Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (2901)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutuskeskusteluun vielä sen verran, että minusta on aika ala-arvoista, jos joku vielä vanhana viitsii itkeä vanhaa virttänsä, kuinka ei saanut käydä nuorena kouluja.
Hänellä on koko elämä ollut aikaa aikuisena korjata asiantila. On ollut aikuislukiot ja aikuiskoulutustuet. Ihan itsestä on ollut kiinni kouluttautuminen. Mutta ei kun haluaa uhriutua.
Äitini uhriutui ajatuksella, kuinka hänen elämänsä pilattiin, kun äitinsä ei antanut häntä sotalapseksi Ruotsiin. Ollenkaan ottamatta huomioon, ettei kaikille sota lapsille käynyt hyvin. Sai kuitenkin kasvaa niiden kuuluisien tukiverkkojen avulla rauhallisella maaseudulla ja elämä mennyt aivan hyvin verrattuna yleisesti kaikkiin eurooppalaisiin lapsiin maailman palaessa ja sodan jälkimainingeissa.
Suoritin iltalukion kokopäivätyön ohella. Laudaturin paperit. Menin yliopistoon, suoritin ylemmän korkeakoulututkinnon kokopäivätyön ohella. Opiskelin kieliä kokopäivätyön ohella niin että nyt osaan kymmentä kieltä. Täydennyskoulutin itseäni erillisillä opinnoilla 60 op yliopistossa. Jäin lomalle kokopäivätyöstä 9 päivää sitten, opiskelin 9 päivässä 4 op avoimessa yliopistossa ja parhaillaan kirjoitan kahta esseetä 5 op ja elokuuksi olen buukannut tentin 3 op.
Olen suorittanut aivan kaiken koulutuksen mitä millään työnantajallani on ikinä ollut tarjota.
Oliko muuta?
Se että vanhempani sortivat minua sukupuoleni takia on ihan yhteiskunnallisesti merkittävä asia, koska sukupuoleen perustuva syrjintä on valtavan vakava epäkohta maailmassa edelleen. Tiedän miltä se tuntuu enkä vaikene siitä.Hiukan uskallan nyt epäillä tuota tarinaa. Olet kyllä selkeästi jäänyt yhdeksän päivää sitten lomalle, silloin alkoi trollauksesi tässä ketjussa, missä olet ollut erittäin aktiivisesti kirjoittamassa joka päivä 7 - 22. Neljän opintopisteen suoritus vaatii n. 108 h opiskelupanosta. Ei ole mitenkään edes teorissa mahdollista, että olisit yhdeksän päivän aikana voinut keskittyä opintoihin kaiken tämän vauvapalstalla notkumisen lisäksi 12 h päivässä.
Sinun antisi ketjussa on nalkuttaa minulle ja aina saada nenillesi. Mitään muuta et ole tänne antanut.
Kiitos sanoistasi, nyt tiedän olevani oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutuskeskusteluun vielä sen verran, että minusta on aika ala-arvoista, jos joku vielä vanhana viitsii itkeä vanhaa virttänsä, kuinka ei saanut käydä nuorena kouluja.
Hänellä on koko elämä ollut aikaa aikuisena korjata asiantila. On ollut aikuislukiot ja aikuiskoulutustuet. Ihan itsestä on ollut kiinni kouluttautuminen. Mutta ei kun haluaa uhriutua.
Äitini uhriutui ajatuksella, kuinka hänen elämänsä pilattiin, kun äitinsä ei antanut häntä sotalapseksi Ruotsiin. Ollenkaan ottamatta huomioon, ettei kaikille sota lapsille käynyt hyvin. Sai kuitenkin kasvaa niiden kuuluisien tukiverkkojen avulla rauhallisella maaseudulla ja elämä mennyt aivan hyvin verrattuna yleisesti kaikkiin eurooppalaisiin lapsiin maailman palaessa ja sodan jälkimainingeissa.
Suoritin iltalukion kokopäivätyön ohella. Laudaturin paperit. Menin yliopistoon, suoritin ylemmän korkeakoulututkinnon kokopäivätyön ohella. Opiskelin kieliä kokopäivätyön ohella niin että nyt osaan kymmentä kieltä. Täydennyskoulutin itseäni erillisillä opinnoilla 60 op yliopistossa. Jäin lomalle kokopäivätyöstä 9 päivää sitten, opiskelin 9 päivässä 4 op avoimessa yliopistossa ja parhaillaan kirjoitan kahta esseetä 5 op ja elokuuksi olen buukannut tentin 3 op.
Olen suorittanut aivan kaiken koulutuksen mitä millään työnantajallani on ikinä ollut tarjota.
Oliko muuta?
Se että vanhempani sortivat minua sukupuoleni takia on ihan yhteiskunnallisesti merkittävä asia, koska sukupuoleen perustuva syrjintä on valtavan vakava epäkohta maailmassa edelleen. Tiedän miltä se tuntuu enkä vaikene siitä.Hiukan uskallan nyt epäillä tuota tarinaa. Olet kyllä selkeästi jäänyt yhdeksän päivää sitten lomalle, silloin alkoi trollauksesi tässä ketjussa, missä olet ollut erittäin aktiivisesti kirjoittamassa joka päivä 7 - 22. Neljän opintopisteen suoritus vaatii n. 108 h opiskelupanosta. Ei ole mitenkään edes teorissa mahdollista, että olisit yhdeksän päivän aikana voinut keskittyä opintoihin kaiken tämän vauvapalstalla notkumisen lisäksi 12 h päivässä.
Sinun antisi ketjussa on nalkuttaa minulle ja aina saada nenillesi. Mitään muuta et ole tänne antanut.
Kiitos sanoistasi, nyt tiedän olevani oikeassa.
Ole hyvä, toivottavasti auttaa sinua eteenpäin noista jumeistasi. Et sinä ole oikeassa, joka kerta olet ollut väärässä. Sitä en tajua, miksi sinun pitää jatkuvasti hyökätä kimppuuni.
Mitä tulee neljän op:n suoritukseen: Tein kaksi 2 op:n kurssia. Toisessa piti laatia kahden sivun oppimistehtävä ja toisessa lukea materiaali, katsoa videot ja tehdä 12 pisteen tentti. Noissa asteikko oli hyl/hyv, joten minimisuoritus riitti. Kumpikin oli avoimen yliopiston sisäänheittoja eli ilmaisia kursseja, joilla houkutellaan opiskelemaan. Ne eivät siis olleet akateemisesti järin vaativia.
Luuletko ettei ihminen joka on kokopäivätyön ohella opiskellut yli kymmenen vuotta, ole oppinut suorittamaan tuollaiset tehtävät nopeasti ja hyvin helposti. Olen aina ollut pragmaattinen ja lukenut hirvittävän paljon. Osaan silmäillä nopeasti, ottaa talteen olennaiset, tiivistää ja kirjoittaa.
Nyt teen näitä esseitä ja näihin kyllä todellakin menee enemmän aikaa.
Ja kun teen näitä, pidän taukoja, koska haluan että aivoni omaksuvat näitä juttuja. Ja koska istuin juhannuksenkin näiden kanssa kotona, todellakaan en jaksa koko ajan 24/7 kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Lol, teinit on niin tyhmiä
"Minä lapsena vanhaksi vanhenin.
En nuor’ ole koskaan ollut.
Toki kerran ma keväästä haaveilin,
mut haavehet nuo oli hullut."
Vielä jankkaan kansakoulusta. Vaikka kansalaiskoulu virallisesti lienee tullut vasta -58 kyllä ainakin kotikunnassani oli kansakoulu kahdeksanvuotinen jo sisaruksillanikin, vanhin s . 1931. Otin todistuksen (erinomaisen) haltuuni tavaroistaan.
Kyläkoulumme oli supistettu kansakoulu eli yksiopettajainen. Kunnassa toimi 8. luokkalaisille jatkokoulu ( kansalaiskoulu) eli käytännön opetusta puoli vuotta kirkonkylässä kooten eri koulujen oppilaat kahteen tyttöryhmään ja kahteen poikaryhmään. Kävin tuon jatkokoulun 1961. Siihen aikaan serkulla läheisessä kaupungissa oli kansalaiskoulu 2 vuotta. Opettelivat muutakin kuin kotitaloutta, konekirjoitusta, ruotsia, toimistotehtäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä jankkaan kansakoulusta. Vaikka kansalaiskoulu virallisesti lienee tullut vasta -58 kyllä ainakin kotikunnassani oli kansakoulu kahdeksanvuotinen jo sisaruksillanikin, vanhin s . 1931. Otin todistuksen (erinomaisen) haltuuni tavaroistaan.
Kyläkoulumme oli supistettu kansakoulu eli yksiopettajainen. Kunnassa toimi 8. luokkalaisille jatkokoulu ( kansalaiskoulu) eli käytännön opetusta puoli vuotta kirkonkylässä kooten eri koulujen oppilaat kahteen tyttöryhmään ja kahteen poikaryhmään. Kävin tuon jatkokoulun 1961. Siihen aikaan serkulla läheisessä kaupungissa oli kansalaiskoulu 2 vuotta. Opettelivat muutakin kuin kotitaloutta, konekirjoitusta, ruotsia, toimistotehtäviä.
Ennen peruskoulua oli eri kunnissa eri vaiheissa kaikenlaisia omia viritelmiä ja sovelluksia ja pienten kuntien keskinäisiä yhteistyökuvioita. Ja koulutarkastajat kiersi tarkastamassa opetuksen laatua.
Nyt on jättikunnat ja jättikoulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutuskeskusteluun vielä sen verran, että minusta on aika ala-arvoista, jos joku vielä vanhana viitsii itkeä vanhaa virttänsä, kuinka ei saanut käydä nuorena kouluja.
Hänellä on koko elämä ollut aikaa aikuisena korjata asiantila. On ollut aikuislukiot ja aikuiskoulutustuet. Ihan itsestä on ollut kiinni kouluttautuminen. Mutta ei kun haluaa uhriutua.
Äitini uhriutui ajatuksella, kuinka hänen elämänsä pilattiin, kun äitinsä ei antanut häntä sotalapseksi Ruotsiin. Ollenkaan ottamatta huomioon, ettei kaikille sota lapsille käynyt hyvin. Sai kuitenkin kasvaa niiden kuuluisien tukiverkkojen avulla rauhallisella maaseudulla ja elämä mennyt aivan hyvin verrattuna yleisesti kaikkiin eurooppalaisiin lapsiin maailman palaessa ja sodan jälkimainingeissa.
Suoritin iltalukion kokopäivätyön ohella. Laudaturin paperit. Menin yliopistoon, suoritin ylemmän korkeakoulututkinnon kokopäivätyön ohella. Opiskelin kieliä kokopäivätyön ohella niin että nyt osaan kymmentä kieltä. Täydennyskoulutin itseäni erillisillä opinnoilla 60 op yliopistossa. Jäin lomalle kokopäivätyöstä 9 päivää sitten, opiskelin 9 päivässä 4 op avoimessa yliopistossa ja parhaillaan kirjoitan kahta esseetä 5 op ja elokuuksi olen buukannut tentin 3 op.
Olen suorittanut aivan kaiken koulutuksen mitä millään työnantajallani on ikinä ollut tarjota.
Oliko muuta?
Se että vanhempani sortivat minua sukupuoleni takia on ihan yhteiskunnallisesti merkittävä asia, koska sukupuoleen perustuva syrjintä on valtavan vakava epäkohta maailmassa edelleen. Tiedän miltä se tuntuu enkä vaikene siitä.
No se on todellakin käsittämätöntä. Meidänkin perheessä miniä odottaa toista lastaan ja hänen susuvussa pettyneitä, kun ei tule poikaa., vaan toinen tyttö. Poikani on tyytyvänen, hän pelkäsi, miten eri kohtelun lapset olisivat saaneet, jos toinen olisi ollut poika. Jotenkin ei sovi nykypäivään tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutuskeskusteluun vielä sen verran, että minusta on aika ala-arvoista, jos joku vielä vanhana viitsii itkeä vanhaa virttänsä, kuinka ei saanut käydä nuorena kouluja.
Hänellä on koko elämä ollut aikaa aikuisena korjata asiantila. On ollut aikuislukiot ja aikuiskoulutustuet. Ihan itsestä on ollut kiinni kouluttautuminen. Mutta ei kun haluaa uhriutua.
Äitini uhriutui ajatuksella, kuinka hänen elämänsä pilattiin, kun äitinsä ei antanut häntä sotalapseksi Ruotsiin. Ollenkaan ottamatta huomioon, ettei kaikille sota lapsille käynyt hyvin. Sai kuitenkin kasvaa niiden kuuluisien tukiverkkojen avulla rauhallisella maaseudulla ja elämä mennyt aivan hyvin verrattuna yleisesti kaikkiin eurooppalaisiin lapsiin maailman palaessa ja sodan jälkimainingeissa.
Suoritin iltalukion kokopäivätyön ohella. Laudaturin paperit. Menin yliopistoon, suoritin ylemmän korkeakoulututkinnon kokopäivätyön ohella. Opiskelin kieliä kokopäivätyön ohella niin että nyt osaan kymmentä kieltä. Täydennyskoulutin itseäni erillisillä opinnoilla 60 op yliopistossa. Jäin lomalle kokopäivätyöstä 9 päivää sitten, opiskelin 9 päivässä 4 op avoimessa yliopistossa ja parhaillaan kirjoitan kahta esseetä 5 op ja elokuuksi olen buukannut tentin 3 op.
Olen suorittanut aivan kaiken koulutuksen mitä millään työnantajallani on ikinä ollut tarjota.
Oliko muuta?
Se että vanhempani sortivat minua sukupuoleni takia on ihan yhteiskunnallisesti merkittävä asia, koska sukupuoleen perustuva syrjintä on valtavan vakava epäkohta maailmassa edelleen. Tiedän miltä se tuntuu enkä vaikene siitä.No se on todellakin käsittämätöntä. Meidänkin perheessä miniä odottaa toista lastaan ja hänen susuvussa pettyneitä, kun ei tule poikaa., vaan toinen tyttö. Poikani on tyytyvänen, hän pelkäsi, miten eri kohtelun lapset olisivat saaneet, jos toinen olisi ollut poika. Jotenkin ei sovi nykypäivään tuollainen.
Eikö nykyisin naiset ole opiskelijoissakin enemmistönä, lääkäreissä, jopa tekniikan di tunnen monta naista.
En noin vanhakantaisia perheitä tunne, eihän Suomessa mitään sääntöperimyksiä. Ja tyttäret voi jatkaa isoja maatilojakin nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Olen kasarilapsi ja isovanhemmat olivat omassa lapsuudessani läsnä. Ekaluokkalaisena menin koulun jälkeen mummolaan, ettei tarvinnut yksin olla kotona ja kun vanhemmat pääsivät töistä, hakivat minut mummolasta. Toisessa mummolassa puolestaan kävin välillä viikonloppuisin, joko muutaman tunnin tai yökylässä. Ihania muistoja vkloppuisin mummon ja ukin luona kyläilyistä, tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja olivat rakkaita ihmisiä minulle. Omat lapset eivät valitettavasti tällaista mummolakokemusta saa, koska ei isovanhempia kiinnosta perinteiset mummo/ukkihommat vaan omat menot ja elämä, johon lapsenlapset eivät kuulu. Tosi surullista siis. Enkä ole ainoa joka kokenut saman :( Boomereiden isovanhemmuus on näyttäytynyt tosi itsekkäältä ja kylmältä, ei siinä paljoa suhde lapsenlapsiin kyllä kehity.
Uupumiseen en ota kantaa, mutta ken enempi apua tarvitsisi, niin voihan tuokin olla yksi osatekijä. Itse olen fine kahden lapseni kanssa ilman isovanhempien osallisuutta lapsien elämässä ja hoidossa.
Tässäpä se toinen puoli asiaan. Lastenlasten kanssa oleilu on arvokasta ja antoisaa sekä lapsille että isovanhemmille. Itse en luopuisi hetkestäkään oman lapselapseni kanssa. Tietenkin sen rajoissa, mitä jaksan ja mihin kykenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks aina boomerit? Eivät kahdeksankymppiset ole mitään lastenvahteja. 20 sitten jos olisit lapset tehnyt olisivat jaksaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutuskeskusteluun vielä sen verran, että minusta on aika ala-arvoista, jos joku vielä vanhana viitsii itkeä vanhaa virttänsä, kuinka ei saanut käydä nuorena kouluja.
Hänellä on koko elämä ollut aikaa aikuisena korjata asiantila. On ollut aikuislukiot ja aikuiskoulutustuet. Ihan itsestä on ollut kiinni kouluttautuminen. Mutta ei kun haluaa uhriutua.
Äitini uhriutui ajatuksella, kuinka hänen elämänsä pilattiin, kun äitinsä ei antanut häntä sotalapseksi Ruotsiin. Ollenkaan ottamatta huomioon, ettei kaikille sota lapsille käynyt hyvin. Sai kuitenkin kasvaa niiden kuuluisien tukiverkkojen avulla rauhallisella maaseudulla ja elämä mennyt aivan hyvin verrattuna yleisesti kaikkiin eurooppalaisiin lapsiin maailman palaessa ja sodan jälkimainingeissa.
Suoritin iltalukion kokopäivätyön ohella. Laudaturin paperit. Menin yliopistoon, suoritin ylemmän korkeakoulututkinnon kokopäivätyön ohella. Opiskelin kieliä kokopäivätyön ohella niin että nyt osaan kymmentä kieltä. Täydennyskoulutin itseäni erillisillä opinnoilla 60 op yliopistossa. Jäin lomalle kokopäivätyöstä 9 päivää sitten, opiskelin 9 päivässä 4 op avoimessa yliopistossa ja parhaillaan kirjoitan kahta esseetä 5 op ja elokuuksi olen buukannut tentin 3 op.
Olen suorittanut aivan kaiken koulutuksen mitä millään työnantajallani on ikinä ollut tarjota.
Oliko muuta?
Se että vanhempani sortivat minua sukupuoleni takia on ihan yhteiskunnallisesti merkittävä asia, koska sukupuoleen perustuva syrjintä on valtavan vakava epäkohta maailmassa edelleen. Tiedän miltä se tuntuu enkä vaikene siitä.Hiukan uskallan nyt epäillä tuota tarinaa. Olet kyllä selkeästi jäänyt yhdeksän päivää sitten lomalle, silloin alkoi trollauksesi tässä ketjussa, missä olet ollut erittäin aktiivisesti kirjoittamassa joka päivä 7 - 22. Neljän opintopisteen suoritus vaatii n. 108 h opiskelupanosta. Ei ole mitenkään edes teorissa mahdollista, että olisit yhdeksän päivän aikana voinut keskittyä opintoihin kaiken tämän vauvapalstalla notkumisen lisäksi 12 h päivässä.
Riippuu opinnoista ja aineesta. Itse sain 3op yhdestä luennosta ja vajaa tunnin panoksesta siihen liittyen. Se oli kyl kurssina ala-arvoinen ja loppumassa muutenkin. Mutta onhan näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasarilapsi ja isovanhemmat olivat omassa lapsuudessani läsnä. Ekaluokkalaisena menin koulun jälkeen mummolaan, ettei tarvinnut yksin olla kotona ja kun vanhemmat pääsivät töistä, hakivat minut mummolasta. Toisessa mummolassa puolestaan kävin välillä viikonloppuisin, joko muutaman tunnin tai yökylässä. Ihania muistoja vkloppuisin mummon ja ukin luona kyläilyistä, tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja olivat rakkaita ihmisiä minulle. Omat lapset eivät valitettavasti tällaista mummolakokemusta saa, koska ei isovanhempia kiinnosta perinteiset mummo/ukkihommat vaan omat menot ja elämä, johon lapsenlapset eivät kuulu. Tosi surullista siis. Enkä ole ainoa joka kokenut saman :( Boomereiden isovanhemmuus on näyttäytynyt tosi itsekkäältä ja kylmältä, ei siinä paljoa suhde lapsenlapsiin kyllä kehity.
Uupumiseen en ota kantaa, mutta ken enempi apua tarvitsisi, niin voihan tuokin olla yksi osatekijä. Itse olen fine kahden lapseni kanssa ilman isovanhempien osallisuutta lapsien elämässä ja hoidossa.
Tässäpä se toinen puoli asiaan. Lastenlasten kanssa oleilu on arvokasta ja antoisaa sekä lapsille että isovanhemmille. Itse en luopuisi hetkestäkään oman lapselapseni kanssa. Tietenkin sen rajoissa, mitä jaksan ja mihin kykenen.
Ja sen rajoissa ensisijaisesti, mitä vanhemmat toivovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutuskeskusteluun vielä sen verran, että minusta on aika ala-arvoista, jos joku vielä vanhana viitsii itkeä vanhaa virttänsä, kuinka ei saanut käydä nuorena kouluja.
Hänellä on koko elämä ollut aikaa aikuisena korjata asiantila. On ollut aikuislukiot ja aikuiskoulutustuet. Ihan itsestä on ollut kiinni kouluttautuminen. Mutta ei kun haluaa uhriutua.
Äitini uhriutui ajatuksella, kuinka hänen elämänsä pilattiin, kun äitinsä ei antanut häntä sotalapseksi Ruotsiin. Ollenkaan ottamatta huomioon, ettei kaikille sota lapsille käynyt hyvin. Sai kuitenkin kasvaa niiden kuuluisien tukiverkkojen avulla rauhallisella maaseudulla ja elämä mennyt aivan hyvin verrattuna yleisesti kaikkiin eurooppalaisiin lapsiin maailman palaessa ja sodan jälkimainingeissa.
Suoritin iltalukion kokopäivätyön ohella. Laudaturin paperit. Menin yliopistoon, suoritin ylemmän korkeakoulututkinnon kokopäivätyön ohella. Opiskelin kieliä kokopäivätyön ohella niin että nyt osaan kymmentä kieltä. Täydennyskoulutin itseäni erillisillä opinnoilla 60 op yliopistossa. Jäin lomalle kokopäivätyöstä 9 päivää sitten, opiskelin 9 päivässä 4 op avoimessa yliopistossa ja parhaillaan kirjoitan kahta esseetä 5 op ja elokuuksi olen buukannut tentin 3 op.
Olen suorittanut aivan kaiken koulutuksen mitä millään työnantajallani on ikinä ollut tarjota.
Oliko muuta?
Se että vanhempani sortivat minua sukupuoleni takia on ihan yhteiskunnallisesti merkittävä asia, koska sukupuoleen perustuva syrjintä on valtavan vakava epäkohta maailmassa edelleen. Tiedän miltä se tuntuu enkä vaikene siitä.No se on todellakin käsittämätöntä. Meidänkin perheessä miniä odottaa toista lastaan ja hänen susuvussa pettyneitä, kun ei tule poikaa., vaan toinen tyttö. Poikani on tyytyvänen, hän pelkäsi, miten eri kohtelun lapset olisivat saaneet, jos toinen olisi ollut poika. Jotenkin ei sovi nykypäivään tuollainen.
Eikö nykyisin naiset ole opiskelijoissakin enemmistönä, lääkäreissä, jopa tekniikan di tunnen monta naista.
En noin vanhakantaisia perheitä tunne, eihän Suomessa mitään sääntöperimyksiä. Ja tyttäret voi jatkaa isoja maatilojakin nykyisin.
Niin, näin on käytännössä. Mutta ei ne asenteet aina muutu samantahtisesti.
Naapuri parikymmentä vuotta sitten halusi lapsia niin kauan, kunnes sai pojan. Tämän siis itse kertoi. Oli minulle kade, kun jo toinen lapsi oli poika. Kuten siskollaankin. Ja nämä siis hänen itsensä kertomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasarilapsi ja isovanhemmat olivat omassa lapsuudessani läsnä. Ekaluokkalaisena menin koulun jälkeen mummolaan, ettei tarvinnut yksin olla kotona ja kun vanhemmat pääsivät töistä, hakivat minut mummolasta. Toisessa mummolassa puolestaan kävin välillä viikonloppuisin, joko muutaman tunnin tai yökylässä. Ihania muistoja vkloppuisin mummon ja ukin luona kyläilyistä, tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja olivat rakkaita ihmisiä minulle. Omat lapset eivät valitettavasti tällaista mummolakokemusta saa, koska ei isovanhempia kiinnosta perinteiset mummo/ukkihommat vaan omat menot ja elämä, johon lapsenlapset eivät kuulu. Tosi surullista siis. Enkä ole ainoa joka kokenut saman :( Boomereiden isovanhemmuus on näyttäytynyt tosi itsekkäältä ja kylmältä, ei siinä paljoa suhde lapsenlapsiin kyllä kehity.
Uupumiseen en ota kantaa, mutta ken enempi apua tarvitsisi, niin voihan tuokin olla yksi osatekijä. Itse olen fine kahden lapseni kanssa ilman isovanhempien osallisuutta lapsien elämässä ja hoidossa.
Tässäpä se toinen puoli asiaan. Lastenlasten kanssa oleilu on arvokasta ja antoisaa sekä lapsille että isovanhemmille. Itse en luopuisi hetkestäkään oman lapselapseni kanssa. Tietenkin sen rajoissa, mitä jaksan ja mihin kykenen.
Ja sen rajoissa ensisijaisesti, mitä vanhemmat toivovat.
Ei, kyllä on minun asia pitää kiinni omista rajoista. Aikuisuutta sekin, vaikka isovanhempi olenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasarilapsi ja isovanhemmat olivat omassa lapsuudessani läsnä. Ekaluokkalaisena menin koulun jälkeen mummolaan, ettei tarvinnut yksin olla kotona ja kun vanhemmat pääsivät töistä, hakivat minut mummolasta. Toisessa mummolassa puolestaan kävin välillä viikonloppuisin, joko muutaman tunnin tai yökylässä. Ihania muistoja vkloppuisin mummon ja ukin luona kyläilyistä, tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja olivat rakkaita ihmisiä minulle. Omat lapset eivät valitettavasti tällaista mummolakokemusta saa, koska ei isovanhempia kiinnosta perinteiset mummo/ukkihommat vaan omat menot ja elämä, johon lapsenlapset eivät kuulu. Tosi surullista siis. Enkä ole ainoa joka kokenut saman :( Boomereiden isovanhemmuus on näyttäytynyt tosi itsekkäältä ja kylmältä, ei siinä paljoa suhde lapsenlapsiin kyllä kehity.
Uupumiseen en ota kantaa, mutta ken enempi apua tarvitsisi, niin voihan tuokin olla yksi osatekijä. Itse olen fine kahden lapseni kanssa ilman isovanhempien osallisuutta lapsien elämässä ja hoidossa.
Tässäpä se toinen puoli asiaan. Lastenlasten kanssa oleilu on arvokasta ja antoisaa sekä lapsille että isovanhemmille. Itse en luopuisi hetkestäkään oman lapselapseni kanssa. Tietenkin sen rajoissa, mitä jaksan ja mihin kykenen.
Ja sen rajoissa ensisijaisesti, mitä vanhemmat toivovat.
Ei, kyllä on minun asia pitää kiinni omista rajoista. Aikuisuutta sekin, vaikka isovanhempi olenkin.
Ei, kyllä ne on ne perheen rajat, jotka päättää perheen jäsenten tekemisistä, vanhemmat lapsistaan. Et sinä sinne niiden yli voi mennä, vaikak kuinka haluaisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasarilapsi ja isovanhemmat olivat omassa lapsuudessani läsnä. Ekaluokkalaisena menin koulun jälkeen mummolaan, ettei tarvinnut yksin olla kotona ja kun vanhemmat pääsivät töistä, hakivat minut mummolasta. Toisessa mummolassa puolestaan kävin välillä viikonloppuisin, joko muutaman tunnin tai yökylässä. Ihania muistoja vkloppuisin mummon ja ukin luona kyläilyistä, tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja olivat rakkaita ihmisiä minulle. Omat lapset eivät valitettavasti tällaista mummolakokemusta saa, koska ei isovanhempia kiinnosta perinteiset mummo/ukkihommat vaan omat menot ja elämä, johon lapsenlapset eivät kuulu. Tosi surullista siis. Enkä ole ainoa joka kokenut saman :( Boomereiden isovanhemmuus on näyttäytynyt tosi itsekkäältä ja kylmältä, ei siinä paljoa suhde lapsenlapsiin kyllä kehity.
Uupumiseen en ota kantaa, mutta ken enempi apua tarvitsisi, niin voihan tuokin olla yksi osatekijä. Itse olen fine kahden lapseni kanssa ilman isovanhempien osallisuutta lapsien elämässä ja hoidossa.
Tässäpä se toinen puoli asiaan. Lastenlasten kanssa oleilu on arvokasta ja antoisaa sekä lapsille että isovanhemmille. Itse en luopuisi hetkestäkään oman lapselapseni kanssa. Tietenkin sen rajoissa, mitä jaksan ja mihin kykenen.
Ja sen rajoissa ensisijaisesti, mitä vanhemmat toivovat.
Ei, kyllä on minun asia pitää kiinni omista rajoista. Aikuisuutta sekin, vaikka isovanhempi olenkin.
Ei, kyllä ne on ne perheen rajat, jotka päättää perheen jäsenten tekemisistä, vanhemmat lapsistaan. Et sinä sinne niiden yli voi mennä, vaikak kuinka haluaisit.
Etkä sinä isovanhemman rajojen yli. Isovanhempi voi auttaa silloin kun itse siihen jaksaa ja ehtii, ei silloin, kun lapsen vanhemmat sitä vaativat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasarilapsi ja isovanhemmat olivat omassa lapsuudessani läsnä. Ekaluokkalaisena menin koulun jälkeen mummolaan, ettei tarvinnut yksin olla kotona ja kun vanhemmat pääsivät töistä, hakivat minut mummolasta. Toisessa mummolassa puolestaan kävin välillä viikonloppuisin, joko muutaman tunnin tai yökylässä. Ihania muistoja vkloppuisin mummon ja ukin luona kyläilyistä, tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja olivat rakkaita ihmisiä minulle. Omat lapset eivät valitettavasti tällaista mummolakokemusta saa, koska ei isovanhempia kiinnosta perinteiset mummo/ukkihommat vaan omat menot ja elämä, johon lapsenlapset eivät kuulu. Tosi surullista siis. Enkä ole ainoa joka kokenut saman :( Boomereiden isovanhemmuus on näyttäytynyt tosi itsekkäältä ja kylmältä, ei siinä paljoa suhde lapsenlapsiin kyllä kehity.
Uupumiseen en ota kantaa, mutta ken enempi apua tarvitsisi, niin voihan tuokin olla yksi osatekijä. Itse olen fine kahden lapseni kanssa ilman isovanhempien osallisuutta lapsien elämässä ja hoidossa.
Tässäpä se toinen puoli asiaan. Lastenlasten kanssa oleilu on arvokasta ja antoisaa sekä lapsille että isovanhemmille. Itse en luopuisi hetkestäkään oman lapselapseni kanssa. Tietenkin sen rajoissa, mitä jaksan ja mihin kykenen.
Ja sen rajoissa ensisijaisesti, mitä vanhemmat toivovat.
Ei, kyllä on minun asia pitää kiinni omista rajoista. Aikuisuutta sekin, vaikka isovanhempi olenkin.
Ei, kyllä ne on ne perheen rajat, jotka päättää perheen jäsenten tekemisistä, vanhemmat lapsistaan. Et sinä sinne niiden yli voi mennä, vaikak kuinka haluaisit.
Etkä sinä isovanhemman rajojen yli. Isovanhempi voi auttaa silloin kun itse siihen jaksaa ja ehtii, ei silloin, kun lapsen vanhemmat sitä vaativat.
Ei ne ongelmat ikinä ole siitä kiinni, että joku tunkisi väkisin isovanhemman kotiin tai isovanhemman perheeseen. Kyllä ne siitä syntyy, kun isovanhempi tunkee lapsensa kotiin ja lapsensa perheen asioihin.
Mitään vaatimista ei täällä ole koskaan esitetty, enkä minä ole siitä puhunut. Sanoin vain että et sinäkään voi sitä päättää, miten ja milloin lastenlastesi elämässä olet. Kyllä ne on ne vanhemmat, jotka sen päättää. Et sinä eikä kukaan muukaan isovanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasarilapsi ja isovanhemmat olivat omassa lapsuudessani läsnä. Ekaluokkalaisena menin koulun jälkeen mummolaan, ettei tarvinnut yksin olla kotona ja kun vanhemmat pääsivät töistä, hakivat minut mummolasta. Toisessa mummolassa puolestaan kävin välillä viikonloppuisin, joko muutaman tunnin tai yökylässä. Ihania muistoja vkloppuisin mummon ja ukin luona kyläilyistä, tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja olivat rakkaita ihmisiä minulle. Omat lapset eivät valitettavasti tällaista mummolakokemusta saa, koska ei isovanhempia kiinnosta perinteiset mummo/ukkihommat vaan omat menot ja elämä, johon lapsenlapset eivät kuulu. Tosi surullista siis. Enkä ole ainoa joka kokenut saman :( Boomereiden isovanhemmuus on näyttäytynyt tosi itsekkäältä ja kylmältä, ei siinä paljoa suhde lapsenlapsiin kyllä kehity.
Uupumiseen en ota kantaa, mutta ken enempi apua tarvitsisi, niin voihan tuokin olla yksi osatekijä. Itse olen fine kahden lapseni kanssa ilman isovanhempien osallisuutta lapsien elämässä ja hoidossa.
Tässäpä se toinen puoli asiaan. Lastenlasten kanssa oleilu on arvokasta ja antoisaa sekä lapsille että isovanhemmille. Itse en luopuisi hetkestäkään oman lapselapseni kanssa. Tietenkin sen rajoissa, mitä jaksan ja mihin kykenen.
Ja sen rajoissa ensisijaisesti, mitä vanhemmat toivovat.
Ei, kyllä on minun asia pitää kiinni omista rajoista. Aikuisuutta sekin, vaikka isovanhempi olenkin.
Ei, kyllä ne on ne perheen rajat, jotka päättää perheen jäsenten tekemisistä, vanhemmat lapsistaan. Et sinä sinne niiden yli voi mennä, vaikak kuinka haluaisit.
Eikö tuossa voisi jo viimein sopia, että molemmilla osapuolilla on rajat minkä puitteissa apu ja sen pyynnöt/toiveet kulkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasarilapsi ja isovanhemmat olivat omassa lapsuudessani läsnä. Ekaluokkalaisena menin koulun jälkeen mummolaan, ettei tarvinnut yksin olla kotona ja kun vanhemmat pääsivät töistä, hakivat minut mummolasta. Toisessa mummolassa puolestaan kävin välillä viikonloppuisin, joko muutaman tunnin tai yökylässä. Ihania muistoja vkloppuisin mummon ja ukin luona kyläilyistä, tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja olivat rakkaita ihmisiä minulle. Omat lapset eivät valitettavasti tällaista mummolakokemusta saa, koska ei isovanhempia kiinnosta perinteiset mummo/ukkihommat vaan omat menot ja elämä, johon lapsenlapset eivät kuulu. Tosi surullista siis. Enkä ole ainoa joka kokenut saman :( Boomereiden isovanhemmuus on näyttäytynyt tosi itsekkäältä ja kylmältä, ei siinä paljoa suhde lapsenlapsiin kyllä kehity.
Uupumiseen en ota kantaa, mutta ken enempi apua tarvitsisi, niin voihan tuokin olla yksi osatekijä. Itse olen fine kahden lapseni kanssa ilman isovanhempien osallisuutta lapsien elämässä ja hoidossa.
Tässäpä se toinen puoli asiaan. Lastenlasten kanssa oleilu on arvokasta ja antoisaa sekä lapsille että isovanhemmille. Itse en luopuisi hetkestäkään oman lapselapseni kanssa. Tietenkin sen rajoissa, mitä jaksan ja mihin kykenen.
Ja sen rajoissa ensisijaisesti, mitä vanhemmat toivovat.
Ei, kyllä on minun asia pitää kiinni omista rajoista. Aikuisuutta sekin, vaikka isovanhempi olenkin.
Ei, kyllä ne on ne perheen rajat, jotka päättää perheen jäsenten tekemisistä, vanhemmat lapsistaan. Et sinä sinne niiden yli voi mennä, vaikak kuinka haluaisit.
Etkä sinä isovanhemman rajojen yli. Isovanhempi voi auttaa silloin kun itse siihen jaksaa ja ehtii, ei silloin, kun lapsen vanhemmat sitä vaativat.
Ei ne ongelmat ikinä ole siitä kiinni, että joku tunkisi väkisin isovanhemman kotiin tai isovanhemman perheeseen. Kyllä ne siitä syntyy, kun isovanhempi tunkee lapsensa kotiin ja lapsensa perheen asioihin.
Mitään vaatimista ei täällä ole koskaan esitetty, enkä minä ole siitä puhunut. Sanoin vain että et sinäkään voi sitä päättää, miten ja milloin lastenlastesi elämässä olet. Kyllä ne on ne vanhemmat, jotka sen päättää. Et sinä eikä kukaan muukaan isovanhempi.
Vanhemmat ei tietenkään voi mitenkään päättää myöskään mitään omien vanhmpiensa yli. Tarvitaan yhteistyötä ja puhumista molemmin puolin. Tämä kääntyy sinun kirjoituksissasi aina joksikin ihmeelliseksi valtapeliksi, mitä toimiva suhde lapsi - vanhempi - isovanhempi ei ole.
Alue: Aihe vapaa
🥱🥱🥱 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣