Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (3289)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasarilapsi ja isovanhemmat olivat omassa lapsuudessani läsnä. Ekaluokkalaisena menin koulun jälkeen mummolaan, ettei tarvinnut yksin olla kotona ja kun vanhemmat pääsivät töistä, hakivat minut mummolasta. Toisessa mummolassa puolestaan kävin välillä viikonloppuisin, joko muutaman tunnin tai yökylässä. Ihania muistoja vkloppuisin mummon ja ukin luona kyläilyistä, tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja olivat rakkaita ihmisiä minulle. Omat lapset eivät valitettavasti tällaista mummolakokemusta saa, koska ei isovanhempia kiinnosta perinteiset mummo/ukkihommat vaan omat menot ja elämä, johon lapsenlapset eivät kuulu. Tosi surullista siis. Enkä ole ainoa joka kokenut saman :( Boomereiden isovanhemmuus on näyttäytynyt tosi itsekkäältä ja kylmältä, ei siinä paljoa suhde lapsenlapsiin kyllä kehity.
Uupumiseen en ota kantaa, mutta ken enempi apua tarvitsisi, niin voihan tuokin olla yksi osatekijä. Itse olen fine kahden lapseni kanssa ilman isovanhempien osallisuutta lapsien elämässä ja hoidossa.
Tässäpä se toinen puoli asiaan. Lastenlasten kanssa oleilu on arvokasta ja antoisaa sekä lapsille että isovanhemmille. Itse en luopuisi hetkestäkään oman lapselapseni kanssa. Tietenkin sen rajoissa, mitä jaksan ja mihin kykenen.
Ja sen rajoissa ensisijaisesti, mitä vanhemmat toivovat.
Ei, kyllä on minun asia pitää kiinni omista rajoista. Aikuisuutta sekin, vaikka isovanhempi olenkin.
Ei, kyllä ne on ne perheen rajat, jotka päättää perheen jäsenten tekemisistä, vanhemmat lapsistaan. Et sinä sinne niiden yli voi mennä, vaikak kuinka haluaisit.
Etkä sinä isovanhemman rajojen yli. Isovanhempi voi auttaa silloin kun itse siihen jaksaa ja ehtii, ei silloin, kun lapsen vanhemmat sitä vaativat.
Ei ne ongelmat ikinä ole siitä kiinni, että joku tunkisi väkisin isovanhemman kotiin tai isovanhemman perheeseen. Kyllä ne siitä syntyy, kun isovanhempi tunkee lapsensa kotiin ja lapsensa perheen asioihin.
Mitään vaatimista ei täällä ole koskaan esitetty, enkä minä ole siitä puhunut. Sanoin vain että et sinäkään voi sitä päättää, miten ja milloin lastenlastesi elämässä olet. Kyllä ne on ne vanhemmat, jotka sen päättää. Et sinä eikä kukaan muukaan isovanhempi.
Vanhemmat ei tietenkään voi mitenkään päättää myöskään mitään omien vanhmpiensa yli. Tarvitaan yhteistyötä ja puhumista molemmin puolin. Tämä kääntyy sinun kirjoituksissasi aina joksikin ihmeelliseksi valtapeliksi, mitä toimiva suhde lapsi - vanhempi - isovanhempi ei ole.
Niin koska tuossakin isoäiti kirjoitti miten hän ei malttaisi olla erossa ollenkaan. Eli siinäkin lähdettiin taas siitä mitä isoäiti haluaa, mitkä on isoäidin tarpeet ja tunteet.
Ne ei saa olla keskiössä. Kyllä se on se lapsi, jonka kasvu ja kehitys on tärkeintä ja se on se tavoite, joka kaikilla aikuisilla pitää olla. Silloin se isovanhempi ymmärtää oman paikkansa ja tehtävänsä oikein, kun hän tukee vanhempia näiden kasvatustöissä ja näitä jaksamaan, jolloin se lapsi voi hyvin. Eikä aina keskity omiin fiiliiksiinsä.
Tosi monella isovanhemmalla on asenne, että se lapsenlapsi tyydyttää heidän tarpeitaan. Se on väärin.
Ymmärsin kyllä itse, ettei hän luopuisi hetketäkään minkä on jo viettänyt lastenlasten kanssa. Mutta ihan vapaasti sinä voit alkaa nyt nipottamaan edellisen kirjoittajan lauserakenteista ja keskikouluista.
En todella ymmärrä miten nämä ihmissuhteet on sinulle ja osalle muitakin, jotain ihmeellisiä valtapelejä, siis kenellä on lupa päättää mitä, kuka sanoo viimeisen sanan, kuka ei saa sanoa mitään, kenen pitää mennä nurkkaan häpeämään. Ei toimivat ihmisuhteet toimi niin. Mutta ehkä olen ymmärtänyt väärin, eikä näiden ihmissuhteiden halutakaan toimivan.
En luopuisi hetkestäkään lapsenlapsen kanssa viittaa kyllä ihan selkeästi tulevaan.
Ei kyse ole valtapelistä, vaan rajoista. Jos niitä ei kunnioita, ne ihmissuhteet ei vaan toimi ollenkaan. On lapsi, sitten on vanhemmat ja sitten isovanhemmat. Jos ne isovanhemmat tunkee säätämään vanhempien ohi, se ei ole lapsen etu. Pitää ymmärtää oma paikka tässä kuviossa! En ymmärrä miten sinä siitä valtapelin saat.
Ihan sama juttu kuin esimerkiksi koulussa: Opettaja määrää, lapset tottelee, koti tukee koulunkäyntiä huolehtimalla oman osuutensa siellä kotona. Jos se koti pyrkii sinne koulun puolelle määräilemään, ei se ole kenenkään etu.
Tai leikkaussalissa kaikki ährää jotain omaansa oman päänsä mukaan, mitä veikkaat, toipuuko potilas? Ei. Tai jos toipuu, se on lähinnä sattumaa.
Minä aloitin tuon, etten luopuisi. Ja todellakin tarkoitin sitä niin, että koen ne hetket niin arvokkaina, etten haluaisi niistä luopua. Mutta samalla se, että minun pitää tuntea omat jaksamisen rajat myös.
En lähde sitä lasta vanhemmiltaan ryöstämään. Tai mene heille, muuta kuin kutsuttuna. Mutta et ehkä usko, minulla on LUPA mennä heille, kun haluan. Annettiin avaimet käteen ja sanottiin, että saan tulla ja mennä mieleni mukaan. En ole tätä toteuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon isovanhempia jotka eronneet.. on omia lapsia ja toisen lapsia ja yhteisiä lapsia...........onko lapsenlapsetkin omia lapsenlapsia ja toisen lapsenlapsia ja yhteisiä lapsenlapsia........ miten tuosta kuviosta selviää väsymättä ??
Kaikkeen ei ole pakko suostua. Mitään lastenkasvatus-/hoitopakkoa ei ole olemassa isovanhemmille.
Olen syntynyt 80-luvulla ja mä olen ollut molemmilla isovanhemmilla aina hoidossa. Kesät ja pidemmät lomat vietin isän äidin mökillä ja koulun jälkeen sekä viikonloppuisin olin äidin äidin luona. Lisäksi meillä oli kiertävä kotiapulainen joka kävi kaupassa, teki ruuat, siivosi, pesi pyykit yms. Kotiapulainen oli vuoroviikkoina kolmen eri perheen luona ja tarvittaessa kaikki kolmen perheen lapset saivat välipalaa ja apua läksyissä aina siellä missä apulainen kulloinkin oli. Vanhempani matkustelivat keskenään, harrastivat paljon ja viettivät vapaa-aikaa ilman lapsia. En muista että vanhempani olivat koskaan tiuskineet minulle tai olleet väsyneitä tai pahantuulisia. Kotona kuri oli kova ja me lapsetkin tehtiin paljon kotitöitä. Itse olen nyt 2 erityislapsen yh-äiti ilman mitään tukiverkkoja. Olen aina väsynyt, en ole nukkunut 15 vuoteen yhtään yötä ilman jatkuvia herätyksiä. Lapset käyvät muutaman tunnin päivässä koulua erityisluokissa, tarvitsevat edelleen jatkuvaa vahtimista ja toiminnan ohjausta. Eivät kykene itsenäisesti mihinkään. Samaan aikaan käyn töissä 40 viikossa ja koitan vaan selvitä tunti kerrallaan. todellakin olisin onnellinen mikäli minulla olisi isovanhemmat apuna ja tukena arjessa. Omien lasteni isovanhemmill ei ole tullut mieleenkään tarjota apua tai ottaa vastuuta lapsistani. Heistä lapset ovat liian haastavia, vaativat liikaa työtä ja jatkuvaa valvontaa. Vanhemman lapsen kohdalla olen katsonut nyt hänelle kehitysvammaisten asumisyksikköä peruskoulun päättymisen jälkeen. Sitten minulle jää vain 1 lapsi kotiin, joten toivottavasti arki edes vähän helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 80-luvulla ja mä olen ollut molemmilla isovanhemmilla aina hoidossa. Kesät ja pidemmät lomat vietin isän äidin mökillä ja koulun jälkeen sekä viikonloppuisin olin äidin äidin luona. Lisäksi meillä oli kiertävä kotiapulainen joka kävi kaupassa, teki ruuat, siivosi, pesi pyykit yms. Kotiapulainen oli vuoroviikkoina kolmen eri perheen luona ja tarvittaessa kaikki kolmen perheen lapset saivat välipalaa ja apua läksyissä aina siellä missä apulainen kulloinkin oli. Vanhempani matkustelivat keskenään, harrastivat paljon ja viettivät vapaa-aikaa ilman lapsia. En muista että vanhempani olivat koskaan tiuskineet minulle tai olleet väsyneitä tai pahantuulisia. Kotona kuri oli kova ja me lapsetkin tehtiin paljon kotitöitä. Itse olen nyt 2 erityislapsen yh-äiti ilman mitään tukiverkkoja. Olen aina väsynyt, en ole nukkunut 15 vuoteen yhtään yötä ilman jatkuvia herätyksiä. Lapset käyvät muutaman tunnin päivässä koulua erityisluokissa, tarvitsevat edelleen jatkuvaa vahtimista ja toiminnan ohjausta. Eivät kykene itsenäisesti mihinkään. Samaan aikaan käyn töissä 40 viikossa ja koitan vaan selvitä tunti kerrallaan. todellakin olisin onnellinen mikäli minulla olisi isovanhemmat apuna ja tukena arjessa. Omien lasteni isovanhemmill ei ole tullut mieleenkään tarjota apua tai ottaa vastuuta lapsistani. Heistä lapset ovat liian haastavia, vaativat liikaa työtä ja jatkuvaa valvontaa. Vanhemman lapsen kohdalla olen katsonut nyt hänelle kehitysvammaisten asumisyksikköä peruskoulun päättymisen jälkeen. Sitten minulle jää vain 1 lapsi kotiin, joten toivottavasti arki edes vähän helpottaa.
Eikö lapsen isä osallistu lastensa elämään?
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 80-luvulla ja mä olen ollut molemmilla isovanhemmilla aina hoidossa. Kesät ja pidemmät lomat vietin isän äidin mökillä ja koulun jälkeen sekä viikonloppuisin olin äidin äidin luona. Lisäksi meillä oli kiertävä kotiapulainen joka kävi kaupassa, teki ruuat, siivosi, pesi pyykit yms. Kotiapulainen oli vuoroviikkoina kolmen eri perheen luona ja tarvittaessa kaikki kolmen perheen lapset saivat välipalaa ja apua läksyissä aina siellä missä apulainen kulloinkin oli. Vanhempani matkustelivat keskenään, harrastivat paljon ja viettivät vapaa-aikaa ilman lapsia. En muista että vanhempani olivat koskaan tiuskineet minulle tai olleet väsyneitä tai pahantuulisia. Kotona kuri oli kova ja me lapsetkin tehtiin paljon kotitöitä. Itse olen nyt 2 erityislapsen yh-äiti ilman mitään tukiverkkoja. Olen aina väsynyt, en ole nukkunut 15 vuoteen yhtään yötä ilman jatkuvia herätyksiä. Lapset käyvät muutaman tunnin päivässä koulua erityisluokissa, tarvitsevat edelleen jatkuvaa vahtimista ja toiminnan ohjausta. Eivät kykene itsenäisesti mihinkään. Samaan aikaan käyn töissä 40 viikossa ja koitan vaan selvitä tunti kerrallaan. todellakin olisin onnellinen mikäli minulla olisi isovanhemmat apuna ja tukena arjessa. Omien lasteni isovanhemmill ei ole tullut mieleenkään tarjota apua tai ottaa vastuuta lapsistani. Heistä lapset ovat liian haastavia, vaativat liikaa työtä ja jatkuvaa valvontaa. Vanhemman lapsen kohdalla olen katsonut nyt hänelle kehitysvammaisten asumisyksikköä peruskoulun päättymisen jälkeen. Sitten minulle jää vain 1 lapsi kotiin, joten toivottavasti arki edes vähän helpottaa.
Tuo oli vähän sekavaa, miten olit koulun jälkeen ja viikonloput aina äidin äidin luona, mutta teillä oli kuitenkin samaan aikaan se kotiapulainenkin? Molemmat isovanhemmat olivat äitejä, isoisiä ei ollut? Ja sama kaava yhäriäideistä jatkuu nyt kohdallasi? Miksi olet tehnyt lapsia, jos lapsilla ei ole isää/isiä? Toki erityislapset ovat varmaan olleet yllätys. Ja erityislasten kansa täytyy olla ihan hirveän raskasta olla yhäri. Missä ne lapset ovat koulun jälkeen, jos sinä teet kodin ulkopuolella täyttä työviikkoa työmatkoinen ja samaan aikaan lapset eivät voi olla ilman jatkuvaa vahtimista, oltuan vain muutaman tunnin koulussa?
Olen pahoillani miten rankkaa sinulla on. Saatko mitään apua mistään sotesta tai vastaavasta? Omaishoitajan lomia? Ymmärrän kyllä isovanhempiakin, siis sen etteivät he luultavasti todella edes kykene hoitamaan lapsiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kotiapulainen joka hoiti kotityöt, hänen vastuullaan ei ollut lastenhoito. Molemmat isoäitini olivat sotaleskiä. Lasteni isä on vakavasti sairas, sairastui 1kk ennen kuopuksen syntymää, ei ollut sen jälkeen lasten elämässä. Toisinaan vieraillaan toisinaan hänen luonaan jos hän jaksaa ottaa vieraita vastaan. Lasten isä asuu tällä hetkellä hoitokodissa, joka on tarkoitettu pitkäaikaisairaille.
Itse teen etätöitä 90%. olen toimistolla sen ajan mitä lapset ovat koulussa. työmatka on 15 min. Meillä on käynyt perhetyö mutta lapset ovat kestä jatkuvasti vaihtuvia hoitajia ja uusia ihmisiä sekä rutiineja. samasta syystä omaishoitajan lomat eivät ole mahdollisia. Olemme tukiperhejonossa olleet pitkään, mutta ei ole löytynyt tukiperhettä missä olisi osaamista mun lasten kanssa.
Tämä palsta on ollut täynnään kommentteja, miten kamalia isovanhemmat ovat, heihin ei edes pidetä yhteyttä. Nytkö he ovat syy siihenkin että lapsia ei tehdä enempää kuin yksi. Koettakaa päättää. Ei tämä nyt ihan isovanhemmista voi kiinni olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kotiapulainen joka hoiti kotityöt, hänen vastuullaan ei ollut lastenhoito. Molemmat isoäitini olivat sotaleskiä. Lasteni isä on vakavasti sairas, sairastui 1kk ennen kuopuksen syntymää, ei ollut sen jälkeen lasten elämässä. Toisinaan vieraillaan toisinaan hänen luonaan jos hän jaksaa ottaa vieraita vastaan. Lasten isä asuu tällä hetkellä hoitokodissa, joka on tarkoitettu pitkäaikaisairaille.
Itse teen etätöitä 90%. olen toimistolla sen ajan mitä lapset ovat koulussa. työmatka on 15 min. Meillä on käynyt perhetyö mutta lapset ovat kestä jatkuvasti vaihtuvia hoitajia ja uusia ihmisiä sekä rutiineja. samasta syystä omaishoitajan lomat eivät ole mahdollisia. Olemme tukiperhejonossa olleet pitkään, mutta ei ole löytynyt tukiperhettä missä olisi osaamista mun lasten kanssa.
On kyllä varmaan ihan hirveän raskasta. Lähetän täältä virtuaalihalin, vaikkei se mitään auta. #hali# Mutta isovanhempien pitää olla jo tosi iäkkäitä heidänkin, reilusti yli kahdeksankymppisiä. Siis vanhempia kuin suurten ikäluokkien ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Ja isoisällä, lapsen enoilla ja sedillä?
Niillä ei ole tämän ketjun äitien mukaan mitään virkaa, 24/7 päivystysvastuu avussa kuuluu pelkästään isoäideille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Niissä kartoitetaan sitä väsymystä. Ei kysytä, pitäisikö isovanhempien hoitaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on ollut täynnään kommentteja, miten kamalia isovanhemmat ovat, heihin ei edes pidetä yhteyttä. Nytkö he ovat syy siihenkin että lapsia ei tehdä enempää kuin yksi. Koettakaa päättää. Ei tämä nyt ihan isovanhemmista voi kiinni olla.
Jos hankkii lapsen, kannattaa varautua siihen, että sen joutuu maksaa ja kasvattaa yksin. Tai lapsi voi olla erityislapsi. Ei voi olettaa että muut auttavat. Puoliso voi lähteä tai kuolla ennenaikaisesti. Elämässä sattuu asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja isoisällä, lapsen enoilla ja sedillä?
Niillä ei ole tämän ketjun äitien mukaan mitään virkaa, 24/7 päivystysvastuu avussa kuuluu pelkästään isoäideille.
Kuten ei sillä omalla pojallakaan. Miniän pitää piikoa anoppilassa. Ja palvella.
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on ollut täynnään kommentteja, miten kamalia isovanhemmat ovat, heihin ei edes pidetä yhteyttä. Nytkö he ovat syy siihenkin että lapsia ei tehdä enempää kuin yksi. Koettakaa päättää. Ei tämä nyt ihan isovanhemmista voi kiinni olla.
No voisko olla niin, että tilanteet vaihtelevat eri perheiden kesken. Yleensä he kertovat, joilla on jotain raflaavaa kerrottavaa. Sitten se jää ikäänkuin yleiseksi totuudeksi, vaikka suurimmalla osalla asiat hoituu ihan toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on vaan se että ei kenenkään pitäisi yksin joutua pärjäämään. Ei ihmistä ole kertakaikkiaan suunniteltu niin että äiti yksin hoitaa lapsiaan. Ihmislapset on suunniteltu hoidettavaksi yhteisössä. Mitä sitten jos voikin ylpeillä sillä että yksin kasvatin lapseni enkä keltään apua pyytänyt.
Samaa mieltä, mutta näyttää siltä että suurin osa on eri mieltä, keskustelusta ja alapeukuista päätellen. Eli ehkä nykyään aidosti uskomme, että ihminen on suunniteltu niin että äiti yksin hoitaa lapsiaan. Miksi minulle tulee olo, että kun sanon tuon saman lauseen näin, nyt monet ovatkin eri mieltä? Että ei ei mutta äidin pitää kyllä lapset hoitaa. Ei yksinään mutta kuitenkin tarvitsematta muita. Tai jotain. Olen niin paljon aikanaan kuullut kaikenlaista että tuollainen olo tulee.
Tämä on kysytty tässä ketjussa ennenkin, mutta voisiko sillä isälläkin olla jotain vastuuta lapsistaan?
Sehän olisi mainiota, mutta moni isä valitsee toisin. Lapsiperhe-elämä koetaankin raskaana ja halutaankin vapaus takaisin, halutaankin jotain muuta elämältä. Niinpä se on usein se äiti yksinään, joka lapset hoitaa. Ja käy mahdollisesti töissä ja tekee kotityöt.
Mielellään auttaisimme lasten perheissä (poikien) mutta kaikki on aina niin tarkoin sääänneltyä miniöiden takia ettei meille jää paljon pelivaraa. Pitäisi istua kuin kirkonpenkissä ja puhua, käyttäytyä tietyllä tavalla, tiettyyn aikaan. Eihän siitä synny luonnollista vuorovaikutusta mutta mitäänhän ei voi sanoa kun sitten menettäisi kokonaan suhteen lapsenlapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Miten "isovanhemmuus" liittyy pienten lasten äitien uupumiseen???
Olen hoitanut omat lapsemme kotiäitinä ja kotiäitiys on hienoa aikaa. Me olemme hoitaneet lapsemme ja kotimme itse. Sukulaisilta on pyydetty apua nolla (0) tuntia vuodessa. Oma apu on paras apu! Ja hyvin olemme pärjänneet.
MIKSI isovanhempien ja sukulaisten tulisi saapua hoitamaan lapset, toimia kotiapulaisina ja jopa maksaa lapsiperheen kuluja?! Millainen äidin ja isän rooli on perheissä, joissa sukulaiset kantavat jatkuvasti suurta vastuuta perheen arjen pyörittämisestä? Miten lapset kokevat epäselvät rajat, jos omat vanhemmat eivät pysty kantamaan vanhempien vastuuta? Miten ja koska äidin ja isän vanhemmuuden taidot pääsevät kehittymään, jos ja kun isovanhemmat sekaantuvat lastenhoitoon, lasten kasvatukseen ja perheen arkeen?
MIKSI äidit ja isät "uupuvat"? Nykyaikana on omituista, että niin monilla perheillä on lapset yhteiskunnan järjestämässä ja kustantamassa päivähoidossa, vaikka toinen vanhempi on 24/7 kotona. Koska on subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus. Jos perheeseen syntyy vauva, niin isommat sisarukset viedään pois kotoa päivähoitoon. Sisaruksille ei anneta mahdollisuutta tutustua rauhassa vauvaan, vaan sisarukset halutaan pois kotoa. MIKSI?
MIKSI vanhemmat eivät halua olla omien lastensa kanssa, vaan he haluavat olla erossa lapsistaan? Lapsi on pieni vain hetken. On perheitä, joissa lapsia kuskataan usein ja pitkiksi ajoiksi sukulaisille hoitoon. Jo pieniä vauvoja viedään hoitoon ja jätetään jopa yöhoitoon. On vanhempia, jotka lähtevät matkoille ja jättävät alle kouluikäisiä lapsia ja pieniä koululaisia - ja jopa 1-2-vuotiaita, hyvin pieniä lapsia - viikoksi ja jopa kahdeksi sukulaisten hoidettavaksi. Surullista.
Naulan kantaan!!!
On lapsiperheitä, joissa ei esimerkiksi valmisteta kotiruokaa. Näissä perheissä syödään pelkkiä eineksiä, noutoruokaa ja kaupan valmisruoka-annoksia. Ruoanlaitto, leipominen ja kotityöt eivät huvita vanhempia. Lapset ovat nälkäisiä, kun he menevät maanantaina päivähoitoon ja kouluun. MIKSI? Nykyään kodeissa on hyvinvarustetut keittiöt, hienot hellat ja uunit ja valtavat jääkaapit ja pakastimet. Syynä on uusavuttomuus, uushaluttomuus, mukavuudenhalu ja silkka laiskuus!
Laiminlyöntejä on ollut ennen - surullisina esimerkkeinä 1940- ja 1950-luvulla syntyneet suuret ikäluokat. 1960-1970-luvulla synnyttäneet äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan. Äidit ovat luulleet, että rinnat menevät imettäessä pilalle. Pienille vauvoille on tuputettu korviketta tuttipullosta, juotettu sokerisia mehuja ja syötetty jopa banaania. Lapsentahtista täysimetystä ja yöimetystä on pidetty humpuukina.
Vauvoja on viety päivähoitoon jopa jo 2-3 kuukauden ikäisenä. Lastenhoitaja on usein ollut joko kouluttamaton perhepäivähoitaja tai vauva on viety lastenseimeen tai lastentarhaan hoitoon. Jos nykyään joku perhe veisi 2-3 kuukauden ikäisen vauvansa päivähoitoon, niin perheestä tehtäisiiin välittömästi lastensuojeluilmoitus. 1960- ja 1970-luvulla yleinen lapsivihamielisyys, imetyskielteisyys, vanhempien laiminlyönnit, kaltoinkohtelu ja tunnekylmyys ja liian varhainen päivähoidon aloittaminen on traumatisoinut lapsia.
Naiset kävivät töissä . Äitiysloma oli 3 kuukautta. Siksi ei imetetty ja väsymys vei maidon nousun.
Kas kun ei ollut nykyisiä mahdollusuuksia äidin ja isän yhteiskunnan rahoin olla kotona käytiin töissä jotta saatiin asuminen ja ruoka maksettua.
Tuossa on kyllä terapian tarve jos kaiken pahan, huonot vanhemmat, huonon äitivanhuksen, haittana olevat eläkeläiset saa vain vuosien 1945 -1950 vioiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kyllä lukee, että tuo on AMMATTILAISTEN HAVAINTO, ei äitien, mutta oli taas niin kiire päästä solvaamaan, ettet edes loppuun lukenut!
Mistä tämä ammattilaishavainto on peräisin?
Onko se neuvolan vai jonkin lapsiperhepujelimen työntekijöiden avaus?
Vai onko se Rydmanin leikkauslistalla olevan sotekattojärjestön alaosaston näkemys?
Paras näkemys saadaan vanhemmilta tai THL:n kyselyn perusteella, mihin vanhemmat anonyymisti vastaavat. Ainakin kouluterveydenhuollon kautta tulee noita tutkimusblanketteja.
Siitä että nykyiset isovanhemmat ovat jopa varsin aktiivisia auttamaan lastenlasten hoidossa, on tietysti ihan tutkittuakin tietoa, ihan päin vastoin SIIS mitä tässä ketjussa väitetään.
"Hyvin suuri osa suomalaisista isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään, kertovat tuoreet, mutta ennen viime vuonna alkaneita koronarajoituksia kerätyt tutkimustulokset."
Tuskinpa ne, joilla on auttavat ja läsnäolevat isovanhemmat niin kovin uupuu. Uupumus on lähinnä niiden vanhempien ongelma joilla heitä ei ole.
Ihminen on nimittäin lajina nk. Yhteisöllinen kasvattaja. Ei ole ihmiselle lajityypillistä kasvattaa lapsia yksin ydinperheissä saatika sitten yksinhuoltajaperheissä.
Ihmeellistä että oli 6 alapeukkua ja minä olin ensimmäinen yläpeukuttaja. Ihminen on kyllä yhteisöllinen kasvattaja. Olisin itsekin voinut kirjoittaa, ettei ole lajityypillistä kasvattaa lapsia näin kuin tehdään. Sehän on fakta, jos katsotaan luonnonheimoja ja entisajan asumuksia.
Ihminen ei ole pitkään aikaan enää ollut laumaeläin, joten vaatimukset yhteisöllisestä kasvattamisesta voi unohtaa.
Silloin kun elettiin vielä monen sukupolven yhteistalouksissa, kasvatettiin lapsetkin yhteisvoimin. Mitäpä muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan?
Jos tätä vaaditte nyt tänä päivänä, niin älkää sitten muuttaako minnekään, vaan pysytelkää siinä mahdollisimman lähellä vanhempianne ja isovanhempianne, että yhteiskasvatus onnistuu.
Tämä oli pitkään voimassa vielä romaneilla, mikä mahdollisti sen, että mitään kehitystä ei tapahtunutkaan vaan elettiin aina niin kuin on eletty ennenkin. Nyt sekin perinne on murtunut.
Te nuoret vanhemmat vaaditte nyt asioita, joita yhteiskunta ei tule vastaan. Isoäidit ei nykyään ole kotiäitejä ja eikä heitä ole kasvatettu pelkästään lapsenhoitajiksi, vaan nykyiset isovanhemmat on koulutettuja ihmisiä, joilla on työnsä ja harrastuksensa ; tähän heitä on nimenomaan yhteiskunnan taholta koko ajan kehotettu. Monet yhdistykset ja
harrastuspiirit ja vastaavat toimivat nimenomaan leipätyöstään eläkkeellä olevien ihmisten voimin. Heitä tarvitaan siis muuhunkin kuin vain iankaikkiseen lastenhoitamiseen.
Ette te itsekään halua mitään lastenhoitajia pelkästään olla sitten, kun olette eläkeiässä.
Jos kerran te itse niin kovasti uuvutte siitä omien lastenne kanssa olemisesta, niin eikö se teitä itseänne kolme- tai neljäkymmentä vuotta vanhempi ihminen muka uuvu?
Ei uuvu, vaikka auttaisikin hätätilanteessa. Saan sitäpaitsi levätä tässä elämänvaiheessa, vaikka olenkin vielä työelämässä, todella paljon. Ei ole univelkaakaan.
terveisin mummo
Ja isoisällä, lapsen enoilla ja sedillä?