Naisen vaihdevuodet ei ole sairaus. Miten sinä koit vaihdevuotesi? Minulla ei ollut mitään oireilua - kuukautiset vain loppuivat kuin seinää

Ensin alkoi virtsaongelmat ja sen jälkeen kiertävät nivelkivut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niissä maissa, joissa ei jatkuvasta suggeroida naisille hirveitä vaihdevuosiongelmia, naisille ei tule hirveitä vaihdevuosiongelmia.

Ei se poista unettomuutta, ettei tiedä.sen johtuvan vaihdevuosista. Valitettavasti en voi hormonikorvaushoitoa käyttää suvun syöpärasituksen vuoksi. 

Esim. japanilaiset ei näe sitä unettomuutta ongelmana. Näkevät pikemminkin niin, että on luonnollista, että kun keho ei enää kuluta energiaa lisääntymiskoneistoon, nainen tarvitsee vähemmän unta. Se nähdään enemmän supervoimana kuin ongelmana.

Ihan helvetin vaikea keskustella, kun ketjuun tulee tällaisia, mistään mitään tietämättömiä hörhöjä sopertelemaan.

Niin, itse olen jostain 45-vuotiaasta nukkunut 3-5 tuntia yössä, eikä se aiheuta mitään ongelmia. Eli kyseessä on ihan oma kokemus myös. Nuorena tarvin 9 tuntia yössä, tai aamulla olo oli ihan junan alle jäänyt. Nyt 4 tunnin unien jälkeen pirteä ja energinen. Oli siinä kyllä alussa jonkinlainen sopeutumisvaihe, joka paljolti johtui ehkä siitä, kun itse panikoin sitä unen vähyyttä. Jossain vaiheessa huomasin, että hetkinen, että vaikka en nuku paljoa, en myöskään ole väsynyt. Ja päätin että hiiteen semmoiset suositukset kuinka paljon pitäisi nukkua. Annan mennä kuten luonnostaa menee.

Ne ovat vasta alkamassa. Hieman on hikoilua etenkin öisin. Limakalvot ovat alkaneet kuivua.

Jos hikoilu alkaa haitata sosiaalista elämää tai nukkumista, haen tietenkin heti estrogeenit. Limakalvoja jo kosteutan.

Mulla oli muutaman vuoden perimenopaussissa niin paha aivosumu, etten pystynyt enää entiseen työhöni ja sain virallisen varoituksenkin sen takia. Minä, aina tunnollinen ihminen. En vaan pystynyt keskittymään enkä ajattelemaan loogisesti, ja valitettavasti mun työ on pelkkää keskittymistä ja loogista ajattelua. Onneksi luin tutkimuksista, joiden mukaan tämä vaihe on lähes aina väliaikainen, ja loppuu kun varsinainen menopaussi tapahtuu, joten päätin vaan sinnitellä läpi. Ja totta se on, tuo pahin sumuvaihe kesti ehkä vuoden, sitten alkoi lievetä. Ja nyt 52-vuotiaana, kun menopaussi on jo tapahtunut, ei enää mitään aivosumua. Eikä muitakaan oireita.

Ap: MINÄ ITTE.

Kuukautiset loppuivat 49-vuotiaana. Jotain pientä lämpötilansäätelyhäikkää esiintyi edellisen vuoden, sen jälkeen ei enää mitään oireita. Olo sama kuin ennenkin, mutta ilman kuukautisia. Näin menty useita vuosia. Toivottavasti ei tulekaan mitään vaihdevuosia.

Olen ollut huomaavinani, että pahimmat oireet on naisilla, jotka ovat käyttäneet hormonikierukkaa koko ikänsä. Itselläni ei teini-iän jälkeen ole ollut mitään hormoniehkäisyä, koska ne eivät sopineet minulle. Joten ehkä sen takia pääsin vaihdvuosista helpommalla.

Minulla oli ennen varsinaisia vaihevuosia ihan kamalat kuukautiset, kipeät, runsaat ja mieliala meni aina ihan kauheaksi. Samaan aikaan oli vilkas seksielämä, ja luulen että seksi oli silloin tärkeää. Gynet suosittelivat jotain hormonikierukoita tms että kuukautisvaivat helpottaisivat mutta en halunnut ottaa kun seksi oli niin ihanaa ja pelkäsin libidon laskua. Vähitellen kuukautiset alkoivat vähetä ja tuli myös muita oireita, nivelkipuja ja kuivuutta ja huonoa nukkumista. Oli tosi vaikeaa kun on haastava työ ja oli koko ajan väsynyt. Sain estrogeenia, minipillerit ja pian aloitin myös pienen annoksen ssri-lääkkeitä ja kaikki vaivat menivät pois, tuli hyvä olo. Jotain varmaan meni samalla pesuveden mukana, mutta on vaikea sanoa mitä. Olen tasaisempi, mutta varmaan sitten jotenkin mummoontuneempi, mikä tietysti on ihan iän mukaista. Nyt tuntuu että on taas ihan uusi elämänvaihe, seksi ei ole kovin tärkeää eikä miesten huomio, liikunta on tosi tärkeää ja mukavaa, teen sitä paljon, olen palannut nauttimaan sen tapaisista jutuista kuin lapsena, kuten lukemisesta ja eläinten hoitamisesta. Tämä on ihana elämänvaihe ja ihmettelen että miksi tätä pelotellaan niin paljon. Vanhenemiselle ei kukaan voi mitään, mutta on myös helpotus kun tietyt keskiaikuisuuden stressinaiheet ovat ohi, ja vasta kun niitä ei ole, tajuaa miten paljon ne ovat rasittaneet vuosikymmeniä.