Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömiäkin on toki niitäkin liki 20 %. Eikö ole ihme, miten paljon noita työttömiä lusmujakin löytyy, vaikka heille työelämä olisi niin helppoa.

 

Sanopa se. Itse vaihdoin uuteen ammattiin 50-vuotiaana, kävin jatko-opiskelemassa yliopistolla. Olen työllistynyt senkin jälkeen täysin ja nytkin olen menossa 1,5 vuodeksi uuteen viransijaisuuteen. Jatkan myös opiskelua työn ohessa, akateemisia opintoja.

 

ITSESTÄ se vain on kiinni! 

Eli viet nyt sitten eläkeikäisenä joltakin nuoremmalta itse sekä työn että opiskelupaikan ihan tarpeettomasti. Todella kaksinaamaista touhua. 

Ei se tarpeetonta ole, olen pystynyt avustamaan lapsiani taloudellisesti eikä heidän tarvitse tutkia mun komeroita tiettääkseen varallisuustilanteeni. 

Opettelisit sinäkin puhumaan miehesi ( ei taida enää olla) kanssa ja kysyä onks äidilläsi varmaan varaa ostella ruokaa ja huvipuistoa lapsillemme kaksi viikkoa?

Anopin kanssakin vähemmän itserakkaat ihmiset osaavat jutella.

Me puhutaan meidän perheen asioista ja keskitymme lapsiimme, kuten kuuluukin. Anopin komeron sisukset ja muukin miehen suku ei minulle kuulu. Hoifan kyllä omani.

 

Miksi sen anopin kanssa juuri minun pitäsii jutella? Onhan sillä omat lapset - ja miellyttävällä ihmisellä jopa ystäviä.

Arvelen ettei  henkilöllä joka kirjoittaa kommenttisi ole paljon ystäviä. Tiuskimista ja itserakkautta joka suuntaan. Eikä puolisoa.

Itse minä kommenttini kirjoitan. Minulla on paljonkin ystäviä ja aikaakin heille, kun en pengo anoppini komeroita.

Kuitenkin juhannuksenakin olet yksin bunkkerissasi ilman mitään muuta seuraa. Nuttura kireällä osoittamassa ylemmyyttä muille.

Mistäs sinä niin päättelet? Koko perhe täällä nytkin on, on myös kuopuksen kaveri. Seulotaan huomiselle kirppikselle yhdessä tavaroita. 

No et ainakaan perheeseesi jaksa keskittyä. Mitä ne lastesi kavereille teidän komerot kuuluu jos itse et edes tiedä onko anopillasi tarpeeksi kaikkea? 

Tämä on addiktio tämäkin. Jos ei omissa piireissään voi päteä täällä voi aina olla koulutetuin, rikkain, vihamielisin, ihan vaikka mitä 

Ihanaa, kun kehut minua koulutetuksi, rikkaaksi! Sääli ettei kaikki isovanhemmat ole tällaisia. Olisi nuorilla vanhemmilla paljon helpompaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus

70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.

 

Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.

Tosiaan 80-luvulla oli normaalia, jopa lastenkirjojen aiheissa, koulukirjoissa, koulussa ja julkisessa puheessa, että ”lapset viettävät kesän mummolassa maalla”. Jos ei koko kesää niin viikkoja. Tämä on ollut ilmiö, ja ns. normaali. Tai mummolan sijaan lähetettiin leireille. 
Ja myös aiemmilla sukupolvilla muut kylän naiset tai mummot, tädit, hoitivat, eli oli hyvin normaalia että lapsia hoidettiin ristiin rastiin. 

Vietin lapsuuden 70 ja 80-luvuilla. Kukaan luokkakaverini tai tuntemani lapsi ei viettänyt kesäänsä isovanhemmillaan. Leireillä kyllä käytiin yleensä kahdellakin kesässä. Tädit olivat, ainakin omani, omissa palkkatöissään. Ja hoitivat muuten vain omia huushollejaan ja lapsiaan. Isovanhempia nähtiin pari kertaa vuodessa, tätejä ja setiä osaa useammin, osaa vielä harvemmin.

Ruokavalio ja elintavat uuvuttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus

70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.

 

Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.

Tosiaan 80-luvulla oli normaalia, jopa lastenkirjojen aiheissa, koulukirjoissa, koulussa ja julkisessa puheessa, että ”lapset viettävät kesän mummolassa maalla”. Jos ei koko kesää niin viikkoja. Tämä on ollut ilmiö, ja ns. normaali. Tai mummolan sijaan lähetettiin leireille. 
Ja myös aiemmilla sukupolvilla muut kylän naiset tai mummot, tädit, hoitivat, eli oli hyvin normaalia että lapsia hoidettiin ristiin rastiin. 

Vietin lapsuuden 70 ja 80-luvuilla. Kukaan luokkakaverini tai tuntemani lapsi ei viettänyt kesäänsä isovanhemmillaan. Leireillä kyllä käytiin yleensä kahdellakin kesässä. Tädit olivat, ainakin omani, omissa palkkatöissään. Ja hoitivat muuten vain omia huushollejaan ja lapsiaan. Isovanhempia nähtiin pari kertaa vuodessa, tätejä ja setiä osaa useammin, osaa vielä harvemmin.

Täälä 60-luvun lapsi. Yksi kaverini asui kokonaan mummollaan. Äiti oli töissä laivoilla ja ilmeisen kykenemätön lasta hoitamaan. Ihmettelin kyllä miten se mummu sai hoitaa, oli näet nuorena tuomittu oman lapsen paistamisesta uunissa, siis lapsenmurhasta. Mutta hyvin se mummu tytön hoiti.

Vierailija kirjoitti:

Ruokavalio ja elintavat uuvuttaa

Niinpä. Siksi täällä nuo kuuskymppiset ei jaksa mitään.

Minä olin taannoin mummoillani jatkuvasti hoidossa mutta itse olen omat lapseni hoitanut.

Vois ne ammattilaisten vaateet tukiverkoista lopettaa. Se on tosi yksilöllistä miten pärjäilee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laiskoja ne, jotka ei jaksa lapsiaan hoitaa. 

Ennen, muuta vuosikymmen taaksepäin naiset hoiti ison lapsi lauman ja kaiken mitä kotona tehtiin, oli kanto vesi puilla sytytettiin hella, että sai ruokaa tehtyä.

Naiset eivät valittaneet, vaan tyytyivät vähään.

Nyky ajan naiset ovat liian mukavuuden haluisia, laiskoja, löhöilisivät vaan.

Ja miten se menikään... ??Puutetta ja köyhyyttä, lapsia ehkä nosteltu ja tönitty pois edestä ja 6- vuotias pikkusisko hakenut pienemmän kuuman lieden läheltä, ja isoveli eli antanut remmiä tai raisk**nnut pellolla ja lapsi näännyttänyt itsensä elävältä...??? Osa hukkunut ja osa tippunut katolta...Mahtanut olla mukavaa elämää. Näitähän voi lukea ihan ajankuvauksen kirjallisuudesta. 

Mun isoäiti, leski ja 11 lapsen äiti ei noin toiminut. Ei elämä helppoa ollut siihen mutta ei uupuminen ollut normaali olotila kuten nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus

70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.

 

Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.

Tosiaan 80-luvulla oli normaalia, jopa lastenkirjojen aiheissa, koulukirjoissa, koulussa ja julkisessa puheessa, että ”lapset viettävät kesän mummolassa maalla”. Jos ei koko kesää niin viikkoja. Tämä on ollut ilmiö, ja ns. normaali. Tai mummolan sijaan lähetettiin leireille. 
Ja myös aiemmilla sukupolvilla muut kylän naiset tai mummot, tädit, hoitivat, eli oli hyvin normaalia että lapsia hoidettiin ristiin rastiin. 

Tosiaan ei tosielämässä ollut kaikilla maalta lähteneilläkään lapsuuskotia jossa olisi ollut mahdollisuus ottaa lauma lapsenlapsia kesäksi sinne.

Toki oppikirjan tekijät varmaan lähtivät "kartanoista"  tai olivat suomisten perheen tyyliset lähtökohdat.

Tiina-kirjat kuvaavat tamperelaista työläisperhettä ja sinne se maalle pantiin Tiinakin mummolaan ihan jatkuvasti, kokonaiset kirjat käsitteli juurikin sitä aihetta, miten Tiina on mummolassa kesiä.

Nykypäivän tiinat vievät lapset mummolaan ja lähtevät toteuttamaan itseään/hoitamaan särkynyttä sydäntä/etsimään uusia oivalluksia henkiseen kasvuunsa ja jakamaan löytynyttä minäänsä, iloaan ja onneaan instassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä. 

Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus

70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.

 

Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.

Tosiaan 80-luvulla oli normaalia, jopa lastenkirjojen aiheissa, koulukirjoissa, koulussa ja julkisessa puheessa, että ”lapset viettävät kesän mummolassa maalla”. Jos ei koko kesää niin viikkoja. Tämä on ollut ilmiö, ja ns. normaali. Tai mummolan sijaan lähetettiin leireille. 
Ja myös aiemmilla sukupolvilla muut kylän naiset tai mummot, tädit, hoitivat, eli oli hyvin normaalia että lapsia hoidettiin ristiin rastiin. 

Tosiaan ei tosielämässä ollut kaikilla maalta lähteneilläkään lapsuuskotia jossa olisi ollut mahdollisuus ottaa lauma lapsenlapsia kesäksi sinne.

Toki oppikirjan tekijät varmaan lähtivät "kartanoista"  tai olivat suomisten perheen tyyliset lähtökohdat.

Tiina-kirjat kuvaavat tamperelaista työläisperhettä ja sinne se maalle pantiin Tiinakin mummolaan ihan jatkuvasti, kokonaiset kirjat käsitteli juurikin sitä aihetta, miten Tiina on mummolassa kesiä.

Nykypäivän tiinat vievät lapset mummolaan ja lähtevät toteuttamaan itseään/hoitamaan särkynyttä sydäntä/etsimään uusia oivalluksia henkiseen kasvuunsa ja jakamaan löytynyttä minäänsä, iloaan ja onneaan instassa. 

Ennen vanhemmat lähti etelään, harrasti tai ihan vaan löhösi ihan mielin määrin. Minäkin viisivuotiaana turvasin äitini halun harrastaa kunnallispolitiikkaa.