Lue keskustelun säännöt.
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (1149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin semmosen suomalaisesta luokkayhteiskunnasta kertovan kirjan jonka mukaan nykyään ihmisten luokittelu on tietyllä tavalla hankalampaa kuin ennen, koska melko vähävaraisellakin ihmisellä voi olla valtavasti kulttuurista pääomaa ja toisaalta ihmisellä joka sanoo kananrintaa kanantissiksi voi olla tolkuttomasti rahaa. Ei se silti tee tästä jälkimmäisestä yläluokkaisempaa tai toisaalta edeltävä ihminen ei putoa työväenluokkaan.
Esimerkiksi joskus vaikka 60 vuotta sitten vähävaraiselle ei välttämättä kertynyt sosiaalista tai kulttuurista pääomaa, koska ei ollut vaikkapa rahaa mennä teatteriin tai oikeasti ei ollut rahaa kouluttautua tai perhe jopa esti sen (tunnen parikin tällaista +75v. naista joille on käynyt näin).
Olen itse korkeasti koulutettu nainen, mutta minulla ei todellakaan ole porvariston hillityä charmia. Olen aivan liian äänekäs ja liikaa sellaiseen. Toisaalta olen aina rakastanut teatteria ja klassista musiikkia. Pukeudun tyylikkäästi ja siististi, mutta kiroilen paljon ja silti olen jotenkin homssuinen, hallitsematon ulkomuodoltani. Kiroilu on mielestäni junttia, mutta en vaan osaa lopettaa. Pidän moniakin asioita rahvaanomaisena, mutta toisaalta katselen paljon telkkaria. Rahaa on ja nimenomaan perittyä omaisuutta, mutta silti kyllä tiedostan, että ne työkaverit joiden perheessä on korkeakoulutettua väkeä sukupolvi toisen jälkeen on musta jotenkin kaukana. Ei sitä oikein osaa selittää. Ja samalla tiedostan, että vaikka meidän naapuri on mua huomattavasti varakkaampi, hän on sellainen nousukasmainen tyyppi jolla on rahaa, mutta huonot hampaat ja viinakaupasta haetaan mieluummin kossu kuin viiniä. Mukava kaveri hänkin, ei siinä mitään, mutta kyllä ne erot siellä taustalla vaan on.
"Esimerkiksi joskus vaikka 60 vuotta sitten vähävaraiselle ei välttämättä kertynyt sosiaalista tai kulttuurista pääomaa, koska ei ollut vaikkapa rahaa mennä teatteriin tai oikeasti ei ollut rahaa kouluttautua tai perhe jopa esti sen (tunnen parikin tällaista +75v. naista joille on käynyt näin)."
60 vuotta sitten Suomessa oli jo hyvin varustettu kirjasto saavutettavissa lähes joka paikassa. Suuren kulttuurisen pääoman hankkiminen ei vaadi muuta.
60 vuotta sitten saattoi olla kirjasto jossain. Mun äidin lähin kirjasto oli 25km päässä. Isällä matkaa kirjastoon oli 60km. Linja-autolla tosin pääsi, mutta matka kesti 2 tuntia suuntaansa eikä siellä kaupungissa käyty kuin muutaman kerran vuodessa.
Juuri näin. Edellisellä ei mitään käsitystä siitä, millaista elämä oli vielä 60-luvulla (ja jopa 70-luvulla) maaseudulla.
Kirjaston merkityksestä olen kyllä täysin samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin aina ettei ole luokkia Suomenmaassa. Mutta kun nuorempana tein töitä tarjoilijana, useampi antoi palautetta etten sovi sinne, vaikka olin selvästi nuori ihminen. "Miksi SINÄ olet tälläisessä työssä?"
Tai sitten olin vain tosi surkea tarjoilija.
Mihin tämä SINÄ mielestäsi viittasi? Onko sukunimesi Herlin, Fazer tai Hartwall?
En oikeastaan tiedä. Hämmentää minua yhä.
Olitko huikean kaunis (ei tietenkään mitään tekemistä yhteiskuntaluokan kanssa, mutta kuten hesari haastateltava tänään kertoo, se avaa ovia)? Puhuitko huolitellusti käyttäen sanastoa, joita tarjoilijan ei oletettu käyttävän? Oliko itsevarmuutta, eikä pientäkään epäröintiä tai haparointia?
Luultiiko sinua joksikin toiseksi henkilöksi esim. julkisuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen tutkinto on kärsinyt inflaation. Samoin myös kunnioitus vanhanaikaista sivistystä kohtaa. Akateemisten ihmisten taso on pudonnut. Ennen kansakoulunopettajakin oli kansankynttilä, joka lausui runoja ja soitti pienoa sekä tunsi historiaa. Nykyään maisterisopettaja ryyppää festivaaleilla ja lähettää alastonkuvia netissä.
Tosi huono tuuri jos saa nuoren miesopettajan opettajakseen. Joskus tällaisten kanssa joutunut jotain tekemään ja heistä ei ole mihinkään.
Nuorehko naisopettaja ei katsonut ainakaan minun lasta päinkään, kun antoi todistuksen. Videolla näkyy. Aika huonot käytöstavat, varsinkin opettajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin semmosen suomalaisesta luokkayhteiskunnasta kertovan kirjan jonka mukaan nykyään ihmisten luokittelu on tietyllä tavalla hankalampaa kuin ennen, koska melko vähävaraisellakin ihmisellä voi olla valtavasti kulttuurista pääomaa ja toisaalta ihmisellä joka sanoo kananrintaa kanantissiksi voi olla tolkuttomasti rahaa. Ei se silti tee tästä jälkimmäisestä yläluokkaisempaa tai toisaalta edeltävä ihminen ei putoa työväenluokkaan.
Esimerkiksi joskus vaikka 60 vuotta sitten vähävaraiselle ei välttämättä kertynyt sosiaalista tai kulttuurista pääomaa, koska ei ollut vaikkapa rahaa mennä teatteriin tai oikeasti ei ollut rahaa kouluttautua tai perhe jopa esti sen (tunnen parikin tällaista +75v. naista joille on käynyt näin).
Olen itse korkeasti koulutettu nainen, mutta minulla ei todellakaan ole porvariston hillityä charmia. Olen aivan liian äänekäs ja liikaa sellaiseen. Toisaalta olen aina rakastanut teatteria ja klassista musiikkia. Pukeudun tyylikkäästi ja siististi, mutta kiroilen paljon ja silti olen jotenkin homssuinen, hallitsematon ulkomuodoltani. Kiroilu on mielestäni junttia, mutta en vaan osaa lopettaa. Pidän moniakin asioita rahvaanomaisena, mutta toisaalta katselen paljon telkkaria. Rahaa on ja nimenomaan perittyä omaisuutta, mutta silti kyllä tiedostan, että ne työkaverit joiden perheessä on korkeakoulutettua väkeä sukupolvi toisen jälkeen on musta jotenkin kaukana. Ei sitä oikein osaa selittää. Ja samalla tiedostan, että vaikka meidän naapuri on mua huomattavasti varakkaampi, hän on sellainen nousukasmainen tyyppi jolla on rahaa, mutta huonot hampaat ja viinakaupasta haetaan mieluummin kossu kuin viiniä. Mukava kaveri hänkin, ei siinä mitään, mutta kyllä ne erot siellä taustalla vaan on.
"Esimerkiksi joskus vaikka 60 vuotta sitten vähävaraiselle ei välttämättä kertynyt sosiaalista tai kulttuurista pääomaa, koska ei ollut vaikkapa rahaa mennä teatteriin tai oikeasti ei ollut rahaa kouluttautua tai perhe jopa esti sen (tunnen parikin tällaista +75v. naista joille on käynyt näin)."
60 vuotta sitten Suomessa oli jo hyvin varustettu kirjasto saavutettavissa lähes joka paikassa. Suuren kulttuurisen pääoman hankkiminen ei vaadi muuta.
60 vuotta sitten saattoi olla kirjasto jossain. Mun äidin lähin kirjasto oli 25km päässä. Isällä matkaa kirjastoon oli 60km. Linja-autolla tosin pääsi, mutta matka kesti 2 tuntia suuntaansa eikä siellä kaupungissa käyty kuin muutaman kerran vuodessa.
No jokaisessa kyläpahasessa ja pikkukaupungissa ja jokaisessa isompien kaupunkien kaupunginosassa oli kirjasto. Paikoissa joissa oli vähän ihmisiä eikä palveluja ei varmaan ollut. Minun piskuisessa tehdaskauppalassani oli erinomainen kirjasto, elämäni tärkein sivistys- ja koulutuslaitos.
Vierailija kirjoitti:
Yksi typerimmistä ilmiöistä on se kun joillekin työ on niin määräävä tekijä yhteiskuntaluokan suhteen. Eivät mitenkään suostu ymmärtämään, että nykyistä työtilannetta ei mitenkään voida verrata johonkin menneiden vuosikymmenten tilanteeseen. Tuolloin oli olemassa ja haettavissa ihan hyvin virkoja, käytännössä yleensä vastavalmistuneetkin saivat virkasuhteen. Ajan myötä sitten näitä virkasuhteita vähennettiin, lopetettiin siirtymien myötä ja muutettiin virkasuhteita työsuhteiksi. Samaan aikaan määräaikaisuudet lisääntyivät, ja samoin sijaisuudet. Sitten oltiinkin tässä nykyisessä tilanteessa.
Nykyään työelämä ei myöskään noudata samaa kaavaa kuin vuosikymmeniä sitten. Enää ei ole sellaista turvaa ja vakautta. Ihmisillä on myös useampia tutkintoja ja siitä huolimatta työn saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Monella samanikäisellä kaverilla on useampia korkeakoulututkintoja kuten itsellänikin, aineenopettajasta tuli sairaanhoitaja ja tekniikan alan yliopistokoulutetusta tuli poliisi. Siksi on äärimmäiseen typerää nykyisessä työllisyys-, tai ennemminkin työttömyystilanteessa, arvostella kenenkään tekemää työtä.
Ylempään koulutettuun keskiluokkaan kuuluu oleellisesti ammatti-identiteetti. Ollaan lääkäri x tai pastori y. Jos vaihdetaan alaa, pitää kehittää uusi ammatti-identiteetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On pojilla ja tytöillä ongelmat. Itse kannatan Jeesuksen oppia siitä, että kullakin päivällä on omat murheensa.
Jeesushan kuului puuseppänä ensin alempaan keskiluokkaan, mutta ryhtyi sitten elämäntapatyöttömäksi.
En sanoisi työttömäksi, kun kiersi ahkerasti puhumassa ihmisille. Aika lailla ruokapalkalla kyllä, mutta ei kuollut nälkään kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Katson vähän jäljessä, mutta tuollainen naisen suutelu väkisin ei menisi läpi tänä päivänä…
Puhutko Love Islandista? Väärä ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi typerimmistä ilmiöistä on se kun joillekin työ on niin määräävä tekijä yhteiskuntaluokan suhteen. Eivät mitenkään suostu ymmärtämään, että nykyistä työtilannetta ei mitenkään voida verrata johonkin menneiden vuosikymmenten tilanteeseen. Tuolloin oli olemassa ja haettavissa ihan hyvin virkoja, käytännössä yleensä vastavalmistuneetkin saivat virkasuhteen. Ajan myötä sitten näitä virkasuhteita vähennettiin, lopetettiin siirtymien myötä ja muutettiin virkasuhteita työsuhteiksi. Samaan aikaan määräaikaisuudet lisääntyivät, ja samoin sijaisuudet. Sitten oltiinkin tässä nykyisessä tilanteessa.
Nykyään työelämä ei myöskään noudata samaa kaavaa kuin vuosikymmeniä sitten. Enää ei ole sellaista turvaa ja vakautta. Ihmisillä on myös useampia tutkintoja ja siitä huolimatta työn saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Monella samanikäisellä kaverilla on useampia korkeakoulututkintoja kuten itsellänikin, aineenopettajasta tuli sairaanhoitaja ja tekniikan alan yliopistokoulutetusta tuli poliisi. Siksi on äärimmäiseen typerää nykyisessä työllisyys-, tai ennemminkin työttömyystilanteessa, arvostella kenenkään tekemää työtä.
Tulee mieleen mummo joka oli syntynyt 1920-luvulla. Meni naimisiin joskus parikymppisenä ja ei sen jälkeen ollut käsittääkseni koskaan töissä, vaan kotirouvana. Ja tietty kotiäitinä kun lapsensa olivat pieniä, mutta koska heillä oli vain kaksi lasta useamman vuoden ikäerolla niin ei sekään kaikkia vuosikymmeniä työelämän ulkopuolella selitä. Tästä huolimatta mummo piti itseään yläluokkaan, tai ylempään keskiluokkaan, kuuluvana, olihan hän syntynyt varakkaaseen perheeseen ja mieskin menestyi ihan hyvin.
Yläluokassahan nimen omaan oli paljon kotirouvia, kun mies elätti.
Luulitko et nimen omaan duunaaminen on se yläluokan juttu?
Jeesushan kuului puuseppänä ensin alempaan keskiluokkaan, mutta ryhtyi sitten elämäntapatyöttömäksi.