"Synnyitkö 1980-1990-luvulla? Lapsuutesi oli täynnä asioita, jotka olisivat nykypäivänä mahdottomia" - "Kyllä me saatiin remmistä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-80 luvulla lapsuutta eläneenä remmiä on tullut saatua ja joskus 2000-luvun alussa tuli omillekin piiskaa annettua. Aikuisia ovat jo kiitollisia kasvatuksesta vaikka kova kuri olikin, mutta ovat sitä mieltä että, "opittiinhan olemaan"

Miltä tuntui hakata omaa lasta piiskalla?

Huumaava vallantunne ja keino purkaa väkivaltaisia halujaan turvallisesti kotona puolustuskyvyttömään aiheuttaa orgastisen tilan. 

Eihän kyse ole mielipuolisesta ja harkitsemattomasta hakkaamisesta vaan oikeudenmukaisesta, mutta tiukasta rankaisusta

Muistan vain yhden kerran, kun minua piiskattiin mattopiiskalla. Silloin oli joku juopporemmi meillä kylässä, ja isä ehkä tahtoi jotain näyttää heille. Voi olla, että sitä oli muulloinkin, mutta en muista.

Minua, 60 luvun lasta, rangaistiin mitättömistä vahingoista, jopa tyhjännauramisesta!  Isän fyysinen pahoinpitely, piiska, oli silti mieluisampi kuin äidin henkinen kidutus. Remmi sattui vain hetken mutta mykkäkoulu ja tiuskiminen saattoi jatkua ja jatkua. Tunsi itsensä mitättömäksi ja avuttomaksi kun ignoorattiin; "parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä."

Vielä ysärillä sen ajan yhteiskunta yleisesti hyväksyi, että aikuisten, oli ne sitten lapsen vanhemmat, lapsen tuttavat, naapurin tädit tai sedät, tai vaikka ventovieraat, oli sallittua sanoa vaikka muutaman vuoden ikäiselle lapselle päin naamaa, kuinka siitä lapsesta ei tule koskaan tulemaan yhtään mitään.

En muista kertaakaan ajatelleeni kun kersana saatiin piiskaa, että kyse olisi pahoinpitelystä. Aiheesta tuli ja paljon, mutta ei syyttä.

Olin kylässä serkkujeni luona 1980-luvun lopulla, riehuimme ja serkkuni isä antoi minulle ja serkulle remmiä. Vanhempieni mielestä hänellä oli oikeus tehdä niin, koska hän oli silloin siinä tilanteessa se säännöt määrävä aikuinen. Vihasin tätä tätini miestä sen jälkeen enkä halunnut mennä serkuille.