"Synnyitkö 1980-1990-luvulla? Lapsuutesi oli täynnä asioita, jotka olisivat nykypäivänä mahdottomia" - "Kyllä me saatiin remmistä"

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei haluta ymmärtää, idea oli se että opit käyttäytymään. Kun käyttydyt kunnolla et saa piiskaa, mutta jos varastat kaupasta karkkia saat piiskaa. Eli kun ei varastanut kaupasta niin ei saanut piiskaakaan.

Varsin usein näissä kokemuksissa tulee ilmi, että selkäsaunan syyksi riitti esim. liian ahkera kirjan lukeminen tms. mitätön syy.

Kyllä sitä väkivaltaa oli, vaikka se olikin kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaa täysipäinen aikuinen ole traumatisoitunut tai kanna vanhemmilleen kaunaa että sai joskus kauan sitten lapsena remmistä. Eikä vaikuta omanarvontuntoon eikä mihinkään muuhunkaan.

Kyllä vaikuttaa. Ihmisiä on erilaisia. Itse et ole täyspäinen, jos ajattelet, että on ok käyttää välivaltaa lapsiinsa ja siitä ei saa lpsi pahastua.

Vierailija kirjoitti:

Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Mustatteko muita hakaamiseen oikeuttavia ns. viisauksia?

Eikä siitä ole kauhean kauan aikaa, kun pitkänäperjantaina lapset ruoskittiin Jeesuksen muistolle ja ihan vaan varmuuden vuoksi.

Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajat saattoi olla rakkauttakin. Eli jos muu ei mene perille niin sitten vaikka piiskaa. Yleensähän se oli vain äärirangaistus johonkin per*eilyyn.

Väkivalta ei opeta lapselle mitään, eikä se ole rakkautta, vaan pelolla hallitsemista. Siitä voi jäädä traumat. Väkivallalla ei ole mitään tekemistä rajojen kanssa. Siinä nimenomaan ylitetään toisen rajat. 

Rangaistusten idea on se, että niiden saamista pelätään siinä määrin, että sen vuoksi jätetään kielletty teko tekemättä. Nykylapset eivät saisi pelätä mitään vaan heille lähinnä vain puhutaan tunteista. Tämä on johtanut siihen, että lasten on todella helppo olla välittämättä siitä mitä vanhemmat, opettajat tai hoitajat heille sanovat.

Tuolla tavalla kasvatetaan ihmisiä, jotka todennäköisesti itsekin aikuisena hallitsevat pelolla ja saavat paljon vahinkoa aikaan omissa perheissään, työpaikoilla jne. Tai sitten ihmisiä, joille kaikki on ok niin kauan kuin se on laillista, vaikka se olisi moraalisesti kuinka paheksuttavaa tahansa. Eli ihmisen toimintaa ei ohjaa sisäinen moraali vaan ulkopäin tulevat rangaistukset tai niiden puuttuminen.

Lapselle pitäisi opettaa, että jotain asiaa ei saa tehdä siksi, että sen väärin, vahingollista, vaarallista tms., ei siksi että siitä seuraa rangaistus.

Vierailija kirjoitti:

Joskus näpäytettiin karttakepillä sormille, ehkä kansakoulun aikana. Kumppania on kuritettu lapsena eli hän sai piiskaa 80-luvulla. Hän itseasiassa on sitä mieltä että kuriton kakara joka ei mitenkään muuten lopeta huonoa käytöstä eikä mikään muu  mene perille sietäisikin saada vähän piiskaa. 

Koulukohtaista tuo näpäyttely. Kouluissani ei näpäytetty karttakepillä sormille eikä oppilaan muuhunkaan kohtaan edes 60-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajat saattoi olla rakkauttakin. Eli jos muu ei mene perille niin sitten vaikka piiskaa. Yleensähän se oli vain äärirangaistus johonkin per*eilyyn.

Väkivalta ei opeta lapselle mitään, eikä se ole rakkautta, vaan pelolla hallitsemista. Siitä voi jäädä traumat. Väkivallalla ei ole mitään tekemistä rajojen kanssa. Siinä nimenomaan ylitetään toisen rajat. 

Rangaistusten idea on se, että niiden saamista pelätään siinä määrin, että sen vuoksi jätetään kielletty teko tekemättä. Nykylapset eivät saisi pelätä mitään vaan heille lähinnä vain puhutaan tunteista. Tämä on johtanut siihen, että lasten on todella helppo olla välittämättä siitä mitä vanhemmat, opettajat tai hoitajat heille sanovat.

Tuolla tavalla kasvatetaan ihmisiä, jotka todennäköisesti itsekin aikuisena hallitsevat pelolla ja saavat paljon vahinkoa aikaan omissa perheissään, työpaikoilla jne. Tai sitten ihmisiä, joille kaikki on ok niin kauan kuin se on laillista, vaikka se olisi moraalisesti kuinka paheksuttavaa tahansa. Eli ihmisen toimintaa ei ohjaa sisäinen moraali vaan ulkopäin tulevat rangaistukset tai niiden puuttuminen.

 

Lapselle pitäisi opettaa, että jotain asiaa ei saa tehdä siksi, että sen väärin, vahingollista, vaarallista tms., ei siksi että siitä seuraa rangaistus.

On kuitenkin niin, että osa lapsista tekee mitä kulloinkin huvittaa, vaikka kiellot perusteltaisiin miten hyvin tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaa täysipäinen aikuinen ole traumatisoitunut tai kanna vanhemmilleen kaunaa että sai joskus kauan sitten lapsena remmistä. Eikä vaikuta omanarvontuntoon eikä mihinkään muuhunkaan.

Tätä minäkin aikanaan itselleni hoin, kun oli liian kipeää myöntää se tosiasia, että olin ollut perheväkivallan uhri. Ja että todellakin tällä on ollut vaikutuksia myöhempään elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 85 syntynyt ja kuritettiin myös fyysisesti. Ei ole jättänyt traumoja tai mitenkään muutenkaan ole lapsuuttani määrittelevä asia.

Rakastava koti oli kaikeankaikkiaan.

Tuo on ehkä nykypäivänä kaikkein vaikeinta tajuta, että miten hyvässä/rakastavassa perheessä on sitten otettu se nahkavyö ja hakattu lasta sillä? Ihan ristiriitaista.

Itsepetos on vahva suojautumiskeino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajat saattoi olla rakkauttakin. Eli jos muu ei mene perille niin sitten vaikka piiskaa. Yleensähän se oli vain äärirangaistus johonkin per*eilyyn.

Väkivalta ei opeta lapselle mitään, eikä se ole rakkautta, vaan pelolla hallitsemista. Siitä voi jäädä traumat. Väkivallalla ei ole mitään tekemistä rajojen kanssa. Siinä nimenomaan ylitetään toisen rajat. 

Jep. Olen syntynyt vuonna 1994 ja sain lapsena jonkin verran selkääni. Opinhan minä tottelemaan vanhempiani, mutta pelkäsin heitä myös. He suuttuivat harvoin, mutta suuttuivat sitten kunnolla. Negatiiviset tunteet piti tukahduttaa, enkä osaa aikuisenakaan niitä oikein käsitellä. Töissä olen muutaman kerran kokenut uhkaavia tilanteita, joissa en pysty reagoimaan muuten kuin itkemällä. Isosisarukseni ovat myös saaneet fyysisiä ja sairaitakin rangaistuksia. Mieheni on syntynyt 1991 ja saanut isältään selkään (myös sisaruksensa), mutta appi kiistää asian.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaa täysipäinen aikuinen ole traumatisoitunut tai kanna vanhemmilleen kaunaa että sai joskus kauan sitten lapsena remmistä. Eikä vaikuta omanarvontuntoon eikä mihinkään muuhunkaan.

Aika traumatisoitunut asenne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajat saattoi olla rakkauttakin. Eli jos muu ei mene perille niin sitten vaikka piiskaa. Yleensähän se oli vain äärirangaistus johonkin per*eilyyn.

Väkivalta ei opeta lapselle mitään, eikä se ole rakkautta, vaan pelolla hallitsemista. Siitä voi jäädä traumat. Väkivallalla ei ole mitään tekemistä rajojen kanssa. Siinä nimenomaan ylitetään toisen rajat. 

Rangaistusten idea on se, että niiden saamista pelätään siinä määrin, että sen vuoksi jätetään kielletty teko tekemättä. Nykylapset eivät saisi pelätä mitään vaan heille lähinnä vain puhutaan tunteista. Tämä on johtanut siihen, että lasten on todella helppo olla välittämättä siitä mitä vanhemmat, opettajat tai hoitajat heille sanovat.

Tuolla tavalla kasvatetaan ihmisiä, jotka todennäköisesti itsekin aikuisena hallitsevat pelolla ja saavat paljon vahinkoa aikaan omissa perheissään, työpaikoilla jne. Tai sitten ihmisiä, joille kaikki on ok niin kauan kuin se on laillista, vaikka se olisi moraalisesti kuinka paheksuttavaa tahansa. Eli ihmisen toimintaa ei ohjaa sisäinen moraali vaan ulkopäin tulevat rangaistukset tai niiden puuttuminen.

 

Lapselle pitäisi opettaa, että jotain asiaa ei saa tehdä siksi, että sen väärin, vahingollista, vaarallista tms., ei siksi että siitä seuraa rangaistus.

On kuitenkin niin, että osa lapsista tekee mitä kulloinkin huvittaa, vaikka kiellot perusteltaisiin miten hyvin tahansa. 

Kun kuuntelee vanhusten tarinoita, ei se selkäsaunan uhkakaan  estänyt. Perseilivät salaa ja kiinni jäätyään ottivat pieksämisen vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1988 ja kyllä sain luunapista, tukistettiin ja koivun oksasta jos hölmöilin. En kanna kaunaa vanhempiani kohtaan asiasta. Ansaitsin kaiken mitä tuli ja se oli ns normaalia

Ensimmäisessä parisuhteessani jouduin parisuhdeväkivallan uhriksi. Minua läimittiin, tönittiin, lopulta lyötiin suoraan nyrkillä naamaan.

Olin hiljaiseksi ja alistuvaksi kasvatettu. Uskoin pitkään, että olin ansainnut tuon kaiken, kun varmasti jotenkin olin ollut taas ärsyttävä häntä kohtaan.

Mitä ajatuksia herättää?

1. Elämäntehtäväsi ei voi olla muiden ihmisten ärsyttämättä jättäminen.

2. Väkivaltainen puoliso on todennäköisesti vaarallinen lapsillesikin. 

3. Parisuhdeväkivaltaa ei pidä sietää.

Olen syntynyt -73 enkä ole ikinä saanut mitään remmejä. Ehkä kerran pari kevyttä tukkapöllyä ja senkin jälkeen äiti pyysi anteeksi kun oli mennyt hermot minun ja veljeni riehumiseen. Isä oli vähemmän läsnä, kun oli reissutöissä, en muista että olisi edes suuttunut meille koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajat saattoi olla rakkauttakin. Eli jos muu ei mene perille niin sitten vaikka piiskaa. Yleensähän se oli vain äärirangaistus johonkin per*eilyyn.

Väkivalta ei opeta lapselle mitään, eikä se ole rakkautta, vaan pelolla hallitsemista. Siitä voi jäädä traumat. Väkivallalla ei ole mitään tekemistä rajojen kanssa. Siinä nimenomaan ylitetään toisen rajat. 

Rangaistusten idea on se, että niiden saamista pelätään siinä määrin, että sen vuoksi jätetään kielletty teko tekemättä. Nykylapset eivät saisi pelätä mitään vaan heille lähinnä vain puhutaan tunteista. Tämä on johtanut siihen, että lasten on todella helppo olla välittämättä siitä mitä vanhemmat, opettajat tai hoitajat heille sanovat.

Tuolla tavalla kasvatetaan ihmisiä, jotka todennäköisesti itsekin aikuisena hallitsevat pelolla ja saavat paljon vahinkoa aikaan omissa perheissään, työpaikoilla jne. Tai sitten ihmisiä, joille kaikki on ok niin kauan kuin se on laillista, vaikka se olisi moraalisesti kuinka paheksuttavaa tahansa. Eli ihmisen toimintaa ei ohjaa sisäinen moraali vaan ulkopäin tulevat rangaistukset tai niiden puuttuminen.

 

Lapselle pitäisi opettaa, että jotain asiaa ei saa tehdä siksi, että sen väärin, vahingollista, vaarallista tms., ei siksi että siitä seuraa rangaistus.

On kuitenkin niin, että osa lapsista tekee mitä kulloinkin huvittaa, vaikka kiellot perusteltaisiin miten hyvin tahansa. 

Kun kuuntelee vanhusten tarinoita, ei se selkäsaunan uhkakaan  estänyt. Perseilivät salaa ja kiinni jäätyään ottivat pieksämisen vastaan. 

Jotkut kyllä mutta eivät kaikki. Jotkut halusivat välttää selkäsaunat.

En kuitenkaan kannata fyysistä väkivaltaa lapsiin.

Ja lapsiakin on eri luonteisia 

Me olimme tosi kurittomia ihan oikeasti, ei mitään kilttejä kun tultiin isommiksi.

Itse asiassa minä olin varsinainen koko suvun ja isäni lempilapsi erityisesti pienenä.

Mutta meillä kotona oli kuitenkin lopulta rajat joita ei saanut ylittää.

Jos TV: sta tuli jokin irstas alastonkohtaus tms. meidät häädettiin olohuoneesta pois.

Sisaruksellani kova luonne on säilynyt koko ikänsä ja hän on upseeri.

Minun itsepäisyyteni ei ole loppunut tähänkään päivään mennessä. En ole killti ihminen enkä suvaitse kaikkea p e r s e i l y ä.

Olen todella kiitollinen lapsuuskotini rajoista, sekä rakkaudesta. Sekä tsempistä.

Muutama selkäsauna ei aiheuttanut mitään traumaa. Kasvatus oli erittäin johdonmukaista.

Mikähän narsisti minusta olisi tullut, jos AINA olisi annettu tehdä mitä itseä huvittaa?

.

Hakkaavat vanhemmat saavat joissakin perheissä lasten tultua teini-ikään puukosta tai selkäänsä. Teini-ikäiset pojat saattavat antaa ihan nyrkistä kun tytöt joutuvat käyttämään kättä pidempää ja vaarallisempaa asetta eli sitä puukkoa. Ysärillä nuorisokodissa oli sellanen tyttö, joka oli vetässyt hakkaavaa isäpuoltaan puukolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 85 syntynyt ja kuritettiin myös fyysisesti. Ei ole jättänyt traumoja tai mitenkään muutenkaan ole lapsuuttani määrittelevä asia.

Rakastava koti oli kaikeankaikkiaan.

Tuo on ehkä nykypäivänä kaikkein vaikeinta tajuta, että miten hyvässä/rakastavassa perheessä on sitten otettu se nahkavyö ja hakattu lasta sillä? Ihan ristiriitaista.

Itsepetos on vahva suojautumiskeino.

Jos on saanut selkäänsä "rakastavilta vanhemmilta" niin voi olla jonkinlaista itsesuojelua ajatella, että vanhemmat toimivat siinä oikein.

Voi olla rankempaa ajatella, että heiltä vaan meni totaalisesti hermot.

Vierailija kirjoitti:

En kuitenkaan kannata fyysistä väkivaltaa lapsiin.

Ja lapsiakin on eri luonteisia 

Me olimme tosi kurittomia ihan oikeasti, ei mitään kilttejä kun tultiin isommiksi.

Itse asiassa minä olin varsinainen koko suvun ja isäni lempilapsi erityisesti pienenä.

Mutta meillä kotona oli kuitenkin lopulta rajat joita ei saanut ylittää.

Jos TV: sta tuli jokin irstas alastonkohtaus tms. meidät häädettiin olohuoneesta pois.

Sisaruksellani kova luonne on säilynyt koko ikänsä ja hän on upseeri.

Minun itsepäisyyteni ei ole loppunut tähänkään päivään mennessä. En ole killti ihminen enkä suvaitse kaikkea p e r s e i l y ä.

Olen todella kiitollinen lapsuuskotini rajoista, sekä rakkaudesta. Sekä tsempistä.

Muutama selkäsauna ei aiheuttanut mitään traumaa. Kasvatus oli erittäin johdonmukaista.

Mikähän narsisti minusta olisi tullut, jos AINA olisi annettu tehdä mitä itseä huvittaa?

 

 

.

Tiesin itsekin miten kuriton olin. Mutta aina aikuiset kiittelivät vanhempiani, että kuinka hyväkäytöksiset lapset teillä on. 

Käytöstavat opetettiin myös.

Eräs kaverini naureskeli minulle ja sanoi minua "tekopyhäksi." ;)

Vierailija kirjoitti:

Hakkaavat vanhemmat saavat joissakin perheissä lasten tultua teini-ikään puukosta tai selkäänsä. Teini-ikäiset pojat saattavat antaa ihan nyrkistä kun tytöt joutuvat käyttämään kättä pidempää ja vaarallisempaa asetta eli sitä puukkoa. Ysärillä nuorisokodissa oli sellanen tyttö, joka oli vetässyt hakkaavaa isäpuoltaan puukolla.

Riippuu varmaan siitäkin, onko fyysinen rangaistus ollut ennakoitavissa. Onko ollut järkevät ja selvät säännöt, joita lapsi on tahallaan rikkonut.

Jos vanhemmat rankaisevat lapsiaan vain purkaakseen omaa pahaa oloaan ja kiusatakseen lapsiaan, niin tietysti se aiheuttaa katkeruutta.