Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tietää, että puoliso rakastaa
Sinä joka olet naimisissa/parisuhteessa, mistä kumppanisi arkisista teoista ja käyttäytymisestä tiedät, että hän välittää sinusta?
Jos olet eronnut tai eroamassa mitä merkkejä on mahdollisesti ollut päinvastaisesta?
Kysyn siksi koska olen alkanut kyseenalaistamaan sen, välittääkö oma mieheni minusta todellisuudessa juurikaan… Hän ei halua erota, mutta hän on usein hyvin välinpitämätön minua kohtaan, varsinkin silloin kun eniten tarvitsisin hänen tukeaan. Ehkäpä hän ei vain lasten takia haluaisi erota..
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Onko esim. lähes päivittäinen kritisointi mahdollisesti vain luonteenpiirre tai stressistä johtuvaa vai onko siinä taustalla yleensä jonkinlaista toisen ihmisen halveksuntaa?
Jos mies kokee riittämättömyyden tunteita, se voi aiheuttaa kritisointia ja vähättelyä. Puhun kokemuksesta. Minun mies siis teki tätä minulle kun en ollut suhteessa riittävän onnellinen, mikä aiheutti hänessä riittämättömyyden tunteita. Toope luuli että en kuule tai ymmärrä häntä kun en reagoinut mitenkään hänen typerään nälvimiseen. Hän ilmeisesti olisi toivonut tappelua ja pelästyi "välinpitämättömyyttäni". Tavan on ilmeisesti oppinut omassa lapsuuden perheessään.
Tähän liittyy myös muita olosuhteita, joita en jaksa alkaa avaamaan mutta jotka aiheuttivat valtavaa stressiä miehelle.
Meni aika kauan mutta saimme itseasiassa tämän solmun auottua sitten aikanaan. Miehen vaikea sanoa sellaista ääneen mutta veikkaan häntä hävettäneen aika lailla kun tajusi, että kuulin ja muistin kaikki hänen sanomisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei kurista...tai kuristaa vain vähän. Vaimo ei vertaa kullia mustaan suurmulkkuun.
Vaan jos on päässyt kokeilemaan viimeksi mainitsemaasi, niin oma tuppisi
herättää väkisin hilpeyttä jota pyrkii kaikin keinoin olla paljastamatta.
Ei sitä välttämättä tiedä mistään. Mieheni lähetteli rakkausviestejä, yllätti minua ihanasti, kosketteli ohimennen, mutta sitten taas kotona ei ollut henkisesti läsnä. Juhlissa vetäytyi räpläämään puhelintaan ja pälyili sitä muutenkin koko ajan. Koskaan ei vastannut puhelimeensa ensiyrittämällä vaan soitti itse takaisin aina jonkin ajan päästä. Aina oli työt tai jokin muu kesken ja puhelin kuulemma äänettömällä. Kunnes jäi kiinni siitä, että hänelläpä onkin sivusuhde ja 13 -vuotisen liittomme aikan oli ollut toistakymmentä muutakin naista. Viimeisimmän kanssa oli käynyt oikein Tallinnan reissullakin ja ravintoloissa syömässä. Puoliso kykenee siis aivan surutta valehtelemaan myös päin naamaa.
"Ei sitä välttämättä tiedä mistään. Mieheni lähetteli rakkausviestejä, yllätti minua ihanasti, kosketteli ohimennen, mutta sitten taas kotona ei ollut henkisesti läsnä. Juhlissa vetäytyi räpläämään puhelintaan ja pälyili sitä muutenkin koko ajan."
Eikö tuossa ole aika selvää että ei rakasta. Rakastava ihminen ei ole noin ristiriitainen teoissaan.
Nyrkkisääntö: kun läheisyys loppuu, niin silloin on rakkauskin loppunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä, että sinun ei tarvitse kysellä asiasta anonyymisti keskustelupalstalla. Jos tarvitsee, ei rakasta.
Olisi tärkeä selvittää suhteen alussa kummankin oma rakkauden kieli, silloin kumpikin kokee olevansa rakastettu, kun toinen osaa puhua juuri hänelle sopivaa kieltä. Jos et tiedä, mistä tässä on kysymys, lue seuraava juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mistä tietää, että puoliso rakastaa?"
Olipa kysymys. Senhän vain TIETÄÄ joka katseesta ja kosketuksesta tavallisena arkenA myös väsyneenä ja silloin, kun ollaan eri mieltä.
Ei haittaa sekään, että silloin tällöin sanoin kerrotaan, että rakastetaan, kun muutenkin asioista puhutaan.
Ei tarvitse joka päivä hokea "rakastan sinua" eikä edes joka viikko.
Muutama kerta vuodessakin riittää vaatimattomalle meikäläiselle.
Rakkautta on, että tahallisesti ei loukata toista erimielisyyksissä, ja
jos vahngossa loukataan, pyydetään heti anteeksi.
Mieheni elää melko täydellisessä anhedoniassa ja on kärsinyt kroonisesta masennuksesta vuosikymmeniä – varmasti jo silloin, kun tapasimme. Hänellä on valoisia hetkiä, mutta enimmäkseen hän vain dissosioi jossain pimeydessä. Silmistä näkee, ettei hän ole kotona. Hän on aikoinaan sanonut avoimesti käyneensä öisin makaamassa junaradalla. Eihän silloin juuri junia mene. Nyt hän ei ole aikoihin ollut itsetuhoinen. Työelämässä ollessaan hänellä oli viikoittain hetkiä, jolloin hän yritti konkreettisesti riistää itseltään hengen. Näistäkään en tiennyt, koska nukuin jo silloin, kun mies valvoi pitkiä öitä kärsien unettomuudesta. Yksi suurimmista ongelmista onkin unettomuus, joka vaikuttaa kaikkeen.
Ei häntä oikein voi korjata, mutta niinä harvoina hetkinä, kun minäkin kaipaan parisuhdetta, löydämme toisemme ja rakkauden. Töitä on niin paljon, ettei kohtaamisia meinaa saada ajoitettua yksiin. Keväät ovat kaikista raskainta aikaa. Parisuhteen alkuaikoina sanoin, etten jaksa tätä, etten jaksa kärsiä hänen tukenaan. Hän ymmärsi tämän täysin ja piilotti oireensa. Nyt hän dissosioi päivät ja elää öisin kaksoiselämää. Aamuyön tunteina hän nukkuu parin tunnin unet ja elää hetken niiden voimin. Kun pääsemme yhteen, välillemme avautuu aivan oma maailmamme ja todellisuutemme. Sitä jaksaa odottaa kuukausiakin, kun toinen on poissa, mutta silti lähellä – pintahengittäen viimeisiään, mutta minun vuokseni hän kuulemma näkee syyn jatkaa hengittämistä. Hän kertoi olevansa koukussa minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko esim. lähes päivittäinen kritisointi mahdollisesti vain luonteenpiirre tai stressistä johtuvaa vai onko siinä taustalla yleensä jonkinlaista toisen ihmisen halveksuntaa?
Jos mies kokee riittämättömyyden tunteita, se voi aiheuttaa kritisointia ja vähättelyä. Puhun kokemuksesta. Minun mies siis teki tätä minulle kun en ollut suhteessa riittävän onnellinen, mikä aiheutti hänessä riittämättömyyden tunteita. Toope luuli että en kuule tai ymmärrä häntä kun en reagoinut mitenkään hänen typerään nälvimiseen. Hän ilmeisesti olisi toivonut tappelua ja pelästyi "välinpitämättömyyttäni". Tavan on ilmeisesti oppinut omassa lapsuuden perheessään.
Tähän liittyy myös muita olosuhteita, joita en jaksa alkaa avaamaan mutta jotka aiheuttivat valtavaa stressiä miehelle.
Meni aika kauan mutta saimme itseasiassa tämän solmun auottua sitten aikanaan. Miehen vaikea sanoa sellaista ääneen mutta veikkaan häntä hävettäneen aika lailla kun tajusi, että kuulin ja muistin kaikki hänen sanomisensa.
Eli vaadit mieheltäs mahdottomia asioita ja nalkutit niistä päivittäin ?
Ja itse et tehny mitään asioiden eteen .
Vierailija kirjoitti:
Mieheni elää melko täydellisessä anhedoniassa ja on kärsinyt kroonisesta masennuksesta vuosikymmeniä – varmasti jo silloin, kun tapasimme. Hänellä on valoisia hetkiä, mutta enimmäkseen hän vain dissosioi jossain pimeydessä. Silmistä näkee, ettei hän ole kotona. Hän on aikoinaan sanonut avoimesti käyneensä öisin makaamassa junaradalla. Eihän silloin juuri junia mene. Nyt hän ei ole aikoihin ollut itsetuhoinen. Työelämässä ollessaan hänellä oli viikoittain hetkiä, jolloin hän yritti konkreettisesti riistää itseltään hengen. Näistäkään en tiennyt, koska nukuin jo silloin, kun mies valvoi pitkiä öitä kärsien unettomuudesta. Yksi suurimmista ongelmista onkin unettomuus, joka vaikuttaa kaikkeen.
Ei häntä oikein voi korjata, mutta niinä harvoina hetkinä, kun minäkin kaipaan parisuhdetta, löydämme toisemme ja rakkauden. Töitä on niin paljon, ettei kohtaamisia meinaa saada ajoitettua yksiin. Keväät ovat kaikista raskainta aikaa. Parisuhteen alkuaikoina sanoin, etten jaksa tätä, etten jaksa kärsiä hänen tukenaan. Hän ymmärsi tämän täysin ja piilotti oireensa. Nyt hän dissosioi päivät ja elää öisin kaksoiselämää. Aamuyön tunteina hän nukkuu parin tunnin unet ja elää hetken niiden voimin. Kun pääsemme yhteen, välillemme avautuu aivan oma maailmamme ja todellisuutemme. Sitä jaksaa odottaa kuukausiakin, kun toinen on poissa, mutta silti lähellä – pintahengittäen viimeisiään, mutta minun vuokseni hän kuulemma näkee syyn jatkaa hengittämistä. Hän kertoi olevansa koukussa minuun.
Oliko puolisosi m liukkonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan näistä teoista: käy vieraissa, panee sun ystävää, ei osallistu käskemättä mihinkään kotitöihin, ei osallistu kodin kuluihin, huoltoon, ruokaostoksiin, ei siivoa jälkiään, ei edes vaatteita saa likapyykkikoriin, tulee - ja menee ilmoittamatta ennakkoon, työ - ja ura ensin, sitten kaverit, omat menot ja jos aikaa jää niin sitten makaa kotona. Vieraiden aikana esittää huolehtivaa puolisoa, lomamatkat tekee yksin, ostelee mitä sattuu esim. uuden auton. Pitää puolisoa itsestään selvänä, jonka tehtävä on pitää koti kunnossa ja hoitaa huollot, pihat, lapset.
Etsin juuri uutta taloa, jonne lasten kanssa muutan. Enkä jätä edes hyvästi lappua.
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan näistä teoista: käy vieraissa, panee sun ystävää, ei osallistu käskemättä mihinkään kotitöihin, ei osallistu kodin kuluihin, huoltoon, ruokaostoksiin, ei siivoa jälkiään, ei edes vaatteita saa likapyykkikoriin, tulee - ja menee ilmoittamatta ennakkoon, työ - ja ura ensin, sitten kaverit, omat menot ja jos aikaa jää niin sitten makaa kotona. Vieraiden aikana esittää huolehtivaa puolisoa, lomamatkat tekee yksin, ostelee mitä sattuu esim. uuden auton. Pitää puolisoa itsestään selvänä, jonka tehtävä on pitää koti kunnossa ja hoitaa huollot, pihat, lapset.
Etsin juuri uutta taloa, jonne lasten kanssa muutan. Enkä jätä edes hyvästi lappua.
Montako pihaa nyt on huollettavana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia huoltoja kontollasi on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko esim. lähes päivittäinen kritisointi mahdollisesti vain luonteenpiirre tai stressistä johtuvaa vai onko siinä taustalla yleensä jonkinlaista toisen ihmisen halveksuntaa?
Jos mies kokee riittämättömyyden tunteita, se voi aiheuttaa kritisointia ja vähättelyä. Puhun kokemuksesta. Minun mies siis teki tätä minulle kun en ollut suhteessa riittävän onnellinen, mikä aiheutti hänessä riittämättömyyden tunteita. Toope luuli että en kuule tai ymmärrä häntä kun en reagoinut mitenkään hänen typerään nälvimiseen. Hän ilmeisesti olisi toivonut tappelua ja pelästyi "välinpitämättömyyttäni". Tavan on ilmeisesti oppinut omassa lapsuuden perheessään.
Tähän liittyy myös muita olosuhteita, joita en jaksa alkaa avaamaan mutta jotka aiheuttivat valtavaa stressiä miehelle.
Meni aika kauan mutta saimme itseasiassa tämän solmun auottua sitten aikanaan. Miehen vaikea sanoa sellaista ääneen mutta veikkaan häntä hävettäneen aika lailla kun tajusi, että kuulin ja muistin kaikki hänen sanomisensa.
Eli vaadit mieheltäs mahdottomia asioita ja nalkutit niistä päivittäin ?
Ja itse et tehny mitään asioiden eteen .
Nimenomaan en nalkuttanut ja se oli kuulemma passiivisuutta ja välinpitämättömyyttä. Katsoin sormieni läpi harvinaisen paljon huonoa käytöstä (nälvimistä) koska miehellä oli vaikea tilanne päällä. En voinut mitenkään tietää, että minun olisi pitänyt alkaa rähjäämään osoittaakseni välittämistä. Eikä mielestäni ole reilua odottaa, että minun pitäisi olla superonnellinen miehen tullessa kotiin kun yhdessäolessamme toinen lähinnä oksensi huonoa oloa päälleni. Pyrin pysymään sivussa silloin kun mies oli keljulla tuulella ja tämä oli kuulemma hänen hylkäämistä.
kuulemma pesee pyykkiä, (oon kieltänyt pesemästä käyttämättömiä) ja ruuanlaitto yleensä....siinäpä tärkeimmät? satunnaisesti kohtaa ja koskettaa...
"Onko esim. lähes päivittäinen kritisointi mahdollisesti vain luonteenpiirre tai stressistä johtuvaa vai onko siinä taustalla yleensä jonkinlaista toisen ihmisen halveksuntaa?"
Miten lähes päivittäinen kritisointi on mielestäsi VAIN luonteenpiirre? Yritätkö esittää, että päivittäinen kritisointi on jotenkin hyväksyttää ja se pitää vain kestää, koska "hei, eihän se sentään ole halveksuntaa"?
Alue: Aihe vapaa
...eli suhisevat pimpit