Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua. 
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.

Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen.. 

Mikä tää pointti oli? Että nelikymppisenä jaksaa hoitaa lauman lapsenlapsia tosta vaan, mutta jos on nelikymppisenä hankkinut vasta lapsen, niin sit jaksaa hoitaa vain yhden? Millä perusteella?

Minkä liudan? Etkö osaa edes lukea? Jos sulla on neli-viisikymppinen isoäiti lapsille, se isoäiti jaksaa ihan eri tavalla tukea lastaan kuin jos sulla on isoäitinä 70-80-vuotias. Ole hyvä, tässä oli rautalangasta. 

 

Tyypillisesti siinä on se äiti kahden sukupolven kaitsijana. Meilläkin oli minun äitini liikuntarajoitteinen ja appiukko dementikko.

Nelikymppinen isoäiti on nykyaikana töissä vielä seuraavat 30 vuotta, ja hoitaa omia vanhempiaan lisäksi. Ei siinä välttämättä jää lapsenlapsille aikaa ja jaksamista kovin paljoa. 

Nelikymppiset isoäidit tänä päivänä ovat entisiä teiniäitejä, yleensä syrjäytyneitä alun alkaenkin, tuskin työelämässä. 

Mitä ihmettä? Sain esikoiseni 22 vuotiaana, ja olen ollut työelämässä koko tämän ajan. Esikoiseni odottaa ensimmäistä lastaan, ja hän on nyt 22 vuotias. Eli minusta tulee mummo 44 vuotiaana. Esikoinenkin on muuten työelämässä. Hän ei ole ollut päivääkään työttömänä, kuten en itsekään. 

 

Lisätään nyt vielä, että minulla on useampi lapsi, joiden yksinhuoltajaksi jäin 30 vuotiaana, lasten isän ongelmien vuoksi. En ole kokenut tässä ketjussa kuvattua uupumusta tai muuta, vaan muistan lasteni pikkulapsiajan ja lapsuuden ihanana aikana. Toki tuollainen yläkouluikäinenkin, kuten kuopukseni on, on vieläkin lapsi. 

Niin eli olet tekaissut lapset nuorena hätäisesti huonolle isälle.

Ihmisen biologinen keho on rakennettu siten, että paras aika hankkia lapsia on nuorena. Syntyy terveempiä ja elinvoimaisempia lapsia. Ei ihmisen keho siinä poikkea muistakaan elollisista olennoista. 

Ja se, jos mies osoittautuu huonoksi isäksi ei ole naisen vastuu, kyllä se on sen miehen oma häpeä. Emme sentään elä missään islamkehitysmaassa, jossa miehen kunnia on naisen harteilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.

 

Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua. 

Suomessa ei ole koskaan ollut mitään kotiäitejä.

Hölmö, on ollut ja paljon.

Koska?

Maalaistalon emäntää voi tuskin kotiäidiksi kutsua, viideltä navettaan ja kymmeneksi sieltä pois (välissä kahvitauko ja lasten kouluunlaitto), ruuanlaittoa, kotitaloustöitä, vanhusten- ja lastenhoitoa noin 6 tuntia ja takaisin navetalle. Sieltä pois 4 tuntia myöhemmin ja sama rumba seuraavana päivänä. 

Moniko kotiäiti nykypäivänä tekee saman eli töitä 8 - 10 tuntia päivässä siinä lastenhoidon ohessa.

Tiedän useita kotiäitejä 90- ja 2000-luvulta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä luen? Ihmiset hankkivat lapsen mutta ovat jo 10 kuukauden ikäiseen täysin kyllästyneet. Ihmiset haaveilevat kun saisi kesiksi  ja lomiksi lapset  mummoille pois jaloista.

Sellaista aikuisuutta. Ikäluokkani sodan jälkeen syntyneet joutuivat aikuistumaan nuorena töihin ja elättämään itsensä. Mummit jäivät satojen kilometrien päähän  nuorten siirryttyä kaupunkeihin. 

Monen lapsille, omillenikin, jäi isovanhemmat vieraaksi, joulukorttien ja tosi harvoin tehtyjen vierailujen varaan.  

Kyllä ysärillä oli hyvinkin tuttua tuo, että mummot hoitivat paljon enemmän mitä nykyään.

Tilastollisesti mummot hoitavat nykyään paljon enemmän kuin ysärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus

Joo meilläkin isovanhempia näkyi tasan yksi kesäloma viikko vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvun lapsena minun ja monen muun kokemus oli, että isovanhemmat asuivat satojen kilometrien päässä. Vanhempamme olivat muuttaneet maalta kaupunkiin töihin. Meillä oli kesämökki vanhempien kotiseudulla ja kesäisin näin isovanhempia, talvella en koskaan. Isovanhempani eivät todellakaan ole hoitaneet minua.

Juuri näin. Minulla 70-luvulla syntyneet lapset ja tuntiakaan ei kumpikaan mummo hoitanut lapsia. Eikä ollut päiväkoteja eikä äitysvapaita. Hyvin tuli 3 lasta hoidettua, ainakin niin nyt aikuisina sanovat.

Ei minuakaan koskaan isovanhemmat hoitaneet. Asuivat kaukana ja sairastelivatkin. Minut tuupattiin kesäleireille, jotka kestivät jopa kuukauden. Taatusti oli helpompaa 70-luvulla. Hyvin pienestä jo ulkoiltiin itse. Avain kaulaan ja ulos. Kotona käytiin syömässä ja nukkumassa. Kyllä 70-luvulla oli päiväkoteja. 

Meidän naapurissa maalla oli tuollainen kesäsiirtola. Siellä oli ns. alimpien sosiaaliluokkien lapsia eli niitä, jotka oli saaneet kunnallisen päivähoitopaikan aikoinaan, ne jaettiin sosiaalisin perustein, keskituloiset laittoi lapset leikkikouluun ja yksityiselle hoitajalle. Monessa perheessä oli maalta tullut 16v tyttö vuoden kerrallaan hoitamassa lapsia.

Itse olen syntynyt 70-luvun alussa ja jos vertaan omaa lapsuutta ja nykyään on varmasti juttuja jotka kuormittavat. Vanhempien tulee nykään osallistua enemmän lasten pk ja kouluasioihin. Harrastuksiin kuskataan. Minua ei koskaan viety. Jos ei itse päässyt, niin ei menty. Hyvin pienet lapset ulkoili 70- luvulla itsekseen. Nykyään olisi jo poliisit ovella. Saati sitten työelämä. Itse olen nähnyt muutoksen, kun mikään ei riitä. Usein työ vie kaikki voimat. Ehkä myös itsekkyys. Isovanhemmat haluavat keskittyä itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.

 

Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua. 

Suomessa ei ole koskaan ollut mitään kotiäitejä.

Hölmö, on ollut ja paljon.

Koska?

Maalaistalon emäntää voi tuskin kotiäidiksi kutsua, viideltä navettaan ja kymmeneksi sieltä pois (välissä kahvitauko ja lasten kouluunlaitto), ruuanlaittoa, kotitaloustöitä, vanhusten- ja lastenhoitoa noin 6 tuntia ja takaisin navetalle. Sieltä pois 4 tuntia myöhemmin ja sama rumba seuraavana päivänä. 

Moniko kotiäiti nykypäivänä tekee saman eli töitä 8 - 10 tuntia päivässä siinä lastenhoidon ohessa.

Tiedän useita kotiäitejä 90- ja 2000-luvulta. 

2000-luvun (eli nykyajan) kotiäitejä minäkin tiedän. Mutta lapsena en tuntenut ainuttakaan kotiäitiä, en edes tiennyt, että on olemassa kotiäitejä. Kaikki äidit kävivät silloin töissä. Olen syntynyt vuonna 1988.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.

 

Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua. 

Suomessa ei ole koskaan ollut mitään kotiäitejä.

Hölmö, on ollut ja paljon.

Koska?

Maalaistalon emäntää voi tuskin kotiäidiksi kutsua, viideltä navettaan ja kymmeneksi sieltä pois (välissä kahvitauko ja lasten kouluunlaitto), ruuanlaittoa, kotitaloustöitä, vanhusten- ja lastenhoitoa noin 6 tuntia ja takaisin navetalle. Sieltä pois 4 tuntia myöhemmin ja sama rumba seuraavana päivänä. 

Moniko kotiäiti nykypäivänä tekee saman eli töitä 8 - 10 tuntia päivässä siinä lastenhoidon ohessa.

Minun helsinkiläinen mummoni oli 50- ja 60-luvulla ihan virallisesti kotirouva, ja heillä oli sen lisäksi myös kotona lastenhoitaja. Ja hänen ystävätterensä olivat kaikki samanlaisia kotirouvia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.

 

Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua. 

Suomessa ei ole koskaan ollut mitään kotiäitejä.

Hölmö, on ollut ja paljon.

Koska?

Maalaistalon emäntää voi tuskin kotiäidiksi kutsua, viideltä navettaan ja kymmeneksi sieltä pois (välissä kahvitauko ja lasten kouluunlaitto), ruuanlaittoa, kotitaloustöitä, vanhusten- ja lastenhoitoa noin 6 tuntia ja takaisin navetalle. Sieltä pois 4 tuntia myöhemmin ja sama rumba seuraavana päivänä. 

Moniko kotiäiti nykypäivänä tekee saman eli töitä 8 - 10 tuntia päivässä siinä lastenhoidon ohessa.

Tiedän useita kotiäitejä 90- ja 2000-luvulta. 

2000-luvun (eli nykyajan) kotiäitejä minäkin tiedän. Mutta lapsena en tuntenut ainuttakaan kotiäitiä, en edes tiennyt, että on olemassa kotiäitejä. Kaikki äidit kävivät silloin töissä. Olen syntynyt vuonna 1988.

Onko lähes 30 vuotta sitten nykyaikaa? 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 52 v ja lapseni ovat parikymppisiä opiskelijoita. Teen vaativaa asiantuntijatyötä, johon on kuulunut paljon omaehtoista kouluttautumista yliopisto-opintojen jälkeen. 

Asiantuntijaorganissaatiossamme on paljon 40-60 vuotiaita naisia, joilla osalla on omien lasten lisäksi jo lapsenlapsia. 

Olemme yhdessä keskustelleet tästä ketjun aiheesta lukuisia kertoja. Nuoret äidit taistelevat työn ja kodin yhteensovittamisen kanssa. Vanhemmista  naisista moni haluaisi osallistua aktiivisemmin lastenlasten elämään., mutta työ vie valitettavasti aivan hirvittävän paljon energiaa. Kyseessä aivoilla tehtävää tietotyötä, jota mitataan sekä laadullisesti että määrällisesti hyvin tarkasti. Projekteja pitää olla käynnissä useita samanaikaisesti ja projektien lopputuloksia analysoidaan tarkasti. 

Väittäisi itse, että se mikä viime vuosikymmeninä on muuttunut merkittävästi, on nimenomaan työn vaativuus. Itseni mukaanlukien moni meistä huhkii viikonlopuisin ja lomilla vaeltamassa tai tekemässä fyysistä työtä mökeillä tai auttamassa vanhempiaan, mutta koko silti ole koko päivän fyysisen työn jälkeen yhtä uupunut kuin työpäivän jälkeen. 

Toki sitä tietotyötä tekevät myös miehet, mutta jostain syystä paineet tuntuvat kasautuvat juuri naisille. Jo aikoinaan lapsia päiväkodista hakiessa henkilökunnalla ei ikinä isän hakiessa ollut mitään asiaa, mutta kun itse olin hakuvuorossa, tuli palautetta käytöksestä tai siitä, että hanskat ovat vääränlaiset, luistimien nauha oli mennyt poikki tai kurahousujen polvi rikki. Myös koulusta kaikki yhteydenotot tehtiin äidille. 

Kauhulla kuuntelen hallituksen puheita siitä, että lasten pitäisi jatkossa huolehtia enemmän vanhuksista. Tämäkin kaatuu työssäkäyvien naisten niskaan. 

Tämäpä juuri...vai kuka teistä näkee Häkkäsen tai Soinin vaihtamassa äiteen vaippaa? Ja tappelemassa siitä, onko muistisairaalta muorilta taas joku käynyt vaihtamassa verhot?

Hoivavastuu siirretään kansalaisille, mutta Sinulle. Ei Minulle. Varmaan kohta täällä Suomessa on meksikolaisia tai thaimaalaisia vanhus-au-paireja, joita sitten riistetään maksimaalisesti, kun hallitustemme mahdollistamat hoivajätit ovatkin rikkaiden vanhoilla vanhuksille liian kalliita, ahneita ja tehottomia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus

Itse olen ysäriltä ja niin vaan isän ja äidin puolen mummot todellakin olivat läsnä ja hoitivat meitä. Pikkuveli kun syntyi, niin oikeastaan muutin mummolaan kesäksi 4-vuotiaana. Sai äiti rauhassa olla vauvan kanssa. Minun äitini ei ole auttanut samoin, vaikka hänellä ei ole mikään huonommin kuin mummollani, päin vastoin. Toki miehet ovat nykyään enemmän lasten kanssa kuin ennen, näin meilläkin, mutta onhan se arki raskasta yksin toisen työpäivän ajan. Onneksi on päiväkoti ollut apuna.

Äitisi ei ole ollut vastuullinen äiti, eikä silloin tietysti mummokaan. Sulla samaa perimää kun tahtoisit jonkun muun hoitavan lapsesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nythän pidetään lapsia päivähoidossa kun itse ollaan lomalla. 

Ja ennen ne lapset tuupattiin koko kesäksi mummolaan, kun itse matkustettiin etelään. Ja tilattiin kunnalta hoitaja.

Milloin tuo en nen on ollut?

56- ja 70-luvuilla ainakin mieheni sisaruksineen oli mummolassa kesät kun vanhemmat kierteli kaksin Euroopassa auto lomalla.

Kun he jäivät eläkkeelle he purjehtivat ja moottoripyöräilivät Euroopassa kaikki kesät. Yksi postikortti per reissu saattoi tulla missä Mamma valitti kun oli niin ikävä lapsenlapsia.

No nyt sitten Mamma ihmettelee kun lapsenlapset ei viitsi käydä häntä katsomassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.

 

Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua. 

Suomessa ei ole koskaan ollut mitään kotiäitejä.

Hölmö, on ollut ja paljon.

Koska?

Maalaistalon emäntää voi tuskin kotiäidiksi kutsua, viideltä navettaan ja kymmeneksi sieltä pois (välissä kahvitauko ja lasten kouluunlaitto), ruuanlaittoa, kotitaloustöitä, vanhusten- ja lastenhoitoa noin 6 tuntia ja takaisin navetalle. Sieltä pois 4 tuntia myöhemmin ja sama rumba seuraavana päivänä. 

Moniko kotiäiti nykypäivänä tekee saman eli töitä 8 - 10 tuntia päivässä siinä lastenhoidon ohessa.

Tiedän useita kotiäitejä 90- ja 2000-luvulta. 

Montako kymmentä tuhatta? Minäkin tiedän yhden ihan fiksun maaamun, mutta ei se tarkoita, että heitä olisi yhtä enempää.

Suomessa ei ole ollut kotiäitikulttuuria, meillä naisten työssäkäynti on aina ollut ihan tavallista, siis jo 1700-luvulla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.

 

Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua. 

Suomessa ei ole koskaan ollut mitään kotiäitejä.

Hölmö, on ollut ja paljon.

Koska?

Maalaistalon emäntää voi tuskin kotiäidiksi kutsua, viideltä navettaan ja kymmeneksi sieltä pois (välissä kahvitauko ja lasten kouluunlaitto), ruuanlaittoa, kotitaloustöitä, vanhusten- ja lastenhoitoa noin 6 tuntia ja takaisin navetalle. Sieltä pois 4 tuntia myöhemmin ja sama rumba seuraavana päivänä. 

Moniko kotiäiti nykypäivänä tekee saman eli töitä 8 - 10 tuntia päivässä siinä lastenhoidon ohessa.

Minun helsinkiläinen mummoni oli 50- ja 60-luvulla ihan virallisesti kotirouva, ja heillä oli sen lisäksi myös kotona lastenhoitaja. Ja hänen ystävätterensä olivat kaikki samanlaisia kotirouvia. 

Paremissa piireissä? Mun suvun naiset meni kaikki töihin.  Tulivat maalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvun lapsena minun ja monen muun kokemus oli, että isovanhemmat asuivat satojen kilometrien päässä. Vanhempamme olivat muuttaneet maalta kaupunkiin töihin. Meillä oli kesämökki vanhempien kotiseudulla ja kesäisin näin isovanhempia, talvella en koskaan. Isovanhempani eivät todellakaan ole hoitaneet minua.

Juuri näin. Minulla 70-luvulla syntyneet lapset ja tuntiakaan ei kumpikaan mummo hoitanut lapsia. Eikä ollut päiväkoteja eikä äitysvapaita. Hyvin tuli 3 lasta hoidettua, ainakin niin nyt aikuisina sanovat.

Ei minuakaan koskaan isovanhemmat hoitaneet. Asuivat kaukana ja sairastelivatkin. Minut tuupattiin kesäleireille, jotka kestivät jopa kuukauden. Taatusti oli helpompaa 70-luvulla. Hyvin pienestä jo ulkoiltiin itse. Avain kaulaan ja ulos. Kotona käytiin syömässä ja nukkumassa. Kyllä 70-luvulla oli päiväkoteja. 

Meidän naapurissa maalla oli tuollainen kesäsiirtola. Siellä oli ns. alimpien sosiaaliluokkien lapsia eli niitä, jotka oli saaneet kunnallisen päivähoitopaikan aikoinaan, ne jaettiin sosiaalisin perustein, keskituloiset laittoi lapset leikkikouluun ja yksityiselle hoitajalle. Monessa perheessä oli maalta tullut 16v tyttö vuoden kerrallaan hoitamassa lapsia.

Lapseni oli 80-luvulla kesäsiirtolassa. Paikka haettiin koulun kautta ja siitä maksettiin siitä kahdesta viikosta.  Se oli koulutoimen alaista toimintaa käsittääkseni.

Sosiialitoimen kanssa emme koskaan ole olleet missään tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.

 

Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua. 

Suomessa ei ole koskaan ollut mitään kotiäitejä.

Hölmö, on ollut ja paljon.

Koska?

Maalaistalon emäntää voi tuskin kotiäidiksi kutsua, viideltä navettaan ja kymmeneksi sieltä pois (välissä kahvitauko ja lasten kouluunlaitto), ruuanlaittoa, kotitaloustöitä, vanhusten- ja lastenhoitoa noin 6 tuntia ja takaisin navetalle. Sieltä pois 4 tuntia myöhemmin ja sama rumba seuraavana päivänä. 

Moniko kotiäiti nykypäivänä tekee saman eli töitä 8 - 10 tuntia päivässä siinä lastenhoidon ohessa.

Tiedän useita kotiäitejä 90- ja 2000-luvulta. 

Montako kymmentä tuhatta? Minäkin tiedän yhden ihan fiksun maaamun, mutta ei se tarkoita, että heitä olisi yhtä enempää.

Suomessa ei ole ollut kotiäitikulttuuria, meillä naisten työssäkäynti on aina ollut ihan tavallista, siis jo 1700-luvulla!

Eli oliko tuolloin normaalia laittaa alle 3v., jopa alle 1v. päiväkotiin/perhepäivähoitajalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.

 

Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua. 

Suomessa ei ole koskaan ollut mitään kotiäitejä.

Hölmö, on ollut ja paljon.

Koska?

Maalaistalon emäntää voi tuskin kotiäidiksi kutsua, viideltä navettaan ja kymmeneksi sieltä pois (välissä kahvitauko ja lasten kouluunlaitto), ruuanlaittoa, kotitaloustöitä, vanhusten- ja lastenhoitoa noin 6 tuntia ja takaisin navetalle. Sieltä pois 4 tuntia myöhemmin ja sama rumba seuraavana päivänä. 

Moniko kotiäiti nykypäivänä tekee saman eli töitä 8 - 10 tuntia päivässä siinä lastenhoidon ohessa.

Minun helsinkiläinen mummoni oli 50- ja 60-luvulla ihan virallisesti kotirouva, ja heillä oli sen lisäksi myös kotona lastenhoitaja. Ja hänen ystävätterensä olivat kaikki samanlaisia kotirouvia. 

Paremissa piireissä? Mun suvun naiset meni kaikki töihin.  Tulivat maalta. 

Mun tuttavapiirin naiset olivat olleet näitä herrasrouvuen kotiapulaisia nuorena maalta muutettuaan.

Aina näitä logiikan puutteita. Naiset eivät tehneet töitä mutta meillä oli palvelijoita.  Eikö nämä palvelijat nimenomaan tehneet työtä.

"Vuoden määräaikaiset työsopimukset ilman perustetta lakimuutokset voimaan 1.6.2026"

https://valtioneuvosto.fi/-/1410877/maaraaikaisia-tyosopimuksia-joustav…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus

Itse olen ysäriltä ja niin vaan isän ja äidin puolen mummot todellakin olivat läsnä ja hoitivat meitä. Pikkuveli kun syntyi, niin oikeastaan muutin mummolaan kesäksi 4-vuotiaana. Sai äiti rauhassa olla vauvan kanssa. Minun äitini ei ole auttanut samoin, vaikka hänellä ei ole mikään huonommin kuin mummollani, päin vastoin. Toki miehet ovat nykyään enemmän lasten kanssa kuin ennen, näin meilläkin, mutta onhan se arki raskasta yksin toisen työpäivän ajan. Onneksi on päiväkoti ollut apuna.

Äitisi ei ole ollut vastuullinen äiti, eikä silloin tietysti mummokaan. Sulla samaa perimää kun tahtoisit jonkun muun hoitavan lapsesi?

Noh, äitini on näitä, jotka muistelevat kotiäitiyttään kuinka SAI olla kotona lähes kouluikään lasten kanssa. Miten kotona oli aina lämmin ruoka odottamassa, siisti koti ja oi että sentään. Mutta loppupeleissä hän ei yksin joutunut lasten kanssa olemaan arkisin isän ollessa töissä... Niin ja hän on ammatiltaan lastenhoitaja, eläkkeellä toki jo.

Ei pidä nyt liioitella. Kyllä minä olen saanut hoitoapua mummolta ja ukilta. Jos äiti ja isä vaikkapa kävivät ruokaostoksilla tai oli muita menoja, minut kiikutettiin hyvin usein mummolaan. Siellä olivat pelkästään iloisia, että tulin. Enoni asui vielä kotona siihen asti kun olin 6 v., ja vaikka oli nuori mies, hänkin saattoi viedä minua leikkipuistoon tai joskus jäätelölle. Suhtautuminen oli lämmintä. Toisaalta siihen aikaan 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa ihmiset olivat kotona paljon enemmän. Ukki kävi kalastamassa ja mummo kävi kerran viikossa mattoja kutomassa. Ei ne koko ajan olleet kotoa poissa. Kesämökki oli myös, ja siellä me käytiin koko perhe saunomassa. Syötiin kalaa ja makkaraa ja uusia perunoita, saunottiin ja uitiin isolla porukalla. Joskus jäin sinne yökylään, kun mummo ja ukki pyysivät, tai houkuttelivat. Ukki rakensi sinne leikkimökin minulle, ja myöhemmin serkkuni käyttivät sitä myös. 

Toiset isovanhemmat asuivat kaukana, mutta kouluiässä saatoin olla siellä viikon tai joskus pidempäänkin kesälomalla, kun vanhemmat olivat töissä. Se oli ihan selvää, että oikein odottivat, milloin pääsen tulemaan. He olivat jo eläkkeellä siinä vaiheessa kun olin kouluikäinen. Joskus meitä oli kolme serkusta samaan aikaan siellä, nukuttiin siskonpedissä patjoilla olohuoneen lattialla. Toki osattiin käyttäytyä. Kerrostalon pihalla leikittiin, ja mummon ja ukin kanssa käytiin minne heidän piti mennä, siis vaikka kauppareissulla tai apteekissa tai torilla. Nykyisin monet lapset ovat rasittavampaa ja vaativampaa seuraa.