Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (3289)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus
70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.
Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.
Tosiaan 80-luvulla oli normaalia, jopa lastenkirjojen aiheissa, koulukirjoissa, koulussa ja julkisessa puheessa, että ”lapset viettävät kesän mummolassa maalla”. Jos ei koko kesää niin viikkoja. Tämä on ollut ilmiö, ja ns. normaali. Tai mummolan sijaan lähetettiin leireille.
Ja myös aiemmilla sukupolvilla muut kylän naiset tai mummot, tädit, hoitivat, eli oli hyvin normaalia että lapsia hoidettiin ristiin rastiin.
Vietin lapsuuden 70 ja 80-luvuilla. Kukaan luokkakaverini tai tuntemani lapsi ei viettänyt kesäänsä isovanhemmillaan. Leireillä kyllä käytiin yleensä kahdellakin kesässä. Tädit olivat, ainakin omani, omissa palkkatöissään. Ja hoitivat muuten vain omia huushollejaan ja lapsiaan. Isovanhempia nähtiin pari kertaa vuodessa, tätejä ja setiä osaa useammin, osaa vielä harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokavalio ja elintavat uuvuttaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus
70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.
Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.
Tosiaan 80-luvulla oli normaalia, jopa lastenkirjojen aiheissa, koulukirjoissa, koulussa ja julkisessa puheessa, että ”lapset viettävät kesän mummolassa maalla”. Jos ei koko kesää niin viikkoja. Tämä on ollut ilmiö, ja ns. normaali. Tai mummolan sijaan lähetettiin leireille.
Ja myös aiemmilla sukupolvilla muut kylän naiset tai mummot, tädit, hoitivat, eli oli hyvin normaalia että lapsia hoidettiin ristiin rastiin.Vietin lapsuuden 70 ja 80-luvuilla. Kukaan luokkakaverini tai tuntemani lapsi ei viettänyt kesäänsä isovanhemmillaan. Leireillä kyllä käytiin yleensä kahdellakin kesässä. Tädit olivat, ainakin omani, omissa palkkatöissään. Ja hoitivat muuten vain omia huushollejaan ja lapsiaan. Isovanhempia nähtiin pari kertaa vuodessa, tätejä ja setiä osaa useammin, osaa vielä harvemmin.
Täälä 60-luvun lapsi. Yksi kaverini asui kokonaan mummollaan. Äiti oli töissä laivoilla ja ilmeisen kykenemätön lasta hoitamaan. Ihmettelin kyllä miten se mummu sai hoitaa, oli näet nuorena tuomittu oman lapsen paistamisesta uunissa, siis lapsenmurhasta. Mutta hyvin se mummu tytön hoiti.
Vierailija kirjoitti:
Ruokavalio ja elintavat uuvuttaa
Niinpä. Siksi täällä nuo kuuskymppiset ei jaksa mitään.
Minä olin taannoin mummoillani jatkuvasti hoidossa mutta itse olen omat lapseni hoitanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vois ne ammattilaisten vaateet tukiverkoista lopettaa. Se on tosi yksilöllistä miten pärjäilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskoja ne, jotka ei jaksa lapsiaan hoitaa.
Ennen, muuta vuosikymmen taaksepäin naiset hoiti ison lapsi lauman ja kaiken mitä kotona tehtiin, oli kanto vesi puilla sytytettiin hella, että sai ruokaa tehtyä.
Naiset eivät valittaneet, vaan tyytyivät vähään.
Nyky ajan naiset ovat liian mukavuuden haluisia, laiskoja, löhöilisivät vaan.
Ja miten se menikään... ??Puutetta ja köyhyyttä, lapsia ehkä nosteltu ja tönitty pois edestä ja 6- vuotias pikkusisko hakenut pienemmän kuuman lieden läheltä, ja isoveli eli antanut remmiä tai raisk**nnut pellolla ja lapsi näännyttänyt itsensä elävältä...??? Osa hukkunut ja osa tippunut katolta...Mahtanut olla mukavaa elämää. Näitähän voi lukea ihan ajankuvauksen kirjallisuudesta.
Mun isoäiti, leski ja 11 lapsen äiti ei noin toiminut. Ei elämä helppoa ollut siihen mutta ei uupuminen ollut normaali olotila kuten nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus
70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.
Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.
Tosiaan 80-luvulla oli normaalia, jopa lastenkirjojen aiheissa, koulukirjoissa, koulussa ja julkisessa puheessa, että ”lapset viettävät kesän mummolassa maalla”. Jos ei koko kesää niin viikkoja. Tämä on ollut ilmiö, ja ns. normaali. Tai mummolan sijaan lähetettiin leireille.
Ja myös aiemmilla sukupolvilla muut kylän naiset tai mummot, tädit, hoitivat, eli oli hyvin normaalia että lapsia hoidettiin ristiin rastiin.Tosiaan ei tosielämässä ollut kaikilla maalta lähteneilläkään lapsuuskotia jossa olisi ollut mahdollisuus ottaa lauma lapsenlapsia kesäksi sinne.
Toki oppikirjan tekijät varmaan lähtivät "kartanoista" tai olivat suomisten perheen tyyliset lähtökohdat.
Tiina-kirjat kuvaavat tamperelaista työläisperhettä ja sinne se maalle pantiin Tiinakin mummolaan ihan jatkuvasti, kokonaiset kirjat käsitteli juurikin sitä aihetta, miten Tiina on mummolassa kesiä.
Nykypäivän tiinat vievät lapset mummolaan ja lähtevät toteuttamaan itseään/hoitamaan särkynyttä sydäntä/etsimään uusia oivalluksia henkiseen kasvuunsa ja jakamaan löytynyttä minäänsä, iloaan ja onneaan instassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus
70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.
Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.
Tosiaan 80-luvulla oli normaalia, jopa lastenkirjojen aiheissa, koulukirjoissa, koulussa ja julkisessa puheessa, että ”lapset viettävät kesän mummolassa maalla”. Jos ei koko kesää niin viikkoja. Tämä on ollut ilmiö, ja ns. normaali. Tai mummolan sijaan lähetettiin leireille.
Ja myös aiemmilla sukupolvilla muut kylän naiset tai mummot, tädit, hoitivat, eli oli hyvin normaalia että lapsia hoidettiin ristiin rastiin.Tosiaan ei tosielämässä ollut kaikilla maalta lähteneilläkään lapsuuskotia jossa olisi ollut mahdollisuus ottaa lauma lapsenlapsia kesäksi sinne.
Toki oppikirjan tekijät varmaan lähtivät "kartanoista" tai olivat suomisten perheen tyyliset lähtökohdat.
Tiina-kirjat kuvaavat tamperelaista työläisperhettä ja sinne se maalle pantiin Tiinakin mummolaan ihan jatkuvasti, kokonaiset kirjat käsitteli juurikin sitä aihetta, miten Tiina on mummolassa kesiä.
Nykypäivän tiinat vievät lapset mummolaan ja lähtevät toteuttamaan itseään/hoitamaan särkynyttä sydäntä/etsimään uusia oivalluksia henkiseen kasvuunsa ja jakamaan löytynyttä minäänsä, iloaan ja onneaan instassa.
Ennen vanhemmat lähti etelään, harrasti tai ihan vaan löhösi ihan mielin määrin. Minäkin viisivuotiaana turvasin äitini halun harrastaa kunnallispolitiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Näin se on. Ennen "kaikki" osallistuivat enemmän tai vähemmän lasten kasvatukseen. Nykyään se jää pääsääntöisesti täysin vanhempien vastuulle ja, kuten kerroin, näin ei ennen ollut. Nykyään mistään ei tahdo saada enää apua ja jos sitä saa, niin se on vain sitä, että sosiaalitantta tulee kotiin kyttäämään ja etsimään virheitä vanhemmista.
Pääasiassa naiset itse ovat luoneet tämän vaatimuksen, että äidin pitää olla täydellinen. Ja koko ajan. Lapsille taitaa riittää se, että äiti on läsnä ja asiat hoituu.
Ai miten niin luoneet? Tätäkin palstaa kun on seurannut, niin ihan tavallinen äiti on ollut narsisti. Tai narsistipaska.
Sitten yhenäkin omat eväät ja kyvyt ei riitäkään täydelliayyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öh no jo se että äiti on läsnä ja silti hoitaa kaikki asiat on oikeasti valtava vaatimus...
Eikä sellaista ole keneltäkään äidiltä vaadittu ennen.
Minun äitini tuli "auttamaan", kun kuopus sairasti useita allergioita, refluksia ja astmaa. Käytännössä hän vain puuttui ihan kaikkeen ja sai hermoromahduksen, kun pyyhkeet eivät olleet värijärjestyksessä hyllyssä. Ja hyvin samansuuntaista oli se anopinkin ns, apu, negatiivista kommentointia vieressä seisten.
Ja nämä siis itse halusivat tulla. Kummasti ei ole itse pyydetty koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus
70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.
Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.
Tosiaan 80-luvulla oli normaalia, jopa lastenkirjojen aiheissa, koulukirjoissa, koulussa ja julkisessa puheessa, että ”lapset viettävät kesän mummolassa maalla”. Jos ei koko kesää niin viikkoja. Tämä on ollut ilmiö, ja ns. normaali. Tai mummolan sijaan lähetettiin leireille.
Ja myös aiemmilla sukupolvilla muut kylän naiset tai mummot, tädit, hoitivat, eli oli hyvin normaalia että lapsia hoidettiin ristiin rastiin.Vietin lapsuuden 70 ja 80-luvuilla. Kukaan luokkakaverini tai tuntemani lapsi ei viettänyt kesäänsä isovanhemmillaan. Leireillä kyllä käytiin yleensä kahdellakin kesässä. Tädit olivat, ainakin omani, omissa palkkatöissään. Ja hoitivat muuten vain omia huushollejaan ja lapsiaan. Isovanhempia nähtiin pari kertaa vuodessa, tätejä ja setiä osaa useammin, osaa vielä harvemmin.
Sama, isovanhemmat asui satojen kilometrien päässä, nähtiin kerran vuodessa. Tädit ja muu suku asuivat kuka missäkin omine perheineen ja kävivät töissä. Itse hoidimme itsemme lapsesta asti avain kaulassa-periaatteella. Oltiin ulkona ja käytiin kotona syömässä kunnes vanhemmat kotiutui töistään.
Tässä keskustelussa on unohtunut eräs tärkeä seikka. Nyt lapset tehdään vanhana 30-40 vuotiaina, joten vanhemmat ovat jo ikääntyneet. Itse olin 50v, kun sain ensimmäisen lapsenlapseni. Vaikka olin töissä ja olin yksin koiran kanssa. löysin aikaa monelle lapsenlastelle. Minun tehtäväni oli saada heihin läheinen kontakti. Nyt he pitävät yhteyttä ja pitävät minusta huolta. Nyt enää en jaksa pieniä hoitaa kun lähestyn 80 ikävuotta. Parasta on ollut seikkailut heidän kanssa ja kehityskeskustelut. Olkaa armollisia toisillenne täällä palstalla. Haukkuminen ei johda kuin sotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus
70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.
Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.
Tosiaan 80-luvulla oli normaalia, jopa lastenkirjojen aiheissa, koulukirjoissa, koulussa ja julkisessa puheessa, että ”lapset viettävät kesän mummolassa maalla”. Jos ei koko kesää niin viikkoja. Tämä on ollut ilmiö, ja ns. normaali. Tai mummolan sijaan lähetettiin leireille.
Ja myös aiemmilla sukupolvilla muut kylän naiset tai mummot, tädit, hoitivat, eli oli hyvin normaalia että lapsia hoidettiin ristiin rastiin.Tosiaan ei tosielämässä ollut kaikilla maalta lähteneilläkään lapsuuskotia jossa olisi ollut mahdollisuus ottaa lauma lapsenlapsia kesäksi sinne.
Toki oppikirjan tekijät varmaan lähtivät "kartanoista" tai olivat suomisten perheen tyyliset lähtökohdat.
Tiina-kirjat kuvaavat tamperelaista työläisperhettä ja sinne se maalle pantiin Tiinakin mummolaan ihan jatkuvasti, kokonaiset kirjat käsitteli juurikin sitä aihetta, miten Tiina on mummolassa kesiä.
Nykypäivän tiinat vievät lapset mummolaan ja lähtevät toteuttamaan itseään/hoitamaan särkynyttä sydäntä/etsimään uusia oivalluksia henkiseen kasvuunsa ja jakamaan löytynyttä minäänsä, iloaan ja onneaan instassa.
Ennen vanhemmat lähti etelään, harrasti tai ihan vaan löhösi ihan mielin määrin. Minäkin viisivuotiaana turvasin äitini halun harrastaa kunnallispolitiikkaa.
Jättikö vanhemmat teidät loman ajaksi yksin kotiin kun menivät etelään? Äitisi kunnanvaltuustossa ja jätti sinut vahtimaan sisaruksia? Millä vuosikymmenellä tämä tapahtui? Missä isä oli kun kuitenkin kirjoitit vanhemmista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anni Polva myös kertoo Ylen haastattelussa, miten ne Tiina-kirjat nimenomaan kuvaavat hänen lapsuuttaan - ja että se lapsuus oli hyvin tyypillinen tamperelainen lapsuus, mummoloineen kaikkineen.
Tiina kirjat tapahtuivat 50 - 60-luvuilla. Ennen kuin porukat muuttivat työn perässä kaupunkeihin ja ennen kuin myös äidit menivät pääsääntöisesti töihin, Tiedän kyllä, että 50-luvulla meillekin maalle tuli kaupunkiserkkuja hoitoon kesiksi, mutta enää edes 70-luvulla noin ei enää tapahtunut. Ei vain pystynyt tapahtumaan, koska ne mummutkin olivat töissä ja välimatkat pitkät. Puhumattakaan että nykyiset työssä käyvät isovanhemmat pystyisivät pienissä kaupunkiasunnoissaan hoitamaan lapsilaumoja. Omien tietojeni mukaan niistä kaupunkiserkkujen maallaoloista myös maksettiin vanhemmilleni.
Ihmettelen kyllä sitäkin, että jos ja kun työelämä on nykyään hyvin haasteellista, miten se työelämä ei ole haastellista niille työssäkäyville isovanhemmille, ainoastaan nuoremmille.
Täällä on väitetty, ettei KOSKAAN olisi tuollaista tapahtunut.
Ne isovanhemmat tyypillisesti on jo saanut jalansijaa työelämässä ja asema on vakiintuneempi. Nuoremmat ovat pätkätöissä ja määräaikaisissa ja huonommilla ehdoilla.
Okei, siis samakin työ on tietysti niille iältään vanhoille työntekijöille fyysisesti ja psyykkisesti paljon helpompaa kuin nuoremmille. Asia ymmärretty. Vaikka kaikki tutkimukset tietenkin väittävät ihan muuta. Mutta päälle kuusikymppiset työssäkäyvät nyt vaan ovat kunnoltaan niin rautaa.
Kyllä, työelämä on helpompaa vanhemmille sukupolville. Olen itse syntynyt 1960 ja hyödyn valtavasti sekä työhistoriastani että kontakteistani. Sen sijaan juuri valmistuneet kolmekymppiset ovat niitä, jotka raatavat pätkätöitä ja vasta luovat kattavampaa verkostoa.
Eikä kyllä missään terveydessäkään kenelläkään vielä mitään ihmeellistä vikaa ole tässä iässä. Jos on, niin yleensä se on ihan itseaiheutettua.
Moni ihminen on kyllä jo hautuumaalla 66-vuotiaana. Et vaikka syövästä ole koskaan kuullut? Jotkut jo pahasti muistisairaita pahimmillaan.
Tilastokeskuksen mukaan 1960 syntyneistä on jo kuollut 18 %. Joten tuolla terveiden ja supervoimaisten eläkeläisten hehkuttajalla on realiteetit todella pahasti hukassa.
Ja kun joku on kuollut, se ihan alkujaan tervekin vaan jäädä kotiin lihomaan ja olemaan taakkana kaikille? Ei ne tilastot sitä tarkoita, vaan että ne sun 82 % on terveitä ja elinvoimaisia halutessaan.
Täh? Vuonna 1960 syntyneistä on siis elossa enää 82 %, nuoremmista, 1965-syntyneistä (1960 syntyneet ovat jo lähes kaikki eläkkeellä muuten) työkyvyttömiä on 20 % ja 80 %:lla on kroonisia sairauksia. Kaikki tänä on noiden ihmisten omaa vikaa, olisi vain pitänyt päättää olla terve? Nämä joilla on kroonisia sairauksia ovat taakkana kaikille? Jösses sinun mielipiteittäsi!
Tutkittua tietoa:
60–70-vuotiaiden terveydentila on nykyään merkittävästi parempi kuin aiempina vuosikymmeninä, ja suurin osa ikäluokasta on aktiivisia ja toimintakykyisiä. Hyvä peruskunto ja elämäntavat korostuvat.
Tietenkin tuon ikäiset ovat nykyään terveempiä kuin ennen, erilaisiin sairauksiin on tullut koko ajan parempia hoitoja. Eihän ennen edes eletty seitsemänkymppiseksi, tai ainakin hyvin harva eli. Se että on aktiivinen ja toimintaakykyinen ei tietenkään tarkoita että olisi ilman kroonisia sairauksia. Sinä väitit kroonisia sairauksia potevien olevan taakaksi kaikille, en minä.
Tässäkin lainausketjussa on muuten useampia kirjoittajia kuin me kaksi.
Elämäntavat korostuvat.
Jos on heikossa hapessa 60-70-vuotiaana niin ihan oma vika. MItäs ei huolehtinut kunnostaan.
Vaikka olga t, fredrikin tytär, tommi-ankkurin vaimo? Aika karmeaa syyllistämistä.
Ja jos taas kysytään rok-kriittisiltä ei Suomessa tervettä ihmistä ole työelämässä eikä vanhuksia ollenkaan.
Oliko ne siis kuollessaan 60-70-vuotiaita?
Vuonna 1956 syntyneistä on elossa 77 %. Jos katsotaan suuria ikäluokkia reunoiltaan, 1945 syntyneeistä on elossa 65 % ja 1950 syntyneeistä 69 %.
Ei liity käytyyn keskusteluun, jossa trolli väitti, että kuuskymppiset työelämässä olevat isovanhemmat on väsyneitä ja monisairaita. Jos ovat, oma syy.
Ne siis kuolla kupsahtelee mielestäsi terveinä? Ihan vaan laiskuuttaan eivät ole päättäneet elää terveinä satavuotiaiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen isovanhemmat osallistuivat aktiivisemmin perheen arkeen? Ei ole kiva ajatus, että yksin on pakko pärjätä.
Olen 70-luvulla syntynyt ja isovanhempani eivät olleet millään tavalla läsnä. Mutta ei myöskään vanhemmuus ollut samanlaista turbosuorittamista.#vapaakasvatus
70-luvulla monella perheellä oli molemmat mummot joko kotirouvia tai eläkeläisiä. Oli myös ihan tavallista lähettää lapset jopa koko kesäksi mummolaan.
Äitiydeksi riitti se, että suunnilleen kerran päivässä ruokki, kerran viikossa pesi vaatteet ja suunnilleen piti hengissä. Sillä tyylillä nykypäivänä lapsi on huostassa heti.
Tosiaan 80-luvulla oli normaalia, jopa lastenkirjojen aiheissa, koulukirjoissa, koulussa ja julkisessa puheessa, että ”lapset viettävät kesän mummolassa maalla”. Jos ei koko kesää niin viikkoja. Tämä on ollut ilmiö, ja ns. normaali. Tai mummolan sijaan lähetettiin leireille.
Ja myös aiemmilla sukupolvilla muut kylän naiset tai mummot, tädit, hoitivat, eli oli hyvin normaalia että lapsia hoidettiin ristiin rastiin.Tosiaan ei tosielämässä ollut kaikilla maalta lähteneilläkään lapsuuskotia jossa olisi ollut mahdollisuus ottaa lauma lapsenlapsia kesäksi sinne.
Toki oppikirjan tekijät varmaan lähtivät "kartanoista" tai olivat suomisten perheen tyyliset lähtökohdat.
Tiina-kirjat kuvaavat tamperelaista työläisperhettä ja sinne se maalle pantiin Tiinakin mummolaan ihan jatkuvasti, kokonaiset kirjat käsitteli juurikin sitä aihetta, miten Tiina on mummolassa kesiä.
Nykypäivän tiinat vievät lapset mummolaan ja lähtevät toteuttamaan itseään/hoitamaan särkynyttä sydäntä/etsimään uusia oivalluksia henkiseen kasvuunsa ja jakamaan löytynyttä minäänsä, iloaan ja onneaan instassa.
Ennen vanhemmat lähti etelään, harrasti tai ihan vaan löhösi ihan mielin määrin. Minäkin viisivuotiaana turvasin äitini halun harrastaa kunnallispolitiikkaa.
Jättikö vanhemmat teidät loman ajaksi yksin kotiin kun menivät etelään? Äitisi kunnanvaltuustossa ja jätti sinut vahtimaan sisaruksia? Millä vuosikymmenellä tämä tapahtui? Missä isä oli kun kuitenkin kirjoitit vanhemmista?
Mummoloihin ne lapset silloin sullottiin. Ei äiti missään kunnanvaltuustossa ollut, vaan lautakunnissa.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini tuli "auttamaan", kun kuopus sairasti useita allergioita, refluksia ja astmaa. Käytännössä hän vain puuttui ihan kaikkeen ja sai hermoromahduksen, kun pyyhkeet eivät olleet värijärjestyksessä hyllyssä. Ja hyvin samansuuntaista oli se anopinkin ns, apu, negatiivista kommentointia vieressä seisten.
Ja nämä siis itse halusivat tulla. Kummasti ei ole itse pyydetty koskaan.
Kaiksita naisista tulee vanhemmiten tuollaisia pirttihirmuja.
Ihanaa, kun kehut minua koulutetuksi, rikkaaksi! Sääli ettei kaikki isovanhemmat ole tällaisia. Olisi nuorilla vanhemmilla paljon helpompaa!