Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
14.06.2026 |
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (480)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Jahas. Mutta minkä ihmeen takia äidit sitten parjaavat isovanhempia kaikessa? Jos he auttavat, se on tunkeutumista. Jos eivät, se on heitteillejättö.
Kaikki äidit kaikkia vanhempiaan? Vai he, jotka ovat ottaneet osaa palstan aihetta koskeviin keskusteluihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille.
Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?
Tutkimusten mukaan kotityöt ja lastenhoito jakaantuu nykyajan perheissä täysin tasan, toki imetykseen mies ei osallistu joka näky tilastoissa ja luonnollisesti onkin erityisen tuomittavaa epätasa-arvoa.
Mutta asiaa, naapurissa nuori perhe 3 lasta, heidän vanhempansa käyvät noin kerran vuodessa lyhyesti kylässä, ovat hyväkuntoisia ja hyvätuloisia eläkeläisiä.
Säälillä katson kuinka väsyneitä lasten vanhemmat ovat, eivät koskaan saa työstä ja lastenhoidosta lomaa. Avioero tulee varmasti koska eivät voi jaksaa suhdetta ylläpitää, lapsetkin melko vilkkaita ja haastavia. Meillä onneksi toinen mummo asui lähellä ja auttoi edes silloin tällöin.
Suuret ikäluokat on kyllä uskomattoman narsistinen itsekäs sukupolvi, noin keskimäärin, toki poikkeuksia on. Hoidattivat omat lapsensa kokonaan vanhemmillaan, itse eivät juuri vaivaudu, on matkat, rakastajat, ja harrastukset ja koirat jne .tärkeämmät kuin lastenlapset.
Onko sinusta 80-vuotias mikään lasten hoitaja? Puolet suurista iläluokista on jo kuollutkin ja elossa olevien pitäisi hoitaa keski-iläistensä lapset. Kun niitä tehdään vasta liki viiskymppisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua.
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.Ennen vanhaan isovanhemmat oli hyvissä voimissa koska lisäännyttiin nuorena. Nelikymppisellä oli ennen jo lapsenlapsia, nykyään ne tekee ite ekan lapsen..
Mikä tää pointti oli? Että nelikymppisenä jaksaa hoitaa lauman lapsenlapsia tosta vaan, mutta jos on nelikymppisenä hankkinut vasta lapsen, niin sit jaksaa hoitaa vain yhden? Millä perusteella?
Minkä liudan? Etkö osaa edes lukea? Jos sulla on neli-viisikymppinen isoäiti lapsille, se isoäiti jaksaa ihan eri tavalla tukea lastaan kuin jos sulla on isoäitinä 70-80-vuotias. Ole hyvä, tässä oli rautalangasta.
Tyypillisesti siinä on se äiti kahden sukupolven kaitsijana. Meilläkin oli minun äitini liikuntarajoitteinen ja appiukko dementikko.
Nelikymppinen isoäiti on nykyaikana töissä vielä seuraavat 30 vuotta, ja hoitaa omia vanhempiaan lisäksi. Ei siinä välttämättä jää lapsenlapsille aikaa ja jaksamista kovin paljoa.
Nelikymppiset isoäidit tänä päivänä ovat entisiä teiniäitejä, yleensä syrjäytyneitä alun alkaenkin, tuskin työelämässä.
Mitä ihmettä? Sain esikoiseni 22 vuotiaana, ja olen ollut työelämässä koko tämän ajan. Esikoiseni odottaa ensimmäistä lastaan, ja hän on nyt 22 vuotias. Eli minusta tulee mummo 44 vuotiaana. Esikoinenkin on muuten työelämässä. Hän ei ole ollut päivääkään työttömänä, kuten en itsekään.
Lisätään nyt vielä, että minulla on useampi lapsi, joiden yksinhuoltajaksi jäin 30 vuotiaana, lasten isän ongelmien vuoksi. En ole kokenut tässä ketjussa kuvattua uupumusta tai muuta, vaan muistan lasteni pikkulapsiajan ja lapsuuden ihanana aikana. Toki tuollainen yläkouluikäinenkin, kuten kuopukseni on, on vieläkin lapsi.
Niin eli olet tekaissut lapset nuorena hätäisesti huonolle isälle.
Asia nyt ei varsinaisesti sinulle katkeralle ilkimykselle kuulu, mutta me seurustelimme hyvän aikaa, olimme naimisissa jne. Se, mitä ei voinut ennakoida oli miehen, eli lasteni isän myöhemmin tullut masennus ja sitä seurannut päihdeongelma. Osaat varmasti itsekin laskea, että siinä 22 ja 30 ikävuoden välissä on aika monta vuotta.
Toki on paljon ihmisiä, jotka eivät kasva aikuiseksi koskaan, vaan elämän sisältö tulee palstalla ilkeilystä.
Vierailija kirjoitti:
"Aikoinaan naapurin kanssa oli suunnilleen saman ikäiset lapset. Paljon vietettiin aikaa yhdessä ja pieniä reissuja tehtiin. Mutta kun joskus ehdotin, että auttaisin jossain lastenhoitotilanteessa, kieltäytyi ehdottomasti. Kuten kaikesta muustakin avusta. Sanoi, et joutuu sit vastavuoroisesti auttamaan, niin ei halua. "
Olen aikanaan itse kieltäytynyt samasta syystä. Oman rauhallisen lapseni kanssa pärjäsin, mutta olin kyllä jaksamisen rajoilla kokoaikatyön ja pienen lapsen kanssa.
Kysyjän oma lapsi oli vilkkaampi, olisi saanut olla silmät selässä siinä missä oma lapseni piirteli rauhassa pöydän ääressä, tai kokosi palapeliä.
En olisi yksinkertaisesti jaksanut, jos tuosta vuorotellen hoitamisesta olisi tullut tapa, ja olisin sitä myöten ollut oman lapseni lisäksi hoitovastuussa toisen lapsesta.
Meillä ei kyse ollut siitä. Eikä siitä, että siitä olisi tapaa tarvinnut tehdä. Tarjouduin, kun hän olisi apua tarvinnut. Mutta tuo asenne se taitaa sit olla yleisemminkin. Tässä ketjussa on joku ihmetellyt, eikö ole muka muita auttajia, kuin isovanhemmat. No ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Joo ei ole. Itse muutin paikkakuntaa ja ainoat jotka olisivat voineet hoitaa oli miehen vanhemmat. Mutta anoppi kieltäytyi kun kysyin että voisiko hän hoitaa esim 2 h joka toinen viikko. Kieltäytyi.
Otettiin maksullinen hoitaja ja oikeastaan se oli todellakin parempi vaihtoehto. Saatiin hoitaja silloin kun oli tarve. Ja kustannukset oli ehkä 40-50 e kk.
Nyt tuo hinta olisi per kerta. Mut hyvä, et teillä toimi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille.
Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?
Tutkimusten mukaan kotityöt ja lastenhoito jakaantuu nykyajan perheissä täysin tasan, toki imetykseen mies ei osallistu joka näky tilastoissa ja luonnollisesti onkin erityisen tuomittavaa epätasa-arvoa.
Mutta asiaa, naapurissa nuori perhe 3 lasta, heidän vanhempansa käyvät noin kerran vuodessa lyhyesti kylässä, ovat hyväkuntoisia ja hyvätuloisia eläkeläisiä.
Säälillä katson kuinka väsyneitä lasten vanhemmat ovat, eivät koskaan saa työstä ja lastenhoidosta lomaa. Avioero tulee varmasti koska eivät voi jaksaa suhdetta ylläpitää, lapsetkin melko vilkkaita ja haastavia. Meillä onneksi toinen mummo asui lähellä ja auttoi edes silloin tällöin.
Suuret ikäluokat on kyllä uskomattoman narsistinen itsekäs sukupolvi, noin keskimäärin, toki poikkeuksia on. Hoidattivat omat lapsensa kokonaan vanhemmillaan, itse eivät juuri vaivaudu, on matkat, rakastajat, ja harrastukset ja koirat jne .tärkeämmät kuin lastenlapset.
Sinä puhut ihan soopaa. Nimenomaan tutkimusten mukaan edelleenkään kotityöt eivät jakaannu tasan.
Erot sukupuolittain: Naiset tekevät yhä keskimäärin noin 37 minuuttia enemmän kotitöitä päivässä kuin miehet
Elinvaiheet: Eniten kotitöitä tekevät parisuhteessa olevat pienten lasten äidit (noin 5 t 46 min/päivä) ja yksinhuoltajaäidit (noin 4 t/päivä
Sekä Tilastokeskuksen että väestöliiton sivuilta löydät tutkittua tietoa aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Isovanhempani eivät hoitaneet minua koskaan. Olen ollut yhden yön mummolassa koko elämäni aikana. Tälle yöpymiselle syynä oli se, että äiti oli synnyttämässä veljeäni.
T: 50- vuotias
Ihmiset on niin erilaisia. Mummin luona oltiin yökylässä usein ja hoidossa Mummilla tai mummi meillä hoitamassa. Vaarin ja vaimonsa luokse ei ole koskaan edes kutsuttu. He ovat kutsuttuina käyneet synttäreillä ja rippijuhlissa. Ei oikeastaan edes tunneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Miksi pitäisikään? Missä se isä on?
Vierailija kirjoitti:
Syntynyt on uusi uusavuttomien sukupolvi, kuka syyttää vaan toisia oma saamattomuudesta. Läpi aikojen on naiset synnyttänyt, laittanut lapset pellon viereen ja jatkanut töitä. Ei ole ollut kertakäyttövaippoja, ei lämmintä vettä, ei viemäristöä, ei pesukoneita. Ja aina on pärjätty. Nykyinen minä- minä, olen sen arvoinen sukupolvi on saanut kaikki nämä edut käytettäviksi, lapsilisätkin ja silti on ensimmäinen sukupolvi, kuka muuta ei teekään, kun valittaa. Sodanaikana monilla ei ollut läheisiä, koska kasvattiin orpioina, mutta silti pärjättiin. Näköjään, mitä helpommaksi elämä muuttuu, sitä enemmän tietty porukkaa vaan odottaa, että muut eläisivät niiten puolesta. Ottakaa nyt vastuu itsestä ja omasta elämästä. Ei ole ainamuut syynä siinä, että ette jaksaa.
Just tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se pikkulapsiarki on, on ollut siitä asti kun ihmiskunta on ollut olemassa. Isovanhemmuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ennenvanhaan isovanhemmat olivat jo kuolleet tai niin huonossa kunnossa ettei heistä ollut apua.
Kun lisätään tähän pikkulapsiarkeen se, että omat vanhemmat tarvitsevat dementian tai huonon kunnon takia apua, niin ollaan jo astetta syvemmällä uupumuksessa.
Ei nyt yleensä olleet "ennenvanhaan" jo kuolleet, kun isovanhemmaksi tultiin huonattavasti nuorempana, usein jo alle 50v:nä.
Minun ei kyllä aikoinaan tullut edes mieleen että jonkun muun pitäisi hoitaa lapsemme ja tehdä kotityömme kerrostalokodissa jossa kaikki jo oli helppoa ja nopeaa.
Olimme kumpikin vieläpä iltatähtiä, kun saimme lapset olivat mummot jo yli 70 ja kaukana.
Kuopuksiksikin olimme kuitenkin omatoimisia ja jaksavia perheemme itse hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi iso syy uupumiseen on se ettei enää osata edes levätä. Aina on menoa. Ihmettelen omia työkavereitakinkin, kun nyt on kesälomatkin on buukattu täyteen. Lomat alkaa niin seuraavana päivänä on lähtö ulkomaille. Tuon lisäksi koko kesä ohjelmaa. Samoin viikonloput ja useat arki-illat ympäri vuoden. Joku ihme ajatus on, että koko ajan pitää olla menossa omissa tai lasten jutuissa. Ne ovat nämä äidit, jotka menee. Isät eivät osallistu.
Mä lähden mieheni kanssa heti loman alkaessa ulkomaille koska haluan lomallani ainakin yhden viikon nauttia helteistä ja auringosta. Suomen sää on niin peppusta että voi koko loman sataa vettä.
Mutta en mä siellä ulkomailla mitään ihmeellistä tee, otan aurinkoa, luen kirjoja (ainoa kerta vuodessa kun ehdin), uin lämpöisessä merivedessä ja syön hyvin. Ja pääsen samalla irti töistä heti loman alkaessa. Kokeile joskus itekin, voit yllättyä!
No onko sulla niitä pieniä lapsia siellä reissussa mukana, jotka vaativat kaiken huomion ja joiden ehdoilla mennään? Aivan, ei ole. Muuten tuskin voi lukea tunteja rauhassa ja löhötä auringossa tekemättä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntynyt on uusi uusavuttomien sukupolvi, kuka syyttää vaan toisia oma saamattomuudesta. Läpi aikojen on naiset synnyttänyt, laittanut lapset pellon viereen ja jatkanut töitä. Ei ole ollut kertakäyttövaippoja, ei lämmintä vettä, ei viemäristöä, ei pesukoneita. Ja aina on pärjätty. Nykyinen minä- minä, olen sen arvoinen sukupolvi on saanut kaikki nämä edut käytettäviksi, lapsilisätkin ja silti on ensimmäinen sukupolvi, kuka muuta ei teekään, kun valittaa. Sodanaikana monilla ei ollut läheisiä, koska kasvattiin orpioina, mutta silti pärjättiin. Näköjään, mitä helpommaksi elämä muuttuu, sitä enemmän tietty porukkaa vaan odottaa, että muut eläisivät niiten puolesta. Ottakaa nyt vastuu itsestä ja omasta elämästä. Ei ole ainamuut syynä siinä, että ette jaksaa.
Kyllä mun mummo sanoi ettei kadehdi nykyajan naisia. Teki ikänsä omalla pientilalla töitä, ei koskaan vieraalla, mitä nyt nuoruusvuosina piikoi mutta naimisiin mentyään piti lehmiä ja oli kodin pihapiirissä töissä. Sai vain yhden lapsen eli aika "helppoa" elämää verrattuna nykysiiin naisiin jotka tekevät kodin ulkopuolella uraa tai töitä ja sitten kotona toinen rupeama lasten kanssa ja kotityöt päälle. Ja kun aina sanotaan että entisajan naiset tekivät käsitöitä ja olivat hyviä keittiössä, niin surkeimmat kokit ikinä ovat olleet mummoni ikäluokkaa, syntyneet 1910-1925. Ruoanlaittotaito oli olematonta, tuskin leipoa osasivat ja käsitöitä ei kukaan. Eli se siitä osaamisesta.
Olipa yleistys. Äitini, 1923 syntynyt, oli loistava kokki, surkea käsitöissä. Meni töihin kodin ulkopuolelle, viisikon nuorimman ollessa nelivuotias, kun muuttivat maalta paikkakunnalle, jossa oli iso sairaala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töissä on pakko jaksaa, koska toimeentulotuessa lainat ei ole menoja ja puolison palkka vaikuttaa siihen.
Mene toimeentulotukihullu muualle spämmäämään. Kukaan ei jaksa jorinoitasi. Kaikki vihaavat sinua koska spämmäät. .
Ihmettelen kun ensin lapset ovat päiväkodeissa tai koulussa koko päivän, sitten niitä kuskataan harrastuksiinsa illat läpeensä niin eihän siinä sellaista perheen yhteistä aikaa ehdi olla montaakaan tuntia jos yöt nukutaan.
Sitten jos ne lapset tuupataan vielä viikonlopuksi jonnekin mummolaan tai toisten hoitoon, niin herää kysymys että miksi niitä lapsia/perhe on ylipäätään päätetty hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntynyt on uusi uusavuttomien sukupolvi, kuka syyttää vaan toisia oma saamattomuudesta. Läpi aikojen on naiset synnyttänyt, laittanut lapset pellon viereen ja jatkanut töitä. Ei ole ollut kertakäyttövaippoja, ei lämmintä vettä, ei viemäristöä, ei pesukoneita. Ja aina on pärjätty. Nykyinen minä- minä, olen sen arvoinen sukupolvi on saanut kaikki nämä edut käytettäviksi, lapsilisätkin ja silti on ensimmäinen sukupolvi, kuka muuta ei teekään, kun valittaa. Sodanaikana monilla ei ollut läheisiä, koska kasvattiin orpioina, mutta silti pärjättiin. Näköjään, mitä helpommaksi elämä muuttuu, sitä enemmän tietty porukkaa vaan odottaa, että muut eläisivät niiten puolesta. Ottakaa nyt vastuu itsestä ja omasta elämästä. Ei ole ainamuut syynä siinä, että ette jaksaa.
Kyllä mun mummo sanoi ettei kadehdi nykyajan naisia. Teki ikänsä omalla pientilalla töitä, ei koskaan vieraalla, mitä nyt nuoruusvuosina piikoi mutta naimisiin mentyään piti lehmiä ja oli kodin pihapiirissä töissä. Sai vain yhden lapsen eli aika "helppoa" elämää verrattuna nykysiiin naisiin jotka tekevät kodin ulkopuolella uraa tai töitä ja sitten kotona toinen rupeama lasten kanssa ja kotityöt päälle. Ja kun aina sanotaan että entisajan naiset tekivät käsitöitä ja olivat hyviä keittiössä, niin surkeimmat kokit ikinä ovat olleet mummoni ikäluokkaa, syntyneet 1910-1925. Ruoanlaittotaito oli olematonta, tuskin leipoa osasivat ja käsitöitä ei kukaan. Eli se siitä osaamisesta.
Mitä ihmettä selität? Minun molemmat mummoni olivat tuota ikäluokkaa, toinen on vielä elossakin 100-vuotiaana. Myös miehen mummot on samanikäisiä, ja toinen heistäkin eli satavuotiaaksi. Ja kaikki nämä mummot ovat olleet todella taitavia käsityö tekijöitä ja ahkeria leipomaan. Mummon ruuat oli niitä parhaita. Vielä korkealla iällä tuo miehen puolen mummo leipoi ison kasan karjalanpiirakoita kaikkiin juhliin.
Se, että sinun mummosi eivät osanneet tehdä mitään, on outoa ja poikkeuksellista
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin odotan kovasti, että saisin lastenlapsia ja saisin hoitaa niitä. Ei kokoaikaisesti (koska rankkaahan se on kuten omastakin kokemuksesta tiedän), mutta aina välillä.
Ei sitä voi tietää, tuleeko niitä ja jos tulee, missä asuvat. Voivat asua hyvinkin kaukana. Esimerkiksi oma esikoislapseni asuu tällä hetkellä 520 km päässä. Minä olen asunut Etelä-Suomessa yli 25 vuotta enkä aio muuttaa, vaikka lapsenlapsia syntyisi 500 km päähän tai 2000 km päähän. En muuta edes eläkkeellä, vaikka olisin vielä ihan virkeä. Täällä on helppo olla, lentokenttä lähellä, pääsee Tallinnaan tai Tukholmaan laivalla helposti. On palveluita ja on tuttavia.
Naapurini lapsenlapset asuu Espanjassa. Hän kuvitteli, että käyvät joskus Suomessa. Eivät käy, eivätkä puhu suomea, kun niiden äiti ei halua. Ja naapuri käy siellä kerran vuodessa pari, kolme viikkoa, yöpyy hotellissa. Ei ne lapset oikein edes muista mummia kun mummi menee käymään ja tavallaan se tutustuminen alkaa alusta. Ehkä ne sitten isompana tulee itse Suomessa käymään. Naapuri on tarjoutunut ostamaan lennot, jos tulisivat perheenä lomalle, mutta ei kuulemma sovi, Suomi ei kiinnosta. Niin siinä voi käydä, että oman lapsen puoliso löytyy ulkomailta ja jos se ei tykkää Suomesta, niin ulkomailla ovat ja pysyvät. Ole siinä sitten aktiivinen isovanhempi etänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin se syy kaikkeen vietitetään aina jollekin muulle. Yleensä yhteiskunnalle, mutta myös muille.
Isistä ei mainita. Harvoissa perheissä isä haluaa ja huolehtii lapsista, että äitikin välillä lepää. Isän vastuu on yhtä suuri kuin äidinkin. Ihan naurettavaa juttu taas iltalehdeltä. Onko vauvapalstaa luettu?
Tutkimusten mukaan kotityöt ja lastenhoito jakaantuu nykyajan perheissä täysin tasan, toki imetykseen mies ei osallistu joka näky tilastoissa ja luonnollisesti onkin erityisen tuomittavaa epätasa-arvoa.
Mutta asiaa, naapurissa nuori perhe 3 lasta, heidän vanhempansa käyvät noin kerran vuodessa lyhyesti kylässä, ovat hyväkuntoisia ja hyvätuloisia eläkeläisiä.
Säälillä katson kuinka väsyneitä lasten vanhemmat ovat, eivät koskaan saa työstä ja lastenhoidosta lomaa. Avioero tulee varmasti koska eivät voi jaksaa suhdetta ylläpitää, lapsetkin melko vilkkaita ja haastavia. Meillä onneksi toinen mummo asui lähellä ja auttoi edes silloin tällöin.
Suuret ikäluokat on kyllä uskomattoman narsistinen itsekäs sukupolvi, noin keskimäärin, toki poikkeuksia on. Hoidattivat omat lapsensa kokonaan vanhemmillaan, itse eivät juuri vaivaudu, on matkat, rakastajat, ja harrastukset ja koirat jne .tärkeämmät kuin lastenlapset.
Ei jakaannu. Metatyöt jää melkein töysin naisille.
Metatyö, tuo niin keksimällä keksitty ongelma.
Normaalilla toimintakyvylöä varustettu ihminen ei tee erikseen metatyötä tai ainakaan tee siitä ongelmaa. Siinä ne sivussa hoituu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen isovanhempi, ja osallistun lapsenlapsen hoitoon, kuten äidinpuoleisessa suvussani on sukupolvien ajan tehty.
Sama täällä, nytkin tuossa lapsenlapsi katselee aamupiirrettyjä, syötiin jo aamiainen. Kohta lähdetään ulkoilemaan. Minusta on ihana viettää lastenlasten kanssa aikaa, mutta onhan se myös väsyttävää, kun teen vuorotöitä ja myös ikääntyvät vanhempani kaipaavat apua.
Niin täälläkin, kaksi pikkuista on ollut koko viikonlopun meillä. Nyt on ehditty sunnuntai-iltapäivään ja syöty jo lounas, savustettua lohta, jota pikkumies oli savustamassa pappan apuna ja sitten päiväunien jälkeen kinkku-perunamunakasta välipalaksi. Kohta vanhemmat tulevat hakemaan heidät kotiin.
Tuetut lomat loppuvat tämän kesän jälkeen. Sakset, sakset! Riikan sakset! Kolmekymmentätuhatta lasta lisää, syöksi tämä hallitus köyhyyteen. Siihen kuuluu myös tämä tuettujen (ei ilmaisten) lomien lakkauttaminen. Köyhät lapset viettävät rahattomina lomansa siellä, missä muunkin aikansa. Risusavottaan voivat tietenkin mennä maanomistajan luvalla ja sitten sieneen ja marjaan nauttimaan kesästä. Onpahan millä päteä sitten syksyn tullen, kun varakkaiden lapset kertovat matkoistaan ja purjehduksistaan, opettajan kysellessä, mitä kivaa teitte kesällä.