Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit uupuvat nyt entistä enemmän. Syynä muuttunut isovanhemmuus.
Nyt on taas äidit uhrautumassa. Miten se muka voi isovanhempien syy olla, jos ei äidit omia lapsiaan jaksa hoitaa. Eläköön isovanhemmat sellaista elämää kuin elävät ja matkustelkoon niin paljon kuin sielu sietää.
Itsekin äitinä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä tasan sen verran lapsia kuin itse jaksaa/pystyy hoitamaan. Ilman muiden apua. Sen takia meilläkin lapsimäärä on tasan 2.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/86266614-d828-47d8-bd40-781392fd654a
Kommentit (2209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömiäkin on toki niitäkin liki 20 %. Eikö ole ihme, miten paljon noita työttömiä lusmujakin löytyy, vaikka heille työelämä olisi niin helppoa.
Sanopa se. Itse vaihdoin uuteen ammattiin 50-vuotiaana, kävin jatko-opiskelemassa yliopistolla. Olen työllistynyt senkin jälkeen täysin ja nytkin olen menossa 1,5 vuodeksi uuteen viransijaisuuteen. Jatkan myös opiskelua työn ohessa, akateemisia opintoja.
ITSESTÄ se vain on kiinni!
Eli viet nyt sitten eläkeikäisenä joltakin nuoremmalta itse sekä työn että opiskelupaikan ihan tarpeettomasti. Todella kaksinaamaista touhua.
Ei se tarpeetonta ole, olen pystynyt avustamaan lapsiani taloudellisesti eikä heidän tarvitse tutkia mun komeroita tiettääkseen varallisuustilanteeni.
Opettelisit sinäkin puhumaan miehesi ( ei taida enää olla) kanssa ja kysyä onks äidilläsi varmaan varaa ostella ruokaa ja huvipuistoa lapsillemme kaksi viikkoa?
Anopin kanssakin vähemmän itserakkaat ihmiset osaavat jutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anni Polva myös kertoo Ylen haastattelussa, miten ne Tiina-kirjat nimenomaan kuvaavat hänen lapsuuttaan - ja että se lapsuus oli hyvin tyypillinen tamperelainen lapsuus, mummoloineen kaikkineen.
Tiina kirjat tapahtuivat 50 - 60-luvuilla. Ennen kuin porukat muuttivat työn perässä kaupunkeihin ja ennen kuin myös äidit menivät pääsääntöisesti töihin, Tiedän kyllä, että 50-luvulla meillekin maalle tuli kaupunkiserkkuja hoitoon kesiksi, mutta enää edes 70-luvulla noin ei enää tapahtunut. Ei vain pystynyt tapahtumaan, koska ne mummutkin olivat töissä ja välimatkat pitkät. Puhumattakaan että nykyiset työssä käyvät isovanhemmat pystyisivät pienissä kaupunkiasunnoissaan hoitamaan lapsilaumoja. Omien tietojeni mukaan niistä kaupunkiserkkujen maallaoloista myös maksettiin vanhemmilleni.
Ihmettelen kyllä sitäkin, että jos ja kun työelämä on nykyään hyvin haasteellista, miten se työelämä ei ole haastellista niille työssäkäyville isovanhemmille, ainoastaan nuoremmille.
Täällä on väitetty, ettei KOSKAAN olisi tuollaista tapahtunut.
Ne isovanhemmat tyypillisesti on jo saanut jalansijaa työelämässä ja asema on vakiintuneempi. Nuoremmat ovat pätkätöissä ja määräaikaisissa ja huonommilla ehdoilla.
Okei, siis samakin työ on tietysti niille iältään vanhoille työntekijöille fyysisesti ja psyykkisesti paljon helpompaa kuin nuoremmille. Asia ymmärretty. Vaikka kaikki tutkimukset tietenkin väittävät ihan muuta. Mutta päälle kuusikymppiset työssäkäyvät nyt vaan ovat kunnoltaan niin rautaa.
Kyllä, työelämä on helpompaa vanhemmille sukupolville. Olen itse syntynyt 1960 ja hyödyn valtavasti sekä työhistoriastani että kontakteistani. Sen sijaan juuri valmistuneet kolmekymppiset ovat niitä, jotka raatavat pätkätöitä ja vasta luovat kattavampaa verkostoa.
Eikä kyllä missään terveydessäkään kenelläkään vielä mitään ihmeellistä vikaa ole tässä iässä. Jos on, niin yleensä se on ihan itseaiheutettua.
Moni ihminen on kyllä jo hautuumaalla 66-vuotiaana. Et vaikka syövästä ole koskaan kuullut? Jotkut jo pahasti muistisairaita pahimmillaan.
Tilastokeskuksen mukaan 1960 syntyneistä on jo kuollut 18 %. Joten tuolla terveiden ja supervoimaisten eläkeläisten hehkuttajalla on realiteetit todella pahasti hukassa.
Ja kun joku on kuollut, se ihan alkujaan tervekin vaan jäädä kotiin lihomaan ja olemaan taakkana kaikille? Ei ne tilastot sitä tarkoita, vaan että ne sun 82 % on terveitä ja elinvoimaisia halutessaan.
Täh? Vuonna 1960 syntyneistä on siis elossa enää 82 %, nuoremmista, 1965-syntyneistä (1960 syntyneet ovat jo lähes kaikki eläkkeellä muuten) työkyvyttömiä on 20 % ja 80 %:lla on kroonisia sairauksia. Kaikki tänä on noiden ihmisten omaa vikaa, olisi vain pitänyt päättää olla terve? Nämä joilla on kroonisia sairauksia ovat taakkana kaikille? Jösses sinun mielipiteittäsi!
Tutkittua tietoa:
60–70-vuotiaiden terveydentila on nykyään merkittävästi parempi kuin aiempina vuosikymmeninä, ja suurin osa ikäluokasta on aktiivisia ja toimintakykyisiä. Hyvä peruskunto ja elämäntavat korostuvat.
Tietenkin tuon ikäiset ovat nykyään terveempiä kuin ennen, erilaisiin sairauksiin on tullut koko ajan parempia hoitoja. Eihän ennen edes eletty seitsemänkymppiseksi, tai ainakin hyvin harva eli. Se että on aktiivinen ja toimintaakykyinen ei tietenkään tarkoita että olisi ilman kroonisia sairauksia. Sinä väitit kroonisia sairauksia potevien olevan taakaksi kaikille, en minä.
Tässäkin lainausketjussa on muuten useampia kirjoittajia kuin me kaksi.
Elämäntavat korostuvat.
Jos on heikossa hapessa 60-70-vuotiaana niin ihan oma vika. MItäs ei huolehtinut kunnostaan.
Tuo on kyllä ihan karmea näkökanta, että kaikki sairaudet ovat omaa syytä. Siis ihan hirveän epäempaattista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömiäkin on toki niitäkin liki 20 %. Eikö ole ihme, miten paljon noita työttömiä lusmujakin löytyy, vaikka heille työelämä olisi niin helppoa.
Sanopa se. Itse vaihdoin uuteen ammattiin 50-vuotiaana, kävin jatko-opiskelemassa yliopistolla. Olen työllistynyt senkin jälkeen täysin ja nytkin olen menossa 1,5 vuodeksi uuteen viransijaisuuteen. Jatkan myös opiskelua työn ohessa, akateemisia opintoja.
ITSESTÄ se vain on kiinni!
Eli viet nyt sitten eläkeikäisenä joltakin nuoremmalta itse sekä työn että opiskelupaikan ihan tarpeettomasti. Todella kaksinaamaista touhua.
Ei se tarpeetonta ole, olen pystynyt avustamaan lapsiani taloudellisesti eikä heidän tarvitse tutkia mun komeroita tiettääkseen varallisuustilanteeni.
Opettelisit sinäkin puhumaan miehesi ( ei taida enää olla) kanssa ja kysyä onks äidilläsi varmaan varaa ostella ruokaa ja huvipuistoa lapsillemme kaksi viikkoa?
Anopin kanssakin vähemmän itserakkaat ihmiset osaavat jutella.
Me puhutaan meidän perheen asioista ja keskitymme lapsiimme, kuten kuuluukin. Anopin komeron sisukset ja muukin miehen suku ei minulle kuulu. Hoifan kyllä omani.
Miksi sen anopin kanssa juuri minun pitäsii jutella? Onhan sillä omat lapset - ja miellyttävällä ihmisellä jopa ystäviä.
..ja menepä ääneen sanomaan isän väsymyksestä niin johan helvetti repeää....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömiäkin on toki niitäkin liki 20 %. Eikö ole ihme, miten paljon noita työttömiä lusmujakin löytyy, vaikka heille työelämä olisi niin helppoa.
Sanopa se. Itse vaihdoin uuteen ammattiin 50-vuotiaana, kävin jatko-opiskelemassa yliopistolla. Olen työllistynyt senkin jälkeen täysin ja nytkin olen menossa 1,5 vuodeksi uuteen viransijaisuuteen. Jatkan myös opiskelua työn ohessa, akateemisia opintoja.
ITSESTÄ se vain on kiinni!
Eli viet nyt sitten eläkeikäisenä joltakin nuoremmalta itse sekä työn että opiskelupaikan ihan tarpeettomasti. Todella kaksinaamaista touhua.
Ei se tarpeetonta ole, olen pystynyt avustamaan lapsiani taloudellisesti eikä heidän tarvitse tutkia mun komeroita tiettääkseen varallisuustilanteeni.
Opettelisit sinäkin puhumaan miehesi ( ei taida enää olla) kanssa ja kysyä onks äidilläsi varmaan varaa ostella ruokaa ja huvipuistoa lapsillemme kaksi viikkoa?
Anopin kanssakin vähemmän itserakkaat ihmiset osaavat jutella.
Me puhutaan meidän perheen asioista ja keskitymme lapsiimme, kuten kuuluukin. Anopin komeron sisukset ja muukin miehen suku ei minulle kuulu. Hoifan kyllä omani.
Miksi sen anopin kanssa juuri minun pitäsii jutella? Onhan sillä omat lapset - ja miellyttävällä ihmisellä jopa ystäviä.
Arvelen ettei henkilöllä joka kirjoittaa kommenttisi ole paljon ystäviä. Tiuskimista ja itserakkautta joka suuntaan. Eikä puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anni Polva myös kertoo Ylen haastattelussa, miten ne Tiina-kirjat nimenomaan kuvaavat hänen lapsuuttaan - ja että se lapsuus oli hyvin tyypillinen tamperelainen lapsuus, mummoloineen kaikkineen.
Tiina kirjat tapahtuivat 50 - 60-luvuilla. Ennen kuin porukat muuttivat työn perässä kaupunkeihin ja ennen kuin myös äidit menivät pääsääntöisesti töihin, Tiedän kyllä, että 50-luvulla meillekin maalle tuli kaupunkiserkkuja hoitoon kesiksi, mutta enää edes 70-luvulla noin ei enää tapahtunut. Ei vain pystynyt tapahtumaan, koska ne mummutkin olivat töissä ja välimatkat pitkät. Puhumattakaan että nykyiset työssä käyvät isovanhemmat pystyisivät pienissä kaupunkiasunnoissaan hoitamaan lapsilaumoja. Omien tietojeni mukaan niistä kaupunkiserkkujen maallaoloista myös maksettiin vanhemmilleni.
Ihmettelen kyllä sitäkin, että jos ja kun työelämä on nykyään hyvin haasteellista, miten se työelämä ei ole haastellista niille työssäkäyville isovanhemmille, ainoastaan nuoremmille.
Täällä on väitetty, ettei KOSKAAN olisi tuollaista tapahtunut.
Ne isovanhemmat tyypillisesti on jo saanut jalansijaa työelämässä ja asema on vakiintuneempi. Nuoremmat ovat pätkätöissä ja määräaikaisissa ja huonommilla ehdoilla.
Okei, siis samakin työ on tietysti niille iältään vanhoille työntekijöille fyysisesti ja psyykkisesti paljon helpompaa kuin nuoremmille. Asia ymmärretty. Vaikka kaikki tutkimukset tietenkin väittävät ihan muuta. Mutta päälle kuusikymppiset työssäkäyvät nyt vaan ovat kunnoltaan niin rautaa.
Kyllä, työelämä on helpompaa vanhemmille sukupolville. Olen itse syntynyt 1960 ja hyödyn valtavasti sekä työhistoriastani että kontakteistani. Sen sijaan juuri valmistuneet kolmekymppiset ovat niitä, jotka raatavat pätkätöitä ja vasta luovat kattavampaa verkostoa.
Eikä kyllä missään terveydessäkään kenelläkään vielä mitään ihmeellistä vikaa ole tässä iässä. Jos on, niin yleensä se on ihan itseaiheutettua.
Moni ihminen on kyllä jo hautuumaalla 66-vuotiaana. Et vaikka syövästä ole koskaan kuullut? Jotkut jo pahasti muistisairaita pahimmillaan.
Tilastokeskuksen mukaan 1960 syntyneistä on jo kuollut 18 %. Joten tuolla terveiden ja supervoimaisten eläkeläisten hehkuttajalla on realiteetit todella pahasti hukassa.
Ja kun joku on kuollut, se ihan alkujaan tervekin vaan jäädä kotiin lihomaan ja olemaan taakkana kaikille? Ei ne tilastot sitä tarkoita, vaan että ne sun 82 % on terveitä ja elinvoimaisia halutessaan.
Täh? Vuonna 1960 syntyneistä on siis elossa enää 82 %, nuoremmista, 1965-syntyneistä (1960 syntyneet ovat jo lähes kaikki eläkkeellä muuten) työkyvyttömiä on 20 % ja 80 %:lla on kroonisia sairauksia. Kaikki tänä on noiden ihmisten omaa vikaa, olisi vain pitänyt päättää olla terve? Nämä joilla on kroonisia sairauksia ovat taakkana kaikille? Jösses sinun mielipiteittäsi!
Tutkittua tietoa:
60–70-vuotiaiden terveydentila on nykyään merkittävästi parempi kuin aiempina vuosikymmeninä, ja suurin osa ikäluokasta on aktiivisia ja toimintakykyisiä. Hyvä peruskunto ja elämäntavat korostuvat.
Tietenkin tuon ikäiset ovat nykyään terveempiä kuin ennen, erilaisiin sairauksiin on tullut koko ajan parempia hoitoja. Eihän ennen edes eletty seitsemänkymppiseksi, tai ainakin hyvin harva eli. Se että on aktiivinen ja toimintaakykyinen ei tietenkään tarkoita että olisi ilman kroonisia sairauksia. Sinä väitit kroonisia sairauksia potevien olevan taakaksi kaikille, en minä.
Tässäkin lainausketjussa on muuten useampia kirjoittajia kuin me kaksi.
Elämäntavat korostuvat.
Jos on heikossa hapessa 60-70-vuotiaana niin ihan oma vika. MItäs ei huolehtinut kunnostaan.
Tuo on kyllä ihan karmea näkökanta, että kaikki sairaudet ovat omaa syytä. Siis ihan hirveän epäempaattista.
No ihan niinkuin sekin on vain omaa syytä, että 20 vuotta aikaisemmin ei ole kyennyt ennustamaan, ettei keuhkokuumeessa jaksakaan hoitaa lastaan, vain toivoisi hetkellistä apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömiäkin on toki niitäkin liki 20 %. Eikö ole ihme, miten paljon noita työttömiä lusmujakin löytyy, vaikka heille työelämä olisi niin helppoa.
Sanopa se. Itse vaihdoin uuteen ammattiin 50-vuotiaana, kävin jatko-opiskelemassa yliopistolla. Olen työllistynyt senkin jälkeen täysin ja nytkin olen menossa 1,5 vuodeksi uuteen viransijaisuuteen. Jatkan myös opiskelua työn ohessa, akateemisia opintoja.
ITSESTÄ se vain on kiinni!
Eli viet nyt sitten eläkeikäisenä joltakin nuoremmalta itse sekä työn että opiskelupaikan ihan tarpeettomasti. Todella kaksinaamaista touhua.
Ei se tarpeetonta ole, olen pystynyt avustamaan lapsiani taloudellisesti eikä heidän tarvitse tutkia mun komeroita tiettääkseen varallisuustilanteeni.
Opettelisit sinäkin puhumaan miehesi ( ei taida enää olla) kanssa ja kysyä onks äidilläsi varmaan varaa ostella ruokaa ja huvipuistoa lapsillemme kaksi viikkoa?
Anopin kanssakin vähemmän itserakkaat ihmiset osaavat jutella.
Me puhutaan meidän perheen asioista ja keskitymme lapsiimme, kuten kuuluukin. Anopin komeron sisukset ja muukin miehen suku ei minulle kuulu. Hoifan kyllä omani.
Miksi sen anopin kanssa juuri minun pitäsii jutella? Onhan sillä omat lapset - ja miellyttävällä ihmisellä jopa ystäviä.
Arvelen ettei henkilöllä joka kirjoittaa kommenttisi ole paljon ystäviä. Tiuskimista ja itserakkautta joka suuntaan. Eikä puolisoa.
Itse minä kommenttini kirjoitan. Minulla on paljonkin ystäviä ja aikaakin heille, kun en pengo anoppini komeroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emmehän me kukaan täällä olisi kauniina juhlapyhänä jos olisi miehen ja lasten kanssa kivaa. Me yksinäiset siilit täällä pörhistelemme.
Minua kohta tulee noutamaan pojan perhe ja menemme mökilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anni Polva myös kertoo Ylen haastattelussa, miten ne Tiina-kirjat nimenomaan kuvaavat hänen lapsuuttaan - ja että se lapsuus oli hyvin tyypillinen tamperelainen lapsuus, mummoloineen kaikkineen.
Tiina kirjat tapahtuivat 50 - 60-luvuilla. Ennen kuin porukat muuttivat työn perässä kaupunkeihin ja ennen kuin myös äidit menivät pääsääntöisesti töihin, Tiedän kyllä, että 50-luvulla meillekin maalle tuli kaupunkiserkkuja hoitoon kesiksi, mutta enää edes 70-luvulla noin ei enää tapahtunut. Ei vain pystynyt tapahtumaan, koska ne mummutkin olivat töissä ja välimatkat pitkät. Puhumattakaan että nykyiset työssä käyvät isovanhemmat pystyisivät pienissä kaupunkiasunnoissaan hoitamaan lapsilaumoja. Omien tietojeni mukaan niistä kaupunkiserkkujen maallaoloista myös maksettiin vanhemmilleni.
Ihmettelen kyllä sitäkin, että jos ja kun työelämä on nykyään hyvin haasteellista, miten se työelämä ei ole haastellista niille työssäkäyville isovanhemmille, ainoastaan nuoremmille.
Täällä on väitetty, ettei KOSKAAN olisi tuollaista tapahtunut.
Ne isovanhemmat tyypillisesti on jo saanut jalansijaa työelämässä ja asema on vakiintuneempi. Nuoremmat ovat pätkätöissä ja määräaikaisissa ja huonommilla ehdoilla.
En muista kenenkään kirjoittaneen, ettei koskaan ikinä kukaan lapsi olisi ollut maalla isovanhemmilla hoidossa, mutta Suomen historiaan mahtuu aika vähän aikaikkunoita milloin tuo olisi voinut olla yleistä. Toisaalta tunnen kyllä sellaisia nyt päälle seitsemänkymppisiä isovanhempia, joilla lapsenlapset isolla porukalla ovat olleet kesäisin hoidossa tai käymässä, siis viikkokausia ihan lähimenneisyydessä. Tuo pariskunta oli entisiä nuoriso-ohjaajia ja asui maalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömiäkin on toki niitäkin liki 20 %. Eikö ole ihme, miten paljon noita työttömiä lusmujakin löytyy, vaikka heille työelämä olisi niin helppoa.
Sanopa se. Itse vaihdoin uuteen ammattiin 50-vuotiaana, kävin jatko-opiskelemassa yliopistolla. Olen työllistynyt senkin jälkeen täysin ja nytkin olen menossa 1,5 vuodeksi uuteen viransijaisuuteen. Jatkan myös opiskelua työn ohessa, akateemisia opintoja.
ITSESTÄ se vain on kiinni!
Eli viet nyt sitten eläkeikäisenä joltakin nuoremmalta itse sekä työn että opiskelupaikan ihan tarpeettomasti. Todella kaksinaamaista touhua.
Ei se tarpeetonta ole, olen pystynyt avustamaan lapsiani taloudellisesti eikä heidän tarvitse tutkia mun komeroita tiettääkseen varallisuustilanteeni.
Opettelisit sinäkin puhumaan miehesi ( ei taida enää olla) kanssa ja kysyä onks äidilläsi varmaan varaa ostella ruokaa ja huvipuistoa lapsillemme kaksi viikkoa?
Anopin kanssakin vähemmän itserakkaat ihmiset osaavat jutella.
Me puhutaan meidän perheen asioista ja keskitymme lapsiimme, kuten kuuluukin. Anopin komeron sisukset ja muukin miehen suku ei minulle kuulu. Hoifan kyllä omani.
Miksi sen anopin kanssa juuri minun pitäsii jutella? Onhan sillä omat lapset - ja miellyttävällä ihmisellä jopa ystäviä.
Arvelen ettei henkilöllä joka kirjoittaa kommenttisi ole paljon ystäviä. Tiuskimista ja itserakkautta joka suuntaan. Eikä puolisoa.
Itse minä kommenttini kirjoitan. Minulla on paljonkin ystäviä ja aikaakin heille, kun en pengo anoppini komeroita.
Kuitenkin juhannuksenakin olet yksin bunkkerissasi ilman mitään muuta seuraa. Nuttura kireällä osoittamassa ylemmyyttä muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anni Polva myös kertoo Ylen haastattelussa, miten ne Tiina-kirjat nimenomaan kuvaavat hänen lapsuuttaan - ja että se lapsuus oli hyvin tyypillinen tamperelainen lapsuus, mummoloineen kaikkineen.
Tiina kirjat tapahtuivat 50 - 60-luvuilla. Ennen kuin porukat muuttivat työn perässä kaupunkeihin ja ennen kuin myös äidit menivät pääsääntöisesti töihin, Tiedän kyllä, että 50-luvulla meillekin maalle tuli kaupunkiserkkuja hoitoon kesiksi, mutta enää edes 70-luvulla noin ei enää tapahtunut. Ei vain pystynyt tapahtumaan, koska ne mummutkin olivat töissä ja välimatkat pitkät. Puhumattakaan että nykyiset työssä käyvät isovanhemmat pystyisivät pienissä kaupunkiasunnoissaan hoitamaan lapsilaumoja. Omien tietojeni mukaan niistä kaupunkiserkkujen maallaoloista myös maksettiin vanhemmilleni.
Ihmettelen kyllä sitäkin, että jos ja kun työelämä on nykyään hyvin haasteellista, miten se työelämä ei ole haastellista niille työssäkäyville isovanhemmille, ainoastaan nuoremmille.
Täällä on väitetty, ettei KOSKAAN olisi tuollaista tapahtunut.
Ne isovanhemmat tyypillisesti on jo saanut jalansijaa työelämässä ja asema on vakiintuneempi. Nuoremmat ovat pätkätöissä ja määräaikaisissa ja huonommilla ehdoilla.
En muista kenenkään kirjoittaneen, ettei koskaan ikinä kukaan lapsi olisi ollut maalla isovanhemmilla hoidossa, mutta Suomen historiaan mahtuu aika vähän aikaikkunoita milloin tuo olisi voinut olla yleistä. Toisaalta tunnen kyllä sellaisia nyt päälle seitsemänkymppisiä isovanhempia, joilla lapsenlapset isolla porukalla ovat olleet kesäisin hoidossa tai käymässä, siis viikkokausia ihan lähimenneisyydessä. Tuo pariskunta oli entisiä nuoriso-ohjaajia ja asui maalla.
Miljoonaan kertaan täällä selitetty, että koko ilmiö olisi silkkaa houretta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömiäkin on toki niitäkin liki 20 %. Eikö ole ihme, miten paljon noita työttömiä lusmujakin löytyy, vaikka heille työelämä olisi niin helppoa.
Sanopa se. Itse vaihdoin uuteen ammattiin 50-vuotiaana, kävin jatko-opiskelemassa yliopistolla. Olen työllistynyt senkin jälkeen täysin ja nytkin olen menossa 1,5 vuodeksi uuteen viransijaisuuteen. Jatkan myös opiskelua työn ohessa, akateemisia opintoja.
ITSESTÄ se vain on kiinni!
Eli viet nyt sitten eläkeikäisenä joltakin nuoremmalta itse sekä työn että opiskelupaikan ihan tarpeettomasti. Todella kaksinaamaista touhua.
Ei se tarpeetonta ole, olen pystynyt avustamaan lapsiani taloudellisesti eikä heidän tarvitse tutkia mun komeroita tiettääkseen varallisuustilanteeni.
Opettelisit sinäkin puhumaan miehesi ( ei taida enää olla) kanssa ja kysyä onks äidilläsi varmaan varaa ostella ruokaa ja huvipuistoa lapsillemme kaksi viikkoa?
Anopin kanssakin vähemmän itserakkaat ihmiset osaavat jutella.
Me puhutaan meidän perheen asioista ja keskitymme lapsiimme, kuten kuuluukin. Anopin komeron sisukset ja muukin miehen suku ei minulle kuulu. Hoifan kyllä omani.
Miksi sen anopin kanssa juuri minun pitäsii jutella? Onhan sillä omat lapset - ja miellyttävällä ihmisellä jopa ystäviä.
Arvelen ettei henkilöllä joka kirjoittaa kommenttisi ole paljon ystäviä. Tiuskimista ja itserakkautta joka suuntaan. Eikä puolisoa.
Itse minä kommenttini kirjoitan. Minulla on paljonkin ystäviä ja aikaakin heille, kun en pengo anoppini komeroita.
Kuitenkin juhannuksenakin olet yksin bunkkerissasi ilman mitään muuta seuraa. Nuttura kireällä osoittamassa ylemmyyttä muille.
Mistäs sinä niin päättelet? Koko perhe täällä nytkin on, on myös kuopuksen kaveri. Seulotaan huomiselle kirppikselle yhdessä tavaroita.
Curling- vanhempien lapset ovat nyt omia lapsiaan saatuaan täällä hätää kärsimässä. Ovat tottuneet, että kaikki siloitellaan heille valmiiksi, mitään vaivaa ja vastuuta ei ole totuttu ottamaan.
Aikaisemmat sukupolvet oppivat jo lapsena, että elämä on kovaa ja pitää itse pärjätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anni Polva myös kertoo Ylen haastattelussa, miten ne Tiina-kirjat nimenomaan kuvaavat hänen lapsuuttaan - ja että se lapsuus oli hyvin tyypillinen tamperelainen lapsuus, mummoloineen kaikkineen.
Tiina kirjat tapahtuivat 50 - 60-luvuilla. Ennen kuin porukat muuttivat työn perässä kaupunkeihin ja ennen kuin myös äidit menivät pääsääntöisesti töihin, Tiedän kyllä, että 50-luvulla meillekin maalle tuli kaupunkiserkkuja hoitoon kesiksi, mutta enää edes 70-luvulla noin ei enää tapahtunut. Ei vain pystynyt tapahtumaan, koska ne mummutkin olivat töissä ja välimatkat pitkät. Puhumattakaan että nykyiset työssä käyvät isovanhemmat pystyisivät pienissä kaupunkiasunnoissaan hoitamaan lapsilaumoja. Omien tietojeni mukaan niistä kaupunkiserkkujen maallaoloista myös maksettiin vanhemmilleni.
Ihmettelen kyllä sitäkin, että jos ja kun työelämä on nykyään hyvin haasteellista, miten se työelämä ei ole haastellista niille työssäkäyville isovanhemmille, ainoastaan nuoremmille.
Täällä on väitetty, ettei KOSKAAN olisi tuollaista tapahtunut.
Ne isovanhemmat tyypillisesti on jo saanut jalansijaa työelämässä ja asema on vakiintuneempi. Nuoremmat ovat pätkätöissä ja määräaikaisissa ja huonommilla ehdoilla.
Okei, siis samakin työ on tietysti niille iältään vanhoille työntekijöille fyysisesti ja psyykkisesti paljon helpompaa kuin nuoremmille. Asia ymmärretty. Vaikka kaikki tutkimukset tietenkin väittävät ihan muuta. Mutta päälle kuusikymppiset työssäkäyvät nyt vaan ovat kunnoltaan niin rautaa.
Kyllä, työelämä on helpompaa vanhemmille sukupolville. Olen itse syntynyt 1960 ja hyödyn valtavasti sekä työhistoriastani että kontakteistani. Sen sijaan juuri valmistuneet kolmekymppiset ovat niitä, jotka raatavat pätkätöitä ja vasta luovat kattavampaa verkostoa.
Eikä kyllä missään terveydessäkään kenelläkään vielä mitään ihmeellistä vikaa ole tässä iässä. Jos on, niin yleensä se on ihan itseaiheutettua.
Moni ihminen on kyllä jo hautuumaalla 66-vuotiaana. Et vaikka syövästä ole koskaan kuullut? Jotkut jo pahasti muistisairaita pahimmillaan.
Tilastokeskuksen mukaan 1960 syntyneistä on jo kuollut 18 %. Joten tuolla terveiden ja supervoimaisten eläkeläisten hehkuttajalla on realiteetit todella pahasti hukassa.
Ja kun joku on kuollut, se ihan alkujaan tervekin vaan jäädä kotiin lihomaan ja olemaan taakkana kaikille? Ei ne tilastot sitä tarkoita, vaan että ne sun 82 % on terveitä ja elinvoimaisia halutessaan.
Täh? Vuonna 1960 syntyneistä on siis elossa enää 82 %, nuoremmista, 1965-syntyneistä (1960 syntyneet ovat jo lähes kaikki eläkkeellä muuten) työkyvyttömiä on 20 % ja 80 %:lla on kroonisia sairauksia. Kaikki tänä on noiden ihmisten omaa vikaa, olisi vain pitänyt päättää olla terve? Nämä joilla on kroonisia sairauksia ovat taakkana kaikille? Jösses sinun mielipiteittäsi!
Tutkittua tietoa:
60–70-vuotiaiden terveydentila on nykyään merkittävästi parempi kuin aiempina vuosikymmeninä, ja suurin osa ikäluokasta on aktiivisia ja toimintakykyisiä. Hyvä peruskunto ja elämäntavat korostuvat.
Tietenkin tuon ikäiset ovat nykyään terveempiä kuin ennen, erilaisiin sairauksiin on tullut koko ajan parempia hoitoja. Eihän ennen edes eletty seitsemänkymppiseksi, tai ainakin hyvin harva eli. Se että on aktiivinen ja toimintaakykyinen ei tietenkään tarkoita että olisi ilman kroonisia sairauksia. Sinä väitit kroonisia sairauksia potevien olevan taakaksi kaikille, en minä.
Tässäkin lainausketjussa on muuten useampia kirjoittajia kuin me kaksi.
Elämäntavat korostuvat.
Jos on heikossa hapessa 60-70-vuotiaana niin ihan oma vika. MItäs ei huolehtinut kunnostaan.
Vaikka olga t, fredrikin tytär, tommi-ankkurin vaimo? Aika karmeaa syyllistämistä.
Ja jos taas kysytään rok-kriittisiltä ei Suomessa tervettä ihmistä ole työelämässä eikä vanhuksia ollenkaan.
Oliko ne siis kuollessaan 60-70-vuotiaita?
Vuonna 1956 syntyneistä on elossa 77 %. Jos katsotaan suuria ikäluokkia reunoiltaan, 1945 syntyneeistä on elossa 65 % ja 1950 syntyneeistä 69 %.
Omat vanhempani ovat asuneet 600 km:n päässä, joten mieheni kanssa on piänyt pärjätä. Espoossa ei vielä 90-luvun alussakaan ollut kaikille saatavissa kunnallista hoitopaikkaa, joten piti hankkia yksityinen hoitopaikka ja alakoululaiselle myös iltahoitopaikka.
Itse yritämme nyt auttaa tyttäremme perhettä niin paljon kuin mahdollista, kun asuvat kymmenen kilometrin päässä ja eläkeläisillä on aikaa ja rahaakin.
Curling-vanhemmat eivät jaksa enää siloitella aikuisten lastensa perhe-elämää vaan haluavat vihdoinkin elää sitä kuuluisaa omaa aikaa ja elämää ja tästähän poru nyt nousi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anni Polva myös kertoo Ylen haastattelussa, miten ne Tiina-kirjat nimenomaan kuvaavat hänen lapsuuttaan - ja että se lapsuus oli hyvin tyypillinen tamperelainen lapsuus, mummoloineen kaikkineen.
Tiina kirjat tapahtuivat 50 - 60-luvuilla. Ennen kuin porukat muuttivat työn perässä kaupunkeihin ja ennen kuin myös äidit menivät pääsääntöisesti töihin, Tiedän kyllä, että 50-luvulla meillekin maalle tuli kaupunkiserkkuja hoitoon kesiksi, mutta enää edes 70-luvulla noin ei enää tapahtunut. Ei vain pystynyt tapahtumaan, koska ne mummutkin olivat töissä ja välimatkat pitkät. Puhumattakaan että nykyiset työssä käyvät isovanhemmat pystyisivät pienissä kaupunkiasunnoissaan hoitamaan lapsilaumoja. Omien tietojeni mukaan niistä kaupunkiserkkujen maallaoloista myös maksettiin vanhemmilleni.
Ihmettelen kyllä sitäkin, että jos ja kun työelämä on nykyään hyvin haasteellista, miten se työelämä ei ole haastellista niille työssäkäyville isovanhemmille, ainoastaan nuoremmille.
Täällä on väitetty, ettei KOSKAAN olisi tuollaista tapahtunut.
Ne isovanhemmat tyypillisesti on jo saanut jalansijaa työelämässä ja asema on vakiintuneempi. Nuoremmat ovat pätkätöissä ja määräaikaisissa ja huonommilla ehdoilla.
Okei, siis samakin työ on tietysti niille iältään vanhoille työntekijöille fyysisesti ja psyykkisesti paljon helpompaa kuin nuoremmille. Asia ymmärretty. Vaikka kaikki tutkimukset tietenkin väittävät ihan muuta. Mutta päälle kuusikymppiset työssäkäyvät nyt vaan ovat kunnoltaan niin rautaa.
Kyllä, työelämä on helpompaa vanhemmille sukupolville. Olen itse syntynyt 1960 ja hyödyn valtavasti sekä työhistoriastani että kontakteistani. Sen sijaan juuri valmistuneet kolmekymppiset ovat niitä, jotka raatavat pätkätöitä ja vasta luovat kattavampaa verkostoa.
Eikä kyllä missään terveydessäkään kenelläkään vielä mitään ihmeellistä vikaa ole tässä iässä. Jos on, niin yleensä se on ihan itseaiheutettua.
Moni ihminen on kyllä jo hautuumaalla 66-vuotiaana. Et vaikka syövästä ole koskaan kuullut? Jotkut jo pahasti muistisairaita pahimmillaan.
Tilastokeskuksen mukaan 1960 syntyneistä on jo kuollut 18 %. Joten tuolla terveiden ja supervoimaisten eläkeläisten hehkuttajalla on realiteetit todella pahasti hukassa.
Ja kun joku on kuollut, se ihan alkujaan tervekin vaan jäädä kotiin lihomaan ja olemaan taakkana kaikille? Ei ne tilastot sitä tarkoita, vaan että ne sun 82 % on terveitä ja elinvoimaisia halutessaan.
Täh? Vuonna 1960 syntyneistä on siis elossa enää 82 %, nuoremmista, 1965-syntyneistä (1960 syntyneet ovat jo lähes kaikki eläkkeellä muuten) työkyvyttömiä on 20 % ja 80 %:lla on kroonisia sairauksia. Kaikki tänä on noiden ihmisten omaa vikaa, olisi vain pitänyt päättää olla terve? Nämä joilla on kroonisia sairauksia ovat taakkana kaikille? Jösses sinun mielipiteittäsi!
Tutkittua tietoa:
60–70-vuotiaiden terveydentila on nykyään merkittävästi parempi kuin aiempina vuosikymmeninä, ja suurin osa ikäluokasta on aktiivisia ja toimintakykyisiä. Hyvä peruskunto ja elämäntavat korostuvat.
Tietenkin tuon ikäiset ovat nykyään terveempiä kuin ennen, erilaisiin sairauksiin on tullut koko ajan parempia hoitoja. Eihän ennen edes eletty seitsemänkymppiseksi, tai ainakin hyvin harva eli. Se että on aktiivinen ja toimintaakykyinen ei tietenkään tarkoita että olisi ilman kroonisia sairauksia. Sinä väitit kroonisia sairauksia potevien olevan taakaksi kaikille, en minä.
Tässäkin lainausketjussa on muuten useampia kirjoittajia kuin me kaksi.
Elämäntavat korostuvat.
Jos on heikossa hapessa 60-70-vuotiaana niin ihan oma vika. MItäs ei huolehtinut kunnostaan.
Vaikka olga t, fredrikin tytär, tommi-ankkurin vaimo? Aika karmeaa syyllistämistä.
Ja jos taas kysytään rok-kriittisiltä ei Suomessa tervettä ihmistä ole työelämässä eikä vanhuksia ollenkaan.
Oliko ne siis kuollessaan 60-70-vuotiaita?
Vuonna 1956 syntyneistä on elossa 77 %. Jos katsotaan suuria ikäluokkia reunoiltaan, 1945 syntyneeistä on elossa 65 % ja 1950 syntyneeistä 69 %.
Ei liity käytyyn keskusteluun, jossa trolli väitti, että kuuskymppiset työelämässä olevat isovanhemmat on väsyneitä ja monisairaita. Jos ovat, oma syy.
Vierailija kirjoitti:
Curling- vanhempien lapset ovat nyt omia lapsiaan saatuaan täällä hätää kärsimässä. Ovat tottuneet, että kaikki siloitellaan heille valmiiksi, mitään vaivaa ja vastuuta ei ole totuttu ottamaan.
Aikaisemmat sukupolvet oppivat jo lapsena, että elämä on kovaa ja pitää itse pärjätä.
Curling- vanhempien lapset ovat nyt omia lapsiaan saatuaan täällä hätää kärsimässä. Ovat tottuneet, että kaikki siloitellaan heille valmiiksi, mitään vaivaa ja vastuuta ei ole totuttu ottamaan.
Aikaisemmat sukupolvet oppivat jo lapsena, että elämä on kovaa ja pitää itse pärjätä.
Ja hyvin onkin sitten pärjätty, kun ei ole rahaa eikä edes puheyhteyttä omaan lapseen ja oma terveyskin pilattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömiäkin on toki niitäkin liki 20 %. Eikö ole ihme, miten paljon noita työttömiä lusmujakin löytyy, vaikka heille työelämä olisi niin helppoa.
Sanopa se. Itse vaihdoin uuteen ammattiin 50-vuotiaana, kävin jatko-opiskelemassa yliopistolla. Olen työllistynyt senkin jälkeen täysin ja nytkin olen menossa 1,5 vuodeksi uuteen viransijaisuuteen. Jatkan myös opiskelua työn ohessa, akateemisia opintoja.
ITSESTÄ se vain on kiinni!
Eli viet nyt sitten eläkeikäisenä joltakin nuoremmalta itse sekä työn että opiskelupaikan ihan tarpeettomasti. Todella kaksinaamaista touhua.
Ei se tarpeetonta ole, olen pystynyt avustamaan lapsiani taloudellisesti eikä heidän tarvitse tutkia mun komeroita tiettääkseen varallisuustilanteeni.
Opettelisit sinäkin puhumaan miehesi ( ei taida enää olla) kanssa ja kysyä onks äidilläsi varmaan varaa ostella ruokaa ja huvipuistoa lapsillemme kaksi viikkoa?
Anopin kanssakin vähemmän itserakkaat ihmiset osaavat jutella.
Me puhutaan meidän perheen asioista ja keskitymme lapsiimme, kuten kuuluukin. Anopin komeron sisukset ja muukin miehen suku ei minulle kuulu. Hoifan kyllä omani.
Miksi sen anopin kanssa juuri minun pitäsii jutella? Onhan sillä omat lapset - ja miellyttävällä ihmisellä jopa ystäviä.
Arvelen ettei henkilöllä joka kirjoittaa kommenttisi ole paljon ystäviä. Tiuskimista ja itserakkautta joka suuntaan. Eikä puolisoa.
Itse minä kommenttini kirjoitan. Minulla on paljonkin ystäviä ja aikaakin heille, kun en pengo anoppini komeroita.
Kuitenkin juhannuksenakin olet yksin bunkkerissasi ilman mitään muuta seuraa. Nuttura kireällä osoittamassa ylemmyyttä muille.
Mistäs sinä niin päättelet? Koko perhe täällä nytkin on, on myös kuopuksen kaveri. Seulotaan huomiselle kirppikselle yhdessä tavaroita.
No et ainakaan perheeseesi jaksa keskittyä. Mitä ne lastesi kavereille teidän komerot kuuluu jos itse et edes tiedä onko anopillasi tarpeeksi kaikkea?
Tämä on addiktio tämäkin. Jos ei omissa piireissään voi päteä täällä voi aina olla koulutetuin, rikkain, vihamielisin, ihan vaikka mitä
Naiivi ja vähän kipeä ajatus. Otatko asiat aina yhtä kirjaimellisesti. Eipä ole mutta niin vaan usein sattuu käymään ja tapahtumaan. Joskus vanhempien huonon tulotason tai toisen vanhemman puutteellisuuden vuoksi. Joskus taas hyvää hyvyyttään jos mahis on.