Naisen vaihdevuodet ei ole sairaus. Miten sinä koit vaihdevuotesi? Minulla ei ollut mitään oireilua - kuukautiset vain loppuivat kuin seinää

54 vuotta matkamittarissa. Noin puolitoista vuotta sitten hain apua helvetillisiin kuukautisiin ja anemiaan sekä ajoittaiseen, itselleni epätyypilliseen pahantuulisuuteen.

Sain hormonikierukan ja Lenzetto-suihkeen. Kuukautiset loppuivat ja niihin liittyvä tuska. Myös omituinen pahantuulisuus hävisi. Mutta nyt uusina oireina ovat tulleet yöhikoilu/-palelu ja nivelkivut. Helpompaa mulla kuitenkin nyt on kuin ikävuosina 43–53, kun kärsin ilmeisesti ns. esivaihdevuosista. 

Erikoisinta esivaihtareissa oli se, miten herkässä raivostumiseni oli. Hormonikorvaushoidon myötä olen saanut oman itseni takaisin, mikä on ihanaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mietin yksi päivä, että keski-ikä/vaihdevuosi-ikä on vähän kuin toinen murrosikä. Suuria muutoksia tapahtuu kehossa ja mielessäkin. Molemmat ikävaiheet luonnollisia ja elämään kuuluvia. 

Joo, olet oikeassa, mutta ei niistä vaihdevuosioireista tarvitse kärsiä jos se haittaa elämistä. Miksi yleensäkkin pitäisi missään vaiheessa naisen elämää kärsiä yhtään mistään, varsinkin jos apua on saatavilla.

Toisaalta niin kuin murrosiässä, monella meistä se kärsimys on rakentavaa, ja johtaa parempaan tilaan sen toisella puolella. Murrosiän kuohut niin hormonaalisesti kuin mielessä johtaa kypsymiseen. Vaihdevuosien kuohut niin hormoneissa kuin mielessä myös ottaa vähän kipeää, niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta sen toisella puolella on ennen kokematon rauha ja seesteisyys. Näin on ollut itselläni, ja monella tuntemallani. Korvaushoito on varmasti joskus välttämätön, mutta se lopulta vaan lykkää tämän transition kokemusta. Kukaan tuskin pitäisi hyvänä, jos murrosikää lykättäisiin lääkkeillä, koska ne ovat ahdistavia ja kivuliaitakin monella tapaa. 

Japanissahan vaihdevuodet nähdään positiivisena elämänvaiheena, se on kōnenki, uudistumisen vuodet. Silloin nainen yleensä vasta saavuttaa henkisen ja hengellisen täyttymyksensä, kun kehon energiat ei enää suuntaudu lisääntymiskoneiston ylläpitoon. Japanissa menopaussin jälkeen naisesta tulee täyteen viisauteensa ja mielentyyneyteensä kasvanut arvostettu ihminen, eikä niin että iik, ulkonäkö rapistuu, elämä vaan menee huonommaksi kunnes lopulta tulee kuolema. 

Sepä hienoa. En todellakaan nähnyt itseäni "uudistuneena", vaan lähinnäkin i#sarin partaalla olevana ja elämän halun menettäneenä. Mutta, nainen on yksilö ja vaihdevuodet vaikuttaa jokaiseen eri tavalla. Vaihdevuodet eivät ole kilpailu siitä kenellä menee huonommin ja kenellä paremmin, ja avun hakeminen ei ole luovuttamista vaan itsestään välittämistä.

Jostain kumman syystä naiset tekevät kaikesta kilpailun. Joku joskus kysyi palstalla mitä lääkkeitä me yli viiskymppiset syömme, ketjuun änkesi heti juurikin naisia jotka ylpeilevät ettei heillä ole mitään tarvetta lääkkeille kun he osaavat elää niin paljon paremmin. Nämä samat ylpeilevät että kun ovat niin paljon parempia naisia kuin me tavalliset, he eivät tarvitse hormonikorvaushoitoa. Sehän on siis tarkoitettu luusereille. Nainen on naiselle susi. 

Totta. Annetaan heidän olla parempia, jos nostaa hyvää itsetuntoa korkeammalle. Tosi asia on kumminkin se että, kukaan ei täällä selviä hengissä, oli sitten parempi tai huonompi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nyt vuosi menopaussista. Hyvin vähällä olen päässyt, enkä ole mitään hormonikorvaushoitoja edes harkinnut. Kuukautset nyt vaihteli 10 vuotta ennen menopaussia, ensin tihentyivät, sitten harvenivat, ja harvassa vaiheessa pitkän tauon jälkeen tuli jättivuotoja. Sitten 51-vuotiaana viimeiset menkat. Sen jälkeen ehkä vuoden oli lievähköjä lihas- tai nivelkipuja, mutta nekin meni ohi itsestään. Ei ole ollut mielialaongelmia ,kuumia aaltoja, unettomuutta, aivosumua tms. näitä klassisia ollenkaan. Emättimen kuivuudesta en tiedä, koska en ole seksuaalisesti ollut aktiivinen 20 vuoteen, joten ei ole niin väliä onko kuiva vai ei.

Ohis, Monella tuo emättimen kuivuus aiheuttaa myös muitakin kuin yhdyntäongelmia. 

Mulla muuttui esivaihdevuosissa toosan haju,gyne ei kuitenkaan löytänyt tulehdusta.  Muutuin myös äreäksi ja  innottomaksi,esim lukeminen ja puutarhanhoito  eivät enää kiinnostaneet ja koko ajan suututti ja itketti. Olin 47vuotias.

 Tk lääkäri määräsi masennuslääkkeitä.  Söin niitä pari vuotta, lihoin ja nukuin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mietin yksi päivä, että keski-ikä/vaihdevuosi-ikä on vähän kuin toinen murrosikä. Suuria muutoksia tapahtuu kehossa ja mielessäkin. Molemmat ikävaiheet luonnollisia ja elämään kuuluvia. 

Joo, olet oikeassa, mutta ei niistä vaihdevuosioireista tarvitse kärsiä jos se haittaa elämistä. Miksi yleensäkkin pitäisi missään vaiheessa naisen elämää kärsiä yhtään mistään, varsinkin jos apua on saatavilla.

Toisaalta niin kuin murrosiässä, monella meistä se kärsimys on rakentavaa, ja johtaa parempaan tilaan sen toisella puolella. Murrosiän kuohut niin hormonaalisesti kuin mielessä johtaa kypsymiseen. Vaihdevuosien kuohut niin hormoneissa kuin mielessä myös ottaa vähän kipeää, niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta sen toisella puolella on ennen kokematon rauha ja seesteisyys. Näin on ollut itselläni, ja monella tuntemallani. Korvaushoito on varmasti joskus välttämätön, mutta se lopulta vaan lykkää tämän transition kokemusta. Kukaan tuskin pitäisi hyvänä, jos murrosikää lykättäisiin lääkkeillä, koska ne ovat ahdistavia ja kivuliaitakin monella tapaa. 

Japanissahan vaihdevuodet nähdään positiivisena elämänvaiheena, se on kōnenki, uudistumisen vuodet. Silloin nainen yleensä vasta saavuttaa henkisen ja hengellisen täyttymyksensä, kun kehon energiat ei enää suuntaudu lisääntymiskoneiston ylläpitoon. Japanissa menopaussin jälkeen naisesta tulee täyteen viisauteensa ja mielentyyneyteensä kasvanut arvostettu ihminen, eikä niin että iik, ulkonäkö rapistuu, elämä vaan menee huonommaksi kunnes lopulta tulee kuolema. 

Sepä hienoa. En todellakaan nähnyt itseäni "uudistuneena", vaan lähinnäkin i#sarin partaalla olevana ja elämän halun menettäneenä. Mutta, nainen on yksilö ja vaihdevuodet vaikuttaa jokaiseen eri tavalla. Vaihdevuodet eivät ole kilpailu siitä kenellä menee huonommin ja kenellä paremmin, ja avun hakeminen ei ole luovuttamista vaan itsestään välittämistä.

Jostain kumman syystä naiset tekevät kaikesta kilpailun. Joku joskus kysyi palstalla mitä lääkkeitä me yli viiskymppiset syömme, ketjuun änkesi heti juurikin naisia jotka ylpeilevät ettei heillä ole mitään tarvetta lääkkeille kun he osaavat elää niin paljon paremmin. Nämä samat ylpeilevät että kun ovat niin paljon parempia naisia kuin me tavalliset, he eivät tarvitse hormonikorvaushoitoa. Sehän on siis tarkoitettu luusereille. Nainen on naiselle susi. 

Valitettavasti itse pääsin hyvin helpolla vaihdevuodet. Ei se ole kilpailua eikä "paremmuutta", toisilla vaan on näin. Anteeksi nyt sitten. 

Ei mitään erityistä tapahtunut, oikeastaan en huomannut vaihdevuosia ollenkaan, vuoto vaan loppui.   Aikamoista draamaa, teatteria ja kirjaa aiheesta väännetään, mitä ihmettelen, mutta kai sitten joku voi kokea toisinkin.

Ei kyse ole draaman vääntämisestä vaan siitä että asiasta keskustellaan avoimemmin kuin ennen.

Ehkä itse luulet, ettei ole ollut *mitään oireita', mutta läheisesi ovat saaneet kärsiä käänteisestä teinihelvetistäsi. Joillakin kun ei ole ollenkaan ymmärrystä omasta käyttäytymisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään erityistä tapahtunut, oikeastaan en huomannut vaihdevuosia ollenkaan, vuoto vaan loppui.   Aikamoista draamaa, teatteria ja kirjaa aiheesta väännetään, mitä ihmettelen, mutta kai sitten joku voi kokea toisinkin.

Olet päässyt mukavan helpolla. Itsekin ajattelin että turhaa draamaa vaan eipä sitten ollutkaan kun omalle kohdalle iski. Hikoilukohtauksia, unettomuutta, mielialan käsittämätöntä vaihtelua jollaista ei ollut edes murrosiässä. Yksi helpotti, nimittäin kuukautisten loppumisen myötä migreeni harventua huomattavasti.

Kyllä teille miehilleki tulee ne ns. vaihdevuodet, niitä ei vaan kutsuta sillä nimellä. Tai ehkä jollain seisoo kankena 90-vuotiaaks asti eikä testosteroni alene niin nopee  ja hiukset lähde mut eihän se mikään sairaus oo, kun ei se estrogeenin aleneminenkaan sitten oo

Vierailija kirjoitti:

Ehkä itse luulet, ettei ole ollut *mitään oireita', mutta läheisesi ovat saaneet kärsiä käänteisestä teinihelvetistäsi. Joillakin kun ei ole ollenkaan ymmärrystä omasta käyttäytymisestä. 

Kyllä hän itse tietää, onko ollut oireita vai ei. Sinä taas et tiedä hänen asioistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Niissä maissa, joissa ei jatkuvasta suggeroida naisille hirveitä vaihdevuosiongelmia, naisille ei tule hirveitä vaihdevuosiongelmia.

Minun mummo syntyi 1800-luvun lopussa. Hänellä oli kertomansa mukaan ihan hirveät vaihdevuodet. Mistä lie keksinyt mokomat, kun eihän niitä muuten voi olla kuin suggeroimalla saatuina.

Vierailija kirjoitti:

Niissä maissa, joissa ei jatkuvasta suggeroida naisille hirveitä vaihdevuosiongelmia, naisille ei tule hirveitä vaihdevuosiongelmia.

He vain ihmettelevät että mikähän nyt on kun oireet iskee, ihan vain siksi kun niitä ei puhuta. Kaikille ei tietenkään sielläkään tule, kuten ei täälläkään.

Mulla on esivaihdevuodet käynnissä eikä tämä mitään ruusuilla tanssimista ole:

-mielialavaihtelut

-ajoittainen järkyttävä väsymys

-kovat kuukautiskivut

-limakalvojen kuivuus; silmät kuivuvat, jatkuva pissahädän tunne

-nivelkivut, yleinen raihnaisuuden tunne

-unettomuus, klo 03 herääminen ja unta et enää saa

-yöhikoilu

-painonnousu

-aivosumu, ajoittain pelkään että mulle on tulossa aikainen muistisairaus

-ahdistuksen lisääntyminen

Viime kesänä kävin gynellä, vaivoihin aloitettiin e-pillerit. Joihinkin vaivoihin auttoi vähän, osaan ei ollenkaan. Pitää kai mennä takaisin kohtapuoliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä itse luulet, ettei ole ollut *mitään oireita', mutta läheisesi ovat saaneet kärsiä käänteisestä teinihelvetistäsi. Joillakin kun ei ole ollenkaan ymmärrystä omasta käyttäytymisestä. 

Kyllä hän itse tietää, onko ollut oireita vai ei. Sinä taas et tiedä hänen asioistaan. 

👎🏻 turha mieli1/2pide, kun kaikki eivät todellakaan tiedosta omaa käyttäytymistään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä itse luulet, ettei ole ollut *mitään oireita', mutta läheisesi ovat saaneet kärsiä käänteisestä teinihelvetistäsi. Joillakin kun ei ole ollenkaan ymmärrystä omasta käyttäytymisestä. 

Kyllä hän itse tietää, onko ollut oireita vai ei. Sinä taas et tiedä hänen asioistaan. 

👎🏻 turha mieli1/2pide, kun kaikki eivät todellakaan tiedosta omaa käyttäytymistään. 

Tiedostatko sinä olevasi jankuttava tyhmeliini?

Oli keskittymisvaikeuksia ja jotain aivosumua. Työ vaati keskittymistä ja jatkuvaa ongelman ratkaisukykyä mutta ei enää onnistunut. Välillä epäilin jo dementiaa kun ei aivot toiminut.  Irtisanouduin. Tilanne parani kun aikaa kului. 

Lieviä oireita ja harvakseltaan niitä on ollut. Kuuma-aalto kestää muutaman minuutin, saattaa olla joskus aivosumua ja sydämentykytystä. Olen onnellinen, ettei ole enää PMS-oireita. Lievät vaihdevuodeoireet ovat pientä niihin verrattuna. Olen hyvässä fyyysisessä kunnossa ja sosiaalisesti aktiivisempi kuin ennen. Olen positiivisesti yllättynyt ja tyytyväinen uuteen ja rennonpaan itseeni!

Vierailija kirjoitti:

No ei mulla muuta ole kuin nämä karmeat kuukautiset. Ei yhtään tiedä milloin ne tulee ja kauanko kestää. Nytkin oli vain 2 viikon kierto

Minulla oli 2 viikon kierto jonkun aikaa ja sitten loppui kuukautiset, muita oireita ei ollut onneksi. Pelkäsin kuumia aaltoja mutta niitä ei minulla ollut.

Vierailija kirjoitti:

Niissä maissa, joissa ei jatkuvasta suggeroida naisille hirveitä vaihdevuosiongelmia, naisille ei tule hirveitä vaihdevuosiongelmia.

Olisiko lähdettä väitteellesi?