Miten te ummistatte silmänne huono-osaisille Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt lapsesta asti kovasti töitä, jotta en joutuisi altistumaan huono-osaisille arjessani. Ei todellakaan riitä empatia näille.

Hienoa sinulle. Kaikilla ei ole ollut eikä ole samanlaisia mahdollisuuksia. Vai todellako kuvittelet, että jos kaikille olisi kaikki mahdollista, että Suomessa olisi yhtäkään matalapalkka alojen työntekijää, työttömiä, sairaita jne.?  Maa olisi täynnä lääkäreitä, juristeja jne. Tiedätkö, silloin olisi myös paljon työttömyyttä, koska ei se maailma pyöri ilman huonosti palkattuja työntekijöitä. Olisiko se siis noiden työtä saamattomien lääkäreiden, juristien jne. oma syy, koska heille ei riittäisi työtä? 

No ei kai nyt duunarit ole mitenkään huono-osaisia. Suomessa on yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet vaikka mihin, joten se on ihan omaa syytä, jos mieluummin kittaa kaljaa räkälässä.

Jotenkin huvittavaa kun aina otetaan esille matalapalkkaiset ikään kuin se olisi sama kuin köyhät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet pystyy siihen sen vuoksi, että he ovat itsekeskeisiä narsistisia piirteitä omaavia perskokkareita. Eivät he näe maailmassa kuin itsensä. Valitettavasti minun ikäpolveni on kasvattanut tuollaisen sukupolven, vaikka meidät itsemme kasvatettiin ihan toisin. N48

Suomessa on maailman suurimmat tulonsiirrot ja kovin veroprogressio, mutta mikä riittäisi vassarille?

Tuskinpa tuo pitää kuitenkaan paikkaansa. On vain propagandaa ja sanahelinää. 

Suomessa ei ole erityisen hyvät sosiaalietuudet, ja Suomi onkin saanut moitteita siitä, etteivät sosiaalietuudet ole riittävän suuria.

Toivottavasti joskus puututaan siihen että muualla työttömyystuet ovat määräaikaisia ja täällä saa  tukia vaikka eläkeikään asti jos työt ei satu kiinnostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ikää on kertynyt, olen yhä enemmän kääntynyt sille kannalle että loppuviimeksi ihminen on oman onnensa seppä. Toki taustalla, luonnonlahjoilla ja  ja puhtaalla tuurilla on merkitystä, mutta sittenkin. Its eolen lähtisin alkoholistiperheestä, niin matalasta majasta ettei nykyään moni uskoisi. Ja niin vain onnistuin kipuamaan ainakin keskiluokan kynnykselle, akateemiseen ammattiin. Veroja maksan mielelläni, jos ja kun niillä rahoitetaan niitä tukia joita itse nuorena ja opiskelijana sain. Mutta se että kustannetaan vätysten ja elämäntapaluusereiden seilaaminen tikkua ristiin laittamatta läpi elämän. elintasolla joka on omaan taustaan verrattuna kuin ruhtinaalla - sitä en sulata. Joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä, sanoi vanha kansa. Työttömyyttä ain availitetaan, mutta miksi joku on työtön? SIksi, että joko hän ei halua tehdä tarjolla olevaa työtä, tai siksi että hän ei osaa mitään millä työantajan kannalta on arvoa. Eli ei ole kouluttautunut. Se on valinta, ja sen seuraukset pitää sietää. Eli sitten vain eletään minimitukien varassa. 

Huoh. Viestin alku oli ihan järkevä, kyllä, ihminen on vastuussa itsestään ja huonoistakin lähtökohdista voi päästä pitkälle.

Mutta mukana on myös tuuria ja sattumaa. Olen tällä hetkellä varmaan se kuvailemasi elämäntapavätys, vaikka et varmasti minua sellaisena oikeassa elämässä pitäisi. Töitä en ole saanut vaikka olen kouluttautunut ja huonon tuurin takia on useita duunariammatteja joita en geenilotossa sattuneen virheen takia voi tehdä. Toisessa korvassani ei myöskään ole kuuloa, joka myös rajaa aloja. Tämäkin on rajoite joka on ollut itsestäni riippumaton.

Ihmiset joilla on sitä hyvää tuuria eivät tajua että moni asia on ihan sattumien tulosta, eikä omaa saavutusta. Itselläni tällainen on ollut vaikkapa se että olin menossa erääseen tapahtumaan, ja tuli sellainen olo että menenkin myöhemmällä bussilla enkä sillä jonka olin suunnitellut. Tapahtuman ovella edelläni kävellyt isoa pahvilaatikkoa kantanut nainen kompastui ja tällä levisi laatikosta tavarat maahan. Autoin tätä, hän kiitteli kovasti. Parin viikon päästä yliopiston työelämämessuilla tuo nainen oli yhdellä kojulla pitäjänä, tunnisti minut ja jäätiin höpisemään. Sain tuota kautta harjoittelupaikan. Eikö tuo muka ollut sitä kuuluisaa sattumaa ja tuuria?

Kävin työhaastattelussa, koulutukseni vastasi työpaikkaa ja sain sen. Se oli tuuria vain, ei muusta kyse. Jos olisin mennyt peruskoulun papereilla en olisi saanut työpaikkaa, pakko olla tuurista kiinni.

Voit parantaa mahdollisuuksia opiskelemalla hyvin ja osaamalla käyttäytyä, mutta jos uskot vain tuuriin kaikessa ilman koulutusta tai alkeellisia käyttäytymistaitoja, et kyllä pääsee pitkälle. Tuurin syyttäminen kaikessa on vähän naurettavaa.

Minä uskon sattumaan, ilmeisesti huomattavasti voimakkaammin, toisin kuin sinä.

Mutta koska minä uskon sattumaan, minä nostan positiivisen tapahtuman todennäköisyyksiä voimakkaasti työllä ja toistolla.

Unohtaminen on helppoa, kun lähipiirissä kaikilla menee ihan ok.

Olen saanut elää melko terveenä, minulle on annettu lahjakkuuksia ja onnea. Olen pärjännyt keskiluokkaisesti, säästänyt ja sijoittanut. En ummista silmiä huono-osaisille. Autan heitä ja valikoin heidät läheisten keskuudesta, koska autettavaa riittää niin paljon kuin halua ja valmiuksia. Järjestöille en jaa mitään, koska lähempää löytyy suoraan autettavia.

En ummista vaan tekee pahaa tämä oikeiston politiikka. Mulla sydän aina vähävaraisten puolella. Ollaan köyhyyttä koette ja täällä kun luen törkeyksiä niin sitä vimmatummin ostan osakkeita mutten mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun pitäisi nähdä vaivaa sellaisten ihmisten vuoksi, jotka eivät näe vaivaa minun, muiden tai edes itsensä vuoksi?

 

Olen kokenut ihan omakohtaisesti paljon köyhyydestä, pitkäaikaisesta työttömyydestä, kroonisista sairauksista, mielenterveysongelmista ja päihderiippuvuudesta. Sitkeällä työllä voi vaikuttaa melkein kaikkeen. Kuntoutuskursseilla, A-killan ruokaloissa, baareissa yms. paikoissa kohtasin porukkaa, joilla ei ole mitään halua kunnolliseen elämään. Palkastani menee jo kolmasosa veroa ja tämäkin porukka saa nauttia työni hedelmistä. Miksi minun pitäisi heille suoda yhtään enempää ajatuksia ja energiaa? Toivoisin,  että ottaisivat vastuun itsestään.

Ottaisit nyt jumaliste itse vastuun omasta henkisestä kehityksestäsi. Ennen sitä sulla ei ole mitään varaa sanoa kenellekään toiselle yhtään mitään vastuun ottamisesta. Ja tämä koskee lähes jokaista kommentoijaa täällä. Säälittävää porukkaa. Ja nettoveronmaksajat, my ass. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen matkustellut paljon ja nähnyt sellaista köyhyyttä, mitä ei Suomesta löydy. Enemmän murehdin niitä lapsia, jotka nukkuvat kaatopaikoilla pskan peitossa ja keräävät kaiket päivät romumetallia saadakseen edes vähän riisiä syödäkseen, kuin ketään suomalaista. Täällä on mahdollista olla täysin vailla omaisuutta ja silti on joka päivä ruokaa, katto pään päällä, vaatteita ja mahdollisuus peseytyä. 

Suomessa ei ole edes mahdollisuutta tonkia kaatopaikoille. Siksi moni suomalainen lapsi menee nälkäisenä nukkumaan. Pulloja/tölkkejäkään ei ole enää paljoa kerättäväksi. Se on suomalainen vastine tuolle sinun kaatopaikoilla tonkimiselle. 

En ole köyhä, mutta minun on vaikea ymmärtää, missä tilanteessa lapsen pitäisi Suomessa nähdä nälkää, jos hänen vanhemmillaan on vain halua ruokkia häntä? Lapsen voi ruokkia vaikka eurolla päivässä. Aamulla kaurapuuroa ja kananmuna, koulussa ruokaa (tai kesäisin vaikka puistoruokailussa), illalla laittaa lapselle vaikka riisiä ja linssikastiketta. Voitko auttaa minua ymmärtämään, miten tämä ei onnistu, jos vanhempi ei esim ryyppää kaikkia rahojaan? Jos taas vanhempi ryyppää rahansa, mikään määrä empatiaa ei auta siihen. Jos saa toimeentulotukea, varmasti on mahdollista budjetoida siitä muutama kymppi lapsen ruokiin? Jos taas ei saa toimeentulotukea, kun omistaa kesämökin, tms, niin aina voi luopua mökistä, jotta lapsi voisi syödä?

Puhumattakaan siitä, että jos sinulla on Suomessa lapsi, saat lapsilisää sen verran, että kykenet sillä summalla helposti ruokkimaan kyseisen lapsen. Jos lapsi näkee nälkää, miksi näillä rahoilla ei osteta ruokaa? Mikä voi olla tärkeämpää? 

Emme me silmiä ummista, vaan ihan aktiivisesti vihaamme huono-osaisia. Näin media Yleä myöden on meitä opettanut. Oppi on mennyt hyvin perille. 

Jos raataa töissä päivästä toiseen ja siitä 30-50 % menee näille huono-osaisille niin eikös se ole jo aika paljon ajateltu. Vai eikö sekään määrä riitä?

Onko vaikea ymmärtää, että myös työssäkäyvillä on omia huolia?