Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
14.06.2026 |
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (453)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.
Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.
Kotitalousroboteista puhuttiin kyllä jo 90-luvun lopussa. Silloin ennustettiin kotitalousrobottien olevan yleisessä käytössä vuonna 2010.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun lapsena minun ja monen muun kokemus oli, että isovanhemmat asuivat satojen kilometrien päässä. Vanhempamme olivat muuttaneet maalta kaupunkiin töihin. Meillä oli kesämökki vanhempien kotiseudulla ja kesäisin näin isovanhempia, talvella en koskaan. Isovanhempani eivät todellakaan ole hoitaneet minua.
Juuri näin. Minulla 70-luvulla syntyneet lapset ja tuntiakaan ei kumpikaan mummo hoitanut lapsia. Eikä ollut päiväkoteja eikä äitysvapaita. Hyvin tuli 3 lasta hoidettua, ainakin niin nyt aikuisina sanovat.
Ei minuakaan koskaan isovanhemmat hoitaneet. Asuivat kaukana ja sairastelivatkin. Minut tuupattiin kesäleireille, jotka kestivät jopa kuukauden. Taatusti oli helpompaa 70-luvulla. Hyvin pienestä jo ulkoiltiin itse. Avain kaulaan ja ulos. Kotona käytiin syömässä ja nukkumassa. Kyllä 70-luvulla oli päiväkoteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se syy jaksamattomuuteen on se, että ennen ei raadettu itseä kuoliaaksi töissä ja ylitöissä ennenkuin tultiin kotiin raatamaan itsensä siellä hengiltä.
Eiks ole jänskää ettei yksikään lafka edes puhu mistään kotitalousrobotin kehittämisestä. Mutta terminaattorituhosotaroboteista kyllä puhutaan mikä keretään.
Kotitalousroboteista puhuttiin kyllä jo 90-luvun lopussa. Silloin ennustettiin kotitalousrobottien olevan yleisessä käytössä vuonna 2010.
No eipä näy eikä kuulu, eikä tekoäly pese vessaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua.
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen..
Mikä tää pointti oli? Että nelikymppisenä jaksaa hoitaa lauman lapsenlapsia tosta vaan, mutta jos on nelikymppisenä hankkinut vasta lapsen, niin sit jaksaa hoitaa vain yhden? Millä perusteella?
Minkä liudan? Etkö osaa edes lukea? Jos sulla on neli-viisikymppinen isoäiti lapsille, se isoäiti jaksaa ihan eri tavalla tukea lastaan kuin jos sulla on isoäitinä 70-80-vuotias. Ole hyvä, tässä oli rautalangasta.
Tyypillisesti siinä on se äiti kahden sukupolven kaitsijana. Meilläkin oli minun äitini liikuntarajoitteinen ja appiukko dementikko.
Nelikymppinen isoäiti on nykyaikana töissä vielä seuraavat 30 vuotta, ja hoitaa omia vanhempiaan lisäksi. Ei siinä välttämättä jää lapsenlapsille aikaa ja jaksamista kovin paljoa.
Nelikymppiset isoäidit tänä päivänä ovat entisiä teiniäitejä, yleensä syrjäytyneitä alun alkaenkin, tuskin työelämässä.
Mitä ihmettä? Sain esikoiseni 22 vuotiaana, ja olen ollut työelämässä koko tämän ajan. Esikoiseni odottaa ensimmäistä lastaan, ja hän on nyt 22 vuotias. Eli minusta tulee mummo 44 vuotiaana. Esikoinenkin on muuten työelämässä. Hän ei ole ollut päivääkään työttömänä, kuten en itsekään.
Lisätään nyt vielä, että minulla on useampi lapsi, joiden yksinhuoltajaksi jäin 30 vuotiaana, lasten isän ongelmien vuoksi. En ole kokenut tässä ketjussa kuvattua uupumusta tai muuta, vaan muistan lasteni pikkulapsiajan ja lapsuuden ihanana aikana. Toki tuollainen yläkouluikäinenkin, kuten kuopukseni on, on vieläkin lapsi.
Niin eli olet tekaissut lapset nuorena hätäisesti huonolle isälle.
Mitä minä luen? Ihmiset hankkivat lapsen mutta ovat jo 10 kuukauden ikäiseen täysin kyllästyneet. Ihmiset haaveilevat kun saisi kesiksi ja lomiksi lapset mummoille pois jaloista.
Sellaista aikuisuutta. Ikäluokkani sodan jälkeen syntyneet joutuivat aikuistumaan nuorena töihin ja elättämään itsensä. Mummit jäivät satojen kilometrien päähän nuorten siirryttyä kaupunkeihin.
Monen lapsille, omillenikin, jäi isovanhemmat vieraaksi, joulukorttien ja tosi harvoin tehtyjen vierailujen varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nythän pidetään lapsia päivähoidossa kun itse ollaan lomalla.
Niinpä ja hyvä niin. Kun itse olin kasarilla kolmen lapsen yh, niin päiväkodista piti erikseen pyytää/ilmoittaa, että vaikka loma/vapaapäivä, niin mulla se ja se asia hoidettavana esmes viranomaisella/lääkärissä. Ja siten sai viedä lapset muutamaksi tunniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun lapsena minun ja monen muun kokemus oli, että isovanhemmat asuivat satojen kilometrien päässä. Vanhempamme olivat muuttaneet maalta kaupunkiin töihin. Meillä oli kesämökki vanhempien kotiseudulla ja kesäisin näin isovanhempia, talvella en koskaan. Isovanhempani eivät todellakaan ole hoitaneet minua.
Juuri näin. Minulla 70-luvulla syntyneet lapset ja tuntiakaan ei kumpikaan mummo hoitanut lapsia. Eikä ollut päiväkoteja eikä äitysvapaita. Hyvin tuli 3 lasta hoidettua, ainakin niin nyt aikuisina sanovat.
Ei minuakaan koskaan isovanhemmat hoitaneet. Asuivat kaukana ja sairastelivatkin. Minut tuupattiin kesäleireille, jotka kestivät jopa kuukauden. Taatusti oli helpompaa 70-luvulla. Hyvin pienestä jo ulkoiltiin itse. Avain kaulaan ja ulos. Kotona käytiin syömässä ja nukkumassa. Kyllä 70-luvulla oli päiväkoteja.
70-luvulla oli päiväkoteja. Tulojen mukaan sai paikan. Kerran vuodessa haku. Meillä oli pienin jonotusnumero 64. Ei ollut lapsi koskaan päiväkodissa vaan yksityisellä hoitajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.
Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua.
Suomessa ei ole koskaan ollut mitään kotiäitejä.
Mun veli ja vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla. Veljen lapset menivät mummolaan kerran viikossa, kun menivät soittotunnilla.
2 krt vuodessa oli esiintymiset ja mä olin siellä aina narikassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.
Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua.
Suomessa ei ole koskaan ollut mitään kotiäitejä.
Hölmö, on ollut ja paljon.
Miksi emme palaa vaikka ihanalle 60-luvulle, jolloin kotiäiti-mummi hoiti työssäkäyvän tyttärensä lapset siitä alkaen, kun vauva oli 6 vko ikäinen. Silloin äidit jaksoivat ihan eri tavalla, vaikka työviikko oli 6-päiväinen ja kaupat kiinni sunnuntaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti hoidatti meidät lapset kummallakin isovanhemmalla aikanaan, mutta kun itse olisi pitänyt minua yhden lapsen kanssa auttaa ottamalla joskus lapsi hoitoon, kun olin vakavasti sairas, niin eipä "kerennyt".
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Siitähän tuossa jutussa on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua.
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen..
Mikä tää pointti oli? Että nelikymppisenä jaksaa hoitaa lauman lapsenlapsia tosta vaan, mutta jos on nelikymppisenä hankkinut vasta lapsen, niin sit jaksaa hoitaa vain yhden? Millä perusteella?
Minkä liudan? Etkö osaa edes lukea? Jos sulla on neli-viisikymppinen isoäiti lapsille, se isoäiti jaksaa ihan eri tavalla tukea lastaan kuin jos sulla on isoäitinä 70-80-vuotias. Ole hyvä, tässä oli rautalangasta.
Tyypillisesti siinä on se äiti kahden sukupolven kaitsijana. Meilläkin oli minun äitini liikuntarajoitteinen ja appiukko dementikko.
Jos vaimon äiti käy perheen lapset hoitamassa miten sitten samaan aikaan perheen äiti auttaa samaisia avuttomia vanhempiaan?
Mikä vaimon äiti??? Oletko kännissä????
Vaimon äiti on lapsille äidin puoleinen isoäiti. Nyt ei hoksottimet kotona kyllä.
Täällä vaimot odottaa äitiään hoitamaan lapsensa .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus
Itse olen ysäriltä ja niin vaan isän ja äidin puolen mummot todellakin olivat läsnä ja hoitivat meitä. Pikkuveli kun syntyi, niin oikeastaan muutin mummolaan kesäksi 4-vuotiaana. Sai äiti rauhassa olla vauvan kanssa. Minun äitini ei ole auttanut samoin, vaikka hänellä ei ole mikään huonommin kuin mummollani, päin vastoin. Toki miehet ovat nykyään enemmän lasten kanssa kuin ennen, näin meilläkin, mutta onhan se arki raskasta yksin toisen työpäivän ajan. Onneksi on päiväkoti ollut apuna.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti hoidatti meidät lapset kummallakin isovanhemmalla aikanaan, mutta kun itse olisi pitänyt minua yhden lapsen kanssa auttaa ottamalla joskus lapsi hoitoon, kun olin vakavasti sairas, niin eipä "kerennyt".
Juuri näin. Minäminäminä. Jotain katkeruutta tuntuu olevan etenkin näillä 60-luvulla syntyneillä mummoilla, vaikka itse kyllä hoidattivat lapsiaan muilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua.
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen..
Mikä tää pointti oli? Että nelikymppisenä jaksaa hoitaa lauman lapsenlapsia tosta vaan, mutta jos on nelikymppisenä hankkinut vasta lapsen, niin sit jaksaa hoitaa vain yhden? Millä perusteella?
Minkä liudan? Etkö osaa edes lukea? Jos sulla on neli-viisikymppinen isoäiti lapsille, se isoäiti jaksaa ihan eri tavalla tukea lastaan kuin jos sulla on isoäitinä 70-80-vuotias. Ole hyvä, tässä oli rautalangasta.
Tyypillisesti siinä on se äiti kahden sukupolven kaitsijana. Meilläkin oli minun äitini liikuntarajoitteinen ja appiukko dementikko.
Jos vaimon äiti käy perheen lapset hoitamassa miten sitten samaan aikaan perheen äiti auttaa samaisia avuttomia vanhempiaan?
Mikä vaimon äiti??? Oletko kännissä????
Vaimon äiti on lapsille äidin puoleinen isoäiti. Nyt ei hoksottimet kotona kyllä.
Täällä vaimot odottaa äitiään hoitamaan lapsensa .
Ei odota vaan kuvattiin tyypillinen sandwich-tilanne jossa äiti hoitaa paitsi lapsensa myös äitinsä. Sumentaako viha lukutaitosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli helpompaa. Vain isien tarvitsi käydä töissä. Äidit oli kotiäiteinä ja siltikin oli isovanhemmat auttamassa lasten kaitsemisessa.
Nykyään molempien vanhempien täytyy käydä töissä selvitäkseen, sen jälkeen kotityöt ja lasten kaitseminen jää äidin vastuulle. Ilman isovanhempien apua.
Suomessa ei ole koskaan ollut mitään kotiäitejä.
Hölmö, on ollut ja paljon.
Koska?
Maalaistalon emäntää voi tuskin kotiäidiksi kutsua, viideltä navettaan ja kymmeneksi sieltä pois (välissä kahvitauko ja lasten kouluunlaitto), ruuanlaittoa, kotitaloustöitä, vanhusten- ja lastenhoitoa noin 6 tuntia ja takaisin navetalle. Sieltä pois 4 tuntia myöhemmin ja sama rumba seuraavana päivänä.
Moniko kotiäiti nykypäivänä tekee saman eli töitä 8 - 10 tuntia päivässä siinä lastenhoidon ohessa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä minä luen? Ihmiset hankkivat lapsen mutta ovat jo 10 kuukauden ikäiseen täysin kyllästyneet. Ihmiset haaveilevat kun saisi kesiksi ja lomiksi lapset mummoille pois jaloista.
Sellaista aikuisuutta. Ikäluokkani sodan jälkeen syntyneet joutuivat aikuistumaan nuorena töihin ja elättämään itsensä. Mummit jäivät satojen kilometrien päähän nuorten siirryttyä kaupunkeihin.
Monen lapsille, omillenikin, jäi isovanhemmat vieraaksi, joulukorttien ja tosi harvoin tehtyjen vierailujen varaan.
Kyllä ysärillä oli hyvinkin tuttua tuo, että mummot hoitivat paljon enemmän mitä nykyään.
Mitä ihmettä? Sain esikoiseni 22 vuotiaana, ja olen ollut työelämässä koko tämän ajan. Esikoiseni odottaa ensimmäistä lastaan, ja hän on nyt 22 vuotias. Eli minusta tulee mummo 44 vuotiaana. Esikoinenkin on muuten työelämässä. Hän ei ole ollut päivääkään työttömänä, kuten en itsekään.
Lisätään nyt vielä, että minulla on useampi lapsi, joiden yksinhuoltajaksi jäin 30 vuotiaana, lasten isän ongelmien vuoksi. En ole kokenut tässä ketjussa kuvattua uupumusta tai muuta, vaan muistan lasteni pikkulapsiajan ja lapsuuden ihanana aikana. Toki tuollainen yläkouluikäinenkin, kuten kuopukseni on, on vieläkin lapsi.