Miten edesmenneet läheiset ovat ottaneet teihin "yhteyttä"?

Olin kävelemässä ja olin hyvin ahdistunut. Yhtäkkiä jostain olkapäälleni putosi valkea höyhen. Lintuja ei näkynyt missään. Koin että joku halusi lohduttaa.

Jo kuolleet isoäitini, isoisoäitini ja vielä hänenkin äitinsä tulivat laulamaan minulle. Hetken aikaa kuuntelin heitä, kunnes minut vietiin suljetulle osastolle. Olin "hoidossa" kaksi viikkoa, kunnes kotiutettiin vahvojen lääkkeiden kanssa. Enää ei ole tullut vainajien laulukuoroa. Taidan lopettaa lääkkeet, että saan taas vainajien kuoroa kuunnella. 

Männä viikon sunnuntaina

tunsin ohimenevää melankoliaa.

Elähän mittään. Siinä hetkessä 

Karjalan mummå ilmestyi

vappupilli suupielessä

parvekekaiteelle lohduttamaan..

Huijasin. Se mitään ilmestynyt.🤪

Leppoisaa sunnuntaita!

👋😄🥳

Vierailija kirjoitti:

Jo kuolleet isoäitini, isoisoäitini ja vielä hänenkin äitinsä tulivat laulamaan minulle. Hetken aikaa kuuntelin heitä, kunnes minut vietiin suljetulle osastolle. Olin "hoidossa" kaksi viikkoa, kunnes kotiutettiin vahvojen lääkkeiden kanssa. Enää ei ole tullut vainajien laulukuoroa. Taidan lopettaa lääkkeet, että saan taas vainajien kuoroa kuunnella. 

Siellä hoidossa, suljetulla osastolla, taitaa olla paljon niitä joihin vainajat ovat ottaneet yhteyttä.

Ei oo ketään näkynyt tai kuulunut

On tarpeetonta tulla ilmoittamaan, että kuollut läheinen EI ole ottanut yhteyttä. Tässä kysytään, että MITEN hän on ottanut yhteyttä. 

Koulussakin opetettiin, että lue kysymys huolella, ennen kuin alat vastata.

Vierailija kirjoitti:

'On tarpeetonta tulla ilmoittamaan, että kuollut läheinen EI ole ottanut yhteyttä. Tässä kysytään, että MITEN hän on ottanut yhteyttä. 

Koulussakin opetettiin, että lue kysymys huolella, ennen kuin alat vastata.'

 

Koska olemme aika tosikko kansa + mummåt ovat palstan kestoaihe, niin vähän leikkiä laskin. 😃 Omat mummini jo kuolleet, ikävä kyllä.

[En näistä tänne avautuisi, vaikka kokemusta olisikin, omana tietonani pidän. Täällä ketjut kuin ketjut liukuvat kiusaamiseen. Hengen teemojen ympärille etenkin kokoontuu samantien 'M1-lähete + ota lääkkeet'-tyylinen pilkkakööri, kuten yllä jo näimmekin].

Vierailija kirjoitti:

 

Männä viikon sunnuntaina

tunsin ohimenevää melankoliaa.

Elähän mittään. Siinä hetkessä 

Karjalan mummå ilmestyi

vappupilli suupielessä

parvekekaiteelle lohduttamaan..

 

Huijasin. Se mitään ilmestynyt.🤪

Leppoisaa sunnuntaita!

 

👋😄🥳

Samoin sulle 🥳

Kutsun heidät aina sunnuntaisin kello 14.00 päiväkahville. Ketään ei ole kuitenkaan yli 50 vuoteen tullut. Muuten olenkin sitä mieltä, että nämä yhteyksiä pitävät kommentaattorit saavat mennä heti ensi viikolla ammattiauttajien puheille.

Mulle linnut kuten Kurjet ja mustarastas ovat tuoneet viestin kun isäni ja äitini ovat kuolleet molemmat parin viime vuoden sisällä. Molemmat heistä asuessaan maaseudulla rintamamiestalossaan seurasivat pihapiirissä lintujen elämää ruokien lintuja.

Hyvinkin moninaisilla tavoilla. Yleensä ennen yhteydenottoa tunnen kyseisen henkilön tuoksun (miltä eläessään tuoksui), sitten tulee viesti. Ovi aukeaa, kirja putoaa kirjahyllystä, avain ilmestyy tai jokin muu esine, jolle edesmennyt haluaa minun tekevän jotain. Arki on koko ajan täynnä pieniä merkkejä, jos ne vain huomaa. Jos ei huomaa, saatan saada kirjan päähäni hyllystä. Kun olen tehnyt edesmenneen tahdon mukaan, tulee yleensä kiitos.

Oudoin oli äitini kuoleman jälkeen. Lainasin äidilleni kirjoja hänen ollessaan elossa ja tein sitten äitini kuoltua hänen kotona kuolinsiivouksen, en löytänyt näitä kirjoja. Kun asunto oli menossa myyntiin, kävin vielä katsomassa että on siistiä. Löysin kyseiset kirjat muuten tyhjästä kirjahyllystä ja niiden päällä oli lappu. Kiitos lainasta, äiti. Sen jälkeen on ollut muitakin yhteydenottoja.

Puolisoni kuoleman jälkeen koin hänet hyvin elävästi yhden kerran tilanteessa, jossa en tiennyt mitä tehdä hänen asioitaan koskien. Viesti oli hyvin selvä ja sain rohkeutta toimia eteenpäin. Myöhemmin olen unessa jutellut hänen kanssaan muutamia kertoja ja jotka ovat myös auttaneet päättämään häntä koskevia epäselviä asioita.

Isoäitini tuoksun koen aika ajoin. Hän käytti tietynlaista tuoksua ja olen joskus säikähtänyt kokiessani, että hän olisi paikalla. Isoäitini oli merkittävässä roolissa elämässäni.

Koen, että isäni on joskus hyvin lähellä. Se on vain mukava tunne.

En tiedä onko kyse pelkästä hallisunaatiosta, mutta ainakin niistä kokemuksista on ollut minulle selkäesti hyötyä ja nopeuttanut jonkun asian päättämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo kuolleet isoäitini, isoisoäitini ja vielä hänenkin äitinsä tulivat laulamaan minulle. Hetken aikaa kuuntelin heitä, kunnes minut vietiin suljetulle osastolle. Olin "hoidossa" kaksi viikkoa, kunnes kotiutettiin vahvojen lääkkeiden kanssa. Enää ei ole tullut vainajien laulukuoroa. Taidan lopettaa lääkkeet, että saan taas vainajien kuoroa kuunnella. 

Siellä hoidossa, suljetulla osastolla, taitaa olla paljon niitä joihin vainajat ovat ottaneet yhteyttä.

AIka vakavalla asialla pelleilet, tiedä vaikka säkin olisit joskus suljetulla ja et naura. Näit sitten edesmenneitä sukulaisia tai et.

Kyllä tässä kuolleitten sukulaisten kanssa ollaan tekemisisissä viikoittain. Ihan soittelemalla ja kaffittelemalla. Mukavaa porukkaa, paineet jo pois.

Viikko koiran lopetuksen jälkeen kahvikupin pohjalle muodostui selkeä tassunjälki. Itkin tunnin. 

Sähköt katkesivat koko talosta kun selvittelin tietokoneella edesmenneen asioita, ei ollut ukkosta. Hetken päästä palasivat eli selkeä viesti. Tuoksuja olen myös tuntenut, tupakansavua kuolleen ystäväni ominaistuoksuna. Koirani hyppi pitkään jalkopäähän sängylleni kuolemansa jälkeen. Ja unissa usein vierailut kaikki joita rakastin. Elämä jatkuu tuonpuoleisessa, olen varma. 

Ei mitenkään. He ottavat yhteyttä vain suvun naisiin. He sitten puolet valveillaolo ajastaan tulkitsevat uniaan ja vatvovat ja pelkäävät ennusnmernkejä. Ja usko enteisiin vaan vahvistuu, kun yksi tuhannesta unesta toteutuu sinne päin. Ihan sairasta.

Mikähän siinä on, että vain suvun naisiin otetaan yhteyttä? Ei lainkaan miehiin.