Lue keskustelun säännöt.
Miksi pikkupoikien vakavaa väkivaltaa katsotaan sormien läpi?
01.07.2026 |
Lyömistä käsin ja astaloin, potkimista, kimppuun hyökkäämistä, kiipeilytelineestä alas tönimistä, kivien heittämistä toisen päälle. Jatkuvaa toisten satuttamista.
Ei todellakaan kaikki pojat, mutta lähes aina poika, ja koko ajan sattuu. Tytöistä tämä käytös kitketään jo pieninä, mutta ilmeisesti "pojat ovat poikia" edelleen. Ja väkivaltaisten vanhemmilla todellakin on ongelma asiaan puuttumisessa, aivan käsittämätöntä lepsuilua. Väkivallasta ei ole mitään seurauksia pojille, joten totta kai se jatkuu.
Kommentit (325)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettäkö pojat ovat aktiivisia ja fyysisiä ja koettelevat rajojaan? Eeei voi olla! Nyt on lastenterapeutilla töitä.
Nyt puhutaan väkivallasta. Siis siitä, että lyödään toista huvikseen kivellä päähän tai työnnetään autotielle.
Luulen ihan tosissaan, että aika isolla osalla poikien vanhemmista on täysin hakusessa se, mikä on väkivaltaa, ja mikä on aktiivisuutta ja fyysisyyttä. Yksikin aktiivinen ja fyysinen kultamussukka kun vielä kamppaa mun juoksevan lapsen asfalttiin niin että pää aukeaa, nostan kölvin aktiivisesti puunoksaan roikkumaan ja miettimään tekosiaan.
No tässä keskustelussa ihmiset puhuu jutuista ihan ristiin. Toiset paheksuu normaaleja painileikkejä ja toiset puhuu just jollain kivellä päähän lyömisestä. Ja on tosi vaikea uskoa, että isolle osalle poikien vanhemmista olisi ihan sama, että lapsi lyö toista jollain kivellä päähän. Te elätte jossain ihan omassa dystopiassanne, jossa demonisoitte suurimman osan pojista ja poikien vanhemmista.
No, ei noita kivillä päähän hakkaajia ja ihan tosissaan väkivaltaa käyttäviä ole noin paljon mitä ap antaa ymmärtää. Tuollainen "normaali" painileikkikin saattaa olla liikaa rauhallisemmalle lapselle.
Kyllä niitä vakavan väkivallan poikamaiseksi kujeiluksi selittäviä vanhempia sen sijaan riittää joka niemeen ja notkoon.
Mikä on tätä vakavaa väkivaltaa mielestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettäkö pojat ovat aktiivisia ja fyysisiä ja koettelevat rajojaan? Eeei voi olla! Nyt on lastenterapeutilla töitä.
Nyt puhutaan väkivallasta. Siis siitä, että lyödään toista huvikseen kivellä päähän tai työnnetään autotielle.
Luulen ihan tosissaan, että aika isolla osalla poikien vanhemmista on täysin hakusessa se, mikä on väkivaltaa, ja mikä on aktiivisuutta ja fyysisyyttä. Yksikin aktiivinen ja fyysinen kultamussukka kun vielä kamppaa mun juoksevan lapsen asfalttiin niin että pää aukeaa, nostan kölvin aktiivisesti puunoksaan roikkumaan ja miettimään tekosiaan.
No tässä keskustelussa ihmiset puhuu jutuista ihan ristiin. Toiset paheksuu normaaleja painileikkejä ja toiset puhuu just jollain kivellä päähän lyömisestä. Ja on tosi vaikea uskoa, että isolle osalle poikien vanhemmista olisi ihan sama, että lapsi lyö toista jollain kivellä päähän. Te elätte jossain ihan omassa dystopiassanne, jossa demonisoitte suurimman osan pojista ja poikien vanhemmista.
No mä puhun ihan täsmällisesti oikeasta väkivallasta. En panileikeistä, riehumisesta tai vahingoista. Siitä, että tahallaan satutetaan toista, esim lyömällä, hakkaamalla kepillä, kivittämällä, tönimällä pahasti. Ja tämä on siis sitä, jota lapseni joutuu jatkuvasti ottamaan vastaan, ja tekijä on poika. Kaikki pojat eivät tee näin, kuten sanoin heti alkuun, mutta tällaisia poikia on aivan liikaa, ja heidän tekemisensä ohitetaan juuri sillä, että pojat nyt on vähän fyysisiä. Ap
Vähän vaikea uskoa, että tätä "oikeaa väkivaltaa" kohdistettaisiin sinun lapseesi noin paljon.
Pidäppä se kakaras kurissa ja opeta ettei muihin kosketa tai pitääkö sua tulla opettamaan isän kädestä häh? Sellainen ilkkuminen ja huutelukin on ihan väkivaltaa muita kohtaan. Meteli menee korvakäytävään ja aiheuttaa sielä reaktioita. Joku voi säikähtää vähemmästäkin. Pidetään ne mölyt mahassa jos ei ole mitään tärkeää sanottavaa. Tämä pitäisi olla jo selvä päiväkodista päästyä.
Ei minun lapseni kyllä hakkaa kivillä tai kepeillä ketään :D
Heistä katsos kasvaa niitä tulevaisuuden tap pa jia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettäkö pojat ovat aktiivisia ja fyysisiä ja koettelevat rajojaan? Eeei voi olla! Nyt on lastenterapeutilla töitä.
Nyt puhutaan väkivallasta. Siis siitä, että lyödään toista huvikseen kivellä päähän tai työnnetään autotielle.
Luulen ihan tosissaan, että aika isolla osalla poikien vanhemmista on täysin hakusessa se, mikä on väkivaltaa, ja mikä on aktiivisuutta ja fyysisyyttä. Yksikin aktiivinen ja fyysinen kultamussukka kun vielä kamppaa mun juoksevan lapsen asfalttiin niin että pää aukeaa, nostan kölvin aktiivisesti puunoksaan roikkumaan ja miettimään tekosiaan.
No tässä keskustelussa ihmiset puhuu jutuista ihan ristiin. Toiset paheksuu normaaleja painileikkejä ja toiset puhuu just jollain kivellä päähän lyömisestä. Ja on tosi vaikea uskoa, että isolle osalle poikien vanhemmista olisi ihan sama, että lapsi lyö toista jollain kivellä päähän. Te elätte jossain ihan omassa dystopiassanne, jossa demonisoitte suurimman osan pojista ja poikien vanhemmista.
No, ei noita kivillä päähän hakkaajia ja ihan tosissaan väkivaltaa käyttäviä ole noin paljon mitä ap antaa ymmärtää. Tuollainen "normaali" painileikkikin saattaa olla liikaa rauhallisemmalle lapselle.
Kyllä niitä vakavan väkivallan poikamaiseksi kujeiluksi selittäviä vanhempia sen sijaan riittää joka niemeen ja notkoon.
Mikä on tätä vakavaa väkivaltaa mielestäsi?
Ei leikkiminen, vaan toisen tahallinen satuttaminen niin, että seuraukset voivat olla vaaralliset. Esim tikulla tai sormella silmään tai korvaan tökkääminen, toisen kamppaaminen juoksusta, pyöräilevän tai skuuttailevan kaataminen, kova lyöminen, lyöminen pään alueelle kädellä tai astalolla, ajoradalla tönäisy.
Menee vähän retoriseksi jankkaamiseksi, mutta ilmeisesti tosiaan väkivallan käsite on useille poikien vanhemmille epäselvä.
Lievempää väkivaltaa on myös monelaista. Jokainen varmaan ymmärtää leikin ja satuttamisen eron, EIKÖ NIIN?
Mikähän siinä lasta kiehtoo, että saa satutettua toista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi sitä ei saisi sanoa ääneen että pojat kiusaavat tyttöjä päiväkodissa. Pojat omivat kaikki parhaat lelut, ovat fyysisiä ja tönivät muita, sotkevat tahallaan muiden leikit, kurkkivat vessassa, ohittelevat jonossa jne jne. Pojat on laitettava ruotuun ihan pieninä jo ja niille on näytettävä oma paikka ryhmässä. Sitten pojat valittavat kun tytöt saavat leikkiä kivassa tilassa ja jäädä sisälle. Tottakai. Heidän teoilla kun on seurauksensa. Se täytyy vaan aina sanoittaa, että ymmärrätkö nyt miksi sinä et pääse saliin leikkimään tänään? Sinä heitit siljaa kivillä ja purit Aadaa. Nyt en voi luottaa siihen että voit leikkiä toisten kanssa ilman satuttamista. Siksi sinä et pääse saliin.
Koska näin on aina ollut ja myös ne päiväkodin aikuiset (yleensä jo eläkeikää lähestyvät) pitävät yllä tätä "pojat on poikia" ja kuinka erilaisia tytöt ja pojat on. Toki juu, sukupuolissa on eroja, mutta moni huono käytös olisi kyllä pois kitkettävissä.
Totta. Aina se syy löydetään siitä pojasta tai pojan isästä. Tai vaikka koulusta. Osittain tottakin. Vanhemmilla se vastuu lapsensa kasvatuksesta on. Kenet mahtaa yksinhuoltaja keksiä syylliseksi poikansa huonoon käytökseen? Ei ainakaan itsestään mitään vikaa löydä, se on varma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vilkkaan pojan äiti ja todellakin puutun, jos lapseni leikki alkaa olla liian villiä/rajua rauhallisemman lapsen mielestä. Ollaan itkun saattelemana lähdetty puistostakin, kun sana ei meinaa mennä perille. Mieheni on taas erilainen kasvattaja tässä asiassa... Hänestä ei saisi "koko ajan kulkea perässä ja kieltää jotain". On vähän sellainen pojat on poikia -tyyppi ja tästä kyllä riidelläänkin usein. Päiväkodissakin kuuluu poikaporukkaan, jossa riehutaan ja on jopa jotain sotaleikkejäkin ja ilmeisesti sielläkin tämä on ok!?
No mitä juttuja sun miehesi on kieltämässä tai ei ole kieltämässä, koska nyt tuo ei kerro miehesi kasvatustyylistä yhtään mitään. Minustakaan lasten perässä ei pitäisi jatkuvasti kieltämässä kaikkea. Mitä se ei ole kieltämässä? Jotain kallioilla kiipeämistä vai toisen hakkaamista kepillä? Koska noilla on aika iso ero. Jos pojat painii hyvässä yhteisymmärryksessä, niin miksi sellainen pitäisi kieltää, ellei ne nyt ala painimaan jossain korkean kallion päällä, josta ne voi pudota? Miksi jotkut sotaleikit, joissa ammutaan jollain mielikuvitusaseilla pitäisi kieltää? Tai ulkona riehuminen on mielestäni ihan ok, kunhan siitä ei aiheudu kenellekään vaaraa ja kaikilla siihen osallistuvilla on kivaa.
No, juuri tämä mistä aloituksessa on kyse. Minun poikani saattaa olla liian raju rauhallisemman lapsen seurassa. Eli voi tehdä jotain leikkihyökkäyksiä, töniä, rikkoa leikkejä tms. Mieheni taas saattaa sanoa "antaa nyt toisten leikkiä", vaikka selvästi näkee, että toinen ei tykkää. Ja päiväkodissa on tuo villi poikaryhmä, jotka rymyävät, painivat ym. keskenään, mutta olen nähnyt, että käyvät myös esimerkiksi tyttöjen leikkejä rikkomassa. Päiväkodin aikuinen ei puutu, mutta minä olen kyllä sanonut, että ei voi mennä rikkomaan tyttöjen leikkejä tai anna se poni takaisin Mirja-Liisalle.
Ois hauskaa kuulla, miksi sun miehen mielestä on tärkeää, että lapsi saa vaikka jatkaa toisen leikkien rikkomista tai töniä toista, vaikka toinen ei tykkää. Mikä kasvatuksellinen hyöty siitä mahtaa hänen mielestään olla? Vai eikö hän siis ymmärrä sitä, että toinen ei tykkää? Eikö todella hänen mielestään voisi olla aika arvokasta pojalle oppia havaitsemaan muiden fiiliksiä ja säätämään leikkejä sen mukaan? Eikö häntä pelota, että jos sosiaalinen hienosäätö ei kehitu, poika jää yksin?
Paha sanoa. Pojat on poikia eli hänestä on pojille tyypillistä käytöstä fyysinen rehaaminen. En nyt todellakaan sano, että meidän poika nyt olisi mikään empatiakyvytön sadisti, mutta leikkiminen on villiä, äänekästä, energistä ja hänellä on näitä samaa leikkiä leikkiviä kavereita paljon esim. päikyssä. Mieheni ei ehkä tajua, että kaikki ei halua sitä ärjyvää, miekkailevaa ja leikkilyövää lasta lähelleen.
Ehkä nyt minäkin ymmärsin ketjun tarkoituksen hieman väärin. Vaikka poikamme on villi ja energinen, niin ei hän nyt satuttamalla satuta muita eikä edes yritä millään kivillä tms. hakata ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oma tyttöni keksi alkaa heitellä hiekkaa muiden päälle noin 1,5 v ikäisenä, lopetin sen touhun alkuunsa. Kolme kertaa lähdettiin sisälle varoituksen jälkeen hirveän huudon kanssa, mutta se loppui sitten siihen. Tällainen toiminta ei näytä olevan kovin helppoa monenkaan pojan vanhemmalle. Huonoa käytöstä ei katkaista ollenkaan, tai ei ainakaan heti. Pojat oppivat, että saavat tehdä mitä huvittaa.
Olen huomannut saman. Monesti siellä riehuvan pojan seurana on se nurkassa kännykkää tuijottava isä, joka saattaa jossain välissä havahtua ja a) tulla lässyttämään "ei saa Ville-Petteri tuollaista" tai b) saa jonkun karjumiskiroilupuuskan "v i ttu Ville-Petteri, nyt loppuu!" Ihan ok, mutta aivan liian myöhään.
Yleensä se kännykkää tuijottava on kylläkin se äiti...
Olen aika varma, että nykynainen on kyllä hanakammin puuttumassa siihen perinteiseen "pojat on poikia" -malliin. Tämähän on sitä julmaa ja pahaa feminismiä, joka kasvattaa pojista akkoja, önnönnöö. Miten tyttöjä ja poikia pitäisi vielä vuonna 2026 kohdella eri tavalla.
Tuota, näen tuota käytöstä päivittäin. Siinä noin 40 vuoden kohdalla menee valtava kuilu. 40-45v käyttäytyvät vielä (keskimäärin) suht asiallisesti. 50 v kohdalla näkee jo aika vahvoja asenteita (esimerkiksi pojat on poikia ajattelu - ja jatkuva poikien aliarvostaminen). 20-30v tienoilla käytös on useilla ihan teinin tasoista.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vilkkaan pojan äiti ja todellakin puutun, jos lapseni leikki alkaa olla liian villiä/rajua rauhallisemman lapsen mielestä. Ollaan itkun saattelemana lähdetty puistostakin, kun sana ei meinaa mennä perille. Mieheni on taas erilainen kasvattaja tässä asiassa... Hänestä ei saisi "koko ajan kulkea perässä ja kieltää jotain". On vähän sellainen pojat on poikia -tyyppi ja tästä kyllä riidelläänkin usein. Päiväkodissakin kuuluu poikaporukkaan, jossa riehutaan ja on jopa jotain sotaleikkejäkin ja ilmeisesti sielläkin tämä on ok!?
Miten vilkkaus liittyy keskustelun aiheeseen? Vai tarkoititko että poikasi on väkivaltainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vilkkaan pojan äiti ja todellakin puutun, jos lapseni leikki alkaa olla liian villiä/rajua rauhallisemman lapsen mielestä. Ollaan itkun saattelemana lähdetty puistostakin, kun sana ei meinaa mennä perille. Mieheni on taas erilainen kasvattaja tässä asiassa... Hänestä ei saisi "koko ajan kulkea perässä ja kieltää jotain". On vähän sellainen pojat on poikia -tyyppi ja tästä kyllä riidelläänkin usein. Päiväkodissakin kuuluu poikaporukkaan, jossa riehutaan ja on jopa jotain sotaleikkejäkin ja ilmeisesti sielläkin tämä on ok!?
Miten vilkkaus liittyy keskustelun aiheeseen? Vai tarkoititko että poikasi on väkivaltainen?
Vilkkaan lapsen leikki on monesti rauhallisen/aran lapsen mielestä liian rajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vilkkaan pojan äiti ja todellakin puutun, jos lapseni leikki alkaa olla liian villiä/rajua rauhallisemman lapsen mielestä. Ollaan itkun saattelemana lähdetty puistostakin, kun sana ei meinaa mennä perille. Mieheni on taas erilainen kasvattaja tässä asiassa... Hänestä ei saisi "koko ajan kulkea perässä ja kieltää jotain". On vähän sellainen pojat on poikia -tyyppi ja tästä kyllä riidelläänkin usein. Päiväkodissakin kuuluu poikaporukkaan, jossa riehutaan ja on jopa jotain sotaleikkejäkin ja ilmeisesti sielläkin tämä on ok!?
Miten vilkkaus liittyy keskustelun aiheeseen? Vai tarkoititko että poikasi on väkivaltainen?
Vilkkaan lapsen leikki on monesti rauhallisen/aran lapsen mielestä liian rajua.
Mutta aikuiselle pitäisi olla selvää, mikä on väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettäkö pojat ovat aktiivisia ja fyysisiä ja koettelevat rajojaan? Eeei voi olla! Nyt on lastenterapeutilla töitä.
Nyt puhutaan väkivallasta. Siis siitä, että lyödään toista huvikseen kivellä päähän tai työnnetään autotielle.
Luulen ihan tosissaan, että aika isolla osalla poikien vanhemmista on täysin hakusessa se, mikä on väkivaltaa, ja mikä on aktiivisuutta ja fyysisyyttä. Yksikin aktiivinen ja fyysinen kultamussukka kun vielä kamppaa mun juoksevan lapsen asfalttiin niin että pää aukeaa, nostan kölvin aktiivisesti puunoksaan roikkumaan ja miettimään tekosiaan.
No tässä keskustelussa ihmiset puhuu jutuista ihan ristiin. Toiset paheksuu normaaleja painileikkejä ja toiset puhuu just jollain kivellä päähän lyömisestä. Ja on tosi vaikea uskoa, että isolle osalle poikien vanhemmista olisi ihan sama, että lapsi lyö toista jollain kivellä päähän. Te elätte jossain ihan omassa dystopiassanne, jossa demonisoitte suurimman osan pojista ja poikien vanhemmista.
No mä puhun ihan täsmällisesti oikeasta väkivallasta. En panileikeistä, riehumisesta tai vahingoista. Siitä, että tahallaan satutetaan toista, esim lyömällä, hakkaamalla kepillä, kivittämällä, tönimällä pahasti. Ja tämä on siis sitä, jota lapseni joutuu jatkuvasti ottamaan vastaan, ja tekijä on poika. Kaikki pojat eivät tee näin, kuten sanoin heti alkuun, mutta tällaisia poikia on aivan liikaa, ja heidän tekemisensä ohitetaan juuri sillä, että pojat nyt on vähän fyysisiä. Ap
Tragiikkahan on siinä, että kolmen pojan äitinä voisin sanoa ihan samat sanat. Minun lapseni ovat joutuneet kokemaan ihan sen saman väkivallan kuin sinunkin lapsesi, ja sen lisäksi vielä he tulevat samaistetuiksi väkivallantekijöihin. Se pojat on poikia -toteamus koskee kaikkein kipeimmin niihin poikiin, jotka eivät ole väkivallantekijöitä vaan uhreja. He ovat täysin näkymättömiä, vaikka he usein ovat enemmistö pojista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vilkkaan pojan äiti ja todellakin puutun, jos lapseni leikki alkaa olla liian villiä/rajua rauhallisemman lapsen mielestä. Ollaan itkun saattelemana lähdetty puistostakin, kun sana ei meinaa mennä perille. Mieheni on taas erilainen kasvattaja tässä asiassa... Hänestä ei saisi "koko ajan kulkea perässä ja kieltää jotain". On vähän sellainen pojat on poikia -tyyppi ja tästä kyllä riidelläänkin usein. Päiväkodissakin kuuluu poikaporukkaan, jossa riehutaan ja on jopa jotain sotaleikkejäkin ja ilmeisesti sielläkin tämä on ok!?
Miten vilkkaus liittyy keskustelun aiheeseen? Vai tarkoititko että poikasi on väkivaltainen?
Vilkkaan lapsen leikki on monesti rauhallisen/aran lapsen mielestä liian rajua.
Jos siinä tuoksinassa loukataan tai satutetaan toista, se on väkivaltaa. Ei vilkkautta tai rajuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pojat on poikia. Mikäs vellihousu se oma mukulasi on kun ei opettele pitämään puoliaan? Aina on pojilla ollut vähän rajumpia leikkejä!
Tavallaan. Esimerkiksi ainoat asiat mitä itse muistan talvella ala-asteella välituntisin tehneeni, oli lumisota ja kukkulan kuningas ja molemmat niistä on ollut kiellettyjä jo vaikka kuinka pitkään.
Tai no kukkulan kuninkaasta en tiedä, että onko sitä harrastettu kuinka laajasti, mutta jotenkin en usko sen olevan sallittua, kun ei lumisotakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettäkö pojat ovat aktiivisia ja fyysisiä ja koettelevat rajojaan? Eeei voi olla! Nyt on lastenterapeutilla töitä.
Nyt puhutaan väkivallasta. Siis siitä, että lyödään toista huvikseen kivellä päähän tai työnnetään autotielle.
Luulen ihan tosissaan, että aika isolla osalla poikien vanhemmista on täysin hakusessa se, mikä on väkivaltaa, ja mikä on aktiivisuutta ja fyysisyyttä. Yksikin aktiivinen ja fyysinen kultamussukka kun vielä kamppaa mun juoksevan lapsen asfalttiin niin että pää aukeaa, nostan kölvin aktiivisesti puunoksaan roikkumaan ja miettimään tekosiaan.
No tässä keskustelussa ihmiset puhuu jutuista ihan ristiin. Toiset paheksuu normaaleja painileikkejä ja toiset puhuu just jollain kivellä päähän lyömisestä. Ja on tosi vaikea uskoa, että isolle osalle poikien vanhemmista olisi ihan sama, että lapsi lyö toista jollain kivellä päähän. Te elätte jossain ihan omassa dystopiassanne, jossa demonisoitte suurimman osan pojista ja poikien vanhemmista.
No mä puhun ihan täsmällisesti oikeasta väkivallasta. En panileikeistä, riehumisesta tai vahingoista. Siitä, että tahallaan satutetaan toista, esim lyömällä, hakkaamalla kepillä, kivittämällä, tönimällä pahasti. Ja tämä on siis sitä, jota lapseni joutuu jatkuvasti ottamaan vastaan, ja tekijä on poika. Kaikki pojat eivät tee näin, kuten sanoin heti alkuun, mutta tällaisia poikia on aivan liikaa, ja heidän tekemisensä ohitetaan juuri sillä, että pojat nyt on vähän fyysisiä. Ap
Tragiikkahan on siinä, että kolmen pojan äitinä voisin sanoa ihan samat sanat. Minun lapseni ovat joutuneet kokemaan ihan sen saman väkivallan kuin sinunkin lapsesi, ja sen lisäksi vielä he tulevat samaistetuiksi väkivallantekijöihin. Se pojat on poikia -toteamus koskee kaikkein kipeimmin niihin poikiin, jotka eivät ole väkivallantekijöitä vaan uhreja. He ovat täysin näkymättömiä, vaikka he usein ovat enemmistö pojista.
Mä olen tytön äitinä niin kurkkuani myöten täynnä tätä ininää. Se on joka kolmas nainen Suomessa, joka kokee miehen taholta parisuhdeväkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa kokee älyttömän moni nainen myös. Kun joku täällä aikanaan raiskataan, me kumpikin tiedetään, ettei se ole sinun lapsesi vaan minun. Se on minun lapseni, joka niitä avaimia rystysten välissä kotimatkalla puristaa, ja hän on se, jota miehet tulevat groomaamaan ja lääppimään jo viimeistään teini-ikäisenä.
Että juu. Tämä naisvihamielinen maailma ei tee hyvää kenellekään meistä, ei pojille, ei tytöille, ei miehille eikä naisille. Mutta ymmärtäkää nyt poikien vanhemmat sen verran, että jätätte valittelematta elämän epäreiluutta näissä keskusteluissa.
Kyynel. "Lapseni on näkymätön."
Ehkä aletaan järjestää jotain paraateja kiitokseksi pojille, jotka eivät ole väkivaltaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojat on poikia. Mikäs vellihousu se oma mukulasi on kun ei opettele pitämään puoliaan? Aina on pojilla ollut vähän rajumpia leikkejä!
Tavallaan. Esimerkiksi ainoat asiat mitä itse muistan talvella ala-asteella välituntisin tehneeni, oli lumisota ja kukkulan kuningas ja molemmat niistä on ollut kiellettyjä jo vaikka kuinka pitkään.
Tai no kukkulan kuninkaasta en tiedä, että onko sitä harrastettu kuinka laajasti, mutta jotenkin en usko sen olevan sallittua, kun ei lumisotakaan ole.
Ongelma näissä on se, että koulujen pihat nykyään ovat usein aika pieniä, joten lumisodassa on vaikea valvoa, ketkä joutuvat kohteeksi tahallaan tai vahingossa vastoin tahtoaan.
Kukkulan kuningasta leikittiin vielä joitakin vuosia sitten lasteni koulussa, mutta nykypäivän lapsilta ilmeisesti puuttuu resilienssi. Eli rajumpi leikki päättyy helposti itkuun, etenkin jos ei ole liikkumisen perustaitoja.
Omalla ajalla näitä saa ja pitääkin harrastaa omien kavereiden kanssa. Minulla on rauhallisia poikia, ja lumisota ja kukkulan kuningas sopivassa seurassa ovat heille ihan lempitekemistä. Samoin paini hangessa on erinomaista liikuntaa.
-eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vilkkaan pojan äiti ja todellakin puutun, jos lapseni leikki alkaa olla liian villiä/rajua rauhallisemman lapsen mielestä. Ollaan itkun saattelemana lähdetty puistostakin, kun sana ei meinaa mennä perille. Mieheni on taas erilainen kasvattaja tässä asiassa... Hänestä ei saisi "koko ajan kulkea perässä ja kieltää jotain". On vähän sellainen pojat on poikia -tyyppi ja tästä kyllä riidelläänkin usein. Päiväkodissakin kuuluu poikaporukkaan, jossa riehutaan ja on jopa jotain sotaleikkejäkin ja ilmeisesti sielläkin tämä on ok!?
No mitä juttuja sun miehesi on kieltämässä tai ei ole kieltämässä, koska nyt tuo ei kerro miehesi kasvatustyylistä yhtään mitään. Minustakaan lasten perässä ei pitäisi jatkuvasti kieltämässä kaikkea. Mitä se ei ole kieltämässä? Jotain kallioilla kiipeämistä vai toisen hakkaamista kepillä? Koska noilla on aika iso ero. Jos pojat painii hyvässä yhteisymmärryksessä, niin miksi sellainen pitäisi kieltää, ellei ne nyt ala painimaan jossain korkean kallion päällä, josta ne voi pudota? Miksi jotkut sotaleikit, joissa ammutaan jollain mielikuvitusaseilla pitäisi kieltää? Tai ulkona riehuminen on mielestäni ihan ok, kunhan siitä ei aiheudu kenellekään vaaraa ja kaikilla siihen osallistuvilla on kivaa.
No, juuri tämä mistä aloituksessa on kyse. Minun poikani saattaa olla liian raju rauhallisemman lapsen seurassa. Eli voi tehdä jotain leikkihyökkäyksiä, töniä, rikkoa leikkejä tms. Mieheni taas saattaa sanoa "antaa nyt toisten leikkiä", vaikka selvästi näkee, että toinen ei tykkää. Ja päiväkodissa on tuo villi poikaryhmä, jotka rymyävät, painivat ym. keskenään, mutta olen nähnyt, että käyvät myös esimerkiksi tyttöjen leikkejä rikkomassa. Päiväkodin aikuinen ei puutu, mutta minä olen kyllä sanonut, että ei voi mennä rikkomaan tyttöjen leikkejä tai anna se poni takaisin Mirja-Liisalle.
Ois hauskaa kuulla, miksi sun miehen mielestä on tärkeää, että lapsi saa vaikka jatkaa toisen leikkien rikkomista tai töniä toista, vaikka toinen ei tykkää. Mikä kasvatuksellinen hyöty siitä mahtaa hänen mielestään olla? Vai eikö hän siis ymmärrä sitä, että toinen ei tykkää? Eikö todella hänen mielestään voisi olla aika arvokasta pojalle oppia havaitsemaan muiden fiiliksiä ja säätämään leikkejä sen mukaan? Eikö häntä pelota, että jos sosiaalinen hienosäätö ei kehitu, poika jää yksin?
Paha sanoa. Pojat on poikia eli hänestä on pojille tyypillistä käytöstä fyysinen rehaaminen. En nyt todellakaan sano, että meidän poika nyt olisi mikään empatiakyvytön sadisti, mutta leikkiminen on villiä, äänekästä, energistä ja hänellä on näitä samaa leikkiä leikkiviä kavereita paljon esim. päikyssä. Mieheni ei ehkä tajua, että kaikki ei halua sitä ärjyvää, miekkailevaa ja leikkilyövää lasta lähelleen.
Ehkä nyt minäkin ymmärsin ketjun tarkoituksen hieman väärin. Vaikka poikamme on villi ja energinen, niin ei hän nyt satuttamalla satuta muita eikä edes yritä millään kivillä tms. hakata ketään.
"Mieheni ei ehkä tajua, että kaikki ei halua sitä ärjyvää, miekkailevaa ja leikkilyövää lasta lähelleen."
Eli kyse ei olekaan siitä, että lapsesi kiusaisi sitä toista lasta, vaan siitä, että tämän leikit ovat äänekkäitä ja se voi häiritä toista lasta. Yritä nyt pitää tarinasi kasassa. Kiusaako se lapsesi oikeasti sitä hiljaisempaa lasta vai kiusaantuuko se hiljaisempi lapsi siitä, että toiset leikkivät hänen lähellään äänekkäitä ja riehakkaampia leikkejä? Tämä keskustelu on melkein turha, kun se väkivallan määritelmä muuttuu jatkuvasti. Väkivaltaa ei ole se, että toiset lapset leikkivät riehakkaasti toisten lähellä. Sisätiloissa ei ole ehkä kiva huutaa ja ulkona ei remuta niin, että toisen hiekkakakut tai muut menee rikki, mutta kyllä ne mukulat nyt saa leikkiä äänekkäästi ulkona. Jos se hiljainen lapsi kiusaantuu toisten reippaista leikeistä, niin se hiljainen lapsi on myös vapaa poistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettäkö pojat ovat aktiivisia ja fyysisiä ja koettelevat rajojaan? Eeei voi olla! Nyt on lastenterapeutilla töitä.
Nyt puhutaan väkivallasta. Siis siitä, että lyödään toista huvikseen kivellä päähän tai työnnetään autotielle.
Luulen ihan tosissaan, että aika isolla osalla poikien vanhemmista on täysin hakusessa se, mikä on väkivaltaa, ja mikä on aktiivisuutta ja fyysisyyttä. Yksikin aktiivinen ja fyysinen kultamussukka kun vielä kamppaa mun juoksevan lapsen asfalttiin niin että pää aukeaa, nostan kölvin aktiivisesti puunoksaan roikkumaan ja miettimään tekosiaan.
No tässä keskustelussa ihmiset puhuu jutuista ihan ristiin. Toiset paheksuu normaaleja painileikkejä ja toiset puhuu just jollain kivellä päähän lyömisestä. Ja on tosi vaikea uskoa, että isolle osalle poikien vanhemmista olisi ihan sama, että lapsi lyö toista jollain kivellä päähän. Te elätte jossain ihan omassa dystopiassanne, jossa demonisoitte suurimman osan pojista ja poikien vanhemmista.
No mä puhun ihan täsmällisesti oikeasta väkivallasta. En panileikeistä, riehumisesta tai vahingoista. Siitä, että tahallaan satutetaan toista, esim lyömällä, hakkaamalla kepillä, kivittämällä, tönimällä pahasti. Ja tämä on siis sitä, jota lapseni joutuu jatkuvasti ottamaan vastaan, ja tekijä on poika. Kaikki pojat eivät tee näin, kuten sanoin heti alkuun, mutta tällaisia poikia on aivan liikaa, ja heidän tekemisensä ohitetaan juuri sillä, että pojat nyt on vähän fyysisiä. Ap
Tragiikkahan on siinä, että kolmen pojan äitinä voisin sanoa ihan samat sanat. Minun lapseni ovat joutuneet kokemaan ihan sen saman väkivallan kuin sinunkin lapsesi, ja sen lisäksi vielä he tulevat samaistetuiksi väkivallantekijöihin. Se pojat on poikia -toteamus koskee kaikkein kipeimmin niihin poikiin, jotka eivät ole väkivallantekijöitä vaan uhreja. He ovat täysin näkymättömiä, vaikka he usein ovat enemmistö pojista.
Mä olen tytön äitinä niin kurkkuani myöten täynnä tätä ininää. Se on joka kolmas nainen Suomessa, joka kokee miehen taholta parisuhdeväkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa kokee älyttömän moni nainen myös. Kun joku täällä aikanaan raiskataan, me kumpikin tiedetään, ettei se ole sinun lapsesi vaan minun. Se on minun lapseni, joka niitä avaimia rystysten välissä kotimatkalla puristaa, ja hän on se, jota miehet tulevat groomaamaan ja lääppimään jo viimeistään teini-ikäisenä.
Että juu. Tämä naisvihamielinen maailma ei tee hyvää kenellekään meistä, ei pojille, ei tytöille, ei miehille eikä naisille. Mutta ymmärtäkää nyt poikien vanhemmat sen verran, että jätätte valittelematta elämän epäreiluutta näissä keskusteluissa.
Mikä saa sinut ajattelemaan, että raiskatut ovat aina tyttöjä tai naisia?
Muuten tyydyn vain kiittämään sinua viestistäsi. Illalla annan jokaiselle pojalleni vielä yhden hyväntönsuukon ekstraa. Omistan sen sinulle. Rakkaus voittaa vihan.
Kyllä niitä vakavan väkivallan poikamaiseksi kujeiluksi selittäviä vanhempia sen sijaan riittää joka niemeen ja notkoon.