Lue keskustelun säännöt.
Pride tekopenis-kurssi lapsille
25.06.2026 |
Vihervasemmistolainen sukupuolisekavuutta levittävä Pride opettaa tekopenisten tekoa 13 vuotiaille lapsille suunnatulla kurssilla.
Luulin jo nähneeni kaiken mutta erehdyin.
https://pride.fi/tapahtuma/packer-ja-packer-pussin-ompelutyopaja-nuoril…
Kommentit (2965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tässä tullut sopivasti uusi perustelu leikata vähän lisää järjestöiltä rahaa. Kyllä niitä varmaan voi fiksumminkin käyttää kuin rahoittaa penisten askartelua.
Arveletko 10 hengen muutaman tunnin kestävän ompelutyöpajan järjestämisen vievän paljonkin rahaa?
No, ehkä senkin rahan olisi voinut käyttää järkevämmin ja järkevämpään kurssiin. Olisi ehkä ollut enemmän tarvetta ja osanottajiakin. Mieluummin runsaampi osanotto useammalle nuorelle muuntyyppisellä kurssilla. Nyt kun kaikesta turhasta pitäisi leikata. Silloin jokainen huuhaajuttu on liikaa. Kun otetaan todella heikko-osaisiltakin tarpeellisesta ja jopa pakollisesta.
Minusta näinä vaikeina aikoina, kuten hallituskin joka kerta muistuttaa, penis-kurssi jos mikä on turhaa kulua.
Eläkeläisten, mt-kuntoutujien, erilaisten sairaiden, lasten, nuorten jne. perinteisistä virikkeistä on napattu rahaa pois. Silloin tämä peniskurssi tuntuu oudolta valinnalta prioriteettina.
No tämä oli sellainen työpaja, mitä nuoret oli itse toivoneet.
Jos tuolle linjalle lähdetään kuin sinä, niin varmaan aina löytyisi joku tärkeämpi kohde jokaiselle sentille, ja oikeastaan mitään ikinä ei voitais järjestää.
Sairaiden pedofiilitransujen vetämiä tekopenistyöpajoja lapsille ei ainakaan pidä järjestää.
Sellaisia ei onneksi ole järjestettykään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä parikymmentä vuotta sitten sukupuolen korjausta hakevia henkilöitä oli hyvin pieni joukko. Nämä kärsivät niin vakavasta sukupuolidysforiasta, että hormoni- ja leikkaushoito katsottiin välttämättömäksi itsemurhan estämiseksi. Vuonna 2004 Suomessa oli noin 50 transitiota hakenutta henkilöä (Mediuutiset 12.8.2005): Vuonna 2020 heitä oli noin 950 (ylilääkäri Riittakerttu Kaltialan haastattelu, Ilta-Sanomat 3.7.2021). Yhtä nopea tai vieläkin nopeampi kasvu on tapahtunut muissakin länsimaissa.
Kaikkein nopeimmin kasvava alaryhmä sukupuolikorjauksen hakijoissa ovat psyykkisistä kasvuongelmista kärsivät lapset ja nuoret, joista suurin osa on tyttöjä. Heidän kohdallaan on vaarana ajautuminen hormonihoitoihin ja leikkauksiin, jotka olisivat peruuttamattomia ja johtaisivat vakaviin ongelmiin kuten hedelmättömyyteen. Tutkimusten mukaan nuorten kokema sukupuolidysforia menee 90 %:lla tapauksista itsestään ohi, jos heidän annetaan kasvaa rauhassa ilman painostusta.
Uusi transliike, joka on eräänlainen uskonnollinen kultti, on koonnut näitä nuoria siipiensä suojaan, ja luvannut kaikkien heidän ongelmiensa ratkeavan hormonihoitojen ja sukupuolielinten leikkausten seurauksena. Tämä tekopeniskurssi on yksi pahimmista groomauksen muodoista. Eikö Suomessa todellakaan ole lakia, joka suojelisi lapsia.
Tämähän kohtuu ihan siitä että nykyään heille on paikka, jossa ammattilaisten kanssa asioita selvitellä. Sehän on hyvä asia, vai eikö muka? Eihän se että asioita käsitellään ja hoitoa kohdennetaan oikein tarvittaessa, ole sitä etteikö saisi ihan rauhassa identiteetriään ja elämäänsä rakentaa. Sehän on sitä ettei tarvitse yksin sitä tehdä.
Mitä nämä tälläiset sukupuolenkirjon anmmattilaiset ovat kun hetki sitten näitä ei olisi voinut edes kuvitella?? Tähän koko kyseisen tutkimuksen saama vyörymäinen kritiikki uusmedioissa kohdistuu; jo naistutkimuksen nimen alla se herätti paljon kummastelua ja paheksuntaa, jos nähtiin sen avoin ideologisuus yhteiskuntaa muokkaavana pyrintönä aina kielen peukalointia myöten.
Kaikki jostain suunniteltu ja toteutettu lasketaan ihmisten yleisen välinpitämättömyyden, mukavuudenhalun, tietämättömyyden ja laumasieluisuustaipumuksen varaan, joiden vahvistumista on myös tuettu viime vuosikymmenet. Ettemme näkisi mitä meille tehdään tai mitä meiltä otetaan pois.
Miten niin ei voinut edes kuvitella? Trans-diagnooseja on tehty Suomessakin vuosikymmeniä. Se mikään uusi asia ole. Transpoli laitettiin pystyyn kuten esim. kipupolit yms., jotta palvelun saa yhdestä paikasta. Mikä siinä on huono asia?
Valitettavasti Suomessa tuo keskittäminen kahteen poliin on itse asiassa huono asia. Yksittäisillä lääkäreillä on valtavasti valtaa ja tällä hetkellä hoitoa värittää heidän henkilökohtaiset asenteensa vahvasti, ei tutkimus, tiede tai laajempi lääketieteellinen ymmärrys aiheesta.
Nimenomaan keskittämällä tämä estetään kun niitä diagnooseja ei tee joku asenteellinen vanhoillinen lääkäri perähikiällä. Mistä keksit että transpolilla ammattilaiset olisivat asenteellisia tai vähemmän tieteeseen tukeutuvia? Tottakai koulutus ja valvontakin on parempaa keskitetysti.
Miltä kantilta olet seurannut asiaa? Itse läheisen ihmisen polkua seuranneena olen ihmetellyt miten sivistysvaltio Suomessa voi tapahtua tällaista. Miksi yksittäisten ihmisten mielipiteet ja asenteet saavat vaikuttaa kokonaisen ihmisryhmän terveydenhoitoon. Miksi kansainvälisiä suosituksia ei noudateta?
Aha. Kerro lisää. Mitäs suosituksia ei noudateta?
Tutkimusjaksot ovat monin verroin piempiä kuin suositukset. Tutkimuksiin pääsy on huomattavasti hitaampaa kuin suositukset. Diagnoosina tutkitaan transsukupuolisuutta, vaikka muualla se on gender incogruence.
Tutkimuksissa kysellään epäolennaisia tungettelevia kysymyksiä (erityisesti nuorten puolella). Nämä ovat siis sellaisia, että niitä ei kysytä minkään suosituksen perusteella ja ne on ihan Suomessa itse keksitty lisätä sinne diagnosointiprosessiin. Nuorista käytetään myös nimiä, joita heillä ei ole ollut vuosiin käytössä. Diagnoosiin vaaditaan sukupuolinormatiivisuutta. Muualla samanaikaiset mielenterveyden ongelmat eivät ole este tutkimukselle ja hoidolle, vaan niitä hoidetaan samanaikaisesti. Sivuhuomiona onko ihme, jos transihmisille on esim. masennusta, kun esim. heidän tutkimuksensa ja hoitonsa on niin luokattoman surkeaa. Nämä nyt ekana tulee mieleen.
Nuorten polille on 13 v. ikäraja. Se ei perustu yhtään mihinkään, vaan on ihan mielivaltainen rajaus. Ei käytössä tyyliin missään muualla kuin Suomessa.
Tämä ei tarkoita, että kannattaisin mitään hoitoja sen ikäisille, kun joku alkaa varmasti sitä tässä rääkymään, mutta kyllähän sen rajauksen nyt pitäisi johonkin perustua, tutkimukseen tai suositukseen.
12-15-vuotiaita pidetään varhaisnuorina, eli kyllähän tuo 13 v vaikuttaisi olevan siitä ihan looginen keski-arvo. Ja kansainvälisestihän teini-ikä usein määritellään 13 vuodesta ylöspäin (thirteen, fourteen, fifteen...).
Keskiarvo mille? Sukupuoliristiriitaa voi kokea jo varhaislapsuudessa. Ei muissa maissa ole ikärajaa sille milloin nämä lapset ja nuoret voi saada asiantuntevaa apua (tosin Suomessa sinne polille pääsy ei oikein ole ratkaisu siihenkään). Eihän toi just perustu yhtään mihinkään.
No esiin nostamallesi nuorten transpolille. Suomen hoitojärjestelmässä transpoliklinikoiden toiminta on rajattu diagnosointiin ja lääketieteellisiin hoitoihin, joita ei lääketieteellisten ja psykologisten linjausten vuoksi aloiteta ennen murrosikää.
13 vuoden ikäraja ei ole mielivaltainen, vaan se on tarkkaan harkittu raja kahdestakin tärkeästä syystä:
1. Biologinen syy (murrosikä): Lääketieteelliset hoidot, kuten murrosiän jarrutushoidot, voivat tulla kyseeseen vasta silloin, kun kehon omat fyysiset murrosikämuutokset alkavat. Tämä tapahtuu keskimäärin 13 vuoden iässä. Sitä ennen transpoliklinikan lääketieteellisille tutkimuksille ei ole hoidollista tarvetta.
2. Psykologinen syy (identiteetin vakiintuminen): Lapsuudessa koettu sukupuoliristiriita on usein joustavaa ja saattaa muuttua. Tutkimusten mukaan suuri osa lapsuuden sukupuoliahdistuksesta helpottaa murrosiän alkaessa. 13 vuoden iässä nuoren kyky hahmottaa ja sanoittaa omaa identiteettiään pitkäjänteisesti on kehittynyt sellaiseksi, että diagnosointi ja tutkimukset ovat luotettavampia.
Ikäraja on siis suoraan sidottu lapsen kasvuun ja kehon biologisiin muutoksiin, ei keksittyyn ja mielivaltaiseen lukuun.
Nuorempia lapsia autetaan siksi peruspalveluissa, koska niissä keskitytään arjen sosiaaliseen ja psyykkiseen tukeen lääketieteellisten arvioiden sijaan.
Tämän läheiseni auttaja peruspalveluissa eli käytännössä perheneuvolassa sanoi ensitöikseen, ettei tiedä aiheesta oikein yhtään mitään. Suomessa ei käytännössä ole terveydenhoitoa alle 13-vuotiaille tässä asiassa. Ja sitten ihmetellään, kun kansalaisjärjestöt yrittävät tukea heitä. Mitäpä jos nää asiat hoidettaisiin siellä terveydenhoidon ammattilaisten toimesta oikeasti.
Tiedät myös varsin hyvin, että suurella osalla murrosikä alkaa ennen 13 ikävuotta. Tuo mielivaltainen rajaus ei siis voi mitenkään olla heidän etunsa tai suositusten mukainen.
13 vuotiaat eivät tarvitse transhoitoja. Eikä heidän kuulu sellaisia asioita edes pohtia.
Mitäs teet, jos 13-vuotias pohtii sellaisia?
Sanon että pohtii jotain muuta.
Minä kysyisin että mistä on saanut ajatuksen tuollaisesta. Arvostelematta yhtään. Mutta haluaisin tietää mistä nämä ajatukset syötetään.
Lisäksi, eikö olisi parempi, jos lapsesta olisi alan ammattilaisen kirjauksia aivan alusta asti. Sen sijaan, että nyt esim.14 v. muistelee kymmenen vuoden takaisia asioita ja haastatellaan vanhempia. Useinhan tuolla tutkimuksissa noille on myös ihan sama onko lapsen kokemus jatkunut vaikka 10 vuotta.
Mistä alusta asti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä parikymmentä vuotta sitten sukupuolen korjausta hakevia henkilöitä oli hyvin pieni joukko. Nämä kärsivät niin vakavasta sukupuolidysforiasta, että hormoni- ja leikkaushoito katsottiin välttämättömäksi itsemurhan estämiseksi. Vuonna 2004 Suomessa oli noin 50 transitiota hakenutta henkilöä (Mediuutiset 12.8.2005): Vuonna 2020 heitä oli noin 950 (ylilääkäri Riittakerttu Kaltialan haastattelu, Ilta-Sanomat 3.7.2021). Yhtä nopea tai vieläkin nopeampi kasvu on tapahtunut muissakin länsimaissa.
Kaikkein nopeimmin kasvava alaryhmä sukupuolikorjauksen hakijoissa ovat psyykkisistä kasvuongelmista kärsivät lapset ja nuoret, joista suurin osa on tyttöjä. Heidän kohdallaan on vaarana ajautuminen hormonihoitoihin ja leikkauksiin, jotka olisivat peruuttamattomia ja johtaisivat vakaviin ongelmiin kuten hedelmättömyyteen. Tutkimusten mukaan nuorten kokema sukupuolidysforia menee 90 %:lla tapauksista itsestään ohi, jos heidän annetaan kasvaa rauhassa ilman painostusta.
Uusi transliike, joka on eräänlainen uskonnollinen kultti, on koonnut näitä nuoria siipiensä suojaan, ja luvannut kaikkien heidän ongelmiensa ratkeavan hormonihoitojen ja sukupuolielinten leikkausten seurauksena. Tämä tekopeniskurssi on yksi pahimmista groomauksen muodoista. Eikö Suomessa todellakaan ole lakia, joka suojelisi lapsia.
Tämähän kohtuu ihan siitä että nykyään heille on paikka, jossa ammattilaisten kanssa asioita selvitellä. Sehän on hyvä asia, vai eikö muka? Eihän se että asioita käsitellään ja hoitoa kohdennetaan oikein tarvittaessa, ole sitä etteikö saisi ihan rauhassa identiteetriään ja elämäänsä rakentaa. Sehän on sitä ettei tarvitse yksin sitä tehdä.
Mitä nämä tälläiset sukupuolenkirjon anmmattilaiset ovat kun hetki sitten näitä ei olisi voinut edes kuvitella?? Tähän koko kyseisen tutkimuksen saama vyörymäinen kritiikki uusmedioissa kohdistuu; jo naistutkimuksen nimen alla se herätti paljon kummastelua ja paheksuntaa, jos nähtiin sen avoin ideologisuus yhteiskuntaa muokkaavana pyrintönä aina kielen peukalointia myöten.
Kaikki jostain suunniteltu ja toteutettu lasketaan ihmisten yleisen välinpitämättömyyden, mukavuudenhalun, tietämättömyyden ja laumasieluisuustaipumuksen varaan, joiden vahvistumista on myös tuettu viime vuosikymmenet. Ettemme näkisi mitä meille tehdään tai mitä meiltä otetaan pois.
Miten niin ei voinut edes kuvitella? Trans-diagnooseja on tehty Suomessakin vuosikymmeniä. Se mikään uusi asia ole. Transpoli laitettiin pystyyn kuten esim. kipupolit yms., jotta palvelun saa yhdestä paikasta. Mikä siinä on huono asia?
Valitettavasti Suomessa tuo keskittäminen kahteen poliin on itse asiassa huono asia. Yksittäisillä lääkäreillä on valtavasti valtaa ja tällä hetkellä hoitoa värittää heidän henkilökohtaiset asenteensa vahvasti, ei tutkimus, tiede tai laajempi lääketieteellinen ymmärrys aiheesta.
Nimenomaan keskittämällä tämä estetään kun niitä diagnooseja ei tee joku asenteellinen vanhoillinen lääkäri perähikiällä. Mistä keksit että transpolilla ammattilaiset olisivat asenteellisia tai vähemmän tieteeseen tukeutuvia? Tottakai koulutus ja valvontakin on parempaa keskitetysti.
Miltä kantilta olet seurannut asiaa? Itse läheisen ihmisen polkua seuranneena olen ihmetellyt miten sivistysvaltio Suomessa voi tapahtua tällaista. Miksi yksittäisten ihmisten mielipiteet ja asenteet saavat vaikuttaa kokonaisen ihmisryhmän terveydenhoitoon. Miksi kansainvälisiä suosituksia ei noudateta?
Aha. Kerro lisää. Mitäs suosituksia ei noudateta?
Tutkimusjaksot ovat monin verroin piempiä kuin suositukset. Tutkimuksiin pääsy on huomattavasti hitaampaa kuin suositukset. Diagnoosina tutkitaan transsukupuolisuutta, vaikka muualla se on gender incogruence.
Tutkimuksissa kysellään epäolennaisia tungettelevia kysymyksiä (erityisesti nuorten puolella). Nämä ovat siis sellaisia, että niitä ei kysytä minkään suosituksen perusteella ja ne on ihan Suomessa itse keksitty lisätä sinne diagnosointiprosessiin. Nuorista käytetään myös nimiä, joita heillä ei ole ollut vuosiin käytössä. Diagnoosiin vaaditaan sukupuolinormatiivisuutta. Muualla samanaikaiset mielenterveyden ongelmat eivät ole este tutkimukselle ja hoidolle, vaan niitä hoidetaan samanaikaisesti. Sivuhuomiona onko ihme, jos transihmisille on esim. masennusta, kun esim. heidän tutkimuksensa ja hoitonsa on niin luokattoman surkeaa. Nämä nyt ekana tulee mieleen.
Nuorten polille on 13 v. ikäraja. Se ei perustu yhtään mihinkään, vaan on ihan mielivaltainen rajaus. Ei käytössä tyyliin missään muualla kuin Suomessa.
Tämä ei tarkoita, että kannattaisin mitään hoitoja sen ikäisille, kun joku alkaa varmasti sitä tässä rääkymään, mutta kyllähän sen rajauksen nyt pitäisi johonkin perustua, tutkimukseen tai suositukseen.
12-15-vuotiaita pidetään varhaisnuorina, eli kyllähän tuo 13 v vaikuttaisi olevan siitä ihan looginen keski-arvo. Ja kansainvälisestihän teini-ikä usein määritellään 13 vuodesta ylöspäin (thirteen, fourteen, fifteen...).
Keskiarvo mille? Sukupuoliristiriitaa voi kokea jo varhaislapsuudessa. Ei muissa maissa ole ikärajaa sille milloin nämä lapset ja nuoret voi saada asiantuntevaa apua (tosin Suomessa sinne polille pääsy ei oikein ole ratkaisu siihenkään). Eihän toi just perustu yhtään mihinkään.
No esiin nostamallesi nuorten transpolille. Suomen hoitojärjestelmässä transpoliklinikoiden toiminta on rajattu diagnosointiin ja lääketieteellisiin hoitoihin, joita ei lääketieteellisten ja psykologisten linjausten vuoksi aloiteta ennen murrosikää.
13 vuoden ikäraja ei ole mielivaltainen, vaan se on tarkkaan harkittu raja kahdestakin tärkeästä syystä:
1. Biologinen syy (murrosikä): Lääketieteelliset hoidot, kuten murrosiän jarrutushoidot, voivat tulla kyseeseen vasta silloin, kun kehon omat fyysiset murrosikämuutokset alkavat. Tämä tapahtuu keskimäärin 13 vuoden iässä. Sitä ennen transpoliklinikan lääketieteellisille tutkimuksille ei ole hoidollista tarvetta.
2. Psykologinen syy (identiteetin vakiintuminen): Lapsuudessa koettu sukupuoliristiriita on usein joustavaa ja saattaa muuttua. Tutkimusten mukaan suuri osa lapsuuden sukupuoliahdistuksesta helpottaa murrosiän alkaessa. 13 vuoden iässä nuoren kyky hahmottaa ja sanoittaa omaa identiteettiään pitkäjänteisesti on kehittynyt sellaiseksi, että diagnosointi ja tutkimukset ovat luotettavampia.
Ikäraja on siis suoraan sidottu lapsen kasvuun ja kehon biologisiin muutoksiin, ei keksittyyn ja mielivaltaiseen lukuun.
Nuorempia lapsia autetaan siksi peruspalveluissa, koska niissä keskitytään arjen sosiaaliseen ja psyykkiseen tukeen lääketieteellisten arvioiden sijaan.
Tämän läheiseni auttaja peruspalveluissa eli käytännössä perheneuvolassa sanoi ensitöikseen, ettei tiedä aiheesta oikein yhtään mitään. Suomessa ei käytännössä ole terveydenhoitoa alle 13-vuotiaille tässä asiassa. Ja sitten ihmetellään, kun kansalaisjärjestöt yrittävät tukea heitä. Mitäpä jos nää asiat hoidettaisiin siellä terveydenhoidon ammattilaisten toimesta oikeasti.
Tiedät myös varsin hyvin, että suurella osalla murrosikä alkaa ennen 13 ikävuotta. Tuo mielivaltainen rajaus ei siis voi mitenkään olla heidän etunsa tai suositusten mukainen.
13 vuotiaat eivät tarvitse transhoitoja. Eikä heidän kuulu sellaisia asioita edes pohtia.
Mitäs teet, jos 13-vuotias pohtii sellaisia?
Sanon että pohtii jotain muuta.
Minä kysyisin että mistä on saanut ajatuksen tuollaisesta. Arvostelematta yhtään. Mutta haluaisin tietää mistä nämä ajatukset syötetään.
Ja ilmoitus lastensuojeluviranomaiselle, kouluun ja poliisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä parikymmentä vuotta sitten sukupuolen korjausta hakevia henkilöitä oli hyvin pieni joukko. Nämä kärsivät niin vakavasta sukupuolidysforiasta, että hormoni- ja leikkaushoito katsottiin välttämättömäksi itsemurhan estämiseksi. Vuonna 2004 Suomessa oli noin 50 transitiota hakenutta henkilöä (Mediuutiset 12.8.2005): Vuonna 2020 heitä oli noin 950 (ylilääkäri Riittakerttu Kaltialan haastattelu, Ilta-Sanomat 3.7.2021). Yhtä nopea tai vieläkin nopeampi kasvu on tapahtunut muissakin länsimaissa.
Kaikkein nopeimmin kasvava alaryhmä sukupuolikorjauksen hakijoissa ovat psyykkisistä kasvuongelmista kärsivät lapset ja nuoret, joista suurin osa on tyttöjä. Heidän kohdallaan on vaarana ajautuminen hormonihoitoihin ja leikkauksiin, jotka olisivat peruuttamattomia ja johtaisivat vakaviin ongelmiin kuten hedelmättömyyteen. Tutkimusten mukaan nuorten kokema sukupuolidysforia menee 90 %:lla tapauksista itsestään ohi, jos heidän annetaan kasvaa rauhassa ilman painostusta.
Uusi transliike, joka on eräänlainen uskonnollinen kultti, on koonnut näitä nuoria siipiensä suojaan, ja luvannut kaikkien heidän ongelmiensa ratkeavan hormonihoitojen ja sukupuolielinten leikkausten seurauksena. Tämä tekopeniskurssi on yksi pahimmista groomauksen muodoista. Eikö Suomessa todellakaan ole lakia, joka suojelisi lapsia.
Tämähän kohtuu ihan siitä että nykyään heille on paikka, jossa ammattilaisten kanssa asioita selvitellä. Sehän on hyvä asia, vai eikö muka? Eihän se että asioita käsitellään ja hoitoa kohdennetaan oikein tarvittaessa, ole sitä etteikö saisi ihan rauhassa identiteetriään ja elämäänsä rakentaa. Sehän on sitä ettei tarvitse yksin sitä tehdä.
Mitä nämä tälläiset sukupuolenkirjon anmmattilaiset ovat kun hetki sitten näitä ei olisi voinut edes kuvitella?? Tähän koko kyseisen tutkimuksen saama vyörymäinen kritiikki uusmedioissa kohdistuu; jo naistutkimuksen nimen alla se herätti paljon kummastelua ja paheksuntaa, jos nähtiin sen avoin ideologisuus yhteiskuntaa muokkaavana pyrintönä aina kielen peukalointia myöten.
Kaikki jostain suunniteltu ja toteutettu lasketaan ihmisten yleisen välinpitämättömyyden, mukavuudenhalun, tietämättömyyden ja laumasieluisuustaipumuksen varaan, joiden vahvistumista on myös tuettu viime vuosikymmenet. Ettemme näkisi mitä meille tehdään tai mitä meiltä otetaan pois.
Miten niin ei voinut edes kuvitella? Trans-diagnooseja on tehty Suomessakin vuosikymmeniä. Se mikään uusi asia ole. Transpoli laitettiin pystyyn kuten esim. kipupolit yms., jotta palvelun saa yhdestä paikasta. Mikä siinä on huono asia?
Valitettavasti Suomessa tuo keskittäminen kahteen poliin on itse asiassa huono asia. Yksittäisillä lääkäreillä on valtavasti valtaa ja tällä hetkellä hoitoa värittää heidän henkilökohtaiset asenteensa vahvasti, ei tutkimus, tiede tai laajempi lääketieteellinen ymmärrys aiheesta.
Nimenomaan keskittämällä tämä estetään kun niitä diagnooseja ei tee joku asenteellinen vanhoillinen lääkäri perähikiällä. Mistä keksit että transpolilla ammattilaiset olisivat asenteellisia tai vähemmän tieteeseen tukeutuvia? Tottakai koulutus ja valvontakin on parempaa keskitetysti.
Miltä kantilta olet seurannut asiaa? Itse läheisen ihmisen polkua seuranneena olen ihmetellyt miten sivistysvaltio Suomessa voi tapahtua tällaista. Miksi yksittäisten ihmisten mielipiteet ja asenteet saavat vaikuttaa kokonaisen ihmisryhmän terveydenhoitoon. Miksi kansainvälisiä suosituksia ei noudateta?
Aha. Kerro lisää. Mitäs suosituksia ei noudateta?
Tutkimusjaksot ovat monin verroin piempiä kuin suositukset. Tutkimuksiin pääsy on huomattavasti hitaampaa kuin suositukset. Diagnoosina tutkitaan transsukupuolisuutta, vaikka muualla se on gender incogruence.
Tutkimuksissa kysellään epäolennaisia tungettelevia kysymyksiä (erityisesti nuorten puolella). Nämä ovat siis sellaisia, että niitä ei kysytä minkään suosituksen perusteella ja ne on ihan Suomessa itse keksitty lisätä sinne diagnosointiprosessiin. Nuorista käytetään myös nimiä, joita heillä ei ole ollut vuosiin käytössä. Diagnoosiin vaaditaan sukupuolinormatiivisuutta. Muualla samanaikaiset mielenterveyden ongelmat eivät ole este tutkimukselle ja hoidolle, vaan niitä hoidetaan samanaikaisesti. Sivuhuomiona onko ihme, jos transihmisille on esim. masennusta, kun esim. heidän tutkimuksensa ja hoitonsa on niin luokattoman surkeaa. Nämä nyt ekana tulee mieleen.
Nuorten polille on 13 v. ikäraja. Se ei perustu yhtään mihinkään, vaan on ihan mielivaltainen rajaus. Ei käytössä tyyliin missään muualla kuin Suomessa.
Tämä ei tarkoita, että kannattaisin mitään hoitoja sen ikäisille, kun joku alkaa varmasti sitä tässä rääkymään, mutta kyllähän sen rajauksen nyt pitäisi johonkin perustua, tutkimukseen tai suositukseen.
12-15-vuotiaita pidetään varhaisnuorina, eli kyllähän tuo 13 v vaikuttaisi olevan siitä ihan looginen keski-arvo. Ja kansainvälisestihän teini-ikä usein määritellään 13 vuodesta ylöspäin (thirteen, fourteen, fifteen...).
Keskiarvo mille? Sukupuoliristiriitaa voi kokea jo varhaislapsuudessa. Ei muissa maissa ole ikärajaa sille milloin nämä lapset ja nuoret voi saada asiantuntevaa apua (tosin Suomessa sinne polille pääsy ei oikein ole ratkaisu siihenkään). Eihän toi just perustu yhtään mihinkään.
No esiin nostamallesi nuorten transpolille. Suomen hoitojärjestelmässä transpoliklinikoiden toiminta on rajattu diagnosointiin ja lääketieteellisiin hoitoihin, joita ei lääketieteellisten ja psykologisten linjausten vuoksi aloiteta ennen murrosikää.
13 vuoden ikäraja ei ole mielivaltainen, vaan se on tarkkaan harkittu raja kahdestakin tärkeästä syystä:
1. Biologinen syy (murrosikä): Lääketieteelliset hoidot, kuten murrosiän jarrutushoidot, voivat tulla kyseeseen vasta silloin, kun kehon omat fyysiset murrosikämuutokset alkavat. Tämä tapahtuu keskimäärin 13 vuoden iässä. Sitä ennen transpoliklinikan lääketieteellisille tutkimuksille ei ole hoidollista tarvetta.
2. Psykologinen syy (identiteetin vakiintuminen): Lapsuudessa koettu sukupuoliristiriita on usein joustavaa ja saattaa muuttua. Tutkimusten mukaan suuri osa lapsuuden sukupuoliahdistuksesta helpottaa murrosiän alkaessa. 13 vuoden iässä nuoren kyky hahmottaa ja sanoittaa omaa identiteettiään pitkäjänteisesti on kehittynyt sellaiseksi, että diagnosointi ja tutkimukset ovat luotettavampia.
Ikäraja on siis suoraan sidottu lapsen kasvuun ja kehon biologisiin muutoksiin, ei keksittyyn ja mielivaltaiseen lukuun.
Nuorempia lapsia autetaan siksi peruspalveluissa, koska niissä keskitytään arjen sosiaaliseen ja psyykkiseen tukeen lääketieteellisten arvioiden sijaan.
Tämän läheiseni auttaja peruspalveluissa eli käytännössä perheneuvolassa sanoi ensitöikseen, ettei tiedä aiheesta oikein yhtään mitään. Suomessa ei käytännössä ole terveydenhoitoa alle 13-vuotiaille tässä asiassa. Ja sitten ihmetellään, kun kansalaisjärjestöt yrittävät tukea heitä. Mitäpä jos nää asiat hoidettaisiin siellä terveydenhoidon ammattilaisten toimesta oikeasti.
Tiedät myös varsin hyvin, että suurella osalla murrosikä alkaa ennen 13 ikävuotta. Tuo mielivaltainen rajaus ei siis voi mitenkään olla heidän etunsa tai suositusten mukainen.
13 vuotiaat eivät tarvitse transhoitoja. Eikä heidän kuulu sellaisia asioita edes pohtia.
Mitäs teet, jos 13-vuotias pohtii sellaisia?
Sanon että pohtii jotain muuta.
Minä kysyisin että mistä on saanut ajatuksen tuollaisesta. Arvostelematta yhtään. Mutta haluaisin tietää mistä nämä ajatukset syötetään.
Vai' kaikki ajatukset syötetään'? Ei voi' muodostaa omia ajatuksia havainnoimalla itseään ja ympäristöään? Sinullekin' on aina' kaikki ajatukset syötetty, etkä ole itse alkanut pohtimaan mitään muuten? Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikessa alaikäisiin kohdistuvassa vaikuttamisessa piilee aina rikoksen vaara. Sellaiseen on aina puututtava mahdollisimman järein keinoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä parikymmentä vuotta sitten sukupuolen korjausta hakevia henkilöitä oli hyvin pieni joukko. Nämä kärsivät niin vakavasta sukupuolidysforiasta, että hormoni- ja leikkaushoito katsottiin välttämättömäksi itsemurhan estämiseksi. Vuonna 2004 Suomessa oli noin 50 transitiota hakenutta henkilöä (Mediuutiset 12.8.2005): Vuonna 2020 heitä oli noin 950 (ylilääkäri Riittakerttu Kaltialan haastattelu, Ilta-Sanomat 3.7.2021). Yhtä nopea tai vieläkin nopeampi kasvu on tapahtunut muissakin länsimaissa.
Kaikkein nopeimmin kasvava alaryhmä sukupuolikorjauksen hakijoissa ovat psyykkisistä kasvuongelmista kärsivät lapset ja nuoret, joista suurin osa on tyttöjä. Heidän kohdallaan on vaarana ajautuminen hormonihoitoihin ja leikkauksiin, jotka olisivat peruuttamattomia ja johtaisivat vakaviin ongelmiin kuten hedelmättömyyteen. Tutkimusten mukaan nuorten kokema sukupuolidysforia menee 90 %:lla tapauksista itsestään ohi, jos heidän annetaan kasvaa rauhassa ilman painostusta.
Uusi transliike, joka on eräänlainen uskonnollinen kultti, on koonnut näitä nuoria siipiensä suojaan, ja luvannut kaikkien heidän ongelmiensa ratkeavan hormonihoitojen ja sukupuolielinten leikkausten seurauksena. Tämä tekopeniskurssi on yksi pahimmista groomauksen muodoista. Eikö Suomessa todellakaan ole lakia, joka suojelisi lapsia.
Tämähän kohtuu ihan siitä että nykyään heille on paikka, jossa ammattilaisten kanssa asioita selvitellä. Sehän on hyvä asia, vai eikö muka? Eihän se että asioita käsitellään ja hoitoa kohdennetaan oikein tarvittaessa, ole sitä etteikö saisi ihan rauhassa identiteetriään ja elämäänsä rakentaa. Sehän on sitä ettei tarvitse yksin sitä tehdä.
Mitä nämä tälläiset sukupuolenkirjon anmmattilaiset ovat kun hetki sitten näitä ei olisi voinut edes kuvitella?? Tähän koko kyseisen tutkimuksen saama vyörymäinen kritiikki uusmedioissa kohdistuu; jo naistutkimuksen nimen alla se herätti paljon kummastelua ja paheksuntaa, jos nähtiin sen avoin ideologisuus yhteiskuntaa muokkaavana pyrintönä aina kielen peukalointia myöten.
Kaikki jostain suunniteltu ja toteutettu lasketaan ihmisten yleisen välinpitämättömyyden, mukavuudenhalun, tietämättömyyden ja laumasieluisuustaipumuksen varaan, joiden vahvistumista on myös tuettu viime vuosikymmenet. Ettemme näkisi mitä meille tehdään tai mitä meiltä otetaan pois.
Miten niin ei voinut edes kuvitella? Trans-diagnooseja on tehty Suomessakin vuosikymmeniä. Se mikään uusi asia ole. Transpoli laitettiin pystyyn kuten esim. kipupolit yms., jotta palvelun saa yhdestä paikasta. Mikä siinä on huono asia?
Valitettavasti Suomessa tuo keskittäminen kahteen poliin on itse asiassa huono asia. Yksittäisillä lääkäreillä on valtavasti valtaa ja tällä hetkellä hoitoa värittää heidän henkilökohtaiset asenteensa vahvasti, ei tutkimus, tiede tai laajempi lääketieteellinen ymmärrys aiheesta.
Nimenomaan keskittämällä tämä estetään kun niitä diagnooseja ei tee joku asenteellinen vanhoillinen lääkäri perähikiällä. Mistä keksit että transpolilla ammattilaiset olisivat asenteellisia tai vähemmän tieteeseen tukeutuvia? Tottakai koulutus ja valvontakin on parempaa keskitetysti.
Miltä kantilta olet seurannut asiaa? Itse läheisen ihmisen polkua seuranneena olen ihmetellyt miten sivistysvaltio Suomessa voi tapahtua tällaista. Miksi yksittäisten ihmisten mielipiteet ja asenteet saavat vaikuttaa kokonaisen ihmisryhmän terveydenhoitoon. Miksi kansainvälisiä suosituksia ei noudateta?
Aha. Kerro lisää. Mitäs suosituksia ei noudateta?
Tutkimusjaksot ovat monin verroin piempiä kuin suositukset. Tutkimuksiin pääsy on huomattavasti hitaampaa kuin suositukset. Diagnoosina tutkitaan transsukupuolisuutta, vaikka muualla se on gender incogruence.
Tutkimuksissa kysellään epäolennaisia tungettelevia kysymyksiä (erityisesti nuorten puolella). Nämä ovat siis sellaisia, että niitä ei kysytä minkään suosituksen perusteella ja ne on ihan Suomessa itse keksitty lisätä sinne diagnosointiprosessiin. Nuorista käytetään myös nimiä, joita heillä ei ole ollut vuosiin käytössä. Diagnoosiin vaaditaan sukupuolinormatiivisuutta. Muualla samanaikaiset mielenterveyden ongelmat eivät ole este tutkimukselle ja hoidolle, vaan niitä hoidetaan samanaikaisesti. Sivuhuomiona onko ihme, jos transihmisille on esim. masennusta, kun esim. heidän tutkimuksensa ja hoitonsa on niin luokattoman surkeaa. Nämä nyt ekana tulee mieleen.
Nuorten polille on 13 v. ikäraja. Se ei perustu yhtään mihinkään, vaan on ihan mielivaltainen rajaus. Ei käytössä tyyliin missään muualla kuin Suomessa.
Tämä ei tarkoita, että kannattaisin mitään hoitoja sen ikäisille, kun joku alkaa varmasti sitä tässä rääkymään, mutta kyllähän sen rajauksen nyt pitäisi johonkin perustua, tutkimukseen tai suositukseen.
12-15-vuotiaita pidetään varhaisnuorina, eli kyllähän tuo 13 v vaikuttaisi olevan siitä ihan looginen keski-arvo. Ja kansainvälisestihän teini-ikä usein määritellään 13 vuodesta ylöspäin (thirteen, fourteen, fifteen...).
Keskiarvo mille? Sukupuoliristiriitaa voi kokea jo varhaislapsuudessa. Ei muissa maissa ole ikärajaa sille milloin nämä lapset ja nuoret voi saada asiantuntevaa apua (tosin Suomessa sinne polille pääsy ei oikein ole ratkaisu siihenkään). Eihän toi just perustu yhtään mihinkään.
No esiin nostamallesi nuorten transpolille. Suomen hoitojärjestelmässä transpoliklinikoiden toiminta on rajattu diagnosointiin ja lääketieteellisiin hoitoihin, joita ei lääketieteellisten ja psykologisten linjausten vuoksi aloiteta ennen murrosikää.
13 vuoden ikäraja ei ole mielivaltainen, vaan se on tarkkaan harkittu raja kahdestakin tärkeästä syystä:
1. Biologinen syy (murrosikä): Lääketieteelliset hoidot, kuten murrosiän jarrutushoidot, voivat tulla kyseeseen vasta silloin, kun kehon omat fyysiset murrosikämuutokset alkavat. Tämä tapahtuu keskimäärin 13 vuoden iässä. Sitä ennen transpoliklinikan lääketieteellisille tutkimuksille ei ole hoidollista tarvetta.
2. Psykologinen syy (identiteetin vakiintuminen): Lapsuudessa koettu sukupuoliristiriita on usein joustavaa ja saattaa muuttua. Tutkimusten mukaan suuri osa lapsuuden sukupuoliahdistuksesta helpottaa murrosiän alkaessa. 13 vuoden iässä nuoren kyky hahmottaa ja sanoittaa omaa identiteettiään pitkäjänteisesti on kehittynyt sellaiseksi, että diagnosointi ja tutkimukset ovat luotettavampia.
Ikäraja on siis suoraan sidottu lapsen kasvuun ja kehon biologisiin muutoksiin, ei keksittyyn ja mielivaltaiseen lukuun.
Nuorempia lapsia autetaan siksi peruspalveluissa, koska niissä keskitytään arjen sosiaaliseen ja psyykkiseen tukeen lääketieteellisten arvioiden sijaan.
Tämän läheiseni auttaja peruspalveluissa eli käytännössä perheneuvolassa sanoi ensitöikseen, ettei tiedä aiheesta oikein yhtään mitään. Suomessa ei käytännössä ole terveydenhoitoa alle 13-vuotiaille tässä asiassa. Ja sitten ihmetellään, kun kansalaisjärjestöt yrittävät tukea heitä. Mitäpä jos nää asiat hoidettaisiin siellä terveydenhoidon ammattilaisten toimesta oikeasti.
Tiedät myös varsin hyvin, että suurella osalla murrosikä alkaa ennen 13 ikävuotta. Tuo mielivaltainen rajaus ei siis voi mitenkään olla heidän etunsa tai suositusten mukainen.
13 vuotiaat eivät tarvitse transhoitoja. Eikä heidän kuulu sellaisia asioita edes pohtia.
Mitäs teet, jos 13-vuotias pohtii sellaisia?
Sanon että pohtii jotain muuta.
Eli on todellakin suurta tarvetta sille, että tällaiset nuoret saa jostain hyväksyntää ja vertaistukea, koska joidenkin vanhemmathan voi olla tuollaisia.
Olla lapselle turvallinen aikuinan tarkoittaa sitä että lasta ei päästetä heikoille jäille oli sitten kyse fyysisestä tai henkisestä vaarasta.
Sinulla ei itselläsi mitä ilmeisemmin ole nuoruudessasi ollut turvallista ja välittävää vanhempaa kun et ymmärrä koko asiaa.
Pedofilia on rikos. Älä tee sitä
Ihan turhaan minulle levität valheitasi. Minä olen nähnyt, kuinka tuhoisaa lapselle on tuollainen sinun ehdottamasi. Lapsi tarvitsee hyväksyntää ja tukea, ja lapsen oman sisäisen kokemuksen kiistäminen voi vaurioittaa lasta pahasti.
Pedofilian kanssa näillä asioilla ei ole mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä parikymmentä vuotta sitten sukupuolen korjausta hakevia henkilöitä oli hyvin pieni joukko. Nämä kärsivät niin vakavasta sukupuolidysforiasta, että hormoni- ja leikkaushoito katsottiin välttämättömäksi itsemurhan estämiseksi. Vuonna 2004 Suomessa oli noin 50 transitiota hakenutta henkilöä (Mediuutiset 12.8.2005): Vuonna 2020 heitä oli noin 950 (ylilääkäri Riittakerttu Kaltialan haastattelu, Ilta-Sanomat 3.7.2021). Yhtä nopea tai vieläkin nopeampi kasvu on tapahtunut muissakin länsimaissa.
Kaikkein nopeimmin kasvava alaryhmä sukupuolikorjauksen hakijoissa ovat psyykkisistä kasvuongelmista kärsivät lapset ja nuoret, joista suurin osa on tyttöjä. Heidän kohdallaan on vaarana ajautuminen hormonihoitoihin ja leikkauksiin, jotka olisivat peruuttamattomia ja johtaisivat vakaviin ongelmiin kuten hedelmättömyyteen. Tutkimusten mukaan nuorten kokema sukupuolidysforia menee 90 %:lla tapauksista itsestään ohi, jos heidän annetaan kasvaa rauhassa ilman painostusta.
Uusi transliike, joka on eräänlainen uskonnollinen kultti, on koonnut näitä nuoria siipiensä suojaan, ja luvannut kaikkien heidän ongelmiensa ratkeavan hormonihoitojen ja sukupuolielinten leikkausten seurauksena. Tämä tekopeniskurssi on yksi pahimmista groomauksen muodoista. Eikö Suomessa todellakaan ole lakia, joka suojelisi lapsia.
Tämähän kohtuu ihan siitä että nykyään heille on paikka, jossa ammattilaisten kanssa asioita selvitellä. Sehän on hyvä asia, vai eikö muka? Eihän se että asioita käsitellään ja hoitoa kohdennetaan oikein tarvittaessa, ole sitä etteikö saisi ihan rauhassa identiteetriään ja elämäänsä rakentaa. Sehän on sitä ettei tarvitse yksin sitä tehdä.
Mitä nämä tälläiset sukupuolenkirjon anmmattilaiset ovat kun hetki sitten näitä ei olisi voinut edes kuvitella?? Tähän koko kyseisen tutkimuksen saama vyörymäinen kritiikki uusmedioissa kohdistuu; jo naistutkimuksen nimen alla se herätti paljon kummastelua ja paheksuntaa, jos nähtiin sen avoin ideologisuus yhteiskuntaa muokkaavana pyrintönä aina kielen peukalointia myöten.
Kaikki jostain suunniteltu ja toteutettu lasketaan ihmisten yleisen välinpitämättömyyden, mukavuudenhalun, tietämättömyyden ja laumasieluisuustaipumuksen varaan, joiden vahvistumista on myös tuettu viime vuosikymmenet. Ettemme näkisi mitä meille tehdään tai mitä meiltä otetaan pois.
Miten niin ei voinut edes kuvitella? Trans-diagnooseja on tehty Suomessakin vuosikymmeniä. Se mikään uusi asia ole. Transpoli laitettiin pystyyn kuten esim. kipupolit yms., jotta palvelun saa yhdestä paikasta. Mikä siinä on huono asia?
Valitettavasti Suomessa tuo keskittäminen kahteen poliin on itse asiassa huono asia. Yksittäisillä lääkäreillä on valtavasti valtaa ja tällä hetkellä hoitoa värittää heidän henkilökohtaiset asenteensa vahvasti, ei tutkimus, tiede tai laajempi lääketieteellinen ymmärrys aiheesta.
Nimenomaan keskittämällä tämä estetään kun niitä diagnooseja ei tee joku asenteellinen vanhoillinen lääkäri perähikiällä. Mistä keksit että transpolilla ammattilaiset olisivat asenteellisia tai vähemmän tieteeseen tukeutuvia? Tottakai koulutus ja valvontakin on parempaa keskitetysti.
Miltä kantilta olet seurannut asiaa? Itse läheisen ihmisen polkua seuranneena olen ihmetellyt miten sivistysvaltio Suomessa voi tapahtua tällaista. Miksi yksittäisten ihmisten mielipiteet ja asenteet saavat vaikuttaa kokonaisen ihmisryhmän terveydenhoitoon. Miksi kansainvälisiä suosituksia ei noudateta?
Aha. Kerro lisää. Mitäs suosituksia ei noudateta?
Tutkimusjaksot ovat monin verroin piempiä kuin suositukset. Tutkimuksiin pääsy on huomattavasti hitaampaa kuin suositukset. Diagnoosina tutkitaan transsukupuolisuutta, vaikka muualla se on gender incogruence.
Tutkimuksissa kysellään epäolennaisia tungettelevia kysymyksiä (erityisesti nuorten puolella). Nämä ovat siis sellaisia, että niitä ei kysytä minkään suosituksen perusteella ja ne on ihan Suomessa itse keksitty lisätä sinne diagnosointiprosessiin. Nuorista käytetään myös nimiä, joita heillä ei ole ollut vuosiin käytössä. Diagnoosiin vaaditaan sukupuolinormatiivisuutta. Muualla samanaikaiset mielenterveyden ongelmat eivät ole este tutkimukselle ja hoidolle, vaan niitä hoidetaan samanaikaisesti. Sivuhuomiona onko ihme, jos transihmisille on esim. masennusta, kun esim. heidän tutkimuksensa ja hoitonsa on niin luokattoman surkeaa. Nämä nyt ekana tulee mieleen.
Nuorten polille on 13 v. ikäraja. Se ei perustu yhtään mihinkään, vaan on ihan mielivaltainen rajaus. Ei käytössä tyyliin missään muualla kuin Suomessa.
Tämä ei tarkoita, että kannattaisin mitään hoitoja sen ikäisille, kun joku alkaa varmasti sitä tässä rääkymään, mutta kyllähän sen rajauksen nyt pitäisi johonkin perustua, tutkimukseen tai suositukseen.
12-15-vuotiaita pidetään varhaisnuorina, eli kyllähän tuo 13 v vaikuttaisi olevan siitä ihan looginen keski-arvo. Ja kansainvälisestihän teini-ikä usein määritellään 13 vuodesta ylöspäin (thirteen, fourteen, fifteen...).
Keskiarvo mille? Sukupuoliristiriitaa voi kokea jo varhaislapsuudessa. Ei muissa maissa ole ikärajaa sille milloin nämä lapset ja nuoret voi saada asiantuntevaa apua (tosin Suomessa sinne polille pääsy ei oikein ole ratkaisu siihenkään). Eihän toi just perustu yhtään mihinkään.
No esiin nostamallesi nuorten transpolille. Suomen hoitojärjestelmässä transpoliklinikoiden toiminta on rajattu diagnosointiin ja lääketieteellisiin hoitoihin, joita ei lääketieteellisten ja psykologisten linjausten vuoksi aloiteta ennen murrosikää.
13 vuoden ikäraja ei ole mielivaltainen, vaan se on tarkkaan harkittu raja kahdestakin tärkeästä syystä:
1. Biologinen syy (murrosikä): Lääketieteelliset hoidot, kuten murrosiän jarrutushoidot, voivat tulla kyseeseen vasta silloin, kun kehon omat fyysiset murrosikämuutokset alkavat. Tämä tapahtuu keskimäärin 13 vuoden iässä. Sitä ennen transpoliklinikan lääketieteellisille tutkimuksille ei ole hoidollista tarvetta.
2. Psykologinen syy (identiteetin vakiintuminen): Lapsuudessa koettu sukupuoliristiriita on usein joustavaa ja saattaa muuttua. Tutkimusten mukaan suuri osa lapsuuden sukupuoliahdistuksesta helpottaa murrosiän alkaessa. 13 vuoden iässä nuoren kyky hahmottaa ja sanoittaa omaa identiteettiään pitkäjänteisesti on kehittynyt sellaiseksi, että diagnosointi ja tutkimukset ovat luotettavampia.
Ikäraja on siis suoraan sidottu lapsen kasvuun ja kehon biologisiin muutoksiin, ei keksittyyn ja mielivaltaiseen lukuun.
Nuorempia lapsia autetaan siksi peruspalveluissa, koska niissä keskitytään arjen sosiaaliseen ja psyykkiseen tukeen lääketieteellisten arvioiden sijaan.
Tämän läheiseni auttaja peruspalveluissa eli käytännössä perheneuvolassa sanoi ensitöikseen, ettei tiedä aiheesta oikein yhtään mitään. Suomessa ei käytännössä ole terveydenhoitoa alle 13-vuotiaille tässä asiassa. Ja sitten ihmetellään, kun kansalaisjärjestöt yrittävät tukea heitä. Mitäpä jos nää asiat hoidettaisiin siellä terveydenhoidon ammattilaisten toimesta oikeasti.
Tiedät myös varsin hyvin, että suurella osalla murrosikä alkaa ennen 13 ikävuotta. Tuo mielivaltainen rajaus ei siis voi mitenkään olla heidän etunsa tai suositusten mukainen.
13 vuotiaat eivät tarvitse transhoitoja. Eikä heidän kuulu sellaisia asioita edes pohtia.
Mitäs teet, jos 13-vuotias pohtii sellaisia?
Sanon että pohtii jotain muuta.
Minä kysyisin että mistä on saanut ajatuksen tuollaisesta. Arvostelematta yhtään. Mutta haluaisin tietää mistä nämä ajatukset syötetään.
Ja ilmoitus lastensuojeluviranomaiselle, kouluun ja poliisille.
Juntti' soittaa poliisille: "Meidän teini' on alkanut pohtia transhoitoja" ja toisesta' päästä kuuluu: tuut, tuut, tuut, tuut.😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä parikymmentä vuotta sitten sukupuolen korjausta hakevia henkilöitä oli hyvin pieni joukko. Nämä kärsivät niin vakavasta sukupuolidysforiasta, että hormoni- ja leikkaushoito katsottiin välttämättömäksi itsemurhan estämiseksi. Vuonna 2004 Suomessa oli noin 50 transitiota hakenutta henkilöä (Mediuutiset 12.8.2005): Vuonna 2020 heitä oli noin 950 (ylilääkäri Riittakerttu Kaltialan haastattelu, Ilta-Sanomat 3.7.2021). Yhtä nopea tai vieläkin nopeampi kasvu on tapahtunut muissakin länsimaissa.
Kaikkein nopeimmin kasvava alaryhmä sukupuolikorjauksen hakijoissa ovat psyykkisistä kasvuongelmista kärsivät lapset ja nuoret, joista suurin osa on tyttöjä. Heidän kohdallaan on vaarana ajautuminen hormonihoitoihin ja leikkauksiin, jotka olisivat peruuttamattomia ja johtaisivat vakaviin ongelmiin kuten hedelmättömyyteen. Tutkimusten mukaan nuorten kokema sukupuolidysforia menee 90 %:lla tapauksista itsestään ohi, jos heidän annetaan kasvaa rauhassa ilman painostusta.
Uusi transliike, joka on eräänlainen uskonnollinen kultti, on koonnut näitä nuoria siipiensä suojaan, ja luvannut kaikkien heidän ongelmiensa ratkeavan hormonihoitojen ja sukupuolielinten leikkausten seurauksena. Tämä tekopeniskurssi on yksi pahimmista groomauksen muodoista. Eikö Suomessa todellakaan ole lakia, joka suojelisi lapsia.
Tämähän kohtuu ihan siitä että nykyään heille on paikka, jossa ammattilaisten kanssa asioita selvitellä. Sehän on hyvä asia, vai eikö muka? Eihän se että asioita käsitellään ja hoitoa kohdennetaan oikein tarvittaessa, ole sitä etteikö saisi ihan rauhassa identiteetriään ja elämäänsä rakentaa. Sehän on sitä ettei tarvitse yksin sitä tehdä.
Mitä nämä tälläiset sukupuolenkirjon anmmattilaiset ovat kun hetki sitten näitä ei olisi voinut edes kuvitella?? Tähän koko kyseisen tutkimuksen saama vyörymäinen kritiikki uusmedioissa kohdistuu; jo naistutkimuksen nimen alla se herätti paljon kummastelua ja paheksuntaa, jos nähtiin sen avoin ideologisuus yhteiskuntaa muokkaavana pyrintönä aina kielen peukalointia myöten.
Kaikki jostain suunniteltu ja toteutettu lasketaan ihmisten yleisen välinpitämättömyyden, mukavuudenhalun, tietämättömyyden ja laumasieluisuustaipumuksen varaan, joiden vahvistumista on myös tuettu viime vuosikymmenet. Ettemme näkisi mitä meille tehdään tai mitä meiltä otetaan pois.
Miten niin ei voinut edes kuvitella? Trans-diagnooseja on tehty Suomessakin vuosikymmeniä. Se mikään uusi asia ole. Transpoli laitettiin pystyyn kuten esim. kipupolit yms., jotta palvelun saa yhdestä paikasta. Mikä siinä on huono asia?
Valitettavasti Suomessa tuo keskittäminen kahteen poliin on itse asiassa huono asia. Yksittäisillä lääkäreillä on valtavasti valtaa ja tällä hetkellä hoitoa värittää heidän henkilökohtaiset asenteensa vahvasti, ei tutkimus, tiede tai laajempi lääketieteellinen ymmärrys aiheesta.
Nimenomaan keskittämällä tämä estetään kun niitä diagnooseja ei tee joku asenteellinen vanhoillinen lääkäri perähikiällä. Mistä keksit että transpolilla ammattilaiset olisivat asenteellisia tai vähemmän tieteeseen tukeutuvia? Tottakai koulutus ja valvontakin on parempaa keskitetysti.
Miltä kantilta olet seurannut asiaa? Itse läheisen ihmisen polkua seuranneena olen ihmetellyt miten sivistysvaltio Suomessa voi tapahtua tällaista. Miksi yksittäisten ihmisten mielipiteet ja asenteet saavat vaikuttaa kokonaisen ihmisryhmän terveydenhoitoon. Miksi kansainvälisiä suosituksia ei noudateta?
Aha. Kerro lisää. Mitäs suosituksia ei noudateta?
Tutkimusjaksot ovat monin verroin piempiä kuin suositukset. Tutkimuksiin pääsy on huomattavasti hitaampaa kuin suositukset. Diagnoosina tutkitaan transsukupuolisuutta, vaikka muualla se on gender incogruence.
Tutkimuksissa kysellään epäolennaisia tungettelevia kysymyksiä (erityisesti nuorten puolella). Nämä ovat siis sellaisia, että niitä ei kysytä minkään suosituksen perusteella ja ne on ihan Suomessa itse keksitty lisätä sinne diagnosointiprosessiin. Nuorista käytetään myös nimiä, joita heillä ei ole ollut vuosiin käytössä. Diagnoosiin vaaditaan sukupuolinormatiivisuutta. Muualla samanaikaiset mielenterveyden ongelmat eivät ole este tutkimukselle ja hoidolle, vaan niitä hoidetaan samanaikaisesti. Sivuhuomiona onko ihme, jos transihmisille on esim. masennusta, kun esim. heidän tutkimuksensa ja hoitonsa on niin luokattoman surkeaa. Nämä nyt ekana tulee mieleen.
Nuorten polille on 13 v. ikäraja. Se ei perustu yhtään mihinkään, vaan on ihan mielivaltainen rajaus. Ei käytössä tyyliin missään muualla kuin Suomessa.
Tämä ei tarkoita, että kannattaisin mitään hoitoja sen ikäisille, kun joku alkaa varmasti sitä tässä rääkymään, mutta kyllähän sen rajauksen nyt pitäisi johonkin perustua, tutkimukseen tai suositukseen.
12-15-vuotiaita pidetään varhaisnuorina, eli kyllähän tuo 13 v vaikuttaisi olevan siitä ihan looginen keski-arvo. Ja kansainvälisestihän teini-ikä usein määritellään 13 vuodesta ylöspäin (thirteen, fourteen, fifteen...).
Keskiarvo mille? Sukupuoliristiriitaa voi kokea jo varhaislapsuudessa. Ei muissa maissa ole ikärajaa sille milloin nämä lapset ja nuoret voi saada asiantuntevaa apua (tosin Suomessa sinne polille pääsy ei oikein ole ratkaisu siihenkään). Eihän toi just perustu yhtään mihinkään.
No esiin nostamallesi nuorten transpolille. Suomen hoitojärjestelmässä transpoliklinikoiden toiminta on rajattu diagnosointiin ja lääketieteellisiin hoitoihin, joita ei lääketieteellisten ja psykologisten linjausten vuoksi aloiteta ennen murrosikää.
13 vuoden ikäraja ei ole mielivaltainen, vaan se on tarkkaan harkittu raja kahdestakin tärkeästä syystä:
1. Biologinen syy (murrosikä): Lääketieteelliset hoidot, kuten murrosiän jarrutushoidot, voivat tulla kyseeseen vasta silloin, kun kehon omat fyysiset murrosikämuutokset alkavat. Tämä tapahtuu keskimäärin 13 vuoden iässä. Sitä ennen transpoliklinikan lääketieteellisille tutkimuksille ei ole hoidollista tarvetta.
2. Psykologinen syy (identiteetin vakiintuminen): Lapsuudessa koettu sukupuoliristiriita on usein joustavaa ja saattaa muuttua. Tutkimusten mukaan suuri osa lapsuuden sukupuoliahdistuksesta helpottaa murrosiän alkaessa. 13 vuoden iässä nuoren kyky hahmottaa ja sanoittaa omaa identiteettiään pitkäjänteisesti on kehittynyt sellaiseksi, että diagnosointi ja tutkimukset ovat luotettavampia.
Ikäraja on siis suoraan sidottu lapsen kasvuun ja kehon biologisiin muutoksiin, ei keksittyyn ja mielivaltaiseen lukuun.
Nuorempia lapsia autetaan siksi peruspalveluissa, koska niissä keskitytään arjen sosiaaliseen ja psyykkiseen tukeen lääketieteellisten arvioiden sijaan.
Tämän läheiseni auttaja peruspalveluissa eli käytännössä perheneuvolassa sanoi ensitöikseen, ettei tiedä aiheesta oikein yhtään mitään. Suomessa ei käytännössä ole terveydenhoitoa alle 13-vuotiaille tässä asiassa. Ja sitten ihmetellään, kun kansalaisjärjestöt yrittävät tukea heitä. Mitäpä jos nää asiat hoidettaisiin siellä terveydenhoidon ammattilaisten toimesta oikeasti.
Tiedät myös varsin hyvin, että suurella osalla murrosikä alkaa ennen 13 ikävuotta. Tuo mielivaltainen rajaus ei siis voi mitenkään olla heidän etunsa tai suositusten mukainen.
13 vuotiaat eivät tarvitse transhoitoja. Eikä heidän kuulu sellaisia asioita edes pohtia.
Mitäs teet, jos 13-vuotias pohtii sellaisia?
Sanon että pohtii jotain muuta.
Minä kysyisin että mistä on saanut ajatuksen tuollaisesta. Arvostelematta yhtään. Mutta haluaisin tietää mistä nämä ajatukset syötetään.
Syötetään? Etkö tajua, että näissä on kyse ihmisen omasta, sisäisestä kokemuksesta. Ei sellaista tarvitse mistään syöttää.
Minä tiedän tämän täysin varmaksi, koska olen itse todistanut erittäin läheltä sitä, että lapsella on ollut tällainen sisäinen sukupu oliristir iita ilman, että sitä on voinut mikään tai kukaan hänelle syöttää. Ei hän tai kukaan lähipiirissä edes tiennyt moisen ilmiön olemassaolosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä parikymmentä vuotta sitten sukupuolen korjausta hakevia henkilöitä oli hyvin pieni joukko. Nämä kärsivät niin vakavasta sukupuolidysforiasta, että hormoni- ja leikkaushoito katsottiin välttämättömäksi itsemurhan estämiseksi. Vuonna 2004 Suomessa oli noin 50 transitiota hakenutta henkilöä (Mediuutiset 12.8.2005): Vuonna 2020 heitä oli noin 950 (ylilääkäri Riittakerttu Kaltialan haastattelu, Ilta-Sanomat 3.7.2021). Yhtä nopea tai vieläkin nopeampi kasvu on tapahtunut muissakin länsimaissa.
Kaikkein nopeimmin kasvava alaryhmä sukupuolikorjauksen hakijoissa ovat psyykkisistä kasvuongelmista kärsivät lapset ja nuoret, joista suurin osa on tyttöjä. Heidän kohdallaan on vaarana ajautuminen hormonihoitoihin ja leikkauksiin, jotka olisivat peruuttamattomia ja johtaisivat vakaviin ongelmiin kuten hedelmättömyyteen. Tutkimusten mukaan nuorten kokema sukupuolidysforia menee 90 %:lla tapauksista itsestään ohi, jos heidän annetaan kasvaa rauhassa ilman painostusta.
Uusi transliike, joka on eräänlainen uskonnollinen kultti, on koonnut näitä nuoria siipiensä suojaan, ja luvannut kaikkien heidän ongelmiensa ratkeavan hormonihoitojen ja sukupuolielinten leikkausten seurauksena. Tämä tekopeniskurssi on yksi pahimmista groomauksen muodoista. Eikö Suomessa todellakaan ole lakia, joka suojelisi lapsia.
Tämähän kohtuu ihan siitä että nykyään heille on paikka, jossa ammattilaisten kanssa asioita selvitellä. Sehän on hyvä asia, vai eikö muka? Eihän se että asioita käsitellään ja hoitoa kohdennetaan oikein tarvittaessa, ole sitä etteikö saisi ihan rauhassa identiteetriään ja elämäänsä rakentaa. Sehän on sitä ettei tarvitse yksin sitä tehdä.
Mitä nämä tälläiset sukupuolenkirjon anmmattilaiset ovat kun hetki sitten näitä ei olisi voinut edes kuvitella?? Tähän koko kyseisen tutkimuksen saama vyörymäinen kritiikki uusmedioissa kohdistuu; jo naistutkimuksen nimen alla se herätti paljon kummastelua ja paheksuntaa, jos nähtiin sen avoin ideologisuus yhteiskuntaa muokkaavana pyrintönä aina kielen peukalointia myöten.
Kaikki jostain suunniteltu ja toteutettu lasketaan ihmisten yleisen välinpitämättömyyden, mukavuudenhalun, tietämättömyyden ja laumasieluisuustaipumuksen varaan, joiden vahvistumista on myös tuettu viime vuosikymmenet. Ettemme näkisi mitä meille tehdään tai mitä meiltä otetaan pois.
Miten niin ei voinut edes kuvitella? Trans-diagnooseja on tehty Suomessakin vuosikymmeniä. Se mikään uusi asia ole. Transpoli laitettiin pystyyn kuten esim. kipupolit yms., jotta palvelun saa yhdestä paikasta. Mikä siinä on huono asia?
Valitettavasti Suomessa tuo keskittäminen kahteen poliin on itse asiassa huono asia. Yksittäisillä lääkäreillä on valtavasti valtaa ja tällä hetkellä hoitoa värittää heidän henkilökohtaiset asenteensa vahvasti, ei tutkimus, tiede tai laajempi lääketieteellinen ymmärrys aiheesta.
Nimenomaan keskittämällä tämä estetään kun niitä diagnooseja ei tee joku asenteellinen vanhoillinen lääkäri perähikiällä. Mistä keksit että transpolilla ammattilaiset olisivat asenteellisia tai vähemmän tieteeseen tukeutuvia? Tottakai koulutus ja valvontakin on parempaa keskitetysti.
Miltä kantilta olet seurannut asiaa? Itse läheisen ihmisen polkua seuranneena olen ihmetellyt miten sivistysvaltio Suomessa voi tapahtua tällaista. Miksi yksittäisten ihmisten mielipiteet ja asenteet saavat vaikuttaa kokonaisen ihmisryhmän terveydenhoitoon. Miksi kansainvälisiä suosituksia ei noudateta?
Aha. Kerro lisää. Mitäs suosituksia ei noudateta?
Tutkimusjaksot ovat monin verroin piempiä kuin suositukset. Tutkimuksiin pääsy on huomattavasti hitaampaa kuin suositukset. Diagnoosina tutkitaan transsukupuolisuutta, vaikka muualla se on gender incogruence.
Tutkimuksissa kysellään epäolennaisia tungettelevia kysymyksiä (erityisesti nuorten puolella). Nämä ovat siis sellaisia, että niitä ei kysytä minkään suosituksen perusteella ja ne on ihan Suomessa itse keksitty lisätä sinne diagnosointiprosessiin. Nuorista käytetään myös nimiä, joita heillä ei ole ollut vuosiin käytössä. Diagnoosiin vaaditaan sukupuolinormatiivisuutta. Muualla samanaikaiset mielenterveyden ongelmat eivät ole este tutkimukselle ja hoidolle, vaan niitä hoidetaan samanaikaisesti. Sivuhuomiona onko ihme, jos transihmisille on esim. masennusta, kun esim. heidän tutkimuksensa ja hoitonsa on niin luokattoman surkeaa. Nämä nyt ekana tulee mieleen.
Nuorten polille on 13 v. ikäraja. Se ei perustu yhtään mihinkään, vaan on ihan mielivaltainen rajaus. Ei käytössä tyyliin missään muualla kuin Suomessa.
Tämä ei tarkoita, että kannattaisin mitään hoitoja sen ikäisille, kun joku alkaa varmasti sitä tässä rääkymään, mutta kyllähän sen rajauksen nyt pitäisi johonkin perustua, tutkimukseen tai suositukseen.
12-15-vuotiaita pidetään varhaisnuorina, eli kyllähän tuo 13 v vaikuttaisi olevan siitä ihan looginen keski-arvo. Ja kansainvälisestihän teini-ikä usein määritellään 13 vuodesta ylöspäin (thirteen, fourteen, fifteen...).
Keskiarvo mille? Sukupuoliristiriitaa voi kokea jo varhaislapsuudessa. Ei muissa maissa ole ikärajaa sille milloin nämä lapset ja nuoret voi saada asiantuntevaa apua (tosin Suomessa sinne polille pääsy ei oikein ole ratkaisu siihenkään). Eihän toi just perustu yhtään mihinkään.
No esiin nostamallesi nuorten transpolille. Suomen hoitojärjestelmässä transpoliklinikoiden toiminta on rajattu diagnosointiin ja lääketieteellisiin hoitoihin, joita ei lääketieteellisten ja psykologisten linjausten vuoksi aloiteta ennen murrosikää.
13 vuoden ikäraja ei ole mielivaltainen, vaan se on tarkkaan harkittu raja kahdestakin tärkeästä syystä:
1. Biologinen syy (murrosikä): Lääketieteelliset hoidot, kuten murrosiän jarrutushoidot, voivat tulla kyseeseen vasta silloin, kun kehon omat fyysiset murrosikämuutokset alkavat. Tämä tapahtuu keskimäärin 13 vuoden iässä. Sitä ennen transpoliklinikan lääketieteellisille tutkimuksille ei ole hoidollista tarvetta.
2. Psykologinen syy (identiteetin vakiintuminen): Lapsuudessa koettu sukupuoliristiriita on usein joustavaa ja saattaa muuttua. Tutkimusten mukaan suuri osa lapsuuden sukupuoliahdistuksesta helpottaa murrosiän alkaessa. 13 vuoden iässä nuoren kyky hahmottaa ja sanoittaa omaa identiteettiään pitkäjänteisesti on kehittynyt sellaiseksi, että diagnosointi ja tutkimukset ovat luotettavampia.
Ikäraja on siis suoraan sidottu lapsen kasvuun ja kehon biologisiin muutoksiin, ei keksittyyn ja mielivaltaiseen lukuun.
Nuorempia lapsia autetaan siksi peruspalveluissa, koska niissä keskitytään arjen sosiaaliseen ja psyykkiseen tukeen lääketieteellisten arvioiden sijaan.
Tämän läheiseni auttaja peruspalveluissa eli käytännössä perheneuvolassa sanoi ensitöikseen, ettei tiedä aiheesta oikein yhtään mitään. Suomessa ei käytännössä ole terveydenhoitoa alle 13-vuotiaille tässä asiassa. Ja sitten ihmetellään, kun kansalaisjärjestöt yrittävät tukea heitä. Mitäpä jos nää asiat hoidettaisiin siellä terveydenhoidon ammattilaisten toimesta oikeasti.
Tiedät myös varsin hyvin, että suurella osalla murrosikä alkaa ennen 13 ikävuotta. Tuo mielivaltainen rajaus ei siis voi mitenkään olla heidän etunsa tai suositusten mukainen.
13 vuotiaat eivät tarvitse transhoitoja. Eikä heidän kuulu sellaisia asioita edes pohtia.
Mitäs teet, jos 13-vuotias pohtii sellaisia?
Sanon että pohtii jotain muuta.
Minä kysyisin että mistä on saanut ajatuksen tuollaisesta. Arvostelematta yhtään. Mutta haluaisin tietää mistä nämä ajatukset syötetään.
Vai' kaikki ajatukset syötetään'? Ei voi' muodostaa omia ajatuksia havainnoimalla itseään ja ympäristöään? Sinullekin' on aina' kaikki ajatukset syötetty, etkä ole itse alkanut pohtimaan mitään muuten? Eri
Pikku poikana itsensä paljastaja tuli vastaan metsäpolulla. Juoksin kotiin ja kysyin äidiltä mikä se oli. Äiti sanoi että se oli sai ras ihminen. Äiti meni metsään kameran kanssa. Otti kuvan miehestä. Mies alkoi itkemään. Äiti vei kuvan poliis ille. Sen jälkeen minun oli turvallista kulkea metsäpolkua. Ymmärsin että he ovat sai raita ihmisiä.
Oliko' liian vaikea' kysymys? Yritetään uudelleen, eli: Vai' kaikki ajatukset syötetään'? Ei voi' muodostaa omia ajatuksia havainnoimalla itseään ja ympäristöään? Sinullekin' on aina' kaikki ajatukset syötetty, etkä ole itse alkanut pohtimaan mitään muuten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi, eikö olisi parempi, jos lapsesta olisi alan ammattilaisen kirjauksia aivan alusta asti. Sen sijaan, että nyt esim.14 v. muistelee kymmenen vuoden takaisia asioita ja haastatellaan vanhempia. Useinhan tuolla tutkimuksissa noille on myös ihan sama onko lapsen kokemus jatkunut vaikka 10 vuotta.
Mistä alusta asti?No niinpä! Miten kukaan voi ajatella, että heti kun lapsi alkaa pohtia asioita, hänet kiikutetaan transpolille?
Jep!
Junttipersuilla on niin yksioikoiset aivot. Ei kukaan muu sellaista ajattelekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsetkin on kautta rantain piirtäneet alastomia, jos tämä tehtäisiin ilman pride efektiä, niin kukaan ei sanoi mitään vaan pitäisi biologian ja kuvataiteen yhdistelmänä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä parikymmentä vuotta sitten sukupuolen korjausta hakevia henkilöitä oli hyvin pieni joukko. Nämä kärsivät niin vakavasta sukupuolidysforiasta, että hormoni- ja leikkaushoito katsottiin välttämättömäksi itsemurhan estämiseksi. Vuonna 2004 Suomessa oli noin 50 transitiota hakenutta henkilöä (Mediuutiset 12.8.2005): Vuonna 2020 heitä oli noin 950 (ylilääkäri Riittakerttu Kaltialan haastattelu, Ilta-Sanomat 3.7.2021). Yhtä nopea tai vieläkin nopeampi kasvu on tapahtunut muissakin länsimaissa.
Kaikkein nopeimmin kasvava alaryhmä sukupuolikorjauksen hakijoissa ovat psyykkisistä kasvuongelmista kärsivät lapset ja nuoret, joista suurin osa on tyttöjä. Heidän kohdallaan on vaarana ajautuminen hormonihoitoihin ja leikkauksiin, jotka olisivat peruuttamattomia ja johtaisivat vakaviin ongelmiin kuten hedelmättömyyteen. Tutkimusten mukaan nuorten kokema sukupuolidysforia menee 90 %:lla tapauksista itsestään ohi, jos heidän annetaan kasvaa rauhassa ilman painostusta.
Uusi transliike, joka on eräänlainen uskonnollinen kultti, on koonnut näitä nuoria siipiensä suojaan, ja luvannut kaikkien heidän ongelmiensa ratkeavan hormonihoitojen ja sukupuolielinten leikkausten seurauksena. Tämä tekopeniskurssi on yksi pahimmista groomauksen muodoista. Eikö Suomessa todellakaan ole lakia, joka suojelisi lapsia.
Tämähän kohtuu ihan siitä että nykyään heille on paikka, jossa ammattilaisten kanssa asioita selvitellä. Sehän on hyvä asia, vai eikö muka? Eihän se että asioita käsitellään ja hoitoa kohdennetaan oikein tarvittaessa, ole sitä etteikö saisi ihan rauhassa identiteetriään ja elämäänsä rakentaa. Sehän on sitä ettei tarvitse yksin sitä tehdä.
Mitä nämä tälläiset sukupuolenkirjon anmmattilaiset ovat kun hetki sitten näitä ei olisi voinut edes kuvitella?? Tähän koko kyseisen tutkimuksen saama vyörymäinen kritiikki uusmedioissa kohdistuu; jo naistutkimuksen nimen alla se herätti paljon kummastelua ja paheksuntaa, jos nähtiin sen avoin ideologisuus yhteiskuntaa muokkaavana pyrintönä aina kielen peukalointia myöten.
Kaikki jostain suunniteltu ja toteutettu lasketaan ihmisten yleisen välinpitämättömyyden, mukavuudenhalun, tietämättömyyden ja laumasieluisuustaipumuksen varaan, joiden vahvistumista on myös tuettu viime vuosikymmenet. Ettemme näkisi mitä meille tehdään tai mitä meiltä otetaan pois.
Miten niin ei voinut edes kuvitella? Trans-diagnooseja on tehty Suomessakin vuosikymmeniä. Se mikään uusi asia ole. Transpoli laitettiin pystyyn kuten esim. kipupolit yms., jotta palvelun saa yhdestä paikasta. Mikä siinä on huono asia?
Valitettavasti Suomessa tuo keskittäminen kahteen poliin on itse asiassa huono asia. Yksittäisillä lääkäreillä on valtavasti valtaa ja tällä hetkellä hoitoa värittää heidän henkilökohtaiset asenteensa vahvasti, ei tutkimus, tiede tai laajempi lääketieteellinen ymmärrys aiheesta.
Nimenomaan keskittämällä tämä estetään kun niitä diagnooseja ei tee joku asenteellinen vanhoillinen lääkäri perähikiällä. Mistä keksit että transpolilla ammattilaiset olisivat asenteellisia tai vähemmän tieteeseen tukeutuvia? Tottakai koulutus ja valvontakin on parempaa keskitetysti.
Miltä kantilta olet seurannut asiaa? Itse läheisen ihmisen polkua seuranneena olen ihmetellyt miten sivistysvaltio Suomessa voi tapahtua tällaista. Miksi yksittäisten ihmisten mielipiteet ja asenteet saavat vaikuttaa kokonaisen ihmisryhmän terveydenhoitoon. Miksi kansainvälisiä suosituksia ei noudateta?
Aha. Kerro lisää. Mitäs suosituksia ei noudateta?
Tutkimusjaksot ovat monin verroin piempiä kuin suositukset. Tutkimuksiin pääsy on huomattavasti hitaampaa kuin suositukset. Diagnoosina tutkitaan transsukupuolisuutta, vaikka muualla se on gender incogruence.
Tutkimuksissa kysellään epäolennaisia tungettelevia kysymyksiä (erityisesti nuorten puolella). Nämä ovat siis sellaisia, että niitä ei kysytä minkään suosituksen perusteella ja ne on ihan Suomessa itse keksitty lisätä sinne diagnosointiprosessiin. Nuorista käytetään myös nimiä, joita heillä ei ole ollut vuosiin käytössä. Diagnoosiin vaaditaan sukupuolinormatiivisuutta. Muualla samanaikaiset mielenterveyden ongelmat eivät ole este tutkimukselle ja hoidolle, vaan niitä hoidetaan samanaikaisesti. Sivuhuomiona onko ihme, jos transihmisille on esim. masennusta, kun esim. heidän tutkimuksensa ja hoitonsa on niin luokattoman surkeaa. Nämä nyt ekana tulee mieleen.
Nuorten polille on 13 v. ikäraja. Se ei perustu yhtään mihinkään, vaan on ihan mielivaltainen rajaus. Ei käytössä tyyliin missään muualla kuin Suomessa.
Tämä ei tarkoita, että kannattaisin mitään hoitoja sen ikäisille, kun joku alkaa varmasti sitä tässä rääkymään, mutta kyllähän sen rajauksen nyt pitäisi johonkin perustua, tutkimukseen tai suositukseen.
12-15-vuotiaita pidetään varhaisnuorina, eli kyllähän tuo 13 v vaikuttaisi olevan siitä ihan looginen keski-arvo. Ja kansainvälisestihän teini-ikä usein määritellään 13 vuodesta ylöspäin (thirteen, fourteen, fifteen...).
Keskiarvo mille? Sukupuoliristiriitaa voi kokea jo varhaislapsuudessa. Ei muissa maissa ole ikärajaa sille milloin nämä lapset ja nuoret voi saada asiantuntevaa apua (tosin Suomessa sinne polille pääsy ei oikein ole ratkaisu siihenkään). Eihän toi just perustu yhtään mihinkään.
No esiin nostamallesi nuorten transpolille. Suomen hoitojärjestelmässä transpoliklinikoiden toiminta on rajattu diagnosointiin ja lääketieteellisiin hoitoihin, joita ei lääketieteellisten ja psykologisten linjausten vuoksi aloiteta ennen murrosikää.
13 vuoden ikäraja ei ole mielivaltainen, vaan se on tarkkaan harkittu raja kahdestakin tärkeästä syystä:
1. Biologinen syy (murrosikä): Lääketieteelliset hoidot, kuten murrosiän jarrutushoidot, voivat tulla kyseeseen vasta silloin, kun kehon omat fyysiset murrosikämuutokset alkavat. Tämä tapahtuu keskimäärin 13 vuoden iässä. Sitä ennen transpoliklinikan lääketieteellisille tutkimuksille ei ole hoidollista tarvetta.
2. Psykologinen syy (identiteetin vakiintuminen): Lapsuudessa koettu sukupuoliristiriita on usein joustavaa ja saattaa muuttua. Tutkimusten mukaan suuri osa lapsuuden sukupuoliahdistuksesta helpottaa murrosiän alkaessa. 13 vuoden iässä nuoren kyky hahmottaa ja sanoittaa omaa identiteettiään pitkäjänteisesti on kehittynyt sellaiseksi, että diagnosointi ja tutkimukset ovat luotettavampia.
Ikäraja on siis suoraan sidottu lapsen kasvuun ja kehon biologisiin muutoksiin, ei keksittyyn ja mielivaltaiseen lukuun.
Nuorempia lapsia autetaan siksi peruspalveluissa, koska niissä keskitytään arjen sosiaaliseen ja psyykkiseen tukeen lääketieteellisten arvioiden sijaan.
Tämän läheiseni auttaja peruspalveluissa eli käytännössä perheneuvolassa sanoi ensitöikseen, ettei tiedä aiheesta oikein yhtään mitään. Suomessa ei käytännössä ole terveydenhoitoa alle 13-vuotiaille tässä asiassa. Ja sitten ihmetellään, kun kansalaisjärjestöt yrittävät tukea heitä. Mitäpä jos nää asiat hoidettaisiin siellä terveydenhoidon ammattilaisten toimesta oikeasti.
Tiedät myös varsin hyvin, että suurella osalla murrosikä alkaa ennen 13 ikävuotta. Tuo mielivaltainen rajaus ei siis voi mitenkään olla heidän etunsa tai suositusten mukainen.
13 vuotiaat eivät tarvitse transhoitoja. Eikä heidän kuulu sellaisia asioita edes pohtia.
Mitäs teet, jos 13-vuotias pohtii sellaisia?
Sanon että pohtii jotain muuta.
Minä kysyisin että mistä on saanut ajatuksen tuollaisesta. Arvostelematta yhtään. Mutta haluaisin tietää mistä nämä ajatukset syötetään.
Vai' kaikki ajatukset syötetään'? Ei voi' muodostaa omia ajatuksia havainnoimalla itseään ja ympäristöään? Sinullekin' on aina' kaikki ajatukset syötetty, etkä ole itse alkanut pohtimaan mitään muuten? Eri
Pikku poikana itsensä paljastaja tuli vastaan metsäpolulla. Juoksin kotiin ja kysyin äidiltä mikä se oli. Äiti sanoi että se oli sai ras ihminen. Äiti meni metsään kameran kanssa. Otti kuvan miehestä. Mies alkoi itkemään. Äiti vei kuvan poliis ille. Sen jälkeen minun oli turvallista kulkea metsäpolkua. Ymmärsin että he ovat sai raita ihmisiä.
Oliko' liian vaikea' kysymys? Yritetään uudelleen, eli: Vai' kaikki ajatukset syötetään'? Ei voi' muodostaa omia ajatuksia havainnoimalla itseään ja ympäristöään? Sinullekin' on aina' kaikki ajatukset syötetty, etkä ole itse alkanut pohtimaan mitään muuten?
Sinä olet sairas ihminen. Syö lääkkeesi ja mene hoitoon. Ja jätä lapset rauhaan.
Oliko' liian' vaikea' kysymys? Yritetään uudelleen, eli: Vai' kaikki ajatukset syötetään'? Ei voi' muodostaa omia ajatuksia havainnoimalla itseään ja ympäristöään? Sinullekin' on aina' kaikki ajatukset syötetty, etkä ole itse alkanut pohtimaan mitään muuten'? Yritä' pinnistää' jos onnistuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä parikymmentä vuotta sitten sukupuolen korjausta hakevia henkilöitä oli hyvin pieni joukko. Nämä kärsivät niin vakavasta sukupuolidysforiasta, että hormoni- ja leikkaushoito katsottiin välttämättömäksi itsemurhan estämiseksi. Vuonna 2004 Suomessa oli noin 50 transitiota hakenutta henkilöä (Mediuutiset 12.8.2005): Vuonna 2020 heitä oli noin 950 (ylilääkäri Riittakerttu Kaltialan haastattelu, Ilta-Sanomat 3.7.2021). Yhtä nopea tai vieläkin nopeampi kasvu on tapahtunut muissakin länsimaissa.
Kaikkein nopeimmin kasvava alaryhmä sukupuolikorjauksen hakijoissa ovat psyykkisistä kasvuongelmista kärsivät lapset ja nuoret, joista suurin osa on tyttöjä. Heidän kohdallaan on vaarana ajautuminen hormonihoitoihin ja leikkauksiin, jotka olisivat peruuttamattomia ja johtaisivat vakaviin ongelmiin kuten hedelmättömyyteen. Tutkimusten mukaan nuorten kokema sukupuolidysforia menee 90 %:lla tapauksista itsestään ohi, jos heidän annetaan kasvaa rauhassa ilman painostusta.
Uusi transliike, joka on eräänlainen uskonnollinen kultti, on koonnut näitä nuoria siipiensä suojaan, ja luvannut kaikkien heidän ongelmiensa ratkeavan hormonihoitojen ja sukupuolielinten leikkausten seurauksena. Tämä tekopeniskurssi on yksi pahimmista groomauksen muodoista. Eikö Suomessa todellakaan ole lakia, joka suojelisi lapsia.
Tämähän kohtuu ihan siitä että nykyään heille on paikka, jossa ammattilaisten kanssa asioita selvitellä. Sehän on hyvä asia, vai eikö muka? Eihän se että asioita käsitellään ja hoitoa kohdennetaan oikein tarvittaessa, ole sitä etteikö saisi ihan rauhassa identiteetriään ja elämäänsä rakentaa. Sehän on sitä ettei tarvitse yksin sitä tehdä.
Mitä nämä tälläiset sukupuolenkirjon anmmattilaiset ovat kun hetki sitten näitä ei olisi voinut edes kuvitella?? Tähän koko kyseisen tutkimuksen saama vyörymäinen kritiikki uusmedioissa kohdistuu; jo naistutkimuksen nimen alla se herätti paljon kummastelua ja paheksuntaa, jos nähtiin sen avoin ideologisuus yhteiskuntaa muokkaavana pyrintönä aina kielen peukalointia myöten.
Kaikki jostain suunniteltu ja toteutettu lasketaan ihmisten yleisen välinpitämättömyyden, mukavuudenhalun, tietämättömyyden ja laumasieluisuustaipumuksen varaan, joiden vahvistumista on myös tuettu viime vuosikymmenet. Ettemme näkisi mitä meille tehdään tai mitä meiltä otetaan pois.
Miten niin ei voinut edes kuvitella? Trans-diagnooseja on tehty Suomessakin vuosikymmeniä. Se mikään uusi asia ole. Transpoli laitettiin pystyyn kuten esim. kipupolit yms., jotta palvelun saa yhdestä paikasta. Mikä siinä on huono asia?
Valitettavasti Suomessa tuo keskittäminen kahteen poliin on itse asiassa huono asia. Yksittäisillä lääkäreillä on valtavasti valtaa ja tällä hetkellä hoitoa värittää heidän henkilökohtaiset asenteensa vahvasti, ei tutkimus, tiede tai laajempi lääketieteellinen ymmärrys aiheesta.
Nimenomaan keskittämällä tämä estetään kun niitä diagnooseja ei tee joku asenteellinen vanhoillinen lääkäri perähikiällä. Mistä keksit että transpolilla ammattilaiset olisivat asenteellisia tai vähemmän tieteeseen tukeutuvia? Tottakai koulutus ja valvontakin on parempaa keskitetysti.
Miltä kantilta olet seurannut asiaa? Itse läheisen ihmisen polkua seuranneena olen ihmetellyt miten sivistysvaltio Suomessa voi tapahtua tällaista. Miksi yksittäisten ihmisten mielipiteet ja asenteet saavat vaikuttaa kokonaisen ihmisryhmän terveydenhoitoon. Miksi kansainvälisiä suosituksia ei noudateta?
Aha. Kerro lisää. Mitäs suosituksia ei noudateta?
Tutkimusjaksot ovat monin verroin piempiä kuin suositukset. Tutkimuksiin pääsy on huomattavasti hitaampaa kuin suositukset. Diagnoosina tutkitaan transsukupuolisuutta, vaikka muualla se on gender incogruence.
Tutkimuksissa kysellään epäolennaisia tungettelevia kysymyksiä (erityisesti nuorten puolella). Nämä ovat siis sellaisia, että niitä ei kysytä minkään suosituksen perusteella ja ne on ihan Suomessa itse keksitty lisätä sinne diagnosointiprosessiin. Nuorista käytetään myös nimiä, joita heillä ei ole ollut vuosiin käytössä. Diagnoosiin vaaditaan sukupuolinormatiivisuutta. Muualla samanaikaiset mielenterveyden ongelmat eivät ole este tutkimukselle ja hoidolle, vaan niitä hoidetaan samanaikaisesti. Sivuhuomiona onko ihme, jos transihmisille on esim. masennusta, kun esim. heidän tutkimuksensa ja hoitonsa on niin luokattoman surkeaa. Nämä nyt ekana tulee mieleen.
Nuorten polille on 13 v. ikäraja. Se ei perustu yhtään mihinkään, vaan on ihan mielivaltainen rajaus. Ei käytössä tyyliin missään muualla kuin Suomessa.
Tämä ei tarkoita, että kannattaisin mitään hoitoja sen ikäisille, kun joku alkaa varmasti sitä tässä rääkymään, mutta kyllähän sen rajauksen nyt pitäisi johonkin perustua, tutkimukseen tai suositukseen.
12-15-vuotiaita pidetään varhaisnuorina, eli kyllähän tuo 13 v vaikuttaisi olevan siitä ihan looginen keski-arvo. Ja kansainvälisestihän teini-ikä usein määritellään 13 vuodesta ylöspäin (thirteen, fourteen, fifteen...).
Keskiarvo mille? Sukupuoliristiriitaa voi kokea jo varhaislapsuudessa. Ei muissa maissa ole ikärajaa sille milloin nämä lapset ja nuoret voi saada asiantuntevaa apua (tosin Suomessa sinne polille pääsy ei oikein ole ratkaisu siihenkään). Eihän toi just perustu yhtään mihinkään.
No esiin nostamallesi nuorten transpolille. Suomen hoitojärjestelmässä transpoliklinikoiden toiminta on rajattu diagnosointiin ja lääketieteellisiin hoitoihin, joita ei lääketieteellisten ja psykologisten linjausten vuoksi aloiteta ennen murrosikää.
13 vuoden ikäraja ei ole mielivaltainen, vaan se on tarkkaan harkittu raja kahdestakin tärkeästä syystä:
1. Biologinen syy (murrosikä): Lääketieteelliset hoidot, kuten murrosiän jarrutushoidot, voivat tulla kyseeseen vasta silloin, kun kehon omat fyysiset murrosikämuutokset alkavat. Tämä tapahtuu keskimäärin 13 vuoden iässä. Sitä ennen transpoliklinikan lääketieteellisille tutkimuksille ei ole hoidollista tarvetta.
2. Psykologinen syy (identiteetin vakiintuminen): Lapsuudessa koettu sukupuoliristiriita on usein joustavaa ja saattaa muuttua. Tutkimusten mukaan suuri osa lapsuuden sukupuoliahdistuksesta helpottaa murrosiän alkaessa. 13 vuoden iässä nuoren kyky hahmottaa ja sanoittaa omaa identiteettiään pitkäjänteisesti on kehittynyt sellaiseksi, että diagnosointi ja tutkimukset ovat luotettavampia.
Ikäraja on siis suoraan sidottu lapsen kasvuun ja kehon biologisiin muutoksiin, ei keksittyyn ja mielivaltaiseen lukuun.
Nuorempia lapsia autetaan siksi peruspalveluissa, koska niissä keskitytään arjen sosiaaliseen ja psyykkiseen tukeen lääketieteellisten arvioiden sijaan.
Tämän läheiseni auttaja peruspalveluissa eli käytännössä perheneuvolassa sanoi ensitöikseen, ettei tiedä aiheesta oikein yhtään mitään. Suomessa ei käytännössä ole terveydenhoitoa alle 13-vuotiaille tässä asiassa. Ja sitten ihmetellään, kun kansalaisjärjestöt yrittävät tukea heitä. Mitäpä jos nää asiat hoidettaisiin siellä terveydenhoidon ammattilaisten toimesta oikeasti.
Tiedät myös varsin hyvin, että suurella osalla murrosikä alkaa ennen 13 ikävuotta. Tuo mielivaltainen rajaus ei siis voi mitenkään olla heidän etunsa tai suositusten mukainen.
Mutta siinä tapauksessa aktivistijärjestöjen puoleen kääntymisen sijaan, kannattaa vaatia lähete lastenpsykiatrian erikoissairaanhoitoon. Koululääkäriltä tai terveyskeskuslääkäriltä voi pyytää lähetteen erikoissairaanhoidon lastenpsykiatriselle poliklinikalle. Sieltä löytyy useammin kokemusta vakavan ahdistuksen ja identiteettikriisien hoidosta. Lastenpsykiatrialla on myös paremmat valmiudet konsultoida transpoliklinikoita suoraan.
Miksi ihmeessä kuormittaisi lastenpsykiatrista terveydenhoitoa, kun lapsella ei ollut mitään mielenterveyden ongelmia? Olisiko edes päässyt sinne?
Mihin suositukseen tai tutkimukseen tuo 13 v. raja muuten perustuu? Muukin kuin sinun mutu tässä olisi kiva tieto.
Kyse on julkisen terveydenhuollon organisaatiorakenteesta. Suomessa ei ole erillistä perustason sukupuoliklinikkaa lapsille. Kaikki lasten voimakas psyykkinen kuormitus ja paha olo ohjataan hoidettavaksi lastenpsykiatrian alle, koska sieltä löytyy osaaminen psyykkisen voinnin tukemiseen ja suora tie konsultoida transpolien erikoislääkäreitä. Jos taas lapsella ei ole toimintakykyä haittaavaa oireilua (kuten vakavaa masennusta tai ahdistusta), erikoissairaanhoidon lastenpsykiatrialle ei yleensä pääse. Sitten vastuu jää kunnan peruspalveluille (kuten perheneuvolalle tai koulupsykologille).
13 vuoden raja perustuu terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston (PALKO 2020) valtakunnalliseen lääketieteelliseen suositukseen ja sen taustalla ovat seuraavat lääketieteelliset perustelut.Biologinen peruste: Lääketieteelliset hoidot vaativat fyysisen murrosiän käynnistymisen (Tanner-luokitus 2). 13 vuotta on valittu hallinnolliseksi keskiarvorajaksi sille, milloin hoidon tarpeen lääketieteellinen arviointi on oikea-aikaista.
Kehityspsykologinen peruste (seurantatutkimukset): Pitkittäistutkimukset (esim. Zucker et al. ja hollantilaiset seurantatutkimukset lapsuusiän dysforiasta) osoittavat, että suurella osalla lapsista sukupuoliahdistus helpottaa tai identiteetti muuttuu murrosiän käynnistyessä. Koska transpoliklinikoiden tehtävä Suomessa on nimenomaan virallinen diagnosointi, tutkimukset aloitetaan vasta 13-vuotiaana, jolloin nuorella on ikätasoinen kyky hahmottaa ja sanoittaa identiteettiään pysyvästi.
Tiedätkö muuten että Kenneth Zucker sai potkut, koska hänen metodinsa olivat epäeettisiä. Aika järkyttävää, että Suomessa perustetaan käytäntöjä hänen linjauksiinsa. Ja jos perusteluna on murrosikä, miksi raja on korkeammalla kuin useiden nuorten murrosiän alkamisajankohta?
Tästä käy nyt Iimi se mitä kerroin, Suomessa ei noudateta kansainvälisiä hyviä käytäntöjä, vaan itse kehiteltyjä muutamien lääkäreiden mielipiteisiin perustuvia käytäntöjä.
Lisäksi, eikö olisi parempi, jos lapsesta olisi alan ammattilaisen kirjauksia aivan alusta asti. Sen sijaan, että nyt esim.14 v. muistelee kymmenen vuoden takaisia asioita ja haastatellaan vanhempia. Useinhan tuolla tutkimuksissa noille on myös ihan sama onko lapsen kokemus jatkunut vaikka 10 vuotta. Saatetaan käyttää vanhaa nimeä (vaikka jo virallisesti vaihdettu) ja vängätään, että kokemuksen pysyvyyttä ei voi vielä tietää. No ei ehkä voi, mutta eikö ole lapselle hämmentävää, että käytetään nimeä, jota ei tunnista. Ja siitä kokemuksestakin heillä olisi parempaa tietoa, jos lapsi ei olisi ollut terveydenhoidolta pimennossa edeltävät 10 vuotta tuon ikärajan takia.
Kenneth Zuckerhan voitti oikeustaistelunsa entistä työnantajaansa vastaan vuonna 2018. Sairaala joutui pyytämään anteeksi ja maksamaan hänelle yli puolen miljoonan dollarin korvaukset, koska häntä vastaan esitetyt syytökset epäeettisestä toiminnasta tai "eheyttämisterapiasta" todettiin ulkoisessa selvityksessä virheellisiksi.
Lisäksi Suomen PALKO-suositus ei edes perustu vain yhden lääkärin mielipiteisiin. Se pohjaa laajoihin kansainvälisiin seurantatutkimuksiin, jotka osoittavat, että merkittävällä osalla esimurrosikäisistä lapsista sukupuoliahdistus lievittyy itsestään murrosiän alettua. Suomi ei siis sovella Zuckerin klinikan ohjelmia, vaan laajempaa lääketieteellistä havaintoa identiteetin kehityksestä ennen puberteettia.
13 vuotta on hallinnollinen kompromissi. Transpoliklinikan tutkimukset kestävät usein 1–2 vuotta, ja ikäraja on asetettu siten, että mahdolliset lääketieteelliset hoidot ajoittuisivat kehityspsykologisesti vaiheeseen, jossa nuori on ehtinyt elää murrosiässään ja kykenee reflektoimaan sitä. Se ei ole biologisesti täydellinen raja jokaiselle yksilölle, koska sellaista on yksinkertaisesti mahdotonta määritellä.
Väite siitä, että Suomi toimisi yksin tai "itse keksityillä" säännöillä, ei pidä paikkaansa. Vuoden 2020 PALKO-linjaus ennakoi suurta eurooppalaista käännettä. Iso-Britannia (Cass Review -raportti), Ruotsi (Socialstyrelsen) ja Norja ovat kaikki päätyneet samaan tulokseen, eli alaikäisten lääketieteellisissä hoidoissa on oltava äärimmäisen varovainen näytön heikkouden vuoksi, ja psykososiaalisen tuen on oltava ensisijaista. Suomi noudattaa siis nykyistä eurooppalaista lääketieteellistä konsensusta, vaikka se poikkeaa Yhdysvaltojen järjestöjen (WPATH) suosituksista.
Totta tuo, että olisi sekä nuoren että lääkäreiden etu, jos perustasolla osattaisiin tehdä neutraaleja kirjauksia lapsen kehityksestä vuosien varrelta. Ja mitä tulee vanhan nimen käyttöön, niin Suomen terveydenhuoltolaki velvoittaa kunnioittamaan potilasta, ja hyvään hoitoon kuuluu nuoren itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Jos virallinen nimi on vaihdettu, vanhan nimen käyttäminen on selvästi epäammattimaista käytöstä.
Suomen nuorten polin ylilääkäri oli itse vaikuttamassa Cass raportin tuloksiin neuvonantajana. Cass raportti oli poliittinen tilaustyö, jota Suomessakin on yritetty käyttää perusteena, vaikka on itse oltu vaikuttamassa sen linjauksiin. Uk ei ole enää Suomen verrokkimaa, vaan transihmisten suhteen täysin järjensä menettänyt ja politisoitunut nykyään.
Lapsi ei mene rikki siitä että hänelle sanoo että tuo ei voi olla totta tai että tuo ei ole se suunta mihin sinun tulee mennä. Kaikkia meitä on joskus estetty, kielletty ja kaikenlaisia pettymyksiä tuotettu, jopa aivan järisyttäviäkin. Silti matkaa on jatkettava. Tietyusti hyvä vanhempi ymmärtää miltä pettymys tuntuu mutta tuottaa niitä silti hallitusti lapselleen - koska se on koko kasvatuksen ydin. Että kaikki ei voi olla mieleistäsi. Tuolla periaatteella aikuiset kasvatetaan, ei pride-mölisijät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä parikymmentä vuotta sitten sukupuolen korjausta hakevia henkilöitä oli hyvin pieni joukko. Nämä kärsivät niin vakavasta sukupuolidysforiasta, että hormoni- ja leikkaushoito katsottiin välttämättömäksi itsemurhan estämiseksi. Vuonna 2004 Suomessa oli noin 50 transitiota hakenutta henkilöä (Mediuutiset 12.8.2005): Vuonna 2020 heitä oli noin 950 (ylilääkäri Riittakerttu Kaltialan haastattelu, Ilta-Sanomat 3.7.2021). Yhtä nopea tai vieläkin nopeampi kasvu on tapahtunut muissakin länsimaissa.
Kaikkein nopeimmin kasvava alaryhmä sukupuolikorjauksen hakijoissa ovat psyykkisistä kasvuongelmista kärsivät lapset ja nuoret, joista suurin osa on tyttöjä. Heidän kohdallaan on vaarana ajautuminen hormonihoitoihin ja leikkauksiin, jotka olisivat peruuttamattomia ja johtaisivat vakaviin ongelmiin kuten hedelmättömyyteen. Tutkimusten mukaan nuorten kokema sukupuolidysforia menee 90 %:lla tapauksista itsestään ohi, jos heidän annetaan kasvaa rauhassa ilman painostusta.
Uusi transliike, joka on eräänlainen uskonnollinen kultti, on koonnut näitä nuoria siipiensä suojaan, ja luvannut kaikkien heidän ongelmiensa ratkeavan hormonihoitojen ja sukupuolielinten leikkausten seurauksena. Tämä tekopeniskurssi on yksi pahimmista groomauksen muodoista. Eikö Suomessa todellakaan ole lakia, joka suojelisi lapsia.
Tämähän kohtuu ihan siitä että nykyään heille on paikka, jossa ammattilaisten kanssa asioita selvitellä. Sehän on hyvä asia, vai eikö muka? Eihän se että asioita käsitellään ja hoitoa kohdennetaan oikein tarvittaessa, ole sitä etteikö saisi ihan rauhassa identiteetriään ja elämäänsä rakentaa. Sehän on sitä ettei tarvitse yksin sitä tehdä.
Mitä nämä tälläiset sukupuolenkirjon anmmattilaiset ovat kun hetki sitten näitä ei olisi voinut edes kuvitella?? Tähän koko kyseisen tutkimuksen saama vyörymäinen kritiikki uusmedioissa kohdistuu; jo naistutkimuksen nimen alla se herätti paljon kummastelua ja paheksuntaa, jos nähtiin sen avoin ideologisuus yhteiskuntaa muokkaavana pyrintönä aina kielen peukalointia myöten.
Kaikki jostain suunniteltu ja toteutettu lasketaan ihmisten yleisen välinpitämättömyyden, mukavuudenhalun, tietämättömyyden ja laumasieluisuustaipumuksen varaan, joiden vahvistumista on myös tuettu viime vuosikymmenet. Ettemme näkisi mitä meille tehdään tai mitä meiltä otetaan pois.
Miten niin ei voinut edes kuvitella? Trans-diagnooseja on tehty Suomessakin vuosikymmeniä. Se mikään uusi asia ole. Transpoli laitettiin pystyyn kuten esim. kipupolit yms., jotta palvelun saa yhdestä paikasta. Mikä siinä on huono asia?
Valitettavasti Suomessa tuo keskittäminen kahteen poliin on itse asiassa huono asia. Yksittäisillä lääkäreillä on valtavasti valtaa ja tällä hetkellä hoitoa värittää heidän henkilökohtaiset asenteensa vahvasti, ei tutkimus, tiede tai laajempi lääketieteellinen ymmärrys aiheesta.
Nimenomaan keskittämällä tämä estetään kun niitä diagnooseja ei tee joku asenteellinen vanhoillinen lääkäri perähikiällä. Mistä keksit että transpolilla ammattilaiset olisivat asenteellisia tai vähemmän tieteeseen tukeutuvia? Tottakai koulutus ja valvontakin on parempaa keskitetysti.
Miltä kantilta olet seurannut asiaa? Itse läheisen ihmisen polkua seuranneena olen ihmetellyt miten sivistysvaltio Suomessa voi tapahtua tällaista. Miksi yksittäisten ihmisten mielipiteet ja asenteet saavat vaikuttaa kokonaisen ihmisryhmän terveydenhoitoon. Miksi kansainvälisiä suosituksia ei noudateta?
Aha. Kerro lisää. Mitäs suosituksia ei noudateta?
Tutkimusjaksot ovat monin verroin piempiä kuin suositukset. Tutkimuksiin pääsy on huomattavasti hitaampaa kuin suositukset. Diagnoosina tutkitaan transsukupuolisuutta, vaikka muualla se on gender incogruence.
Tutkimuksissa kysellään epäolennaisia tungettelevia kysymyksiä (erityisesti nuorten puolella). Nämä ovat siis sellaisia, että niitä ei kysytä minkään suosituksen perusteella ja ne on ihan Suomessa itse keksitty lisätä sinne diagnosointiprosessiin. Nuorista käytetään myös nimiä, joita heillä ei ole ollut vuosiin käytössä. Diagnoosiin vaaditaan sukupuolinormatiivisuutta. Muualla samanaikaiset mielenterveyden ongelmat eivät ole este tutkimukselle ja hoidolle, vaan niitä hoidetaan samanaikaisesti. Sivuhuomiona onko ihme, jos transihmisille on esim. masennusta, kun esim. heidän tutkimuksensa ja hoitonsa on niin luokattoman surkeaa. Nämä nyt ekana tulee mieleen.
Nuorten polille on 13 v. ikäraja. Se ei perustu yhtään mihinkään, vaan on ihan mielivaltainen rajaus. Ei käytössä tyyliin missään muualla kuin Suomessa.
Tämä ei tarkoita, että kannattaisin mitään hoitoja sen ikäisille, kun joku alkaa varmasti sitä tässä rääkymään, mutta kyllähän sen rajauksen nyt pitäisi johonkin perustua, tutkimukseen tai suositukseen.
12-15-vuotiaita pidetään varhaisnuorina, eli kyllähän tuo 13 v vaikuttaisi olevan siitä ihan looginen keski-arvo. Ja kansainvälisestihän teini-ikä usein määritellään 13 vuodesta ylöspäin (thirteen, fourteen, fifteen...).
Keskiarvo mille? Sukupuoliristiriitaa voi kokea jo varhaislapsuudessa. Ei muissa maissa ole ikärajaa sille milloin nämä lapset ja nuoret voi saada asiantuntevaa apua (tosin Suomessa sinne polille pääsy ei oikein ole ratkaisu siihenkään). Eihän toi just perustu yhtään mihinkään.
No esiin nostamallesi nuorten transpolille. Suomen hoitojärjestelmässä transpoliklinikoiden toiminta on rajattu diagnosointiin ja lääketieteellisiin hoitoihin, joita ei lääketieteellisten ja psykologisten linjausten vuoksi aloiteta ennen murrosikää.
13 vuoden ikäraja ei ole mielivaltainen, vaan se on tarkkaan harkittu raja kahdestakin tärkeästä syystä:
1. Biologinen syy (murrosikä): Lääketieteelliset hoidot, kuten murrosiän jarrutushoidot, voivat tulla kyseeseen vasta silloin, kun kehon omat fyysiset murrosikämuutokset alkavat. Tämä tapahtuu keskimäärin 13 vuoden iässä. Sitä ennen transpoliklinikan lääketieteellisille tutkimuksille ei ole hoidollista tarvetta.
2. Psykologinen syy (identiteetin vakiintuminen): Lapsuudessa koettu sukupuoliristiriita on usein joustavaa ja saattaa muuttua. Tutkimusten mukaan suuri osa lapsuuden sukupuoliahdistuksesta helpottaa murrosiän alkaessa. 13 vuoden iässä nuoren kyky hahmottaa ja sanoittaa omaa identiteettiään pitkäjänteisesti on kehittynyt sellaiseksi, että diagnosointi ja tutkimukset ovat luotettavampia.
Ikäraja on siis suoraan sidottu lapsen kasvuun ja kehon biologisiin muutoksiin, ei keksittyyn ja mielivaltaiseen lukuun.
Nuorempia lapsia autetaan siksi peruspalveluissa, koska niissä keskitytään arjen sosiaaliseen ja psyykkiseen tukeen lääketieteellisten arvioiden sijaan.
Tämän läheiseni auttaja peruspalveluissa eli käytännössä perheneuvolassa sanoi ensitöikseen, ettei tiedä aiheesta oikein yhtään mitään. Suomessa ei käytännössä ole terveydenhoitoa alle 13-vuotiaille tässä asiassa. Ja sitten ihmetellään, kun kansalaisjärjestöt yrittävät tukea heitä. Mitäpä jos nää asiat hoidettaisiin siellä terveydenhoidon ammattilaisten toimesta oikeasti.
Tiedät myös varsin hyvin, että suurella osalla murrosikä alkaa ennen 13 ikävuotta. Tuo mielivaltainen rajaus ei siis voi mitenkään olla heidän etunsa tai suositusten mukainen.
13 vuotiaat eivät tarvitse transhoitoja. Eikä heidän kuulu sellaisia asioita edes pohtia.
Mitäs teet, jos 13-vuotias pohtii sellaisia?
Sanon että pohtii jotain muuta.
Minä kysyisin että mistä on saanut ajatuksen tuollaisesta. Arvostelematta yhtään. Mutta haluaisin tietää mistä nämä ajatukset syötetään.
Vai' kaikki ajatukset syötetään'? Ei voi' muodostaa omia ajatuksia havainnoimalla itseään ja ympäristöään? Sinullekin' on aina' kaikki ajatukset syötetty, etkä ole itse alkanut pohtimaan mitään muuten? Eri
Pikku poikana itsensä paljastaja tuli vastaan metsäpolulla. Juoksin kotiin ja kysyin äidiltä mikä se oli. Äiti sanoi että se oli sai ras ihminen. Äiti meni metsään kameran kanssa. Otti kuvan miehestä. Mies alkoi itkemään. Äiti vei kuvan poliis ille. Sen jälkeen minun oli turvallista kulkea metsäpolkua. Ymmärsin että he ovat sai raita ihmisiä.
Äitisi toimi hyvin . Miten tämä sinun tarinasi liittyy tähän keskusteluun?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei mene rikki siitä että hänelle sanoo että tuo ei voi olla totta tai että tuo ei ole se suunta mihin sinun tulee mennä. Kaikkia meitä on joskus estetty, kielletty ja kaikenlaisia pettymyksiä tuotettu, jopa aivan järisyttäviäkin. Silti matkaa on jatkettava. Tietyusti hyvä vanhempi ymmärtää miltä pettymys tuntuu mutta tuottaa niitä silti hallitusti lapselleen - koska se on koko kasvatuksen ydin. Että kaikki ei voi olla mieleistäsi. Tuolla periaatteella aikuiset kasvatetaan, ei pride-mölisijät.
Olet väärässä.
Uskoisit jo, kun kerron, että olen ihan itse nähnyt, kuinka tuollaisesta todellakin voi mennä rikki. Tämän ovat myös psykiatrian ammattilaiset vahvistaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä parikymmentä vuotta sitten sukupuolen korjausta hakevia henkilöitä oli hyvin pieni joukko. Nämä kärsivät niin vakavasta sukupuolidysforiasta, että hormoni- ja leikkaushoito katsottiin välttämättömäksi itsemurhan estämiseksi. Vuonna 2004 Suomessa oli noin 50 transitiota hakenutta henkilöä (Mediuutiset 12.8.2005): Vuonna 2020 heitä oli noin 950 (ylilääkäri Riittakerttu Kaltialan haastattelu, Ilta-Sanomat 3.7.2021). Yhtä nopea tai vieläkin nopeampi kasvu on tapahtunut muissakin länsimaissa.
Kaikkein nopeimmin kasvava alaryhmä sukupuolikorjauksen hakijoissa ovat psyykkisistä kasvuongelmista kärsivät lapset ja nuoret, joista suurin osa on tyttöjä. Heidän kohdallaan on vaarana ajautuminen hormonihoitoihin ja leikkauksiin, jotka olisivat peruuttamattomia ja johtaisivat vakaviin ongelmiin kuten hedelmättömyyteen. Tutkimusten mukaan nuorten kokema sukupuolidysforia menee 90 %:lla tapauksista itsestään ohi, jos heidän annetaan kasvaa rauhassa ilman painostusta.
Uusi transliike, joka on eräänlainen uskonnollinen kultti, on koonnut näitä nuoria siipiensä suojaan, ja luvannut kaikkien heidän ongelmiensa ratkeavan hormonihoitojen ja sukupuolielinten leikkausten seurauksena. Tämä tekopeniskurssi on yksi pahimmista groomauksen muodoista. Eikö Suomessa todellakaan ole lakia, joka suojelisi lapsia.
Tämähän kohtuu ihan siitä että nykyään heille on paikka, jossa ammattilaisten kanssa asioita selvitellä. Sehän on hyvä asia, vai eikö muka? Eihän se että asioita käsitellään ja hoitoa kohdennetaan oikein tarvittaessa, ole sitä etteikö saisi ihan rauhassa identiteetriään ja elämäänsä rakentaa. Sehän on sitä ettei tarvitse yksin sitä tehdä.
Mitä nämä tälläiset sukupuolenkirjon anmmattilaiset ovat kun hetki sitten näitä ei olisi voinut edes kuvitella?? Tähän koko kyseisen tutkimuksen saama vyörymäinen kritiikki uusmedioissa kohdistuu; jo naistutkimuksen nimen alla se herätti paljon kummastelua ja paheksuntaa, jos nähtiin sen avoin ideologisuus yhteiskuntaa muokkaavana pyrintönä aina kielen peukalointia myöten.
Kaikki jostain suunniteltu ja toteutettu lasketaan ihmisten yleisen välinpitämättömyyden, mukavuudenhalun, tietämättömyyden ja laumasieluisuustaipumuksen varaan, joiden vahvistumista on myös tuettu viime vuosikymmenet. Ettemme näkisi mitä meille tehdään tai mitä meiltä otetaan pois.
Miten niin ei voinut edes kuvitella? Trans-diagnooseja on tehty Suomessakin vuosikymmeniä. Se mikään uusi asia ole. Transpoli laitettiin pystyyn kuten esim. kipupolit yms., jotta palvelun saa yhdestä paikasta. Mikä siinä on huono asia?
Valitettavasti Suomessa tuo keskittäminen kahteen poliin on itse asiassa huono asia. Yksittäisillä lääkäreillä on valtavasti valtaa ja tällä hetkellä hoitoa värittää heidän henkilökohtaiset asenteensa vahvasti, ei tutkimus, tiede tai laajempi lääketieteellinen ymmärrys aiheesta.
Nimenomaan keskittämällä tämä estetään kun niitä diagnooseja ei tee joku asenteellinen vanhoillinen lääkäri perähikiällä. Mistä keksit että transpolilla ammattilaiset olisivat asenteellisia tai vähemmän tieteeseen tukeutuvia? Tottakai koulutus ja valvontakin on parempaa keskitetysti.
Miltä kantilta olet seurannut asiaa? Itse läheisen ihmisen polkua seuranneena olen ihmetellyt miten sivistysvaltio Suomessa voi tapahtua tällaista. Miksi yksittäisten ihmisten mielipiteet ja asenteet saavat vaikuttaa kokonaisen ihmisryhmän terveydenhoitoon. Miksi kansainvälisiä suosituksia ei noudateta?
Aha. Kerro lisää. Mitäs suosituksia ei noudateta?
Tutkimusjaksot ovat monin verroin piempiä kuin suositukset. Tutkimuksiin pääsy on huomattavasti hitaampaa kuin suositukset. Diagnoosina tutkitaan transsukupuolisuutta, vaikka muualla se on gender incogruence.
Tutkimuksissa kysellään epäolennaisia tungettelevia kysymyksiä (erityisesti nuorten puolella). Nämä ovat siis sellaisia, että niitä ei kysytä minkään suosituksen perusteella ja ne on ihan Suomessa itse keksitty lisätä sinne diagnosointiprosessiin. Nuorista käytetään myös nimiä, joita heillä ei ole ollut vuosiin käytössä. Diagnoosiin vaaditaan sukupuolinormatiivisuutta. Muualla samanaikaiset mielenterveyden ongelmat eivät ole este tutkimukselle ja hoidolle, vaan niitä hoidetaan samanaikaisesti. Sivuhuomiona onko ihme, jos transihmisille on esim. masennusta, kun esim. heidän tutkimuksensa ja hoitonsa on niin luokattoman surkeaa. Nämä nyt ekana tulee mieleen.
Nuorten polille on 13 v. ikäraja. Se ei perustu yhtään mihinkään, vaan on ihan mielivaltainen rajaus. Ei käytössä tyyliin missään muualla kuin Suomessa.
Tämä ei tarkoita, että kannattaisin mitään hoitoja sen ikäisille, kun joku alkaa varmasti sitä tässä rääkymään, mutta kyllähän sen rajauksen nyt pitäisi johonkin perustua, tutkimukseen tai suositukseen.
12-15-vuotiaita pidetään varhaisnuorina, eli kyllähän tuo 13 v vaikuttaisi olevan siitä ihan looginen keski-arvo. Ja kansainvälisestihän teini-ikä usein määritellään 13 vuodesta ylöspäin (thirteen, fourteen, fifteen...).
Keskiarvo mille? Sukupuoliristiriitaa voi kokea jo varhaislapsuudessa. Ei muissa maissa ole ikärajaa sille milloin nämä lapset ja nuoret voi saada asiantuntevaa apua (tosin Suomessa sinne polille pääsy ei oikein ole ratkaisu siihenkään). Eihän toi just perustu yhtään mihinkään.
No esiin nostamallesi nuorten transpolille. Suomen hoitojärjestelmässä transpoliklinikoiden toiminta on rajattu diagnosointiin ja lääketieteellisiin hoitoihin, joita ei lääketieteellisten ja psykologisten linjausten vuoksi aloiteta ennen murrosikää.
13 vuoden ikäraja ei ole mielivaltainen, vaan se on tarkkaan harkittu raja kahdestakin tärkeästä syystä:
1. Biologinen syy (murrosikä): Lääketieteelliset hoidot, kuten murrosiän jarrutushoidot, voivat tulla kyseeseen vasta silloin, kun kehon omat fyysiset murrosikämuutokset alkavat. Tämä tapahtuu keskimäärin 13 vuoden iässä. Sitä ennen transpoliklinikan lääketieteellisille tutkimuksille ei ole hoidollista tarvetta.
2. Psykologinen syy (identiteetin vakiintuminen): Lapsuudessa koettu sukupuoliristiriita on usein joustavaa ja saattaa muuttua. Tutkimusten mukaan suuri osa lapsuuden sukupuoliahdistuksesta helpottaa murrosiän alkaessa. 13 vuoden iässä nuoren kyky hahmottaa ja sanoittaa omaa identiteettiään pitkäjänteisesti on kehittynyt sellaiseksi, että diagnosointi ja tutkimukset ovat luotettavampia.
Ikäraja on siis suoraan sidottu lapsen kasvuun ja kehon biologisiin muutoksiin, ei keksittyyn ja mielivaltaiseen lukuun.
Nuorempia lapsia autetaan siksi peruspalveluissa, koska niissä keskitytään arjen sosiaaliseen ja psyykkiseen tukeen lääketieteellisten arvioiden sijaan.
Tämän läheiseni auttaja peruspalveluissa eli käytännössä perheneuvolassa sanoi ensitöikseen, ettei tiedä aiheesta oikein yhtään mitään. Suomessa ei käytännössä ole terveydenhoitoa alle 13-vuotiaille tässä asiassa. Ja sitten ihmetellään, kun kansalaisjärjestöt yrittävät tukea heitä. Mitäpä jos nää asiat hoidettaisiin siellä terveydenhoidon ammattilaisten toimesta oikeasti.
Tiedät myös varsin hyvin, että suurella osalla murrosikä alkaa ennen 13 ikävuotta. Tuo mielivaltainen rajaus ei siis voi mitenkään olla heidän etunsa tai suositusten mukainen.
13 vuotiaat eivät tarvitse transhoitoja. Eikä heidän kuulu sellaisia asioita edes pohtia.
Mitäs teet, jos 13-vuotias pohtii sellaisia?
Sanon että pohtii jotain muuta.
Minä kysyisin että mistä on saanut ajatuksen tuollaisesta. Arvostelematta yhtään. Mutta haluaisin tietää mistä nämä ajatukset syötetään.
Vai' kaikki ajatukset syötetään'? Ei voi' muodostaa omia ajatuksia havainnoimalla itseään ja ympäristöään? Sinullekin' on aina' kaikki ajatukset syötetty, etkä ole itse alkanut pohtimaan mitään muuten? Eri
Pikku poikana itsensä paljastaja tuli vastaan metsäpolulla. Juoksin kotiin ja kysyin äidiltä mikä se oli. Äiti sanoi että se oli sai ras ihminen. Äiti meni metsään kameran kanssa. Otti kuvan miehestä. Mies alkoi itkemään. Äiti vei kuvan poliis ille. Sen jälkeen minun oli turvallista kulkea metsäpolkua. Ymmärsin että he ovat sai raita ihmisiä.
Äitisi toimi hyvin . Miten tämä sinun tarinasi liittyy tähän keskusteluun?
Siten että tässä keskustelussa on jo enemmän sairaita MT-potilaita kuin hunapurkissa mehiläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korjattu: Groomaukselta? Tiesitkö, että kukaan ei minkään groomauksen tuloksena valitse vapaaehtoisesti vuosia kestävää tutkimusjaksoa transpolilla, hormonihoitoja ja leikkauksia. Miltä sinusta tuntuisi elää jatkuvan vihan kohteena? Ja vasta vähän aikaa sitten täällä palstalla joku persu myönsi, miten mielipide muuttui, kun oma lapsi osuttautui transnuoreksi, JOKA yritti suorittaa tsemurhan, koska kärsi sunkaltaisten takia
Transtoimijat kehräävät kapinaa ja demonisoivat Transpoleja ja niiden henkilökuntaa, onpa rikosilmoituksiakin tehtailtu. Huomenna marssitaan transpoleja vastaan, kun transiutus ei irtoakaan ekasta inahduksesta:
Transpoli jäähylle! -blokki Helsinki Prideillä
Oikeudenmukaisen transterveydenhuollon puolesta - transpolia vastaan!"Transpolit ovat portinvartijoita, jotka estävät tai pitkittävät kohtuuttomasti elintärkeää terveydenhuoltoa transsukupuolisille. Hoitoonpääsy edellyttää mielivaltaisten kriteerien täyttämistä ja sen voi estää kokonaan erilaiset asiaan liittymättömät seikat, kuten ylipaino, neuroepätyypillisyys tai jopa huono koulumenestys.
Hoitovalikoimakin on vanhentunut ja riittämätön, ja kehollista itsemääräämisoikeutta ei ole. Transpoli on transfobinen, ja järjestelmän täytyy muuttua."
"Suomen transpolijärjestelmän luonut, hoitosuosituksia vahvasti määrittävä ja erityisesti translasten ja -nuorten parissa toimiva Kaltiala on konservatiivinen anti-trans-aktiivi ja kansainvälisesti merkittävä anti-gender-liikkeen toimija."
"transpoleilla ja transterveydenhuollossa toimii erilaisia muita anti-trans-aktiiveja kuten ... Transterveydenhuollossa ei voi olla sijaa tällaisille toimijoille."
No, Suomessa on transterveydenhoito huonolla tolalla. Ehkä ihan odotettavissa, että sitä arvostellaan. Nyt se alkaa saada näkyvyyttäkin.
Uskomaton väite kyllä tämäkin. Mikään muu pikkuruinen potilasryhmä ei ole saanut peräti kaksi polia pelkästään omien asioidensa käsittelyyn ja vieläpä hintavat hoidot ja leikkaukset yhteiskunnan tuella. Pelkästään leikkauskulut naisesta mieheksi transitiossa on sadantuhannen euron luokkaa.
Ja kuinka paljon rahaa menee leikkauksen jälkeisiin kuluihin. Tuskin kovin moni selviää ilman tulehduksia ja jälkitauteja, jatkuvia korjausleikkauksia jne… Eihän tuo ole millään tavalla luonnollista. Ja mitä tuskaa mahtaa olla toipuminen. Saattaa siinä kuudetta viikkoa vaipoissa maatessa miettiä kaksi kertaa että tuliko tehtyä oikea ratkaisu. Sama kun itse huvikseen leikkaisin vaikka kädet pois ja liittäisin jalat tilalle.
Eli on todellakin suurta tarvetta sille, että tällaiset nuoret saa jostain hyväksyntää ja vertaistukea, koska joidenkin vanhemmathan voi olla tuollaisia.