Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (2901)
Itse en koskaan hankkinut lapsia. Siihen oli monta syytä, mutta voin myöntää, että yksi syy oli kadonnut sukuyhteys. Ei ole perhejuhlia, toisten tukemista ja auttamista.
Tuntuu, ettei suvun vanhoja enää kiinnosta me nuoremmat. Ja se sukuyhteys katkesi juuri vanhempieni ikäluokkaan, itse olen ollut pienenä hyvin paljon isovanhempieni hoidossa. Omat vanhempani kasvattivat kyllä aikuiseksi, mutta sitten tekivät selväksi, ettei meitä kaivata huonoina päivinä, muttei oikein hyvinäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä elä jos et kykene. Älä luo elämää, jos et edes omaasi kykene. Älä pilaa muiden elämää omallasi, et ole sen väärti.
Vierailija kirjoitti:
Itse en koskaan hankkinut lapsia. Siihen oli monta syytä, mutta voin myöntää, että yksi syy oli kadonnut sukuyhteys. Ei ole perhejuhlia, toisten tukemista ja auttamista.
Tuntuu, ettei suvun vanhoja enää kiinnosta me nuoremmat. Ja se sukuyhteys katkesi juuri vanhempieni ikäluokkaan, itse olen ollut pienenä hyvin paljon isovanhempieni hoidossa. Omat vanhempani kasvattivat kyllä aikuiseksi, mutta sitten tekivät selväksi, ettei meitä kaivata huonoina päivinä, muttei oikein hyvinäkään.
Ehkä voi itsekin pitää yhteyttä ja kutsua käymään eikä vain odottaa että toinen näkee kaiken vaivan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten korkeasti koulutetulle voi olla oman nuoruutensa koulusysteemit vaikeasti käsitettäviä. Keskikoulu = osa oppikoulukokonaisuutta.
Koska se oli kokeellinen keskikoulu:
Kokeellinen keskikoulu oli oppi- ja opetussuunnitelmaltaan osa oppikoulukokonaisuutta, mutta hallinnollisesti ja taloudellisesti se kuului kansakoulujärjestelmään.
Kokeellisuuden takia myös se opetuksen taso ja laajuus oli vielä kokeilussa, ja vaikka sen olisi pitänyt vastata kaikessa oppikoulua, ei se käytännössä ihan onnistunut, koska se oli kokeilu. Siellä oli myös todella huonot opettajat, eivät siis olleet mitään opettajia kaikki ollenkaan, vaan kunnanjohtajan siskonpoikaa jne. Se oli KOKEILU, leikittiin koulua.
Google-haulla tai kysyttäessä AI:lta ei löydy mitään tietoaa mistään mystisestä Suomessa olleesta oppikoululaitokseen kuulumattomasta kokeellisestä keskikoulusta. Tuo sinun tummennettu kohtasi vie ilmeisesti jollekin journalistisivulle, mihin ei pääse. Mutta mitään sinne päinkään ei löydy mistään netistä. Tiedän kyllä, että tuohon aikaan osa keskikouluista muuttui kokeiluperuskouluiksi. Oli siis ensimmäisiä versioita peruskoulusta ja niissä saattoi opetus olla ihan erilaista kuin samaan aikaan keskikouluissa. Sitäkään en ymmärrä mitä järkeä tuohon aikaan edes olisi ollut pykätä joku kokeellinen keskikoulu kun kuitenkin oltiin juuri siirtymässä peruskouluun.
"Kokeelliset keskikoulut tasoittivat alueellista eriarvoisuutta ja toimivat suorana esikuvana vuoden 1968 peruskoulu-uudistukselle."
AI
Eri
Vierailija kirjoitti:
Voi nykyihmisiä 😂 kun ollaan mukamas "uupuneita". Mutta kysymys kuuluu kuinka he uupuvat? Aikaa on silti Netflixin katseluun sekä somettamiseen. Miten fyysistä ei enää jakseta tehdä, kun koneet tekee niiden puolesta kaiken ja silti uuvutaan...
Omassa lapsuudessa piti kaikki tehdä ihan itse alusta loppuun, ei ollut tiskikoneita, pyykinpesukoneita ym. mukavuuksia. N64
Oi voi. Eikö edes pulsaattoria? Mut jännää se, et edelleen ketjussa vanhemmuus=kotityöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten korkeasti koulutetulle voi olla oman nuoruutensa koulusysteemit vaikeasti käsitettäviä. Keskikoulu = osa oppikoulukokonaisuutta.
Koska se oli kokeellinen keskikoulu:
Kokeellinen keskikoulu oli oppi- ja opetussuunnitelmaltaan osa oppikoulukokonaisuutta, mutta hallinnollisesti ja taloudellisesti se kuului kansakoulujärjestelmään.
Kokeellisuuden takia myös se opetuksen taso ja laajuus oli vielä kokeilussa, ja vaikka sen olisi pitänyt vastata kaikessa oppikoulua, ei se käytännössä ihan onnistunut, koska se oli kokeilu. Siellä oli myös todella huonot opettajat, eivät siis olleet mitään opettajia kaikki ollenkaan, vaan kunnanjohtajan siskonpoikaa jne. Se oli KOKEILU, leikittiin koulua.
Google-haulla tai kysyttäessä AI:lta ei löydy mitään tietoaa mistään mystisestä Suomessa olleesta oppikoululaitokseen kuulumattomasta kokeellisestä keskikoulusta. Tuo sinun tummennettu kohtasi vie ilmeisesti jollekin journalistisivulle, mihin ei pääse. Mutta mitään sinne päinkään ei löydy mistään netistä. Tiedän kyllä, että tuohon aikaan osa keskikouluista muuttui kokeiluperuskouluiksi. Oli siis ensimmäisiä versioita peruskoulusta ja niissä saattoi opetus olla ihan erilaista kuin samaan aikaan keskikouluissa. Sitäkään en ymmärrä mitä järkeä tuohon aikaan edes olisi ollut pykätä joku kokeellinen keskikoulu kun kuitenkin oltiin juuri siirtymässä peruskouluun.
Peruskouluun Suomessa alettiin siirtyä 1972. Siirtyminen alkoi pohjoisesta, Helsingissä viimeinen vuosiluokka, joka ei käynyt luokkaakaan peruskoulua oli 1961 syntyneet. Eli kyllä tuo minun mainitsemani kokeellinen keskikoulu oli olemassa vuosikaudet, koska sitä kävi jo nekin, jotka syntyivät vuonna 1950.
Peruskoulun ensimmäiset kokeilukoulut alkoivat jo 60-luvun puolella. Niissä siis todella kokeiltiin erilaisia systeemejä. Eri kouluissa saattoi niilläkin olla keskenäänkin erilaiset järjestelyt. Tuollaisia kokeilukouluja oli esimerkiksi Pirkkalassa, Luumäellä, Savonlinnassa, oli muitakin mutta nuo tulivat ensiksi mieleen. Näiden jälkeen sitten 1972 alkoi varsinainen pruskouluun siirttyminen vaiheittain.
Jos oli olemassa kokeellinen keskikoulu 1950 syntyneille, silloin sinne mentiin 1960. Se siis jatkui kymmenen vuotta? Missä ei ollut mitään järkeä kun suunnilleen samaan aikaan puuhattiin jo kokeellista peruskoulua. Joka tapauksessa jos tuollainen koulu oli olemassa, se on ollut osa oppikoulujärjstelmää, mikään muu ei ole mahdollista. Tai muussa tapauksessa se oli jo peruskoulu.
Kokeelliset keskikoulut (usein kokeilukeskikoulut tai kunnalliset kokeilukeskikoulut) olivat Suomessa 1940-luvulta aina 1970-luvulle asti toimineita oppilaitoksia. Ne tasoittivat tietä tulevalle peruskoulu-uudistukselle. [1, 2, 3, 4]
Maksuton vaihtoehto: Kokeilujen avulla maaseudun ja vähävaraisten perheiden lapsille haluttiin tarjota mahdollisuus teoreettisempaan keskikoulukoulutukseen ilman kalliita lukukausimaksuja tai pitkiä koulumatkoja kaupunkeihin.
Ensimmäiset kokeilut: Ensimmäiset kunnalliset keskikoulukokeilut käynnistyivät vuonna 1946 Jyväskylässä, Luumäellä ja Utajärvellä. [1]
Rakenne: Kokeilukoulut toimivat usein kunnallisen kansakoulun yhteydessä tai sen jatkona. Niissä noudatettiin soveltaen perinteisen oppikoulun opetussuunnitelmaa. [1, 2]
Jos niistä saatiin keskikoulun todistus ja oikeus hakea lukioon silloin ne olivat keskikouluja.
Muistan kyllä kuulleeni noista kunnallisista keskikouluista kun olin jo ohi kouluiän. Niitä oli joillain paikkakunnilla, ei suinkaan ympäri Suomen.
Itse tiesin vain yksityisistä oppikouluista. Ja helsinkiläislapset uimakoulussa normaalikoulusta. Silloin kuuntelin suu auki, mikä se on. Nyttemmin sitten lapsenlasten peruskoulu oli normaalikoulu. Siitä siirtyivät "merkkilukioihin."
Nimitys normaalikoulu juontaa juurensa latinan sanasta norma ja ranskan kielen sanasta normale. Nimi viittaa normin antamiseen eli toimintaan mallina ja ohjenuorana muille kouluille.
Niissähän opettajat auskultoivat suorittaessaan pedagogisia opintojaan.
Normaalikoulut ovat yliopistojen alaisia harjoittelukouluja. Niitä on peruskouluina ja lukioina.
Ongelma on vaan se että ei kenenkään pitäisi yksin joutua pärjäämään. Ei ihmistä ole kertakaikkiaan suunniteltu niin että äiti yksin hoitaa lapsiaan. Ihmislapset on suunniteltu hoidettavaksi yhteisössä. Mitä sitten jos voikin ylpeillä sillä että yksin kasvatin lapseni enkä keltään apua pyytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten korkeasti koulutetulle voi olla oman nuoruutensa koulusysteemit vaikeasti käsitettäviä. Keskikoulu = osa oppikoulukokonaisuutta.
Koska se oli kokeellinen keskikoulu:
Kokeellinen keskikoulu oli oppi- ja opetussuunnitelmaltaan osa oppikoulukokonaisuutta, mutta hallinnollisesti ja taloudellisesti se kuului kansakoulujärjestelmään.
Kokeellisuuden takia myös se opetuksen taso ja laajuus oli vielä kokeilussa, ja vaikka sen olisi pitänyt vastata kaikessa oppikoulua, ei se käytännössä ihan onnistunut, koska se oli kokeilu. Siellä oli myös todella huonot opettajat, eivät siis olleet mitään opettajia kaikki ollenkaan, vaan kunnanjohtajan siskonpoikaa jne. Se oli KOKEILU, leikittiin koulua.
Google-haulla tai kysyttäessä AI:lta ei löydy mitään tietoaa mistään mystisestä Suomessa olleesta oppikoululaitokseen kuulumattomasta kokeellisestä keskikoulusta. Tuo sinun tummennettu kohtasi vie ilmeisesti jollekin journalistisivulle, mihin ei pääse. Mutta mitään sinne päinkään ei löydy mistään netistä. Tiedän kyllä, että tuohon aikaan osa keskikouluista muuttui kokeiluperuskouluiksi. Oli siis ensimmäisiä versioita peruskoulusta ja niissä saattoi opetus olla ihan erilaista kuin samaan aikaan keskikouluissa. Sitäkään en ymmärrä mitä järkeä tuohon aikaan edes olisi ollut pykätä joku kokeellinen keskikoulu kun kuitenkin oltiin juuri siirtymässä peruskouluun.
Peruskouluun Suomessa alettiin siirtyä 1972. Siirtyminen alkoi pohjoisesta, Helsingissä viimeinen vuosiluokka, joka ei käynyt luokkaakaan peruskoulua oli 1961 syntyneet. Eli kyllä tuo minun mainitsemani kokeellinen keskikoulu oli olemassa vuosikaudet, koska sitä kävi jo nekin, jotka syntyivät vuonna 1950.
Peruskoulun ensimmäiset kokeilukoulut alkoivat jo 60-luvun puolella. Niissä siis todella kokeiltiin erilaisia systeemejä. Eri kouluissa saattoi niilläkin olla keskenäänkin erilaiset järjestelyt. Tuollaisia kokeilukouluja oli esimerkiksi Pirkkalassa, Luumäellä, Savonlinnassa, oli muitakin mutta nuo tulivat ensiksi mieleen. Näiden jälkeen sitten 1972 alkoi varsinainen pruskouluun siirttyminen vaiheittain.
Jos oli olemassa kokeellinen keskikoulu 1950 syntyneille, silloin sinne mentiin 1960. Se siis jatkui kymmenen vuotta? Missä ei ollut mitään järkeä kun suunnilleen samaan aikaan puuhattiin jo kokeellista peruskoulua. Joka tapauksessa jos tuollainen koulu oli olemassa, se on ollut osa oppikoulujärjstelmää, mikään muu ei ole mahdollista. Tai muussa tapauksessa se oli jo peruskoulu.
Kokeelliset keskikoulut (usein kokeilukeskikoulut tai kunnalliset kokeilukeskikoulut) olivat Suomessa 1940-luvulta aina 1970-luvulle asti toimineita oppilaitoksia. Ne tasoittivat tietä tulevalle peruskoulu-uudistukselle. [1, 2, 3, 4]
Maksuton vaihtoehto: Kokeilujen avulla maaseudun ja vähävaraisten perheiden lapsille haluttiin tarjota mahdollisuus teoreettisempaan keskikoulukoulutukseen ilman kalliita lukukausimaksuja tai pitkiä koulumatkoja kaupunkeihin.
Ensimmäiset kokeilut: Ensimmäiset kunnalliset keskikoulukokeilut käynnistyivät vuonna 1946 Jyväskylässä, Luumäellä ja Utajärvellä. [1]
Rakenne: Kokeilukoulut toimivat usein kunnallisen kansakoulun yhteydessä tai sen jatkona. Niissä noudatettiin soveltaen perinteisen oppikoulun opetussuunnitelmaa. [1, 2]
Jos niistä saatiin keskikoulun todistus ja oikeus hakea lukioon silloin ne olivat keskikouluja.
Muistan kyllä kuulleeni noista kunnallisista keskikouluista kun olin jo ohi kouluiän. Niitä oli joillain paikkakunnilla, ei suinkaan ympäri Suomen.
Itse tiesin vain yksityisistä oppikouluista. Ja helsinkiläislapset uimakoulussa normaalikoulusta. Silloin kuuntelin suu auki, mikä se on. Nyttemmin sitten lapsenlasten peruskoulu oli normaalikoulu. Siitä siirtyivät "merkkilukioihin."
Nimitys normaalikoulu juontaa juurensa latinan sanasta norma ja ranskan kielen sanasta normale. Nimi viittaa normin antamiseen eli toimintaan mallina ja ohjenuorana muille kouluille.
Niissähän opettajat auskultoivat suorittaessaan pedagogisia opintojaan.
Normaalikoulut ovat yliopistojen alaisia harjoittelukouluja. Niitä on peruskouluina ja lukioina.
Luulitko etten tiedä?
"Ehkä voi itsekin pitää yhteyttä ja kutsua käymään eikä vain odottaa että toinen näkee kaiken vaivan?"
Kivat oletukset sinulla, yritetty on.
Mutta myönnän myös sen, että minusta on suvun vanhempien jäsenten vastuulla ylläpitää tuota sukuyhteyttä, ainakin niin kauan kun ovat toimintakykyisiä.
Itse yritän olla veljenlasteni sekä kummilasteni (vaikkemme olekaan sukua) suuntaan aktiivinen ja läsnäoleva. Minusta olisi todella röyhkeää olettaa, että kutsuvat minua aikuisena kylään, jos minä olisin aina vaikuttanut siltä, ettei kiinnosta heidän ilot, surut ja avuntarpeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on vaan se että ei kenenkään pitäisi yksin joutua pärjäämään. Ei ihmistä ole kertakaikkiaan suunniteltu niin että äiti yksin hoitaa lapsiaan. Ihmislapset on suunniteltu hoidettavaksi yhteisössä. Mitä sitten jos voikin ylpeillä sillä että yksin kasvatin lapseni enkä keltään apua pyytänyt.
Ei olekaan ihmistä suunniteltu yksin hoitamaan lapsiaan, siksi niiden tekemiseenkin tarvitaan kaksi ihmistä. Kaksi tekee, kaksi hoitaa. Missä se toinen vanhempi on? Ei kaikkien näiden uupuneiden äitien puolisot ole kuolleet kun lapset on pieniä, niinkuin joku aina heittää väliin että "hei, se isä voi olla vaikka kuollut", joo no ei ne kaikki ole.
Koulutuskeskusteluun vielä sen verran, että minusta on aika ala-arvoista, jos joku vielä vanhana viitsii itkeä vanhaa virttänsä, kuinka ei saanut käydä nuorena kouluja.
Hänellä on koko elämä ollut aikaa aikuisena korjata asiantila. On ollut aikuislukiot ja aikuiskoulutustuet. Ihan itsestä on ollut kiinni kouluttautuminen. Mutta ei kun haluaa uhriutua.
Äitini uhriutui ajatuksella, kuinka hänen elämänsä pilattiin, kun äitinsä ei antanut häntä sotalapseksi Ruotsiin. Ollenkaan ottamatta huomioon, ettei kaikille sota lapsille käynyt hyvin. Sai kuitenkin kasvaa niiden kuuluisien tukiverkkojen avulla rauhallisella maaseudulla ja elämä mennyt aivan hyvin verrattuna yleisesti kaikkiin eurooppalaisiin lapsiin maailman palaessa ja sodan jälkimainingeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten "isovanhemmuus" liittyy pienten lasten äitien uupumiseen???
Olen hoitanut omat lapsemme kotiäitinä ja kotiäitiys on hienoa aikaa. Me olemme hoitaneet lapsemme ja kotimme itse. Sukulaisilta on pyydetty apua nolla (0) tuntia vuodessa. Oma apu on paras apu! Ja hyvin olemme pärjänneet.
MIKSI isovanhempien ja sukulaisten tulisi saapua hoitamaan lapset, toimia kotiapulaisina ja jopa maksaa lapsiperheen kuluja?! Millainen äidin ja isän rooli on perheissä, joissa sukulaiset kantavat jatkuvasti suurta vastuuta perheen arjen pyörittämisestä? Miten lapset kokevat epäselvät rajat, jos omat vanhemmat eivät pysty kantamaan vanhempien vastuuta? Miten ja koska äidin ja isän vanhemmuuden taidot pääsevät kehittymään, jos ja kun isovanhemmat sekaantuvat lastenhoitoon, lasten kasvatukseen ja perheen arkeen?
MIKSI äidit ja isät "uupuvat"? Nykyaikana on omituista, että niin monilla perheillä on lapset yhteiskunnan järjestämässä ja kustantamassa päivähoidossa, vaikka toinen vanhempi on 24/7 kotona. Koska on subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus. Jos perheeseen syntyy vauva, niin isommat sisarukset viedään pois kotoa päivähoitoon. Sisaruksille ei anneta mahdollisuutta tutustua rauhassa vauvaan, vaan sisarukset halutaan pois kotoa. MIKSI?
MIKSI vanhemmat eivät halua olla omien lastensa kanssa, vaan he haluavat olla erossa lapsistaan? Lapsi on pieni vain hetken. On perheitä, joissa lapsia kuskataan usein ja pitkiksi ajoiksi sukulaisille hoitoon. Jo pieniä vauvoja viedään hoitoon ja jätetään jopa yöhoitoon. On vanhempia, jotka lähtevät matkoille ja jättävät alle kouluikäisiä lapsia ja pieniä koululaisia - ja jopa 1-2-vuotiaita, hyvin pieniä lapsia - viikoksi ja jopa kahdeksi sukulaisten hoidettavaksi. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Koulutuskeskusteluun vielä sen verran, että minusta on aika ala-arvoista, jos joku vielä vanhana viitsii itkeä vanhaa virttänsä, kuinka ei saanut käydä nuorena kouluja.
Hänellä on koko elämä ollut aikaa aikuisena korjata asiantila. On ollut aikuislukiot ja aikuiskoulutustuet. Ihan itsestä on ollut kiinni kouluttautuminen. Mutta ei kun haluaa uhriutua.
Äitini uhriutui ajatuksella, kuinka hänen elämänsä pilattiin, kun äitinsä ei antanut häntä sotalapseksi Ruotsiin. Ollenkaan ottamatta huomioon, ettei kaikille sota lapsille käynyt hyvin. Sai kuitenkin kasvaa niiden kuuluisien tukiverkkojen avulla rauhallisella maaseudulla ja elämä mennyt aivan hyvin verrattuna yleisesti kaikkiin eurooppalaisiin lapsiin maailman palaessa ja sodan jälkimainingeissa.
Suoritin iltalukion kokopäivätyön ohella. Laudaturin paperit. Menin yliopistoon, suoritin ylemmän korkeakoulututkinnon kokopäivätyön ohella. Opiskelin kieliä kokopäivätyön ohella niin että nyt osaan kymmentä kieltä. Täydennyskoulutin itseäni erillisillä opinnoilla 60 op yliopistossa. Jäin lomalle kokopäivätyöstä 9 päivää sitten, opiskelin 9 päivässä 4 op avoimessa yliopistossa ja parhaillaan kirjoitan kahta esseetä 5 op ja elokuuksi olen buukannut tentin 3 op.
Olen suorittanut aivan kaiken koulutuksen mitä millään työnantajallani on ikinä ollut tarjota.
Oliko muuta?
Se että vanhempani sortivat minua sukupuoleni takia on ihan yhteiskunnallisesti merkittävä asia, koska sukupuoleen perustuva syrjintä on valtavan vakava epäkohta maailmassa edelleen. Tiedän miltä se tuntuu enkä vaikene siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten "isovanhemmuus" liittyy pienten lasten äitien uupumiseen???
Olen hoitanut omat lapsemme kotiäitinä ja kotiäitiys on hienoa aikaa. Me olemme hoitaneet lapsemme ja kotimme itse. Sukulaisilta on pyydetty apua nolla (0) tuntia vuodessa. Oma apu on paras apu! Ja hyvin olemme pärjänneet.
MIKSI isovanhempien ja sukulaisten tulisi saapua hoitamaan lapset, toimia kotiapulaisina ja jopa maksaa lapsiperheen kuluja?! Millainen äidin ja isän rooli on perheissä, joissa sukulaiset kantavat jatkuvasti suurta vastuuta perheen arjen pyörittämisestä? Miten lapset kokevat epäselvät rajat, jos omat vanhemmat eivät pysty kantamaan vanhempien vastuuta? Miten ja koska äidin ja isän vanhemmuuden taidot pääsevät kehittymään, jos ja kun isovanhemmat sekaantuvat lastenhoitoon, lasten kasvatukseen ja perheen arkeen?
MIKSI äidit ja isät "uupuvat"? Nykyaikana on omituista, että niin monilla perheillä on lapset yhteiskunnan järjestämässä ja kustantamassa päivähoidossa, vaikka toinen vanhempi on 24/7 kotona. Koska on subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus. Jos perheeseen syntyy vauva, niin isommat sisarukset viedään pois kotoa päivähoitoon. Sisaruksille ei anneta mahdollisuutta tutustua rauhassa vauvaan, vaan sisarukset halutaan pois kotoa. MIKSI?
MIKSI vanhemmat eivät halua olla omien lastensa kanssa, vaan he haluavat olla erossa lapsistaan? Lapsi on pieni vain hetken. On perheitä, joissa lapsia kuskataan usein ja pitkiksi ajoiksi sukulaisille hoitoon. Jo pieniä vauvoja viedään hoitoon ja jätetään jopa yöhoitoon. On vanhempia, jotka lähtevät matkoille ja jättävät alle kouluikäisiä lapsia ja pieniä koululaisia - ja jopa 1-2-vuotiaita, hyvin pieniä lapsia - viikoksi ja jopa kahdeksi sukulaisten hoidettavaksi. Surullista.
Miten "isovanhemmuus" liittyy pienten lasten äitien uupumiseen???
Ihan samaa mietin, yksin olen kolme lasta hoitanut. Mies lähti toisen matkaan, mutta en ole isovanhempia kuormittanut lastenhoidolla. Itse olen lapsia halunnut ja minun ne kuuluu hoitaa. Se on helppo syyttää muita, kun oma vanhemmuus ja elämänhallinta on hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten "isovanhemmuus" liittyy pienten lasten äitien uupumiseen???
Olen hoitanut omat lapsemme kotiäitinä ja kotiäitiys on hienoa aikaa. Me olemme hoitaneet lapsemme ja kotimme itse. Sukulaisilta on pyydetty apua nolla (0) tuntia vuodessa. Oma apu on paras apu! Ja hyvin olemme pärjänneet.
MIKSI isovanhempien ja sukulaisten tulisi saapua hoitamaan lapset, toimia kotiapulaisina ja jopa maksaa lapsiperheen kuluja?! Millainen äidin ja isän rooli on perheissä, joissa sukulaiset kantavat jatkuvasti suurta vastuuta perheen arjen pyörittämisestä? Miten lapset kokevat epäselvät rajat, jos omat vanhemmat eivät pysty kantamaan vanhempien vastuuta? Miten ja koska äidin ja isän vanhemmuuden taidot pääsevät kehittymään, jos ja kun isovanhemmat sekaantuvat lastenhoitoon, lasten kasvatukseen ja perheen arkeen?
MIKSI äidit ja isät "uupuvat"? Nykyaikana on omituista, että niin monilla perheillä on lapset yhteiskunnan järjestämässä ja kustantamassa päivähoidossa, vaikka toinen vanhempi on 24/7 kotona. Koska on subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus. Jos perheeseen syntyy vauva, niin isommat sisarukset viedään pois kotoa päivähoitoon. Sisaruksille ei anneta mahdollisuutta tutustua rauhassa vauvaan, vaan sisarukset halutaan pois kotoa. MIKSI?
MIKSI vanhemmat eivät halua olla omien lastensa kanssa, vaan he haluavat olla erossa lapsistaan? Lapsi on pieni vain hetken. On perheitä, joissa lapsia kuskataan usein ja pitkiksi ajoiksi sukulaisille hoitoon. Jo pieniä vauvoja viedään hoitoon ja jätetään jopa yöhoitoon. On vanhempia, jotka lähtevät matkoille ja jättävät alle kouluikäisiä lapsia ja pieniä koululaisia - ja jopa 1-2-vuotiaita, hyvin pieniä lapsia - viikoksi ja jopa kahdeksi sukulaisten hoidettavaksi. Surullista.
Miten "isovanhemmuus" liittyy pienten lasten äitien uupumiseen???
Ihan samaa mietin, yksin olen kolme lasta hoitanut. Mies lähti toisen matkaan, mutta en ole isovanhempia kuormittanut lastenhoidolla. Itse olen lapsia halunnut ja minun ne kuuluu hoitaa. Se on helppo syyttää muita, kun oma vanhemmuus ja elämänhallinta on hukassa.
Hyvä kun laitoit isovanhemmuuden lainausmerkkeihin, koska sitähän se on, feikkiä, jos ei omaa lastaan halua auttaa.
Olen kasarilapsi ja isovanhemmat olivat omassa lapsuudessani läsnä. Ekaluokkalaisena menin koulun jälkeen mummolaan, ettei tarvinnut yksin olla kotona ja kun vanhemmat pääsivät töistä, hakivat minut mummolasta. Toisessa mummolassa puolestaan kävin välillä viikonloppuisin, joko muutaman tunnin tai yökylässä. Ihania muistoja vkloppuisin mummon ja ukin luona kyläilyistä, tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja olivat rakkaita ihmisiä minulle. Omat lapset eivät valitettavasti tällaista mummolakokemusta saa, koska ei isovanhempia kiinnosta perinteiset mummo/ukkihommat vaan omat menot ja elämä, johon lapsenlapset eivät kuulu. Tosi surullista siis. Enkä ole ainoa joka kokenut saman :( Boomereiden isovanhemmuus on näyttäytynyt tosi itsekkäältä ja kylmältä, ei siinä paljoa suhde lapsenlapsiin kyllä kehity.
Uupumiseen en ota kantaa, mutta ken enempi apua tarvitsisi, niin voihan tuokin olla yksi osatekijä. Itse olen fine kahden lapseni kanssa ilman isovanhempien osallisuutta lapsien elämässä ja hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutuskeskusteluun vielä sen verran, että minusta on aika ala-arvoista, jos joku vielä vanhana viitsii itkeä vanhaa virttänsä, kuinka ei saanut käydä nuorena kouluja.
Hänellä on koko elämä ollut aikaa aikuisena korjata asiantila. On ollut aikuislukiot ja aikuiskoulutustuet. Ihan itsestä on ollut kiinni kouluttautuminen. Mutta ei kun haluaa uhriutua.
Äitini uhriutui ajatuksella, kuinka hänen elämänsä pilattiin, kun äitinsä ei antanut häntä sotalapseksi Ruotsiin. Ollenkaan ottamatta huomioon, ettei kaikille sota lapsille käynyt hyvin. Sai kuitenkin kasvaa niiden kuuluisien tukiverkkojen avulla rauhallisella maaseudulla ja elämä mennyt aivan hyvin verrattuna yleisesti kaikkiin eurooppalaisiin lapsiin maailman palaessa ja sodan jälkimainingeissa.
Suoritin iltalukion kokopäivätyön ohella. Laudaturin paperit. Menin yliopistoon, suoritin ylemmän korkeakoulututkinnon kokopäivätyön ohella. Opiskelin kieliä kokopäivätyön ohella niin että nyt osaan kymmentä kieltä. Täydennyskoulutin itseäni erillisillä opinnoilla 60 op yliopistossa. Jäin lomalle kokopäivätyöstä 9 päivää sitten, opiskelin 9 päivässä 4 op avoimessa yliopistossa ja parhaillaan kirjoitan kahta esseetä 5 op ja elokuuksi olen buukannut tentin 3 op.
Olen suorittanut aivan kaiken koulutuksen mitä millään työnantajallani on ikinä ollut tarjota.
Oliko muuta?
Se että vanhempani sortivat minua sukupuoleni takia on ihan yhteiskunnallisesti merkittävä asia, koska sukupuoleen perustuva syrjintä on valtavan vakava epäkohta maailmassa edelleen. Tiedän miltä se tuntuu enkä vaikene siitä.
Hiukan uskallan nyt epäillä tuota tarinaa. Olet kyllä selkeästi jäänyt yhdeksän päivää sitten lomalle, silloin alkoi trollauksesi tässä ketjussa, missä olet ollut erittäin aktiivisesti kirjoittamassa joka päivä 7 - 22. Neljän opintopisteen suoritus vaatii n. 108 h opiskelupanosta. Ei ole mitenkään edes teorissa mahdollista, että olisit yhdeksän päivän aikana voinut keskittyä opintoihin kaiken tämän vauvapalstalla notkumisen lisäksi 12 h päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten "isovanhemmuus" liittyy pienten lasten äitien uupumiseen???
Olen hoitanut omat lapsemme kotiäitinä ja kotiäitiys on hienoa aikaa. Me olemme hoitaneet lapsemme ja kotimme itse. Sukulaisilta on pyydetty apua nolla (0) tuntia vuodessa. Oma apu on paras apu! Ja hyvin olemme pärjänneet.
MIKSI isovanhempien ja sukulaisten tulisi saapua hoitamaan lapset, toimia kotiapulaisina ja jopa maksaa lapsiperheen kuluja?! Millainen äidin ja isän rooli on perheissä, joissa sukulaiset kantavat jatkuvasti suurta vastuuta perheen arjen pyörittämisestä? Miten lapset kokevat epäselvät rajat, jos omat vanhemmat eivät pysty kantamaan vanhempien vastuuta? Miten ja koska äidin ja isän vanhemmuuden taidot pääsevät kehittymään, jos ja kun isovanhemmat sekaantuvat lastenhoitoon, lasten kasvatukseen ja perheen arkeen?
MIKSI äidit ja isät "uupuvat"? Nykyaikana on omituista, että niin monilla perheillä on lapset yhteiskunnan järjestämässä ja kustantamassa päivähoidossa, vaikka toinen vanhempi on 24/7 kotona. Koska on subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus. Jos perheeseen syntyy vauva, niin isommat sisarukset viedään pois kotoa päivähoitoon. Sisaruksille ei anneta mahdollisuutta tutustua rauhassa vauvaan, vaan sisarukset halutaan pois kotoa. MIKSI?
MIKSI vanhemmat eivät halua olla omien lastensa kanssa, vaan he haluavat olla erossa lapsistaan? Lapsi on pieni vain hetken. On perheitä, joissa lapsia kuskataan usein ja pitkiksi ajoiksi sukulaisille hoitoon. Jo pieniä vauvoja viedään hoitoon ja jätetään jopa yöhoitoon. On vanhempia, jotka lähtevät matkoille ja jättävät alle kouluikäisiä lapsia ja pieniä koululaisia - ja jopa 1-2-vuotiaita, hyvin pieniä lapsia - viikoksi ja jopa kahdeksi sukulaisten hoidettavaksi. Surullista.
Miten "isovanhemmuus" liittyy pienten lasten äitien uupumiseen???
Ihan samaa mietin, yksin olen kolme lasta hoitanut. Mies lähti toisen matkaan, mutta en ole isovanhempia kuormittanut lastenhoidolla. Itse olen lapsia halunnut ja minun ne kuuluu hoitaa. Se on helppo syyttää muita, kun oma vanhemmuus ja elämänhallinta on hukassa.
Teet kolme lasta ja kun ne täyttää 18, dumppaat pihalle: Pärjäile. Onpa upeaa vanhemmuutta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutuskeskusteluun vielä sen verran, että minusta on aika ala-arvoista, jos joku vielä vanhana viitsii itkeä vanhaa virttänsä, kuinka ei saanut käydä nuorena kouluja.
Hänellä on koko elämä ollut aikaa aikuisena korjata asiantila. On ollut aikuislukiot ja aikuiskoulutustuet. Ihan itsestä on ollut kiinni kouluttautuminen. Mutta ei kun haluaa uhriutua.
Äitini uhriutui ajatuksella, kuinka hänen elämänsä pilattiin, kun äitinsä ei antanut häntä sotalapseksi Ruotsiin. Ollenkaan ottamatta huomioon, ettei kaikille sota lapsille käynyt hyvin. Sai kuitenkin kasvaa niiden kuuluisien tukiverkkojen avulla rauhallisella maaseudulla ja elämä mennyt aivan hyvin verrattuna yleisesti kaikkiin eurooppalaisiin lapsiin maailman palaessa ja sodan jälkimainingeissa.
Suoritin iltalukion kokopäivätyön ohella. Laudaturin paperit. Menin yliopistoon, suoritin ylemmän korkeakoulututkinnon kokopäivätyön ohella. Opiskelin kieliä kokopäivätyön ohella niin että nyt osaan kymmentä kieltä. Täydennyskoulutin itseäni erillisillä opinnoilla 60 op yliopistossa. Jäin lomalle kokopäivätyöstä 9 päivää sitten, opiskelin 9 päivässä 4 op avoimessa yliopistossa ja parhaillaan kirjoitan kahta esseetä 5 op ja elokuuksi olen buukannut tentin 3 op.
Olen suorittanut aivan kaiken koulutuksen mitä millään työnantajallani on ikinä ollut tarjota.
Oliko muuta?
Se että vanhempani sortivat minua sukupuoleni takia on ihan yhteiskunnallisesti merkittävä asia, koska sukupuoleen perustuva syrjintä on valtavan vakava epäkohta maailmassa edelleen. Tiedän miltä se tuntuu enkä vaikene siitä.Hiukan uskallan nyt epäillä tuota tarinaa. Olet kyllä selkeästi jäänyt yhdeksän päivää sitten lomalle, silloin alkoi trollauksesi tässä ketjussa, missä olet ollut erittäin aktiivisesti kirjoittamassa joka päivä 7 - 22. Neljän opintopisteen suoritus vaatii n. 108 h opiskelupanosta. Ei ole mitenkään edes teorissa mahdollista, että olisit yhdeksän päivän aikana voinut keskittyä opintoihin kaiken tämän vauvapalstalla notkumisen lisäksi 12 h päivässä.
Sinun antisi ketjussa on nalkuttaa minulle ja aina saada nenillesi. Mitään muuta et ole tänne antanut.
Alue: Aihe vapaa
Tämä se varmaan on, mikä on muuttunut, ja tässä syy miksi äidit uupuvat. Äitejä inhotaan ja väistellään, käsketään hoitamaan omat penskansa ja lakkaamasta häiritsemästä muita omilla ongelmillaan, kuten lapsilla.