Naisen vaihdevuodet ei ole sairaus. Miten sinä koit vaihdevuotesi? Minulla ei ollut mitään oireilua - kuukautiset vain loppuivat kuin seinää

Mulla on nyt vuosi menopaussista. Hyvin vähällä olen päässyt, enkä ole mitään hormonikorvaushoitoja edes harkinnut. Kuukautset nyt vaihteli 10 vuotta ennen menopaussia, ensin tihentyivät, sitten harvenivat, ja harvassa vaiheessa pitkän tauon jälkeen tuli jättivuotoja. Sitten 51-vuotiaana viimeiset menkat. Sen jälkeen ehkä vuoden oli lievähköjä lihas- tai nivelkipuja, mutta nekin meni ohi itsestään. Ei ole ollut mielialaongelmia ,kuumia aaltoja, unettomuutta, aivosumua tms. näitä klassisia ollenkaan. Emättimen kuivuudesta en tiedä, koska en ole seksuaalisesti ollut aktiivinen 20 vuoteen, joten ei ole niin väliä onko kuiva vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oireita (kuumia aaltoja, heräilyä, aivosumua) reilun vuoden verran. Tuntuu että työnteko kärsii, en vaan pysty enää keskittymistä vaativiin asioihin vaikka olen ns. asiantuntijatyössä.

Olen miettinyt että kokeilisin homonikorvaushoitoa. Eilen kävin läpi työterveyslääkäreitä (Mehiläinen) ja monella luki että eivät hoida gynekologisia asioita. Eikö käypä hoito -suosituksen idea ollut että hormonikorvaushoidon voisi nyt saada yleislääkäriltä ilman että tarvitsee mennä gynekologille? Gynekologin palvelut eivät kuulu meillä työterveyteen. Tyhmää, kun työntekoon tämä erityisesti vaikuttaa.

Miksi et varaa aikaa yksityiseltä gyneltä? Tai onnistuu myös kunnallisen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oireita (kuumia aaltoja, heräilyä, aivosumua) reilun vuoden verran. Tuntuu että työnteko kärsii, en vaan pysty enää keskittymistä vaativiin asioihin vaikka olen ns. asiantuntijatyössä.

Olen miettinyt että kokeilisin homonikorvaushoitoa. Eilen kävin läpi työterveyslääkäreitä (Mehiläinen) ja monella luki että eivät hoida gynekologisia asioita. Eikö käypä hoito -suosituksen idea ollut että hormonikorvaushoidon voisi nyt saada yleislääkäriltä ilman että tarvitsee mennä gynekologille? Gynekologin palvelut eivät kuulu meillä työterveyteen. Tyhmää, kun työntekoon tämä erityisesti vaikuttaa.

Et sä tarvi gynekologin palveluita vaihdevuosien korvaushoidon saamiseen. Ihan normaali työterveys- tai terveyskeskus yleislääkäri voi aiheuttaa oireiden perusteella perus hormonikorvauksen, ellei asiaan liity huolestuttavia gynekologisia oireita, jotka vaativat tutkimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ei naisilla ole sairauksia. Ovat joko hulluja tai tyhmiä tai sekä että. (Sarkasmia)

Niin, hysteerikkoja ovat (myös sarkasmia)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei naisilla ole sairauksia. Ovat joko hulluja tai tyhmiä tai sekä että. (Sarkasmia)

Niin, hysteerikkoja ovat (myös sarkasmia)

Siihen on oma syynsä....miehet (ei ole sarkasmia vaan totisinta totta)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei naisilla ole sairauksia. Ovat joko hulluja tai tyhmiä tai sekä että. (Sarkasmia)

Tulit sitten tänne kommentoimaan oman mt-ongelmasi, niinkuin olet jo monesti tehnyt.

(Sarkasmia)

Mun teksti oli oikeasti sarkasmia. Olen 53 vuotias nainen ja aina saanut vähättelyä terveydenhoidossa. Ollut endoa ja muuta kremppaa, juurikin naisten vaivoista ja hulluna pidetty. Vähemmästäkin tullut kyyniseksi ja sarkastiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei naisilla ole sairauksia. Ovat joko hulluja tai tyhmiä tai sekä että. (Sarkasmia)

Tulit sitten tänne kommentoimaan oman mt-ongelmasi, niinkuin olet jo monesti tehnyt.

(Sarkasmia)

Mun teksti oli oikeasti sarkasmia. Olen 53 vuotias nainen ja aina saanut vähättelyä terveydenhoidossa. Ollut endoa ja muuta kremppaa, juurikin naisten vaivoista ja hulluna pidetty. Vähemmästäkin tullut kyyniseksi ja sarkastiseksi.

Oletko käynyt yksityisellä? Siellä ei vähätellä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla pahin oire kuivuminen, vähän kaikkialta. Silmäluomet kuivuivat niin, että poimuihin tuli haavoja. Limakalvojen kuivuus aiheutti jatkuvia virtsatieinfektioita ja alapään jomotusta. Jänteet rappeutuivat pakaroista ja olkavarsista niin pahasti, että kivut ovat olleet invalidisoivia. Heräily ja hikoilu aamuyöllä. Nyt on mennyt neljä vuotta oireiden alkamisesta, hormonikorvaushoidon tajusin aloittaa vasta reilu vuosi sitten ja nyt on jäljellä enää kovat kivut lonkissa ja olkavarsissa. Kärsimyksen vuosia on ollut, toivottavasti tämä tasaantuu joskus.

Minä olen jo 70, mutta muistan vielä nuo ajat, miten vaikeata silloin oli.  Juuri tuo kuivuminen.  Olin niin kuihtunut, että näytin vanhemmalta kuin mitä nyt.  Silmät punotti ja hankasi, iho muuttui kummallisen harmaaksi, suu ja huulet oli ihan rusinat, tukka oli kuin väritöntä rautalankaa, ei pysynyt missään mallissa, vaan vain valui päätä myöten.  Alapää kutisi ja poltteli kuivuuttaan.

Ainoa itseä miellyttävä puoli tietysti se, että laihduin paljon, mutta ei se minua kaunistanut.

Olin 47-vuotias.  Muistan myös ne ns. kuumat aallot, ne pystyi aistimaan jopa saunan lauteilla löylyssä.

Onneksi tajusin mennä lääkäriin.  Ensin ei tahtonut löytyä sopivaa annostusta ja kun vielä aloitettiin niillä laastareilla, niin ne aiheutti tulehduksen siihen iho kohtaan mihin sitä liimasin, vaikka yritin vaihdella sen paikkaa.  Lopulta en voinut käyttää niitä ollenkaan.

Sitten sain geeliä ja se viimein auttoi.  Oikeastaan vajaassa viikossa tuli muutos.  Kävelin tiellä ja yhtäkkiä tunsin, kuinka rinnat alkoi ikäänkuin painaa.  Nehän oli muuttuneet kuiviksi lerpuiksi, mutta yhtäkkiä niihin tuli eloa.  Muutenkin aloin huomata, että tuli kuin uusi nuoruus.

Geeli ei ollut kuitenkaan se lopullinen juttu, vaan aloin saada korvaushoitoa tabletteina, ja otan niitä vieläkin, kun mitään ongelmia ei ole tullut.  Ensi alkuun niissäkin piti hakea sopivaa annostusta, mutta sittemmin kaikki on mennyt hyvin.

Muistan vielä senkin, että en ollut mieleltänikään tasapainossa silloin, kun vauvat oli kovimmillaan.  Sain töistäni sairauslomaa, kun pää ei mitenkään tuntunut asettuvan, olin ajoittain ihan maassa ja sitten taas liiankin tehokas, menin joskus töihinkin epähuomiossa aamukuuteen, vaikka työt alkoi puoli yhdeksältä.  Mutta kun olin jotenkin yli vireessä, kuitenkin sellainen tuskainen oli koko ajan.

Ehkä sain käydä tämän vaiheen läpi sen pahimmassa mallissa mitä voi olla.  Varmaan jotain kolme tai neljä vuotta se kaikkineen kesti, kunnes asiat sitten taas tasaantui.  Kuukautiset jäi pois aika helposti, mutta se muu kaikki oli yhtä resuamista.

Äidillä taisi aikoinaan olla sama juttu, muistan hänellä olleen jotain mielenterveysongelmia juuri siinä iässä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mietin yksi päivä, että keski-ikä/vaihdevuosi-ikä on vähän kuin toinen murrosikä. Suuria muutoksia tapahtuu kehossa ja mielessäkin. Molemmat ikävaiheet luonnollisia ja elämään kuuluvia. 

Joo, olet oikeassa, mutta ei niistä vaihdevuosioireista tarvitse kärsiä jos se haittaa elämistä. Miksi yleensäkkin pitäisi missään vaiheessa naisen elämää kärsiä yhtään mistään, varsinkin jos apua on saatavilla.

Toisaalta niin kuin murrosiässä, monella meistä se kärsimys on rakentavaa, ja johtaa parempaan tilaan sen toisella puolella. Murrosiän kuohut niin hormonaalisesti kuin mielessä johtaa kypsymiseen. Vaihdevuosien kuohut niin hormoneissa kuin mielessä myös ottaa vähän kipeää, niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta sen toisella puolella on ennen kokematon rauha ja seesteisyys. Näin on ollut itselläni, ja monella tuntemallani. Korvaushoito on varmasti joskus välttämätön, mutta se lopulta vaan lykkää tämän transition kokemusta. Kukaan tuskin pitäisi hyvänä, jos murrosikää lykättäisiin lääkkeillä, koska ne ovat ahdistavia ja kivuliaitakin monella tapaa. 

Japanissahan vaihdevuodet nähdään positiivisena elämänvaiheena, se on kōnenki, uudistumisen vuodet. Silloin nainen yleensä vasta saavuttaa henkisen ja hengellisen täyttymyksensä, kun kehon energiat ei enää suuntaudu lisääntymiskoneiston ylläpitoon. Japanissa menopaussin jälkeen naisesta tulee täyteen viisauteensa ja mielentyyneyteensä kasvanut arvostettu ihminen, eikä niin että iik, ulkonäkö rapistuu, elämä vaan menee huonommaksi kunnes lopulta tulee kuolema. 

Vierailija kirjoitti:

Niissä maissa, joissa ei jatkuvasta suggeroida naisille hirveitä vaihdevuosiongelmia, naisille ei tule hirveitä vaihdevuosiongelmia.

Ei se poista unettomuutta, ettei tiedä.sen johtuvan vaihdevuosista. Valitettavasti en voi hormonikorvaushoitoa käyttää suvun syöpärasituksen vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ruvennut syömään mitään korvauslääkkeitä. Se oli vaihe elämässä, en syönyt lääkkeitä murrosiässäkään, miksi sitten vaihdevuosissa? Rupesin hyvissä ajoin uimaan talvellakin, ehkä siitä oli hyötyä. Elämässä on paljon erilaisia vaiheita, nyt luopumista ystävistä, aviomiehestä jne. 

Miksi murrosiässä olisi pitänyt syödä lääkkeitä? Vaihdevuosioireisiin kylläkin olen hormonikorvaushoudon aloittanut, ihan oman elämänlaadun parantamiseksi, ei ole tarvinnut luopua ystävistä eikä miehestä.

No yhtä lailla murrosiässä on usein epämiellyttäviä oireita, jotka liittyvät muuttuvaan hormonitoimintaan. Itselläni oli silloin mm. kovia luusto- ja lihaskipuja, epämääräisiä kuukautiskiertoja, finnejä, kuuma-aaltomaista hikoilua ja palelua vuorotellen, erittäin haisevaa hikoilua, mieliala äärimmäisen räjähdysaltis. Silti harvoin mietitään, että murrosikä tarvitsisi lääkkeitä, koska muutos nähdään paitsi luonnollisena, myös positiivisena. Tätä se on, aikuiseksi kasvaminen. Lääkitään vasta, jos oireet käyvät oikeasti erittäin vakaviksi, esim. perus hormonifinnit muuttuu tulehtuneeksi aknesairaudeksi.

Sen sijaan länsimaissa vaihdevuosiin on täysin erilainen suhtautuminen. Että ne on kyllä luonnollisia, mutta negatiivinen ilmiö, joka pitäisi saada pois. Joista ei ole hyötyä, joiden toisella puolella ei ole mitään hyvää, pelkkää rapistumista vaan. Itse olen tietoisesti omaksunut enemmän itämaisen ajattelun, jossa vaihdevuodet nähdään positiivisena kehitysvaiheena. Kyllä, voisin äärimmäisen elämää haittaaviin oireisiin hakea hoitoa. Mutta ei ole sellaisia ollut. Jonkinasteisia vaivoja olen valmis kärsimään, kuten olin murrosiässäkin. Kasvaminen usein sattuu, tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niissä maissa, joissa ei jatkuvasta suggeroida naisille hirveitä vaihdevuosiongelmia, naisille ei tule hirveitä vaihdevuosiongelmia.

Ei se poista unettomuutta, ettei tiedä.sen johtuvan vaihdevuosista. Valitettavasti en voi hormonikorvaushoitoa käyttää suvun syöpärasituksen vuoksi. 

Esim. japanilaiset ei näe sitä unettomuutta ongelmana. Näkevät pikemminkin niin, että on luonnollista, että kun keho ei enää kuluta energiaa lisääntymiskoneistoon, nainen tarvitsee vähemmän unta. Se nähdään enemmän supervoimana kuin ongelmana.

Ei ole vielä vaihdevuosia, mutta mieleen tulee kuukautisten vertailu.

Itselläni oli jo alusta alkaen sen luokan kivut, että oksentelin ja yleensä lopulta pyörryin. Nyt e-pillerit pitää kuukautiset poissa kokonaan. 

Yksi tuttu, jolla on olleet aina keveät kivut, piti kovia kuukautiskipuja valittavia huomionhakuisina, kun hyvin pärjää yhdellä buranalla jos vähän enemmän sattuu.

Juu....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niissä maissa, joissa ei jatkuvasta suggeroida naisille hirveitä vaihdevuosiongelmia, naisille ei tule hirveitä vaihdevuosiongelmia.

Ei se poista unettomuutta, ettei tiedä.sen johtuvan vaihdevuosista. Valitettavasti en voi hormonikorvaushoitoa käyttää suvun syöpärasituksen vuoksi. 

Esim. japanilaiset ei näe sitä unettomuutta ongelmana. Näkevät pikemminkin niin, että on luonnollista, että kun keho ei enää kuluta energiaa lisääntymiskoneistoon, nainen tarvitsee vähemmän unta. Se nähdään enemmän supervoimana kuin ongelmana.

Ilmeisesti japanilaiset naiset eivät käy töissä, vaan viettävät laatuaikaa kotona. Suomessa on moni asia toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mietin yksi päivä, että keski-ikä/vaihdevuosi-ikä on vähän kuin toinen murrosikä. Suuria muutoksia tapahtuu kehossa ja mielessäkin. Molemmat ikävaiheet luonnollisia ja elämään kuuluvia. 

Joo, olet oikeassa, mutta ei niistä vaihdevuosioireista tarvitse kärsiä jos se haittaa elämistä. Miksi yleensäkkin pitäisi missään vaiheessa naisen elämää kärsiä yhtään mistään, varsinkin jos apua on saatavilla.

Toisaalta niin kuin murrosiässä, monella meistä se kärsimys on rakentavaa, ja johtaa parempaan tilaan sen toisella puolella. Murrosiän kuohut niin hormonaalisesti kuin mielessä johtaa kypsymiseen. Vaihdevuosien kuohut niin hormoneissa kuin mielessä myös ottaa vähän kipeää, niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta sen toisella puolella on ennen kokematon rauha ja seesteisyys. Näin on ollut itselläni, ja monella tuntemallani. Korvaushoito on varmasti joskus välttämätön, mutta se lopulta vaan lykkää tämän transition kokemusta. Kukaan tuskin pitäisi hyvänä, jos murrosikää lykättäisiin lääkkeillä, koska ne ovat ahdistavia ja kivuliaitakin monella tapaa. 

Japanissahan vaihdevuodet nähdään positiivisena elämänvaiheena, se on kōnenki, uudistumisen vuodet. Silloin nainen yleensä vasta saavuttaa henkisen ja hengellisen täyttymyksensä, kun kehon energiat ei enää suuntaudu lisääntymiskoneiston ylläpitoon. Japanissa menopaussin jälkeen naisesta tulee täyteen viisauteensa ja mielentyyneyteensä kasvanut arvostettu ihminen, eikä niin että iik, ulkonäkö rapistuu, elämä vaan menee huonommaksi kunnes lopulta tulee kuolema. 

Sepä hienoa. En todellakaan nähnyt itseäni "uudistuneena", vaan lähinnäkin i#sarin partaalla olevana ja elämän halun menettäneenä. Mutta, nainen on yksilö ja vaihdevuodet vaikuttaa jokaiseen eri tavalla. Vaihdevuodet eivät ole kilpailu siitä kenellä menee huonommin ja kenellä paremmin, ja avun hakeminen ei ole luovuttamista vaan itsestään välittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niissä maissa, joissa ei jatkuvasta suggeroida naisille hirveitä vaihdevuosiongelmia, naisille ei tule hirveitä vaihdevuosiongelmia.

Ei se poista unettomuutta, ettei tiedä.sen johtuvan vaihdevuosista. Valitettavasti en voi hormonikorvaushoitoa käyttää suvun syöpärasituksen vuoksi. 

Esim. japanilaiset ei näe sitä unettomuutta ongelmana. Näkevät pikemminkin niin, että on luonnollista, että kun keho ei enää kuluta energiaa lisääntymiskoneistoon, nainen tarvitsee vähemmän unta. Se nähdään enemmän supervoimana kuin ongelmana.

Ei helevetti sentään. Ei ole voimakeino se, että et nuku pariin vuoteen kunnolla, siinä kärsii uneton itse ja muutkin läheiset ja töissäkin pitäisi jaksaa. Mun mielestä tuo on pelkkää puppua mitä kommentoit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niissä maissa, joissa ei jatkuvasta suggeroida naisille hirveitä vaihdevuosiongelmia, naisille ei tule hirveitä vaihdevuosiongelmia.

Ei se poista unettomuutta, ettei tiedä.sen johtuvan vaihdevuosista. Valitettavasti en voi hormonikorvaushoitoa käyttää suvun syöpärasituksen vuoksi. 

Esim. japanilaiset ei näe sitä unettomuutta ongelmana. Näkevät pikemminkin niin, että on luonnollista, että kun keho ei enää kuluta energiaa lisääntymiskoneistoon, nainen tarvitsee vähemmän unta. Se nähdään enemmän supervoimana kuin ongelmana.

Ihan helvetin vaikea keskustella, kun ketjuun tulee tällaisia, mistään mitään tietämättömiä hörhöjä sopertelemaan.

Niin, eihän se sairaus ole vaan kaikille jossain määrin tuleva vanhenemisen oire jota voi hoitaa. Jos olet itse päässyt ilman ongelmia, niin turha yleistää koska meillä monilla muilla on isojakin oireita. Ja jos oireita voi helpottaa, niin miksei niin tehtäisi, oli sitten sairaus tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niissä maissa, joissa ei jatkuvasta suggeroida naisille hirveitä vaihdevuosiongelmia, naisille ei tule hirveitä vaihdevuosiongelmia.

Ei se poista unettomuutta, ettei tiedä.sen johtuvan vaihdevuosista. Valitettavasti en voi hormonikorvaushoitoa käyttää suvun syöpärasituksen vuoksi. 

Esim. japanilaiset ei näe sitä unettomuutta ongelmana. Näkevät pikemminkin niin, että on luonnollista, että kun keho ei enää kuluta energiaa lisääntymiskoneistoon, nainen tarvitsee vähemmän unta. Se nähdään enemmän supervoimana kuin ongelmana.

Ai ettei unettomuus ole ongelma? Kyllä se on, ihan vaan tiedoksi. Ja tietääkseni tässä ketjussa keskustelee pääsääntöisesti keski-iän ylittäneitä suomalaisia naisia joita yhdistää monet samat ongelmat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mietin yksi päivä, että keski-ikä/vaihdevuosi-ikä on vähän kuin toinen murrosikä. Suuria muutoksia tapahtuu kehossa ja mielessäkin. Molemmat ikävaiheet luonnollisia ja elämään kuuluvia. 

Joo, olet oikeassa, mutta ei niistä vaihdevuosioireista tarvitse kärsiä jos se haittaa elämistä. Miksi yleensäkkin pitäisi missään vaiheessa naisen elämää kärsiä yhtään mistään, varsinkin jos apua on saatavilla.

Toisaalta niin kuin murrosiässä, monella meistä se kärsimys on rakentavaa, ja johtaa parempaan tilaan sen toisella puolella. Murrosiän kuohut niin hormonaalisesti kuin mielessä johtaa kypsymiseen. Vaihdevuosien kuohut niin hormoneissa kuin mielessä myös ottaa vähän kipeää, niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta sen toisella puolella on ennen kokematon rauha ja seesteisyys. Näin on ollut itselläni, ja monella tuntemallani. Korvaushoito on varmasti joskus välttämätön, mutta se lopulta vaan lykkää tämän transition kokemusta. Kukaan tuskin pitäisi hyvänä, jos murrosikää lykättäisiin lääkkeillä, koska ne ovat ahdistavia ja kivuliaitakin monella tapaa. 

Japanissahan vaihdevuodet nähdään positiivisena elämänvaiheena, se on kōnenki, uudistumisen vuodet. Silloin nainen yleensä vasta saavuttaa henkisen ja hengellisen täyttymyksensä, kun kehon energiat ei enää suuntaudu lisääntymiskoneiston ylläpitoon. Japanissa menopaussin jälkeen naisesta tulee täyteen viisauteensa ja mielentyyneyteensä kasvanut arvostettu ihminen, eikä niin että iik, ulkonäkö rapistuu, elämä vaan menee huonommaksi kunnes lopulta tulee kuolema. 

Sepä hienoa. En todellakaan nähnyt itseäni "uudistuneena", vaan lähinnäkin i#sarin partaalla olevana ja elämän halun menettäneenä. Mutta, nainen on yksilö ja vaihdevuodet vaikuttaa jokaiseen eri tavalla. Vaihdevuodet eivät ole kilpailu siitä kenellä menee huonommin ja kenellä paremmin, ja avun hakeminen ei ole luovuttamista vaan itsestään välittämistä.

Jostain kumman syystä naiset tekevät kaikesta kilpailun. Joku joskus kysyi palstalla mitä lääkkeitä me yli viiskymppiset syömme, ketjuun änkesi heti juurikin naisia jotka ylpeilevät ettei heillä ole mitään tarvetta lääkkeille kun he osaavat elää niin paljon paremmin. Nämä samat ylpeilevät että kun ovat niin paljon parempia naisia kuin me tavalliset, he eivät tarvitse hormonikorvaushoitoa. Sehän on siis tarkoitettu luusereille. Nainen on naiselle susi.