Mistä tietää, että puoliso rakastaa

Ei miehet osaa rakastaa

Ottaa suihin pyytämättä.

-uros

Joskus voi ja aika useinkin niin päin, että alun huuman jälkeen, jos sitä yleensä on ollutkaan, niin aikaa myöden kumppani kiintyy ja rakkaus saa uuden ulottuvuuden, vaikka sitä ei ehkä aina osaa tarpeeksi osoittaa. Ehkä se osaamattomuus ja arjen haasteet kostautuu, vaikka parit olisivat sopivia toisilleen. Vanhassa vara parempi, pitää usein paikkansa. Mutta aina kannattaa itse osoittaa rakkautta, se on tie onneen.

Vierailija kirjoitti:

Toisille rakastaminen tarkoittaa toista kuin toisille. Itse kun rakastan, näytän sen olemalla välittävä, huomioiva ja kiinnostunut. Enkä halua loukata tai aiheuttaa pahaa mieltä, haluan vain hyvää. Ex taas väitti rakastavansa, mutta oli ilkeä, välinpitämätön eikä häntä haitannut loukata. Hän oli myös hyvin kontrolloiva ja arvosteleva. Ehkä hän sekoitti läheisriippuvaisuuden rakkauteen.

Toiset käyttää puolisoa stressinpurkuun. Varsinkin kun kuvittelevat, ettei puolisolla ole mahdollisuutta muuhun kuin sietämään sitä.

Nämä ihmiset sitten valittavat, että ero tuli aivan puskista.

Vierailija kirjoitti:

En loukkaantuisi, ja noissa tilanteissa tuntuu olevan enemmänkin kyse omasta huonosta itsetunnosta jos tuollaisetkin asiat menevät niin tunteisiin että niitä jää hautomaan päivä/viikkokausiksi. 

 

Joka ikinen joka on asunut tiiviisti ja läheisesti muiden ihmisten kanssa tulee kohtaamaan tilanteen/tilanteita jossa asuinkumppani ei löydä jotain etsimäänsä, turhautuu ja alkaa syytellä muita tavaran katoamisesta(jos ei suoraan niin kysellen "oletko nähnyt asiaa X, etkö varmasti ole nähnyt asiaa X, minä kyllä laitan asian X aina paikkaan Y joten sen on oltava sinun jäljiltäsi jossain!"). Jos kateissa ollut tavara löytyy jonkun muun jäljiltä, tämä episodi päättyy 100% varmuudella niin että tavaraa etsinyt julistaa jotain tyyliin "ei jaksa aina tätä tavaroiden etsimistä, etkö tiedä että saksien paikka on keittiöm ylimässä vetolaatikossa. Jos käytät niitä niitä vie ne takaisin omalle paikalleen!" Tämä on aivan luonnollinen inhimillinen reaktio joka tulee kaikilta, etenkin jos hukassa on ollut jotain mikä on pakko löytyä nyt ja on kiire jonnnekin, vaikka autonavaimet töihin lähtiessä. Tämä ei ole haukkumista nähnytkään.

 

Banaanijuttu on kans ihan normaalia, ehkä puolisosi ei osannut ajatella että olet niin heikolla itsetunnolla varustettu että tuollainen pieni viaton lausahdus menee sulla noin pahasti ihon alle ja otat sen arvosteluna vaikka kyseessähän on selvästi makuasia ja mielipide ruskea pilkkuisia banaaneja kohtaan eikä siinä ole häivähdystäkään arvostelua tai edes kritiikkiä sinua/persoonaasi/toimintaasi kohtaan.  En myöskään ymmärrä miksi tuollainen asia olisi pitänyt kertoa sinulle salassa. Luonnollisestikaan ihminen joka ei pidä jostain, ei halua tarjota sitä vierailleenkaan, koska me ihmiset ollaan luonnostaan sellaisia että herkästi ajatellaan muiden jakavan omat maut. Mietipä jos miehesi vaikka pitäisi leivän suhteen erityisesti kantapaloista kuten minä(ostaisin pelkästään niitä pussin jos voisin) ja laittaisi kahvipöytään myös kantapaloista tehtyjä voileipiä vaikka pussissa olisi vielä muitakin. Luultavasti sinä kuten moni muukin sanoisi viattomasti ja yhtään toista arvostelematta "ei kai nyt vieraille noita kantapaloja laiteta". Ne, kuten ruskeat banaanitkin, ovat monen mielestä vähän b-luokan tarjottavaa ja vieraillehan yleensä halutaan tarjota sitä parasta.

 

Mutta joo, on tää kyllä. Lehdissä naiset kertoo kohtaavansa mieluummin metsässä karhun kuin miehen, suomi on lähisuhdeväkivallan kärkimaa, iso osa miehistä on päihde/alkoholiongelmaisia, mielenterveysongelmaisia, peliongelmaisia, on tuilla eläjiä, käyttää henkistä väkivaltaa ja huorittelee puolisoaan, on sairaalloisen mustasukkaisia yms. ja sinä pohdit eroa kun miehesi on sellainen törkysäkki että kehtasi antaa sinulle palautetta kun olit laittanut tavaran väärään paikkaan ja kehtasi vieraiden edessä sanoa ettei halua laittaa niille tarjolle banskuja joista sinä pidät. Jos sulla ei ole muuta pahaa sanottavaa niin sullahan on äärimmäisen hyvä ja ihana mies, sellainen joita on oikeasti harvassa. 

Samaa mieltä. Draamaprinsessa miettii lauseiden merkitystä. Käyttää aikansa tuohon, mutta ei hellyyteen miehensä ja lastensa kanssa! Vähän suhteellisuudentajua nyt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei kurista...tai kuristaa vain vähän. Vaimo ei vertaa kullia mustaan suurmulkkuun.

Taidat olla sinkku 

Ja mulukku.

Vierailija kirjoitti:

Ottaa suihin pyytämättä.

-uros

Miksi mulkun on oltava suussa?

Se antaa pillua. Kun se loppuu niin tulee ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En loukkaantuisi, ja noissa tilanteissa tuntuu olevan enemmänkin kyse omasta huonosta itsetunnosta jos tuollaisetkin asiat menevät niin tunteisiin että niitä jää hautomaan päivä/viikkokausiksi. 

 

Joka ikinen joka on asunut tiiviisti ja läheisesti muiden ihmisten kanssa tulee kohtaamaan tilanteen/tilanteita jossa asuinkumppani ei löydä jotain etsimäänsä, turhautuu ja alkaa syytellä muita tavaran katoamisesta(jos ei suoraan niin kysellen "oletko nähnyt asiaa X, etkö varmasti ole nähnyt asiaa X, minä kyllä laitan asian X aina paikkaan Y joten sen on oltava sinun jäljiltäsi jossain!"). Jos kateissa ollut tavara löytyy jonkun muun jäljiltä, tämä episodi päättyy 100% varmuudella niin että tavaraa etsinyt julistaa jotain tyyliin "ei jaksa aina tätä tavaroiden etsimistä, etkö tiedä että saksien paikka on keittiöm ylimässä vetolaatikossa. Jos käytät niitä niitä vie ne takaisin omalle paikalleen!" Tämä on aivan luonnollinen inhimillinen reaktio joka tulee kaikilta, etenkin jos hukassa on ollut jotain mikä on pakko löytyä nyt ja on kiire jonnnekin, vaikka autonavaimet töihin lähtiessä. Tämä ei ole haukkumista nähnytkään.

 

Banaanijuttu on kans ihan normaalia, ehkä puolisosi ei osannut ajatella että olet niin heikolla itsetunnolla varustettu että tuollainen pieni viaton lausahdus menee sulla noin pahasti ihon alle ja otat sen arvosteluna vaikka kyseessähän on selvästi makuasia ja mielipide ruskea pilkkuisia banaaneja kohtaan eikä siinä ole häivähdystäkään arvostelua tai edes kritiikkiä sinua/persoonaasi/toimintaasi kohtaan.  En myöskään ymmärrä miksi tuollainen asia olisi pitänyt kertoa sinulle salassa. Luonnollisestikaan ihminen joka ei pidä jostain, ei halua tarjota sitä vierailleenkaan, koska me ihmiset ollaan luonnostaan sellaisia että herkästi ajatellaan muiden jakavan omat maut. Mietipä jos miehesi vaikka pitäisi leivän suhteen erityisesti kantapaloista kuten minä(ostaisin pelkästään niitä pussin jos voisin) ja laittaisi kahvipöytään myös kantapaloista tehtyjä voileipiä vaikka pussissa olisi vielä muitakin. Luultavasti sinä kuten moni muukin sanoisi viattomasti ja yhtään toista arvostelematta "ei kai nyt vieraille noita kantapaloja laiteta". Ne, kuten ruskeat banaanitkin, ovat monen mielestä vähän b-luokan tarjottavaa ja vieraillehan yleensä halutaan tarjota sitä parasta.

 

Mutta joo, on tää kyllä. Lehdissä naiset kertoo kohtaavansa mieluummin metsässä karhun kuin miehen, suomi on lähisuhdeväkivallan kärkimaa, iso osa miehistä on päihde/alkoholiongelmaisia, mielenterveysongelmaisia, peliongelmaisia, on tuilla eläjiä, käyttää henkistä väkivaltaa ja huorittelee puolisoaan, on sairaalloisen mustasukkaisia yms. ja sinä pohdit eroa kun miehesi on sellainen törkysäkki että kehtasi antaa sinulle palautetta kun olit laittanut tavaran väärään paikkaan ja kehtasi vieraiden edessä sanoa ettei halua laittaa niille tarjolle banskuja joista sinä pidät. Jos sulla ei ole muuta pahaa sanottavaa niin sullahan on äärimmäisen hyvä ja ihana mies, sellainen joita on oikeasti harvassa. 

Samaa mieltä. Draamaprinsessa miettii lauseiden merkitystä. Käyttää aikansa tuohon, mutta ei hellyyteen miehensä ja lastensa kanssa! Vähän suhteellisuudentajua nyt!

Sitten kun joka lause, mikä puolison suusta tulee on vähättelevä ja halveksiva, voi kamelinselkä katketa yhdestä banaani kommentista. Olen tämän kokenut. Tuskin henkilö ottaisi itseensä yhdestä kommentista, mutta jos jatkuvasti saa kritiikkiä ja vähättelevää puhetta osakseen, riittää sen jälkeen se yksi kerta.

Siitä tietää, ettei tarvitse tätä kysymystä esittää, sen tuntee.
Jos joutuu miettimään, että mistähän sen huomaa, niin ei minusta kuulosta hyvältä.

Rakastava puoliso tekee asioita minun ja yhteisen elämän eteen, on yhteydessä, suunnittelee yhteisiä reissuja ja projekteja, katsoo päin, tekee asioita joista tietää minun pitävän ja kuuntelee. 

Eron alla entisissä parisuhteissani on ollut halveksuntaa, vähättelyä, riitelyä, itsekkyyttä, hyväksikäyttöä ja lannistamista. 

Nimenomaan siitä että hän ei ole välinpitämätön.

Imi mun pillua taas viime yönä niin periksiantamattomasti ja taidokkaasti et en voi luopua siitä, kaikesta huolimatta.

Kuuntelee, lohduttaa, iloitsee yhdessä, koskettaa, pieniä tekoja päivittäin... Viihtyy seurassani ja valitsee minun seurani mieluiten. 

Ja aina hymyilee kun minut näkee. 

Vierailija kirjoitti:

Luulen että kyllä sen vaan huomaa.

Itse luulen että omalla kohdalla ei rakasta enää.

Tekee kotitöitä muttei omaksi ilokseni vaan velvollisuudentunnosta.

On ennemmin harrastuksissa poissa kotoa. Ei vietä aikaa kanssani laisinkaan.

Tekee ruokaa itselleen ja lapsille, ennen teki kaikille.

Katselee urheilua kokoajan vaikka muut eivät halua sitä katsoa.

Ei kysele yhtään mitään minun päivästäni tai elämästäni yleensäkään. Ei keskustella olleenkaan mistään. Kuollut on. Odotan että lapset kasvaa.

Miksi odotat? Lapsille ei tee hyvää saada tuollaista mallia parisuhteesta, päin vastoin. Tuollaisessa suhteessa teet lapsillesi vaikeaksi löytää tulevaisuudessa onnellista parisuhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisinpäin ensin, rakastatko itse puolisoasi? Miten kohtelet häntä?

Kyselen hänen kuulumisia päivittäin ja olen oikeasti kiinnostunut. Minulla on aito halu ilahduttaa häntä. Myötäelän hänen surussa (silloin kun sellaisia päiviä on).

Mua kyllä rassaa päivittäinen kuulumisten kysely. Jos saman katon alla ollaan niin ei ne kuulumiset nyt päivässä parissa niin radikaalisti muutu, että joka päivä tarvitsee kuulumisia olla erikseen kyselemässä.

Meillä kysytään aina kuulumiset. Vaikka vain juoksulenkin jälkeen kysytään että kulkiko juoksu ja missä kävit. Aika ankeaa olisi, jos toista ei yhtään kiinnostaisi. 

Vierailija kirjoitti:

En loukkaantuisi, ja noissa tilanteissa tuntuu olevan enemmänkin kyse omasta huonosta itsetunnosta jos tuollaisetkin asiat menevät niin tunteisiin että niitä jää hautomaan päivä/viikkokausiksi. 

 

Joka ikinen joka on asunut tiiviisti ja läheisesti muiden ihmisten kanssa tulee kohtaamaan tilanteen/tilanteita jossa asuinkumppani ei löydä jotain etsimäänsä, turhautuu ja alkaa syytellä muita tavaran katoamisesta(jos ei suoraan niin kysellen "oletko nähnyt asiaa X, etkö varmasti ole nähnyt asiaa X, minä kyllä laitan asian X aina paikkaan Y joten sen on oltava sinun jäljiltäsi jossain!"). Jos kateissa ollut tavara löytyy jonkun muun jäljiltä, tämä episodi päättyy 100% varmuudella niin että tavaraa etsinyt julistaa jotain tyyliin "ei jaksa aina tätä tavaroiden etsimistä, etkö tiedä että saksien paikka on keittiöm ylimässä vetolaatikossa. Jos käytät niitä niitä vie ne takaisin omalle paikalleen!" Tämä on aivan luonnollinen inhimillinen reaktio joka tulee kaikilta, etenkin jos hukassa on ollut jotain mikä on pakko löytyä nyt ja on kiire jonnnekin, vaikka autonavaimet töihin lähtiessä. Tämä ei ole haukkumista nähnytkään.

 

Banaanijuttu on kans ihan normaalia, ehkä puolisosi ei osannut ajatella että olet niin heikolla itsetunnolla varustettu että tuollainen pieni viaton lausahdus menee sulla noin pahasti ihon alle ja otat sen arvosteluna vaikka kyseessähän on selvästi makuasia ja mielipide ruskea pilkkuisia banaaneja kohtaan eikä siinä ole häivähdystäkään arvostelua tai edes kritiikkiä sinua/persoonaasi/toimintaasi kohtaan.  En myöskään ymmärrä miksi tuollainen asia olisi pitänyt kertoa sinulle salassa. Luonnollisestikaan ihminen joka ei pidä jostain, ei halua tarjota sitä vierailleenkaan, koska me ihmiset ollaan luonnostaan sellaisia että herkästi ajatellaan muiden jakavan omat maut. Mietipä jos miehesi vaikka pitäisi leivän suhteen erityisesti kantapaloista kuten minä(ostaisin pelkästään niitä pussin jos voisin) ja laittaisi kahvipöytään myös kantapaloista tehtyjä voileipiä vaikka pussissa olisi vielä muitakin. Luultavasti sinä kuten moni muukin sanoisi viattomasti ja yhtään toista arvostelematta "ei kai nyt vieraille noita kantapaloja laiteta". Ne, kuten ruskeat banaanitkin, ovat monen mielestä vähän b-luokan tarjottavaa ja vieraillehan yleensä halutaan tarjota sitä parasta.

 

Mutta joo, on tää kyllä. Lehdissä naiset kertoo kohtaavansa mieluummin metsässä karhun kuin miehen, suomi on lähisuhdeväkivallan kärkimaa, iso osa miehistä on päihde/alkoholiongelmaisia, mielenterveysongelmaisia, peliongelmaisia, on tuilla eläjiä, käyttää henkistä väkivaltaa ja huorittelee puolisoaan, on sairaalloisen mustasukkaisia yms. ja sinä pohdit eroa kun miehesi on sellainen törkysäkki että kehtasi antaa sinulle palautetta kun olit laittanut tavaran väärään paikkaan ja kehtasi vieraiden edessä sanoa ettei halua laittaa niille tarjolle banskuja joista sinä pidät. Jos sulla ei ole muuta pahaa sanottavaa niin sullahan on äärimmäisen hyvä ja ihana mies, sellainen joita on oikeasti harvassa. 

Heh, no ei todellakaan ole normaalia nuo. Meillä ei koskaan puhutella toisia tuolla tavoin. Kuvittelet nyt, että kaikki muut ovat samanlaisia kuin sinä. Eivät ole. 

Hajusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En loukkaantuisi, ja noissa tilanteissa tuntuu olevan enemmänkin kyse omasta huonosta itsetunnosta jos tuollaisetkin asiat menevät niin tunteisiin että niitä jää hautomaan päivä/viikkokausiksi. 

 

Joka ikinen joka on asunut tiiviisti ja läheisesti muiden ihmisten kanssa tulee kohtaamaan tilanteen/tilanteita jossa asuinkumppani ei löydä jotain etsimäänsä, turhautuu ja alkaa syytellä muita tavaran katoamisesta(jos ei suoraan niin kysellen "oletko nähnyt asiaa X, etkö varmasti ole nähnyt asiaa X, minä kyllä laitan asian X aina paikkaan Y joten sen on oltava sinun jäljiltäsi jossain!"). Jos kateissa ollut tavara löytyy jonkun muun jäljiltä, tämä episodi päättyy 100% varmuudella niin että tavaraa etsinyt julistaa jotain tyyliin "ei jaksa aina tätä tavaroiden etsimistä, etkö tiedä että saksien paikka on keittiöm ylimässä vetolaatikossa. Jos käytät niitä niitä vie ne takaisin omalle paikalleen!" Tämä on aivan luonnollinen inhimillinen reaktio joka tulee kaikilta, etenkin jos hukassa on ollut jotain mikä on pakko löytyä nyt ja on kiire jonnnekin, vaikka autonavaimet töihin lähtiessä. Tämä ei ole haukkumista nähnytkään.

 

Banaanijuttu on kans ihan normaalia, ehkä puolisosi ei osannut ajatella että olet niin heikolla itsetunnolla varustettu että tuollainen pieni viaton lausahdus menee sulla noin pahasti ihon alle ja otat sen arvosteluna vaikka kyseessähän on selvästi makuasia ja mielipide ruskea pilkkuisia banaaneja kohtaan eikä siinä ole häivähdystäkään arvostelua tai edes kritiikkiä sinua/persoonaasi/toimintaasi kohtaan.  En myöskään ymmärrä miksi tuollainen asia olisi pitänyt kertoa sinulle salassa. Luonnollisestikaan ihminen joka ei pidä jostain, ei halua tarjota sitä vierailleenkaan, koska me ihmiset ollaan luonnostaan sellaisia että herkästi ajatellaan muiden jakavan omat maut. Mietipä jos miehesi vaikka pitäisi leivän suhteen erityisesti kantapaloista kuten minä(ostaisin pelkästään niitä pussin jos voisin) ja laittaisi kahvipöytään myös kantapaloista tehtyjä voileipiä vaikka pussissa olisi vielä muitakin. Luultavasti sinä kuten moni muukin sanoisi viattomasti ja yhtään toista arvostelematta "ei kai nyt vieraille noita kantapaloja laiteta". Ne, kuten ruskeat banaanitkin, ovat monen mielestä vähän b-luokan tarjottavaa ja vieraillehan yleensä halutaan tarjota sitä parasta.

 

Mutta joo, on tää kyllä. Lehdissä naiset kertoo kohtaavansa mieluummin metsässä karhun kuin miehen, suomi on lähisuhdeväkivallan kärkimaa, iso osa miehistä on päihde/alkoholiongelmaisia, mielenterveysongelmaisia, peliongelmaisia, on tuilla eläjiä, käyttää henkistä väkivaltaa ja huorittelee puolisoaan, on sairaalloisen mustasukkaisia yms. ja sinä pohdit eroa kun miehesi on sellainen törkysäkki että kehtasi antaa sinulle palautetta kun olit laittanut tavaran väärään paikkaan ja kehtasi vieraiden edessä sanoa ettei halua laittaa niille tarjolle banskuja joista sinä pidät. Jos sulla ei ole muuta pahaa sanottavaa niin sullahan on äärimmäisen hyvä ja ihana mies, sellainen joita on oikeasti harvassa. 

Heh, no ei todellakaan ole normaalia nuo. Meillä ei koskaan puhutella toisia tuolla tavoin. Kuvittelet nyt, että kaikki muut ovat samanlaisia kuin sinä. Eivät ole. 

Eivät myöskään sellaisia kuin teillä. Älä yleistä mitään. Monelaista suhdetta löytyy ja lisää tulee.

Mulla on toiminut intuitio. Luottaisin jatkossakin siihen.