Lue keskustelun säännöt.
Suviseurat esitetään mediassa negatiivisena tapatumana mutta pride positiivisessa
27.06.2026 |
Suviseurat on ahdasmielinen ja suvaitsematon, kuvatkin sieltä on harmaita. Pride taas on värikäs, iloinen ja suvaiseva
Näin meihin vaikutetaan
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Raamatun mukaan ylpeys on perisyntien äiti, sillä ylpeydessä ihminen asettaa itsensä Jumalan yläpuolelle tai ei koe tarvitsevansa Häntä. Ylpeys erottaa Jumalasta ja sokaisee ihmisen näkemään oman tarpeensa armolle. Se on kapinaa Jumalan tahtoa vastaan. Raamatun Sananlaskuissa todetaan että ”Ylpeys käy lankeemuksen edellä.”
Nykykielessä ylpeys voidaan ymmärtää myös myönteisesti (esim. terve itsetunto tai ilo omasta onnistumisesta). Jumalankin tuomio kohdistuu nimenomaan itsekeskeiseen korskeuteen ja ylimielisyyteen, ei ns. positiiviseen ylpeyteen.
No niinpä, taivaspaikkoja jaellaan innokkaasti jo maan päällä... ja pidetään omaa uskoa ainoana oikeana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pride ei kuulu kristinuskoon.Jeesuksen sanoin älkää mukautuko tämän maailman menoon.
Niin no "seuroissa" nyt kaikenlaisilla lessuilla ja monilla muillakin lahkoilla on ihan rauhaisa ja tunnelma. Kuuluu ihan käytöstapoihin, että hengellisessä tilaisuudessa tai sen ympärille kootuissa toiminnoissa ei ylenpalttisesti kohelleta. Tuohon kun vielä yhdistyy monella kesälomanvietto ja tuttujen tapaaminen niin tunnelma on korkealla.
Vierailija kirjoitti:
Lestadiolaisuuden, eksklusiivinen seurakuntaoppi, jonka mukaan pelastus ja taivaan porttien avaimet kuuluvat yksinoikeudella vain heidän omalle yhteisölleen, edustaa äärimmäistä hengellistä kapea-alaisuutta ja jyrkkää suvaitsemattomuutta, joka mitätöi miljoonien muiden kristittyjen vilpittömän uskon. Tämä oppi sotii perustavanlaatuisesti kristinuskon yleismaailmallista armokäsitystä vastaan omimalla Jumalan toiminnan vain yhden kulttuurisesti rajoittuneen ryhmän omaisuudeksi, mikä asettaa liikkeen organisaation itse Kristuksen pelastustyön yläpuolelle. Teologisen ylimielisyyden lisäksi tämä näkemys toimii sisäänpäin kääntyneenä kontrollimekanismina, joka käyttää kadotuksella pelottelua ja yhteisöllistä painetta jäsentensä alistamiseen, estää kriittisen ajattelun ja synnyttää vakavaa hengellistä väkivaltaa tekemällä ryhmästä eroamisesta henkisen katastrofin. Eristäytymällä tietoisesti muusta yhteiskunnasta ja leimaamalla ulkopuolisen maailman turmeltuneeksi liike rakentaa keinotekoisia muureja ihmisten välille, kieltäytyy aidosta ekumeenisesta vuoropuhelusta ja asettuu jyrkkään ristiriitaan nyky-yhteiskunnan tasa-arvo-, ihmisoikeus- ja vapauskäsitysten kanssa.
Tällainen teksti pyrkii vastaamaan väitteisiin, mutta välttää vastaleimaamisen ja pitää sävyn napakkana:
Teksti rakentuu pitkälti yleistyksille ja motiivien arvailulle, eikä kuvaa oikeudenmukaisesti vanhoillislestadiolaisia tai heidän elämäänsä.
On totta, että liikkeellä on oma seurakuntaoppinsa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sen jäsenet pitäisivät itseään muita arvokkaampina ihmisinä tai suhtautuisivat muihin vihamielisesti. Kristilliset yhteisöt ovat kautta historian tulkinneet pelastuskysymyksiä eri tavoin, eikä vahva teologinen vakaumus ole sama asia kuin ihmisarvon kieltäminen.
Vanhoillislestadiolaiset tunnetaan Suomessa ennen kaikkea rehellisyydestä, lainkuuliaisuudesta, ahkeruudesta, vastuunkannosta ja poikkeuksellisen vahvasta vapaaehtoistyöstä. He kasvattavat lapsensa tekemään työtä, kunnioittamaan lähimmäisiä ja kantamaan vastuuta omista teoistaan. Yhteiskunta tarvitsee juuri tällaisia ihmisiä – ei siksi, että he olisivat muita parempia, vaan siksi, että heidän elämäntapansa tuottaa paljon hyvää ympärilleen.
Väite siitä, että yhteisö perustuisi pelotteluun, kontrolliin tai kriittisen ajattelun estämiseen, on perusteeton yleistys. Jokaisessa suuressa yhteisössä on yksittäisiä kielteisiä kokemuksia, mutta niiden käyttäminen koko liikkeen määritelmänä on yhtä epäoikeudenmukaista kuin minkä tahansa muun ihmisryhmän leimaaminen yksittäisten tapausten perusteella.
Aito suvaitsevaisuus tarkoittaa myös sitä, että ihmisillä on oikeus uskonnolliseen vakaumukseen silloinkin, kun muut ovat siitä eri mieltä. Jos yhden uskonnollisen yhteisön oppeja saa kutsua automaattisesti hengelliseksi väkivallaksi tai suvaitsemattomuudeksi vain siksi, että ne poikkeavat valtavirrasta, kyse ei ole aidosta moniarvoisuudesta vaan uskonnollisten vähemmistöjen leimaamisesta.
Vanhoillislestadiolaiset ovat osa suomalaista yhteiskuntaa. He käyvät töissä, maksavat veronsa, tekevät vapaaehtoistyötä, auttavat lähimmäisiään ja osallistuvat yhteiskunnan rakentamiseen. He ansaitsevat tulla arvioiduiksi ennen kaikkea tekojensa eikä heistä esitettyjen kärjistettyjen stereotypioiden perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asukaapa muutama vuosi lestadiolaisten keskellä niin näette miten vähän he tavan-luterilaista arvostavat.
Homoista ei ole ikinä ollut mitään haittaa.
-oulunsalolainen
Olisipa Yle kysynyt vaikka siltä isyydestä haaveilevalta nuorelta mieheltä, että ihanko ajattelet, että ehkäistä ei saa eikä voi vaan että tulkoon vaikka 16 lasta, kyllä naisen kroppa sen kestää. ( ei muuten kestä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lestadiolaisuuden, eksklusiivinen seurakuntaoppi, jonka mukaan pelastus ja taivaan porttien avaimet kuuluvat yksinoikeudella vain heidän omalle yhteisölleen, edustaa äärimmäistä hengellistä kapea-alaisuutta ja jyrkkää suvaitsemattomuutta, joka mitätöi miljoonien muiden kristittyjen vilpittömän uskon. Tämä oppi sotii perustavanlaatuisesti kristinuskon yleismaailmallista armokäsitystä vastaan omimalla Jumalan toiminnan vain yhden kulttuurisesti rajoittuneen ryhmän omaisuudeksi, mikä asettaa liikkeen organisaation itse Kristuksen pelastustyön yläpuolelle. Teologisen ylimielisyyden lisäksi tämä näkemys toimii sisäänpäin kääntyneenä kontrollimekanismina, joka käyttää kadotuksella pelottelua ja yhteisöllistä painetta jäsentensä alistamiseen, estää kriittisen ajattelun ja synnyttää vakavaa hengellistä väkivaltaa tekemällä ryhmästä eroamisesta henkisen katastrofin. Eristäytymällä tietoisesti muusta yhteiskunnasta ja leimaamalla ulkopuolisen maailman turmeltuneeksi liike rakentaa keinotekoisia muureja ihmisten välille, kieltäytyy aidosta ekumeenisesta vuoropuhelusta ja asettuu jyrkkään ristiriitaan nyky-yhteiskunnan tasa-arvo-, ihmisoikeus- ja vapauskäsitysten kanssa.
Tällainen teksti pyrkii vastaamaan väitteisiin, mutta välttää vastaleimaamisen ja pitää sävyn napakkana:
Teksti rakentuu pitkälti yleistyksille ja motiivien arvailulle, eikä kuvaa oikeudenmukaisesti vanhoillislestadiolaisia tai heidän elämäänsä.
On totta, että liikkeellä on oma seurakuntaoppinsa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sen jäsenet pitäisivät itseään muita arvokkaampina ihmisinä tai suhtautuisivat muihin vihamielisesti. Kristilliset yhteisöt ovat kautta historian tulkinneet pelastuskysymyksiä eri tavoin, eikä vahva teologinen vakaumus ole sama asia kuin ihmisarvon kieltäminen.
Vanhoillislestadiolaiset tunnetaan Suomessa ennen kaikkea rehellisyydestä, lainkuuliaisuudesta, ahkeruudesta, vastuunkannosta ja poikkeuksellisen vahvasta vapaaehtoistyöstä. He kasvattavat lapsensa tekemään työtä, kunnioittamaan lähimmäisiä ja kantamaan vastuuta omista teoistaan. Yhteiskunta tarvitsee juuri tällaisia ihmisiä – ei siksi, että he olisivat muita parempia, vaan siksi, että heidän elämäntapansa tuottaa paljon hyvää ympärilleen.
Väite siitä, että yhteisö perustuisi pelotteluun, kontrolliin tai kriittisen ajattelun estämiseen, on perusteeton yleistys. Jokaisessa suuressa yhteisössä on yksittäisiä kielteisiä kokemuksia, mutta niiden käyttäminen koko liikkeen määritelmänä on yhtä epäoikeudenmukaista kuin minkä tahansa muun ihmisryhmän leimaaminen yksittäisten tapausten perusteella.
Aito suvaitsevaisuus tarkoittaa myös sitä, että ihmisillä on oikeus uskonnolliseen vakaumukseen silloinkin, kun muut ovat siitä eri mieltä. Jos yhden uskonnollisen yhteisön oppeja saa kutsua automaattisesti hengelliseksi väkivallaksi tai suvaitsemattomuudeksi vain siksi, että ne poikkeavat valtavirrasta, kyse ei ole aidosta moniarvoisuudesta vaan uskonnollisten vähemmistöjen leimaamisesta.
Vanhoillislestadiolaiset ovat osa suomalaista yhteiskuntaa. He käyvät töissä, maksavat veronsa, tekevät vapaaehtoistyötä, auttavat lähimmäisiään ja osallistuvat yhteiskunnan rakentamiseen. He ansaitsevat tulla arvioiduiksi ennen kaikkea tekojensa eikä heistä esitettyjen kärjistettyjen stereotypioiden perusteella.
Tässä siis tekoäly vastasi tekoälylle😅
Vääriä asioita vertaillaan. Enemmän festarit on priden kaltaisia.. Ja suviseurat muiden uskonnollisten tilaisuuksien. Nyt on myös provinssi käynnissä Pohjanmaalla. Miten eroaa suviksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.suomenuutiset.fi/tampereen-kaupunki-ja-hyvinvointialue-main…
Älä saatana tyrkytä persujen mielipidelehteä joka paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suviseuroissa käytetään vähemmän alkoholia, kokaiinia, peukkua ja amfetamiinia kuin pridessä.
Seurataanpa viikonlopun jätevesitutkimuksia Helsingissä ja Kauhavalla
Kannabiksen pössyttely lienee samaa luokkaa. Tupakka (+ mausteet) eivät ole kiellettyjä lestadiolaispiireissä
Tämä on outo piirre heissä. Tupakoidaan jokapaikassa.
Suviksilla saa polttaa vain tupakkapaikoilla.
Vierailija kirjoitti:
https://www.suomenuutiset.fi/tampereen-kaupunki-ja-hyvinvointialue-main…
Kuka lukee persusanomia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lestadiolaisuuden, eksklusiivinen seurakuntaoppi, jonka mukaan pelastus ja taivaan porttien avaimet kuuluvat yksinoikeudella vain heidän omalle yhteisölleen, edustaa äärimmäistä hengellistä kapea-alaisuutta ja jyrkkää suvaitsemattomuutta, joka mitätöi miljoonien muiden kristittyjen vilpittömän uskon. Tämä oppi sotii perustavanlaatuisesti kristinuskon yleismaailmallista armokäsitystä vastaan omimalla Jumalan toiminnan vain yhden kulttuurisesti rajoittuneen ryhmän omaisuudeksi, mikä asettaa liikkeen organisaation itse Kristuksen pelastustyön yläpuolelle. Teologisen ylimielisyyden lisäksi tämä näkemys toimii sisäänpäin kääntyneenä kontrollimekanismina, joka käyttää kadotuksella pelottelua ja yhteisöllistä painetta jäsentensä alistamiseen, estää kriittisen ajattelun ja synnyttää vakavaa hengellistä väkivaltaa tekemällä ryhmästä eroamisesta henkisen katastrofin. Eristäytymällä tietoisesti muusta yhteiskunnasta ja leimaamalla ulkopuolisen maailman turmeltuneeksi liike rakentaa keinotekoisia muureja ihmisten välille, kieltäytyy aidosta ekumeenisesta vuoropuhelusta ja asettuu jyrkkään ristiriitaan nyky-yhteiskunnan tasa-arvo-, ihmisoikeus- ja vapauskäsitysten kanssa.
Tällainen teksti pyrkii vastaamaan väitteisiin, mutta välttää vastaleimaamisen ja pitää sävyn napakkana:
Teksti rakentuu pitkälti yleistyksille ja motiivien arvailulle, eikä kuvaa oikeudenmukaisesti vanhoillislestadiolaisia tai heidän elämäänsä.
On totta, että liikkeellä on oma seurakuntaoppinsa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sen jäsenet pitäisivät itseään muita arvokkaampina ihmisinä tai suhtautuisivat muihin vihamielisesti. Kristilliset yhteisöt ovat kautta historian tulkinneet pelastuskysymyksiä eri tavoin, eikä vahva teologinen vakaumus ole sama asia kuin ihmisarvon kieltäminen.
Vanhoillislestadiolaiset tunnetaan Suomessa ennen kaikkea rehellisyydestä, lainkuuliaisuudesta, ahkeruudesta, vastuunkannosta ja poikkeuksellisen vahvasta vapaaehtoistyöstä. He kasvattavat lapsensa tekemään työtä, kunnioittamaan lähimmäisiä ja kantamaan vastuuta omista teoistaan. Yhteiskunta tarvitsee juuri tällaisia ihmisiä – ei siksi, että he olisivat muita parempia, vaan siksi, että heidän elämäntapansa tuottaa paljon hyvää ympärilleen.
Väite siitä, että yhteisö perustuisi pelotteluun, kontrolliin tai kriittisen ajattelun estämiseen, on perusteeton yleistys. Jokaisessa suuressa yhteisössä on yksittäisiä kielteisiä kokemuksia, mutta niiden käyttäminen koko liikkeen määritelmänä on yhtä epäoikeudenmukaista kuin minkä tahansa muun ihmisryhmän leimaaminen yksittäisten tapausten perusteella.
Aito suvaitsevaisuus tarkoittaa myös sitä, että ihmisillä on oikeus uskonnolliseen vakaumukseen silloinkin, kun muut ovat siitä eri mieltä. Jos yhden uskonnollisen yhteisön oppeja saa kutsua automaattisesti hengelliseksi väkivallaksi tai suvaitsemattomuudeksi vain siksi, että ne poikkeavat valtavirrasta, kyse ei ole aidosta moniarvoisuudesta vaan uskonnollisten vähemmistöjen leimaamisesta.
Vanhoillislestadiolaiset ovat osa suomalaista yhteiskuntaa. He käyvät töissä, maksavat veronsa, tekevät vapaaehtoistyötä, auttavat lähimmäisiään ja osallistuvat yhteiskunnan rakentamiseen. He ansaitsevat tulla arvioiduiksi ennen kaikkea tekojensa eikä heistä esitettyjen kärjistettyjen stereotypioiden perusteella.
Eikös ne tunneta lähinnä taloudellisista huijauksista?
Vierailija kirjoitti:
Pride ei kuulu kristinuskoon.Jeesuksen sanoin älkää mukautuko tämän maailman menoon.
Mikä mahtaa olla se hetki historiassa kun se mukautuminen olisi pitänyt lopettaa. Esimerkiksi amissit kulkevat hevosvankkureilla ja naisilla on aina pää peitettynä. Puhelimia ei ole kuin harvoilla ehdottomien välttämättömyyksien hoitamiseksi nykymaailmassa. He ovat väkisin yrittäneet jämähtää jonnekin 1800-luvulle. Pikkuhiljaa ne lestadiolaiset ainakin mukautuvat. Ei kuljeta enää huivit päässä, jalkapallon MM-kisojakin vähän salaa jotkut vilkuilevat, vaikka periaatteessa senkin katsominen on synniksi saarnattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suviseuroissa käytetään vähemmän alkoholia, kokaiinia, peukkua ja amfetamiinia kuin pridessä.
Seurataanpa viikonlopun jätevesitutkimuksia Helsingissä ja Kauhavalla
Kannabiksen pössyttely lienee samaa luokkaa. Tupakka (+ mausteet) eivät ole kiellettyjä lestadiolaispiireissä
Tämä on outo piirre heissä. Tupakoidaan jokapaikassa.
Suviksilla saa polttaa vain tupakkapaikoilla.
Juu, mutta jo nuoret polttavat, hyi hyi.
Vierailija kirjoitti:
Pride ei kuulu kristinuskoon.Jeesuksen sanoin älkää mukautuko tämän maailman menoon.
Fiksut homotkaan eivät pridetä.
Vierailija kirjoitti:
Kun suviseuroista kirjoitetaan, lehdestä löytyy myös juttu ex-suviseuralaisesta, joka kertoo miten hirveän kurjaa elämä oli. Kun kirjoitetaan Pridestä, ei löydy vastaavaa juttua esim. detransitioituneesta tyypistä.
Mun puolesta molemmat porukat saavat juhlia ihan vapaasti, mutta median hyvin yksiääninen vaikuttaminen on ilmiönä erittäin kiinnostava. Pistää miettimään, mitä kaikkia muita asioita meille kerrotaan vastaavan suodattimen läpi.
Aika monta aihetta tulee mieleen ihan heti joita on suodatettu/ suodatetaan.
Siksi syntyi riippumaton journalismi aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suviseuroissa on aivopestyjä lapsia, jotka ovat kasvaneet nuoriksi aikuisiksi.
Peloteltu lapsesta saakka kadotukseen joutumisella, itsen ja muiden. Ihan kamalaa.
Synnit saa anteeksi.
Uskontoja noi on kumpikin. Pride ehkä kiihkoilevampi.