Naisen vaihdevuodet ei ole sairaus. Miten sinä koit vaihdevuotesi? Minulla ei ollut mitään oireilua - kuukautiset vain loppuivat kuin seinää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ruvennut syömään mitään korvauslääkkeitä. Se oli vaihe elämässä, en syönyt lääkkeitä murrosiässäkään, miksi sitten vaihdevuosissa? Rupesin hyvissä ajoin uimaan talvellakin, ehkä siitä oli hyötyä. Elämässä on paljon erilaisia vaiheita, nyt luopumista ystävistä, aviomiehestä jne. 

Miksi murrosiässä olisi pitänyt syödä lääkkeitä? Vaihdevuosioireisiin kylläkin olen hormonikorvaushoudon aloittanut, ihan oman elämänlaadun parantamiseksi, ei ole tarvinnut luopua ystävistä eikä miehestä.

No yhtä lailla murrosiässä on usein epämiellyttäviä oireita, jotka liittyvät muuttuvaan hormonitoimintaan. Itselläni oli silloin mm. kovia luusto- ja lihaskipuja, epämääräisiä kuukautiskiertoja, finnejä, kuuma-aaltomaista hikoilua ja palelua vuorotellen, erittäin haisevaa hikoilua, mieliala äärimmäisen räjähdysaltis. Silti harvoin mietitään, että murrosikä tarvitsisi lääkkeitä, koska muutos nähdään paitsi luonnollisena, myös positiivisena. Tätä se on, aikuiseksi kasvaminen. Lääkitään vasta, jos oireet käyvät oikeasti erittäin vakaviksi, esim. perus hormonifinnit muuttuu tulehtuneeksi aknesairaudeksi.

Sen sijaan länsimaissa vaihdevuosiin on täysin erilainen suhtautuminen. Että ne on kyllä luonnollisia, mutta negatiivinen ilmiö, joka pitäisi saada pois. Joista ei ole hyötyä, joiden toisella puolella ei ole mitään hyvää, pelkkää rapistumista vaan. Itse olen tietoisesti omaksunut enemmän itämaisen ajattelun, jossa vaihdevuodet nähdään positiivisena kehitysvaiheena. Kyllä, voisin äärimmäisen elämää haittaaviin oireisiin hakea hoitoa. Mutta ei ole sellaisia ollut. Jonkinasteisia vaivoja olen valmis kärsimään, kuten olin murrosiässäkin. Kasvaminen usein sattuu, tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niissä maissa, joissa ei jatkuvasta suggeroida naisille hirveitä vaihdevuosiongelmia, naisille ei tule hirveitä vaihdevuosiongelmia.

Ei se poista unettomuutta, ettei tiedä.sen johtuvan vaihdevuosista. Valitettavasti en voi hormonikorvaushoitoa käyttää suvun syöpärasituksen vuoksi. 

Esim. japanilaiset ei näe sitä unettomuutta ongelmana. Näkevät pikemminkin niin, että on luonnollista, että kun keho ei enää kuluta energiaa lisääntymiskoneistoon, nainen tarvitsee vähemmän unta. Se nähdään enemmän supervoimana kuin ongelmana.

Ei ole vielä vaihdevuosia, mutta mieleen tulee kuukautisten vertailu.

Itselläni oli jo alusta alkaen sen luokan kivut, että oksentelin ja yleensä lopulta pyörryin. Nyt e-pillerit pitää kuukautiset poissa kokonaan. 

Yksi tuttu, jolla on olleet aina keveät kivut, piti kovia kuukautiskipuja valittavia huomionhakuisina, kun hyvin pärjää yhdellä buranalla jos vähän enemmän sattuu.

Juu....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niissä maissa, joissa ei jatkuvasta suggeroida naisille hirveitä vaihdevuosiongelmia, naisille ei tule hirveitä vaihdevuosiongelmia.

Ei se poista unettomuutta, ettei tiedä.sen johtuvan vaihdevuosista. Valitettavasti en voi hormonikorvaushoitoa käyttää suvun syöpärasituksen vuoksi. 

Esim. japanilaiset ei näe sitä unettomuutta ongelmana. Näkevät pikemminkin niin, että on luonnollista, että kun keho ei enää kuluta energiaa lisääntymiskoneistoon, nainen tarvitsee vähemmän unta. Se nähdään enemmän supervoimana kuin ongelmana.

Ilmeisesti japanilaiset naiset eivät käy töissä, vaan viettävät laatuaikaa kotona. Suomessa on moni asia toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mietin yksi päivä, että keski-ikä/vaihdevuosi-ikä on vähän kuin toinen murrosikä. Suuria muutoksia tapahtuu kehossa ja mielessäkin. Molemmat ikävaiheet luonnollisia ja elämään kuuluvia. 

Joo, olet oikeassa, mutta ei niistä vaihdevuosioireista tarvitse kärsiä jos se haittaa elämistä. Miksi yleensäkkin pitäisi missään vaiheessa naisen elämää kärsiä yhtään mistään, varsinkin jos apua on saatavilla.

Toisaalta niin kuin murrosiässä, monella meistä se kärsimys on rakentavaa, ja johtaa parempaan tilaan sen toisella puolella. Murrosiän kuohut niin hormonaalisesti kuin mielessä johtaa kypsymiseen. Vaihdevuosien kuohut niin hormoneissa kuin mielessä myös ottaa vähän kipeää, niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta sen toisella puolella on ennen kokematon rauha ja seesteisyys. Näin on ollut itselläni, ja monella tuntemallani. Korvaushoito on varmasti joskus välttämätön, mutta se lopulta vaan lykkää tämän transition kokemusta. Kukaan tuskin pitäisi hyvänä, jos murrosikää lykättäisiin lääkkeillä, koska ne ovat ahdistavia ja kivuliaitakin monella tapaa. 

Japanissahan vaihdevuodet nähdään positiivisena elämänvaiheena, se on kōnenki, uudistumisen vuodet. Silloin nainen yleensä vasta saavuttaa henkisen ja hengellisen täyttymyksensä, kun kehon energiat ei enää suuntaudu lisääntymiskoneiston ylläpitoon. Japanissa menopaussin jälkeen naisesta tulee täyteen viisauteensa ja mielentyyneyteensä kasvanut arvostettu ihminen, eikä niin että iik, ulkonäkö rapistuu, elämä vaan menee huonommaksi kunnes lopulta tulee kuolema. 

Sepä hienoa. En todellakaan nähnyt itseäni "uudistuneena", vaan lähinnäkin i#sarin partaalla olevana ja elämän halun menettäneenä. Mutta, nainen on yksilö ja vaihdevuodet vaikuttaa jokaiseen eri tavalla. Vaihdevuodet eivät ole kilpailu siitä kenellä menee huonommin ja kenellä paremmin, ja avun hakeminen ei ole luovuttamista vaan itsestään välittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niissä maissa, joissa ei jatkuvasta suggeroida naisille hirveitä vaihdevuosiongelmia, naisille ei tule hirveitä vaihdevuosiongelmia.

Ei se poista unettomuutta, ettei tiedä.sen johtuvan vaihdevuosista. Valitettavasti en voi hormonikorvaushoitoa käyttää suvun syöpärasituksen vuoksi. 

Esim. japanilaiset ei näe sitä unettomuutta ongelmana. Näkevät pikemminkin niin, että on luonnollista, että kun keho ei enää kuluta energiaa lisääntymiskoneistoon, nainen tarvitsee vähemmän unta. Se nähdään enemmän supervoimana kuin ongelmana.

Ei helevetti sentään. Ei ole voimakeino se, että et nuku pariin vuoteen kunnolla, siinä kärsii uneton itse ja muutkin läheiset ja töissäkin pitäisi jaksaa. Mun mielestä tuo on pelkkää puppua mitä kommentoit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niissä maissa, joissa ei jatkuvasta suggeroida naisille hirveitä vaihdevuosiongelmia, naisille ei tule hirveitä vaihdevuosiongelmia.

Ei se poista unettomuutta, ettei tiedä.sen johtuvan vaihdevuosista. Valitettavasti en voi hormonikorvaushoitoa käyttää suvun syöpärasituksen vuoksi. 

Esim. japanilaiset ei näe sitä unettomuutta ongelmana. Näkevät pikemminkin niin, että on luonnollista, että kun keho ei enää kuluta energiaa lisääntymiskoneistoon, nainen tarvitsee vähemmän unta. Se nähdään enemmän supervoimana kuin ongelmana.

Ihan helvetin vaikea keskustella, kun ketjuun tulee tällaisia, mistään mitään tietämättömiä hörhöjä sopertelemaan.

Niin, eihän se sairaus ole vaan kaikille jossain määrin tuleva vanhenemisen oire jota voi hoitaa. Jos olet itse päässyt ilman ongelmia, niin turha yleistää koska meillä monilla muilla on isojakin oireita. Ja jos oireita voi helpottaa, niin miksei niin tehtäisi, oli sitten sairaus tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niissä maissa, joissa ei jatkuvasta suggeroida naisille hirveitä vaihdevuosiongelmia, naisille ei tule hirveitä vaihdevuosiongelmia.

Ei se poista unettomuutta, ettei tiedä.sen johtuvan vaihdevuosista. Valitettavasti en voi hormonikorvaushoitoa käyttää suvun syöpärasituksen vuoksi. 

Esim. japanilaiset ei näe sitä unettomuutta ongelmana. Näkevät pikemminkin niin, että on luonnollista, että kun keho ei enää kuluta energiaa lisääntymiskoneistoon, nainen tarvitsee vähemmän unta. Se nähdään enemmän supervoimana kuin ongelmana.

Ai ettei unettomuus ole ongelma? Kyllä se on, ihan vaan tiedoksi. Ja tietääkseni tässä ketjussa keskustelee pääsääntöisesti keski-iän ylittäneitä suomalaisia naisia joita yhdistää monet samat ongelmat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mietin yksi päivä, että keski-ikä/vaihdevuosi-ikä on vähän kuin toinen murrosikä. Suuria muutoksia tapahtuu kehossa ja mielessäkin. Molemmat ikävaiheet luonnollisia ja elämään kuuluvia. 

Joo, olet oikeassa, mutta ei niistä vaihdevuosioireista tarvitse kärsiä jos se haittaa elämistä. Miksi yleensäkkin pitäisi missään vaiheessa naisen elämää kärsiä yhtään mistään, varsinkin jos apua on saatavilla.

Toisaalta niin kuin murrosiässä, monella meistä se kärsimys on rakentavaa, ja johtaa parempaan tilaan sen toisella puolella. Murrosiän kuohut niin hormonaalisesti kuin mielessä johtaa kypsymiseen. Vaihdevuosien kuohut niin hormoneissa kuin mielessä myös ottaa vähän kipeää, niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta sen toisella puolella on ennen kokematon rauha ja seesteisyys. Näin on ollut itselläni, ja monella tuntemallani. Korvaushoito on varmasti joskus välttämätön, mutta se lopulta vaan lykkää tämän transition kokemusta. Kukaan tuskin pitäisi hyvänä, jos murrosikää lykättäisiin lääkkeillä, koska ne ovat ahdistavia ja kivuliaitakin monella tapaa. 

Japanissahan vaihdevuodet nähdään positiivisena elämänvaiheena, se on kōnenki, uudistumisen vuodet. Silloin nainen yleensä vasta saavuttaa henkisen ja hengellisen täyttymyksensä, kun kehon energiat ei enää suuntaudu lisääntymiskoneiston ylläpitoon. Japanissa menopaussin jälkeen naisesta tulee täyteen viisauteensa ja mielentyyneyteensä kasvanut arvostettu ihminen, eikä niin että iik, ulkonäkö rapistuu, elämä vaan menee huonommaksi kunnes lopulta tulee kuolema. 

Sepä hienoa. En todellakaan nähnyt itseäni "uudistuneena", vaan lähinnäkin i#sarin partaalla olevana ja elämän halun menettäneenä. Mutta, nainen on yksilö ja vaihdevuodet vaikuttaa jokaiseen eri tavalla. Vaihdevuodet eivät ole kilpailu siitä kenellä menee huonommin ja kenellä paremmin, ja avun hakeminen ei ole luovuttamista vaan itsestään välittämistä.

Jostain kumman syystä naiset tekevät kaikesta kilpailun. Joku joskus kysyi palstalla mitä lääkkeitä me yli viiskymppiset syömme, ketjuun änkesi heti juurikin naisia jotka ylpeilevät ettei heillä ole mitään tarvetta lääkkeille kun he osaavat elää niin paljon paremmin. Nämä samat ylpeilevät että kun ovat niin paljon parempia naisia kuin me tavalliset, he eivät tarvitse hormonikorvaushoitoa. Sehän on siis tarkoitettu luusereille. Nainen on naiselle susi. 

54 vuotta matkamittarissa. Noin puolitoista vuotta sitten hain apua helvetillisiin kuukautisiin ja anemiaan sekä ajoittaiseen, itselleni epätyypilliseen pahantuulisuuteen.

Sain hormonikierukan ja Lenzetto-suihkeen. Kuukautiset loppuivat ja niihin liittyvä tuska. Myös omituinen pahantuulisuus hävisi. Mutta nyt uusina oireina ovat tulleet yöhikoilu/-palelu ja nivelkivut. Helpompaa mulla kuitenkin nyt on kuin ikävuosina 43–53, kun kärsin ilmeisesti ns. esivaihdevuosista. 

Erikoisinta esivaihtareissa oli se, miten herkässä raivostumiseni oli. Hormonikorvaushoidon myötä olen saanut oman itseni takaisin, mikä on ihanaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mietin yksi päivä, että keski-ikä/vaihdevuosi-ikä on vähän kuin toinen murrosikä. Suuria muutoksia tapahtuu kehossa ja mielessäkin. Molemmat ikävaiheet luonnollisia ja elämään kuuluvia. 

Joo, olet oikeassa, mutta ei niistä vaihdevuosioireista tarvitse kärsiä jos se haittaa elämistä. Miksi yleensäkkin pitäisi missään vaiheessa naisen elämää kärsiä yhtään mistään, varsinkin jos apua on saatavilla.

Toisaalta niin kuin murrosiässä, monella meistä se kärsimys on rakentavaa, ja johtaa parempaan tilaan sen toisella puolella. Murrosiän kuohut niin hormonaalisesti kuin mielessä johtaa kypsymiseen. Vaihdevuosien kuohut niin hormoneissa kuin mielessä myös ottaa vähän kipeää, niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta sen toisella puolella on ennen kokematon rauha ja seesteisyys. Näin on ollut itselläni, ja monella tuntemallani. Korvaushoito on varmasti joskus välttämätön, mutta se lopulta vaan lykkää tämän transition kokemusta. Kukaan tuskin pitäisi hyvänä, jos murrosikää lykättäisiin lääkkeillä, koska ne ovat ahdistavia ja kivuliaitakin monella tapaa. 

Japanissahan vaihdevuodet nähdään positiivisena elämänvaiheena, se on kōnenki, uudistumisen vuodet. Silloin nainen yleensä vasta saavuttaa henkisen ja hengellisen täyttymyksensä, kun kehon energiat ei enää suuntaudu lisääntymiskoneiston ylläpitoon. Japanissa menopaussin jälkeen naisesta tulee täyteen viisauteensa ja mielentyyneyteensä kasvanut arvostettu ihminen, eikä niin että iik, ulkonäkö rapistuu, elämä vaan menee huonommaksi kunnes lopulta tulee kuolema. 

Sepä hienoa. En todellakaan nähnyt itseäni "uudistuneena", vaan lähinnäkin i#sarin partaalla olevana ja elämän halun menettäneenä. Mutta, nainen on yksilö ja vaihdevuodet vaikuttaa jokaiseen eri tavalla. Vaihdevuodet eivät ole kilpailu siitä kenellä menee huonommin ja kenellä paremmin, ja avun hakeminen ei ole luovuttamista vaan itsestään välittämistä.

Jostain kumman syystä naiset tekevät kaikesta kilpailun. Joku joskus kysyi palstalla mitä lääkkeitä me yli viiskymppiset syömme, ketjuun änkesi heti juurikin naisia jotka ylpeilevät ettei heillä ole mitään tarvetta lääkkeille kun he osaavat elää niin paljon paremmin. Nämä samat ylpeilevät että kun ovat niin paljon parempia naisia kuin me tavalliset, he eivät tarvitse hormonikorvaushoitoa. Sehän on siis tarkoitettu luusereille. Nainen on naiselle susi. 

Totta. Annetaan heidän olla parempia, jos nostaa hyvää itsetuntoa korkeammalle. Tosi asia on kumminkin se että, kukaan ei täällä selviä hengissä, oli sitten parempi tai huonompi.

Haisooko etupylly pyypyy, hyhhyh pahalle?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nyt vuosi menopaussista. Hyvin vähällä olen päässyt, enkä ole mitään hormonikorvaushoitoja edes harkinnut. Kuukautset nyt vaihteli 10 vuotta ennen menopaussia, ensin tihentyivät, sitten harvenivat, ja harvassa vaiheessa pitkän tauon jälkeen tuli jättivuotoja. Sitten 51-vuotiaana viimeiset menkat. Sen jälkeen ehkä vuoden oli lievähköjä lihas- tai nivelkipuja, mutta nekin meni ohi itsestään. Ei ole ollut mielialaongelmia ,kuumia aaltoja, unettomuutta, aivosumua tms. näitä klassisia ollenkaan. Emättimen kuivuudesta en tiedä, koska en ole seksuaalisesti ollut aktiivinen 20 vuoteen, joten ei ole niin väliä onko kuiva vai ei.

Ohis, Monella tuo emättimen kuivuus aiheuttaa myös muitakin kuin yhdyntäongelmia. 

Mulla muuttui esivaihdevuosissa toosan haju,gyne ei kuitenkaan löytänyt tulehdusta.  Muutuin myös äreäksi ja  innottomaksi,esim lukeminen ja puutarhanhoito  eivät enää kiinnostaneet ja koko ajan suututti ja itketti. Olin 47vuotias.

 Tk lääkäri määräsi masennuslääkkeitä.  Söin niitä pari vuotta, lihoin ja nukuin.