Miten sen kunnollisen miehen löytää - mahdoton tehtävä

Vierailija kirjoitti:

Jos joka vuosi tapahtuu 14000 eroa, eli 7000 miestä vapautuu markkinoille, niin eivät ne kaikki voi kaistapäisiä olla. 

Aika moni näistä miehistä saanut tarpeekseen parisuhteista ja jatkaa onnellisena sinkkuna.

M54

Menet ajassa takaisin 25 vuotta siihen aikaan kun kivoja poikia oli vaikka kuinka paljon. Valitset itsellesi mielitietyn ja elät elämäsi hänen kanssaan onnellisena loppuun asti. Niin helppoa se on kun suunnittelee elämäänsä hiukan.

Moni lähestyy parisuhdeasiaa vähän väärällä ajatuksella. Aiemmilta sukupolvilta se ajatusmalli tulee, mutta jos sitä hetken miettii, niin tajuaa sen toimimattomuuden.

Kenelläkään ei tulisi olla "vaatimuslistassaan" sellaisia asioita kuin ei petä, ei juo, ei hakkaa, ei ole lapsen tasolla raha-asioiden hoitamisessa. Nämä ovat aikuisena olemisen perusasioita. Joo, jos nuo eivät ole hanskassa, niin ei varmasti tule hyvää parisuhdetta, mutta ne eivät lähellekään riitä siihen, että kumppani olisi hyvä kumppani. Ne riittävät siihen, ettei kumppani ole totaalien sysipaska kauhukumppani.

Tämä on aika sama kuin työhakemuksessa etsittäisiin työntekijää, joka ei jätä tarkoituksella työtehtäviään tekemättä, syytä muita omista virheistään, varasta työnantajalta, kiusaa työkavereita tai levitä perättömiä valheita työnantajasta sosiaalisessa mediassa. Jokainen tajuaa, että tottakai näitä asioita oletetaan sanomattakin jokaiselta työntekijältä, mutta ei se tarkoita vielä, että työntekijä olisi mitenkään hyvä työntekijä tai millään muotoa palkkaamisen arvoinen. 

Olen ollut vain sellaisen miehen kanssa, joka on minusta heti varma, valmis sitoutumaan heti kun on tutustuttu sen verran että hän saa alkuinnostukselleen varmistuksen ja tietenkin minun on koettava hänet samoin.

Toistaiseksi näitä miehiä on ollut elämässäni kaksi, joista toiseen en silti itse ollut valmis sitoutumaan koska ehdimme muuttua sen verran opiskeluaikoina. Toinen taas on nykyinen aviomieheni. 

Koskaan minua ei ole petetty eikä ole ollut mitään näitä että mies ei osaa huolehtia itsestään, mies ei osaa ottaa ohjia, mies ei osaa puhua, mies on ilkeä ja käyttäytyy kuin suhde kanssani olisi pakkopullaa jne.

Näennäisen hullaantuneita lähestyjiä on ollut useita kymmeniä. Vonkaajia ja läähättelijöitä varmaan kolminumeroinen määrä. 

Minun mielestäni kannattaa tietää mitä hakee ja olla vaativa sekä nirso. Olisin mielummin yksin kuin tyytymissuhteessa, enkä vähiten siksi että näin läheisriippuvaisen alkoholistiäidin lapsena mitä se on kun miehiä ehtii olla seurusteluun asti parissakymmenessä vuodessa melkein tusina ja miten hirveää se meno on. 

Mutta tuollaista ja kurjia tyytymissuhteita harrastavat sitten myös pilkkaa jos olet vaativa tai nirso. Äitihän edelleen vinoilee että minun suhteeni on miehelle varmaan niin kamala että uupuu raukka kun "joutuu" kohtelemaan minua kuin prinsessaa. Ja se prinsessakohtelu on tyyliin että mies on reipas ja huomaavainen, eikä tiuski minulle tai vetäydy suvun miesten kanssa jonnekin sohvannurkkaan haisemaan kun on aika siivota keittiö ...

Vieras mies harvemmin haluaa hoidettavakseen toisen miehen lapsia. Jos miehellä on naisten suhteen vähääkään valinnan varaa oman pituuden, komeuden ja statuksen myötä, ei vanhempi YH ole hänen listansa kärkipäässä.

Miksi pitäisi olla suhteessa? Itse olen, mutta jos tulisi ero, en edes harkitsisi uutta suhdetta. En jaksaisi tämän päivän treffailukulttuuria ollenkaan, johonkin Tinderiin liittyminen on aivan absurdi ajatuskin, puhumattakaan siitä, että pitäisi alkaa sovittaa kulmia yhteen jonkun uuden ukon kanssa tehdä uudet kompromissit... Joo, ei. 

Sitä paitsi, omasta ikäluokasta hyvän miehen löytäminen on vaikeampaa kuin löytää se kuuluisa neula heinäsuovasta, kuten ap:kin on todennut. Eronneet isät olisivat heti pois laskuista ja jos ihminen on vielä nelikymppisenä sinkku, hän joko haluaa olla yksin tai hänessä on jokin perustavanlaatuinen vika. Vanhemmat miehet eivät kiinnosta ja nuoremmat eivät kelpuuttaisi minua, eikä tarvitsisikaan, joten kyllähän uusi suhde jäisi löytymättä, vaikka sellaisen haluaisikin. 

Kysymys kuuluu: mitä sinä tuot toisen elämään niin merkityksellistä että haluaa sitoutua täysillä juuri sinun kanssasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti hankala löytää sopivaa tuossa iässä. Hyvä mies, kuten minä, joka on ollut naimisissa 37 vuotta alle 60-vuotiaana, arvostaa menneisyyttä, yhdessä tehtyjä asioita ja lapsia enemmän kuin minkäänlaista "perstyrkkystä". Arvomaailmaltani olen konservatiivinen siinä mielessä, että pidän perhettä ja omaisuutta tärkeinä asioina elämässä. Kaverini ja ystäväni ovat myös hyvin samankaltaisia ja heillä myös pitkä avioliitto. Hyväksyn muunlaiset näkökulmat, mutta en voisi ikinä kuvitella ryhtyväni edes kaveeraamaan vasemmistolaisen arvomaailman omaavan ihmisen kanssa, oli kyse miehestä tai naisesta. Joten jos vinkkiä haluat, niin kannattaa hakeutua hieman konservatiivisempien ihmisten seuraan ja muistaa se, että vaikka henkilö olisi tapaamishetkellä aivan ihana, hänestä voi tulla täysin paska ja toisinpäin. 

Kuulostat hirveältä ihmiseltä.

Ota myös huomioon että olet heinäkuisena kesäiltana Vauva AV:llä ennen kuin kehut itseäsi enempää.

Vasemmistolaisen näkökulmasta olenkin varmasti hirveä ihminen. Se ei kuitenkaan kiinnosta minua tippaakaan. Minulla ei ole mitään tarvetta miellyttää vasemmistolaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joka vuosi tapahtuu 14000 eroa, eli 7000 miestä vapautuu markkinoille, niin eivät ne kaikki voi kaistapäisiä olla. 

Missähän ikäluokissa nämä erot sattuu?

Veikkaisin, että ikäluokassa 20-75, painottuen tuonne 35-55.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi olla suhteessa? Itse olen, mutta jos tulisi ero, en edes harkitsisi uutta suhdetta. En jaksaisi tämän päivän treffailukulttuuria ollenkaan, johonkin Tinderiin liittyminen on aivan absurdi ajatuskin, puhumattakaan siitä, että pitäisi alkaa sovittaa kulmia yhteen jonkun uuden ukon kanssa tehdä uudet kompromissit... Joo, ei. 

Sitä paitsi, omasta ikäluokasta hyvän miehen löytäminen on vaikeampaa kuin löytää se kuuluisa neula heinäsuovasta, kuten ap:kin on todennut. Eronneet isät olisivat heti pois laskuista ja jos ihminen on vielä nelikymppisenä sinkku, hän joko haluaa olla yksin tai hänessä on jokin perustavanlaatuinen vika. Vanhemmat miehet eivät kiinnosta ja nuoremmat eivät kelpuuttaisi minua, eikä tarvitsisikaan, joten kyllähän uusi suhde jäisi löytymättä, vaikka sellaisen haluaisikin. 

Eipä tuo ole ihme, jos ei miestä löydy: eronneet isät eivät käy, sinkut eivät käy, naimattomat eivät käy, vanhemmat eivät kiinnosta ja nuoremmat eivät kiinnostu. Vaihtoehtoja jää  melko vähän.

Vierailija kirjoitti:

Katsokaapa kaikki parisuhdetta kaipaavat TV1:ltä tuleva sarja Unelmien mies, on myös Areenassa. Aika hiuksia nostattavaa molempien sukupuolten näkökulmasta.

Itse oli pakko katsoa kaikki jaksot putkeen, kun kerran ryhdyin katsomaan. Huh huh

https://areena.yle.fi/1-76506145

Sarja on fiktiota eli kuvitteellinen. Et varmaan suunnittele elämääsi myöskään rikosdraamojen tai Salatut elämät - sarjassa käsikirjoitettujen ja näyteltyjen tapahtumien perusteella.

Yhden opin sarjasta voit ammentaa: Deittiäppien kautta alkaneisiin suhteisiin liittyy selvästi enemmän riskejä kuin elävässä elämässä tapahtuneiden kohtaamisien kautta muodostuneisiin suhteisiin. Tämä myös siksi, että saalistajille deittiäpit mahdollistavat uhrien profiloimisen ja helpoimmin huijattavissa olevien valikoimisen tuosta joukosta paljon tehokkaammin kuin miten se onnistuisi satunnaisesti ihmisiä kohtaamalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vieras mies harvemmin haluaa hoidettavakseen toisen miehen lapsia. Jos miehellä on naisten suhteen vähääkään valinnan varaa oman pituuden, komeuden ja statuksen myötä, ei vanhempi YH ole hänen listansa kärkipäässä.

Uusioperheiden yleisyyden perusteella päätelmäsi on vajavainen. Uusioperheisiin päätyvillä miehilläkin on usein omia lapsia edellisestä suhteesta.

Omat lapsensa itse hoitava yh tuntee elämän realiteetit ja osaa selviytyä vaikeammassakin tilanteessa. 

Mitä pidemmälle elämässään ehtii, sitä enemmän pitää karsia ns. vaatimuslistastaan. Ja kun aletaan karsimaan, pitää olla rehellinen itselleen ja kysyä, onko lopulta aidosti onnellinen sellaisen ihmisen kanssa joka täyttää VAIN nämä karsinnan jälkeen jääneet kriteerit.

Kaikista ei ole joustamaan ja se on OK. Yli 40-vuotiaalle markkinat ovat mitä ovat. Silloin valitettavasti joutuu puntaroimaan tämän kysymyksen äärellä. Aina voi heittäytyä irtosuhteisiin, jotka eivät sido sinua eivätkä toista sen suurempiin. Niistä voi löytyä sellainen helmi jota tavoittelet.

Vierailija kirjoitti:

Vieras mies harvemmin haluaa hoidettavakseen toisen miehen lapsia. Jos miehellä on naisten suhteen vähääkään valinnan varaa oman pituuden, komeuden ja statuksen myötä, ei vanhempi YH ole hänen listansa kärkipäässä.

Itse asiassa yh ei ole kovin monen miehen kärkipäässä muutenkaan. Vaikka ei olisikaan pitkä ja komea. Myös suurin osa yhista on naisia ei miehiä. Eli on vähemmän yh miehiä jotka kelpuuttaisi edes yh naisen. Pienempi osa miehistä on valmis ottamaan yhn mitä toisinpäin.

Jos tiedät mitä haluat, aseta kriteerit äläkä jousta niistä. Toki otat samalla riskin yksinjäämisestä, mutta miksi toisaalta haluaisit jälleen tyytyä johonkin, mistä on sinulle vain harmia? 

Esim. jos haluat miehen joka ei petä, älä hyväksy vaeltelevaa katsetta tai myöskään vieraiden naisten tuijottamista pornon muodossa. Mies joka ei pysty hallitsemaan itseään näissä asioissa, käyttää aina tilaisuuden, kun tarpeeksi houkutteleva osuu kohdalle. Älä jää tuhlaamaan aikaa näiden miesten kanssa. Keskustele asioista etukäteen, selvitä miehen arvot, älä aloita suhdetta sängystä, katso miten mies reagoi joutuessaan odottamaan tai kun asiat eivät menekään hänen mielensä mukaan. Jos mies arvostaa sinua, hän näyttää sen alusta saakka kunnioittavalla käytöksellä.

Ootko sä Ap aikuisiällä ollut ikinä pitkää aikaa yksin vai onko uudet suhteet alkaneet aika pian entisen päätyttyä? Suosittelisin nyt olemaan ihan vaan ittekseen ja vähän tutustumaan itseensä uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi olla suhteessa? Itse olen, mutta jos tulisi ero, en edes harkitsisi uutta suhdetta. En jaksaisi tämän päivän treffailukulttuuria ollenkaan, johonkin Tinderiin liittyminen on aivan absurdi ajatuskin, puhumattakaan siitä, että pitäisi alkaa sovittaa kulmia yhteen jonkun uuden ukon kanssa tehdä uudet kompromissit... Joo, ei. 

Sitä paitsi, omasta ikäluokasta hyvän miehen löytäminen on vaikeampaa kuin löytää se kuuluisa neula heinäsuovasta, kuten ap:kin on todennut. Eronneet isät olisivat heti pois laskuista ja jos ihminen on vielä nelikymppisenä sinkku, hän joko haluaa olla yksin tai hänessä on jokin perustavanlaatuinen vika. Vanhemmat miehet eivät kiinnosta ja nuoremmat eivät kelpuuttaisi minua, eikä tarvitsisikaan, joten kyllähän uusi suhde jäisi löytymättä, vaikka sellaisen haluaisikin. 

Eipä tuo ole ihme, jos ei miestä löydy: eronneet isät eivät käy, sinkut eivät käy, naimattomat eivät käy, vanhemmat eivät kiinnosta ja nuoremmat eivät kiinnostu. Vaihtoehtoja jää  melko vähän.

Vaihtoehtojen vähyys tai olemattomuus ei haittaa tai kiinnosta, jos ei edes halua sihdetta. Sehän tässä olikin ideana. 

Ensin voi tutustua itseensä, ennenkuin tutustuu muihin. Kyllä sitä siivottavaa jokaiselta löytyy, raskas prosessihan seon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi olla suhteessa? Itse olen, mutta jos tulisi ero, en edes harkitsisi uutta suhdetta. En jaksaisi tämän päivän treffailukulttuuria ollenkaan, johonkin Tinderiin liittyminen on aivan absurdi ajatuskin, puhumattakaan siitä, että pitäisi alkaa sovittaa kulmia yhteen jonkun uuden ukon kanssa tehdä uudet kompromissit... Joo, ei. 

Sitä paitsi, omasta ikäluokasta hyvän miehen löytäminen on vaikeampaa kuin löytää se kuuluisa neula heinäsuovasta, kuten ap:kin on todennut. Eronneet isät olisivat heti pois laskuista ja jos ihminen on vielä nelikymppisenä sinkku, hän joko haluaa olla yksin tai hänessä on jokin perustavanlaatuinen vika. Vanhemmat miehet eivät kiinnosta ja nuoremmat eivät kelpuuttaisi minua, eikä tarvitsisikaan, joten kyllähän uusi suhde jäisi löytymättä, vaikka sellaisen haluaisikin. 

Eipä tuo ole ihme, jos ei miestä löydy: eronneet isät eivät käy, sinkut eivät käy, naimattomat eivät käy, vanhemmat eivät kiinnosta ja nuoremmat eivät kiinnostu. Vaihtoehtoja jää  melko vähän.

Vaihtoehtojen vähyys tai olemattomuus ei haittaa tai kiinnosta, jos ei edes halua sihdetta. Sehän tässä olikin ideana. 

Aloittajan kannalta katsottuna nämä ihmiset ovat poissa mahdollisten kumppaneiden joukosta eli heidän vaatimuksillaan ei sinänsä ole merkitystä. Heidän osuutensa kaikista eronneista miehistä ikäluokittain olisi se kiinnostava tieto. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, minä olen valintani näiden miesten suhteen tehnyt ja pieleen on mennyt. Mistä sen tietää aluksi, että mitä pitäisi varoa ja huomioida? Kukaan ei olisi olettanut näiden miesten esim pettävän, mutta niin vaan kaikki on langennut samantien. Kyllä miehillä se biologia vetää mukanaan eikä ihminen ole yksiavioinen, tiedän. Mutta onko tosiaan niin että miehet menevät vaan sekoilleen vaistojensa perässä eikä mikään lupaus pidä? tätäkö se elämä on? Miksi edes muodostaa suhteita kun keneenkään ei voi luottaa?

 

Ap

Biologia ei selitä pettämistä. Kyse on sallivasta kulttuurista, jossa miehille sallittaan holtiton elämä ja naisen oletetaan olevan vastuussa. Miesten ei siten tarvitse harjoittaa itsehillintää vaan jättävät jälkeensä särkyneitä sydämiä ja kaikki kuitataan biologialla samalla vähätellen ns. kunnollisten tavallista elämää haluavien naisten tunteet ja kokemus. Ei pettäminen ole  mikään normaali tila. Ihan samalla tavalla nainenkin kokee houkutuksia kuin mieskin, jopa eläimellisiä sellaisia, mutta pitäisi ehkä alkaa puhua oikeasti itsekontrollista ja siitä, että  houkutuksia pitää pystyä vastustamaan. Esim. lestadiolaisista oli vasta jokin lehtijuttu, että kun he menevät nuorena naimisiin niin heillä on sivusuhteita paljon. Siihen kun lisätään sitten vielä kaikenlainen moraalin puute niin soppa on valmis. Jokainen joka haluaa liittoaan kunnioittaa tietysti sopii asioista yhdessä eikä ketään voi pakottaa siihen, että toinen saa pettää. Ja aika monella miehellä se on vielä niin kieroutunutta, että  mies saa muka pettää ja nainen ei eli todella tekopyhää. Mulla on sama kohtalo, eli miehet aina vilkuilleet muita. Joten olen tehnyt johtopäätöksen, että miehet etsii naista valheellisin keinoin. Jos he eivät saa sitä unelma naistaan joka voi olla täysin heidän ulottuvissaan eli tavallinen mies yrittää saada jotakin missiä itselleen jne ja kun tuollainen mies "ottaa" naisen hän ei oikeasti todella rakasta vaimoaan vaan hänen vain piti saada joku nainen mikä sekin tuntuu ja onkin tottakai petos.