Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (480)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.
Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua.
Suomessa ei ole koskaan ollut mitään kotiäitejä.
Hölmö, on ollut ja paljon.
Koska?
Maalaistalon emäntää voi tuskin kotiäidiksi kutsua, viideltä navettaan ja kymmeneksi sieltä pois (välissä kahvitauko ja lasten kouluunlaitto), ruuanlaittoa, kotitaloustöitä, vanhusten- ja lastenhoitoa noin 6 tuntia ja takaisin navetalle. Sieltä pois 4 tuntia myöhemmin ja sama rumba seuraavana päivänä.
Moniko kotiäiti nykypäivänä tekee saman eli töitä 8 - 10 tuntia päivässä siinä lastenhoidon ohessa.
Tiedän useita kotiäitejä 90- ja 2000-luvulta.
Montako kymmentä tuhatta? Minäkin tiedän yhden ihan fiksun maaamun, mutta ei se tarkoita, että heitä olisi yhtä enempää.
Suomessa ei ole ollut kotiäitikulttuuria, meillä naisten työssäkäynti on aina ollut ihan tavallista, siis jo 1700-luvulla!
Muistan kun aloitin 70-luvulla koulun niin olin 30-päisestä luokasta ainoa jonka äiti oli kotona. Hän hoiti yhden naapurin lasta siinä ohessa. Muutaman vuoden kuluttua hänkin meni tehtaaseen töihin siivoojaksi ja ehti vähän kartuttaa työeläkettä itselleen
"Eduskunta hyväksyi potkulain."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun lapsena minun ja monen muun kokemus oli, että isovanhemmat asuivat satojen kilometrien päässä. Vanhempamme olivat muuttaneet maalta kaupunkiin töihin. Meillä oli kesämökki vanhempien kotiseudulla ja kesäisin näin isovanhempia, talvella en koskaan. Isovanhempani eivät todellakaan ole hoitaneet minua.
Juuri näin. Minulla 70-luvulla syntyneet lapset ja tuntiakaan ei kumpikaan mummo hoitanut lapsia. Eikä ollut päiväkoteja eikä äitysvapaita. Hyvin tuli 3 lasta hoidettua, ainakin niin nyt aikuisina sanovat.
Ei minuakaan koskaan isovanhemmat hoitaneet. Asuivat kaukana ja sairastelivatkin. Minut tuupattiin kesäleireille, jotka kestivät jopa kuukauden. Taatusti oli helpompaa 70-luvulla. Hyvin pienestä jo ulkoiltiin itse. Avain kaulaan ja ulos. Kotona käytiin syömässä ja nukkumassa. Kyllä 70-luvulla oli päiväkoteja.
Meidän naapurissa maalla oli tuollainen kesäsiirtola. Siellä oli ns. alimpien sosiaaliluokkien lapsia eli niitä, jotka oli saaneet kunnallisen päivähoitopaikan aikoinaan, ne jaettiin sosiaalisin perustein, keskituloiset laittoi lapset leikkikouluun ja yksityiselle hoitajalle. Monessa perheessä oli maalta tullut 16v tyttö vuoden kerrallaan hoitamassa lapsia.
Lapseni oli 80-luvulla kesäsiirtolassa. Paikka haettiin koulun kautta ja siitä maksettiin siitä kahdesta viikosta. Se oli koulutoimen alaista toimintaa käsittääkseni.
Sosiialitoimen kanssa emme koskaan ole olleet missään tekemisissä.
Mun lapsi oli kesällä alakouluiässä viikon kesäleirillä. Ehdotus tuli häneltä itseltään. Koulun kautta taisi tulla tieto leiristä. Olemme normaaleja työssäkäyviä. Ei mitään tekemistä sossun kanssa. Varmasti on niitäkin juttuja jota järjestetään vähävaraisille perheille. Tuettuja lomia.
Minun äitini oli kotirouva ikävuotensa 23-42. Ja siis meillä oli myös lastenhoitaja kun itse olin pieni ja myös kunnan kodinhoitajan sai tilata tarvittaessa, vielä kun me oltiin jo koululaisia.
Minun työkavereistani, opiskelukavereistani ja ystävistäni kaikki olivat kotona vuosikausia 80- ja 90-luvuilla. Ei ollut harvinaista, että kolmen lapsen kanssa oltiin 9 vuotta, neljän kanssa 12 vuotta.
Kun minä sain omani 2002 ja 2004, kotiäitejä oli hyvin paljon tälläkin alueella. Sitten 2010- ja 2020-luvuilla suunta alkoi muuttua.
Omistusasuntoon ei saa yleistä asumistukea.
Ja vuokra-asunnossa ruokakunnan bruttotulot ja varallisuus vaikuttavat asumistukeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun lapsena minun ja monen muun kokemus oli, että isovanhemmat asuivat satojen kilometrien päässä. Vanhempamme olivat muuttaneet maalta kaupunkiin töihin. Meillä oli kesämökki vanhempien kotiseudulla ja kesäisin näin isovanhempia, talvella en koskaan. Isovanhempani eivät todellakaan ole hoitaneet minua.
Juuri näin. Minulla 70-luvulla syntyneet lapset ja tuntiakaan ei kumpikaan mummo hoitanut lapsia. Eikä ollut päiväkoteja eikä äitysvapaita. Hyvin tuli 3 lasta hoidettua, ainakin niin nyt aikuisina sanovat.
Ei minuakaan koskaan isovanhemmat hoitaneet. Asuivat kaukana ja sairastelivatkin. Minut tuupattiin kesäleireille, jotka kestivät jopa kuukauden. Taatusti oli helpompaa 70-luvulla. Hyvin pienestä jo ulkoiltiin itse. Avain kaulaan ja ulos. Kotona käytiin syömässä ja nukkumassa. Kyllä 70-luvulla oli päiväkoteja.
Meidän naapurissa maalla oli tuollainen kesäsiirtola. Siellä oli ns. alimpien sosiaaliluokkien lapsia eli niitä, jotka oli saaneet kunnallisen päivähoitopaikan aikoinaan, ne jaettiin sosiaalisin perustein, keskituloiset laittoi lapset leikkikouluun ja yksityiselle hoitajalle. Monessa perheessä oli maalta tullut 16v tyttö vuoden kerrallaan hoitamassa lapsia.
Lapseni oli 80-luvulla kesäsiirtolassa. Paikka haettiin koulun kautta ja siitä maksettiin siitä kahdesta viikosta. Se oli koulutoimen alaista toimintaa käsittääkseni.
Sosiialitoimen kanssa emme koskaan ole olleet missään tekemisissä.
Mun lapsi oli kesällä alakouluiässä viikon kesäleirillä. Ehdotus tuli häneltä itseltään. Koulun kautta taisi tulla tieto leiristä. Olemme normaaleja työssäkäyviä. Ei mitään tekemistä sossun kanssa. Varmasti on niitäkin juttuja jota järjestetään vähävaraisille perheille. Tuettuja lomia.
Tuetut lomat lopetettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskoja ne, jotka ei jaksa lapsiaan hoitaa.
Ennen, muuta vuosikymmen taaksepäin naiset hoiti ison lapsi lauman ja kaiken mitä kotona tehtiin, oli kanto vesi puilla sytytettiin hella, että sai ruokaa tehtyä.
Naiset eivät valittaneet, vaan tyytyivät vähään.
Nyky ajan naiset ovat liian mukavuuden haluisia, laiskoja, löhöilisivät vaan.
Kuinka vanha sinä olet kun olet elänyt ajan jolloin vesi kannettiin kaivosta?
Anoppini synnytti suuret ikäluokat ja valitti valittamasta päästyään että lapsia tuli liikaa ja että maatalon emännällä oli liikaa töitä.
Tämähän se pohjimmainen tragiikka on. Lapsia tuli liikaa, eli he olivat ei-toivottuja. Toinen mummoni sai käytännössä lapsen vuodessa 1937-45, pari taukoa oli kun ukki ei päässyt lomille. Toinen mummoni sai sotavuosina neljä lasta, joista kaksi menehtyi. Toinen mummo hoiti karjatilaa yksin, toinen oli evakossa toisten nurkissa.
Miten tällaisista ihmisistä kasvaisi rakastavia äitejä tai mummoja?
Kyllä minun mummoni, joka oli nuori talvi- ja jatkosodan alkaessa, oli hyvin lämmin ja rakastava. Kuten oli sodan käynyt pappanikin. Heillä menehtyi useampia lapsia, sekä ihan vauvana,että vielä 4- vuotiaskin. Mummo hoiti karjan ja lapset kun pappa oli sodassa ja myöhemmin savotassa. He olivat todella hienoja, välittävä ja rakastavia ihmisiä, sekä omille lapsilleen että meille lapsenlapsille. Ja mitä muistan lapsuudesta kavereiden mummoja, välittäviä ja rakastavia olivat hekin.
Todella outoa yleistystä sinulta
"Yleistukea vähentävät pääomatulot, ove, omaishoidontuki, tekijänoikeuskorvaukset ja perhehoitajan palkkiot myös yli 55-vuotiailla työttömillä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen isovanhempi, ja osallistun lapsenlapsen hoitoon, kuten äidinpuoleisessa suvussani on sukupolvien ajan tehty.
Sama täällä, nytkin tuossa lapsenlapsi katselee aamupiirrettyjä, syötiin jo aamiainen. Kohta lähdetään ulkoilemaan. Minusta on ihana viettää lastenlasten kanssa aikaa, mutta onhan se myös väsyttävää, kun teen vuorotöitä ja myös ikääntyvät vanhempani kaipaavat apua.
Ihanaa, että on sinunlaisia mummoja ja ukkeja vielä sitten on juurikin nämä toisenlaiset, joita ei kiinnosta... Ja se saattaa tulla ihan yllätyksenä, kuten minulla kävi! Äitini aina niin lapsirakas (ehkä vaan esitti), terve ja energinen on omasta tahdostaan nähnyt 3-vuotiasta esikoistani alle 10 kertaa. Välimatkaa 20 km. Että niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma eivät ole lapset tai isovanhempien avun puute vaan itsekkyys ja laiskuus.
Lopettakaa uhriutuminen ja kasvakaa aikuisiksi.
Miksi sinä räyhäät?
Sinulle kaikki, mistä et ole samaa mieltä, on räyhäämistä ja riehumista.
Miten pärjäät elämä ylipäätään?
Töissä on pakko jaksaa, koska toimeentulotuessa lainat ei ole menoja ja puolison palkka vaikuttaa siihen.
Tt-tukea ei saa lasten ruokiin, jos omistaa kesämökin tai asuntovaunun. Nuo pitää myydä ja käyttää niistä saadut rahat lasten ruokiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä satuin sellaiseen väliin missä piti hoitaa (fyysinen, vuoro)kokopäivätyö, koti ja lapsi. Oli ihan uskomattoman rankkaa, mutten siitä syytä isovanhempia vaan perinteisen huonosti osallistunutta puolisoa ja omaa vaatimattomuutta. Kyllä minä pärjään! No, lapsiluvun älysin sentään jättää yhteen, ja nyt, kun hän on lapsentekoiässä, enpä tiedä kuinka ehtisin ja jaksaisin isoäiteilemään sen saman työn, omien sairauksien ja syöksykierteellä vanhenevien vanhempien kanssa. Toivottavasti ei tarvitse heti revetä vielä siihenkin.
Miksi hoitaisit vanhempiasi jos he kerran eivät auttaneet sinua?
Perinnön takia.
Ennen äidit hoiti lapset ja kotityöt, nykyään isät osallistuvat näihin myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen isovanhempi, ja osallistun lapsenlapsen hoitoon, kuten äidinpuoleisessa suvussani on sukupolvien ajan tehty.
Sama täällä, nytkin tuossa lapsenlapsi katselee aamupiirrettyjä, syötiin jo aamiainen. Kohta lähdetään ulkoilemaan. Minusta on ihana viettää lastenlasten kanssa aikaa, mutta onhan se myös väsyttävää, kun teen vuorotöitä ja myös ikääntyvät vanhempani kaipaavat apua.
Ihanaa, että on sinunlaisia mummoja ja ukkeja vielä sitten on juurikin nämä toisenlaiset, joita ei kiinnosta... Ja se saattaa tulla ihan yllätyksenä, kuten minulla kävi! Äitini aina niin lapsirakas (ehkä vaan esitti), terve ja energinen on omasta tahdostaan nähnyt 3-vuotiasta esikoistani alle 10 kertaa. Välimatkaa 20 km. Että niin.
Voiko olla niin ettet pyydä käymään eikä halua tungetella? Kuinka usein käytte itse äidillänne? Vastavuoroisuus nääs. Vai onko suoraan sanonut ettei halua nähdä?
En ymmärrä tätä jatkuvaa marinaa.Jos lapsia tehdään,eikö lähtökohtaisesti ne hoideta itse!?
Eikö osata jo etukäteen miettiä,onko tukiverkkoja,onko kuormittava työ,osallistuuko isä jne.jne.Jos nämä kaikki puuttuu,miksi niitä lapsia sitten tehdään?Ja oletetaan että päiväkoti ja isovanhemmat hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.
Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua.
Suomessa ei ole koskaan ollut mitään kotiäitejä.
Hölmö, on ollut ja paljon.
Koska?
Maalaistalon emäntää voi tuskin kotiäidiksi kutsua, viideltä navettaan ja kymmeneksi sieltä pois (välissä kahvitauko ja lasten kouluunlaitto), ruuanlaittoa, kotitaloustöitä, vanhusten- ja lastenhoitoa noin 6 tuntia ja takaisin navetalle. Sieltä pois 4 tuntia myöhemmin ja sama rumba seuraavana päivänä.
Moniko kotiäiti nykypäivänä tekee saman eli töitä 8 - 10 tuntia päivässä siinä lastenhoidon ohessa.
Tiedän useita kotiäitejä 90- ja 2000-luvulta.
Montako kymmentä tuhatta? Minäkin tiedän yhden ihan fiksun maaamun, mutta ei se tarkoita, että heitä olisi yhtä enempää.
Suomessa ei ole ollut kotiäitikulttuuria, meillä naisten työssäkäynti on aina ollut ihan tavallista, siis jo 1700-luvulla!
Eli oliko tuolloin normaalia laittaa alle 3v., jopa alle 1v. päiväkotiin/perhepäivähoitajalle?
Kysymyksesi on hauska vitsi, mutta tuolloin oli oikeasti ihan normisettiä jättää 4 vko ikäinen 5v isosiskon hoitoon, jos ei suvussa ollut ketään joutavaa aikuista lapsia vahtimaan eikä perheellä ollut esim. 9v ikäistä piikaa. Lasten hoidattaminen kodin ulkopuolella perheeseen kuulumattomien toimesta on todella uusi malli, aikaisemmin suku piti yhtä ja kun perheenäiti lähti vaikka pesemään muiden pyykkejä, niin lapset olivat pitkälti oman onnensa nojassa.
kaikenlaiset loismummot ja vajaaälyiset kelpasivat lastenvahdeiksi.
Vierailija kirjoitti:
Voimavarat kasvaisivat, jos puoliso osallistuisi enemmän! Lapsi pian 10 kk vanha. Meidän äitien vastuulle jää hyvin pitkälti organisointi, syötöt, ruokien miettiminen, vaippojen vaihto, kotityöt, valvomiset ym. Asia on jo otettu puheeksi, mutta eipä ole vaikutusta. Puoliso kuvittelee, että kotiäitinä katselen vain päivät pitkät netflixiä. Kohta nostan kytkintä ja vietän viikonlopun hotellissa ihan yksin.
Lapsi on vasta 10 kk ja sinä uliset jo nyt siitä mitä mies ei tee.
Tulee pitkät vuodet sulla lapsesi kanssa.
Kannattaa vähän tarkistaa omaakin asennetta, eikä vaan etsiä vikaa toisesta.
Isovanhemmat ovat nykyään jo melkoisen iäkkäitä jos ovat edes jotakuinkin terveitä ja elossa siinä vaiheessa kun nykynuoriso lopultaa päättää hankkia lapsia. Tietenkin apu on silloin vähäisempää.
Hallitus leikkasi ansiosidonnaisen ja pidensi keräysajan 12 kuukauteen.
https://www.tyj.fi/lakimuutokset