Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?

Anoppeja mollatan joka suuntaan ja samalla näytetään mitkä käytösmallit ja kielenkäytön on oma äiti opettanut.

Lentokentällehän pääsee kätevästi junalla kun vaihtaa lähijunaan, junissa kuulutetaan yhteystiedot. Samoin pitkän matkan busseilla. Nelostiellä keravalta pysähdyspaikalta on busseilta vaihtokuljetus ja myös kentältä siihen.  Niin varmaan muualtakin  toimii julkiset yhteydet hyvin, ei tarvitse miniää vaivata ja hänelle bensakuluja. (Pärjääkö ees autolla kehäykkösellä)

Muistelenkin tässä nyt anoppiani, joka teki mahtavan hyvää ruokaa.  Ja äitiäni, joka piti huolen, että meillä oli  mehut, hillot, marjat pakkasessa. Sienet ja pikkelssit. Itse en pysty kumpaankaan suoritukseen,.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraanvaraisuus ruokapöydässä luodaan kiireettömällä ilmapiirillä, huomaavaisilla tarjoiluilla ja hyvällä tunnelmalla. Se on toisen huomioimista, jossa hyvät pöytätavat ja viihtyisä ympäristö saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleeksi.

 

Erityisruokavaliot: Allergioiden, ruokarajoitusten tai eettisten valintojen huomioiminen ennakkoon on modernin vieraanvaraisuuden perusta.

 

Minusta on aika järkyttävää, että jos tietää että pitkän matkan takaa tulee kylään vieras, jolla on kala-allergia, ei kertakaikkiaan ikinä osata ajatella tarjoiluksi mitään muuta kuin kalaa, vieläpä niin, että se kala on sotkettu kaikkeen muuhun tarjoiluun, jolloin sieltä sopan seasta ei yksinkertaisesti voi edes poimia mitään.

 

Tai että kaupasta ei sen vierailun kunniaksi pysty poimimaan laktoositonta maitoa tämän kerran.

 

Tai että jos omalla aikuisella lapsella on keliakia, siihen ei viitsitä paneutua lainkaan.

 

Niin moukkamaista käytöstä, että yököttää!

Kuinkahan usein se miniä siellä hornan tuutissa käy ja jos ei vieläkäään kun omat lapset jo aikuisia tiedä ettei appilan ruuat maistu ja vie mennessään ruokaa tuliaiseksi.

Hyviin tapoihin kuuluu jos mennään moneen henkeen moneksi päiväksi viedä ruokakassi mukana.

Luepa yltä mitä on vieraanvaraisuus. Se ei ole sitä, että pitää mennä omien eväiden kanssa kutsuttuna kyläpaikkaan.

On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa.  Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.

 

Tuo oli lisäksi ohiksen kirjoitus, en ole kirjoittanut putkeen mitään aiemmin.

On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa.  Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.

 

Mille isolle porukalle? Ketkä mummuT? Mistä sinä keksit näitä?

Jos se anoppi (= yksi kpl mummoja) normaalisti kokkaa vain itselleen ja mahdollisesti siipalleen, aika monta suuta ruokittavaksi tulee lisää kun poika, miniä ja lapset tulevat vierailulle. Voi tietysti olla useammankin lapsen porukka paikalla, jolloin ruokittavien määrä on vielä suurempi.

 

Sana mummut tarkoitti noita kyläilytilanteitä yleensä. Nuoret rouvat istuvat, arvostelevat  ja ihmettelevät kun kahdeksan-yhdeksänkymppiset mummut kokkaavat suunnilleen viimeisillä voimillaan heille ruokaa.

Niinhän ne anopitkin istuu ja arvostelee kun raskaana olevat pienten lasten äidit palvelee. Meilläkin anopille ei edes kelvannut tarjottu ruoka, vaan vaati päästä ravintolaan. Kiersimme sitten tunnin Helsingin ravintoloiden ovella, että löytyi jollakin tavalla kelpaava.

Olit kuitenkin ottanut etukäteen selvää anoppisi lempiruuista ja sellaisia olit myös kokannut?

 

Sinänsä tosi huvittavaa, ettei sinulle kelpaa anopin tekemä ruoka eikä anopille sinun tekemäsi. Tasoissahan te tuossa sitten olette.

Kyllä tarjolla oli varmuudella anopille maistuvaa ruokaa.

Hänellä on pakkomielteinen suhde ruokaan. Siksi se ruoka on niin monen uhmakohtauksen aiheuttaja.

Surkuhupaisinta oli, että meillä oli mm. sitä kalaa eli uunilohi tarjolla, mutta hänhän ei voinut syödä meillä ollenkaan, mutta tunnin kiertelyn jälkeen hän viimein suostui syömään munakkaan ravintolassa. Armollisesti.

Jälkeenpäin oli haukkunut minut sukulaisille, että AINA hassaan mieheni rahat ravintoloihin…

Ihan aito uhmaikäinen on.

Ei se sinun sörsselisi ole mitenkään voinut olla "varmuudella anopille maistuvaa ruokaa" jos se ei siis kerran  hänelle maistunut.

 

Mutta teidän keissinne taitaa olla sellainen, että olette ansainneet anopin kanssa toisenne. Sen verran pahasti myrkky tihkuu ihan jokaisesta kirjoittamastasi viestistä. Uhriutuminen tietysti tihkuu myös. 

 

Ja edelleen ihan ohiksena luettuani muutaman sivun ketjua täältä lopusta päin.

Mieheni kokkaamaa.

mahdoton sanoa mitä anoppi hakee, kun itselleenhän se tuolla vain hallaa tekee.

"Mieheni kokkaamaa."

Tuo oli yllätys kun olit juuri viestissäsi uhriutunut miten raskaana oleva pienten lasten äiti oli sen kokkauksen hoitanut ja anoppiaan palvellut..

Mitään sellaista en kirjoittanut. Vastasin yleisellä tasolla siihen uhrivirteen, miten on kamalaa, jos viiskymppinen anoppi joutuu kerran kokkaamaan.

Miten viiskymppisillä boi olla viiskymppinen hornantuutti-anoppi? Täytyy olla jo apen  kakkosvaimo.

Täällä on monren kertaan sekin todistettu nykynaisten saavan esikoisen nelikymppisenä joten mummot on vanhoja muoreja jotka syöttävät karkkeja ykskuisille 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraanvaraisuus ruokapöydässä luodaan kiireettömällä ilmapiirillä, huomaavaisilla tarjoiluilla ja hyvällä tunnelmalla. Se on toisen huomioimista, jossa hyvät pöytätavat ja viihtyisä ympäristö saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleeksi.

 

Erityisruokavaliot: Allergioiden, ruokarajoitusten tai eettisten valintojen huomioiminen ennakkoon on modernin vieraanvaraisuuden perusta.

 

Minusta on aika järkyttävää, että jos tietää että pitkän matkan takaa tulee kylään vieras, jolla on kala-allergia, ei kertakaikkiaan ikinä osata ajatella tarjoiluksi mitään muuta kuin kalaa, vieläpä niin, että se kala on sotkettu kaikkeen muuhun tarjoiluun, jolloin sieltä sopan seasta ei yksinkertaisesti voi edes poimia mitään.

 

Tai että kaupasta ei sen vierailun kunniaksi pysty poimimaan laktoositonta maitoa tämän kerran.

 

Tai että jos omalla aikuisella lapsella on keliakia, siihen ei viitsitä paneutua lainkaan.

 

Niin moukkamaista käytöstä, että yököttää!

Kuinkahan usein se miniä siellä hornan tuutissa käy ja jos ei vieläkäään kun omat lapset jo aikuisia tiedä ettei appilan ruuat maistu ja vie mennessään ruokaa tuliaiseksi.

Hyviin tapoihin kuuluu jos mennään moneen henkeen moneksi päiväksi viedä ruokakassi mukana.

Luepa yltä mitä on vieraanvaraisuus. Se ei ole sitä, että pitää mennä omien eväiden kanssa kutsuttuna kyläpaikkaan.

On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa.  Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.

 

Tuo oli lisäksi ohiksen kirjoitus, en ole kirjoittanut putkeen mitään aiemmin.

On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa.  Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.

 

Mille isolle porukalle? Ketkä mummuT? Mistä sinä keksit näitä?

Jos se anoppi (= yksi kpl mummoja) normaalisti kokkaa vain itselleen ja mahdollisesti siipalleen, aika monta suuta ruokittavaksi tulee lisää kun poika, miniä ja lapset tulevat vierailulle. Voi tietysti olla useammankin lapsen porukka paikalla, jolloin ruokittavien määrä on vielä suurempi.

 

Sana mummut tarkoitti noita kyläilytilanteitä yleensä. Nuoret rouvat istuvat, arvostelevat  ja ihmettelevät kun kahdeksan-yhdeksänkymppiset mummut kokkaavat suunnilleen viimeisillä voimillaan heille ruokaa.

Niinhän ne anopitkin istuu ja arvostelee kun raskaana olevat pienten lasten äidit palvelee. Meilläkin anopille ei edes kelvannut tarjottu ruoka, vaan vaati päästä ravintolaan. Kiersimme sitten tunnin Helsingin ravintoloiden ovella, että löytyi jollakin tavalla kelpaava.

Olit kuitenkin ottanut etukäteen selvää anoppisi lempiruuista ja sellaisia olit myös kokannut?

 

Sinänsä tosi huvittavaa, ettei sinulle kelpaa anopin tekemä ruoka eikä anopille sinun tekemäsi. Tasoissahan te tuossa sitten olette.

Kyllä tarjolla oli varmuudella anopille maistuvaa ruokaa.

Hänellä on pakkomielteinen suhde ruokaan. Siksi se ruoka on niin monen uhmakohtauksen aiheuttaja.

Surkuhupaisinta oli, että meillä oli mm. sitä kalaa eli uunilohi tarjolla, mutta hänhän ei voinut syödä meillä ollenkaan, mutta tunnin kiertelyn jälkeen hän viimein suostui syömään munakkaan ravintolassa. Armollisesti.

Jälkeenpäin oli haukkunut minut sukulaisille, että AINA hassaan mieheni rahat ravintoloihin…

Ihan aito uhmaikäinen on.

Ei se sinun sörsselisi ole mitenkään voinut olla "varmuudella anopille maistuvaa ruokaa" jos se ei siis kerran  hänelle maistunut.

 

Mutta teidän keissinne taitaa olla sellainen, että olette ansainneet anopin kanssa toisenne. Sen verran pahasti myrkky tihkuu ihan jokaisesta kirjoittamastasi viestistä. Uhriutuminen tietysti tihkuu myös. 

 

Ja edelleen ihan ohiksena luettuani muutaman sivun ketjua täältä lopusta päin.

Mieheni kokkaamaa.

mahdoton sanoa mitä anoppi hakee, kun itselleenhän se tuolla vain hallaa tekee.

"Mieheni kokkaamaa."

Tuo oli yllätys kun olit juuri viestissäsi uhriutunut miten raskaana oleva pienten lasten äiti oli sen kokkauksen hoitanut ja anoppiaan palvellut..

Mitään sellaista en kirjoittanut. Vastasin yleisellä tasolla siihen uhrivirteen, miten on kamalaa, jos viiskymppinen anoppi joutuu kerran kokkaamaan.

Miten viiskymppisillä boi olla viiskymppinen hornantuutti-anoppi? Täytyy olla jo apen  kakkosvaimo.

Täällä on monren kertaan sekin todistettu nykynaisten saavan esikoisen nelikymppisenä joten mummot on vanhoja muoreja jotka syöttävät karkkeja ykskuisille 

Mistähän ihmeestä sinä nytkin riehut? Päiväkänni päällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraanvaraisuus ruokapöydässä luodaan kiireettömällä ilmapiirillä, huomaavaisilla tarjoiluilla ja hyvällä tunnelmalla. Se on toisen huomioimista, jossa hyvät pöytätavat ja viihtyisä ympäristö saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleeksi.

 

Erityisruokavaliot: Allergioiden, ruokarajoitusten tai eettisten valintojen huomioiminen ennakkoon on modernin vieraanvaraisuuden perusta.

 

Minusta on aika järkyttävää, että jos tietää että pitkän matkan takaa tulee kylään vieras, jolla on kala-allergia, ei kertakaikkiaan ikinä osata ajatella tarjoiluksi mitään muuta kuin kalaa, vieläpä niin, että se kala on sotkettu kaikkeen muuhun tarjoiluun, jolloin sieltä sopan seasta ei yksinkertaisesti voi edes poimia mitään.

 

Tai että kaupasta ei sen vierailun kunniaksi pysty poimimaan laktoositonta maitoa tämän kerran.

 

Tai että jos omalla aikuisella lapsella on keliakia, siihen ei viitsitä paneutua lainkaan.

 

Niin moukkamaista käytöstä, että yököttää!

Kuinkahan usein se miniä siellä hornan tuutissa käy ja jos ei vieläkäään kun omat lapset jo aikuisia tiedä ettei appilan ruuat maistu ja vie mennessään ruokaa tuliaiseksi.

Hyviin tapoihin kuuluu jos mennään moneen henkeen moneksi päiväksi viedä ruokakassi mukana.

Luepa yltä mitä on vieraanvaraisuus. Se ei ole sitä, että pitää mennä omien eväiden kanssa kutsuttuna kyläpaikkaan.

On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa.  Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.

 

Tuo oli lisäksi ohiksen kirjoitus, en ole kirjoittanut putkeen mitään aiemmin.

On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa.  Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.

 

Mille isolle porukalle? Ketkä mummuT? Mistä sinä keksit näitä?

Jos se anoppi (= yksi kpl mummoja) normaalisti kokkaa vain itselleen ja mahdollisesti siipalleen, aika monta suuta ruokittavaksi tulee lisää kun poika, miniä ja lapset tulevat vierailulle. Voi tietysti olla useammankin lapsen porukka paikalla, jolloin ruokittavien määrä on vielä suurempi.

 

Sana mummut tarkoitti noita kyläilytilanteitä yleensä. Nuoret rouvat istuvat, arvostelevat  ja ihmettelevät kun kahdeksan-yhdeksänkymppiset mummut kokkaavat suunnilleen viimeisillä voimillaan heille ruokaa.

Niinhän ne anopitkin istuu ja arvostelee kun raskaana olevat pienten lasten äidit palvelee. Meilläkin anopille ei edes kelvannut tarjottu ruoka, vaan vaati päästä ravintolaan. Kiersimme sitten tunnin Helsingin ravintoloiden ovella, että löytyi jollakin tavalla kelpaava.

Olit kuitenkin ottanut etukäteen selvää anoppisi lempiruuista ja sellaisia olit myös kokannut?

 

Sinänsä tosi huvittavaa, ettei sinulle kelpaa anopin tekemä ruoka eikä anopille sinun tekemäsi. Tasoissahan te tuossa sitten olette.

Kyllä tarjolla oli varmuudella anopille maistuvaa ruokaa.

Hänellä on pakkomielteinen suhde ruokaan. Siksi se ruoka on niin monen uhmakohtauksen aiheuttaja.

Surkuhupaisinta oli, että meillä oli mm. sitä kalaa eli uunilohi tarjolla, mutta hänhän ei voinut syödä meillä ollenkaan, mutta tunnin kiertelyn jälkeen hän viimein suostui syömään munakkaan ravintolassa. Armollisesti.

Jälkeenpäin oli haukkunut minut sukulaisille, että AINA hassaan mieheni rahat ravintoloihin…

Ihan aito uhmaikäinen on.

Ei se sinun sörsselisi ole mitenkään voinut olla "varmuudella anopille maistuvaa ruokaa" jos se ei siis kerran  hänelle maistunut.

 

Mutta teidän keissinne taitaa olla sellainen, että olette ansainneet anopin kanssa toisenne. Sen verran pahasti myrkky tihkuu ihan jokaisesta kirjoittamastasi viestistä. Uhriutuminen tietysti tihkuu myös. 

 

Ja edelleen ihan ohiksena luettuani muutaman sivun ketjua täältä lopusta päin.

Mieheni kokkaamaa.

mahdoton sanoa mitä anoppi hakee, kun itselleenhän se tuolla vain hallaa tekee.

"Mieheni kokkaamaa."

Tuo oli yllätys kun olit juuri viestissäsi uhriutunut miten raskaana oleva pienten lasten äiti oli sen kokkauksen hoitanut ja anoppiaan palvellut..

Mitään sellaista en kirjoittanut. Vastasin yleisellä tasolla siihen uhrivirteen, miten on kamalaa, jos viiskymppinen anoppi joutuu kerran kokkaamaan.

Kerranko se anoppisi on nyt sitten vain kokannutkin? Kuitenkin olet natkuttanut monta viestiä siitä, miten hän AINA laittoi/laittaa teille sopimatonta ruokaa. Siihenhän minä ensin kommentoin, siis että kannattaa ostaa tuollaisessa tapauksessa  ruokatarvikkeet kaupasta ja laitatte itse sellaista ruokaa mikä teille sopii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen toisten eläinlemmikkien hoitaminen, että normaalista ihmisen ja eläimen kohtaamisesta tehdään vaikeaa liikojen sääntöjen kanssa. LApsia ja eläimiä yhdistää sama asia: hoitajan oleminen läsnä. Eikö se ole tärkeää?

Eläimiä ja lapsia yhdistää tasan sama asia: Se että ne kokevat olevansa turvassa ja että niillä on selkeä rytmi.

Ja jos rutiinit rikotaan, ne eivät lepää tarpeeksi, mistä seuraa huonoa käytöstä.

Edelleen, jos ei seuraa ruokintaohjeita, seurauksena voi olla railakkaita vatsatapahtumia tai jopa hengenlähtö. 

Ihmisillä on yleensä joku syy tiukan linjan pitämiseen asiassa X. 

Ja se, että on onnistunut kasvattamaan omat lapsensa aikuiseksi ei tarkoita, että olisi hyvä siinä. Minun isäni esimerkiksi on ns koiramies, eikä silti ymmärrä ettei koiraa saa vetää hännästä, koska se on selkärangan jatke. Tai ei voi kokeilla mitä kaikkea koira syö kun kädestä antaa.(ainakin banaanin ja mandariininkuoria ja suklaakaramellin kääreitä, voin kertoa isäni kokeiden perusteella.)

Isäni on ihana ja rakas, ja varmasti ne mummutkin ovat, kunhan vain suostuisivat ymmärtämään että on fiksua ottaa ohjeita vastaan siltä, jolla on uusin tutkimustieto, suurin kokemus juuri tästä lapsi- tai eläinyksilöstä ja viime kädessä myös juridinen vastuu. 

Puhumattakaan siitä, että vanhemmalla on eniten pelissä, jos jotain sattuu, sen rakas lapsihan se on. Siihen eniten sattuu jos lapsi edes loukkaantuu, ei mummuun. 

Tässä pitkässä keskustelussa on setvitty myöhäinen synnytysikä ja ikäloput vauvojen isovanhemmat ja hornan tuuteista olevat aviomiehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mummo. Saan viikonlopuksi yksivuotiaan hoitooni. Hyvissä ajoin kysyttiin. Vanhemmat viettävät ns omaa aikaansa, mikä on minusta tärkeää.   Tiedän hänen nukkumisrutiinit, joista tietenkin pidän kiinni.  Muuta ohjeistusta en ole saanut ja kysyisin jos joku olisi epäselvää. Lapsi luottaa minuun ja haluan olla luottamuksen arvoinen. 

Mekin haettiin tänään 2-vuotias kolmeksi päiväksi hoitoon, kun äiti lähti lyhyelle matkalle ja isä tekee vielä töitä tämän viikon. Ei tarvitse pienen mennä vieraaseen päiväkotiin, kun oma on kiinni.

Emme saaneet mitään ohjeita, kuten ei muulloinkaan, vesipullo annettiin mukaan matkalle ja miniä toivotti mukavaa yhdessäoloa! Kyllä ke osataan ja luottamus pelaa puolin ja toisin.

Juuri syötiin kanaa ja perunaa ja kurkkua. Kunhan saan kahvini juotua, lähdetään päiväunille, tuolla hän nyt leikkii pappan kanssa.

Varmaan tyttären lapsi?  Yhtään hyvää anoppia ei ainakaan vauvapalstoilla ole.

Anoppi miehilläkin on... 

Puolison äiti on aina anoppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraanvaraisuus ruokapöydässä luodaan kiireettömällä ilmapiirillä, huomaavaisilla tarjoiluilla ja hyvällä tunnelmalla. Se on toisen huomioimista, jossa hyvät pöytätavat ja viihtyisä ympäristö saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleeksi.

 

Erityisruokavaliot: Allergioiden, ruokarajoitusten tai eettisten valintojen huomioiminen ennakkoon on modernin vieraanvaraisuuden perusta.

 

Minusta on aika järkyttävää, että jos tietää että pitkän matkan takaa tulee kylään vieras, jolla on kala-allergia, ei kertakaikkiaan ikinä osata ajatella tarjoiluksi mitään muuta kuin kalaa, vieläpä niin, että se kala on sotkettu kaikkeen muuhun tarjoiluun, jolloin sieltä sopan seasta ei yksinkertaisesti voi edes poimia mitään.

 

Tai että kaupasta ei sen vierailun kunniaksi pysty poimimaan laktoositonta maitoa tämän kerran.

 

Tai että jos omalla aikuisella lapsella on keliakia, siihen ei viitsitä paneutua lainkaan.

 

Niin moukkamaista käytöstä, että yököttää!

Kuinkahan usein se miniä siellä hornan tuutissa käy ja jos ei vieläkäään kun omat lapset jo aikuisia tiedä ettei appilan ruuat maistu ja vie mennessään ruokaa tuliaiseksi.

Hyviin tapoihin kuuluu jos mennään moneen henkeen moneksi päiväksi viedä ruokakassi mukana.

Luepa yltä mitä on vieraanvaraisuus. Se ei ole sitä, että pitää mennä omien eväiden kanssa kutsuttuna kyläpaikkaan.

On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa.  Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.

 

Tuo oli lisäksi ohiksen kirjoitus, en ole kirjoittanut putkeen mitään aiemmin.

On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa.  Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.

 

Mille isolle porukalle? Ketkä mummuT? Mistä sinä keksit näitä?

Jos se anoppi (= yksi kpl mummoja) normaalisti kokkaa vain itselleen ja mahdollisesti siipalleen, aika monta suuta ruokittavaksi tulee lisää kun poika, miniä ja lapset tulevat vierailulle. Voi tietysti olla useammankin lapsen porukka paikalla, jolloin ruokittavien määrä on vielä suurempi.

 

Sana mummut tarkoitti noita kyläilytilanteitä yleensä. Nuoret rouvat istuvat, arvostelevat  ja ihmettelevät kun kahdeksan-yhdeksänkymppiset mummut kokkaavat suunnilleen viimeisillä voimillaan heille ruokaa.

Niinhän ne anopitkin istuu ja arvostelee kun raskaana olevat pienten lasten äidit palvelee. Meilläkin anopille ei edes kelvannut tarjottu ruoka, vaan vaati päästä ravintolaan. Kiersimme sitten tunnin Helsingin ravintoloiden ovella, että löytyi jollakin tavalla kelpaava.

Olit kuitenkin ottanut etukäteen selvää anoppisi lempiruuista ja sellaisia olit myös kokannut?

 

Sinänsä tosi huvittavaa, ettei sinulle kelpaa anopin tekemä ruoka eikä anopille sinun tekemäsi. Tasoissahan te tuossa sitten olette.

Kyllä tarjolla oli varmuudella anopille maistuvaa ruokaa.

Hänellä on pakkomielteinen suhde ruokaan. Siksi se ruoka on niin monen uhmakohtauksen aiheuttaja.

Surkuhupaisinta oli, että meillä oli mm. sitä kalaa eli uunilohi tarjolla, mutta hänhän ei voinut syödä meillä ollenkaan, mutta tunnin kiertelyn jälkeen hän viimein suostui syömään munakkaan ravintolassa. Armollisesti.

Jälkeenpäin oli haukkunut minut sukulaisille, että AINA hassaan mieheni rahat ravintoloihin…

Ihan aito uhmaikäinen on.

Ei se sinun sörsselisi ole mitenkään voinut olla "varmuudella anopille maistuvaa ruokaa" jos se ei siis kerran  hänelle maistunut.

 

Mutta teidän keissinne taitaa olla sellainen, että olette ansainneet anopin kanssa toisenne. Sen verran pahasti myrkky tihkuu ihan jokaisesta kirjoittamastasi viestistä. Uhriutuminen tietysti tihkuu myös. 

 

Ja edelleen ihan ohiksena luettuani muutaman sivun ketjua täältä lopusta päin.

Mieheni kokkaamaa.

mahdoton sanoa mitä anoppi hakee, kun itselleenhän se tuolla vain hallaa tekee.

"Mieheni kokkaamaa."

Tuo oli yllätys kun olit juuri viestissäsi uhriutunut miten raskaana oleva pienten lasten äiti oli sen kokkauksen hoitanut ja anoppiaan palvellut..

Mitään sellaista en kirjoittanut. Vastasin yleisellä tasolla siihen uhrivirteen, miten on kamalaa, jos viiskymppinen anoppi joutuu kerran kokkaamaan.

Miten viiskymppisillä boi olla viiskymppinen hornantuutti-anoppi? Täytyy olla jo apen  kakkosvaimo.

Täällä on monren kertaan sekin todistettu nykynaisten saavan esikoisen nelikymppisenä joten mummot on vanhoja muoreja jotka syöttävät karkkeja ykskuisille 

Taitaa olla kyseessä mielikuvitusanoppi. Ihan vain riidanhaastamiseksi kehitetty yksilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraanvaraisuus ruokapöydässä luodaan kiireettömällä ilmapiirillä, huomaavaisilla tarjoiluilla ja hyvällä tunnelmalla. Se on toisen huomioimista, jossa hyvät pöytätavat ja viihtyisä ympäristö saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleeksi.

 

Erityisruokavaliot: Allergioiden, ruokarajoitusten tai eettisten valintojen huomioiminen ennakkoon on modernin vieraanvaraisuuden perusta.

 

Minusta on aika järkyttävää, että jos tietää että pitkän matkan takaa tulee kylään vieras, jolla on kala-allergia, ei kertakaikkiaan ikinä osata ajatella tarjoiluksi mitään muuta kuin kalaa, vieläpä niin, että se kala on sotkettu kaikkeen muuhun tarjoiluun, jolloin sieltä sopan seasta ei yksinkertaisesti voi edes poimia mitään.

 

Tai että kaupasta ei sen vierailun kunniaksi pysty poimimaan laktoositonta maitoa tämän kerran.

 

Tai että jos omalla aikuisella lapsella on keliakia, siihen ei viitsitä paneutua lainkaan.

 

Niin moukkamaista käytöstä, että yököttää!

Kuinkahan usein se miniä siellä hornan tuutissa käy ja jos ei vieläkäään kun omat lapset jo aikuisia tiedä ettei appilan ruuat maistu ja vie mennessään ruokaa tuliaiseksi.

Hyviin tapoihin kuuluu jos mennään moneen henkeen moneksi päiväksi viedä ruokakassi mukana.

Luepa yltä mitä on vieraanvaraisuus. Se ei ole sitä, että pitää mennä omien eväiden kanssa kutsuttuna kyläpaikkaan.

On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa.  Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.

 

Tuo oli lisäksi ohiksen kirjoitus, en ole kirjoittanut putkeen mitään aiemmin.

On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa.  Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.

 

Mille isolle porukalle? Ketkä mummuT? Mistä sinä keksit näitä?

Jos se anoppi (= yksi kpl mummoja) normaalisti kokkaa vain itselleen ja mahdollisesti siipalleen, aika monta suuta ruokittavaksi tulee lisää kun poika, miniä ja lapset tulevat vierailulle. Voi tietysti olla useammankin lapsen porukka paikalla, jolloin ruokittavien määrä on vielä suurempi.

 

Sana mummut tarkoitti noita kyläilytilanteitä yleensä. Nuoret rouvat istuvat, arvostelevat  ja ihmettelevät kun kahdeksan-yhdeksänkymppiset mummut kokkaavat suunnilleen viimeisillä voimillaan heille ruokaa.

80-90 -vuotiaiden miniät harvemmin kovin nuoria rouvia ovat. Lähellä eläkeikää jo, ja itsekin mummoja. 

Minun 78 v äitini ei anna muiden kokata tai tuoda ruokakasseja ja sillä hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraanvaraisuus ruokapöydässä luodaan kiireettömällä ilmapiirillä, huomaavaisilla tarjoiluilla ja hyvällä tunnelmalla. Se on toisen huomioimista, jossa hyvät pöytätavat ja viihtyisä ympäristö saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleeksi.

 

Erityisruokavaliot: Allergioiden, ruokarajoitusten tai eettisten valintojen huomioiminen ennakkoon on modernin vieraanvaraisuuden perusta.

 

Minusta on aika järkyttävää, että jos tietää että pitkän matkan takaa tulee kylään vieras, jolla on kala-allergia, ei kertakaikkiaan ikinä osata ajatella tarjoiluksi mitään muuta kuin kalaa, vieläpä niin, että se kala on sotkettu kaikkeen muuhun tarjoiluun, jolloin sieltä sopan seasta ei yksinkertaisesti voi edes poimia mitään.

 

Tai että kaupasta ei sen vierailun kunniaksi pysty poimimaan laktoositonta maitoa tämän kerran.

 

Tai että jos omalla aikuisella lapsella on keliakia, siihen ei viitsitä paneutua lainkaan.

 

Niin moukkamaista käytöstä, että yököttää!

Kuinkahan usein se miniä siellä hornan tuutissa käy ja jos ei vieläkäään kun omat lapset jo aikuisia tiedä ettei appilan ruuat maistu ja vie mennessään ruokaa tuliaiseksi.

Hyviin tapoihin kuuluu jos mennään moneen henkeen moneksi päiväksi viedä ruokakassi mukana.

Luepa yltä mitä on vieraanvaraisuus. Se ei ole sitä, että pitää mennä omien eväiden kanssa kutsuttuna kyläpaikkaan.

On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa.  Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.

 

Tuo oli lisäksi ohiksen kirjoitus, en ole kirjoittanut putkeen mitään aiemmin.

On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa.  Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.

 

Mille isolle porukalle? Ketkä mummuT? Mistä sinä keksit näitä?

Jos se anoppi (= yksi kpl mummoja) normaalisti kokkaa vain itselleen ja mahdollisesti siipalleen, aika monta suuta ruokittavaksi tulee lisää kun poika, miniä ja lapset tulevat vierailulle. Voi tietysti olla useammankin lapsen porukka paikalla, jolloin ruokittavien määrä on vielä suurempi.

 

Sana mummut tarkoitti noita kyläilytilanteitä yleensä. Nuoret rouvat istuvat, arvostelevat  ja ihmettelevät kun kahdeksan-yhdeksänkymppiset mummut kokkaavat suunnilleen viimeisillä voimillaan heille ruokaa.

80-90 -vuotiaiden miniät harvemmin kovin nuoria rouvia ovat. Lähellä eläkeikää jo, ja itsekin mummoja. 

 

Minun 78 v äitini ei anna muiden kokata tai tuoda ruokakasseja ja sillä hyvä.

Jos tekee lapset nelikymppisenä, anoppi voi olla hyvin jo reilusti päälle seitsemänkymppinen siinä vaiheessa kun lastenlapset syntyvät.  Ei siitä yhdeksään kymppiin ole välttämättä kuin kymmenen vuotta, jolloin lastenlapset voivat olla suunnilleen kymmenvuotiaita. Nuorempi se miniä joka tapauksessa on kuin anoppi.

Minä sain esikoisen 24 vuotiaana. Anoppi ja oma äiti ovat 60-luvun puolivälissä syntyneitä eli noin kuuskymppisiä. Eivät ikäloppuja vaan fyysisesti ihan hyvässä kunnossa. Minä sen sijaan lasten valvottamana ja raudanpuutteesta kärsivänä todellakin huonossa kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain esikoisen 24 vuotiaana. Anoppi ja oma äiti ovat 60-luvun puolivälissä syntyneitä eli noin kuuskymppisiä. Eivät ikäloppuja vaan fyysisesti ihan hyvässä kunnossa. Minä sen sijaan lasten valvottamana ja raudanpuutteesta kärsivänä todellakin huonossa kunnossa.

Mihin tämä tässä ketjussa liittyy?

Ai mihin liittyy?

No täällä on ollut monta kommenttia siitä että mummut on tänä päivänä niin vanhoja että toinen jalka haudassa eivätkä siksi voi tehdä lasten kanssa muuta kuin antaa karkkia.

Me annamme isoisomummolle, 95v, tämän oikeuden. Kun hänellä käymme, hän saa tarjota yöpöytänsä karkkikulhosta lapsille muutaman karkin. Sen sijaan nuo varsinaiset mummot jotka on hyväkuntoisia kuuskymppisiä, jaksavat täysin normaalia arkea, laittaa ruokaa jne. Eli ei kaikki mummot ole yhdeksänkymppisiä vaivaisia, joilla lapset käyvät vain että mummot saisivat oikeuden olla hemmottelevia mummoja jotka saa rusinat pullasta.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain esikoisen 24 vuotiaana. Anoppi ja oma äiti ovat 60-luvun puolivälissä syntyneitä eli noin kuuskymppisiä. Eivät ikäloppuja vaan fyysisesti ihan hyvässä kunnossa. Minä sen sijaan lasten valvottamana ja raudanpuutteesta kärsivänä todellakin huonossa kunnossa.

60 vuotta on kyllä etenkin naisen elämässä tietynlainen virstanpylväs jolloin väistämättä huomaa ikääntyvänsä eikä voimat ole enää samalla tasolla kuin aikaisemmin. Eli et voi tietää heidän elämästä kuin pintapuolisesti. Eläkeikää nostetaan myös kaiken aikaa niin äitisi ja anoppisi joutuvat olemaan työelämässä monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain esikoisen 24 vuotiaana. Anoppi ja oma äiti ovat 60-luvun puolivälissä syntyneitä eli noin kuuskymppisiä. Eivät ikäloppuja vaan fyysisesti ihan hyvässä kunnossa. Minä sen sijaan lasten valvottamana ja raudanpuutteesta kärsivänä todellakin huonossa kunnossa.

Miten sinä ja puolisosi arvioitte voimanne lasten suhteen kun aloitte heitä hankkimaan? Lapsia ilm. useampia eikä liene epätavallista, etteivät pienet lapset nuku vaan valvottavat enemmän tai vähemmän. Rautaa voidaan nykyisin tankata eli mars lääkäriin. Mies hoitaa lapsia ajan kun käyt tiputuksessa koska mummot ovat todennäköisesti arkipäivinä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain esikoisen 24 vuotiaana. Anoppi ja oma äiti ovat 60-luvun puolivälissä syntyneitä eli noin kuuskymppisiä. Eivät ikäloppuja vaan fyysisesti ihan hyvässä kunnossa. Minä sen sijaan lasten valvottamana ja raudanpuutteesta kärsivänä todellakin huonossa kunnossa.

Miten sinä ja puolisosi arvioitte voimanne lasten suhteen kun aloitte heitä hankkimaan? Lapsia ilm. useampia eikä liene epätavallista, etteivät pienet lapset nuku vaan valvottavat enemmän tai vähemmän. Rautaa voidaan nykyisin tankata eli mars lääkäriin. Mies hoitaa lapsia ajan kun käyt tiputuksessa koska mummot ovat todennäköisesti arkipäivinä töissä.

Ei sitä rautaa todellakaan niin vain tankata lääkärissä.

Itselläni sekosi rauta-arvot kun sain keuhkokuumeen töistä. En ole selvänäkijä, joten en kyennyt tätä ennustamaan.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain esikoisen 24 vuotiaana. Anoppi ja oma äiti ovat 60-luvun puolivälissä syntyneitä eli noin kuuskymppisiä. Eivät ikäloppuja vaan fyysisesti ihan hyvässä kunnossa. Minä sen sijaan lasten valvottamana ja raudanpuutteesta kärsivänä todellakin huonossa kunnossa.

Miten sinä ja puolisosi arvioitte voimanne lasten suhteen kun aloitte heitä hankkimaan? Lapsia ilm. useampia eikä liene epätavallista, etteivät pienet lapset nuku vaan valvottavat enemmän tai vähemmän. Rautaa voidaan nykyisin tankata eli mars lääkäriin. Mies hoitaa lapsia ajan kun käyt tiputuksessa koska mummot ovat todennäköisesti arkipäivinä töissä.

Niin se suurperheen isähän ei töissä käy, vai? Tai mistä tiedät käykö tuo äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain esikoisen 24 vuotiaana. Anoppi ja oma äiti ovat 60-luvun puolivälissä syntyneitä eli noin kuuskymppisiä. Eivät ikäloppuja vaan fyysisesti ihan hyvässä kunnossa. Minä sen sijaan lasten valvottamana ja raudanpuutteesta kärsivänä todellakin huonossa kunnossa.

Miten sinä ja puolisosi arvioitte voimanne lasten suhteen kun aloitte heitä hankkimaan? Lapsia ilm. useampia eikä liene epätavallista, etteivät pienet lapset nuku vaan valvottavat enemmän tai vähemmän. Rautaa voidaan nykyisin tankata eli mars lääkäriin. Mies hoitaa lapsia ajan kun käyt tiputuksessa koska mummot ovat todennäköisesti arkipäivinä töissä.

Ei sitä rautaa todellakaan niin vain tankata lääkärissä.

 

Itselläni sekosi rauta-arvot kun sain keuhkokuumeen töistä. En ole selvänäkijä, joten en kyennyt tätä ennustamaan.

 

ohis

Kyllä lääkäriltä saa lähetteen, että pääsee sairaalaan ihan julkiselle puolelle infuusioon joka vie yleensä noin tunnin verran.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain esikoisen 24 vuotiaana. Anoppi ja oma äiti ovat 60-luvun puolivälissä syntyneitä eli noin kuuskymppisiä. Eivät ikäloppuja vaan fyysisesti ihan hyvässä kunnossa. Minä sen sijaan lasten valvottamana ja raudanpuutteesta kärsivänä todellakin huonossa kunnossa.

Miten sinä ja puolisosi arvioitte voimanne lasten suhteen kun aloitte heitä hankkimaan? Lapsia ilm. useampia eikä liene epätavallista, etteivät pienet lapset nuku vaan valvottavat enemmän tai vähemmän. Rautaa voidaan nykyisin tankata eli mars lääkäriin. Mies hoitaa lapsia ajan kun käyt tiputuksessa koska mummot ovat todennäköisesti arkipäivinä töissä.

Niin se suurperheen isähän ei töissä käy, vai? Tai mistä tiedät käykö tuo äiti.

Kuusikymppisten kestävyys on joka tapauksessa paljon huonompi kuin nuoren synnyttäneen naisen. Synnyttäminen ei ole sairaus vaan normaalia fysiologiaa. Synnyttäneellä on elämänsä voimissa oleva lapsen isä apuna.