Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (2014)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieraanvaraisuus ruokapöydässä luodaan kiireettömällä ilmapiirillä, huomaavaisilla tarjoiluilla ja hyvällä tunnelmalla. Se on toisen huomioimista, jossa hyvät pöytätavat ja viihtyisä ympäristö saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleeksi.
Erityisruokavaliot: Allergioiden, ruokarajoitusten tai eettisten valintojen huomioiminen ennakkoon on modernin vieraanvaraisuuden perusta.
Minusta on aika järkyttävää, että jos tietää että pitkän matkan takaa tulee kylään vieras, jolla on kala-allergia, ei kertakaikkiaan ikinä osata ajatella tarjoiluksi mitään muuta kuin kalaa, vieläpä niin, että se kala on sotkettu kaikkeen muuhun tarjoiluun, jolloin sieltä sopan seasta ei yksinkertaisesti voi edes poimia mitään.
Tai että kaupasta ei sen vierailun kunniaksi pysty poimimaan laktoositonta maitoa tämän kerran.
Tai että jos omalla aikuisella lapsella on keliakia, siihen ei viitsitä paneutua lainkaan.
Niin moukkamaista käytöstä, että yököttää!
Kuinkahan usein se miniä siellä hornan tuutissa käy ja jos ei vieläkäään kun omat lapset jo aikuisia tiedä ettei appilan ruuat maistu ja vie mennessään ruokaa tuliaiseksi.
Hyviin tapoihin kuuluu jos mennään moneen henkeen moneksi päiväksi viedä ruokakassi mukana.
Luepa yltä mitä on vieraanvaraisuus. Se ei ole sitä, että pitää mennä omien eväiden kanssa kutsuttuna kyläpaikkaan.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Tuo oli lisäksi ohiksen kirjoitus, en ole kirjoittanut putkeen mitään aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieraanvaraisuus ruokapöydässä luodaan kiireettömällä ilmapiirillä, huomaavaisilla tarjoiluilla ja hyvällä tunnelmalla. Se on toisen huomioimista, jossa hyvät pöytätavat ja viihtyisä ympäristö saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleeksi.
Erityisruokavaliot: Allergioiden, ruokarajoitusten tai eettisten valintojen huomioiminen ennakkoon on modernin vieraanvaraisuuden perusta.
Minusta on aika järkyttävää, että jos tietää että pitkän matkan takaa tulee kylään vieras, jolla on kala-allergia, ei kertakaikkiaan ikinä osata ajatella tarjoiluksi mitään muuta kuin kalaa, vieläpä niin, että se kala on sotkettu kaikkeen muuhun tarjoiluun, jolloin sieltä sopan seasta ei yksinkertaisesti voi edes poimia mitään.
Tai että kaupasta ei sen vierailun kunniaksi pysty poimimaan laktoositonta maitoa tämän kerran.
Tai että jos omalla aikuisella lapsella on keliakia, siihen ei viitsitä paneutua lainkaan.
Niin moukkamaista käytöstä, että yököttää!
Kuinkahan usein se miniä siellä hornan tuutissa käy ja jos ei vieläkäään kun omat lapset jo aikuisia tiedä ettei appilan ruuat maistu ja vie mennessään ruokaa tuliaiseksi.
Hyviin tapoihin kuuluu jos mennään moneen henkeen moneksi päiväksi viedä ruokakassi mukana.
Luepa yltä mitä on vieraanvaraisuus. Se ei ole sitä, että pitää mennä omien eväiden kanssa kutsuttuna kyläpaikkaan.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Tuo oli lisäksi ohiksen kirjoitus, en ole kirjoittanut putkeen mitään aiemmin.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Mille isolle porukalle? Ketkä mummuT? Mistä sinä keksit näitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieraanvaraisuus ruokapöydässä luodaan kiireettömällä ilmapiirillä, huomaavaisilla tarjoiluilla ja hyvällä tunnelmalla. Se on toisen huomioimista, jossa hyvät pöytätavat ja viihtyisä ympäristö saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleeksi.
Erityisruokavaliot: Allergioiden, ruokarajoitusten tai eettisten valintojen huomioiminen ennakkoon on modernin vieraanvaraisuuden perusta.
Minusta on aika järkyttävää, että jos tietää että pitkän matkan takaa tulee kylään vieras, jolla on kala-allergia, ei kertakaikkiaan ikinä osata ajatella tarjoiluksi mitään muuta kuin kalaa, vieläpä niin, että se kala on sotkettu kaikkeen muuhun tarjoiluun, jolloin sieltä sopan seasta ei yksinkertaisesti voi edes poimia mitään.
Tai että kaupasta ei sen vierailun kunniaksi pysty poimimaan laktoositonta maitoa tämän kerran.
Tai että jos omalla aikuisella lapsella on keliakia, siihen ei viitsitä paneutua lainkaan.
Niin moukkamaista käytöstä, että yököttää!
Kuinkahan usein se miniä siellä hornan tuutissa käy ja jos ei vieläkäään kun omat lapset jo aikuisia tiedä ettei appilan ruuat maistu ja vie mennessään ruokaa tuliaiseksi.
Hyviin tapoihin kuuluu jos mennään moneen henkeen moneksi päiväksi viedä ruokakassi mukana.
Luepa yltä mitä on vieraanvaraisuus. Se ei ole sitä, että pitää mennä omien eväiden kanssa kutsuttuna kyläpaikkaan.
Mitäpä sinä tarjoat vastaavasti kun anoppi tulee sinulle kylään? Mennäänkö silloin anopin lempiruuilla vierailu vai miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieraanvaraisuus ruokapöydässä luodaan kiireettömällä ilmapiirillä, huomaavaisilla tarjoiluilla ja hyvällä tunnelmalla. Se on toisen huomioimista, jossa hyvät pöytätavat ja viihtyisä ympäristö saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleeksi.
Erityisruokavaliot: Allergioiden, ruokarajoitusten tai eettisten valintojen huomioiminen ennakkoon on modernin vieraanvaraisuuden perusta.
Minusta on aika järkyttävää, että jos tietää että pitkän matkan takaa tulee kylään vieras, jolla on kala-allergia, ei kertakaikkiaan ikinä osata ajatella tarjoiluksi mitään muuta kuin kalaa, vieläpä niin, että se kala on sotkettu kaikkeen muuhun tarjoiluun, jolloin sieltä sopan seasta ei yksinkertaisesti voi edes poimia mitään.
Tai että kaupasta ei sen vierailun kunniaksi pysty poimimaan laktoositonta maitoa tämän kerran.
Tai että jos omalla aikuisella lapsella on keliakia, siihen ei viitsitä paneutua lainkaan.
Niin moukkamaista käytöstä, että yököttää!
Kuinkahan usein se miniä siellä hornan tuutissa käy ja jos ei vieläkäään kun omat lapset jo aikuisia tiedä ettei appilan ruuat maistu ja vie mennessään ruokaa tuliaiseksi.
Hyviin tapoihin kuuluu jos mennään moneen henkeen moneksi päiväksi viedä ruokakassi mukana.
Luepa yltä mitä on vieraanvaraisuus. Se ei ole sitä, että pitää mennä omien eväiden kanssa kutsuttuna kyläpaikkaan.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Tuo oli lisäksi ohiksen kirjoitus, en ole kirjoittanut putkeen mitään aiemmin.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Mille isolle porukalle? Ketkä mummuT? Mistä sinä keksit näitä?
Jos se anoppi (= yksi kpl mummoja) normaalisti kokkaa vain itselleen ja mahdollisesti siipalleen, aika monta suuta ruokittavaksi tulee lisää kun poika, miniä ja lapset tulevat vierailulle. Voi tietysti olla useammankin lapsen porukka paikalla, jolloin ruokittavien määrä on vielä suurempi.
Sana mummut tarkoitti noita kyläilytilanteitä yleensä. Nuoret rouvat istuvat, arvostelevat ja ihmettelevät kun kahdeksan-yhdeksänkymppiset mummut kokkaavat suunnilleen viimeisillä voimillaan heille ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieraanvaraisuus ruokapöydässä luodaan kiireettömällä ilmapiirillä, huomaavaisilla tarjoiluilla ja hyvällä tunnelmalla. Se on toisen huomioimista, jossa hyvät pöytätavat ja viihtyisä ympäristö saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleeksi.
Erityisruokavaliot: Allergioiden, ruokarajoitusten tai eettisten valintojen huomioiminen ennakkoon on modernin vieraanvaraisuuden perusta.
Minusta on aika järkyttävää, että jos tietää että pitkän matkan takaa tulee kylään vieras, jolla on kala-allergia, ei kertakaikkiaan ikinä osata ajatella tarjoiluksi mitään muuta kuin kalaa, vieläpä niin, että se kala on sotkettu kaikkeen muuhun tarjoiluun, jolloin sieltä sopan seasta ei yksinkertaisesti voi edes poimia mitään.
Tai että kaupasta ei sen vierailun kunniaksi pysty poimimaan laktoositonta maitoa tämän kerran.
Tai että jos omalla aikuisella lapsella on keliakia, siihen ei viitsitä paneutua lainkaan.
Niin moukkamaista käytöstä, että yököttää!
Kuinkahan usein se miniä siellä hornan tuutissa käy ja jos ei vieläkäään kun omat lapset jo aikuisia tiedä ettei appilan ruuat maistu ja vie mennessään ruokaa tuliaiseksi.
Hyviin tapoihin kuuluu jos mennään moneen henkeen moneksi päiväksi viedä ruokakassi mukana.
Luepa yltä mitä on vieraanvaraisuus. Se ei ole sitä, että pitää mennä omien eväiden kanssa kutsuttuna kyläpaikkaan.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Tuo oli lisäksi ohiksen kirjoitus, en ole kirjoittanut putkeen mitään aiemmin.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Mille isolle porukalle? Ketkä mummuT? Mistä sinä keksit näitä?
Jos se anoppi (= yksi kpl mummoja) normaalisti kokkaa vain itselleen ja mahdollisesti siipalleen, aika monta suuta ruokittavaksi tulee lisää kun poika, miniä ja lapset tulevat vierailulle. Voi tietysti olla useammankin lapsen porukka paikalla, jolloin ruokittavien määrä on vielä suurempi.
Sana mummut tarkoitti noita kyläilytilanteitä yleensä. Nuoret rouvat istuvat, arvostelevat ja ihmettelevät kun kahdeksan-yhdeksänkymppiset mummut kokkaavat suunnilleen viimeisillä voimillaan heille ruokaa.
Niinhän ne anopitkin istuu ja arvostelee kun raskaana olevat pienten lasten äidit palvelee. Meilläkin anopille ei edes kelvannut tarjottu ruoka, vaan vaati päästä ravintolaan. Kiersimme sitten tunnin Helsingin ravintoloiden ovella, että löytyi jollakin tavalla kelpaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me sovittiin appivanhempien kanssa, että tulevat Helsinkiin junalla ja me sitten heitämme heidät lentokentälle. Halvempaa.
No he tunki monta tuntia etuajassa meille. Me olimme itsekin lähdössä lomalle ja olin tyhjentänyt ruokakaapeista kaiken pilalle menevän. Anoppi ryntäsi heti ovelta aukomaan keittiön kaappeja ja nosti valtavan metelin, miten hänen poikansahan nääntyy nälkään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieraanvaraisuus ruokapöydässä luodaan kiireettömällä ilmapiirillä, huomaavaisilla tarjoiluilla ja hyvällä tunnelmalla. Se on toisen huomioimista, jossa hyvät pöytätavat ja viihtyisä ympäristö saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleeksi.
Erityisruokavaliot: Allergioiden, ruokarajoitusten tai eettisten valintojen huomioiminen ennakkoon on modernin vieraanvaraisuuden perusta.
Minusta on aika järkyttävää, että jos tietää että pitkän matkan takaa tulee kylään vieras, jolla on kala-allergia, ei kertakaikkiaan ikinä osata ajatella tarjoiluksi mitään muuta kuin kalaa, vieläpä niin, että se kala on sotkettu kaikkeen muuhun tarjoiluun, jolloin sieltä sopan seasta ei yksinkertaisesti voi edes poimia mitään.
Tai että kaupasta ei sen vierailun kunniaksi pysty poimimaan laktoositonta maitoa tämän kerran.
Tai että jos omalla aikuisella lapsella on keliakia, siihen ei viitsitä paneutua lainkaan.
Niin moukkamaista käytöstä, että yököttää!
Kuinkahan usein se miniä siellä hornan tuutissa käy ja jos ei vieläkäään kun omat lapset jo aikuisia tiedä ettei appilan ruuat maistu ja vie mennessään ruokaa tuliaiseksi.
Hyviin tapoihin kuuluu jos mennään moneen henkeen moneksi päiväksi viedä ruokakassi mukana.
Luepa yltä mitä on vieraanvaraisuus. Se ei ole sitä, että pitää mennä omien eväiden kanssa kutsuttuna kyläpaikkaan.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Tuo oli lisäksi ohiksen kirjoitus, en ole kirjoittanut putkeen mitään aiemmin.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Mille isolle porukalle? Ketkä mummuT? Mistä sinä keksit näitä?
Jos se anoppi (= yksi kpl mummoja) normaalisti kokkaa vain itselleen ja mahdollisesti siipalleen, aika monta suuta ruokittavaksi tulee lisää kun poika, miniä ja lapset tulevat vierailulle. Voi tietysti olla useammankin lapsen porukka paikalla, jolloin ruokittavien määrä on vielä suurempi.
Sana mummut tarkoitti noita kyläilytilanteitä yleensä. Nuoret rouvat istuvat, arvostelevat ja ihmettelevät kun kahdeksan-yhdeksänkymppiset mummut kokkaavat suunnilleen viimeisillä voimillaan heille ruokaa.
Niinhän ne anopitkin istuu ja arvostelee kun raskaana olevat pienten lasten äidit palvelee. Meilläkin anopille ei edes kelvannut tarjottu ruoka, vaan vaati päästä ravintolaan. Kiersimme sitten tunnin Helsingin ravintoloiden ovella, että löytyi jollakin tavalla kelpaava.
Olit kuitenkin ottanut etukäteen selvää anoppisi lempiruuista ja sellaisia olit myös kokannut?
Sinänsä tosi huvittavaa, ettei sinulle kelpaa anopin tekemä ruoka eikä anopille sinun tekemäsi. Tasoissahan te tuossa sitten olette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieraanvaraisuus ruokapöydässä luodaan kiireettömällä ilmapiirillä, huomaavaisilla tarjoiluilla ja hyvällä tunnelmalla. Se on toisen huomioimista, jossa hyvät pöytätavat ja viihtyisä ympäristö saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleeksi.
Erityisruokavaliot: Allergioiden, ruokarajoitusten tai eettisten valintojen huomioiminen ennakkoon on modernin vieraanvaraisuuden perusta.
Minusta on aika järkyttävää, että jos tietää että pitkän matkan takaa tulee kylään vieras, jolla on kala-allergia, ei kertakaikkiaan ikinä osata ajatella tarjoiluksi mitään muuta kuin kalaa, vieläpä niin, että se kala on sotkettu kaikkeen muuhun tarjoiluun, jolloin sieltä sopan seasta ei yksinkertaisesti voi edes poimia mitään.
Tai että kaupasta ei sen vierailun kunniaksi pysty poimimaan laktoositonta maitoa tämän kerran.
Tai että jos omalla aikuisella lapsella on keliakia, siihen ei viitsitä paneutua lainkaan.
Niin moukkamaista käytöstä, että yököttää!
Kuinkahan usein se miniä siellä hornan tuutissa käy ja jos ei vieläkäään kun omat lapset jo aikuisia tiedä ettei appilan ruuat maistu ja vie mennessään ruokaa tuliaiseksi.
Hyviin tapoihin kuuluu jos mennään moneen henkeen moneksi päiväksi viedä ruokakassi mukana.
Luepa yltä mitä on vieraanvaraisuus. Se ei ole sitä, että pitää mennä omien eväiden kanssa kutsuttuna kyläpaikkaan.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Tuo oli lisäksi ohiksen kirjoitus, en ole kirjoittanut putkeen mitään aiemmin.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Mille isolle porukalle? Ketkä mummuT? Mistä sinä keksit näitä?
Jos se anoppi (= yksi kpl mummoja) normaalisti kokkaa vain itselleen ja mahdollisesti siipalleen, aika monta suuta ruokittavaksi tulee lisää kun poika, miniä ja lapset tulevat vierailulle. Voi tietysti olla useammankin lapsen porukka paikalla, jolloin ruokittavien määrä on vielä suurempi.
Sana mummut tarkoitti noita kyläilytilanteitä yleensä. Nuoret rouvat istuvat, arvostelevat ja ihmettelevät kun kahdeksan-yhdeksänkymppiset mummut kokkaavat suunnilleen viimeisillä voimillaan heille ruokaa.
Niinhän ne anopitkin istuu ja arvostelee kun raskaana olevat pienten lasten äidit palvelee. Meilläkin anopille ei edes kelvannut tarjottu ruoka, vaan vaati päästä ravintolaan. Kiersimme sitten tunnin Helsingin ravintoloiden ovella, että löytyi jollakin tavalla kelpaava.
Olit kuitenkin ottanut etukäteen selvää anoppisi lempiruuista ja sellaisia olit myös kokannut?
Sinänsä tosi huvittavaa, ettei sinulle kelpaa anopin tekemä ruoka eikä anopille sinun tekemäsi. Tasoissahan te tuossa sitten olette.
Kyllä tarjolla oli varmuudella anopille maistuvaa ruokaa.
Hänellä on pakkomielteinen suhde ruokaan. Siksi se ruoka on niin monen uhmakohtauksen aiheuttaja.
Surkuhupaisinta oli, että meillä oli mm. sitä kalaa eli uunilohi tarjolla, mutta hänhän ei voinut syödä meillä ollenkaan, mutta tunnin kiertelyn jälkeen hän viimein suostui syömään munakkaan ravintolassa. Armollisesti.
Jälkeenpäin oli haukkunut minut sukulaisille, että AINA hassaan mieheni rahat ravintoloihin…
Ihan aito uhmaikäinen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieraanvaraisuus ruokapöydässä luodaan kiireettömällä ilmapiirillä, huomaavaisilla tarjoiluilla ja hyvällä tunnelmalla. Se on toisen huomioimista, jossa hyvät pöytätavat ja viihtyisä ympäristö saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleeksi.
Erityisruokavaliot: Allergioiden, ruokarajoitusten tai eettisten valintojen huomioiminen ennakkoon on modernin vieraanvaraisuuden perusta.
Minusta on aika järkyttävää, että jos tietää että pitkän matkan takaa tulee kylään vieras, jolla on kala-allergia, ei kertakaikkiaan ikinä osata ajatella tarjoiluksi mitään muuta kuin kalaa, vieläpä niin, että se kala on sotkettu kaikkeen muuhun tarjoiluun, jolloin sieltä sopan seasta ei yksinkertaisesti voi edes poimia mitään.
Tai että kaupasta ei sen vierailun kunniaksi pysty poimimaan laktoositonta maitoa tämän kerran.
Tai että jos omalla aikuisella lapsella on keliakia, siihen ei viitsitä paneutua lainkaan.
Niin moukkamaista käytöstä, että yököttää!
Kuinkahan usein se miniä siellä hornan tuutissa käy ja jos ei vieläkäään kun omat lapset jo aikuisia tiedä ettei appilan ruuat maistu ja vie mennessään ruokaa tuliaiseksi.
Hyviin tapoihin kuuluu jos mennään moneen henkeen moneksi päiväksi viedä ruokakassi mukana.
Luepa yltä mitä on vieraanvaraisuus. Se ei ole sitä, että pitää mennä omien eväiden kanssa kutsuttuna kyläpaikkaan.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Tuo oli lisäksi ohiksen kirjoitus, en ole kirjoittanut putkeen mitään aiemmin.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Mille isolle porukalle? Ketkä mummuT? Mistä sinä keksit näitä?
Jos se anoppi (= yksi kpl mummoja) normaalisti kokkaa vain itselleen ja mahdollisesti siipalleen, aika monta suuta ruokittavaksi tulee lisää kun poika, miniä ja lapset tulevat vierailulle. Voi tietysti olla useammankin lapsen porukka paikalla, jolloin ruokittavien määrä on vielä suurempi.
Sana mummut tarkoitti noita kyläilytilanteitä yleensä. Nuoret rouvat istuvat, arvostelevat ja ihmettelevät kun kahdeksan-yhdeksänkymppiset mummut kokkaavat suunnilleen viimeisillä voimillaan heille ruokaa.
Niinhän ne anopitkin istuu ja arvostelee kun raskaana olevat pienten lasten äidit palvelee. Meilläkin anopille ei edes kelvannut tarjottu ruoka, vaan vaati päästä ravintolaan. Kiersimme sitten tunnin Helsingin ravintoloiden ovella, että löytyi jollakin tavalla kelpaava.
Olit kuitenkin ottanut etukäteen selvää anoppisi lempiruuista ja sellaisia olit myös kokannut?
Sinänsä tosi huvittavaa, ettei sinulle kelpaa anopin tekemä ruoka eikä anopille sinun tekemäsi. Tasoissahan te tuossa sitten olette.
Kyllä tarjolla oli varmuudella anopille maistuvaa ruokaa.
Hänellä on pakkomielteinen suhde ruokaan. Siksi se ruoka on niin monen uhmakohtauksen aiheuttaja.
Surkuhupaisinta oli, että meillä oli mm. sitä kalaa eli uunilohi tarjolla, mutta hänhän ei voinut syödä meillä ollenkaan, mutta tunnin kiertelyn jälkeen hän viimein suostui syömään munakkaan ravintolassa. Armollisesti.
Jälkeenpäin oli haukkunut minut sukulaisille, että AINA hassaan mieheni rahat ravintoloihin…
Ihan aito uhmaikäinen on.
Ei se sinun sörsselisi ole mitenkään voinut olla "varmuudella anopille maistuvaa ruokaa" jos se ei siis kerran hänelle maistunut.
Mutta teidän keissinne taitaa olla sellainen, että olette ansainneet anopin kanssa toisenne. Sen verran pahasti myrkky tihkuu ihan jokaisesta kirjoittamastasi viestistä. Uhriutuminen tietysti tihkuu myös.
Ja edelleen ihan ohiksena luettuani muutaman sivun ketjua täältä lopusta päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieraanvaraisuus ruokapöydässä luodaan kiireettömällä ilmapiirillä, huomaavaisilla tarjoiluilla ja hyvällä tunnelmalla. Se on toisen huomioimista, jossa hyvät pöytätavat ja viihtyisä ympäristö saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleeksi.
Erityisruokavaliot: Allergioiden, ruokarajoitusten tai eettisten valintojen huomioiminen ennakkoon on modernin vieraanvaraisuuden perusta.
Minusta on aika järkyttävää, että jos tietää että pitkän matkan takaa tulee kylään vieras, jolla on kala-allergia, ei kertakaikkiaan ikinä osata ajatella tarjoiluksi mitään muuta kuin kalaa, vieläpä niin, että se kala on sotkettu kaikkeen muuhun tarjoiluun, jolloin sieltä sopan seasta ei yksinkertaisesti voi edes poimia mitään.
Tai että kaupasta ei sen vierailun kunniaksi pysty poimimaan laktoositonta maitoa tämän kerran.
Tai että jos omalla aikuisella lapsella on keliakia, siihen ei viitsitä paneutua lainkaan.
Niin moukkamaista käytöstä, että yököttää!
Kuinkahan usein se miniä siellä hornan tuutissa käy ja jos ei vieläkäään kun omat lapset jo aikuisia tiedä ettei appilan ruuat maistu ja vie mennessään ruokaa tuliaiseksi.
Hyviin tapoihin kuuluu jos mennään moneen henkeen moneksi päiväksi viedä ruokakassi mukana.
Luepa yltä mitä on vieraanvaraisuus. Se ei ole sitä, että pitää mennä omien eväiden kanssa kutsuttuna kyläpaikkaan.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Tuo oli lisäksi ohiksen kirjoitus, en ole kirjoittanut putkeen mitään aiemmin.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Mille isolle porukalle? Ketkä mummuT? Mistä sinä keksit näitä?
Jos se anoppi (= yksi kpl mummoja) normaalisti kokkaa vain itselleen ja mahdollisesti siipalleen, aika monta suuta ruokittavaksi tulee lisää kun poika, miniä ja lapset tulevat vierailulle. Voi tietysti olla useammankin lapsen porukka paikalla, jolloin ruokittavien määrä on vielä suurempi.
Sana mummut tarkoitti noita kyläilytilanteitä yleensä. Nuoret rouvat istuvat, arvostelevat ja ihmettelevät kun kahdeksan-yhdeksänkymppiset mummut kokkaavat suunnilleen viimeisillä voimillaan heille ruokaa.
Niinhän ne anopitkin istuu ja arvostelee kun raskaana olevat pienten lasten äidit palvelee. Meilläkin anopille ei edes kelvannut tarjottu ruoka, vaan vaati päästä ravintolaan. Kiersimme sitten tunnin Helsingin ravintoloiden ovella, että löytyi jollakin tavalla kelpaava.
Olit kuitenkin ottanut etukäteen selvää anoppisi lempiruuista ja sellaisia olit myös kokannut?
Sinänsä tosi huvittavaa, ettei sinulle kelpaa anopin tekemä ruoka eikä anopille sinun tekemäsi. Tasoissahan te tuossa sitten olette.
Kyllä tarjolla oli varmuudella anopille maistuvaa ruokaa.
Hänellä on pakkomielteinen suhde ruokaan. Siksi se ruoka on niin monen uhmakohtauksen aiheuttaja.
Surkuhupaisinta oli, että meillä oli mm. sitä kalaa eli uunilohi tarjolla, mutta hänhän ei voinut syödä meillä ollenkaan, mutta tunnin kiertelyn jälkeen hän viimein suostui syömään munakkaan ravintolassa. Armollisesti.
Jälkeenpäin oli haukkunut minut sukulaisille, että AINA hassaan mieheni rahat ravintoloihin…
Ihan aito uhmaikäinen on.Ei se sinun sörsselisi ole mitenkään voinut olla "varmuudella anopille maistuvaa ruokaa" jos se ei siis kerran hänelle maistunut.
Mutta teidän keissinne taitaa olla sellainen, että olette ansainneet anopin kanssa toisenne. Sen verran pahasti myrkky tihkuu ihan jokaisesta kirjoittamastasi viestistä. Uhriutuminen tietysti tihkuu myös.
Ja edelleen ihan ohiksena luettuani muutaman sivun ketjua täältä lopusta päin.
Mieheni kokkaamaa.
mahdoton sanoa mitä anoppi hakee, kun itselleenhän se tuolla vain hallaa tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieraanvaraisuus ruokapöydässä luodaan kiireettömällä ilmapiirillä, huomaavaisilla tarjoiluilla ja hyvällä tunnelmalla. Se on toisen huomioimista, jossa hyvät pöytätavat ja viihtyisä ympäristö saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleeksi.
Erityisruokavaliot: Allergioiden, ruokarajoitusten tai eettisten valintojen huomioiminen ennakkoon on modernin vieraanvaraisuuden perusta.
Minusta on aika järkyttävää, että jos tietää että pitkän matkan takaa tulee kylään vieras, jolla on kala-allergia, ei kertakaikkiaan ikinä osata ajatella tarjoiluksi mitään muuta kuin kalaa, vieläpä niin, että se kala on sotkettu kaikkeen muuhun tarjoiluun, jolloin sieltä sopan seasta ei yksinkertaisesti voi edes poimia mitään.
Tai että kaupasta ei sen vierailun kunniaksi pysty poimimaan laktoositonta maitoa tämän kerran.
Tai että jos omalla aikuisella lapsella on keliakia, siihen ei viitsitä paneutua lainkaan.
Niin moukkamaista käytöstä, että yököttää!
Kuinkahan usein se miniä siellä hornan tuutissa käy ja jos ei vieläkäään kun omat lapset jo aikuisia tiedä ettei appilan ruuat maistu ja vie mennessään ruokaa tuliaiseksi.
Hyviin tapoihin kuuluu jos mennään moneen henkeen moneksi päiväksi viedä ruokakassi mukana.
Luepa yltä mitä on vieraanvaraisuus. Se ei ole sitä, että pitää mennä omien eväiden kanssa kutsuttuna kyläpaikkaan.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Tuo oli lisäksi ohiksen kirjoitus, en ole kirjoittanut putkeen mitään aiemmin.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Mille isolle porukalle? Ketkä mummuT? Mistä sinä keksit näitä?
Jos se anoppi (= yksi kpl mummoja) normaalisti kokkaa vain itselleen ja mahdollisesti siipalleen, aika monta suuta ruokittavaksi tulee lisää kun poika, miniä ja lapset tulevat vierailulle. Voi tietysti olla useammankin lapsen porukka paikalla, jolloin ruokittavien määrä on vielä suurempi.
Sana mummut tarkoitti noita kyläilytilanteitä yleensä. Nuoret rouvat istuvat, arvostelevat ja ihmettelevät kun kahdeksan-yhdeksänkymppiset mummut kokkaavat suunnilleen viimeisillä voimillaan heille ruokaa.
Niinhän ne anopitkin istuu ja arvostelee kun raskaana olevat pienten lasten äidit palvelee. Meilläkin anopille ei edes kelvannut tarjottu ruoka, vaan vaati päästä ravintolaan. Kiersimme sitten tunnin Helsingin ravintoloiden ovella, että löytyi jollakin tavalla kelpaava.
Olit kuitenkin ottanut etukäteen selvää anoppisi lempiruuista ja sellaisia olit myös kokannut?
Sinänsä tosi huvittavaa, ettei sinulle kelpaa anopin tekemä ruoka eikä anopille sinun tekemäsi. Tasoissahan te tuossa sitten olette.
Kyllä tarjolla oli varmuudella anopille maistuvaa ruokaa.
Hänellä on pakkomielteinen suhde ruokaan. Siksi se ruoka on niin monen uhmakohtauksen aiheuttaja.
Surkuhupaisinta oli, että meillä oli mm. sitä kalaa eli uunilohi tarjolla, mutta hänhän ei voinut syödä meillä ollenkaan, mutta tunnin kiertelyn jälkeen hän viimein suostui syömään munakkaan ravintolassa. Armollisesti.
Jälkeenpäin oli haukkunut minut sukulaisille, että AINA hassaan mieheni rahat ravintoloihin…
Ihan aito uhmaikäinen on.Ei se sinun sörsselisi ole mitenkään voinut olla "varmuudella anopille maistuvaa ruokaa" jos se ei siis kerran hänelle maistunut.
Mutta teidän keissinne taitaa olla sellainen, että olette ansainneet anopin kanssa toisenne. Sen verran pahasti myrkky tihkuu ihan jokaisesta kirjoittamastasi viestistä. Uhriutuminen tietysti tihkuu myös.
Ja edelleen ihan ohiksena luettuani muutaman sivun ketjua täältä lopusta päin.
Mieheni kokkaamaa.
mahdoton sanoa mitä anoppi hakee, kun itselleenhän se tuolla vain hallaa tekee.
"Mieheni kokkaamaa."
Tuo oli yllätys kun olit juuri viestissäsi uhriutunut miten raskaana oleva pienten lasten äiti oli sen kokkauksen hoitanut ja anoppiaan palvellut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mummo. Saan viikonlopuksi yksivuotiaan hoitooni. Hyvissä ajoin kysyttiin. Vanhemmat viettävät ns omaa aikaansa, mikä on minusta tärkeää. Tiedän hänen nukkumisrutiinit, joista tietenkin pidän kiinni. Muuta ohjeistusta en ole saanut ja kysyisin jos joku olisi epäselvää. Lapsi luottaa minuun ja haluan olla luottamuksen arvoinen.
Mekin haettiin tänään 2-vuotias kolmeksi päiväksi hoitoon, kun äiti lähti lyhyelle matkalle ja isä tekee vielä töitä tämän viikon. Ei tarvitse pienen mennä vieraaseen päiväkotiin, kun oma on kiinni.
Emme saaneet mitään ohjeita, kuten ei muulloinkaan, vesipullo annettiin mukaan matkalle ja miniä toivotti mukavaa yhdessäoloa! Kyllä ke osataan ja luottamus pelaa puolin ja toisin.
Juuri syötiin kanaa ja perunaa ja kurkkua. Kunhan saan kahvini juotua, lähdetään päiväunille, tuolla hän nyt leikkii pappan kanssa.
Varmaan tyttären lapsi? Yhtään hyvää anoppia ei ainakaan vauvapalstoilla ole.
Niistä hyvistä ei ole mitään kerrottavaa. Minullakin oli hirviö anoppina. Veetuili niin kauan kuin muisti minut.
Olen itsekin anoppi ja olen yrittänyt välttää kaikki ne virheet, joiden kohdalle olen joutunut itse.
Täm onjohtanut siihen, että olemme jatkuvasti tisurissa, kun lapsia pitää hoitaa, kuskata, ottaa mökille. Tämän teen mielelläni, koska lapset ovat rakkaita.
Lapset ovat jo teinejä, mutta just sanoivat minulle, että mummin luona on heidän toinen kotinsa😘
Mutta ikä alkaa painaa, kohta 80 ja miniä ei sano, mutta näyttää selvästi, jos meillä sattuu olemaan vaikka hammaslääkär tms, kun pitää viedä joku harrastukseen tms.
Varmaan hän käy täällä haukkumassa meitä, kun omista vanhemmista ei ole tietoakaan.
Olet liian vanha, murteella solkottava tyyppi, jonka kirjoituksista ei ota kukaan selvää. Opettele suomea, ja kirjoittamaan.
Ja sinun vanhempasi eivät ole kasvatuksessasi päässeet edes keskivertoa lähelle!
Puhut 80 vuotiaalle noin! Ihan tosi, mee mamis/isäs luo ja sano heille, että olet huonokäytöksinen ja suusi aivan liian suuri!!!
Ja kun yhden anoppi on jotain kaikki on samanlaisia.
Vanhoille anopeille ei tosiaan mennä palveltavaksi vaan osallistutaan ruokahommeleihin ja kattamisiin ja tiskeihin.
Ja jos lapsiperheenä tiedetään ettei ne maalausmummien ruuat maistu viedään lapsille maistuvat hampurilaistarpeet mukana. Ja muutenkin osallistutaan lisääntyneeseen keittiötyöhön.
Erikoismaidoista ja tattarileivistä on jo kirjoitettukin. Anopeille hyvällä tarkoituksellakaan ei satu juuri se ainoa oikea merkki kaupassa ostoskoriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mummo. Saan viikonlopuksi yksivuotiaan hoitooni. Hyvissä ajoin kysyttiin. Vanhemmat viettävät ns omaa aikaansa, mikä on minusta tärkeää. Tiedän hänen nukkumisrutiinit, joista tietenkin pidän kiinni. Muuta ohjeistusta en ole saanut ja kysyisin jos joku olisi epäselvää. Lapsi luottaa minuun ja haluan olla luottamuksen arvoinen.
Mekin haettiin tänään 2-vuotias kolmeksi päiväksi hoitoon, kun äiti lähti lyhyelle matkalle ja isä tekee vielä töitä tämän viikon. Ei tarvitse pienen mennä vieraaseen päiväkotiin, kun oma on kiinni.
Emme saaneet mitään ohjeita, kuten ei muulloinkaan, vesipullo annettiin mukaan matkalle ja miniä toivotti mukavaa yhdessäoloa! Kyllä ke osataan ja luottamus pelaa puolin ja toisin.
Juuri syötiin kanaa ja perunaa ja kurkkua. Kunhan saan kahvini juotua, lähdetään päiväunille, tuolla hän nyt leikkii pappan kanssa.
Varmaan tyttären lapsi? Yhtään hyvää anoppia ei ainakaan vauvapalstoilla ole.
Niistä hyvistä ei ole mitään kerrottavaa. Minullakin oli hirviö anoppina. Veetuili niin kauan kuin muisti minut.
Olen itsekin anoppi ja olen yrittänyt välttää kaikki ne virheet, joiden kohdalle olen joutunut itse.
Täm onjohtanut siihen, että olemme jatkuvasti tisurissa, kun lapsia pitää hoitaa, kuskata, ottaa mökille. Tämän teen mielelläni, koska lapset ovat rakkaita.
Lapset ovat jo teinejä, mutta just sanoivat minulle, että mummin luona on heidän toinen kotinsa😘
Mutta ikä alkaa painaa, kohta 80 ja miniä ei sano, mutta näyttää selvästi, jos meillä sattuu olemaan vaikka hammaslääkär tms, kun pitää viedä joku harrastukseen tms.
Varmaan hän käy täällä haukkumassa meitä, kun omista vanhemmista ei ole tietoakaan.
Olet liian vanha, murteella solkottava tyyppi, jonka kirjoituksista ei ota kukaan selvää. Opettele suomea, ja kirjoittamaan.
Jos minun aikuiset lapseni puhuisivat kenelle tahansa noin, niin korville vetelisin!
Sinua ei kyllä ole mitenkään kasvatettu ja varsin outoa on ettet ymmärrä, eli sullahan on selvä lukihäiriö!!!
Huono kotikasvatus paistaa lävitse näiden teniäityleiden kirjoituksista.
Vierailija kirjoitti:
Ja kun yhden anoppi on jotain kaikki on samanlaisia.
Vanhoille anopeille ei tosiaan mennä palveltavaksi vaan osallistutaan ruokahommeleihin ja kattamisiin ja tiskeihin.
Ja jos lapsiperheenä tiedetään ettei ne maalausmummien ruuat maistu viedään lapsille maistuvat hampurilaistarpeet mukana. Ja muutenkin osallistutaan lisääntyneeseen keittiötyöhön.
Erikoismaidoista ja tattarileivistä on jo kirjoitettukin. Anopeille hyvällä tarkoituksellakaan ei satu juuri se ainoa oikea merkki kaupassa ostoskoriin.
Itsehän sinä samaistut kammomummoihin. Miksi jos et tunne hengenheimolaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Huono kotikasvatus paistaa lävitse näiden teniäityleiden kirjoituksista.
Paitsi että tuo herjaaja taitaa olla aiemmin toisessa ketjussa riehunut 65-vuotias opettaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieraanvaraisuus ruokapöydässä luodaan kiireettömällä ilmapiirillä, huomaavaisilla tarjoiluilla ja hyvällä tunnelmalla. Se on toisen huomioimista, jossa hyvät pöytätavat ja viihtyisä ympäristö saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleeksi.
Erityisruokavaliot: Allergioiden, ruokarajoitusten tai eettisten valintojen huomioiminen ennakkoon on modernin vieraanvaraisuuden perusta.
Minusta on aika järkyttävää, että jos tietää että pitkän matkan takaa tulee kylään vieras, jolla on kala-allergia, ei kertakaikkiaan ikinä osata ajatella tarjoiluksi mitään muuta kuin kalaa, vieläpä niin, että se kala on sotkettu kaikkeen muuhun tarjoiluun, jolloin sieltä sopan seasta ei yksinkertaisesti voi edes poimia mitään.
Tai että kaupasta ei sen vierailun kunniaksi pysty poimimaan laktoositonta maitoa tämän kerran.
Tai että jos omalla aikuisella lapsella on keliakia, siihen ei viitsitä paneutua lainkaan.
Niin moukkamaista käytöstä, että yököttää!
Kuinkahan usein se miniä siellä hornan tuutissa käy ja jos ei vieläkäään kun omat lapset jo aikuisia tiedä ettei appilan ruuat maistu ja vie mennessään ruokaa tuliaiseksi.
Hyviin tapoihin kuuluu jos mennään moneen henkeen moneksi päiväksi viedä ruokakassi mukana.
Luepa yltä mitä on vieraanvaraisuus. Se ei ole sitä, että pitää mennä omien eväiden kanssa kutsuttuna kyläpaikkaan.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Tuo oli lisäksi ohiksen kirjoitus, en ole kirjoittanut putkeen mitään aiemmin.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Mille isolle porukalle? Ketkä mummuT? Mistä sinä keksit näitä?
Jos se anoppi (= yksi kpl mummoja) normaalisti kokkaa vain itselleen ja mahdollisesti siipalleen, aika monta suuta ruokittavaksi tulee lisää kun poika, miniä ja lapset tulevat vierailulle. Voi tietysti olla useammankin lapsen porukka paikalla, jolloin ruokittavien määrä on vielä suurempi.
Sana mummut tarkoitti noita kyläilytilanteitä yleensä. Nuoret rouvat istuvat, arvostelevat ja ihmettelevät kun kahdeksan-yhdeksänkymppiset mummut kokkaavat suunnilleen viimeisillä voimillaan heille ruokaa.
Niinhän ne anopitkin istuu ja arvostelee kun raskaana olevat pienten lasten äidit palvelee. Meilläkin anopille ei edes kelvannut tarjottu ruoka, vaan vaati päästä ravintolaan. Kiersimme sitten tunnin Helsingin ravintoloiden ovella, että löytyi jollakin tavalla kelpaava.
Olit kuitenkin ottanut etukäteen selvää anoppisi lempiruuista ja sellaisia olit myös kokannut?
Sinänsä tosi huvittavaa, ettei sinulle kelpaa anopin tekemä ruoka eikä anopille sinun tekemäsi. Tasoissahan te tuossa sitten olette.
Kyllä tarjolla oli varmuudella anopille maistuvaa ruokaa.
Hänellä on pakkomielteinen suhde ruokaan. Siksi se ruoka on niin monen uhmakohtauksen aiheuttaja.
Surkuhupaisinta oli, että meillä oli mm. sitä kalaa eli uunilohi tarjolla, mutta hänhän ei voinut syödä meillä ollenkaan, mutta tunnin kiertelyn jälkeen hän viimein suostui syömään munakkaan ravintolassa. Armollisesti.
Jälkeenpäin oli haukkunut minut sukulaisille, että AINA hassaan mieheni rahat ravintoloihin…
Ihan aito uhmaikäinen on.Ei se sinun sörsselisi ole mitenkään voinut olla "varmuudella anopille maistuvaa ruokaa" jos se ei siis kerran hänelle maistunut.
Mutta teidän keissinne taitaa olla sellainen, että olette ansainneet anopin kanssa toisenne. Sen verran pahasti myrkky tihkuu ihan jokaisesta kirjoittamastasi viestistä. Uhriutuminen tietysti tihkuu myös.
Ja edelleen ihan ohiksena luettuani muutaman sivun ketjua täältä lopusta päin.
Mieheni kokkaamaa.
mahdoton sanoa mitä anoppi hakee, kun itselleenhän se tuolla vain hallaa tekee."Mieheni kokkaamaa."
Tuo oli yllätys kun olit juuri viestissäsi uhriutunut miten raskaana oleva pienten lasten äiti oli sen kokkauksen hoitanut ja anoppiaan palvellut..
Mitään sellaista en kirjoittanut. Vastasin yleisellä tasolla siihen uhrivirteen, miten on kamalaa, jos viiskymppinen anoppi joutuu kerran kokkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieraanvaraisuus ruokapöydässä luodaan kiireettömällä ilmapiirillä, huomaavaisilla tarjoiluilla ja hyvällä tunnelmalla. Se on toisen huomioimista, jossa hyvät pöytätavat ja viihtyisä ympäristö saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleeksi.
Erityisruokavaliot: Allergioiden, ruokarajoitusten tai eettisten valintojen huomioiminen ennakkoon on modernin vieraanvaraisuuden perusta.
Minusta on aika järkyttävää, että jos tietää että pitkän matkan takaa tulee kylään vieras, jolla on kala-allergia, ei kertakaikkiaan ikinä osata ajatella tarjoiluksi mitään muuta kuin kalaa, vieläpä niin, että se kala on sotkettu kaikkeen muuhun tarjoiluun, jolloin sieltä sopan seasta ei yksinkertaisesti voi edes poimia mitään.
Tai että kaupasta ei sen vierailun kunniaksi pysty poimimaan laktoositonta maitoa tämän kerran.
Tai että jos omalla aikuisella lapsella on keliakia, siihen ei viitsitä paneutua lainkaan.
Niin moukkamaista käytöstä, että yököttää!
Kuinkahan usein se miniä siellä hornan tuutissa käy ja jos ei vieläkäään kun omat lapset jo aikuisia tiedä ettei appilan ruuat maistu ja vie mennessään ruokaa tuliaiseksi.
Hyviin tapoihin kuuluu jos mennään moneen henkeen moneksi päiväksi viedä ruokakassi mukana.
Luepa yltä mitä on vieraanvaraisuus. Se ei ole sitä, että pitää mennä omien eväiden kanssa kutsuttuna kyläpaikkaan.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Tuo oli lisäksi ohiksen kirjoitus, en ole kirjoittanut putkeen mitään aiemmin.
On kyllä tosi outoa, jos siellä anopilla on vuosikymmenien kokemuksen mukaan aina huonoa ja terveydelle vaarallista ruokaa, siis niin surkeat ruuat, että se ne käynnit estää, ettei todella silloin mene kyläilemään oman ruokakassin kanssa. Muutenkin on mielestäni varsin arveluttavaa laittaa vanhat mummut kokkaamaan isolle porukalle ruokaa siellä vierailulla. Myöhemmin vielä natkuttaa siitä saamastaan valmiista ruuasta ja palvelusta.
Mille isolle porukalle? Ketkä mummuT? Mistä sinä keksit näitä?
Jos se anoppi (= yksi kpl mummoja) normaalisti kokkaa vain itselleen ja mahdollisesti siipalleen, aika monta suuta ruokittavaksi tulee lisää kun poika, miniä ja lapset tulevat vierailulle. Voi tietysti olla useammankin lapsen porukka paikalla, jolloin ruokittavien määrä on vielä suurempi.
Sana mummut tarkoitti noita kyläilytilanteitä yleensä. Nuoret rouvat istuvat, arvostelevat ja ihmettelevät kun kahdeksan-yhdeksänkymppiset mummut kokkaavat suunnilleen viimeisillä voimillaan heille ruokaa.
Niinhän ne anopitkin istuu ja arvostelee kun raskaana olevat pienten lasten äidit palvelee. Meilläkin anopille ei edes kelvannut tarjottu ruoka, vaan vaati päästä ravintolaan. Kiersimme sitten tunnin Helsingin ravintoloiden ovella, että löytyi jollakin tavalla kelpaava.
Olit kuitenkin ottanut etukäteen selvää anoppisi lempiruuista ja sellaisia olit myös kokannut?
Sinänsä tosi huvittavaa, ettei sinulle kelpaa anopin tekemä ruoka eikä anopille sinun tekemäsi. Tasoissahan te tuossa sitten olette.
Kyllä tarjolla oli varmuudella anopille maistuvaa ruokaa.
Hänellä on pakkomielteinen suhde ruokaan. Siksi se ruoka on niin monen uhmakohtauksen aiheuttaja.
Surkuhupaisinta oli, että meillä oli mm. sitä kalaa eli uunilohi tarjolla, mutta hänhän ei voinut syödä meillä ollenkaan, mutta tunnin kiertelyn jälkeen hän viimein suostui syömään munakkaan ravintolassa. Armollisesti.
Jälkeenpäin oli haukkunut minut sukulaisille, että AINA hassaan mieheni rahat ravintoloihin…
Ihan aito uhmaikäinen on.Ei se sinun sörsselisi ole mitenkään voinut olla "varmuudella anopille maistuvaa ruokaa" jos se ei siis kerran hänelle maistunut.
Mutta teidän keissinne taitaa olla sellainen, että olette ansainneet anopin kanssa toisenne. Sen verran pahasti myrkky tihkuu ihan jokaisesta kirjoittamastasi viestistä. Uhriutuminen tietysti tihkuu myös.
Ja edelleen ihan ohiksena luettuani muutaman sivun ketjua täältä lopusta päin.
Mieheni kokkaamaa.
mahdoton sanoa mitä anoppi hakee, kun itselleenhän se tuolla vain hallaa tekee."Mieheni kokkaamaa."
Tuo oli yllätys kun olit juuri viestissäsi uhriutunut miten raskaana oleva pienten lasten äiti oli sen kokkauksen hoitanut ja anoppiaan palvellut..
Mitään sellaista en kirjoittanut. Vastasin yleisellä tasolla siihen uhrivirteen, miten on kamalaa, jos viiskymppinen anoppi joutuu kerran kokkaamaan.
Vastasit muuten viestiin missä minä kirjoitin kahdeksan-yhdeksänkymppisten kokkailusta.
Alue: Aihe vapaa
Olet liian vanha, murteella solkottava tyyppi, jonka kirjoituksista ei ota kukaan selvää. Opettele suomea, ja kirjoittamaan.