Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (1564)
Vierailija kirjoitti:
Oleellisinta taitaa olla, että alempaa ja ylempää keskiluokkaa ei erota tai määritä niinkään mikään materia, asunnon omistussuhteet tai hinta, tietyn merkkiset autot tai tavarat, tilin saldo tai se onko oopperassa tai baletissa käyty viimeksi toissavuonna vai jo viidesti viimeisen kolmen kuukauden aikana, vaan ennenkaikkea kaikki sellainen mikä liittyy käytökseen sekä omiin tottumuksiin ja arvoihin.
Enkä nyt tarkoita sitä, että siellä ylemmässä keskiluokassa mentäisiin aina tilanteesta riippumatta parhaat vaatteet päällä, puhuttaisiin sivistyssanoja tarkoituksella käyttäen ilman varsinaista tarvetta tai painostettaisiin lapset tiettyihin lukioihin ja yliopistoihin tietyille aloille. Ylemmässä keskiluokassa kun ei ole tarvetta näihin. Ylempään keskiluokkaan kuuluu tietynlainen itsevarmuus ja optimismi, sen ymmärtäminen, että ei ole pakko tehdä tai olla aina tietyllä tavalla ollakseen sitä keskiluokkaa. Ylemmässä keskiluokassa toki pukeudutaan tilanteen mukaan, kuten juhlatilaisuuksissa juhlavaatteisiin, mutta ei nähdä katastrofina jos hautajaisissa mustan sijaan onkin vaikka harmaata tai tummansinistä. Sekään ei ole maailmanloppu jos lapsi ei haluakaan sinne kaupungin huippulukioon, vaan haluaa tietylle linjalle ammattikouluun, ei menetetä tästä hermoja ja yöunia tai aleta painostaa luokioon, vaan tuetaan ja kannustetaan lasta siinä mitä tämä on valinnut.
Ylempään keskiluokkaan liittyy vahvasti myös ymmärrys siitä, että tällaiset luokkajaot eivät itsessään määritä ketään ihmisenä, eikä tee kenestäkään sen parempaa tai ole mikään lopullinen tuomio esimerkiksi sen perusteella mihin määriteltyyn yhteiskuntaluokkaan on sattunut syntymään.
Tässä on 59 sivua keskusteltu jostain kahvipavuista ja purjeveneistä, nyt vihdoin joku osui villakoiran ytimeen: itsevarmuus on se avainsana ylemmässä keskiluokassa.
Mitä mieltä olette, mistä tämä itsevarmuus rakentuu? Korkeakoulutus, säännöllinen ja hyvä palkkataso, verkostot? Ehkä sellainen luottamus itseensä, sekä sosiaalinen liikkumavara, eli palkka riittää huonosta työpaikasta irtisanoutumiseen ja verkostoista voi löytyä uusi työ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempään keskiluokkaan kuuluu opiskelu sivistyksen vuoksi. Esimerkiksi juristina taidehistoriaa tai lääkärinä tähtitiedettä. Lisäksi ylemmältä keskiluokalta odotetaan jonkinlaista kulttuurillista sivistyneisyyttä. Ei tarvitse omistaa oopperan kausikorttia, mutta jos edellinen teatterikokemus oli lukioajoilta koulun pakottamana, niin asialle olisi hyvä tehdä jotain.
Kaikki Suomessa yliopistotutkinnon lukeneet on ihan samaa luokkaa kuin duunarit. Ne duunarit on tehneet silloin töitä ja maksaneet veroja joilla yliopistoja ym pyöritetään kun nämä itsensä johonkin mystiseen yläluokkaan lukeutuvat on opiskelleet ilmaisia tutkintoja. Ei Suomi ole mikään Britannia missä on oikeasti eri luokkia; aatelisia ym. Siellä on myös eri yhteuskuntaluokkien yliopistoja.
Britanniassa suurin piirtein kaikki "aateliset" ovat tavalla tai toisella juutalaisia. Jopa ns. kuningashuone on juutalainen. Kyseessä on siis vanhaan aatelistoon soluttautunut ja sen mädättänyt perverssi, kehitysmaalainen lahkomafia. Vrt. Andrew. Sillä on myös Englannin keskuspankki hallussa jne.
Mitä tulee Suomen yhteiskuntaluokkiin, niin on aivan järjetöntä ja naurettavaakin pönötellä keskiluokasta, ylemmästä keskiluokasta jne. kun lähes kaikki täällä (95%) ovat lainaidentiteettisiä, lainakulttuurisia ja lisäksi vielä siperialaisia, jotka kykkivät alkuperäisten finnoarjalaisten klaanin identiteetillä. Tämänkin heihin etiketöi ruotsalainen Snellman. Täällä ei ymmärretä edes keiden alkuperäiskieltä (suomea) täällä puhutaan.
Jos tällainen 🙄alkaa selittää olevansa ylempää tai milloin mitäkin luokkaa, alkuperäistä milloin mitäkin, valittua milloin mitäkin, niin kannattaa vaihtaa kadun puolta, kanavaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On pojilla ja tytöillä ongelmat. Itse kannatan Jeesuksen oppia siitä, että kullakin päivällä on omat murheensa.
Jeesushan kuului puuseppänä ensin alempaan keskiluokkaan, mutta ryhtyi sitten elämäntapatyöttömäksi.
Ja irtolaiseksi, joka vaelteli epämääräisen joukon kanssa ympäri maata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi typerimmistä ilmiöistä on se kun joillekin työ on niin määräävä tekijä yhteiskuntaluokan suhteen. Eivät mitenkään suostu ymmärtämään, että nykyistä työtilannetta ei mitenkään voida verrata johonkin menneiden vuosikymmenten tilanteeseen. Tuolloin oli olemassa ja haettavissa ihan hyvin virkoja, käytännössä yleensä vastavalmistuneetkin saivat virkasuhteen. Ajan myötä sitten näitä virkasuhteita vähennettiin, lopetettiin siirtymien myötä ja muutettiin virkasuhteita työsuhteiksi. Samaan aikaan määräaikaisuudet lisääntyivät, ja samoin sijaisuudet. Sitten oltiinkin tässä nykyisessä tilanteessa.
Nykyään työelämä ei myöskään noudata samaa kaavaa kuin vuosikymmeniä sitten. Enää ei ole sellaista turvaa ja vakautta. Ihmisillä on myös useampia tutkintoja ja siitä huolimatta työn saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Monella samanikäisellä kaverilla on useampia korkeakoulututkintoja kuten itsellänikin, aineenopettajasta tuli sairaanhoitaja ja tekniikan alan yliopistokoulutetusta tuli poliisi. Siksi on äärimmäiseen typerää nykyisessä työllisyys-, tai ennemminkin työttömyystilanteessa, arvostella kenenkään tekemää työtä.
Ylempään koulutettuun keskiluokkaan kuuluu oleellisesti ammatti-identiteetti. Ollaan lääkäri x tai pastori y. Jos vaihdetaan alaa, pitää kehittää uusi ammatti-identiteetti.
Ei taida liittyä niinkään mihinkään luokkaan vaan ennemmin ikään tai kotona opittuun tapaan.
Ainakin omassa tuttavapiirissä työ on vain yksi asia elämässä, työ on vain työtä, oli se sitten mitä tahansa. En itsekään koe työtä tai ammattia määrittävänä tekijänä.
Työ määrittelee koko identiteetin juuri sellaisille, jotka kokevat nousseensa aiempaa ylempään yhteiskuntaluokkaan juuri työnsä kautta. Keskiluokkaa sinänsä määrittääkin enemmän juuri vapaa-aika: harrastukset, maku ja matkustelu. Työtä on pidetty juuri työväenluokan keskeisimpänä määritteenä, kun taas keskiluokalla on perinteisesti ollut enemmän aikaa muuhun, kuten kulttuuriin ja puutarhan hoitoon.
Mistä nämä palstakäsitykset keskiluokasta oikein ovat peräisin?
Keskiluokka kuvataan suurin piirtein entisajan aatelisiksi ja nykyajan vanhaa rahaa edustaviksi rikkaiksi :D
Perinteisesti työväenluokka = keskiluokka. Aatelisilla ja vanhoilla rahasuvuilla oli sitten aikaa muuhun.
Tuosta päästiin teolistumisen ja talouskasvun myötä siihen, että keskiluokkaan kuului suurin osa työssäkäyvistä, ja näin tilanne on vielä ollut minunkin elinaikanani (s. -78).
Sitten alettiin puhumaan laajemmin ylemmästä keskiluokasta (lääkärit, juristit, ja 90-luvun "jupit"). Alemmasta keskiluokasta ei tuoloin vielä puhuttu, se tuli myöhemmin.
Nyt sitten ollaan tilanteessa jossa jakoa on tehty enemmän, koska keskiluokka on eriarvoistunut voimakkaasti. Sellaisia ihmisiä jotka olivat ennen keskiluokkaa, on nyt alettu kutsumaan työväenluokaksi.
Jos joudut käymään töissä, olet työväenluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempään keskiluokkaan kuuluu opiskelu sivistyksen vuoksi. Esimerkiksi juristina taidehistoriaa tai lääkärinä tähtitiedettä. Lisäksi ylemmältä keskiluokalta odotetaan jonkinlaista kulttuurillista sivistyneisyyttä. Ei tarvitse omistaa oopperan kausikorttia, mutta jos edellinen teatterikokemus oli lukioajoilta koulun pakottamana, niin asialle olisi hyvä tehdä jotain.
Kaikki Suomessa yliopistotutkinnon lukeneet on ihan samaa luokkaa kuin duunarit. Ne duunarit on tehneet silloin töitä ja maksaneet veroja joilla yliopistoja ym pyöritetään kun nämä itsensä johonkin mystiseen yläluokkaan lukeutuvat on opiskelleet ilmaisia tutkintoja. Ei Suomi ole mikään Britannia missä on oikeasti eri luokkia; aatelisia ym. Siellä on myös eri yhteuskuntaluokkien yliopistoja.
Britanniassa suurin piirtein kaikki "aateliset" ovat tavalla tai toisella juutalaisia. Jopa ns. kuningashuone on juutalainen. Kyseessä on siis vanhaan aatelistoon soluttautunut ja sen mädättänyt perverssi, kehitysmaalainen lahkomafia. Vrt. Andrew. Sillä on myös Englannin keskuspankki hallussa jne.
Mitä tulee Suomen yhteiskuntaluokkiin, niin on aivan järjetöntä ja naurettavaakin pönötellä keskiluokasta, ylemmästä keskiluokasta jne. kun lähes kaikki täällä (95%) ovat lainaidentiteettisiä, lainakulttuurisia ja lisäksi vielä siperialaisia, jotka kykkivät alkuperäisten finnoarjalaisten klaanin identiteetillä. Tämänkin heihin etiketöi ruotsalainen Snellman. Täällä ei ymmärretä edes keiden alkuperäiskieltä (suomea) täällä puhutaan.
Jos tällainen 🙄alkaa selittää olevansa ylempää tai milloin mitäkin luokkaa, alkuperäistä milloin mitäkin, valittua milloin mitäkin, niin kannattaa vaihtaa kadun puolta, kanavaa jne.
Ehkä järkevin kirjoitus pitkään aikaan täällä. Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi typerimmistä ilmiöistä on se kun joillekin työ on niin määräävä tekijä yhteiskuntaluokan suhteen. Eivät mitenkään suostu ymmärtämään, että nykyistä työtilannetta ei mitenkään voida verrata johonkin menneiden vuosikymmenten tilanteeseen. Tuolloin oli olemassa ja haettavissa ihan hyvin virkoja, käytännössä yleensä vastavalmistuneetkin saivat virkasuhteen. Ajan myötä sitten näitä virkasuhteita vähennettiin, lopetettiin siirtymien myötä ja muutettiin virkasuhteita työsuhteiksi. Samaan aikaan määräaikaisuudet lisääntyivät, ja samoin sijaisuudet. Sitten oltiinkin tässä nykyisessä tilanteessa.
Nykyään työelämä ei myöskään noudata samaa kaavaa kuin vuosikymmeniä sitten. Enää ei ole sellaista turvaa ja vakautta. Ihmisillä on myös useampia tutkintoja ja siitä huolimatta työn saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Monella samanikäisellä kaverilla on useampia korkeakoulututkintoja kuten itsellänikin, aineenopettajasta tuli sairaanhoitaja ja tekniikan alan yliopistokoulutetusta tuli poliisi. Siksi on äärimmäiseen typerää nykyisessä työllisyys-, tai ennemminkin työttömyystilanteessa, arvostella kenenkään tekemää työtä.
Ylempään koulutettuun keskiluokkaan kuuluu oleellisesti ammatti-identiteetti. Ollaan lääkäri x tai pastori y. Jos vaihdetaan alaa, pitää kehittää uusi ammatti-identiteetti.
Ei taida liittyä niinkään mihinkään luokkaan vaan ennemmin ikään tai kotona opittuun tapaan.
Ainakin omassa tuttavapiirissä työ on vain yksi asia elämässä, työ on vain työtä, oli se sitten mitä tahansa. En itsekään koe työtä tai ammattia määrittävänä tekijänä.
Työ määrittelee koko identiteetin juuri sellaisille, jotka kokevat nousseensa aiempaa ylempään yhteiskuntaluokkaan juuri työnsä kautta. Keskiluokkaa sinänsä määrittääkin enemmän juuri vapaa-aika: harrastukset, maku ja matkustelu. Työtä on pidetty juuri työväenluokan keskeisimpänä määritteenä, kun taas keskiluokalla on perinteisesti ollut enemmän aikaa muuhun, kuten kulttuuriin ja puutarhan hoitoon.
Mistä nämä palstakäsitykset keskiluokasta oikein ovat peräisin?
Keskiluokka kuvataan suurin piirtein entisajan aatelisiksi ja nykyajan vanhaa rahaa edustaviksi rikkaiksi :D
Perinteisesti työväenluokka = keskiluokka. Aatelisilla ja vanhoilla rahasuvuilla oli sitten aikaa muuhun.
Tuosta päästiin teolistumisen ja talouskasvun myötä siihen, että keskiluokkaan kuului suurin osa työssäkäyvistä, ja näin tilanne on vielä ollut minunkin elinaikanani (s. -78).
Sitten alettiin puhumaan laajemmin ylemmästä keskiluokasta (lääkärit, juristit, ja 90-luvun "jupit"). Alemmasta keskiluokasta ei tuoloin vielä puhuttu, se tuli myöhemmin.
Nyt sitten ollaan tilanteessa jossa jakoa on tehty enemmän, koska keskiluokka on eriarvoistunut voimakkaasti. Sellaisia ihmisiä jotka olivat ennen keskiluokkaa, on nyt alettu kutsumaan työväenluokaksi.
Työväenluokkaa ei ole Suomessa koskaan kutsuttu keskiluokaksi. Keskiluokka on koulutettua valkokaulusväkeä, ei välttämättä isotuloista. Jenkeissä on tehty tuo temppu että kaikkia työtä tekeviä on kutsuttu keskiluokaksi. Tämän tarkoitus on ollut hämärtää työläisten tajua omasta tilanteestaan ja saada heidät kannattamaan rikkaita eli riistäjiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempään keskiluokkaan kuuluu opiskelu sivistyksen vuoksi. Esimerkiksi juristina taidehistoriaa tai lääkärinä tähtitiedettä. Lisäksi ylemmältä keskiluokalta odotetaan jonkinlaista kulttuurillista sivistyneisyyttä. Ei tarvitse omistaa oopperan kausikorttia, mutta jos edellinen teatterikokemus oli lukioajoilta koulun pakottamana, niin asialle olisi hyvä tehdä jotain.
Kaikki Suomessa yliopistotutkinnon lukeneet on ihan samaa luokkaa kuin duunarit. Ne duunarit on tehneet silloin töitä ja maksaneet veroja joilla yliopistoja ym pyöritetään kun nämä itsensä johonkin mystiseen yläluokkaan lukeutuvat on opiskelleet ilmaisia tutkintoja. Ei Suomi ole mikään Britannia missä on oikeasti eri luokkia; aatelisia ym. Siellä on myös eri yhteuskuntaluokkien yliopistoja.
Britanniassa suurin piirtein kaikki "aateliset" ovat tavalla tai toisella juutalaisia. Jopa ns. kuningashuone on juutalainen. Kyseessä on siis vanhaan aatelistoon soluttautunut ja sen mädättänyt perverssi, kehitysmaalainen lahkomafia. Vrt. Andrew. Sillä on myös Englannin keskuspankki hallussa jne.
Mitä tulee Suomen yhteiskuntaluokkiin, niin on aivan järjetöntä ja naurettavaakin pönötellä keskiluokasta, ylemmästä keskiluokasta jne. kun lähes kaikki täällä (95%) ovat lainaidentiteettisiä, lainakulttuurisia ja lisäksi vielä siperialaisia, jotka kykkivät alkuperäisten finnoarjalaisten klaanin identiteetillä. Tämänkin heihin etiketöi ruotsalainen Snellman. Täällä ei ymmärretä edes keiden alkuperäiskieltä (suomea) täällä puhutaan.
Jos tällainen 🙄alkaa selittää olevansa ylempää tai milloin mitäkin luokkaa, alkuperäistä milloin mitäkin, valittua milloin mitäkin, niin kannattaa vaihtaa kadun puolta, kanavaa jne.
Ehkä järkevin kirjoitus pitkään aikaan täällä. Kiitos!
Ei minulta. x
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oleellisinta taitaa olla, että alempaa ja ylempää keskiluokkaa ei erota tai määritä niinkään mikään materia, asunnon omistussuhteet tai hinta, tietyn merkkiset autot tai tavarat, tilin saldo tai se onko oopperassa tai baletissa käyty viimeksi toissavuonna vai jo viidesti viimeisen kolmen kuukauden aikana, vaan ennenkaikkea kaikki sellainen mikä liittyy käytökseen sekä omiin tottumuksiin ja arvoihin.
Enkä nyt tarkoita sitä, että siellä ylemmässä keskiluokassa mentäisiin aina tilanteesta riippumatta parhaat vaatteet päällä, puhuttaisiin sivistyssanoja tarkoituksella käyttäen ilman varsinaista tarvetta tai painostettaisiin lapset tiettyihin lukioihin ja yliopistoihin tietyille aloille. Ylemmässä keskiluokassa kun ei ole tarvetta näihin. Ylempään keskiluokkaan kuuluu tietynlainen itsevarmuus ja optimismi, sen ymmärtäminen, että ei ole pakko tehdä tai olla aina tietyllä tavalla ollakseen sitä keskiluokkaa. Ylemmässä keskiluokassa toki pukeudutaan tilanteen mukaan, kuten juhlatilaisuuksissa juhlavaatteisiin, mutta ei nähdä katastrofina jos hautajaisissa mustan sijaan onkin vaikka harmaata tai tummansinistä. Sekään ei ole maailmanloppu jos lapsi ei haluakaan sinne kaupungin huippulukioon, vaan haluaa tietylle linjalle ammattikouluun, ei menetetä tästä hermoja ja yöunia tai aleta painostaa luokioon, vaan tuetaan ja kannustetaan lasta siinä mitä tämä on valinnut.
Ylempään keskiluokkaan liittyy vahvasti myös ymmärrys siitä, että tällaiset luokkajaot eivät itsessään määritä ketään ihmisenä, eikä tee kenestäkään sen parempaa tai ole mikään lopullinen tuomio esimerkiksi sen perusteella mihin määriteltyyn yhteiskuntaluokkaan on sattunut syntymään.
Tässä on 59 sivua keskusteltu jostain kahvipavuista ja purjeveneistä, nyt vihdoin joku osui villakoiran ytimeen: itsevarmuus on se avainsana ylemmässä keskiluokassa.
Mitä mieltä olette, mistä tämä itsevarmuus rakentuu? Korkeakoulutus, säännöllinen ja hyvä palkkataso, verkostot? Ehkä sellainen luottamus itseensä, sekä sosiaalinen liikkumavara, eli palkka riittää huonosta työpaikasta irtisanoutumiseen ja verkostoista voi löytyä uusi työ?
Eikä ole kaikki itsevarmoja ylemässä keskiluokassa. Juurihan ap:kin totesi, että on opiskelun, työn ja parisuhteen mukana noussut alemmasta ylempään keskiluokkaan. Eikä varmasti neuvoja kyselisi, jos olisi itsevarma. Sitten taas muutama sellainen ylempikeskiluokkainen, jolta puuttuu omakohtainen kosketus alempiin luokkiin, on tässä ketjussa myös yrittänyt selittää, kuinka kokee epävarmuutta työväenluokan kanssa toimiessaan, mutta moni ei sitä ole ymmärtänyt alkuunkaan, vaan on naureskellut ja pilkannut. Ainoa asia missä ylempikeskiluokkainen ehkä voi olla varmemmalla pohjalla, on tuo huonosta työstä irtisanoutuminen, koska usein (vaikka ei välttämättä aina) ylemmällä keskiluokalla on muitakin tulonlähteitä kuin vain palkkatulot, eli on esimerkiksi pääomatuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joudut käymään töissä, olet työväenluokkaa.
Ei, ei. Kyllä keskiluokalle on myös tyypillistä käydä töissä ja saada palkkaa. Työväenluokalle palkka on useimmiten ainoa tulonlähde, ja myös alemalle keskiluokallekin. Jos palkasta jää yli, se laitetaan säästötilille. Keskimmäiselle keskiluokalle on tyypillistä omistaa ainakin asunto, ajan myötä myös sijoitusasunto, joka on myös konkreettista omaisuutta, samoin metsäpalsta ja ehkä jollain voi olla myös rahastosijoituksiakin. Ylemmälle keskiluokalle on tyypillistä sijoittaa pääomaa hajautetusti useisiin eri omaisuuslajeihin, myös pörssiosakkeisiin, mutta harvalla ylempikeskiluokkaisella on työläitä sijoitusasuntoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kovasti suomalaista luokkayhteiskuntaa. Mitä sillä lopulta on väliä mihin luokkaan kuuluu? Mukavia ja ei-mukavia on kaikissa tuloluokissa. Muistan yhden keskustelun hoitajan kanssa kun sanoi ettei tykkää virkistysilloista jos paikalla on liikaa lääkäreitä. Juhlista tulee heti muodollisemmat ja kuulemma tylsemmät.
"MItä väliä mistä maasta ihminen on? Mukavia ja ei-mukavia on kaikissa maissa." Ja silti, yllätys yllätys kaikki eivät ole suomalaisia...
Olen ylempää keskiluokkaa ja viihdyn heidän kanssaan, olivatpa mistä maasta tahansa.
Koulutuksen, työnkuvan, palkan, omaisuuden ja puolison taustan perusteella. Tosin synnyin keskiluokkaan.
Miten puolison tausta vaikuttaa luokkanousuun ?
Hassu kysymys. Puoliso tietenkin nostaa seurapiireihin omassa luokassaan. Tulee opetella jo senkin takia miten toimitaan. Lisäksi puoliso vaikuttaa oleellisesti siihen, miten lapsesi kasvatetaan, millaista arkea ja juhlaa kotonasi vietetään. Siksi ihmiset mielellään naivat omasta yhteiskuntaluokastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi typerimmistä ilmiöistä on se kun joillekin työ on niin määräävä tekijä yhteiskuntaluokan suhteen. Eivät mitenkään suostu ymmärtämään, että nykyistä työtilannetta ei mitenkään voida verrata johonkin menneiden vuosikymmenten tilanteeseen. Tuolloin oli olemassa ja haettavissa ihan hyvin virkoja, käytännössä yleensä vastavalmistuneetkin saivat virkasuhteen. Ajan myötä sitten näitä virkasuhteita vähennettiin, lopetettiin siirtymien myötä ja muutettiin virkasuhteita työsuhteiksi. Samaan aikaan määräaikaisuudet lisääntyivät, ja samoin sijaisuudet. Sitten oltiinkin tässä nykyisessä tilanteessa.
Nykyään työelämä ei myöskään noudata samaa kaavaa kuin vuosikymmeniä sitten. Enää ei ole sellaista turvaa ja vakautta. Ihmisillä on myös useampia tutkintoja ja siitä huolimatta työn saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Monella samanikäisellä kaverilla on useampia korkeakoulututkintoja kuten itsellänikin, aineenopettajasta tuli sairaanhoitaja ja tekniikan alan yliopistokoulutetusta tuli poliisi. Siksi on äärimmäiseen typerää nykyisessä työllisyys-, tai ennemminkin työttömyystilanteessa, arvostella kenenkään tekemää työtä.
Ylempään koulutettuun keskiluokkaan kuuluu oleellisesti ammatti-identiteetti. Ollaan lääkäri x tai pastori y. Jos vaihdetaan alaa, pitää kehittää uusi ammatti-identiteetti.
Ei taida liittyä niinkään mihinkään luokkaan vaan ennemmin ikään tai kotona opittuun tapaan.
Ainakin omassa tuttavapiirissä työ on vain yksi asia elämässä, työ on vain työtä, oli se sitten mitä tahansa. En itsekään koe työtä tai ammattia määrittävänä tekijänä.
Työ määrittelee koko identiteetin juuri sellaisille, jotka kokevat nousseensa aiempaa ylempään yhteiskuntaluokkaan juuri työnsä kautta. Keskiluokkaa sinänsä määrittääkin enemmän juuri vapaa-aika: harrastukset, maku ja matkustelu. Työtä on pidetty juuri työväenluokan keskeisimpänä määritteenä, kun taas keskiluokalla on perinteisesti ollut enemmän aikaa muuhun, kuten kulttuuriin ja puutarhan hoitoon.
Mistä nämä palstakäsitykset keskiluokasta oikein ovat peräisin?
Keskiluokka kuvataan suurin piirtein entisajan aatelisiksi ja nykyajan vanhaa rahaa edustaviksi rikkaiksi :D
Perinteisesti työväenluokka = keskiluokka. Aatelisilla ja vanhoilla rahasuvuilla oli sitten aikaa muuhun.
Tuosta päästiin teolistumisen ja talouskasvun myötä siihen, että keskiluokkaan kuului suurin osa työssäkäyvistä, ja näin tilanne on vielä ollut minunkin elinaikanani (s. -78).
Sitten alettiin puhumaan laajemmin ylemmästä keskiluokasta (lääkärit, juristit, ja 90-luvun "jupit"). Alemmasta keskiluokasta ei tuoloin vielä puhuttu, se tuli myöhemmin.
Nyt sitten ollaan tilanteessa jossa jakoa on tehty enemmän, koska keskiluokka on eriarvoistunut voimakkaasti. Sellaisia ihmisiä jotka olivat ennen keskiluokkaa, on nyt alettu kutsumaan työväenluokaksi.
Juurikin näin. Duunareilla on suureksi osaksi yhtä isot ellei isommat palkat kuin perusakateemisilla, ja suurin osa kansasta kuuluu keskiluokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi typerimmistä ilmiöistä on se kun joillekin työ on niin määräävä tekijä yhteiskuntaluokan suhteen. Eivät mitenkään suostu ymmärtämään, että nykyistä työtilannetta ei mitenkään voida verrata johonkin menneiden vuosikymmenten tilanteeseen. Tuolloin oli olemassa ja haettavissa ihan hyvin virkoja, käytännössä yleensä vastavalmistuneetkin saivat virkasuhteen. Ajan myötä sitten näitä virkasuhteita vähennettiin, lopetettiin siirtymien myötä ja muutettiin virkasuhteita työsuhteiksi. Samaan aikaan määräaikaisuudet lisääntyivät, ja samoin sijaisuudet. Sitten oltiinkin tässä nykyisessä tilanteessa.
Nykyään työelämä ei myöskään noudata samaa kaavaa kuin vuosikymmeniä sitten. Enää ei ole sellaista turvaa ja vakautta. Ihmisillä on myös useampia tutkintoja ja siitä huolimatta työn saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Monella samanikäisellä kaverilla on useampia korkeakoulututkintoja kuten itsellänikin, aineenopettajasta tuli sairaanhoitaja ja tekniikan alan yliopistokoulutetusta tuli poliisi. Siksi on äärimmäiseen typerää nykyisessä työllisyys-, tai ennemminkin työttömyystilanteessa, arvostella kenenkään tekemää työtä.
Ylempään koulutettuun keskiluokkaan kuuluu oleellisesti ammatti-identiteetti. Ollaan lääkäri x tai pastori y. Jos vaihdetaan alaa, pitää kehittää uusi ammatti-identiteetti.
Ei taida liittyä niinkään mihinkään luokkaan vaan ennemmin ikään tai kotona opittuun tapaan.
Ainakin omassa tuttavapiirissä työ on vain yksi asia elämässä, työ on vain työtä, oli se sitten mitä tahansa. En itsekään koe työtä tai ammattia määrittävänä tekijänä.
Työ määrittelee koko identiteetin juuri sellaisille, jotka kokevat nousseensa aiempaa ylempään yhteiskuntaluokkaan juuri työnsä kautta. Keskiluokkaa sinänsä määrittääkin enemmän juuri vapaa-aika: harrastukset, maku ja matkustelu. Työtä on pidetty juuri työväenluokan keskeisimpänä määritteenä, kun taas keskiluokalla on perinteisesti ollut enemmän aikaa muuhun, kuten kulttuuriin ja puutarhan hoitoon.
Mistä nämä palstakäsitykset keskiluokasta oikein ovat peräisin?
Keskiluokka kuvataan suurin piirtein entisajan aatelisiksi ja nykyajan vanhaa rahaa edustaviksi rikkaiksi :D
Perinteisesti työväenluokka = keskiluokka. Aatelisilla ja vanhoilla rahasuvuilla oli sitten aikaa muuhun.
Tuosta päästiin teolistumisen ja talouskasvun myötä siihen, että keskiluokkaan kuului suurin osa työssäkäyvistä, ja näin tilanne on vielä ollut minunkin elinaikanani (s. -78).
Sitten alettiin puhumaan laajemmin ylemmästä keskiluokasta (lääkärit, juristit, ja 90-luvun "jupit"). Alemmasta keskiluokasta ei tuoloin vielä puhuttu, se tuli myöhemmin.
Nyt sitten ollaan tilanteessa jossa jakoa on tehty enemmän, koska keskiluokka on eriarvoistunut voimakkaasti. Sellaisia ihmisiä jotka olivat ennen keskiluokkaa, on nyt alettu kutsumaan työväenluokaksi.Työväenluokkaa ei ole Suomessa koskaan kutsuttu keskiluokaksi. Keskiluokka on koulutettua valkokaulusväkeä, ei välttämättä isotuloista. Jenkeissä on tehty tuo temppu että kaikkia työtä tekeviä on kutsuttu keskiluokaksi. Tämän tarkoitus on ollut hämärtää työläisten tajua omasta tilanteestaan ja saada heidät kannattamaan rikkaita eli riistäjiään.
Ei pidä paikkaansa.
Keskiluokka tarkoittaa sosiologiassa ihmisjoukkoa, joka sijoittuu keskelle yhteiskunnan sosiaalista hierarkiaa.[1] Se siis koostuu sellaisista yhteiskunnan jäsenistä, joiden ei voida katsoa kuuluvan varakkaaseen yläluokkaan mutta jotka toisaalta eivät myöskään kuulu vähävaraiseen alaluokkaan. Keskiluokan tarkka määrittely ei kuitenkaan ole kiistatonta, ja käsitettä voidaan lähestyä esimerkiksi tulotason, ammattiaseman, koulutustason tai kulttuuristen piirteiden kautta.
Suomen keskiluokkaan kuuluu noin 3,8 miljoonaa suomalaista, mikä kattaa noin kaksi kolmasosaa väestöstä. Tuloilla mitattuna keskiluokan määritelmä on laaja: siihen lasketaan kotitaloudet, joiden käytettävissä olevat tulot ovat yli 75 % mutta alle 200 % väestön mediaanitulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työväen luokasta kun nousee ylemmäs niin yleensä tulee kusipäisiä ääliöitä kuten heiden lapsistakin ns. paskantärkeitä
Miksi edes haluaisit olla ylempää keskiluokkaa? Mukavinta on olla siinä keskellä! Mielestäni ihmisen luokkaa määrittää eniten hänen suhteensa muuhun maailmaan:
* Alempi keskiluokka = kokee alemmuuden tunnetta suhteessa muihin
* Ylempi keskiluokka = kokee ylemmyyden tunnetta suhteessa muihin
* Keskiluokka = sinut itsensä kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempään keskiluokkaan kuuluu opiskelu sivistyksen vuoksi. Esimerkiksi juristina taidehistoriaa tai lääkärinä tähtitiedettä. Lisäksi ylemmältä keskiluokalta odotetaan jonkinlaista kulttuurillista sivistyneisyyttä. Ei tarvitse omistaa oopperan kausikorttia, mutta jos edellinen teatterikokemus oli lukioajoilta koulun pakottamana, niin asialle olisi hyvä tehdä jotain.
Kaikki Suomessa yliopistotutkinnon lukeneet on ihan samaa luokkaa kuin duunarit. Ne duunarit on tehneet silloin töitä ja maksaneet veroja joilla yliopistoja ym pyöritetään kun nämä itsensä johonkin mystiseen yläluokkaan lukeutuvat on opiskelleet ilmaisia tutkintoja. Ei Suomi ole mikään Britannia missä on oikeasti eri luokkia; aatelisia ym. Siellä on myös eri yhteuskuntaluokkien yliopistoja.
Britanniassa suurin piirtein kaikki "aateliset" ovat tavalla tai toisella juutalaisia. Jopa ns. kuningashuone on juutalainen. Kyseessä on siis vanhaan aatelistoon soluttautunut ja sen mädättänyt perverssi, kehitysmaalainen lahkomafia. Vrt. Andrew. Sillä on myös Englannin keskuspankki hallussa jne.
Mitä tulee Suomen yhteiskuntaluokkiin, niin on aivan järjetöntä ja naurettavaakin pönötellä keskiluokasta, ylemmästä keskiluokasta jne. kun lähes kaikki täällä (95%) ovat lainaidentiteettisiä, lainakulttuurisia ja lisäksi vielä siperialaisia, jotka kykkivät alkuperäisten finnoarjalaisten klaanin identiteetillä. Tämänkin heihin etiketöi ruotsalainen Snellman. Täällä ei ymmärretä edes keiden alkuperäiskieltä (suomea) täällä puhutaan.
Jos tällainen 🙄alkaa selittää olevansa ylempää tai milloin mitäkin luokkaa, alkuperäistä milloin mitäkin, valittua milloin mitäkin, niin kannattaa vaihtaa kadun puolta, kanavaa jne.
Ehkä järkevin kirjoitus pitkään aikaan täällä. Kiitos!
Pimein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oleellisinta taitaa olla, että alempaa ja ylempää keskiluokkaa ei erota tai määritä niinkään mikään materia, asunnon omistussuhteet tai hinta, tietyn merkkiset autot tai tavarat, tilin saldo tai se onko oopperassa tai baletissa käyty viimeksi toissavuonna vai jo viidesti viimeisen kolmen kuukauden aikana, vaan ennenkaikkea kaikki sellainen mikä liittyy käytökseen sekä omiin tottumuksiin ja arvoihin.
Enkä nyt tarkoita sitä, että siellä ylemmässä keskiluokassa mentäisiin aina tilanteesta riippumatta parhaat vaatteet päällä, puhuttaisiin sivistyssanoja tarkoituksella käyttäen ilman varsinaista tarvetta tai painostettaisiin lapset tiettyihin lukioihin ja yliopistoihin tietyille aloille. Ylemmässä keskiluokassa kun ei ole tarvetta näihin. Ylempään keskiluokkaan kuuluu tietynlainen itsevarmuus ja optimismi, sen ymmärtäminen, että ei ole pakko tehdä tai olla aina tietyllä tavalla ollakseen sitä keskiluokkaa. Ylemmässä keskiluokassa toki pukeudutaan tilanteen mukaan, kuten juhlatilaisuuksissa juhlavaatteisiin, mutta ei nähdä katastrofina jos hautajaisissa mustan sijaan onkin vaikka harmaata tai tummansinistä. Sekään ei ole maailmanloppu jos lapsi ei haluakaan sinne kaupungin huippulukioon, vaan haluaa tietylle linjalle ammattikouluun, ei menetetä tästä hermoja ja yöunia tai aleta painostaa luokioon, vaan tuetaan ja kannustetaan lasta siinä mitä tämä on valinnut.
Ylempään keskiluokkaan liittyy vahvasti myös ymmärrys siitä, että tällaiset luokkajaot eivät itsessään määritä ketään ihmisenä, eikä tee kenestäkään sen parempaa tai ole mikään lopullinen tuomio esimerkiksi sen perusteella mihin määriteltyyn yhteiskuntaluokkaan on sattunut syntymään.
Toisin sanoen vahvasti mutulla mennään kriteereiden suhteen. Ja se on se syy, miksi puhutaan että luokkarajat ovat, jos eivät kadonneet, niin ainakin hyvin hämärtyneet ja menettäneet merkitystään. Tilastot eivät koskaan kerro miten asia on yksittäisen yksilön kohdalla, vaan ne ovat yksinkertaistus suuremmasta joukosta, missä parametrien määrä on supistettu muutamaan.
Miten niin mutulla? Eihän tuo sitä tarkoita. Miten sinun maailmassasi sitten ylempi keskiluokka, tai luokwt yleensä, määritellään?
"Ylemmästä keskiluokasta huokuu itsevarmuus. jne.." Subjektiivista arviointia, mikä ei ole mitattavissa.
Ei ihan noinkaan. "Ylempään keskiluokkaan kuuluu tietynlainen itsevarmuus ja optimismi, sen ymmärtäminen, että ei ole pakko tehdä tai olla aina tietyllä tavalla ollakseen sitä keskiluokkaa.", oli alkuperäisessä viestissä. Sen jälkeen vielä täsmennettiin esimerkein mitä tällä tarkoitetaan.
Eli toisin sanoen persoonaltaan optimistinen ja itsevarma ihminen kuuluu automaattisesti ylempään keskiluokkaan. Enpä osannut arvata. Humanistien jutut ovat juuri tällaista mutuilua ja maalitolppien siirtelyä, jotta oma maailmankuva säilyisi ehjänä. Tuolla perusteella olin ylempää keskiluokkaa pienenä lapsena köyhien vanhempieni elätettävänä.
Tässä haetaan sitä, että kun ihmisellä on varallisuutta, sosiaalista pääomaa ja kulttuurista pääomaa, hänen on helppo olla. Ei olla ahdingossa oikein missään, vaikka kuljettaisiin maailmalla. Aina on omat resurssit kunnossa selviytyä mukavasti. Verrattuna esim. duunariin, jolta puuttuu massia, kielitaitoa ja kokemusta olla kovin kaukana kodista oli kyse sitten fyysisestä tai mentaalisesta välimatkasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin semmosen suomalaisesta luokkayhteiskunnasta kertovan kirjan jonka mukaan nykyään ihmisten luokittelu on tietyllä tavalla hankalampaa kuin ennen, koska melko vähävaraisellakin ihmisellä voi olla valtavasti kulttuurista pääomaa ja toisaalta ihmisellä joka sanoo kananrintaa kanantissiksi voi olla tolkuttomasti rahaa. Ei se silti tee tästä jälkimmäisestä yläluokkaisempaa tai toisaalta edeltävä ihminen ei putoa työväenluokkaan.
Esimerkiksi joskus vaikka 60 vuotta sitten vähävaraiselle ei välttämättä kertynyt sosiaalista tai kulttuurista pääomaa, koska ei ollut vaikkapa rahaa mennä teatteriin tai oikeasti ei ollut rahaa kouluttautua tai perhe jopa esti sen (tunnen parikin tällaista +75v. naista joille on käynyt näin).
Olen itse korkeasti koulutettu nainen, mutta minulla ei todellakaan ole porvariston hillityä charmia. Olen aivan liian äänekäs ja liikaa sellaiseen. Toisaalta olen aina rakastanut teatteria ja klassista musiikkia. Pukeudun tyylikkäästi ja siististi, mutta kiroilen paljon ja silti olen jotenkin homssuinen, hallitsematon ulkomuodoltani. Kiroilu on mielestäni junttia, mutta en vaan osaa lopettaa. Pidän moniakin asioita rahvaanomaisena, mutta toisaalta katselen paljon telkkaria. Rahaa on ja nimenomaan perittyä omaisuutta, mutta silti kyllä tiedostan, että ne työkaverit joiden perheessä on korkeakoulutettua väkeä sukupolvi toisen jälkeen on musta jotenkin kaukana. Ei sitä oikein osaa selittää. Ja samalla tiedostan, että vaikka meidän naapuri on mua huomattavasti varakkaampi, hän on sellainen nousukasmainen tyyppi jolla on rahaa, mutta huonot hampaat ja viinakaupasta haetaan mieluummin kossu kuin viiniä. Mukava kaveri hänkin, ei siinä mitään, mutta kyllä ne erot siellä taustalla vaan on.
"Esimerkiksi joskus vaikka 60 vuotta sitten vähävaraiselle ei välttämättä kertynyt sosiaalista tai kulttuurista pääomaa, koska ei ollut vaikkapa rahaa mennä teatteriin tai oikeasti ei ollut rahaa kouluttautua tai perhe jopa esti sen (tunnen parikin tällaista +75v. naista joille on käynyt näin)."
60 vuotta sitten Suomessa oli jo hyvin varustettu kirjasto saavutettavissa lähes joka paikassa. Suuren kulttuurisen pääoman hankkiminen ei vaadi muuta.
60 vuotta sitten saattoi olla kirjasto jossain. Mun äidin lähin kirjasto oli 25km päässä. Isällä matkaa kirjastoon oli 60km. Linja-autolla tosin pääsi, mutta matka kesti 2 tuntia suuntaansa eikä siellä kaupungissa käyty kuin muutaman kerran vuodessa.
Juuri näin. Edellisellä ei mitään käsitystä siitä, millaista elämä oli vielä 60-luvulla (ja jopa 70-luvulla) maaseudulla.
Kirjaston merkityksestä olen kyllä täysin samaa mieltä.
Kuitenkin kirjoja pystyi hankkimaan ja lukemaan, jos kiinnostusta riitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi typerimmistä ilmiöistä on se kun joillekin työ on niin määräävä tekijä yhteiskuntaluokan suhteen. Eivät mitenkään suostu ymmärtämään, että nykyistä työtilannetta ei mitenkään voida verrata johonkin menneiden vuosikymmenten tilanteeseen. Tuolloin oli olemassa ja haettavissa ihan hyvin virkoja, käytännössä yleensä vastavalmistuneetkin saivat virkasuhteen. Ajan myötä sitten näitä virkasuhteita vähennettiin, lopetettiin siirtymien myötä ja muutettiin virkasuhteita työsuhteiksi. Samaan aikaan määräaikaisuudet lisääntyivät, ja samoin sijaisuudet. Sitten oltiinkin tässä nykyisessä tilanteessa.
Nykyään työelämä ei myöskään noudata samaa kaavaa kuin vuosikymmeniä sitten. Enää ei ole sellaista turvaa ja vakautta. Ihmisillä on myös useampia tutkintoja ja siitä huolimatta työn saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Monella samanikäisellä kaverilla on useampia korkeakoulututkintoja kuten itsellänikin, aineenopettajasta tuli sairaanhoitaja ja tekniikan alan yliopistokoulutetusta tuli poliisi. Siksi on äärimmäiseen typerää nykyisessä työllisyys-, tai ennemminkin työttömyystilanteessa, arvostella kenenkään tekemää työtä.
Ylempään koulutettuun keskiluokkaan kuuluu oleellisesti ammatti-identiteetti. Ollaan lääkäri x tai pastori y. Jos vaihdetaan alaa, pitää kehittää uusi ammatti-identiteetti.
Ei taida liittyä niinkään mihinkään luokkaan vaan ennemmin ikään tai kotona opittuun tapaan.
Ainakin omassa tuttavapiirissä työ on vain yksi asia elämässä, työ on vain työtä, oli se sitten mitä tahansa. En itsekään koe työtä tai ammattia määrittävänä tekijänä.
Työ määrittelee koko identiteetin juuri sellaisille, jotka kokevat nousseensa aiempaa ylempään yhteiskuntaluokkaan juuri työnsä kautta. Keskiluokkaa sinänsä määrittääkin enemmän juuri vapaa-aika: harrastukset, maku ja matkustelu. Työtä on pidetty juuri työväenluokan keskeisimpänä määritteenä, kun taas keskiluokalla on perinteisesti ollut enemmän aikaa muuhun, kuten kulttuuriin ja puutarhan hoitoon.
Mistä nämä palstakäsitykset keskiluokasta oikein ovat peräisin?
Keskiluokka kuvataan suurin piirtein entisajan aatelisiksi ja nykyajan vanhaa rahaa edustaviksi rikkaiksi :D
Perinteisesti työväenluokka = keskiluokka. Aatelisilla ja vanhoilla rahasuvuilla oli sitten aikaa muuhun.
Tuosta päästiin teolistumisen ja talouskasvun myötä siihen, että keskiluokkaan kuului suurin osa työssäkäyvistä, ja näin tilanne on vielä ollut minunkin elinaikanani (s. -78).
Sitten alettiin puhumaan laajemmin ylemmästä keskiluokasta (lääkärit, juristit, ja 90-luvun "jupit"). Alemmasta keskiluokasta ei tuoloin vielä puhuttu, se tuli myöhemmin.
Nyt sitten ollaan tilanteessa jossa jakoa on tehty enemmän, koska keskiluokka on eriarvoistunut voimakkaasti. Sellaisia ihmisiä jotka olivat ennen keskiluokkaa, on nyt alettu kutsumaan työväenluokaksi.Työväenluokkaa ei ole Suomessa koskaan kutsuttu keskiluokaksi. Keskiluokka on koulutettua valkokaulusväkeä, ei välttämättä isotuloista. Jenkeissä on tehty tuo temppu että kaikkia työtä tekeviä on kutsuttu keskiluokaksi. Tämän tarkoitus on ollut hämärtää työläisten tajua omasta tilanteestaan ja saada heidät kannattamaan rikkaita eli riistäjiään.
Ei meillä ole ole työväenluokkaa ollut enää vuosikymmeniin. Lähes kaikki käyvät töissä, paitsi työttömät ja muutama hassu sijoittaja.
Alue: Aihe vapaa
Työ määrittelee koko identiteetin juuri sellaisille, jotka kokevat nousseensa aiempaa ylempään yhteiskuntaluokkaan juuri työnsä kautta. Keskiluokkaa sinänsä määrittääkin enemmän juuri vapaa-aika: harrastukset, maku ja matkustelu. Työtä on pidetty juuri työväenluokan keskeisimpänä määritteenä, kun taas keskiluokalla on perinteisesti ollut enemmän aikaa muuhun, kuten kulttuuriin ja puutarhan hoitoon.