa :)



Hermione ja Milo 1v8kk

Tässä linkki jos vain onnistuin linkittämisessä :)



[http://http://www.violetlight.fi/Luennot_2007/S...|http://http://www.violetlight.fi/Luennot_2007/Suolistobakteereista_ja_P…]

[http://http://www.violetlight.fi/Luennot_2007/S...|http://http://www.violetlight.fi/Luennot_2007/Suolistobakteereista_ja_P…]

Tyttönen ei millään haluaisi käydä nukkumaan, joten ihan pikapikaa istahdin koneelle. Mies saapi kuulostella mitä tuolla naapurihuoneessa tapahtuu...



Iirisekselle ja Naperolle (kirjoitit jo aikaisemmin) kiitokset putkituskokemuksista!



Hermione, kuulosti tosi mielenkiintoiselta se luento, josta kirjoitit. Laitoin ylös noita mh-bakteereja, joita mainitsit. Niistä tuski on haittaa vaikka putket korviin laitetaankin... Tiedän itsekin, että ab-kuurit ovat toisaalta apu ja toisaalta huono juttu. Mielellään niitä ei siis lapselleen syötä. Toivotaan siis, että tuleva toimenpide tuo apua ainakin korvien sairastumiseen.



Kävimme tänään Flamingossa syömässä ja tyttönen oli ihan onnessaan kun sai käppäillä pitkin käytäviä ennen kuin lähdettiin kotiin. Itkuun vaan päättyi mukava hetki, kun piti turvaistuimeen istahtaa. Ihanaa kyllä, kun toinen on niiiiin innoissaan itsekseen liikkumisesta!



Hampaita pestessä löysin kaksikin uutta syytä flunssan lisäksi, jotka ovat tuoneet itkuisuutta viime päiviin. Alas sekä oikealle että vasemmalle on tulossa lisää hampaita. On niitä kyllä odotettukin! Edellisten puhkeamisesta on aikaa.



Joskus aikaisemmin k yselin täällä lasten hiusten pesusta. No, me ollaan nyt jonkun aikaa käytetty silloin tällöin pesuainetta mutta yleensä pestään hiukset vedellä. Mutta voi sentään mikä itku hiusten pesemisestä tuleekaan joka kerta. Yritän olla tosi, tosi nopea hiuksia pestessä, mutta silti se harmittaa tyttöstä paljon. Oliskos mitään vinkkejä, miten suoriutua tuosta hommasta vähemmällä huudolla?



"Klasu" on ilmeisesti vääntäytynyt tänään ihan uuteen asentoon masussa, koska liikkeet on tuntuneet tosi kipeiltäkin tänään. Viime yönä nukuin myös huonosti, joten väsymys on aikamoinen. Nyt iltapalalle ja nukkumaan. Huomenna menemme aamusta tapaamaan ystäviä ja heidän lapsia - ihanaa!



Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!



T: iida-linnea, tyttönen 1v 5 kk ja "klasu" 30+0!!!