Miten te ummistatte silmänne huono-osaisille Suomessa?
Miten pystytte unohtamaan itsemurhat, runsaan työttömyyden, äärettömän huonot tuet yms? Miten saatte aikaan sen, ettei empatia nosta päätään? Olisi ihanaa, kun ei miettisi mitään tuollaisia.
Kommentit (236)
En ummista vaan tekee pahaa tämä oikeiston politiikka. Mulla sydän aina vähävaraisten puolella. Ollaan köyhyyttä koette ja täällä kun luen törkeyksiä niin sitä vimmatummin ostan osakkeita mutten mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi minun pitäisi nähdä vaivaa sellaisten ihmisten vuoksi, jotka eivät näe vaivaa minun, muiden tai edes itsensä vuoksi?
Olen kokenut ihan omakohtaisesti paljon köyhyydestä, pitkäaikaisesta työttömyydestä, kroonisista sairauksista, mielenterveysongelmista ja päihderiippuvuudesta. Sitkeällä työllä voi vaikuttaa melkein kaikkeen. Kuntoutuskursseilla, A-killan ruokaloissa, baareissa yms. paikoissa kohtasin porukkaa, joilla ei ole mitään halua kunnolliseen elämään. Palkastani menee jo kolmasosa veroa ja tämäkin porukka saa nauttia työni hedelmistä. Miksi minun pitäisi heille suoda yhtään enempää ajatuksia ja energiaa? Toivoisin, että ottaisivat vastuun itsestään.
Ottaisit nyt jumaliste itse vastuun omasta henkisestä kehityksestäsi. Ennen sitä sulla ei ole mitään varaa sanoa kenellekään toiselle yhtään mitään vastuun ottamisesta. Ja tämä koskee lähes jokaista kommentoijaa täällä. Säälittävää porukkaa. Ja nettoveronmaksajat, my ass. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen matkustellut paljon ja nähnyt sellaista köyhyyttä, mitä ei Suomesta löydy. Enemmän murehdin niitä lapsia, jotka nukkuvat kaatopaikoilla pskan peitossa ja keräävät kaiket päivät romumetallia saadakseen edes vähän riisiä syödäkseen, kuin ketään suomalaista. Täällä on mahdollista olla täysin vailla omaisuutta ja silti on joka päivä ruokaa, katto pään päällä, vaatteita ja mahdollisuus peseytyä.
Suomessa ei ole edes mahdollisuutta tonkia kaatopaikoille. Siksi moni suomalainen lapsi menee nälkäisenä nukkumaan. Pulloja/tölkkejäkään ei ole enää paljoa kerättäväksi. Se on suomalainen vastine tuolle sinun kaatopaikoilla tonkimiselle.
En ole köyhä, mutta minun on vaikea ymmärtää, missä tilanteessa lapsen pitäisi Suomessa nähdä nälkää, jos hänen vanhemmillaan on vain halua ruokkia häntä? Lapsen voi ruokkia vaikka eurolla päivässä. Aamulla kaurapuuroa ja kananmuna, koulussa ruokaa (tai kesäisin vaikka puistoruokailussa), illalla laittaa lapselle vaikka riisiä ja linssikastiketta. Voitko auttaa minua ymmärtämään, miten tämä ei onnistu, jos vanhempi ei esim ryyppää kaikkia rahojaan? Jos taas vanhempi ryyppää rahansa, mikään määrä empatiaa ei auta siihen. Jos saa toimeentulotukea, varmasti on mahdollista budjetoida siitä muutama kymppi lapsen ruokiin? Jos taas ei saa toimeentulotukea, kun omistaa kesämökin, tms, niin aina voi luopua mökistä, jotta lapsi voisi syödä?
Puhumattakaan siitä, että jos sinulla on Suomessa lapsi, saat lapsilisää sen verran, että kykenet sillä summalla helposti ruokkimaan kyseisen lapsen. Jos lapsi näkee nälkää, miksi näillä rahoilla ei osteta ruokaa? Mikä voi olla tärkeämpää?
Emme me silmiä ummista, vaan ihan aktiivisesti vihaamme huono-osaisia. Näin media Yleä myöden on meitä opettanut. Oppi on mennyt hyvin perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on tavannut muutamankin tällaisen niin huomaa miten vaikeaa ihmisten auttaminen on. Pelkän rahan antaminen ei auta, voi jopa pahentaa tilannetta kun on enemmän rahaa päihteisiin. Ja kun tietenkin on itsemääräämisoikeus, ei voi estää tekemästä pahaa itselleen ja vääriä valintoja
Kun katsoo esim ulosottoon päätyneitä asuntoja on nähtävissä muitakin elämänhallinta ongelmia, kuin vain se ettei valtio anna näille riittävästi rahaa.
Tarvitaan siis muutakin apua kuin vain rahallista. Sitä ihmettelen mikseivät vanhemmat, sisarukset tai muut sukulaiset puutu herkemmin tilanteeseen kun nähdään että jollakin menee huonosti.
Ei ihmiset kerro riittävän ajoissa, että heillä on alkanut mennä huonosti. Kulissit pidetään pystyssä keinolla millä hyvänsä ja kun kulissit kaatuu, on jo myöhäistä.
Tämä. Suomessa on itsepärjäämisen kulttuuri eikä kovin herkästi keneltäkään pyydetä apua. Kun omat lapseni aikoinaan aikuistuivat, sanoin heille, että mulla ei ole kristallipalloa eikä mitään muutakaan keinoa päästä teidän päänne sisään, joten jos jotain multa tarvitsette, teidän pitää sanoa se. Ja sanokaa se silloin, kun asialle voi vielä tehdä jotain eikä vasta sitten, kun peli on jo menetetty. Aika harvoin ovat apuani tarvinneet (jos ei kissojen ja koirien hoitamista lasketa mukaan), mutta olen selvitellyt heidän puolestaan erilaisia lakipykäliä yms.
Mutta on mulla sellaisiakin sukulaisia, joiden elämäntapa ja elintaso on ollut sellainen, mihin mulla ei edes silloin, kun tienasin yli 120 000 € vuodessa, olisi ollut varaa. Tai joo, olisi ollut varaa, jos olisin pistänyt kaikki rahani haisemaan eli elänyt tyyliin "tili tuli, tili meni". Aikoinaan mun äitini sanoi, että vain asunnon voi ostaa velaksi. Jos ei ole varaa pesukoneeseen, sitten pestään lavuaarissa nyrkkipyykkiä. Ja olen joskus aikoinaan pessytkin.
Mitä taas tulee erilaisiin mt-ongelmiin tai päihdeongelmiin, niin kyllä niissä on vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset aika avuttomia. Vaikka mulla onkin sairaanhoitajan koulutus taustalla, niin en mä silti ole sen paremmin psykiatri, terapeutti kuin muukaan ammattilainen, joka noista osaisi parantaa.
"Suomessa on itsepärjäämisen kulttuuri eikä kovin herkästi keneltäkään pyydetä apua."
Jos näin olisi, niin ei me tarvittaisi näin isoa julkista sektoria, vaan nimenomaan pärjättäisiin itse. Voi kun meillä olisikin tällainen kulttuuri, mutta ei, toisen taskulla pitää olla ja sitä politiikot meille myy.
Ihan toisenlainen kulttuuri tarvitaan. Sellainen, jossa jokainen terve aikuinen ihminen ymmärtää, että sinä olet itse vastuussa omasta toimeentulostasi. Siitä se kaikki lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen matkustellut paljon ja nähnyt sellaista köyhyyttä, mitä ei Suomesta löydy. Enemmän murehdin niitä lapsia, jotka nukkuvat kaatopaikoilla pskan peitossa ja keräävät kaiket päivät romumetallia saadakseen edes vähän riisiä syödäkseen, kuin ketään suomalaista. Täällä on mahdollista olla täysin vailla omaisuutta ja silti on joka päivä ruokaa, katto pään päällä, vaatteita ja mahdollisuus peseytyä.
Suomessa ei ole edes mahdollisuutta tonkia kaatopaikoille. Siksi moni suomalainen lapsi menee nälkäisenä nukkumaan. Pulloja/tölkkejäkään ei ole enää paljoa kerättäväksi. Se on suomalainen vastine tuolle sinun kaatopaikoilla tonkimiselle.
En ole köyhä, mutta minun on vaikea ymmärtää, missä tilanteessa lapsen pitäisi Suomessa nähdä nälkää, jos hänen vanhemmillaan on vain halua ruokkia häntä? Lapsen voi ruokkia vaikka eurolla päivässä. Aamulla kaurapuuroa ja kananmuna, koulussa ruokaa (tai kesäisin vaikka puistoruokailussa), illalla laittaa lapselle vaikka riisiä ja linssikastiketta. Voitko auttaa minua ymmärtämään, miten tämä ei onnistu, jos vanhempi ei esim ryyppää kaikkia rahojaan? Jos taas vanhempi ryyppää rahansa, mikään määrä empatiaa ei auta siihen. Jos saa toimeentulotukea, varmasti on mahdollista budjetoida siitä muutama kymppi lapsen ruokiin? Jos taas ei saa toimeentulotukea, kun omistaa kesämökin, tms, niin aina voi luopua mökistä, jotta lapsi voisi syödä?
Puhumattakaan siitä, että jos sinulla on Suomessa lapsi, saat lapsilisää sen verran, että kykenet sillä summalla helposti ruokkimaan kyseisen lapsen. Jos lapsi näkee nälkää, miksi näillä rahoilla ei osteta ruokaa? Mikä voi olla tärkeämpää?
Sulla ei taida teinipoikia olla? Ei meinaan riitä heidän ruokkimiseen alkuunkaan tuo lapsilisä, syövät kuin hevoset! Ihan nauratti tää sun kommentti. Toki pikkulapsille tuo varmaan riittää ruokaan. Kyllä se niin on että lapset tulee niin kalliiksi että omille aikuisille lapsille en kyllä suosittele jälkikasvua tällaisessa työmarkkinatilanteessa. Aika paljon saa muuttua ennen kuin tänne kannattaa lapsia tehdä.
Miksi kun eivät liity elämääni millään tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet pystyy siihen sen vuoksi, että he ovat itsekeskeisiä narsistisia piirteitä omaavia perskokkareita. Eivät he näe maailmassa kuin itsensä. Valitettavasti minun ikäpolveni on kasvattanut tuollaisen sukupolven, vaikka meidät itsemme kasvatettiin ihan toisin. N48
Suomessa on maailman suurimmat tulonsiirrot ja kovin veroprogressio, mutta mikä riittäisi vassarille?
Vassarit eivät tajua että ihmisten pitää käyttää aivoja kun ostaa rahalla jotain. Sen sijaan aivan kaiken pitäisi olla heti saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Se ei auta yhtään noita mainitsemiasi ryhmiä vaikka viettäisit joka sekuntin päivässä heitä ajatellen. Kuulostaa ennemminkin mielenterveysongelmalta.
Teen mitä pystyn muiden auttamiseksi. Se ei kaikkien maailman ihmisten ongelmia ratkaise mutta olen oppinut elämästä myös sen, että usein aliarvioimme ihmisten kyvyn ratkaista ongelmansa itse. Se on tietyllä tapaa mukavampaa keskittyä muiden ongelmiin sen sijaan, että ratkaisi omansa.
Kyllä aikuinen ihminen osaa itsensä elättää jos sen eteen tekee töitä.
Vierailija kirjoitti:
"Suomessa on itsepärjäämisen kulttuuri eikä kovin herkästi keneltäkään pyydetä apua."
Jos näin olisi, niin ei me tarvittaisi näin isoa julkista sektoria, vaan nimenomaan pärjättäisiin itse. Voi kun meillä olisikin tällainen kulttuuri, mutta ei, toisen taskulla pitää olla ja sitä politiikot meille myy.
Ihan toisenlainen kulttuuri tarvitaan. Sellainen, jossa jokainen terve aikuinen ihminen ymmärtää, että sinä olet itse vastuussa omasta toimeentulostasi. Siitä se kaikki lähtee.
Annat kaikille töitä niin aloitetaan huomenna. Töissä käyvät voi vähentää omia työtuntejaan että työpaikkoja avautuu kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhteen halliin on varaa lahjoittaa 34 miljoonaa, en ymmärrä. Kodittomat kulkee tuhansia ihmisiä eikä lapsille ole ruokaa. Nyt on luottamus päättäjiin murentunut.
Lasten nälkä on vanhempien vastuulla ja aikuiset ovat vastuussa omasta asumisestaan.
Suomessa ei kukaan päädy nälkäiseksi tai varsinkaan asunnottomaksi tekemättä erittäin montaa huonoa valintaa peräjälkeen.
Pelkkä huono tuuri ei riitä, täytyy myös huonon tuurin sattuessa toimia systemaattisesti typerästi.
Olen itse työkyvytön työnhakija, vakuutuslääkärin ihmeparantama, 16 vuotta pois työelämästä. Tuet ei ole suuria, mutta kyllä niillä pärjää, jos ei tee koko ajan jotain typerää.
Aikuisena oleminen on sitä että otetaan vastuuta. Aina.
Anteeksi nyt vaan mutta pakko kysyä että mitä tukia oikein saat että pärjäät? Koska itse en oikein millään pärjää. Tuloni ovat 700€/kk eli yleistuki johon olen laskenut hieman veroprosenttia. Tästä menee asumiseen 600€ koska omistusasuntoon ei saa asumistukea. Eli en edes tiedä mitä typerää nyt voisin edes tehdä, eihän sellaiseen ole mitenkään varaa.
Itse toimin tietysti typerästi kun ostin asunnon ja yhteisen kesämökin. Olisi pitänyt olla kaukaa viisas kristallipallon kanssa eikä ikinä hankkia mitään omaisuutta riippakiveksi. Onneksi vammauduin vasta kun asuntolaina oli maksettu, koska muuten en pärjäisi yhtään mitenkään.
Minun tädiltäni on todella pieni eläke, mutta hän pärjää kun osaa suunnitella menonsa. Auttaa muitakin auttamalla ruokajaossa. Hänen veljellään eli enollani on selvästi isompi eläke, 1600€ kuussa, eikä pärjää. Rahaa menee enolla ainakin tupakkaan ja kaikenlaisiin elisaviihteisiin yms. Eno pyytelee koko ajan rahaa äidiltäni jolla on samankokoinen eläke kuin itsellään. Ihmiset on niin erilaisia
Vierailija kirjoitti:
"Suomessa on itsepärjäämisen kulttuuri eikä kovin herkästi keneltäkään pyydetä apua."
Jos näin olisi, niin ei me tarvittaisi näin isoa julkista sektoria, vaan nimenomaan pärjättäisiin itse. Voi kun meillä olisikin tällainen kulttuuri, mutta ei, toisen taskulla pitää olla ja sitä politiikot meille myy.
Ihan toisenlainen kulttuuri tarvitaan. Sellainen, jossa jokainen terve aikuinen ihminen ymmärtää, että sinä olet itse vastuussa omasta toimeentulostasi. Siitä se kaikki lähtee.
Niin mutta kun pitkäaikaistyöttömistä moni ei ole terve aikuinen. Siellä on vähintään 1/3 työkyvyttömiä.
Minä ummistan silmäni huono-osaisuudelle joka ilta, kun menen nukkumaan.
Päivällä taistelen Kelan kanssa siitä, että saan ne vähät rahat, mikä lain mukaan minun kaltaisessa tilanteessa olevat vähäosaiset saavat.
Ne yhteiskunnan tuet ei meille vähäosaisille tule itsestään. Ne pitää hakea. Pitää odottaa, että tulee päätös. Tarkistaa, onko päätös lainmukainen. Jos ei ole, tehdä valitus. Odottaa 2 vuotta, että muutoksenhakulautakunta käsittelee valituksen ja toteaa päätöksen virheelliseksi ja määrää Kelan maksamaan ne puuttuvat rahat.
pahimmassa tapauksessa Kela määrää maksamaan takaisin rahoja, joita se ei ole edes maksanut. Koita siinä sitten elää. Elämästä nauttimisesta ei jaksa edes uneksia.
Kukaan ei valitse olla sairas, vammainen tai muuten "vajaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen matkustellut paljon ja nähnyt sellaista köyhyyttä, mitä ei Suomesta löydy. Enemmän murehdin niitä lapsia, jotka nukkuvat kaatopaikoilla pskan peitossa ja keräävät kaiket päivät romumetallia saadakseen edes vähän riisiä syödäkseen, kuin ketään suomalaista. Täällä on mahdollista olla täysin vailla omaisuutta ja silti on joka päivä ruokaa, katto pään päällä, vaatteita ja mahdollisuus peseytyä.
Suomessa ei ole edes mahdollisuutta tonkia kaatopaikoille. Siksi moni suomalainen lapsi menee nälkäisenä nukkumaan. Pulloja/tölkkejäkään ei ole enää paljoa kerättäväksi. Se on suomalainen vastine tuolle sinun kaatopaikoilla tonkimiselle.
En ole köyhä, mutta minun on vaikea ymmärtää, missä tilanteessa lapsen pitäisi Suomessa nähdä nälkää, jos hänen vanhemmillaan on vain halua ruokkia häntä? Lapsen voi ruokkia vaikka eurolla päivässä. Aamulla kaurapuuroa ja kananmuna, koulussa ruokaa (tai kesäisin vaikka puistoruokailussa), illalla laittaa lapselle vaikka riisiä ja linssikastiketta. Voitko auttaa minua ymmärtämään, miten tämä ei onnistu, jos vanhempi ei esim ryyppää kaikkia rahojaan? Jos taas vanhempi ryyppää rahansa, mikään määrä empatiaa ei auta siihen. Jos saa toimeentulotukea, varmasti on mahdollista budjetoida siitä muutama kymppi lapsen ruokiin? Jos taas ei saa toimeentulotukea, kun omistaa kesämökin, tms, niin aina voi luopua mökistä, jotta lapsi voisi syödä?
Puhumattakaan siitä, että jos sinulla on Suomessa lapsi, saat lapsilisää sen verran, että kykenet sillä summalla helposti ruokkimaan kyseisen lapsen. Jos lapsi näkee nälkää, miksi näillä rahoilla ei osteta ruokaa? Mikä voi olla tärkeämpää?
Sulla ei taida teinipoikia olla? Ei meinaan riitä heidän ruokkimiseen alkuunkaan tuo lapsilisä, syövät kuin hevoset! Ihan nauratti tää sun kommentti. Toki pikkulapsille tuo varmaan riittää ruokaan. Kyllä se niin on että lapset tulee niin kalliiksi että omille aikuisille lapsille en kyllä suosittele jälkikasvua tällaisessa työmarkkinatilanteessa. Aika paljon saa muuttua ennen kuin tänne kannattaa lapsia tehdä.
Kyllä aikuinen mieskin selviää noin eurolla päivässä, jos syö lähinnä papuja ja riisiä. Jos tämäkin ehdotus naurattaa, se kertoo ainoastaan korkeasta elintasostamme. Oikeasti köyhissä maissa tällainen ruokavalio on ihan arkipäivää monille, myös teinipojille. Ei vaan ole vaihtoehtoja, eikä rikas naapuri tule kustantamaan pitsoja, vaikka köyhiä kuinka naurattaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen matkustellut paljon ja nähnyt sellaista köyhyyttä, mitä ei Suomesta löydy. Enemmän murehdin niitä lapsia, jotka nukkuvat kaatopaikoilla pskan peitossa ja keräävät kaiket päivät romumetallia saadakseen edes vähän riisiä syödäkseen, kuin ketään suomalaista. Täällä on mahdollista olla täysin vailla omaisuutta ja silti on joka päivä ruokaa, katto pään päällä, vaatteita ja mahdollisuus peseytyä.
Suomessa ei ole edes mahdollisuutta tonkia kaatopaikoille. Siksi moni suomalainen lapsi menee nälkäisenä nukkumaan. Pulloja/tölkkejäkään ei ole enää paljoa kerättäväksi. Se on suomalainen vastine tuolle sinun kaatopaikoilla tonkimiselle.
En ole köyhä, mutta minun on vaikea ymmärtää, missä tilanteessa lapsen pitäisi Suomessa nähdä nälkää, jos hänen vanhemmillaan on vain halua ruokkia häntä? Lapsen voi ruokkia vaikka eurolla päivässä. Aamulla kaurapuuroa ja kananmuna, koulussa ruokaa (tai kesäisin vaikka puistoruokailussa), illalla laittaa lapselle vaikka riisiä ja linssikastiketta. Voitko auttaa minua ymmärtämään, miten tämä ei onnistu, jos vanhempi ei esim ryyppää kaikkia rahojaan? Jos taas vanhempi ryyppää rahansa, mikään määrä empatiaa ei auta siihen. Jos saa toimeentulotukea, varmasti on mahdollista budjetoida siitä muutama kymppi lapsen ruokiin? Jos taas ei saa toimeentulotukea, kun omistaa kesämökin, tms, niin aina voi luopua mökistä, jotta lapsi voisi syödä?
Puhumattakaan siitä, että jos sinulla on Suomessa lapsi, saat lapsilisää sen verran, että kykenet sillä summalla helposti ruokkimaan kyseisen lapsen. Jos lapsi näkee nälkää, miksi näillä rahoilla ei osteta ruokaa? Mikä voi olla tärkeämpää?
Sulla ei taida teinipoikia olla? Ei meinaan riitä heidän ruokkimiseen alkuunkaan tuo lapsilisä, syövät kuin hevoset! Ihan nauratti tää sun kommentti. Toki pikkulapsille tuo varmaan riittää ruokaan. Kyllä se niin on että lapset tulee niin kalliiksi että omille aikuisille lapsille en kyllä suosittele jälkikasvua tällaisessa työmarkkinatilanteessa. Aika paljon saa muuttua ennen kuin tänne kannattaa lapsia tehdä.
Kyllä aikuinen mieskin selviää noin eurolla päivässä, jos syö lähinnä papuja ja riisiä. Jos tämäkin ehdotus naurattaa, se kertoo ainoastaan korkeasta elintasostamme. Oikeasti köyhissä maissa tällainen ruokavalio on ihan arkipäivää monille, myös teinipojille. Ei vaan ole vaihtoehtoja, eikä rikas naapuri tule kustantamaan pitsoja, vaikka köyhiä kuinka naurattaisi.
Maissa joissa noin pienet eväät kuolee paljon ihmisiä nälkään myös.
Humanitaarinen kriisi on maailmalla noin 10 000 lasta kuolee joka päivä nälkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhteen halliin on varaa lahjoittaa 34 miljoonaa, en ymmärrä. Kodittomat kulkee tuhansia ihmisiä eikä lapsille ole ruokaa. Nyt on luottamus päättäjiin murentunut.
Lasten nälkä on vanhempien vastuulla ja aikuiset ovat vastuussa omasta asumisestaan.
Suomessa ei kukaan päädy nälkäiseksi tai varsinkaan asunnottomaksi tekemättä erittäin montaa huonoa valintaa peräjälkeen.
Pelkkä huono tuuri ei riitä, täytyy myös huonon tuurin sattuessa toimia systemaattisesti typerästi.
Olen itse työkyvytön työnhakija, vakuutuslääkärin ihmeparantama, 16 vuotta pois työelämästä. Tuet ei ole suuria, mutta kyllä niillä pärjää, jos ei tee koko ajan jotain typerää.
Aikuisena oleminen on sitä että otetaan vastuuta. Aina.
Anteeksi nyt vaan mutta pakko kysyä että mitä tukia oikein saat että pärjäät? Koska itse en oikein millään pärjää. Tuloni ovat 700€/kk eli yleistuki johon olen laskenut hieman veroprosenttia. Tästä menee asumiseen 600€ koska omistusasuntoon ei saa asumistukea. Eli en edes tiedä mitä typerää nyt voisin edes tehdä, eihän sellaiseen ole mitenkään varaa.
Itse toimin tietysti typerästi kun ostin asunnon ja yhteisen kesämökin. Olisi pitänyt olla kaukaa viisas kristallipallon kanssa eikä ikinä hankkia mitään omaisuutta riippakiveksi. Onneksi vammauduin vasta kun asuntolaina oli maksettu, koska muuten en pärjäisi yhtään mitenkään.
Asunto ja mökki myyntiin, sitten taas pärjää. Ensin myynnistä saaduilla rahoilla ja sen jälkeen alat saada parempia tukia, kun omat rahat on loppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen matkustellut paljon ja nähnyt sellaista köyhyyttä, mitä ei Suomesta löydy. Enemmän murehdin niitä lapsia, jotka nukkuvat kaatopaikoilla pskan peitossa ja keräävät kaiket päivät romumetallia saadakseen edes vähän riisiä syödäkseen, kuin ketään suomalaista. Täällä on mahdollista olla täysin vailla omaisuutta ja silti on joka päivä ruokaa, katto pään päällä, vaatteita ja mahdollisuus peseytyä.
Suomessa ei ole edes mahdollisuutta tonkia kaatopaikoille. Siksi moni suomalainen lapsi menee nälkäisenä nukkumaan. Pulloja/tölkkejäkään ei ole enää paljoa kerättäväksi. Se on suomalainen vastine tuolle sinun kaatopaikoilla tonkimiselle.
En ole köyhä, mutta minun on vaikea ymmärtää, missä tilanteessa lapsen pitäisi Suomessa nähdä nälkää, jos hänen vanhemmillaan on vain halua ruokkia häntä? Lapsen voi ruokkia vaikka eurolla päivässä. Aamulla kaurapuuroa ja kananmuna, koulussa ruokaa (tai kesäisin vaikka puistoruokailussa), illalla laittaa lapselle vaikka riisiä ja linssikastiketta. Voitko auttaa minua ymmärtämään, miten tämä ei onnistu, jos vanhempi ei esim ryyppää kaikkia rahojaan? Jos taas vanhempi ryyppää rahansa, mikään määrä empatiaa ei auta siihen. Jos saa toimeentulotukea, varmasti on mahdollista budjetoida siitä muutama kymppi lapsen ruokiin? Jos taas ei saa toimeentulotukea, kun omistaa kesämökin, tms, niin aina voi luopua mökistä, jotta lapsi voisi syödä?
Puhumattakaan siitä, että jos sinulla on Suomessa lapsi, saat lapsilisää sen verran, että kykenet sillä summalla helposti ruokkimaan kyseisen lapsen. Jos lapsi näkee nälkää, miksi näillä rahoilla ei osteta ruokaa? Mikä voi olla tärkeämpää?
Sulla ei taida teinipoikia olla? Ei meinaan riitä heidän ruokkimiseen alkuunkaan tuo lapsilisä, syövät kuin hevoset! Ihan nauratti tää sun kommentti. Toki pikkulapsille tuo varmaan riittää ruokaan. Kyllä se niin on että lapset tulee niin kalliiksi että omille aikuisille lapsille en kyllä suosittele jälkikasvua tällaisessa työmarkkinatilanteessa. Aika paljon saa muuttua ennen kuin tänne kannattaa lapsia tehdä.
Kyllä aikuinen mieskin selviää noin eurolla päivässä, jos syö lähinnä papuja ja riisiä. Jos tämäkin ehdotus naurattaa, se kertoo ainoastaan korkeasta elintasostamme. Oikeasti köyhissä maissa tällainen ruokavalio on ihan arkipäivää monille, myös teinipojille. Ei vaan ole vaihtoehtoja, eikä rikas naapuri tule kustantamaan pitsoja, vaikka köyhiä kuinka naurattaisi.
Me ei tietääkseni asuta ainakaan vielä missään kehitysmaassa joten todella typerää siihen jatkuvasti verrata. Ei meillä pitsoja syödä kuin aniharvoin mutta kyllä mä haluan lapsille tarjota muutakin ruokaa kuin riisiä ja papuja. Toki oma on asiasi jos omat lapsesi pelkällä riisillä ja pavuilla ruokit. Täysipainoiseen ruokaan ne lapsilisät nyt vaan ei teinipoikien kohdalla riitä, niin se vaan on, se on ihan puhdas fakta, ihan sama mitä vastaan väität. Aika nopeasti voisi lastensuojelua alkaa kiinnostamaan jos lapsi kouluterveydenhoitajan tarkastuksessa sanoisi että syö kotona pelkkää riisiä ja papuja.
Olen saanut elää melko terveenä, minulle on annettu lahjakkuuksia ja onnea. Olen pärjännyt keskiluokkaisesti, säästänyt ja sijoittanut. En ummista silmiä huono-osaisille. Autan heitä ja valikoin heidät läheisten keskuudesta, koska autettavaa riittää niin paljon kuin halua ja valmiuksia. Järjestöille en jaa mitään, koska lähempää löytyy suoraan autettavia.