Lue keskustelun säännöt.
Ikäiseni viisikymppiset naiset, jotka eivät pidä huolta kunnostaan.
29.06.2026 |
Olen 53v. Noin 7 vuotta sitten havahduin siihen, että lihaskunto ei pysy enää "itsestään" yllä. Alkoi olla nivelkipua, ylipainoa, hartiat jumissa, selkä kipeä jne. Pelsätyin, että jos alle viisikymppisenä olen huonossa kunnossa, niin miten paha tilanne on 70 vuotiaana ja siitä ereenpäin.
Aloitin salilla käymisen, aluksi PT:n ohjauksessa ja sitten itsenäisesti ohjelmaa noudattaen. Matkan varrella otin ohjelmaani mukaan kehon liikkuvuuden ylläpidon, siihen löysin netistä paljon ohjeita. Olen myös panostanut itseeni rahallisesti käymällä muutaman kerran fysioterapeutilla.
Enää ei ole hartiat jumissa eikä selkä kipeä. Nivelkivuista ei tietoakaan ja olo on jäntevä. Ylipainoa on jonkin verran, mutta se ei oikeastaan haittaa mitenkään.
Nyt olen huomannut itsessäni sen, että turhauttaa sellaiset ikäiseni ihmiset, erityisesti naiset, jotka eivät liiku, eivätkä tee mitään fyysisen hyvinvointinsa eteen. Odottavat vain, että saisivat lääkettä, joka korjaisi ongelmat. Tekosyitä heillä riittää siihen, miksi eivät voi oikeasti ottaa vastuuta itsestään. Valittavat vain kun terveydenhuolto ei auta.
Kommentit (96)
Huolehdi testot kuntoon. Miesten andropaussi sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri tuollainen mainitsemasi yli 5-kymppinen. Minulla ei ole mitään kolotuksia eikä kipuja eikä häikkää nivelissä. Joskus toki jäykistyn, jos istun koko päivän aloillani, mutta se poistuu kyllä, kunhan taas tulee tehtyä jotain muutakin.
En harrasta kuntosalia enkä liikuntaa, antaas katsoa, mihin asti liikkumiskyky säilyy.
Olen kyllä huomannut samaa lihaskatoa, josta mainitsit, mutta koska siihen ei liity kipuja niin en koe tarpeelliseksi tehdä asialle sen enempää.
Ei kai sitä lihaskatoa huomaa jos ei lihaksia käytä mihinkään. Kävelykin tuntuu yhtä kevyeltä kuin ennen koska unohdetaan että vauhti hidastuu huomaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kun olen treffaillut 35 - 55vuotiaita naisia, niin kyllä kylmä totuus on että nästä selvästi yli puolet on jämähtäneet siihen soffa/some/sipsi/suklaa linjalle. Ja osa voi olla hoikkiakin, mutta kunto on huono, ollaan aloitekyvyttömiä ja huonosti innostutaan mistään totutuista kuvioista poikkeavasta.
M48
Olen huomannut saman. Vähän ristiriitaista siinä mielessä että puhutaan naisista joiden lapset ovat kouluikäisiä tai jopa aikuisia eli lastenhoidon ei pitäisi enää rajoittaa arkea.
Mutta se on se kierre. Työpäivän jälkeen väsyttää niin levätään sohvalla teeveen ääressä. Tehdään perus kotityöt. Ei liikuntaa ei edes ulkoilua sitten ajoissa nukkumaan mutta ei uni tule helposti kun on jo koko ilta levätty. Huono uni ja aamulla väsyttää ja kierre on valmis.
Oletko siis itse saman ikäluokan mies? Onneksi olkoon! Sinulla, eikä muillakaan miehillä, ei ole esivaihdevuosia, vaihdevuosia ja post-vaihdevuosia!
Monilla naisilla on kuumia aaltoja, unettomuutta, yöllisiä hikoilukohtauksia, nivelkipuja ja nivelvaivoja, virtsankarkailua ja virtsatietulehduksia sekä ääretöntä väsymystä tässä elämänvaiheessa. Näistä syistä osa joutuu lopettamaan juoksemisen, HIIT-treenit, uinnin, painoharjoittelun ja fyysisen työn, kuten hoitoalan työn. Se on elämän tosiasia.
Mun äiti on entinen urheilija ja hän on aina ollut hoikka mutta lihaksikas ja hyväkuntoinen. Silti hänen(kin) piti jäädä eläkkeelle hoitoalan työstä viisikymppisenä, koska nivelet olivat niin kipeät.
Nämä vaivat voivat helpottaa myöhemmin, vaikka kuusikymppisenä. Se onkin hassu juttu, että monilla naisilla on hankala vaihe monesti noin 42-57-vuotiaina, mutta sitten voi taas elämänlaatu parantua. Moni myös lihoaa tuossa hankalassa vaiheessa ja sitten taas laihtuu myöhemmin.
Kannattaa tehdä sellaista liiuntaa, josta tulee hyvä olo ja joka auttaa nivelvaivoihin. Monet YouTuben low impact kehonpainotreenit on hellävaraisia mutta kuitenkin tehokkaita! Kävely on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri tuollainen mainitsemasi yli 5-kymppinen. Minulla ei ole mitään kolotuksia eikä kipuja eikä häikkää nivelissä. Joskus toki jäykistyn, jos istun koko päivän aloillani, mutta se poistuu kyllä, kunhan taas tulee tehtyä jotain muutakin.
En harrasta kuntosalia enkä liikuntaa, antaas katsoa, mihin asti liikkumiskyky säilyy.
Olen kyllä huomannut samaa lihaskatoa, josta mainitsit, mutta koska siihen ei liity kipuja niin en koe tarpeelliseksi tehdä asialle sen enempää.
5-kymppisenä sitä vielä pärjääkin. Mutta vanhempana on ihan kiva päästä itse ylös sängystä, sohvalta ja vessanpöntöltä sekä jaksaa kantaa itse ruokaostoksensa ja mahdollisesti vielä kävelläkin sinne kauppaan.
Liikunta on sijoitus tulevaisuuden toimintakykyyn.
Mä olen aina liikkunut paljon ja liikun nytkin viisikymppisenä. Mutta tuo perustelu ontuu. Ei tämä viisikymppisenä hankittu lihaskunto pysy vanhuuteen asti yhtään enempää kuin tänä aamuna syöty aamiainen pidä nälkää ysikymppisenä. Että ihan turha tässä on liioitella, ei tämän viikon treeni ole mikään investointi vanhuuteen vaan ihan vaan tähän hetkeen.
Enemmänkin pitää pitää holtti mukana treeneissä, ettei hanki vammoja ja kulumia vanhuuden riesaksi. Varsinkin just viisikymppisenä naisena saa äkkiä lonkat ja polvet pilalle, jos treenaa kipua vasten nivelpintojen kärsiessä hormoniperäisestä kuivuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen olen pistänyt merkille että jo lähes kymmenen vuoden ajan ikäiseni naiset on alkaneet paksuuntua ja hidastua. Kaupassakin liikutaan kuin vetäisi ankkuria perässä. Pulla- ja alkoholiosastoa eivät kuitenkaan jätä läpikäymättä.
M56
Suomalaiset kautta linjan, nuoret, keski-ikäiset jne. ovat järkyttävän lihavia.
Mutta onneksi vielä älykkyys kukkii valtoimenaan kuten sinunkin kommentissasi. Harva kykenisi moiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri tuollainen mainitsemasi yli 5-kymppinen. Minulla ei ole mitään kolotuksia eikä kipuja eikä häikkää nivelissä. Joskus toki jäykistyn, jos istun koko päivän aloillani, mutta se poistuu kyllä, kunhan taas tulee tehtyä jotain muutakin.
En harrasta kuntosalia enkä liikuntaa, antaas katsoa, mihin asti liikkumiskyky säilyy.
Olen kyllä huomannut samaa lihaskatoa, josta mainitsit, mutta koska siihen ei liity kipuja niin en koe tarpeelliseksi tehdä asialle sen enempää.
5-kymppisenä sitä vielä pärjääkin. Mutta vanhempana on ihan kiva päästä itse ylös sängystä, sohvalta ja vessanpöntöltä sekä jaksaa kantaa itse ruokaostoksensa ja mahdollisesti vielä kävelläkin sinne kauppaan.
Liikunta on sijoitus tulevaisuuden toimintakykyyn.
Mä olen aina liikkunut paljon ja liikun nytkin viisikymppisenä. Mutta tuo perustelu ontuu. Ei tämä viisikymppisenä hankittu lihaskunto pysy vanhuuteen asti yhtään enempää kuin tänä aamuna syöty aamiainen pidä nälkää ysikymppisenä. Että ihan turha tässä on liioitella, ei tämän viikon treeni ole mikään investointi vanhuuteen vaan ihan vaan tähän hetkeen.
Enemmänkin pitää pitää holtti mukana treeneissä, ettei hanki vammoja ja kulumia vanhuuden riesaksi. Varsinkin just viisikymppisenä naisena saa äkkiä lonkat ja polvet pilalle, jos treenaa kipua vasten nivelpintojen kärsiessä hormoniperäisestä kuivuudesta.
Tämä on todella hyvin sanottu! Ja täysin totta.
Esivaihdevuosien ja vaihdevuosien aikana kannattaa treenata järjen kanssa ja omaa kehoa kunnioittaen. Täytyy nyt viimeistään oppia kuuntelemaan omaa kehoaan. Liikuntarutiinin pitää olla säännöllistä ja sellaista, jota voi jatkaa ja ylläpitää. Ei kannata esierkiksi tehdä väkisin maksimeita isoilla painoilla, jos oma keho sanoo, että se ei kestä selaista kuormitusta.
Täällä ilmoittautuu yksi löysä viisikymppinen, joka ei käy salilla. Olen töissä positiossa, jossa työpäivät venyvät, minulla on 3 aktiivisesti harrastavaa teiniä (joista yhdellä on valtavan hankala teini-ikä) ja ulkoilua vaativat koirat. Vapaa-ajalla teen jonkin verran vapaaehtoistyötä nuorten hyväksi, sekä olen pitänyt lähisuvun vanhuksista nyt noin 5 vuotta aktiivisemmin (lue: lähes päivittäin) huolta, 2 heistä on sinä aikana saattohoidettu. Sen ajan mitä jää omalle liikkumiselle käytän liikuntaan, joka antaa minulle omasta mielestäni eniten, vaikka se ei nyt fyysisesti olekaan ehkä optimaalisin. En muista milloin olisin telkkaria viimeksi katsonut, mutta varmasti joku aktiivisempi ja jaksavampi saisi tähän vielä salitreenit, tekoälyn PT-ohjelmat ja muutamat maratoonit mahtumaan. Minä en vaan itse jaksa, joten toistaiseksi lyllerrän menemään eteenpäin näin vaikka ulkomuotoni nyt sitten jotain kanssaihmistä vähän ihmetyttäisi ja ahdistaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmoittautuu yksi löysä viisikymppinen, joka ei käy salilla. Olen töissä positiossa, jossa työpäivät venyvät, minulla on 3 aktiivisesti harrastavaa teiniä (joista yhdellä on valtavan hankala teini-ikä) ja ulkoilua vaativat koirat. Vapaa-ajalla teen jonkin verran vapaaehtoistyötä nuorten hyväksi, sekä olen pitänyt lähisuvun vanhuksista nyt noin 5 vuotta aktiivisemmin (lue: lähes päivittäin) huolta, 2 heistä on sinä aikana saattohoidettu. Sen ajan mitä jää omalle liikkumiselle käytän liikuntaan, joka antaa minulle omasta mielestäni eniten, vaikka se ei nyt fyysisesti olekaan ehkä optimaalisin. En muista milloin olisin telkkaria viimeksi katsonut, mutta varmasti joku aktiivisempi ja jaksavampi saisi tähän vielä salitreenit, tekoälyn PT-ohjelmat ja muutamat maratoonit mahtumaan. Minä en vaan itse jaksa, joten toistaiseksi lyllerrän menemään eteenpäin näin vaikka ulkomuotoni nyt sitten jotain kanssaihmistä vähän ihmetyttäisi ja ahdistaisi.
Mitä hyötyä on siitä, että huolehdit kaikista muista, jopa kodin ulkopuolisista, mutta et itsestäsi? Lihaskuntoharjoittelu ei varsinkaan alkuun tarvi kuin 20min 3-4 kertaa viikossa. Senkin voi tehdä kymmenen minuutin osissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmoittautuu yksi löysä viisikymppinen, joka ei käy salilla. Olen töissä positiossa, jossa työpäivät venyvät, minulla on 3 aktiivisesti harrastavaa teiniä (joista yhdellä on valtavan hankala teini-ikä) ja ulkoilua vaativat koirat. Vapaa-ajalla teen jonkin verran vapaaehtoistyötä nuorten hyväksi, sekä olen pitänyt lähisuvun vanhuksista nyt noin 5 vuotta aktiivisemmin (lue: lähes päivittäin) huolta, 2 heistä on sinä aikana saattohoidettu. Sen ajan mitä jää omalle liikkumiselle käytän liikuntaan, joka antaa minulle omasta mielestäni eniten, vaikka se ei nyt fyysisesti olekaan ehkä optimaalisin. En muista milloin olisin telkkaria viimeksi katsonut, mutta varmasti joku aktiivisempi ja jaksavampi saisi tähän vielä salitreenit, tekoälyn PT-ohjelmat ja muutamat maratoonit mahtumaan. Minä en vaan itse jaksa, joten toistaiseksi lyllerrän menemään eteenpäin näin vaikka ulkomuotoni nyt sitten jotain kanssaihmistä vähän ihmetyttäisi ja ahdistaisi.
Mitä hyötyä on siitä, että huolehdit kaikista muista, jopa kodin ulkopuolisista, mutta et itsestäsi? Lihaskuntoharjoittelu ei varsinkaan alkuun tarvi kuin 20min 3-4 kertaa viikossa. Senkin voi tehdä kymmenen minuutin osissa.
Valitettavasti se on näin monella tämän ikäisellä, että huolehditaan ensin muista kuin itsestä. Vaikka pitäisi muistaa huolehtia myös itsestä ja ottaa aikaa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tätä nykyistä vouhotusta. Nykyajan vanhukset eivät harrastaneet mitään kuntosaliharjoittelua eikä paljoa muutakaan liikuntaa. Hyötyliikuntaa oli enemmän mutta sehän ei ole lihaskuntoharjoittelua. Tuntuu että mitä enemmän kiinnitetään huomiota täydelliseen ruokavalioon, painoon ja oikeanlaiseen liikuntaan niin sitä sairaammiksi ihmiset tulevat. Itse uskon ettei salaisuus ole näissä jutuissa vaan siinä että ihmiset tekisivät enemmän asioita joista he pitävät ja rentoutuisivat enemmän. Jatkuva itsensä kontrollointi, pakottaminen, aikataulutus ja vapaa-ajan suorittaminen lisää vain stressiä ja huonontaa unta. Nämä taas johtavat muihin ongelmiin, kuten ylenmääräiseen syömiseen. Minun mielestäni vastaus ei ole siis kontrollin ja tekemisen lisääminen vaan vapauden ja levon lisääminen. Kun aivot ja kroppa saa riittävästi lepoa niin alkaa liikkuminen ja puuhastelu taas kiinnostaa. Jos jotain haluaisi kontrolloida ja rajoittaa niin se olisi kännykän käyttö ja somessa roikkuminen.
Oho, näyttää menneen aihe monella ns. tunteisiin. Villi veikkaus, että aloituksesta suuttuneet ovat niitä ylipainoisia sohvaperunoita, jotka keksivät tekosyitä liukuhihnalla, ettei vain tatvitsisi tehdä mitään liikuntaan viittaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 51 enkä tunne yhtään apn kuvailemaa naista.
Itse olen aina ollut liikuntafriikki, mutta tässä iässä tuo ei ole edes mitenkään valinnaista. Jos en treenaisi, en pääsisi edes sängystä ylös aamulla.
Muiden asiat ei kuulu mulle.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmoittautuu yksi löysä viisikymppinen, joka ei käy salilla. Olen töissä positiossa, jossa työpäivät venyvät, minulla on 3 aktiivisesti harrastavaa teiniä (joista yhdellä on valtavan hankala teini-ikä) ja ulkoilua vaativat koirat. Vapaa-ajalla teen jonkin verran vapaaehtoistyötä nuorten hyväksi, sekä olen pitänyt lähisuvun vanhuksista nyt noin 5 vuotta aktiivisemmin (lue: lähes päivittäin) huolta, 2 heistä on sinä aikana saattohoidettu. Sen ajan mitä jää omalle liikkumiselle käytän liikuntaan, joka antaa minulle omasta mielestäni eniten, vaikka se ei nyt fyysisesti olekaan ehkä optimaalisin. En muista milloin olisin telkkaria viimeksi katsonut, mutta varmasti joku aktiivisempi ja jaksavampi saisi tähän vielä salitreenit, tekoälyn PT-ohjelmat ja muutamat maratoonit mahtumaan. Minä en vaan itse jaksa, joten toistaiseksi lyllerrän menemään eteenpäin näin vaikka ulkomuotoni nyt sitten jotain kanssaihmistä vähän ihmetyttäisi ja ahdistaisi.
Uhriutuminen ei auta. Kun vanhempana et pääse tuolista ylös tai pysty itse pukemaan takkia päälle, ei siinä auta se kultainen kruunu jonka sait kun autoit vain muita itsesi kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri tuollainen mainitsemasi yli 5-kymppinen. Minulla ei ole mitään kolotuksia eikä kipuja eikä häikkää nivelissä. Joskus toki jäykistyn, jos istun koko päivän aloillani, mutta se poistuu kyllä, kunhan taas tulee tehtyä jotain muutakin.
En harrasta kuntosalia enkä liikuntaa, antaas katsoa, mihin asti liikkumiskyky säilyy.
Olen kyllä huomannut samaa lihaskatoa, josta mainitsit, mutta koska siihen ei liity kipuja niin en koe tarpeelliseksi tehdä asialle sen enempää.
5-kymppisenä sitä vielä pärjääkin. Mutta vanhempana on ihan kiva päästä itse ylös sängystä, sohvalta ja vessanpöntöltä sekä jaksaa kantaa itse ruokaostoksensa ja mahdollisesti vielä kävelläkin sinne kauppaan.
Liikunta on sijoitus tulevaisuuden toimintakykyyn.
Mä olen aina liikkunut paljon ja liikun nytkin viisikymppisenä. Mutta tuo perustelu ontuu. Ei tämä viisikymppisenä hankittu lihaskunto pysy vanhuuteen asti yhtään enempää kuin tänä aamuna syöty aamiainen pidä nälkää ysikymppisenä. Että ihan turha tässä on liioitella, ei tämän viikon treeni ole mikään investointi vanhuuteen vaan ihan vaan tähän hetkeen.
Enemmänkin pitää pitää holtti mukana treeneissä, ettei hanki vammoja ja kulumia vanhuuden riesaksi. Varsinkin just viisikymppisenä naisena saa äkkiä lonkat ja polvet pilalle, jos treenaa kipua vasten nivelpintojen kärsiessä hormoniperäisestä kuivuudesta.Tämä on todella hyvin sanottu! Ja täysin totta.
Esivaihdevuosien ja vaihdevuosien aikana kannattaa treenata järjen kanssa ja omaa kehoa kunnioittaen. Täytyy nyt viimeistään oppia kuuntelemaan omaa kehoaan. Liikuntarutiinin pitää olla säännöllistä ja sellaista, jota voi jatkaa ja ylläpitää. Ei kannata esierkiksi tehdä väkisin maksimeita isoilla painoilla, jos oma keho sanoo, että se ei kestä selaista kuormitusta.
Totta. Mulla meni vähän överiksi painoharjoittelu tässä vähän aikaa sitten ja tuloksena oli aivan järjetön väsymys. Nukahtelin ympäriinsä. Omaa kroppaa kannattaa nimenomaan kuulostella, eikä suorittaa verenmaku suussa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmoittautuu yksi löysä viisikymppinen, joka ei käy salilla. Olen töissä positiossa, jossa työpäivät venyvät, minulla on 3 aktiivisesti harrastavaa teiniä (joista yhdellä on valtavan hankala teini-ikä) ja ulkoilua vaativat koirat. Vapaa-ajalla teen jonkin verran vapaaehtoistyötä nuorten hyväksi, sekä olen pitänyt lähisuvun vanhuksista nyt noin 5 vuotta aktiivisemmin (lue: lähes päivittäin) huolta, 2 heistä on sinä aikana saattohoidettu. Sen ajan mitä jää omalle liikkumiselle käytän liikuntaan, joka antaa minulle omasta mielestäni eniten, vaikka se ei nyt fyysisesti olekaan ehkä optimaalisin. En muista milloin olisin telkkaria viimeksi katsonut, mutta varmasti joku aktiivisempi ja jaksavampi saisi tähän vielä salitreenit, tekoälyn PT-ohjelmat ja muutamat maratoonit mahtumaan. Minä en vaan itse jaksa, joten toistaiseksi lyllerrän menemään eteenpäin näin vaikka ulkomuotoni nyt sitten jotain kanssaihmistä vähän ihmetyttäisi ja ahdistaisi.
Ei sulla ole oikeasti mitään kiirettä mihinkään, kaikki noista jutuista on täysin ihan itse valittuja .
Tästä seuraa se että sellainen lihaskoordinaatio katoaa. Moni viiskymppinen ei pysty enää edes juoksemaan lyhyttä matkaa. Ei se johdu kunnon puutteesta tai ylipainosta vaan siitä että juoksutaito on hävinnyt lihasmuistista kun sitä ei ole käytetty 25 vuoteen.
Ja niille jotka sanovat että juoksu on joku erikoislaji totean että ihminen oppii ihan itsestään juoksemaan melkein heti sen jälkeen kun nousee kahden jalan varaan taaperona.