Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Ei sitä apua taida enää olla niin paljon tarjolla kuin ennen. Eläkeikä on noussut ja muutenkin oma aika on tullut tärkeämmäksi isovanhemmillekin. 

Kun meidän lapset oli ihan pieniä, isovanhemmat kävi töissä. Sain esikoisen 28-vuotiaana, ja oma äiti oli silloin jo kuollut ja anoppi oli vasta 50-vuotias. Hän teki 3-vuorotyötä sairaanhoitajana, eikä asunut lähellä. Appeni taas asui melko lähellä, vain kymmeniä kilometrejä matkaa, mutta hän kävi töissä, harrasti, matkusteli. Silloin tällöin kävi meidän lasten syntymäpäivillä tai jouluna meillä syömässä vaimonsa kanssa. En muista, että ikinä olisi pyydetty heiltä apua mihinkään. Anoppi jäi eläkkeelle kun meidän esikoinen oli 15-vuotias, eikä siitä ole kuin muutama vuosi, mutta eihän nämä nuoret enää minnekään mummolaan lähde. Se olisi pitänyt tapahtua paljon aiemmin, ei enää aikuisuuden kynnyksellä. Toisaalta appeni on niin monisairas, että me käydään häntä auttamassa, vaikkei hänellä ole ikää kuin 74 v. Hänellä on jo monta vuotta ollut sairauksia, on ollut sydänleikkausta ja munuaisissa vikaa ja diabetes ja muutakin vaivaa. Lonkkaleikkausta odottaa, muttei taida saada, kun on niin paljon riskejä. Se kääntyi nopeasti näin päin, että me mieheni kanssa autetaan monissa asioissa ja joskus esikoinenkin käy vaikkapa saattamassa lääkärireissuilla tai vie matot pesulaan,

Höpö höpö. Isovanhempani eivät hoitaneet minua koskaan. Olen ollut yhden yön mummolassa koko elämäni aikana. Tälle yöpymiselle syynä oli se, että äiti oli synnyttämässä veljeäni.

T: 50- vuotias

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen isovanhempi, ja osallistun lapsenlapsen hoitoon, kuten äidinpuoleisessa suvussani on sukupolvien ajan tehty. 

Sama täällä, nytkin tuossa lapsenlapsi katselee aamupiirrettyjä, syötiin jo aamiainen. Kohta lähdetään ulkoilemaan. Minusta on ihana viettää lastenlasten kanssa aikaa, mutta onhan se myös väsyttävää, kun teen vuorotöitä ja myös ikääntyvät vanhempani kaipaavat apua.

Ihanaa, että on sinunlaisia mummoja ja ukkeja vielä sitten on juurikin nämä toisenlaiset, joita ei kiinnosta... Ja se saattaa tulla ihan yllätyksenä, kuten minulla kävi! Äitini aina niin lapsirakas (ehkä vaan esitti), terve ja energinen on omasta tahdostaan nähnyt 3-vuotiasta esikoistani alle 10 kertaa. Välimatkaa 20 km. Että niin.

Voiko olla niin ettet pyydä käymään eikä halua tungetella? Kuinka usein käytte itse äidillänne? Vastavuoroisuus nääs. Vai onko suoraan sanonut ettei halua nähdä?

Ennen lapsia oltiin kyllä aika läheisiä ja käytiin usein hänen luonaan. Ajattelin, että minun äitiys saattaisi vielä lujittaa välejämme, kuten olen tuttavapiirissä nähnyt. Mutta toisin kävi. Tulee hän juu kutsuttuna synttäreille ja olen muutenkin kyllä sanonut, että saa tulla ja soitella, mutta ei. Mielestäni se olisi enemmän hänen tehtävä olla kiinnostunut lapsenlapsistaan. Suoraan ei ole sanonut mitään, mutta hänellä on ilmeisesti tärkeämpiä asioita :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.

 

Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua. 

Suomessa ei ole koskaan ollut mitään kotiäitejä.

Hölmö, on ollut ja paljon.

Koska?

Maalaistalon emäntää voi tuskin kotiäidiksi kutsua, viideltä navettaan ja kymmeneksi sieltä pois (välissä kahvitauko ja lasten kouluunlaitto), ruuanlaittoa, kotitaloustöitä, vanhusten- ja lastenhoitoa noin 6 tuntia ja takaisin navetalle. Sieltä pois 4 tuntia myöhemmin ja sama rumba seuraavana päivänä. 

Moniko kotiäiti nykypäivänä tekee saman eli töitä 8 - 10 tuntia päivässä siinä lastenhoidon ohessa.

Tiedän useita kotiäitejä 90- ja 2000-luvulta. 

Montako kymmentä tuhatta? Minäkin tiedän yhden ihan fiksun maaamun, mutta ei se tarkoita, että heitä olisi yhtä enempää.

Suomessa ei ole ollut kotiäitikulttuuria, meillä naisten työssäkäynti on aina ollut ihan tavallista, siis jo 1700-luvulla!

Muistan kun aloitin 70-luvulla koulun niin olin 30-päisestä luokasta ainoa jonka äiti oli kotona. Hän hoiti yhden naapurin lasta siinä ohessa. Muutaman vuoden kuluttua hänkin meni tehtaaseen töihin siivoojaksi ja ehti vähän kartuttaa työeläkettä itselleen

Sama minulla. Meillä äiti oli kotona, koska siellä oli kaksi minua nuorempaa lasta hoidettavana ja kolmena päivänä viikossa pari hoitolasta. Kavereitten äidit oli rahastajia, vanhustenhoitajia, hammaslääkäreitä, kahvilamyyjiä jne. ja oli ihan tavallista, että äidit oli töissä.

Ymmärrän ettei isovanhemmst jaksa kun ovat työelämässä vielä. 50+-ikäisenä alkaa oikeesti ikä tulla vastaan ja jaksaminen ihan pienten lasten kanssa ei ole itsestäänselvää. Jonkun alle 3-vuotiaan lapsen hoitaminen on rankkaa puhumattakaan pienestä vauvasta. Siinä 4+ alkaa omatoimisuutta olla niin paljon että isovanhemmatkin jaksaa. Kun käy töissä viikonloput on palautumista varten eikä siinä jaksa vuorokauden hoitaa lastenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimavarat kasvaisivat, jos puoliso osallistuisi enemmän! Lapsi pian 10 kk vanha. Meidän äitien vastuulle jää hyvin pitkälti organisointi, syötöt, ruokien miettiminen, vaippojen vaihto, kotityöt, valvomiset ym. Asia on jo otettu puheeksi, mutta eipä ole vaikutusta. Puoliso kuvittelee, että kotiäitinä katselen vain päivät pitkät netflixiä. Kohta nostan kytkintä ja vietän viikonlopun hotellissa ihan yksin.  

Lapsi on vasta 10 kk ja sinä uliset jo nyt siitä mitä mies ei tee. 

Tulee pitkät vuodet sulla lapsesi kanssa. 

 

Kannattaa vähän tarkistaa omaakin asennetta, eikä vaan etsiä vikaa toisesta.

Onneksi on miehiä, jotka tekevät muutakin kuin töitä. Viettävät vapaa-aikansa lasten kanssa ja hoitavat kotia. Ei sen kuulu mennä niin, että kaikki siellä kotona kasaantuu vaan toiselle ja toinen saa käydä vaan töissä. Ja kyllä, moni palkkatyö on iisimpää kuin lasten kanssa kotona olo! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimavarat kasvaisivat, jos puoliso osallistuisi enemmän! Lapsi pian 10 kk vanha. Meidän äitien vastuulle jää hyvin pitkälti organisointi, syötöt, ruokien miettiminen, vaippojen vaihto, kotityöt, valvomiset ym. Asia on jo otettu puheeksi, mutta eipä ole vaikutusta. Puoliso kuvittelee, että kotiäitinä katselen vain päivät pitkät netflixiä. Kohta nostan kytkintä ja vietän viikonlopun hotellissa ihan yksin.  

No, sinä olet nyt lasta kotona hoitamassa. Yövalvomiset sinun on varmasti helpompi hoitaa. Ja kannattaa etsiä myös ratkaisuja itse ongelmaan eli esim. yövalvomista n. 10 kk iässä aihettaa usein hampaat. Siihen voi antaa kipulääkettä illalla lapselle, jotta lapsi saa nukutuksi.

Kannattaa panostaa omaan palautumiseen päivittäin, lähde kävelylle, harrasta, lähde kotoa harrastamaan ja anna lapsen hoitovuoro puolisolle. Palautuminen on ratkaisu noihin "jätän kaiken ja menen hotelliin" ajatuksiin.

Tämä! Lisäksi sitä omaa aikaa pitää ottaa päivisin kun lapsi vaikkapa nukkuu. Siinä teet jotain omia juttuja, mistä nautit. Luet vaikka kirjaa hetken. 

Mulle se oma aika on just kirjan lukua, ristikoita tai sukan kutomista. Näin kesällä saatan omalla ajalla istuskella pihalla keinussa hetken, ja nauttia kesästä. 

Lapsen ehdoilla on mentävä. Itse olen totaali yh. lapsi on nyt vuoden. 

Syntynyt on uusi uusavuttomien sukupolvi, kuka syyttää vaan toisia oma saamattomuudesta. Läpi aikojen on naiset synnyttänyt, laittanut lapset pellon viereen ja jatkanut töitä. Ei ole ollut kertakäyttövaippoja, ei lämmintä vettä, ei viemäristöä, ei pesukoneita. Ja aina on pärjätty. Nykyinen minä- minä, olen sen arvoinen sukupolvi on saanut kaikki nämä edut käytettäviksi, lapsilisätkin ja silti on ensimmäinen sukupolvi, kuka muuta ei teekään, kun valittaa. Sodanaikana monilla ei ollut läheisiä, koska kasvattiin orpioina, mutta silti pärjättiin. Näköjään, mitä helpommaksi elämä muuttuu, sitä enemmän tietty porukkaa vaan odottaa, että muut eläisivät niiten puolesta. Ottakaa nyt vastuu itsestä ja omasta elämästä. Ei ole ainamuut syynä siinä, että ette jaksaa. 

Miehen vanhempia ei kiinnosta muu kuin se että voivat jotenkin hyötyä meistä. Kai he on sitten jotenkin lapsuutensa katkeroittamia. 

Vierailija kirjoitti:

Syntynyt on uusi uusavuttomien sukupolvi, kuka syyttää vaan toisia oma saamattomuudesta. Läpi aikojen on naiset synnyttänyt, laittanut lapset pellon viereen ja jatkanut töitä. Ei ole ollut kertakäyttövaippoja, ei lämmintä vettä, ei viemäristöä, ei pesukoneita. Ja aina on pärjätty. Nykyinen minä- minä, olen sen arvoinen sukupolvi on saanut kaikki nämä edut käytettäviksi, lapsilisätkin ja silti on ensimmäinen sukupolvi, kuka muuta ei teekään, kun valittaa. Sodanaikana monilla ei ollut läheisiä, koska kasvattiin orpioina, mutta silti pärjättiin. Näköjään, mitä helpommaksi elämä muuttuu, sitä enemmän tietty porukkaa vaan odottaa, että muut eläisivät niiten puolesta. Ottakaa nyt vastuu itsestä ja omasta elämästä. Ei ole ainamuut syynä siinä, että ette jaksaa. 

Kyllä mun mummo sanoi ettei kadehdi nykyajan naisia. Teki ikänsä omalla pientilalla töitä, ei koskaan vieraalla, mitä nyt nuoruusvuosina piikoi mutta naimisiin mentyään piti lehmiä ja oli kodin pihapiirissä töissä. Sai vain yhden lapsen eli aika "helppoa" elämää verrattuna nykysiiin naisiin jotka tekevät kodin ulkopuolella uraa tai töitä ja sitten kotona toinen rupeama lasten kanssa ja kotityöt päälle. Ja kun aina sanotaan että entisajan naiset tekivät käsitöitä ja olivat hyviä keittiössä, niin surkeimmat kokit ikinä ovat olleet mummoni ikäluokkaa, syntyneet 1910-1925. Ruoanlaittotaito oli olematonta, tuskin leipoa osasivat ja käsitöitä ei kukaan. Eli se siitä osaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä jatkuvaa marinaa.Jos lapsia tehdään,eikö lähtökohtaisesti ne hoideta itse!?

Eikö osata jo etukäteen miettiä,onko tukiverkkoja,onko kuormittava työ,osallistuuko isä jne.jne.Jos nämä kaikki puuttuu,miksi niitä lapsia sitten tehdään?Ja oletetaan että päiväkoti ja isovanhemmat hoitaa.

Nykyajan nuoret aikuiset miettivätkin, ja siksi eivät enää lapsia tee. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Joskus agraariyhteiskunnan aikoina, yli sata vuotta sitten yhteisön vanhemmille jäsenille kuului lastenhoito. Toki sitä mallia löytyy raamattualueilta, meillä ja muualla vieläkin. Teollistuminen ja naisten oikeuksien lisääntyminen vapautti naiset hellan ja nyrkin välistä, pois keittiöistä, pelloilta ja navetoista. Iso-vanhemmat nykyisin ovat edelleen palkkatyössä vielä siinä vaiheessa, kun lapsenlapset alkavat jo olla lisääntymisiässä. Ihmiset ovat erilaisia. Yksi hoitaa lapsenlapsia kaikki vapaa-aikansa, toinen ei hoitanut edes omiaan ja ilmoittaa heti kuultuaan isovanhemmaksi tulemisestaan, että minä en sitten ainakaan lapsenpiiaksi ala. ( Eikä alkanut, mutta kiukuttelee nyt, kun ei saa apua sitä itse tarvitessaan, eivätkä lapsenlapset välitä hänestä yhtään).

Vierailija kirjoitti:

Mikä helevetin velvollisuus isovanhemmilla on hoitaa lapsenlapsia? Heitä vartenko te niitä teette. Jos ette itse pysty niistä lapsista vastuuta kantamaan, tai ette jaksa niitä hoitaa, niin jättäkää tekemättä.

Ei ole velvollisuutta.

Mutta toinen kysymys on, miksi tähän(kin) asiaan täytyy suhtautua noin aggressiivisesti. Monelle voi olla pettymys tajuta, että isovanhemmat eivät auta. Vaikka heillä ei siihen ole velvollisuutta. Sitä ei myöskään etukäteen voi tietää, miten raskaaksi (tai helpoksi) perhe-elämä muodostuu. Voisimmeko ihan kaikki koettaa suhtautua toisiimme empatialla eikä raivolla ja syyttelyllä?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ettei isovanhemmst jaksa kun ovat työelämässä vielä. 50+-ikäisenä alkaa oikeesti ikä tulla vastaan ja jaksaminen ihan pienten lasten kanssa ei ole itsestäänselvää. Jonkun alle 3-vuotiaan lapsen hoitaminen on rankkaa puhumattakaan pienestä vauvasta. Siinä 4+ alkaa omatoimisuutta olla niin paljon että isovanhemmatkin jaksaa. Kun käy töissä viikonloput on palautumista varten eikä siinä jaksa vuorokauden hoitaa lastenlapsia.

Eikä myöskään ehdi. On oma huusholli hoidettavana. Minulla ei ole lapsenlapsia vielä. Kolme omaa lasta, joista 2 asuu vielä kotona ja yksi aikuinen. Minusta tuntuu, että kaikki aika vaan menee. Töihin on tunnin matka suuntaansa, talvella vielä pidempi. Töiden jälkeen on ruuanlaittoa ja nuorimman lapsen harrastukseen kuljettamista ja ruokakaupassakin joskus pitää käydä. Viikonloppuisin usein siivotaan yhdessä, pestään pyykkiä, viikataan pyykkiä kaappiin. Yritän tavata myös niitä harvoja ystäviäni, joita vielä on jäljellä. 

Minusta tuntuu, että kaikki on niin kallista! Ostaisin enemmän valmista ruokaa tai apua kotiin, mutta rahaa ei paljon jää. Asuminen on todella kallista. Auto on pakko pitää hyvässä kunnossa. Miehellä on reilusti omaan autoonsa autolainaa jäljellä. Meillä on yhteistä remonttilainaa. Maksettiin juuri nuorimman lapsen kesäleiri ja vanhimman lapsen takuuvuokra. Perheen lomamatka pitäisi maksaa tulevalla viikolla. Eikä me edes paljon lomailla, viikko kesällä jossain ulkomailla ja viikko talvella tai keväällä ja muutoin joitakin lyhyitä viikonloppulomia Suomessa. Olen miettinyt, että kun voisi tehdä vähemmän töitä, vaikka 4 päivää viikossa, mutta rahatilanne heikkenisi. Tai kevennys voisi tulla sitäkin kautta, että ottaisi palkatonta vapaata viikon silloin tällöin. Jotenkin on sellainen olo, ettei jaksa. Ja kun ei jaksa, ei ainakaan mitään ylimääräisiä velvollisuuksia. Onneksi ei vielä ole niitä lapsenlapsia. Odotan kesälomaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä."

 

No onhan meillä robotti-imurit, imurit, pyykinpesukoneet, kuivausrummut, sähköliedet, uunit, jääkaapit ja kaikki härpäkkeet helpottamassa elämää.

Pyykinpesukone ei täyty eikä tyhjene itsestään, ei myöskään astianpesukone, sähköliesi ei kokkaa itsestään, jääkaappi ei täyty itsestään, mikään härpäke ei esim pese vessaa, vaihda lakanoita tai pyyhi pölyjä yms. Susta on ihan ok pistää kaikki innovaatiot toisten ihmisten nirhimiseen sen sijaan että kehitettäisiin ihmisten arkea helpottavia ratkaisuja? Eikös nirmiseen olisi riittänyt jo aikoinaan kehitetyt terävät puukepit?

Onko sulle ylitsepääsemättömän rankkaa täyttää ja tyhjentää esimerkiksi tiski- tai pyykkikonetta?

Mulle ne on asioita, joita en edes ajattele sen kummemmin. 

Kuten moni muukin luettelemasi asia.

Tähän taitaa päteä se vanha viisaus; laiska töitään luettelee

Nää on ihan roskajuttuja. Meidän tämän päivän kuuskymppisten vanhemmista vähintään 1 oli alkoholisti. Usein 2. Asunnot oli niin savuisia ettei siksikään sopinut lapsille.  Mitään apua ei voinut saada. Minusta nykypäivän 30v ikäisillä on paljon siistimmät vanhemmat. Valistus on purrut. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille. 

Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?

Tutkimusten mukaan kotityöt ja lastenhoito jakaantuu nykyajan perheissä täysin tasan, toki imetykseen mies ei osallistu joka näky tilastoissa ja luonnollisesti onkin erityisen tuomittavaa epätasa-arvoa.

Mutta asiaa, naapurissa nuori perhe 3 lasta, heidän vanhempansa käyvät noin kerran vuodessa lyhyesti kylässä, ovat hyväkuntoisia ja hyvätuloisia eläkeläisiä.

Säälillä katson kuinka väsyneitä lasten vanhemmat ovat, eivät koskaan saa työstä ja lastenhoidosta lomaa. Avioero tulee varmasti koska eivät voi jaksaa suhdetta ylläpitää, lapsetkin melko vilkkaita ja haastavia. Meillä onneksi toinen mummo asui lähellä ja auttoi edes silloin tällöin.

Suuret ikäluokat on kyllä uskomattoman narsistinen itsekäs sukupolvi, noin keskimäärin, toki poikkeuksia on. Hoidattivat omat lapsensa kokonaan vanhemmillaan, itse eivät juuri vaivaudu, on matkat, rakastajat, ja harrastukset ja koirat jne .tärkeämmät kuin lastenlapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille. 

Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?

IIhan naurettavaa on taas yleistää isät laiskoiksi. Normaalit nykyisät osallistuvat ihan yhtä lailla lastenhoitoon. 

Äidit taitavat olla laiskoja lumihiutaleita kun eivät jaksa hoitaa lapsia. Johan sen näkee siinä kun vanhempi lapsi tungetaan päiväkotiin ja laiskotellasn kotona vauvan kanssa. 

Lapsenhoitoautomaattinako isovanhempien täytyy olla? Lopettaa omat työt? Kaikki vapaaaika hoidettava lapsenlapsia ja sitten väsyneenä taas töihin. Ihan sairasta.

Kuka tuollaista on sanonut tai vaatinut? Ihmeellistä äitien hakkumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille. 

Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?

Tutkimusten mukaan kotityöt ja lastenhoito jakaantuu nykyajan perheissä täysin tasan, toki imetykseen mies ei osallistu joka näky tilastoissa ja luonnollisesti onkin erityisen tuomittavaa epätasa-arvoa.

 

Mutta asiaa, naapurissa nuori perhe 3 lasta, heidän vanhempansa käyvät noin kerran vuodessa lyhyesti kylässä, ovat hyväkuntoisia ja hyvätuloisia eläkeläisiä.

Säälillä katson kuinka väsyneitä lasten vanhemmat ovat, eivät koskaan saa työstä ja lastenhoidosta lomaa. Avioero tulee varmasti koska eivät voi jaksaa suhdetta ylläpitää, lapsetkin melko vilkkaita ja haastavia. Meillä onneksi toinen mummo asui lähellä ja auttoi edes silloin tällöin.

Suuret ikäluokat on kyllä uskomattoman narsistinen itsekäs sukupolvi, noin keskimäärin, toki poikkeuksia on. Hoidattivat omat lapsensa kokonaan vanhemmillaan, itse eivät juuri vaivaudu, on matkat, rakastajat, ja harrastukset ja koirat jne .tärkeämmät kuin lastenlapset.

Ei jakaannu. Metatyöt jää melkein töysin naisille.

Minä ainakin odotan kovasti, että saisin lastenlapsia ja saisin hoitaa niitä. Ei kokoaikaisesti (koska rankkaahan se on kuten omastakin kokemuksesta tiedän), mutta aina välillä.