Lue keskustelun säännöt.
"Synnyitkö 1980-1990-luvulla? Lapsuutesi oli täynnä asioita, jotka olisivat nykypäivänä mahdottomia" - "Kyllä me saatiin remmistä"
13.06.2026 |
"Moni kyselyyn vastanneista millenniaaleista kertoo lapsuuteensa kuuluneen myös fyysistä kuritusta."
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4088602f-d656-453a-8509-e6ac43ad3712
Tosiaanko vielä tuolloin kuritettiin? Luulin, että kiellettiin jo 80-luvun alussa. Mutta 90-luvulla syntyneethän olisivat saaneet remmiä vielä 2000-luvullakin? Oudolta kuulostaa.
Kommentit (145)
Olen syntynyt 90-luvulla ja fyysisesti kuritettiin lähes päivittäin, aika pienestä pitäen jo kun kaikenlainen uhma piti lätkiä pois. Ei meillä positiivisiakaan tunteita juurikaan suvaittu, jos iloitsin jostain, äiti ärähti heti että "mitäs sä virnuilet?". Kuritus loppui oikeastaan tuolloin 2000-luvulla kun olin jo niin iso että saatoin kostaa kurituksen. Risulla uhkailtiin vielä kun olin teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki, jotka puolustelevat hakkaavia vanhempiaan, kärsivät tietämättään isosta traumasta. Defenssimekanismit suojaavat siltä järkytykseltä, että kyllä, vanhempani eivät rakastaneet minua. Kyllä, nelivuotias, hiljainen tyttölapsi ansaitsi rankasti remmiä, niin ettei kyennyt istumaan kivutta moneen päivään. Mitäs nauroi väärässä kohtaa, metelöi, kun isä oli puhelimessa jne. Minäkin puolustelin hakannutta isääni ajatuksissani vuosikymmeniä kunnes uskalsin myöntää: ei rakastava aikuinen lyö pientä lasta kasvattaakseen tätä, omaa kiukkuaan hän siinä vaan sai kätevästi purkaa.
Ei minua ainakaan lyöty noin pienenä
Isompana sain
Muutaman kerran remmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki, jotka puolustelevat hakkaavia vanhempiaan, kärsivät tietämättään isosta traumasta. Defenssimekanismit suojaavat siltä järkytykseltä, että kyllä, vanhempani eivät rakastaneet minua. Kyllä, nelivuotias, hiljainen tyttölapsi ansaitsi rankasti remmiä, niin ettei kyennyt istumaan kivutta moneen päivään. Mitäs nauroi väärässä kohtaa, metelöi, kun isä oli puhelimessa jne. Minäkin puolustelin hakannutta isääni ajatuksissani vuosikymmeniä kunnes uskalsin myöntää: ei rakastava aikuinen lyö pientä lasta kasvattaakseen tätä, omaa kiukkuaan hän siinä vaan sai kätevästi purkaa.
Ei minua ainakaan lyöty noin pienenä
Isompana sain
Muutaman kerran remmistä.
Ja tosiaankin se oli viimeinen keino jos mikään muu ei auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Synnyin 60-luvun lopussa, eikä meidän lapsuuteen tai edes luokkakaverien tietääkseni kuulunut minkäänlaista fyysistä kuritusta.
Ehkä paria juoppoperheen lasta lukuunottamatta, mutta noillahan sossut ravasi jatkuvasti "avustamassa" ja sen mitä noista kuulin niin vankila tuli tutuksi parillekin ja yhdestä tuli joku toimitusjohtaja pikku firmaan keskisuomessa.
Mikä on tarinan opetus? En minä vaan tiedä. Liian vähän vertailuaineistoa tilastollisten päätösten tekemiseen.
Älä valehtele, tuohon aikaan kyllä sitä remmiä saattoi antaa naapuri ja opettajakin.
Isäni on syntynyt 1938 ja hänen kasvatukseensa hakkaaminen kuului olennaisena osana. Minä synnyin 1962 ja olin pelokas, hento ja hiljainen tyttö. Tai oikeastaan minut kasvatettiin sellaiseksi pelottelemalla ja hokemalla. Mutta se ei riittänyt. Isäni oli työtä usein väsynyt ja luulen että parisuhteessakin oli toivomisen varaa.
Minulla oli aina tunne, että minut PITÄÄ piiskata, ihan vaan koska isälle itselleen oli niin tehty. Piiskaa tulikin sitten aivan mitättömistä asioista. Ja se piiska oli olohuoneen verhotangon päällä aina, muistuttamassa, että se voi alkaa laulaa koska vain.
Ja nyt ihan oikeesti, en juma...auta sano, että siitä EI olisi jäänyt traumoja. Kyllä muuten jäi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojeluilmoitukset otettiin käyttöön vasta vuodesta 2008 alkaen. Sitä ennen oli moni sellainen asia mahdollinen joka ei nykyisin tulisi kuuloonkaan.
Eli remmin käytöstä ei voitu käytännössä rangaista vaikka se olikin kiellettyä?
Kyllä niitä lasuja tehtiin viime vuosituhannella, piti soittaa tai mennä käymään. Äitini kävi tekemässä, kun sukulainen erosi eikä halunnut lapsiaan ja lapset oli menossa juopolle isälleen.
Olen syntynyt 1960 ja kerran sain kunnolla tukkapöllyä ja ihan asiasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en juuri muista 1980-1990 mitään, vauhti oli sen verran kovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kuriton lapsi saa nepsydiagnoosin joka oikeuttaa hänelle sen huonon käytöksen. "Nepsy ei mahda aivokemialleen mitään."
Tämä, ennen lapsi pakotettiin vaikka väkivalloin käyttäytymään ja toimimaan. Nykyään tulee diagnoosi ja joskus jopa tukitoimet. Nykymalli järkevämpi, kuin toiminnanohjauksen kehittäminen väkivalloin.
En kannata selkäsaunaa lapselle, mutta voi olla että joskus todetaan ettei se omaan huoneeseen käskeminen tai satunnainen tukkapölly ollut ainakaan huonompi vaihtoehto kuin kasvavien lasten aivojen lääkitseminen. Eikä tarvitse tulla sanomaan mitään omista lapsistani, niitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Rajat saattoi olla rakkauttakin. Eli jos muu ei mene perille niin sitten vaikka piiskaa. Yleensähän se oli vain äärirangaistus johonkin per*eilyyn.
Minua pahoinpideltiin lapsena. Kyllä, se on pahoinpitely, eikä mitään "rajojen pitämistä".
Syyksi riitti ihan mikä vaan, yleensä vanhemman oma huono päivä.
Onneksi aikuisena voi päättää itse, onko missään yhteydessä väkivaltaiseen vanhempaan. Itse katkaistin välit heti poismuutettuani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti niin kasvatuksessa kuin kaikessa muussakin on vallalla naismainen tunnehöttö. Eli kaikki tunteet on nostettu tärkeimmäksi. Koska esim. pienikin fyysinen kuritus herättää ikäviä tunteita, se on kielletty.
Tunnehöttö suurimpanan ohjenuorana uhraa pragmaattisuuden, käytännöllisyyden, sen mikä oikeasti ja todistettavasti toimii. Sen vuoksi meillä on lapsia jotka perseilevät miten haluavat. Tunteiden alttarilla on uhrattu toimiva yhteiskunta.
Vierailija kirjoitti:
Oliko yleisesti rangaistavuuskynnys tyttöjen kohdalla alempi, mutta minulla on se muistikuva, että veli sai vyöstä vain jos oli tehnyt jotain ihan hengenvaarallisen päätöntä, mutta minä, joka en mitään tyhmää koskaan tehnyt, saatoin saada vyöstä sen takia, jos olin kiukutellut kauppareissulla.
Reiluako?
Meillä oli samalla tavalla. Meitä oli kolme lasta minä syntynyt 1973 veli 1976 ja sisko 1978. Jos minä sain koulussa jälki-istuntoa niin isä antoi kyllä vyöstä töistä palattuaan. Veli ei vastaavassa tilanteessa saanut. Hän oli äidin kultapoika. Äidin kommentti oli vain pojat on poikia. Jos minä olisin tehnyt samoja juttuja kun veli olisin ollut jatkuvasti peppu hellänä. Kyllä velikin joskus selkäsaunan sai. Tosin nuorinkin sisko sai useammin kuin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, synnyin 60- luvulla silloin kaikki oli vaikeampaa , köyhempää ym. mutta kaikki oli noin miljardi kertaa parempaa kuin 2026.
Olen syntynyt 1988 ja kyllä sain luunapista, tukistettiin ja koivun oksasta jos hölmöilin. En kanna kaunaa vanhempiani kohtaan asiasta. Ansaitsin kaiken mitä tuli ja se oli ns normaalia
Vierailija kirjoitti:
Isäni on syntynyt 1938 ja hänen kasvatukseensa hakkaaminen kuului olennaisena osana. Minä synnyin 1962 ja olin pelokas, hento ja hiljainen tyttö. Tai oikeastaan minut kasvatettiin sellaiseksi pelottelemalla ja hokemalla. Mutta se ei riittänyt. Isäni oli työtä usein väsynyt ja luulen että parisuhteessakin oli toivomisen varaa.
Minulla oli aina tunne, että minut PITÄÄ piiskata, ihan vaan koska isälle itselleen oli niin tehty. Piiskaa tulikin sitten aivan mitättömistä asioista. Ja se piiska oli olohuoneen verhotangon päällä aina, muistuttamassa, että se voi alkaa laulaa koska vain.
Ja nyt ihan oikeesti, en juma...auta sano, että siitä EI olisi jäänyt traumoja. Kyllä muuten jäi!
Tietenkin eri asia se, että joku huvikseen ilman mitään syytä kurittaa fyysisesti. Se on väärin.
Kyllä jokainen lapsi tietää mikä on epäoikeudenmukaista.
Minä sain joskus selkään ja ihan ansioni mukaan.
Siksi en saanut traumoja.
Raamatussakin on, että joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.
Tosin minulla oli uskonnoton lapsuuskoti joten kurittaminen ei perustunut uskontoon.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 90-luvulla ja fyysisesti kuritettiin lähes päivittäin, aika pienestä pitäen jo kun kaikenlainen uhma piti lätkiä pois. Ei meillä positiivisiakaan tunteita juurikaan suvaittu, jos iloitsin jostain, äiti ärähti heti että "mitäs sä virnuilet?". Kuritus loppui oikeastaan tuolloin 2000-luvulla kun olin jo niin iso että saatoin kostaa kurituksen. Risulla uhkailtiin vielä kun olin teini.
Sama. Nykyään sitten kuulen usein, mitä tunnekylmä ihminen olen.
Mitäpä muuta voisi tällä "kasvatuksella" olettaa tulevan. Inhottaa edes puhua kasvatuksesta, kun oikeasti on kyseessä henkistä ja fyysistä väkivaltaa, joiden tarkoitus oli vain pitää minut hiljaisena ja näkymättömänä.
Minullakin fyysisen pahoinpitely loppui 2000-luvun alussa teini-ikääni. Mutta sitten nostettiin kierroksia henkisessä pahoinpitelyssä.
Tänä päivänä oikeastaan ihmettelen vain sitä, että miksi ylipäätään hankkivat lapsia.
"Ei siitä mitään traumoja jäänyt"- Tämä kaikkien vanhemiensa toimesta hakattujen kuuluu sanoa.
Jos kadulla joku tulee ja vetää turpaan, niin siitä saa jäädä traumoja.
Jos oma vanhempi, se, johon pitäisi voida luottaa ja olla pelkäämättä missä tahansa tilanteessa, tulee ja hakaa, vaikka ns. syystä. Niin siitäkö ei saa jäädä traumoja.
Syvällä Savossa asui perhe, jossa lasten piti kiittää vanhempaansa, kun oli saanut remmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko yleisesti rangaistavuuskynnys tyttöjen kohdalla alempi, mutta minulla on se muistikuva, että veli sai vyöstä vain jos oli tehnyt jotain ihan hengenvaarallisen päätöntä, mutta minä, joka en mitään tyhmää koskaan tehnyt, saatoin saada vyöstä sen takia, jos olin kiukutellut kauppareissulla.
Reiluako?
Meillä oli samalla tavalla. Meitä oli kolme lasta minä syntynyt 1973 veli 1976 ja sisko 1978. Jos minä sain koulussa jälki-istuntoa niin isä antoi kyllä vyöstä töistä palattuaan. Veli ei vastaavassa tilanteessa saanut. Hän oli äidin kultapoika. Äidin kommentti oli vain pojat on poikia. Jos minä olisin tehnyt samoja juttuja kun veli olisin ollut jatkuvasti peppu hellänä. Kyllä velikin joskus selkäsaunan sai. Tosin nuorinkin sisko sai useammin kuin hän.
Me saimme molemmat selkäämme tasapuolisesti.
Kyse oli aina siitä, että tapeltiin keskenämme.
Voi hyvin olla. Siinä tapauksessa olette samalla tasolla