Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko autisteja?
Kommentit (161)
Voisiko mielestäsi autistit olla osa yhteiskuntaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisten mielestä olen, mutten saanut diagnoosia. Ehkä sanoitan itseäni huonosti, koska kieli ei ole täsmällistä.
Vierailija kirjoitti:
Jussi Halla-aho on!
Kommari hiljaa! Jussi on oikea ihminen!
Autistivammaiset pakkohoitoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autistien seurassa on keskimäärin huomattavasti helpompaa kuin ei-autistien.
Luulen että olen, mutta en ole lähtenyt hakemaan diagnoosia, kun pärjään ihan hyvin.
Törmäsin autismiin 90-luvulla kun olin teini ja vaikka kaikki lehtijutut koski miespuolisia autisteja, tunnistin että nyt kuulostaa siltä että mun outoudelleni on olemassa nimi. Olen siis ollut lapsesta asti vähän outolintu, joka ei sovi mihinkään joukkoon. Yhden kaverin kanssa sujui kaksistaan leikit, mutta ryhmässä en osannut toimia. Tarkkailin ihmisiä ja yritin opetella toimimaan samalla lailla, mutta en ymmärtänyt kirjoittamattomia sääntöjä kuinka pitää toimia, en ymmärtänyt sarkasmia (siihen en ollut kotona ikinä törmännyt että sanotaan mitä ei tarkoiteta) ja olin kaikin puolin vääränlainen. Olin helppo kiusattava, kun kotona en ollut ikinä oppinut että on ok sanoa joskus myös vastaan.
Vielä aikuisenakin on vaikea sanoa ei jos joku painostaa. Mutta olen opetellut pärjäämään kohtalaisesti. Hankin ammatin erityiskiinnostuskohteestani matematiikasta, joten pärjään ihan hyvin rahallisesti. Lapsiakin on, vaikka ensin olin ajatellut että en hanki kun autismi on selvästi perinnöllistä. Toinen lapsista on varmaankin neurotyypillinen ja toinen ehkä lievästi kirjoilla. Uskon molempien pärjäävän elämässään, kumpikaan ei ole tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autistivammaiset pakkohoitoon...
Sori. Pitää tehdä töitä, en kerkiä pakkohoitoon. Mene itse jos ehdit paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko mielestäsi autistit olla osa yhteiskuntaa?
Autistinkin asuminen ja ruoka maksaa, joten ihan pitää itse rahansa tienata. Toki niitäkin on, jotka ei kykene töihin tai ei saa töitä, mutta esimerkiksi itse teen ihan normaalisti elantoni eteen töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko mielestäsi autistit olla osa yhteiskuntaa?
No väistämättähän me ollaan, ei meille mitään erillistä yhteiskuntaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Hilter olisi 2026, niin autistit päätyisivät uuniin. Ei ole tervettä se niiden hyysääminen.
Minusta ei ole tervettä, että sinä toivoisit minun ja lasteni ja puolisoni ja vanhempieni ja ystävieni tappamista.
En toivo. Tulkitset viestini taas ihan omien tarpeittesi mukaan. Oletko demari?
En ole demari. Mitäpä sitten tarkoitit tuolla? Että ei ole tervettä n at si en hyysääminen?
Että ei tarvitse hyysätä kaikessa, kun aikuisena ei voi elää pumpulikuplan sisällä, mutta en kyllä henk. koht. kannata mitään eugeniikkaa. Voisit vähän koittaa ajatella ennen kuin tuomitset.
Se "hyysääminen" mahdollistaa sen, että voidaan aikuisena jotenkin pärjätä.
“Se "hyysääminen" mahdollistaa sen, että voidaan aikuisena jotenkin pärjätä. “
miten meita hyysataan? Olen autisti enka saa mitaan apua mistaan.
Siis eihän meitä hyysätäkään, mutta oletan, että tuossa tarkoitettiin esim. autistisen lapsen saamia mahdollisia sopeutuksia koulussa, ja sitä, miten autistista lasta kasvatetaan yrittäen välttää jatkuvaa hermoston ylikuormittumista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli autisti, minä olen autismi, lapseni on autisti. Eri asteikolla.
Itselläni oli nuorena vaikeuksia esim lukea rivien välistä, en ymmärtänyt vitsejä. Aina ollut sairaaloinen kiinnostus numeroihin ja tilastoihin. Muiden tunteiden tulkinta työelämässä ollut vaikeaa, minua on pidetty kylmanä. Olen kyllä pärjännyt työelämässä todella hyvin, teknisessä ammatissa. Esimmäinen avioliitto kariutui, toisen kanssa ollut jo helpompaa. Uskon autismini oleva aika lievää, minulla ei ole diagnoosia, lapsellani on.
Ja suku vain jatkuu. Tämän takia kannatankin pakkosterilisaatiota.
Ihmiskunnalle ei aivan varmasti tekisi hyvää, jos autisteja ei enää olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni haluaa olla sitä ja tätä, tehdä itsestä erikoisen edes jollakin tavalla. Saada huomiota, kun taidot ja itse asiassa pitkäjänteisyys luoda vankka kokemukseen perustuva tieto- ja taitotaso puuttuu. Kaikki mulle heti. Sitten keksitään erilaisia tapoja saada huomiota, esim. olen autisti (siksi en pysty johonkin tai toimin näin). Itsekeskeisyystarpeeseen on luotu myös erilaisia alustoja, esim. Linkedin, jossa voi esiintyä jonkin asian tai alueen "nopeana asiantuntijana", jotkut jopa kehuvat itseään näillä alustoilla. Ja toivotaan nopeita pakkkioita ja hyväksyntää, huomioita peukutuksilla. No, ei se keneltäkään pois ole, vaikka lapsellista, mutta joillekin hyvää terapiaa "joku tykkää minusta".
Joo, vauva haluaa huomiota itseensä kun ei käännä päätään sinne missä muut perheen lapset leikkivät, leikki-ikäinen kerjää huomiota, kun ei reagoi nimeensä ja dinosauruskädet lapsilla ovat silkkaa huomionhakua!
Mutta ne ei kirjoittele tänne. Täällä pyörii itseänsä erikoiseksi diagnosoivat huomionhakuiset tyypit. Vakavasti tuntevat tarvitsevat toisenlaista, ammattitukea eivätkä vauvan palstatukea. Puuttuuko elämästä jotain, ehkäpä läheinen, jolta saisi kehumista ja omantunnon kohotusta.
Miksi luulet, että tänne kirjoittelevat aikuiset autistit ei olisi ihan oikeita autisteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen autisti ja sehän näkyy siinä, että minulla on pakkomielle keskittyä muutamaan harvaan asiaan. Niitä teen sitten työkseni ja voitan 6-0 neurotyypilliset koska heillä ei ole samanlaista intoa panostaa kaikkensa siihen mitä tekevät ammatikseen. Maksan samalla parin neurotyypillisen tai vaikka autistisen tuet verorahoina.
Sosiaaliset suhteet ovat hankalia, mutta pärjään tosi hyvin kun ympärillä on muutama turvallinen tuttu. Olen ollut naimisissa selvästi yli 25 vuotta. Sitä ennen minulla oli useita seurustelusuhteita menossa yhtä aikaa, etenin suhteissa turhan nopeasti ja en jaksanut taistella suhteen eteen jos kumppani hermostui johonkin tekemääni tai tekemättä jättämiseeni.
Olen matemaattisesti häiritsevän lahjakas. Se vaikeuttaa elämää, mutta toisaalta työpaikalla on suuri etu. Ja totta tosiaan, iso osa maailman tunnetuimmista matemaatikoista on autismin kirjolla.
Olen välistä levoton, jos aivot ei saa mielekästä tekemistä. Pienikin määrä viinaa tekee minusta Duracell pupun. Siihen päälle se, että yksi mielenkiinnon kohtaistani oli treenata salilla aivan järkyttävästi. Eli mahdoton perusvauhti, päälle viinaa, fyysisesti ja henkisesti järkkymätön luotto, ihan varmasti sinkkuna en ollut enää aamuyöstä jos alkuillasta olin. Ja samanlaiset Duracell naiset ne mukaan lähti. Myöhemmin ymmärsin lopettaa viinan juonnin kokonaan ja pystyin kontrolloimaan itseäni (psykologinen maskaus). Eli nykyään olen periaatteessa ihan tavallinen, mutta matemaattisesti lahjakas, mutta kyllä se vaatii itsensä rankkaa kontrollointia. Henkisesti välistä aivan loppu, mutta olisi tässä voinut käydä paljon huonomminkin!
Ja Duracell pupu tarinaan jatkoksi, että olen käynyt pari viikkoa Kempeleessä autisteille tarkoitetulla kurssilla. Oli tosi kiva tavata muita ja havaita kuinka erilaisia olemme. Mutta on joukossa tosi monta tosi lahjakasta, joille koulun sosiaaliset tilanteet ovat tosi vaikeita vaikka muuten pärjäävät erinomaisesti. Ja sitten on niitä, jotka saavat aistiärsykkeitä niin paljon, että koulunkäynnistä ei tule mitään. Ennen heistä oli tehty "häiriköitä".
Ei me olla yksi homogeeninen ryhmä. Ei olla kuitenkaan sairaita, ollaan erilaisia aivojen toiminnan osalta. Minun tekisi ennemmin mieli kysyä, miltä tuntuu olla oikeasti johonkin elintasosairauteen sairastunut. Ja miltä tuntuu, kun joku haluaa yhteiskunnasta pois autistit ja todennäköisesti myös sairaat? En kysy, koska historia kertoo millaista oli esimerkiksi Saksassa missä haluttiin luoda "terve" kansakunta. Sitä en halua Suomeen luoda.
No varmaan vähän. Olen aina ollut huono (melkein) kaikessa. En osa solmia ihmissuhteita, työllistyä kunnolla yms.
Princetonin yliopisto teki löytöjä vuonna 2025 ja esitti että on olemassa neljää eri autismin tyyppiä jotka ilmeilevät eri tavoin.
Esim tuossa: https://www.sciencedaily.com/releases/2025/07/250724040455.htm
En ole autisti, mutta ammattiauttaja yritti pakottaa autismidiagnoosia jokunen vuosi sitten. Tiedän, etten ole autisti. Minulla on kyllä PTSD ja paha OCD ja hyvin jäykkiä persoonallisuuden piirteitä.
Mutta; elän autistin kanssa ja se jos mikä todella muistuttaa, etten ole itse kirjolla.
Alue: Aihe vapaa
En ole onneksi!