Naisen vaihdevuodet ei ole sairaus. Miten sinä koit vaihdevuotesi? Minulla ei ollut mitään oireilua - kuukautiset vain loppuivat kuin seinää

Hyvä pointti. 

Minä en ole koskaan kärsinyt migreenistä ja olen sitä mieltä että kannattaa vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja burana jos nyt vähän särkee pää.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä pointti. 

Minä en ole koskaan kärsinyt migreenistä ja olen sitä mieltä että kannattaa vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja burana jos nyt vähän särkee pää.

Olen ihan samaa mieltä. Ap on mies jolla on jakautunut persoonallisuus.

No ei mulla muuta ole kuin nämä karmeat kuukautiset. Ei yhtään tiedä milloin ne tulee ja kauanko kestää. Nytkin oli vain 2 viikon kierto

No, mulla sekosi sekä pää unettomuudesta että kroppa hormoniheilahteluista, jotka sotkivat perussairauksien hoidon. Kävin läpi koko oirekirjon raivareista rytmihäiriöihin ja äkillisistä uusista allergiareaktioista invalidisoiviin nivelkipuihin. Työkyky putosi puoleen ja kehitin adenomyoosin, jonka pahimmillaan 2 kk kestäneet vuodot toivat omat ongelmansa rautavaraston kadotessa. 3 v taistelua, yhtä monta privaattigyneä, paljon rahaa ja naistenpolin hoitosuhde myöhemmin olen taas ihminen. Ihme kyllä en tappanut ketään ja avioliittokin säilyi. Täysillä töihin en enää palaa, ei onneksi ole pakko.

Todella helpot oli. Ainoa oire oli kuukautisten poisjääminen. Minulle ruvettiin tuputtamaan hormonilääkitystä jo 40-vuotiaana, en ottanut. Sanoin että otan jos tulee sellaisia oireita. Minulle sanottiin että sitten on jo myöhäistä. Pidin pääni, ihan turha lääkitys olisi ollut kohdallani. Olen kohta 70 ja ei vieläkään oireita.

Ymmärrän että osalle tulee pahojakin oireita ja että ilman lääkitystä ei selviä. Osa ei pärjää edes lääkityksellä.

Mulla on ollut jonkin verran kuumia aaltoja ja kierto meni loppuvaiheessa hyvin epäsäännölliseksi kunnes sitten  kuukautiset loppui kokonaan. Nyt ei ole kuukautisia eikä paneta. Elämä helpottui.

No, minulla oli ikäviä kuumia aaltoja, aivosumua, masennusta, unettomuutta.

Hormonikorvaushoito auttoi siihen, suosittelen kaikille, joille se sopii.

Vaikka vaihdevuodet eivät ole sairaus, oireet voivat olla todella ikäviä, mutta onneksi tosiaan on nuo hormonikorvauslääkkeet. 

Niissä maissa, joissa ei jatkuvasta suggeroida naisille hirveitä vaihdevuosiongelmia, naisille ei tule hirveitä vaihdevuosiongelmia.

Alkoi kuumilla aalloilla, lievillä. Kuukautiset loppuivat, tuli nivelkipuja. Kaikkein kamalinta on kuitenkin unettomuus, saan kyllä unta mutta herään n. kolmen tunnin jälkeen ja valvon sitten yleensä aamuun saakka, töissä olen ihan zombina ja mitään muuta en jaksa. Jatkunut jo yli vuoden, olen 48.

Julkiselta en saanut hormonikorvaushoitoa ja yksityiselle ei ole varaa mennä, säästän kyllä mutta pelkään jo etukäteen että hyödytön käynti.

Vierailija kirjoitti:

Niissä maissa, joissa ei jatkuvasta suggeroida naisille hirveitä vaihdevuosiongelmia, naisille ei tule hirveitä vaihdevuosiongelmia.

Olisiko linkkiä tutkimukseen johon viittaat?

Oli kuin olisi pudonnut pohja elämästä, huonotuulisuutta, hikoilua ym.  Monet eivät puhu koska eivät kehtaa.

Kauheat kuumat aallot, ihan kuin kehon sisällä käännettäisi äkkiä termostaatti täysille. 

Ensin tuli yöhikoilut ennen menkkoja, jo ennen 40 ikävuotta, ja meni kierto sekaisin. Epäsäännöllinenhän se on ollut aina, mutta (esi)vaihdevuosissa pituus oli jotain 22 - 38 päivää, kesto 7 - 9 päivää ja ainakin pari päivää kuin olisi teurastettu. Unet olleet sekaisin jo useamman vuoden, joko herään aikaisin, siis jopa ennen viittä tai sitten herään aamuyöstä ja valvon tunnin ja nukun sen jälkeen "pitkään" (max 7.30 asti). Viimeisimpänä alkanut tulla kuumia aaltoja.

Nivelkivuilta, pahemmalta aivosumulta ja muilta ärsyttävämmiltä vaivoilta olen onneksi välttynyt-

Minipillereillä saatu menkat kuriin ja pois (en tiedä, onko menopaussi ollut jo vai vielä tulossa), vielä harkitsen estorogeenikorvaushoidon hankkimista, jos sillä saisi apua nukkumiseen.

Ikää tänä vuonna 51, eli sellaiset kohta 15 vuotta ollut kaikenlaista.

Itselläni vaihdevuodet osuivat samaan aikaan, kun hoidin alzheimer-äitiäni. Olin hirvittävän stressaantunut äidin takia ja nukuin monta vuotta todella huonosti, heräilin vähän väliä, mutta en osannut ajatella että se olisi vaihdevuosioireilua. Kuukautiset loppuivat kun olin 54, mutta mitään nivelkipuja tai kuumia aaltoja ei ollut, pikemminkin palelin koko ajan. Ilmeisesti pääsin siis aika vähällä.

Mulla pahin oire kuivuminen, vähän kaikkialta. Silmäluomet kuivuivat niin, että poimuihin tuli haavoja. Limakalvojen kuivuus aiheutti jatkuvia virtsatieinfektioita ja alapään jomotusta. Jänteet rappeutuivat pakaroista ja olkavarsista niin pahasti, että kivut ovat olleet invalidisoivia. Heräily ja hikoilu aamuyöllä. Nyt on mennyt neljä vuotta oireiden alkamisesta, hormonikorvaushoidon tajusin aloittaa vasta reilu vuosi sitten ja nyt on jäljellä enää kovat kivut lonkissa ja olkavarsissa. Kärsimyksen vuosia on ollut, toivottavasti tämä tasaantuu joskus.

Olen päässyt tähän asti helpolla. Kuukaitiset loppuivat, ja se oli helvetonmoinen helpotus. Ne olivat käytännössä invalidisoineet aina muutamaksi päiväksi kerrallaan.

Kuuma aaltoja tuli muutaman kuukauden aja (krsäaika) loppuivat talven ajaksi, palasivat hetkeksi sruraavana kesänä, eivätkä ole enää palanneet.

Ei aivosumua, ei mielialan vaihteluita, ei masennusta, ei nivelkipuja, ei migreeniä... migreeni katosi vaihdevuosia odotellessa.  Suvussani (sekä äidin että isän puolella) on mennyt näin.

Sen sijaan tuttavallani jatkuu vaihdevuosioireilu rankkana vielä yli 70-vuotiaana. Näin oli äidillään ja äidinäidilläänkin (siskoja ei ole).

En kannata vaihdevuosioireilun mitätöimistä tai vähättelyä, mutta samalla toivoisin, että meitä helpolla päässeitä ei kyseenalaistettaisi.

Toivoisin, että me naiset tukisimme toisiamme, emmekä antaisi miesten päättää, mikä on oikea tapa ja mikä väärä tapa elää vaihdevuodet.

Tai ylipäätään mikä on oikea tapa olla nainen. Ei se kuulu miehille.

Melkein vuoden kärsin ensin unettomuudesta, sitten tulivat kuumat aallot, rytmihäiriöt, nivelkivut, jäätävä vitutus 24/7 kaikkia kohtaan. Siinä vaiheessa meinasin jo vetää ranteet auki. Onneksi menin gynelle ja sain hormonikorvaushoidon. Kaikki muut oireet lähtivätkin pois paitsi nivelkivut. 

Kuukautiseni loppuivat nelikymppisenä mutta nyt on taas alushousut veressä.

T. Jorma 63v

Minulla ei ollut mitään oireita tai tuntemuksia, vain kuukautiset jäivät pois pari kuukautta ennen kuin täytin kuusikymmentä. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että jollakulla toisella oireet voivat olla niin pahat, että on yhdentekevää, luokitellaanko ne sairaudeksi vai ei.

Esivaihdevuodet on ja oireita on ollut nivelsäryt jaloissa ym jalkasärkyt sekä kuukautisvuoto on niukentunut selvästi. Kierto on myös lyhentynyt. Magnesium auttoi noihin jalkasärkyihin. Vuoden olen sitä syönyt nyt.