Haluan erota vauvavuonna
Esikoinen, eikä ole mitenkään erityisen vaikea vauva. Ainoa vaikea on isänsä, jonka kanssa ei mitään voida keskustella enää, joka luulee tekevänsä ison osan vauvaan liittyvistä asioista eikä näe totuutta edes silloin, kun on ollut vauvan kanssa kaksin, jolloin olen jo helpottanut tilannetta järjestelemällä asiat puolivalmiiksi, ja mies on näiden hetkien jälkeen ihan poikki ja sekaisin uupumuksesta. Kuvittelee että minulle vauva on jotenkin helpompi. Sitten esiintyy jonkinlaisena vauvaguruna, vaikkei ota edes selvää mistään vauvoihin liittyvästä. En tiedä mistä kuvittelee tietävänsä asioita, mutta jo pikainen googletus yleensä paljastaa että eipä tiennyt. Olen niin kyllästynyt ja väsynyt ja haluaisin vaan erota ja olla rauhassa hänen päsmäröinniltään. Poika on ihana, ikää nyt 8kk. Aina sanotaan ettei vauvavuonna saa erota. Mutta entä jos tuntuu että silmät aukesivat vasta lapsen myötä toisen luonteelle? Ollaan oltu yhdessä kuitenkin yli viisi vuotta mistä asuttu yhdessä valtaosa. En tiedä mitä haen aloituksella. Vertaistukea ja kokemuksia varmaan.
Kommentit (203)
Minun pojat ovat kummatkin käsittääkseni monimiljonäärejä. Saahan sitä surfata kun on mennyt hyvin. Kielsin skeittauksen, koska siellä oli niin huonoa seuraa, jokainen emo suojelee lapsiaan. Meillä on hyvät välit. Poikani vaimo on muslimi eikä sekään minulle ole mikään ongelma. Paljon hyviä ajatuksia ja toiminta tapoja muslimeillakin on. Kotirouva kuten minäkin.
Kaikkea hyvää kaikille, iloa, aurinkoa ja ennenkaikkea rakkautta elämään.
T. Mummeli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap:n ole mikään pakko antaa mahdollisuutta pariterapiaa ja muutokseen. Jos vauvavuonna osoittautuu huonoksi kumppaniksi niin se on ihan validi syy erota ilman uusia mahdollisuuksia vaikka täällä jotkut yrittävät määrätä terapiaan
Näinhän se on. Väsyneen pikkuvauvan äidin ei tarvi vielä jaksaa alkaa korjaamaan toista. Paska mies on paska mies ja se on ok jättää rannalle itkemään. Toinen mahdollisuus on mahdollista, muttei pakollista antaa.
Mutta jos vauvavuonna jättää naisen, niin mies on itsekäs sika ja paska mies? Nainenhan ei voi vauvavuonna osoittautua huonoksi puolisoksi.
Jos nainen on p*ska äiti eikä suostu hoitamaan vauvaa ollenkaan, niin mies voi lähteä ja hakea lapsen yksinhuoltajuutta. Se ei pelkästään riitä, että nainen on p*ska vaimo.
Yksinhuoltajuutta ei myönnetä kummallekaan vanhemmalle kuin muutamassa prosentissa tapauksista, ja näissä on lähes aina vakavaa väkivaltaa tai päihteitä taustalla.
Ja missä nyt niin lukee, että huonoa puolisoa ei saa jättää? Tai siis nainen saa, mutta mies ei...
Vauvavuonna päähenkilö on se vauva. Jos lapsen isä on sellainen kuin moni mies tässä ketjussa eli mies ei suostu hoitamaan vauvaa ollenkaan eikä tee kotonakaan mitään, niin mies on turhake. Sellainen pitää ulkoistaa kokonaan muusta perheestä. Miehet taas pitävät itsestäänselvänä, että nainen hoitaa lapsen ja sen lisäksi naisen pitäisi tehdä yksin kotityöt ja palvella miestä ja jos nainen ei tee niin, mies suuttuu. Sitten vielä on ne miehet, joiden mielestä vastasynnyttänyt nainen vain makaa eikä maksa puolia kuluista. Perheen jättävä mies on vain itsekäs.
Joo, siis varmaan terveellä tavalla itsekäs, kuten miehen jättävä nainenkin. Jos puolisolta saa ainoastaan kiukuttelua, eihän sitä kukaan jää pitkäksi aikaa katsomaan.
Sinustako pitäisi jäädä myrkylliseen suhteeseen? Ja kuinka pitkäksi aikaa? Mitä jos se nainen on esim. väkivaltainen, saako silloin lähteä?
Miehen tulee pysyä suhteessa, vaikka mikä olisi, kunnes lapset muuttavat pois kotoa. Nainen saa lähteä muulloinkin, jos mies on turhake.
Harvinaisen kieroutunut ajatusmaailma sinulla. Oletko kenties feministi?
Ei edelleenkään vaikuta mihinkään, sekä mies että nainen saavat erota millä hetkellä tahansa.
Aivan pimeää settiä taas. Jonkun palstamamman mukaan pitää näköjään pysyä suhteessa, vaikka nainen pettäisi/olisi väkivaltainen tai muuten vaan inhottava puolisoaan kohtaan, kunnes lapset muuttavat omilleen.
Millaisen parisuhdemallin tämä lapsille antaa? Eikä juuri kukaan ole tosielämässä noin masokisti.
Harvinaista, että myönsi tuon kaksoisstandardin noinkin selkeästi. Usein niitä saa kaivamalla kaivaa, ja vastaukseksi tulee pelkkiä solvauksia. Pikkuisen luulen, että tuonkin kirjoittaja on joku sinitukkaiken sonnirenkainen tapaus, jolla ei edes ole omia lapsia.
Pieni muistutus sinulle, että aiheena on eroaminen vauvavuotena. Jos et tiedä, mitä sana vauvavuotena tarkoittaa, voin kyllä selittää sen sinulle.
Tuo aloittajan ongelma on vaan omaa pikkumaisuutta, ei oikein hallitse vaimona olemista. Kyllä meille vaimoille kuuluu sellainenkin rooli, että välillä pönkitetään miesten egoa ja sanotaan, että "kyllä sinä tiedät" jne. vainvihkaan annetaan hyväksyntää. Jos et tätä ymmärrä mies on hankala ja uupunut pätee ja kerjää hyväksyntää. Aloittajalla ei ole oikein käsitystä miesten psykologiasta tai siitä miten niiden kanssa kannattaa toimia. Tekee omasta kärpäsestään härkäsen.
T. Mummeli
Vaari täältä Ranualta komppaa. Täytyy olla nöyrä ja kiltti, ymmärtää toista, olla ihminen ihmiselle. Sitä se avioelämä on jos ei halua hukkua riitoihin ja saada vaikeaa elämää josta lapset kärsii. Synnitön heittäkööt ensimmäisen kiven. Jyrkällä ajatusmaailmalla tai omista oikeuksista mesoamalla ei elämässä pitkälle pötkitä, nainen kyllä löytää seuraavan ottajansa, mutta taakka ja pettymykset vaan kasvaa jos ei peilistä ala näkyä vikoja joita pitäisi joskus kohdata.
Hyvää kesää kaikille!
Kiitos samoin sinne Ranualle!
Sinulla on sydän paikallaan!
T. Mummeli
Vierailija kirjoitti:
Minun pojat ovat kummatkin käsittääkseni monimiljonäärejä. Saahan sitä surfata kun on mennyt hyvin. Kielsin skeittauksen, koska siellä oli niin huonoa seuraa, jokainen emo suojelee lapsiaan. Meillä on hyvät välit. Poikani vaimo on muslimi eikä sekään minulle ole mikään ongelma. Paljon hyviä ajatuksia ja toiminta tapoja muslimeillakin on. Kotirouva kuten minäkin.
Kaikkea hyvää kaikille, iloa, aurinkoa ja ennenkaikkea rakkautta elämään.
T. Mummeli
No sehän selittää paljon. Rahattomana sinä et edes olisi voinut erota vaikka olisit halunnut. Kotiin jääminen tulottomana on pahinta, mitä nainen voi itselleen tehdä.
Kultapieni. Noihin aikoihin eroaminen oli valtava häpeä ja sosiaaliturvan varaan jääminen vielä pahempi. Jos ei ole välillä vihaa ei ole rakkauttakaan. Ylä- alamäkiä tyyntä ja myrskyjä. Sellaista on olla pitkään saman ihmisen kanssa ja perustaa perhe. Jos mies on alisteinen se voi pintapuolisesti ehkä "käyttäytyä hyvin", mutta pinnanalla kiehuu kuten näissä kaikissa ketjuissa näkyy. Syy on nykynaisten kammottavissa asenteissa ja soveltumattomuudessa äitiyteen. Sanon nyt tämän asian kuten se on 72 vuoden elämänkokemuksella.
T. Mummeli
Eroaminen 80-luvulla tai sitä myöhemmin ei ollut enää mikään häpeä. Sosiaaliturvan varaan ei naisten tarvinnut jättäytyä, kun heillä on työpaikat ja palkat.
Teet kaiken paremmin, enemmän, tiedät kaikesta kaiken ja sinun uupumus on parempaa, kuin toisen. Jaksamista iskälle. Välillä ihmetyttää, miten porukka päätyy toistensa kanssa yhteen ja vieläpä tekemään lapsia. "no ku se muuttu ihan täysin, huijasi minua"
Maailman paras vain äiti on aina oikeassa -äiti.
Poikalapsi on jokaisen äidin suurin haave ja unelmien täyttymys. Minulle niitä siunaantui kaksi kappaletta.
T. Mummeli
Minä sain esikoiseni 21 vuotiaana. Ei siinä mietitty mitään opiskeluja saati itsekkäästi abortoitu lapsia kun aika ei ehkä ollut paras mahdollinen. Minä olin koti-äitinä parikymmentä vuotta, siinä oli hommaa ihan riittävästi. Ei minua kukaan väheksynyt tai patistanut töihin. Työnjako oli selvä, hoidan kodin teen ruokaa, pyykkään, autan lapsia koulussa, siivoan huolehdin perheestäni. Miten tämän pystyisi muka suorittamaan jos olisi vaatimuksena käydä töissä? Sitäpaitsi tein kääntäjän työtä kotoa käsin ja olin siinäkin hyvin työteliäs. Pidin sitä tosin harrastuksena, josta nautin.
T. Mummeli
Vierailija kirjoitti:
Miksi teet asiat puolivalmiiksi sen sijaan että teette ne yhdessä?
Ap tykkää kontrolloida, kuvittelee hänen tapansa olevan ainoa oikea.
Kuuleppa.
Tee juuri niin kuin sydämesi neuvoo.
Naiset ovat vähän turhan kauan tehneet niinkuin aggressiiviset ja hullut miehet tai mahot akat käskevät. Sinä olet äiti, sinä olet nainen, jumala on sisälläsi, kuuntele sitä.
Vierailija kirjoitti:
Poikalapsi on jokaisen äidin suurin haave ja unelmien täyttymys. Minulle niitä siunaantui kaksi kappaletta.
T. Mummeli
Hyi, ei kyllä ole. Miksi kukaan haluaisi alempaa elämänmuotoa synnyttää.
Jumala on aina kuvattu valkoiseksi mieheksi. Sellainen on minun jumalankuvani. Valkoinen heteromies. Mitä muutakaan voisin naisena jumaloida - en ainakaan mitään mokkakikkeliã yök.
T. Mummeli
Minä olen eronnut vauvavuonna, syy oli pettäminen ja kiinnijäämisen jälkeinen agressiivisuus.
Enpä tiedä, miksei vauvavuonna saisi edota. Luulisin melkein, että parempikin lapsen kannalta, koska hän ei totu mihinkään muuhun tapaan elää.
Parasta olisi, jos sovussa pystyisitte sopimaan lapsen tulevaisuusdesta.
Aivan pimeää settiä taas. Jonkun palstamamman mukaan pitää näköjään pysyä suhteessa, vaikka nainen pettäisi/olisi väkivaltainen tai muuten vaan inhottava puolisoaan kohtaan, kunnes lapset muuttavat omilleen.
Millaisen parisuhdemallin tämä lapsille antaa? Eikä juuri kukaan ole tosielämässä noin masokisti.
Harvinaista, että myönsi tuon kaksoisstandardin noinkin selkeästi. Usein niitä saa kaivamalla kaivaa, ja vastaukseksi tulee pelkkiä solvauksia. Pikkuisen luulen, että tuonkin kirjoittaja on joku sinitukkaiken sonnirenkainen tapaus, jolla ei edes ole omia lapsia.