Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (1168)
Vierailija kirjoitti:
Oleellisinta taitaa olla, että alempaa ja ylempää keskiluokkaa ei erota tai määritä niinkään mikään materia, asunnon omistussuhteet tai hinta, tietyn merkkiset autot tai tavarat, tilin saldo tai se onko oopperassa tai baletissa käyty viimeksi toissavuonna vai jo viidesti viimeisen kolmen kuukauden aikana, vaan ennenkaikkea kaikki sellainen mikä liittyy käytökseen sekä omiin tottumuksiin ja arvoihin.
Enkä nyt tarkoita sitä, että siellä ylemmässä keskiluokassa mentäisiin aina tilanteesta riippumatta parhaat vaatteet päällä, puhuttaisiin sivistyssanoja tarkoituksella käyttäen ilman varsinaista tarvetta tai painostettaisiin lapset tiettyihin lukioihin ja yliopistoihin tietyille aloille. Ylemmässä keskiluokassa kun ei ole tarvetta näihin. Ylempään keskiluokkaan kuuluu tietynlainen itsevarmuus ja optimismi, sen ymmärtäminen, että ei ole pakko tehdä tai olla aina tietyllä tavalla ollakseen sitä keskiluokkaa. Ylemmässä keskiluokassa toki pukeudutaan tilanteen mukaan, kuten juhlatilaisuuksissa juhlavaatteisiin, mutta ei nähdä katastrofina jos hautajaisissa mustan sijaan onkin vaikka harmaata tai tummansinistä. Sekään ei ole maailmanloppu jos lapsi ei haluakaan sinne kaupungin huippulukioon, vaan haluaa tietylle linjalle ammattikouluun, ei menetetä tästä hermoja ja yöunia tai aleta painostaa luokioon, vaan tuetaan ja kannustetaan lasta siinä mitä tämä on valinnut.
Ylempään keskiluokkaan liittyy vahvasti myös ymmärrys siitä, että tällaiset luokkajaot eivät itsessään määritä ketään ihmisenä, eikä tee kenestäkään sen parempaa tai ole mikään lopullinen tuomio esimerkiksi sen perusteella mihin määriteltyyn yhteiskuntaluokkaan on sattunut syntymään.
Tässä on 59 sivua keskusteltu jostain kahvipavuista ja purjeveneistä, nyt vihdoin joku osui villakoiran ytimeen: itsevarmuus on se avainsana ylemmässä keskiluokassa.
Mitä mieltä olette, mistä tämä itsevarmuus rakentuu? Korkeakoulutus, säännöllinen ja hyvä palkkataso, verkostot? Ehkä sellainen luottamus itseensä, sekä sosiaalinen liikkumavara, eli palkka riittää huonosta työpaikasta irtisanoutumiseen ja verkostoista voi löytyä uusi työ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempään keskiluokkaan kuuluu opiskelu sivistyksen vuoksi. Esimerkiksi juristina taidehistoriaa tai lääkärinä tähtitiedettä. Lisäksi ylemmältä keskiluokalta odotetaan jonkinlaista kulttuurillista sivistyneisyyttä. Ei tarvitse omistaa oopperan kausikorttia, mutta jos edellinen teatterikokemus oli lukioajoilta koulun pakottamana, niin asialle olisi hyvä tehdä jotain.
Kaikki Suomessa yliopistotutkinnon lukeneet on ihan samaa luokkaa kuin duunarit. Ne duunarit on tehneet silloin töitä ja maksaneet veroja joilla yliopistoja ym pyöritetään kun nämä itsensä johonkin mystiseen yläluokkaan lukeutuvat on opiskelleet ilmaisia tutkintoja. Ei Suomi ole mikään Britannia missä on oikeasti eri luokkia; aatelisia ym. Siellä on myös eri yhteuskuntaluokkien yliopistoja.
Britanniassa suurin piirtein kaikki "aateliset" ovat tavalla tai toisella juutalaisia. Jopa ns. kuningashuone on juutalainen. Kyseessä on siis vanhaan aatelistoon soluttautunut ja sen mädättänyt perverssi, kehitysmaalainen lahkomafia. Vrt. Andrew. Sillä on myös Englannin keskuspankki hallussa jne.
Mitä tulee Suomen yhteiskuntaluokkiin, niin on aivan järjetöntä ja naurettavaakin pönötellä keskiluokasta, ylemmästä keskiluokasta jne. kun lähes kaikki täällä (95%) ovat lainaidentiteettisiä, lainakulttuurisia ja lisäksi vielä siperialaisia, jotka kykkivät alkuperäisten finnoarjalaisten klaanin identiteetillä. Tämänkin heihin etiketöi ruotsalainen Snellman. Täällä ei ymmärretä edes keiden alkuperäiskieltä (suomea) täällä puhutaan.
Jos tällainen 🙄alkaa selittää olevansa ylempää tai milloin mitäkin luokkaa, alkuperäistä milloin mitäkin, valittua milloin mitäkin, niin kannattaa vaihtaa kadun puolta, kanavaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On pojilla ja tytöillä ongelmat. Itse kannatan Jeesuksen oppia siitä, että kullakin päivällä on omat murheensa.
Jeesushan kuului puuseppänä ensin alempaan keskiluokkaan, mutta ryhtyi sitten elämäntapatyöttömäksi.
Ja irtolaiseksi, joka vaelteli epämääräisen joukon kanssa ympäri maata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi typerimmistä ilmiöistä on se kun joillekin työ on niin määräävä tekijä yhteiskuntaluokan suhteen. Eivät mitenkään suostu ymmärtämään, että nykyistä työtilannetta ei mitenkään voida verrata johonkin menneiden vuosikymmenten tilanteeseen. Tuolloin oli olemassa ja haettavissa ihan hyvin virkoja, käytännössä yleensä vastavalmistuneetkin saivat virkasuhteen. Ajan myötä sitten näitä virkasuhteita vähennettiin, lopetettiin siirtymien myötä ja muutettiin virkasuhteita työsuhteiksi. Samaan aikaan määräaikaisuudet lisääntyivät, ja samoin sijaisuudet. Sitten oltiinkin tässä nykyisessä tilanteessa.
Nykyään työelämä ei myöskään noudata samaa kaavaa kuin vuosikymmeniä sitten. Enää ei ole sellaista turvaa ja vakautta. Ihmisillä on myös useampia tutkintoja ja siitä huolimatta työn saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Monella samanikäisellä kaverilla on useampia korkeakoulututkintoja kuten itsellänikin, aineenopettajasta tuli sairaanhoitaja ja tekniikan alan yliopistokoulutetusta tuli poliisi. Siksi on äärimmäiseen typerää nykyisessä työllisyys-, tai ennemminkin työttömyystilanteessa, arvostella kenenkään tekemää työtä.
Ylempään koulutettuun keskiluokkaan kuuluu oleellisesti ammatti-identiteetti. Ollaan lääkäri x tai pastori y. Jos vaihdetaan alaa, pitää kehittää uusi ammatti-identiteetti.
Ei taida liittyä niinkään mihinkään luokkaan vaan ennemmin ikään tai kotona opittuun tapaan.
Ainakin omassa tuttavapiirissä työ on vain yksi asia elämässä, työ on vain työtä, oli se sitten mitä tahansa. En itsekään koe työtä tai ammattia määrittävänä tekijänä.
Työ määrittelee koko identiteetin juuri sellaisille, jotka kokevat nousseensa aiempaa ylempään yhteiskuntaluokkaan juuri työnsä kautta. Keskiluokkaa sinänsä määrittääkin enemmän juuri vapaa-aika: harrastukset, maku ja matkustelu. Työtä on pidetty juuri työväenluokan keskeisimpänä määritteenä, kun taas keskiluokalla on perinteisesti ollut enemmän aikaa muuhun, kuten kulttuuriin ja puutarhan hoitoon.
Mistä nämä palstakäsitykset keskiluokasta oikein ovat peräisin?
Keskiluokka kuvataan suurin piirtein entisajan aatelisiksi ja nykyajan vanhaa rahaa edustaviksi rikkaiksi :D
Perinteisesti työväenluokka = keskiluokka. Aatelisilla ja vanhoilla rahasuvuilla oli sitten aikaa muuhun.
Tuosta päästiin teolistumisen ja talouskasvun myötä siihen, että keskiluokkaan kuului suurin osa työssäkäyvistä, ja näin tilanne on vielä ollut minunkin elinaikanani (s. -78).
Sitten alettiin puhumaan laajemmin ylemmästä keskiluokasta (lääkärit, juristit, ja 90-luvun "jupit"). Alemmasta keskiluokasta ei tuoloin vielä puhuttu, se tuli myöhemmin.
Nyt sitten ollaan tilanteessa jossa jakoa on tehty enemmän, koska keskiluokka on eriarvoistunut voimakkaasti. Sellaisia ihmisiä jotka olivat ennen keskiluokkaa, on nyt alettu kutsumaan työväenluokaksi.
Jos joudut käymään töissä, olet työväenluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempään keskiluokkaan kuuluu opiskelu sivistyksen vuoksi. Esimerkiksi juristina taidehistoriaa tai lääkärinä tähtitiedettä. Lisäksi ylemmältä keskiluokalta odotetaan jonkinlaista kulttuurillista sivistyneisyyttä. Ei tarvitse omistaa oopperan kausikorttia, mutta jos edellinen teatterikokemus oli lukioajoilta koulun pakottamana, niin asialle olisi hyvä tehdä jotain.
Kaikki Suomessa yliopistotutkinnon lukeneet on ihan samaa luokkaa kuin duunarit. Ne duunarit on tehneet silloin töitä ja maksaneet veroja joilla yliopistoja ym pyöritetään kun nämä itsensä johonkin mystiseen yläluokkaan lukeutuvat on opiskelleet ilmaisia tutkintoja. Ei Suomi ole mikään Britannia missä on oikeasti eri luokkia; aatelisia ym. Siellä on myös eri yhteuskuntaluokkien yliopistoja.
Britanniassa suurin piirtein kaikki "aateliset" ovat tavalla tai toisella juutalaisia. Jopa ns. kuningashuone on juutalainen. Kyseessä on siis vanhaan aatelistoon soluttautunut ja sen mädättänyt perverssi, kehitysmaalainen lahkomafia. Vrt. Andrew. Sillä on myös Englannin keskuspankki hallussa jne.
Mitä tulee Suomen yhteiskuntaluokkiin, niin on aivan järjetöntä ja naurettavaakin pönötellä keskiluokasta, ylemmästä keskiluokasta jne. kun lähes kaikki täällä (95%) ovat lainaidentiteettisiä, lainakulttuurisia ja lisäksi vielä siperialaisia, jotka kykkivät alkuperäisten finnoarjalaisten klaanin identiteetillä. Tämänkin heihin etiketöi ruotsalainen Snellman. Täällä ei ymmärretä edes keiden alkuperäiskieltä (suomea) täällä puhutaan.
Jos tällainen 🙄alkaa selittää olevansa ylempää tai milloin mitäkin luokkaa, alkuperäistä milloin mitäkin, valittua milloin mitäkin, niin kannattaa vaihtaa kadun puolta, kanavaa jne.
Ehkä järkevin kirjoitus pitkään aikaan täällä. Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi typerimmistä ilmiöistä on se kun joillekin työ on niin määräävä tekijä yhteiskuntaluokan suhteen. Eivät mitenkään suostu ymmärtämään, että nykyistä työtilannetta ei mitenkään voida verrata johonkin menneiden vuosikymmenten tilanteeseen. Tuolloin oli olemassa ja haettavissa ihan hyvin virkoja, käytännössä yleensä vastavalmistuneetkin saivat virkasuhteen. Ajan myötä sitten näitä virkasuhteita vähennettiin, lopetettiin siirtymien myötä ja muutettiin virkasuhteita työsuhteiksi. Samaan aikaan määräaikaisuudet lisääntyivät, ja samoin sijaisuudet. Sitten oltiinkin tässä nykyisessä tilanteessa.
Nykyään työelämä ei myöskään noudata samaa kaavaa kuin vuosikymmeniä sitten. Enää ei ole sellaista turvaa ja vakautta. Ihmisillä on myös useampia tutkintoja ja siitä huolimatta työn saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Monella samanikäisellä kaverilla on useampia korkeakoulututkintoja kuten itsellänikin, aineenopettajasta tuli sairaanhoitaja ja tekniikan alan yliopistokoulutetusta tuli poliisi. Siksi on äärimmäiseen typerää nykyisessä työllisyys-, tai ennemminkin työttömyystilanteessa, arvostella kenenkään tekemää työtä.
Ylempään koulutettuun keskiluokkaan kuuluu oleellisesti ammatti-identiteetti. Ollaan lääkäri x tai pastori y. Jos vaihdetaan alaa, pitää kehittää uusi ammatti-identiteetti.
Ei taida liittyä niinkään mihinkään luokkaan vaan ennemmin ikään tai kotona opittuun tapaan.
Ainakin omassa tuttavapiirissä työ on vain yksi asia elämässä, työ on vain työtä, oli se sitten mitä tahansa. En itsekään koe työtä tai ammattia määrittävänä tekijänä.
Työ määrittelee koko identiteetin juuri sellaisille, jotka kokevat nousseensa aiempaa ylempään yhteiskuntaluokkaan juuri työnsä kautta. Keskiluokkaa sinänsä määrittääkin enemmän juuri vapaa-aika: harrastukset, maku ja matkustelu. Työtä on pidetty juuri työväenluokan keskeisimpänä määritteenä, kun taas keskiluokalla on perinteisesti ollut enemmän aikaa muuhun, kuten kulttuuriin ja puutarhan hoitoon.
Mistä nämä palstakäsitykset keskiluokasta oikein ovat peräisin?
Keskiluokka kuvataan suurin piirtein entisajan aatelisiksi ja nykyajan vanhaa rahaa edustaviksi rikkaiksi :D
Perinteisesti työväenluokka = keskiluokka. Aatelisilla ja vanhoilla rahasuvuilla oli sitten aikaa muuhun.
Tuosta päästiin teolistumisen ja talouskasvun myötä siihen, että keskiluokkaan kuului suurin osa työssäkäyvistä, ja näin tilanne on vielä ollut minunkin elinaikanani (s. -78).
Sitten alettiin puhumaan laajemmin ylemmästä keskiluokasta (lääkärit, juristit, ja 90-luvun "jupit"). Alemmasta keskiluokasta ei tuoloin vielä puhuttu, se tuli myöhemmin.
Nyt sitten ollaan tilanteessa jossa jakoa on tehty enemmän, koska keskiluokka on eriarvoistunut voimakkaasti. Sellaisia ihmisiä jotka olivat ennen keskiluokkaa, on nyt alettu kutsumaan työväenluokaksi.
Työväenluokkaa ei ole Suomessa koskaan kutsuttu keskiluokaksi. Keskiluokka on koulutettua valkokaulusväkeä, ei välttämättä isotuloista. Jenkeissä on tehty tuo temppu että kaikkia työtä tekeviä on kutsuttu keskiluokaksi. Tämän tarkoitus on ollut hämärtää työläisten tajua omasta tilanteestaan ja saada heidät kannattamaan rikkaita eli riistäjiään.
Alue: Aihe vapaa
Työ määrittelee koko identiteetin juuri sellaisille, jotka kokevat nousseensa aiempaa ylempään yhteiskuntaluokkaan juuri työnsä kautta. Keskiluokkaa sinänsä määrittääkin enemmän juuri vapaa-aika: harrastukset, maku ja matkustelu. Työtä on pidetty juuri työväenluokan keskeisimpänä määritteenä, kun taas keskiluokalla on perinteisesti ollut enemmän aikaa muuhun, kuten kulttuuriin ja puutarhan hoitoon.