"Synnyitkö 1980-1990-luvulla? Lapsuutesi oli täynnä asioita, jotka olisivat nykypäivänä mahdottomia" - "Kyllä me saatiin remmistä"

Lasten fyysisen ja alistavan kurittamisen kieltävä laki tuli voimaan vuonna 1984

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaa täysipäinen aikuinen ole traumatisoitunut tai kanna vanhemmilleen kaunaa että sai joskus kauan sitten lapsena remmistä. Eikä vaikuta omanarvontuntoon eikä mihinkään muuhunkaan.

Tätä minäkin aikanaan itselleni hoin, kun oli liian kipeää myöntää se tosiasia, että olin ollut perheväkivallan uhri. Ja että todellakin tällä on ollut vaikutuksia myöhempään elämään.

Nykyään kun myös jäähypenkin käyttö luokitellaan väkivallaksi niin myös jäähytetyt lapset voivat isoina kertoa miten ovat perheväkivallan uhteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 85 syntynyt ja kuritettiin myös fyysisesti. Ei ole jättänyt traumoja tai mitenkään muutenkaan ole lapsuuttani määrittelevä asia.

Rakastava koti oli kaikeankaikkiaan.

Tuo on ehkä nykypäivänä kaikkein vaikeinta tajuta, että miten hyvässä/rakastavassa perheessä on sitten otettu se nahkavyö ja hakattu lasta sillä? Ihan ristiriitaista.

Itsepetos on vahva suojautumiskeino.

Jos on saanut selkäänsä "rakastavilta vanhemmilta" niin voi olla jonkinlaista itsesuojelua ajatella, että vanhemmat toimivat siinä oikein.

Voi olla rankempaa ajatella, että heiltä vaan meni totaalisesti hermot.

Jos vanhempi rankaisee lasta koska vanhemmalta menee hermot, niin mitä sitten sellainen vanhempi tekee jolta ei mene hermot? Sanoittaa tuhat kertaa lapsensa tunteita vaikka lapsi ei ota siitä yhtään onkeensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajat saattoi olla rakkauttakin. Eli jos muu ei mene perille niin sitten vaikka piiskaa. Yleensähän se oli vain äärirangaistus johonkin per*eilyyn.

Väkivalta ei opeta lapselle mitään, eikä se ole rakkautta, vaan pelolla hallitsemista. Siitä voi jäädä traumat. Väkivallalla ei ole mitään tekemistä rajojen kanssa. Siinä nimenomaan ylitetään toisen rajat. 

Rangaistusten idea on se, että niiden saamista pelätään siinä määrin, että sen vuoksi jätetään kielletty teko tekemättä. Nykylapset eivät saisi pelätä mitään vaan heille lähinnä vain puhutaan tunteista. Tämä on johtanut siihen, että lasten on todella helppo olla välittämättä siitä mitä vanhemmat, opettajat tai hoitajat heille sanovat.

Nyt on kyllä tuon kommentin kirjoittaja pihalla kuin lumiukko käyttäytymisen perusteista.

Vierailija kirjoitti:

En ota kantaa, mikä on oikea tapa kasvattaa lapset. Mutta se on täysin selvää, että nykylasten kasvatuksessa jokin on mennyt pahasti pieleen. Toki kasarilla ja ysärillä syntyneetkin omat perseilynsä lapsena ja nuorena perseilivät, muttei se todellakaan ollut sitä, että kylillä riehutaan teräasein, hakataan ja ryöstetään joukolla toisia lapsia, jopa vaatteetkin päältä, tuupitaan mummoja ojaan, riehutaan väkivaltaisesti kouluissakin, jopa teräasein, huumeet pyörivät sekä kaupungilla että jopa kouluissa, väkivalta on levinnyt jopa jo päiväkoteihinkin jne jne. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

 

Ei ollut kasarilla ja ysärillä syntyneiden lapsuudessa tuollaista, kuin korkeintaan hyvin harvoissa yksittäistapauksissa. Nykyään tuollainen on niin yleistä, että ihan hirvittää.

Juu ei pidä paikkaansa. Kyllä kasareilla ja ysäreillä ihan yhtä lailla riehuttiin kylillä ja hakattiin toisia lapsia. Tavaroita varasteltiin ja mummoja tuupittiin. Kouluväkivalta oli muistaakseni todella fyysistä ja raakaa, jopa siinä määrin että kouluissa kiersi kampanja kertomassa väkivaltaisen koulukiusaamisen aiheuttamista vammoista. Huumeita oli jo silloin katukuvassa sekä yläasteikäisillä, lisäksi silloin kakarat olivat huomattavasti useammin kännissä. Kaikki yläasteikäiset tiesivät vähintään yhden ikätoverin joka oli sammunut talvella hankeen ja kuollut. Kyllä sen aikaisessa lasten kasvatuksessa oli myös jotain aika pahasti pielessä. Toki aika kultaa varmaan monella muistot ja sitä haluaa nähdä oman lapsuutensa jotenkin hienona aikana nostalgian sävyttämien lasien läpi. 

Kasarilla ja ysärillä oli vähintään yhtä raakaa ja julmaa olla lapsi, siitä ei vain kerrottu somessa tai lehdistössä mitään. kuten nykyään. Jos samanlaista menoa olisi nykymaailmassa luulenpa että aika monia hirvittäisi huomattavasti enemmän.

Olen syntynyt 84. Vanhemmat lastenlääkäreitä ja aivan ihania ihmisiä. Tukkapöllyä ja luunappeja sain lapsena vähän väliä, suu pestiin saippualla kiroilusta ja muutaman kerran lyötiinkin. Nyt äiti sanoo  että sääliksi käy minua ja muita nykyvanhempia kun ei ole enää mitään kasvatuskeinoja eikä lapsille mahda mitään. Oikeassahan hän on vaikken omiani ole ikinä sortunut kurittamaan mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen palstan  naisvaltainen keskustelu: Hakkaaminen ja  rajaton kasvatus. Vain kaksi mahdollisuutta. Ei paljon järki päätä pakota!

Palsta ei ole enää naisvaltainen. Ei ole ollut moneen vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 60-luvun lopussa, eikä meidän lapsuuteen tai edes luokkakaverien tietääkseni kuulunut minkäänlaista fyysistä kuritusta. 

Ehkä paria juoppoperheen lasta lukuunottamatta, mutta noillahan sossut ravasi jatkuvasti "avustamassa" ja sen mitä noista kuulin niin vankila tuli tutuksi parillekin ja yhdestä tuli joku toimitusjohtaja pikku firmaan keskisuomessa.

Mikä on tarinan opetus? En minä vaan tiedä. Liian vähän vertailuaineistoa tilastollisten päätösten tekemiseen. 

Synnyin 30 vuotta myöhemmin ja kyllä joskus sai remmistä, jos oikein törttöili. Veli ajoi kännissä mopolla ja sai remmistä olan takaa vaikka oli teini-ikäinen. Minä sain varastelusta 10-vuotiaana yhden kerran. Pikkusisko varasti minun luokkaretkirahat kateellisena siitä, että minulla oli niin paljon rahaa. Muuten ei olla kyllä saatu tukkapöllyä tms. eikä riehuttukaan, mutta oli tiedossa että jos todella törttöilee, siitä tulee iso sanktio.

Vanhemmat eivät halua sortua kurittamaan lapsiaan, mutta toisaalta kyllä sorrutaan siihen, että katsotaan jatkuvasti sormien välistä sitä, kun lapsi ei tottele. Joissain perheissä lapset suorastaan kiusaavat vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät halua sortua kurittamaan lapsiaan, mutta toisaalta kyllä sorrutaan siihen, että katsotaan jatkuvasti sormien välistä sitä, kun lapsi ei tottele. Joissain perheissä lapset suorastaan kiusaavat vanhempiaan.

Kasvattaa saa ja pitääkin. Väkivalta vaan ei kuulu mitenkään kasvattamiseen.

Joo sain tukkapöllyä, isä poltti tupakkaa sisällä ja autossa, takapenkillä ei pidetty turvavyötä, pyörää ajettiin ilman kypärää ja telkkarista tuli Speden naisen logiikka -vitsejä ja Pultibois. Mitä sitten? Ehkä sen takia en ole samanlainen mielensäpahoittaja kuin nykyajan ihmiset. Nykyajan ylisensitiivinen meininki on jotenkin järjetöntä. Tuntuu että kaikesta joku pahoittaa mielensä ja mitään ei saisi sanoa tai tehdä, ettei vaan joku loukkaannu.

Nähtiin kerrostalon pihalla somali neito vyö remmi kädessä huitomassa sisaruksiaan .  Laittoi ne riviin . 

Tuolloin ei kasvatettu lapsia homoiksi vaan kaikki olivat tervehenkisiä, valkoihoisia ja heteroita.

Tupakkavihaajat pois sieltä missä on tupakoivia .  Sillä selvä . Ei syrjitä ketään. 

Onko Esau ruskea ?  Kaksoset syntyi toinen oli Raamatussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen palstan  naisvaltainen keskustelu: Hakkaaminen ja  rajaton kasvatus. Vain kaksi mahdollisuutta. Ei paljon järki päätä pakota!

Palsta ei ole enää naisvaltainen. Ei ole ollut moneen vuoteen.

Ei nykyään saa sanoa noin. Tänne ylilaudalta valuva peräkammarinkuona on hyvinkin naismaista hormonitasapainonsa puolesta.

Edelleenkin monissa perheissä käytetään väkivaltaa lapsia kohtaan, ei se ole mihinkään kadonnut. Se on sellaista lähiö/ghettomeininkiä.

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 60-luvun lopussa, eikä meidän lapsuuteen tai edes luokkakaverien tietääkseni kuulunut minkäänlaista fyysistä kuritusta. 

Ehkä paria juoppoperheen lasta lukuunottamatta, mutta noillahan sossut ravasi jatkuvasti "avustamassa" ja sen mitä noista kuulin niin vankila tuli tutuksi parillekin ja yhdestä tuli joku toimitusjohtaja pikku firmaan keskisuomessa.

Mikä on tarinan opetus? En minä vaan tiedä. Liian vähän vertailuaineistoa tilastollisten päätösten tekemiseen. 

Ei normaaleissa perheissä kuritettu lapsia 1960- ja 1970-luvuillakaan vaikka sitä ei olisi virallisesti lailla kielletty. Samalla tavalla kuten suurin osa perinteisistä väkivaltarikoksistakin on tapahtunut humalapäissä puukkojen kanssa heiluessa niiden ihmisten kesken joilla on jotain vanhoja kaunoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät halua sortua kurittamaan lapsiaan, mutta toisaalta kyllä sorrutaan siihen, että katsotaan jatkuvasti sormien välistä sitä, kun lapsi ei tottele. Joissain perheissä lapset suorastaan kiusaavat vanhempiaan.

Kasvattaa saa ja pitääkin. Väkivalta vaan ei kuulu mitenkään kasvattamiseen.

Kasvattaminen on alettu ymmärtää lähinnä jonkinlaiseksi keskusteluksi tai luennoinniksi ja esimerkin näyttämiseksi.

Siinä kohtaa missä lasta pitäisi alkaa pakottaa tai painostaa tulee stoppi koska ei haluta syyllistyä väkivaltaan.

Aada-Eino 5v käyttää kaupan käytäviä henkilökohtaisena juoksuratanaan, ja se on hänelle vain sallittava, koska vanhemmat eivät katso voivansa estää häntä. Sama pätee Väinö-Kyllikki 10v:hen joka jatkuvasti nimittelee sisarustaan eikä juuri koskaan tule kotiin silloin kun on kotiintuloaika.

Vierailija kirjoitti:

Tupakkavihaajat pois sieltä missä on tupakoivia .  Sillä selvä . Ei syrjitä ketään. 

Jos ne tupakoitsijat asuisivat vain omissa kerrostaloissa, niin tupakoimattomat eivät joutuisi haistelemaan ja kärsimään etenkin parveketupakoinnista. Onneksi tupakointia on tehokkaasti rajoitettu viimeistään 1990-luvulta alkaen mm. ravintoloiden osalta. Monissa työpaikkailmoituksissa todetaan kyseisen työpaikan olevan savuton, joten "työsuhde-etuihin" ei kuuluu tupakkatauot.