Miksi pikkupoikien vakavaa väkivaltaa katsotaan sormien läpi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ketään ei kiinnosta

Tytöt on tärkeämpiä

No mua kiinnostaa, että pojat pahoinpitelevät mun tyttöä jatkuvasti.

Ehkä kannattaa vaihtaa ympyröitä. En ole itse kyllä koskaan moiseen törmännyt, 2 lasta, tyttö ja poika…

On kyllä kauheeta.Eikun pahennut taas.Välillä oli väkivalta harvinaisempaa,nyt ikinä tiedä missä sattuu.Kouluissa joka paikassa on .mistä lapset omii nämä tavat.Tv.vanhemmat,tunne,muut,??? Vai kaikki tämä..Inhoon väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ei puhuta esimerkiksi siitä, että Suomi on maailman vaarallisimpia maita naisille, koska se on epistä niille mammuleille, jotka haluaa pussailla ihania poikiaan. Ei vaan puhuta siitä ollenkaan, koska monet pojat on kuitenkin kivoja.

Mitä sä ajattelet manifestoivasi sillä, että kerrot pussailevasi omia lapsiasi? Luuletko todella, että sukupuolitetun väkivallan esiin nostavat haluavat sitä, että olet lapsillesi ilkeä, etkä osoita heille hellyyttä? Säkö jotenkin kostat tuolla tavalla vai mitä sekoilua tuo nyt on?

Kannattaa katsoa se ensimmäinen viestini. Väkivaltaisten poikien uhreja eivät ole vain tytöt, vaan myös toiset pojat. Ehkä jopa enemmän kuin tytöt. 
Mutta ilmeisesti yhdenlaisen lasten lyöminen ja potkiminen on ongelma, ja toisenlaisten vain ininää, kuten tuossa rakentavasti sanottiin.

Se väkivalta ei loppupelissä ole pahinta, vaan mtä se jättää sun mieleen ja millaisne personan se lopulta tekee susta. Stressi ja turvattomuus heikentää arvosanoja ja kykyä keskittyä koulutehtäviin, läksyihin ja koetentteihin. Sitä ei enää saa takaisin, sitä herkkää taiteilijapoikaa tai runopoikaa kuka olit. Sinusta muovautui kouluympäristössä yksinäinen susi Lone Wolf McQuade. Työpaikalla ja minne menetkin, sigmana sulla ei ole omaa metsästysporukkaa, jengiä tai miesporukkaa. Elät jatkuvasti turvattomassa ja vainoharhaisessa todellisuudessa missä sun kimppuun voidaan hyökätä ja aina joku juonii jotain pahaa. Et voi luottaa laumaveljiisi. Naisista ei ikinä saa samalaista korviketta kuin miesporukasta saisi tai ystävistä. Elät elämää ilman ystävyyttä ja uskoa muihin ihmisiin. 

Yksin koko maailmaa vastaan naisten kanssa. Se on miehelle yllättävän kova paikka.  

Poikien väkivalta ei välttämättä yhdistä, vaan eristää kaikesta.

Huh, onneks sain tytön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska heidän fyysistä energiaa ei ohjata oikein. Poikien kasvatus on jatkuvaa fyysistä temmellystä, ja se on se voimia vievin vaihe, kun taas tytöillä se on teini-ikä. Tämä on stereotypia, johon tietenkin lisätään poikkeukset mutta pääasiassa näin. Jotkut ihmiset ei ymmärrä että pojat ja tytöt todella ovat kasvutarpeissaan erilaisia ja tarvitsevat siihen oikeanlaista virikettä. Väkivaltaa ei tule hyväksyä mutta se on se mihin homma menee jos ei kasvattajien hihat ole käärittynä ja itse valmiina lähtemään pallokentälle poikien kanssa. 

Tämä, todellakin. Joka päivälle saa budjetoida sen pari kolme tuntia liikuntaa vekaroiden kanssa, jotta he ovat rauhallisia ja menestyvät koulussa. Juuri tulin kotiin, mies oli vienyt lapset pallokentälle. Ja tätä muuten jatkuu vuosia, pitkälle kouluikään. Yksinhuoltajana en tästä selviäisi. Ja tämä näkyy tilastollisella tasolla myös. 

Meidän pojalla ei ole mitään tarvetta käytöshäiriöille tai riehumiselle, vaikka ei liiku päivittäin edes puolta tuntia. Hän on rauhallinen Erkki. Istuu koneella koodaamassa, lukee kirjaa käskystä ja nettipelaa ystäviensä kanssa. Koulusta on tullut aina viestiä että voisi osallista enemmän muiden kanssa ja ilmaista itseään enemmän.  

Millaisia elukoita nuo lapsenne sitten ovat, jos heitä pitää juoksupyörässä käyttää? Mitä te syötätte niille oikein?

Ja sit toisaalta mun tyttö juoksi pienenä kolmisen vuotta putkeen, eikä ollut lainkaan rauhallinen. Sit vaan juostiin ja tehtiin tuntikausia päivässä, yh:na. Ei tullut koskaan mieleen, että sais väkivaltaiseksi ryhtyä.

kuka katsoo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ei puhuta esimerkiksi siitä, että Suomi on maailman vaarallisimpia maita naisille, koska se on epistä niille mammuleille, jotka haluaa pussailla ihania poikiaan. Ei vaan puhuta siitä ollenkaan, koska monet pojat on kuitenkin kivoja.

Mitä sä ajattelet manifestoivasi sillä, että kerrot pussailevasi omia lapsiasi? Luuletko todella, että sukupuolitetun väkivallan esiin nostavat haluavat sitä, että olet lapsillesi ilkeä, etkä osoita heille hellyyttä? Säkö jotenkin kostat tuolla tavalla vai mitä sekoilua tuo nyt on?

Kannattaa katsoa se ensimmäinen viestini. Väkivaltaisten poikien uhreja eivät ole vain tytöt, vaan myös toiset pojat. Ehkä jopa enemmän kuin tytöt. 
Mutta ilmeisesti yhdenlaisen lasten lyöminen ja potkiminen on ongelma, ja toisenlaisten vain ininää, kuten tuossa rakentavasti sanottiin.

Se väkivalta ei loppupelissä ole pahinta, vaan mtä se jättää sun mieleen ja millaisne personan se lopulta tekee susta. Stressi ja turvattomuus heikentää arvosanoja ja kykyä keskittyä koulutehtäviin, läksyihin ja koetentteihin. Sitä ei enää saa takaisin, sitä herkkää taiteilijapoikaa tai runopoikaa kuka olit. Sinusta muovautui kouluympäristössä yksinäinen susi Lone Wolf McQuade. Työpaikalla ja minne menetkin, sigmana sulla ei ole omaa metsästysporukkaa, jengiä tai miesporukkaa. Elät jatkuvasti turvattomassa ja vainoharhaisessa todellisuudessa missä sun kimppuun voidaan hyökätä ja aina joku juonii jotain pahaa. Et voi luottaa laumaveljiisi. Naisista ei ikinä saa samalaista korviketta kuin miesporukasta saisi tai ystävistä. Elät elämää ilman ystävyyttä ja uskoa muihin ihmisiin. 

Yksin koko maailmaa vastaan naisten kanssa. Se on miehelle yllättävän kova paikka.  

Poikien väkivalta ei välttämättä yhdistä, vaan eristää kaikesta.

Tällaistahan se on, kun lapsena viedään luottamus. Minua kiusasivat tytöt. Minusta tuli sellainen, jota palstalla kutsutaan pick me girliksi. Minulla on 2-3 naispuolista ystävää, mutta töissä ja harrastuksissa ajaudun miesporukkaan, koska siellä koen oloni turvalliseksi. Kuitenkaan en koe kosmista yksinäisyyttä, minulla on ihana perhe ja muutama naispuolinen ystävä, joihin voi luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska heidän fyysistä energiaa ei ohjata oikein. Poikien kasvatus on jatkuvaa fyysistä temmellystä, ja se on se voimia vievin vaihe, kun taas tytöillä se on teini-ikä. Tämä on stereotypia, johon tietenkin lisätään poikkeukset mutta pääasiassa näin. Jotkut ihmiset ei ymmärrä että pojat ja tytöt todella ovat kasvutarpeissaan erilaisia ja tarvitsevat siihen oikeanlaista virikettä. Väkivaltaa ei tule hyväksyä mutta se on se mihin homma menee jos ei kasvattajien hihat ole käärittynä ja itse valmiina lähtemään pallokentälle poikien kanssa. 

Tämä, todellakin. Joka päivälle saa budjetoida sen pari kolme tuntia liikuntaa vekaroiden kanssa, jotta he ovat rauhallisia ja menestyvät koulussa. Juuri tulin kotiin, mies oli vienyt lapset pallokentälle. Ja tätä muuten jatkuu vuosia, pitkälle kouluikään. Yksinhuoltajana en tästä selviäisi. Ja tämä näkyy tilastollisella tasolla myös. 

Meidän pojalla ei ole mitään tarvetta käytöshäiriöille tai riehumiselle, vaikka ei liiku päivittäin edes puolta tuntia. Hän on rauhallinen Erkki. Istuu koneella koodaamassa, lukee kirjaa käskystä ja nettipelaa ystäviensä kanssa. Koulusta on tullut aina viestiä että voisi osallista enemmän muiden kanssa ja ilmaista itseään enemmän.  

Millaisia elukoita nuo lapsenne sitten ovat, jos heitä pitää juoksupyörässä käyttää? Mitä te syötätte niille oikein?

Ja sit toisaalta mun tyttö juoksi pienenä kolmisen vuotta putkeen, eikä ollut lainkaan rauhallinen. Sit vaan juostiin ja tehtiin tuntikausia päivässä, yh:na. Ei tullut koskaan mieleen, että sais väkivaltaiseksi ryhtyä.

Mukava juttu, ettei lapsesi koskaan ryhtynyt väkivaltaiseksi. Vielä enemmän arvostan, jos joku tulee kertomaan, että lapsi ryhtyi väkivaltaiseksi, mutta sinnikkäällä kasvatustyöllä se kitkettiin pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ei puhuta esimerkiksi siitä, että Suomi on maailman vaarallisimpia maita naisille, koska se on epistä niille mammuleille, jotka haluaa pussailla ihania poikiaan. Ei vaan puhuta siitä ollenkaan, koska monet pojat on kuitenkin kivoja.

Mitä sä ajattelet manifestoivasi sillä, että kerrot pussailevasi omia lapsiasi? Luuletko todella, että sukupuolitetun väkivallan esiin nostavat haluavat sitä, että olet lapsillesi ilkeä, etkä osoita heille hellyyttä? Säkö jotenkin kostat tuolla tavalla vai mitä sekoilua tuo nyt on?

Kannattaa katsoa se ensimmäinen viestini. Väkivaltaisten poikien uhreja eivät ole vain tytöt, vaan myös toiset pojat. Ehkä jopa enemmän kuin tytöt. 
Mutta ilmeisesti yhdenlaisen lasten lyöminen ja potkiminen on ongelma, ja toisenlaisten vain ininää, kuten tuossa rakentavasti sanottiin.

Se väkivalta ei loppupelissä ole pahinta, vaan mtä se jättää sun mieleen ja millaisne personan se lopulta tekee susta. Stressi ja turvattomuus heikentää arvosanoja ja kykyä keskittyä koulutehtäviin, läksyihin ja koetentteihin. Sitä ei enää saa takaisin, sitä herkkää taiteilijapoikaa tai runopoikaa kuka olit. Sinusta muovautui kouluympäristössä yksinäinen susi Lone Wolf McQuade. Työpaikalla ja minne menetkin, sigmana sulla ei ole omaa metsästysporukkaa, jengiä tai miesporukkaa. Elät jatkuvasti turvattomassa ja vainoharhaisessa todellisuudessa missä sun kimppuun voidaan hyökätä ja aina joku juonii jotain pahaa. Et voi luottaa laumaveljiisi. Naisista ei ikinä saa samalaista korviketta kuin miesporukasta saisi tai ystävistä. Elät elämää ilman ystävyyttä ja uskoa muihin ihmisiin. 

Yksin koko maailmaa vastaan naisten kanssa. Se on miehelle yllättävän kova paikka.  

Poikien väkivalta ei välttämättä yhdistä, vaan eristää kaikesta.

Luin kommenttisi ja mietin millaisen mallin lapsesi saavat sinusta, mutta muistin ettei suomalaisilla työssäkäyvillä perheellisillä miehillä ole juuri kavereita. Varmasti normaalin mallin saavat. Mies joka eristäytyy työn ja kodin väliselle radalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojat on poikia. Mikäs vellihousu se oma mukulasi on kun ei opettele pitämään puoliaan? Aina on pojilla ollut vähän rajumpia leikkejä! 

Tavallaan. Esimerkiksi ainoat asiat mitä itse muistan talvella ala-asteella välituntisin tehneeni, oli lumisota ja kukkulan kuningas ja molemmat niistä on ollut kiellettyjä jo vaikka kuinka pitkään. 

Tai no kukkulan kuninkaasta en tiedä, että onko sitä harrastettu kuinka laajasti, mutta jotenkin en usko sen olevan sallittua, kun ei lumisotakaan ole. 

Ongelma näissä on se, että koulujen pihat nykyään ovat usein aika pieniä, joten lumisodassa on vaikea valvoa, ketkä joutuvat kohteeksi tahallaan tai vahingossa vastoin tahtoaan. 
Kukkulan kuningasta leikittiin vielä joitakin vuosia sitten lasteni koulussa, mutta nykypäivän lapsilta ilmeisesti puuttuu resilienssi. Eli rajumpi leikki päättyy helposti itkuun, etenkin jos ei ole liikkumisen perustaitoja.

Omalla ajalla näitä saa ja pitääkin harrastaa omien kavereiden kanssa. Minulla on rauhallisia poikia, ja lumisota ja kukkulan kuningas sopivassa seurassa ovat heille ihan lempitekemistä. Samoin paini hangessa on erinomaista liikuntaa.

-eri.

Nykyajan lapsilla on liiankin korkealla tasolla resilienssi. Ärsykkeitä on valtavasti ja he altistuu niille jatkuvasti. On ihme että lapset ei sekoa täysin päästään nykymaailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojat on poikia. Mikäs vellihousu se oma mukulasi on kun ei opettele pitämään puoliaan? Aina on pojilla ollut vähän rajumpia leikkejä! 

Tavallaan. Esimerkiksi ainoat asiat mitä itse muistan talvella ala-asteella välituntisin tehneeni, oli lumisota ja kukkulan kuningas ja molemmat niistä on ollut kiellettyjä jo vaikka kuinka pitkään. 

Tai no kukkulan kuninkaasta en tiedä, että onko sitä harrastettu kuinka laajasti, mutta jotenkin en usko sen olevan sallittua, kun ei lumisotakaan ole. 

Ongelma näissä on se, että koulujen pihat nykyään ovat usein aika pieniä, joten lumisodassa on vaikea valvoa, ketkä joutuvat kohteeksi tahallaan tai vahingossa vastoin tahtoaan. 
Kukkulan kuningasta leikittiin vielä joitakin vuosia sitten lasteni koulussa, mutta nykypäivän lapsilta ilmeisesti puuttuu resilienssi. Eli rajumpi leikki päättyy helposti itkuun, etenkin jos ei ole liikkumisen perustaitoja.

Omalla ajalla näitä saa ja pitääkin harrastaa omien kavereiden kanssa. Minulla on rauhallisia poikia, ja lumisota ja kukkulan kuningas sopivassa seurassa ovat heille ihan lempitekemistä. Samoin paini hangessa on erinomaista liikuntaa.

-eri.

Nykyajan lapsilla on liiankin korkealla tasolla resilienssi. Ärsykkeitä on valtavasti ja he altistuu niille jatkuvasti. On ihme että lapset ei sekoa täysin päästään nykymaailmassa.

Ärsykkeitä on valtavasti, mutta sitten taas toisaalta esimerkiksi pihaleikin organisointi ja siihen kuuluvien ristiriitatilanteiden ratkominen ei onnistu. Lumisota tai mikä vain päättyy itkuun ja aikuisia tarvitaan selvittämään tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vilkkaan pojan äiti ja todellakin puutun, jos lapseni leikki alkaa olla liian villiä/rajua rauhallisemman lapsen mielestä. Ollaan itkun saattelemana lähdetty puistostakin, kun sana ei meinaa mennä perille. Mieheni on taas erilainen kasvattaja tässä asiassa... Hänestä ei saisi "koko ajan kulkea perässä ja kieltää jotain". On vähän sellainen pojat on poikia -tyyppi ja tästä kyllä riidelläänkin usein. Päiväkodissakin kuuluu poikaporukkaan, jossa riehutaan ja on jopa jotain sotaleikkejäkin ja ilmeisesti sielläkin tämä on ok!? 

No mitä juttuja sun miehesi on kieltämässä tai ei ole kieltämässä, koska nyt tuo ei kerro miehesi kasvatustyylistä yhtään mitään. Minustakaan lasten perässä ei pitäisi jatkuvasti kieltämässä kaikkea. Mitä se ei ole kieltämässä? Jotain kallioilla kiipeämistä vai toisen hakkaamista kepillä?  Koska noilla on aika iso ero. Jos pojat painii hyvässä yhteisymmärryksessä, niin miksi sellainen pitäisi kieltää, ellei ne nyt ala painimaan jossain korkean kallion päällä, josta ne voi pudota? Miksi jotkut sotaleikit, joissa ammutaan jollain mielikuvitusaseilla pitäisi kieltää? Tai ulkona riehuminen on mielestäni ihan ok, kunhan siitä ei aiheudu kenellekään vaaraa ja kaikilla siihen osallistuvilla on kivaa.

No, juuri tämä mistä aloituksessa on kyse. Minun poikani saattaa olla liian raju rauhallisemman lapsen seurassa. Eli voi tehdä jotain leikkihyökkäyksiä, töniä, rikkoa leikkejä tms. Mieheni taas saattaa sanoa "antaa nyt toisten leikkiä", vaikka selvästi näkee, että toinen ei tykkää. Ja päiväkodissa on tuo villi poikaryhmä, jotka rymyävät, painivat ym. keskenään, mutta olen nähnyt, että käyvät myös esimerkiksi tyttöjen leikkejä rikkomassa. Päiväkodin aikuinen ei puutu, mutta minä olen kyllä sanonut, että ei voi mennä rikkomaan tyttöjen leikkejä tai anna se poni takaisin Mirja-Liisalle.

Ois hauskaa kuulla, miksi sun miehen mielestä on tärkeää, että lapsi saa vaikka jatkaa toisen leikkien rikkomista tai töniä toista, vaikka toinen ei tykkää. Mikä kasvatuksellinen hyöty siitä mahtaa hänen mielestään olla? Vai eikö hän siis ymmärrä sitä, että toinen ei tykkää? Eikö todella hänen mielestään voisi olla aika arvokasta pojalle oppia havaitsemaan muiden fiiliksiä ja säätämään leikkejä sen mukaan? Eikö häntä pelota, että jos sosiaalinen hienosäätö ei kehitu, poika jää yksin?

Paha sanoa. Pojat on poikia eli hänestä on pojille tyypillistä käytöstä fyysinen rehaaminen. En nyt todellakaan sano, että meidän poika nyt olisi mikään empatiakyvytön sadisti, mutta leikkiminen on villiä, äänekästä, energistä ja hänellä on näitä samaa leikkiä leikkiviä kavereita paljon esim. päikyssä. Mieheni ei ehkä tajua, että kaikki ei halua sitä ärjyvää, miekkailevaa ja leikkilyövää lasta lähelleen. 

Ehkä nyt minäkin ymmärsin ketjun tarkoituksen hieman väärin. Vaikka poikamme on villi ja energinen, niin ei hän nyt satuttamalla satuta muita eikä edes yritä millään kivillä tms. hakata ketään.

"Mieheni ei ehkä tajua, että kaikki ei halua sitä ärjyvää, miekkailevaa ja leikkilyövää lasta lähelleen."

 

Eli kyse ei olekaan siitä, että lapsesi kiusaisi sitä toista lasta, vaan siitä, että tämän leikit ovat äänekkäitä ja se voi häiritä toista lasta. Yritä nyt pitää tarinasi kasassa. Kiusaako se lapsesi oikeasti sitä hiljaisempaa lasta vai kiusaantuuko se hiljaisempi lapsi siitä, että toiset leikkivät hänen lähellään äänekkäitä ja riehakkaampia leikkejä? Tämä keskustelu on melkein turha, kun se väkivallan määritelmä muuttuu jatkuvasti. Väkivaltaa ei ole se, että toiset lapset leikkivät riehakkaasti toisten lähellä. Sisätiloissa ei ole ehkä kiva huutaa ja ulkona ei remuta niin, että toisen hiekkakakut tai muut menee rikki, mutta kyllä ne mukulat nyt saa leikkiä äänekkäästi ulkona. Jos se hiljainen lapsi kiusaantuu toisten reippaista leikeistä, niin se hiljainen lapsi on myös vapaa poistumaan.

Aikoinaan armeijassa pohdin mielessäni, että onko se väkivaltaa, kun aliupseeri tulee korvan juureen ja säikäyttämällä huutaa sun korvaan komennon?

Nyt myöhemmin olen saanut pohdinnan päätökseen ja se on väkivaltaa. Kova tahallinen ääni on systemaattista väkivaltaa ja häirintää muita kohtaan. Liikenteessä tööttäily ja ilmeily tuullasin takana on käytännössä sama kuin tönäisisit toista ihmistä. 

Nämä on merkkejä siitä mitne väkivaltaa puretaan "sääntöjen" puitteessa muihin sivullisin viattomiin ihmisin.  Ei ole mitään oikeutta härkkiä muiden aistielimiä tahallaan. Se on sama kuin tulee naaman eteen huitomaan käsillä, niin että toinen säpsähtää. 

Se että ei osunut toiseen on vale, koska se oikeasti osui ja upposi. Reaktio saavutettu ja henkilö ihan oikeasti stressaantui siitä häiriköstä. Pitäisi jo päiväkodista asti opettaa lapsille että ei meluta ei heiluta eikä varsinkaan kosketa muita.

Vierailija kirjoitti:

Kyynel. "Lapseni on näkymätön."

Ehkä aletaan järjestää jotain paraateja kiitokseksi pojille, jotka eivät ole väkivaltaisia.

Koulukiusaajamainen kommentti. Onko tämä oksennus naiselta vai mieheltä?

Vierailija kirjoitti:

Isoisäni muisteli joskus venäjänsodan aikaa, jolloin hänen oma isoisänsä ja muut jääkärit olivat rakentaneet pajusta ansoja. Kun kasakat laukasivat paikalle hevosineen, he rysähtivät suoraan seipäisiin, minkä jälkeen heidät lyötiin miekoin tai pistimin sileäksi. Tämä sukulainen totesi sananmukaisesti isältä pojalle kulkeutuneena tietona, että tuntui kamalalta iskeä sapelilla maassa makaavia miehiä, jotka nostivat kätensä kasvojensa suojaksi. Sormet, kämmenet, kasvot ja torsot menivät kuitenkin silpuksi. Hän muisti ne hätääntyneet kasvot: osa miehistä virui hevosten alla, osa konttasi maassa asettaan epätoivoisesti etsien, ja osa odotti loppuaan täysin marmorikuulansa menettäneenä sammaleella, joka oli tummunut tahmeasta verestä. Myöhemmin paikalle saapuivat kärpäset.

Tässähän tämä tuli. Syy miksi pojat on luontaisesti väkivaltaisia. Miehet tuo yhteiskuntaan kaaoksen ja väkivallan, mutta tarjoaa ongelmaan ratkaisua samalla metodilla.

Tähänkin menee valtavasti verovaroja, eikä kaikkia tekoja saada estettyä.

Tällaista poikien käytöstä on ollut aina. Myös minä kilttinä tyttönä sain siitä osani. Pojat myös laumassa kiusaavat vaikka yhtä tyttöä. Ja se on vain heidän mielestään ihan oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Tällaista poikien käytöstä on ollut aina. Myös minä kilttinä tyttönä sain siitä osani. Pojat myös laumassa kiusaavat vaikka yhtä tyttöä. Ja se on vain heidän mielestään ihan oikein. 

On olemassa poikia jotka näkee sen ja piirtää kotona sarjakuvia missä auttaa sitä tyttöä ja pistää pojat kuriin. Eihän näitä kilttejä miehiä myöhemmin tytöt huomaakaan. Aina ne häiriköt muistetaan, joko hyvässä tai pahassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vilkkaan pojan äiti ja todellakin puutun, jos lapseni leikki alkaa olla liian villiä/rajua rauhallisemman lapsen mielestä. Ollaan itkun saattelemana lähdetty puistostakin, kun sana ei meinaa mennä perille. Mieheni on taas erilainen kasvattaja tässä asiassa... Hänestä ei saisi "koko ajan kulkea perässä ja kieltää jotain". On vähän sellainen pojat on poikia -tyyppi ja tästä kyllä riidelläänkin usein. Päiväkodissakin kuuluu poikaporukkaan, jossa riehutaan ja on jopa jotain sotaleikkejäkin ja ilmeisesti sielläkin tämä on ok!? 

Miten vilkkaus liittyy keskustelun aiheeseen? Vai tarkoititko että poikasi on väkivaltainen? 

Vilkkaan lapsen leikki on monesti rauhallisen/aran lapsen mielestä liian rajua.

Jos siinä tuoksinassa loukataan tai satutetaan toista, se on väkivaltaa. Ei vilkkautta tai rajuutta. 

Ja se yleensä kuitataan sanoin "pojat ovat poikia". Paitsi jos se kohde on tyttö. Silloin "pojat on poikia" vaihtuu muotoon "pahoinpitely".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettäkö pojat ovat aktiivisia ja fyysisiä ja koettelevat rajojaan? Eeei voi olla!  Nyt on lastenterapeutilla töitä.

Nyt puhutaan väkivallasta. Siis siitä, että lyödään toista huvikseen kivellä päähän tai työnnetään autotielle.

Luulen ihan tosissaan, että aika isolla osalla poikien vanhemmista on täysin hakusessa se, mikä on väkivaltaa, ja mikä on aktiivisuutta ja fyysisyyttä. Yksikin aktiivinen ja fyysinen kultamussukka kun vielä kamppaa mun juoksevan lapsen asfalttiin niin että pää aukeaa, nostan kölvin aktiivisesti puunoksaan roikkumaan ja miettimään tekosiaan.

No tässä keskustelussa ihmiset puhuu jutuista ihan ristiin. Toiset paheksuu normaaleja painileikkejä ja toiset puhuu just jollain kivellä päähän lyömisestä. Ja on tosi vaikea uskoa, että isolle osalle poikien vanhemmista olisi ihan sama, että lapsi lyö toista jollain kivellä päähän. Te elätte jossain ihan omassa dystopiassanne, jossa demonisoitte suurimman osan pojista ja poikien vanhemmista.

No mä puhun ihan täsmällisesti oikeasta väkivallasta. En panileikeistä, riehumisesta tai vahingoista. Siitä, että tahallaan satutetaan toista, esim lyömällä, hakkaamalla kepillä, kivittämällä, tönimällä pahasti. Ja tämä on siis sitä, jota lapseni joutuu jatkuvasti ottamaan vastaan, ja tekijä on poika. Kaikki pojat eivät tee näin, kuten sanoin heti alkuun, mutta tällaisia poikia on aivan liikaa, ja heidän tekemisensä ohitetaan juuri sillä, että pojat nyt on vähän fyysisiä. Ap

Vähän vaikea uskoa, että tätä "oikeaa väkivaltaa" kohdistettaisiin sinun lapseesi noin paljon.

Pidäppä se kakaras kurissa ja opeta ettei muihin kosketa tai pitääkö sua tulla opettamaan isän kädestä häh? Sellainen ilkkuminen ja huutelukin on ihan väkivaltaa muita kohtaan. Meteli menee korvakäytävään ja aiheuttaa sielä reaktioita. Joku voi säikähtää vähemmästäkin. Pidetään ne mölyt mahassa jos ei ole mitään tärkeää sanottavaa. Tämä pitäisi olla jo selvä päiväkodista päästyä.

Ei minun lapseni kyllä hakkaa kivillä tai kepeillä ketään :D

Kasarilla ja ysärillä poikien väliset "leikkimieliset painit" koulupihan perällä eivät olleet mitään viatonta nujuamista, vaan puhdasta selviytymistaistelua. Kun laitoin nämä päälle karkaavat isommat pällit nippuun, heillä meni häviö niin pahasti tunteisiin, että säännöt unohdettiin heti. Veri nenästä vuotaen ja itku kurkussa sieltä tultiin päälle kivien, keppien ja kaiken kättä pidemmän kanssa. Kylillä asti kuului uhoa, kuinka ne samat luuserit pyörivät linkkuveitsi taskussa minua etsimässä. Osa näistä kahjoista oli kotonaan sohinut omia vanhempiaankin saksilla raivokohtauksissaan. Koulumatkoilla ei pelattu reilua peliä: vastassa ei ollut koskaan yksi jannu, vaan koko lauma kerralla. Mutta minulle se ei ollut mikään ongelma, karatepotkua leukaan koko köörille ja judoa turpeeseen, niin oppivatpa olemaan.

Tajusin jo toisella luokalla, että opettajat ovat pelkkä vitsi ja vanhemmilta on turha odottaa pelastusta. Peruskoulusta selvitään vain omilla nyrkeillä ja jaloilla. Isommat pojat luulivat voivansa testata voimiaan kaltaiseni pienemmän ja jäntevämmän kaverin kustannuksella, koska heidän riskinsä hävitä oli omasta mielestään olematon. He laskivat väärin. Sukuni sotilasveri ja armoton vasemmistolainen aktivistienergia takasivat sen, että opin laittamaan kovaa kovaa vastaan. Kun sain nyrkkeilyn ja painin perusteet haltuun ja pääsin karatekurssille, nautin suunnattomasti siitä, kun sain takoa uhoajilta tajun kankaalle. Muistelen noita aikoja edelleen kunnian vuosina.

Totta kai tuo jatkuva väkivalta sumentaa todellisuutta ja väänsi persoonallisuuttani kieroon. Elimistöni eli koko kouluajan jatkuvassa taistele-tai-pakene-tilassa, ja koulumenestys kärsi, kun energia meni hengissäpysymiseen. Minusta tulikin seiskan poika. Nämä häiriköt tai kultalusikkakakarat heikensivät koulumenestystäni lisäämällä stressikertoimiani. Vasta kolmekymppisenä työterveydessä burnoutia hoitaessani tajusin, että minuun oli jäänyt vuosia kestäneestä helvetistä traumaperäinen stressihäiriö (PTSD). Kroppani muistaa kaiken: vielä nykyäänkin saan paniikkikohtauksen pelkästään astuessani sisään koulurakennukseen lasten kevätjuhlissa. Niin syvät jäljet ne "villipedot" jättivät. Mutta minä en alistunut uhriksi, minut leivottiin muiden silmissä kiusaajaksi vain siksi, että hakkasin jokaisen esteen tieltäni ja selviytyi oppivelvollisuudesta. Koulun ulkopuolella pidin ihmiset loitolla; treenien lisäksi vetäydyin mieluummin kirjojen, sarjakuvien ja piirtämisen pariin. Sain ihmisseurasta enemmän kuin tarpeeksi jo koulupäivien aikana.

Nykyään työskentelen naisvaltaisella alalla ja viihdyn naisten seurassa, sillä "äijämaailma" ei ole muuttunut miksikään, peli on vain muuttunut kierommaksi ja selkäänpuukottavammaksi. Taustalla kytee edelleen sama halu päästä niskan päälle. Harmittaa suorastaan, ettei niitä nuoruudessa hiottuja ja edelleen ylläpidettyjä taitoja pääse laillisesti käyttämään aikuisena. Pari kertaa olen ravintolassa joutunut tarjoamaan ikimuistoisen shown ja myllyttämään naisten ahdistelijoita huolella. Nykyään muut miehet aistivat minusta sellaisen energian, että heidän silmissään näkyy puhdas pelko. He osaavat pitää turvavälin  ja syystäkin. Olen muille uroksille hengenvaarallinen.

Koulun pitäisi olla stressitön paikka opiskella, mutta minulle se oli areena, josta tehtiin minut. Olen periaatteessa koulun leikkimielisen nujuamisen ja painin tulos. Tykkäättekö minusta? Tätäkö peruskoulun pitää tuottaa yhteisöömme? Vai annettaisko rauhallisten ja kilttien nörttipoikien olla rauhassa välitunneilla? 

Lähinnä kuulostat palstapapan fantasialta. Olisi kiva kuulla vaikka luokkakavereiden tai opettajien versio tapahtumista.

Ei tuo nyt suoraansanottuna miltään fantasialta kuulostanut vaan selviytymistarinalta. Kertoo varmasti sinusta enemmän jos koet sen fantasiana ja kiihotut siitä.

En kiihottunut. Kysyit miltä kuulostaa, ja vastasin rehellisesti. Kuulostaa tarinalta, jonka ihminen on itsestään sepittänyt, kovasti dramatisoiden ja sokeita pisteitä minäkuvassaan koristellen.

Olet vaan tyhmä. Pahoittelut suoruudestani.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojat on poikia. Mikäs vellihousu se oma mukulasi on kun ei opettele pitämään puoliaan? Aina on pojilla ollut vähän rajumpia leikkejä! 

Tavallaan. Esimerkiksi ainoat asiat mitä itse muistan talvella ala-asteella välituntisin tehneeni, oli lumisota ja kukkulan kuningas ja molemmat niistä on ollut kiellettyjä jo vaikka kuinka pitkään. 

Tai no kukkulan kuninkaasta en tiedä, että onko sitä harrastettu kuinka laajasti, mutta jotenkin en usko sen olevan sallittua, kun ei lumisotakaan ole. 

Ongelma näissä on se, että koulujen pihat nykyään ovat usein aika pieniä, joten lumisodassa on vaikea valvoa, ketkä joutuvat kohteeksi tahallaan tai vahingossa vastoin tahtoaan. 
Kukkulan kuningasta leikittiin vielä joitakin vuosia sitten lasteni koulussa, mutta nykypäivän lapsilta ilmeisesti puuttuu resilienssi. Eli rajumpi leikki päättyy helposti itkuun, etenkin jos ei ole liikkumisen perustaitoja.

Omalla ajalla näitä saa ja pitääkin harrastaa omien kavereiden kanssa. Minulla on rauhallisia poikia, ja lumisota ja kukkulan kuningas sopivassa seurassa ovat heille ihan lempitekemistä. Samoin paini hangessa on erinomaista liikuntaa.

-eri.

Nykyajan lapsilla on liiankin korkealla tasolla resilienssi. Ärsykkeitä on valtavasti ja he altistuu niille jatkuvasti. On ihme että lapset ei sekoa täysin päästään nykymaailmassa.

Sivusta pieni korjaus. Eivät ole vielä seonneet. Sanoisin että vain ajan kysymys. Varsinkin kun kokoomus persuineen ajaa alas yhteiskunnan instituutioita kiimassaan

En missään tapauksessa hyväksy kenenkään satuttamista, oli sukupuoli mikä tahansa. Uskon kyllä sen, että poikien oletetaan sietävän väkivaltaa enemmän kuon tyttöjen. Ap