Lue keskustelun säännöt.
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (1137)
Vierailija kirjoitti:
Näin naimakaupalla vaimon sukuun tulleena olen huomannut luokkaeron käytöstavoissa. Pieninä eroina ruokailuvälineitten käytössä ja yleisenä nippelitietotena erilaisita ruokalajeista, juomista, tietoutta juhlissa vastaantulevan sukulaisen käsilaukun arvosta jonkin kuvioinnin ja soljen perusteella, itse en tuollaisesta ymmärrä. Suvussa lähes kaikilla jonkinlainen akateeminen koulutus, Juristeja, diblomi-insinöörejä, lääkäreitä. Keskuteluissa löytyy syvällistä asiantuntemusta ja analyysiä lähes aiheesta kuin aiheesta. Samoin suhtautumisessa rahaan tai omaisuuteen. Itsellä tulot ovat ihan hyvät mutta kaiken olen itse hankkinut ja omaa liiketoimintaa kehittämällä nostanut lähes nollasta. Vaimon suvulla oli juristeja ja omaisuusmassa jo silloin kun minun sukulaisiani ammuttiin Hennalassa. Ns vanha raha tuo ilmeisesti tietynlaista varmuutta ja erilaista suhtautumista omaisuuteen, se on vain lainassa tällä sukupolvella ja siirtyy sitten seuraavalle. Itse en vielä pysty tähän ajatteluun täysin. Samoin olen kiinnittänyt huomiota mielestäni suhteettomiin lahjoihin, en pysty käsittämään alle kouluikäiselle annettua asuntoa lahjaksi, ehkä se on järkevää verosuunnittelua. Jotenkin luokan vain tunnistaa ja ennen kaikkea he tunnistavat toisensa pienistä käytöstavoista, vaatteita, puheenaiheita, harrastuksista ja kliseenä vielä. Joo onhan se italialainen urheiluauto siellä tallissa muttai ei minulla luokkanousua tapahdu vaikka se rattiin pääsisinkin, jotain puuttuu pukeutumisessa tai jossain, näyttäisin vain ääliöltä sen ratissa.
Kenen silmissä näyttäisit ääliöltä?
Nämä ruokailuvälineet, soljet, osakkeet ja urheiluautot on ihan ihmisten keksimiä "hienoja" juttuja. Ei mitään menetettävää tavallisessa kunniallisessa elämässä ilman edellä mainittuja (joidenkin mielestä) status-juttuja.
Syvällisiä voidaan puhua ilman materiaakin. Voi vaikka miettiä, kuinka moni kirjailija, säveltäjä tai kuvataiteilija oli köyhä eikä tiennyt hölkäsen pöläystä etikettisäännöistä. Vielä eri asia sitten on sydämen sivistys, se onkin harvinaisuus joka ei katso luokkarajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstajutuista huolimatta olen aina epäillyt, että täällä on pääasiassa melko pienituloista porukkaa. Tämä ei siis ole kenenkään arvostelua, olen itsekin ollut pääosan elämästäni pienituloinen.
Mutta valtaosa ketjun postauksista edustaa pienituloistenkäsityksiä ylemmästä keskiluokasta. "Entinen luokkakaverini Matti ja hänen vaimonsa Milla ovat juristeja asuvat isossa talossakin. Heillä on varmasti kaikkea hienoa ja elämä ihan erilaista kuin meillä".
Oikeasti ylemmän keskiluokan elämä on melko lailla samanlaista kuin alemman keskiluokan. Progressiivinen verotus kuittaa osan. Sitten kun hankitaan kalliimpi asunto, auto ja muut pelit ja vehkeet - niin siinähän se on. Elämä on työssäkäyntiä ja kakkavaippojen vaihtamista. Tavallista arkea. Ne hienot jutut ovat joskus ja jouluna, ei siellä harkkotalossa ole joka päivä kokki tekemässä ruokaa ja orkesteri soittamassa lapsukaisten synttäreillä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa.Olen itsekin alemman keskiluokan perheestä siirtynyt maisteri tutkinnon kautta ylempään keskiluokkaan.Äitini oli tosi säästäväinen ja se vaikka oli järkevää, se ärsytti minua.En kuitenkaan tykkää ylemmän keskiluokan kosteista viikonlopuista tai golfin peluusta.Ostan vaatteeni Vintedistä kalliin asuntolainani takia.Ruoan valmistuksesta olen luopunut ja ostamme valmisruokia.Mies sentään kokkaa lohta,kuhaa ja tuoretta tonnikalaa.Meillä on 2 autoa...
Tämä korpeaa itseäänkin omissa vanhemissa. Heillä on tosi vahva scarcity mindset ja joskus kun puhuin rahasta äidille niin neuvot olivat luokkaa "ennen vanhaan paastottiin koko talvi ja sitten laskettiin keväällä kuolleet mummot". Elää kurjasti, ei viitsi syödä kunnolla ja on siksi aina pahantuulinen ja kurjaa seuraa, sitten uhriutuu ja marttyroituu tästä. Sitten kun omistaa rahaa niin törsäilee sitä holtittomasti, esim. suunnittelee jotain kymppitonnien kursseja ja harrastuseventtejä itselleen. Ei sijoita perheeseen, ei auta lapsiaan, mutta uhriutuu kyllä kovaa siitä että ei ole perhettä, kun on ensin elänyt koko elämänsä tehden itsekkäitä ratkaisuja eikä perhekeskeisiä. Eli yhdistelmä itsekästä nuorta miestä ja jotain köyhtyvää kuolevaa mummoa jostain pula-ajalta. Ei hyvä juttu. Söisi edes kunnolla niin olisi siedettävää seuraa, mutta ei.
No eipä meitä kai vanhempien kavereiksi ole tehtykään. Harmi vaan että vanhemman muutellessa ei ole itselle jäänyt mitään juuria tai verkostoja, kun on aina ollut vieras eikä sopeutunut mihinkään kunnolla, kun aina revitty juuriltaan ja heitetty jonnekin vieraaseen kulttuuriin vieraiden lasten sekaan. Lisäksi ihan suoranaista sabotaasia elämääni kohtaan, ihmissuhteideni myrkyttämistä ja sitten yrittänyt itse ujuttautua kaveeraamaan niiden samojen ihmisten kanssa, jotka on minulle myrkyttänyt. Mutta hän on tietty uhri...
Toinen vanhempi sitten sellainen, että ostelee kiinteistöjä ja varustelee omaisuuksiaan, on perustanut myös 2 perhettä. Mutta on silti niin köyhä, niin köyhä. Ja on ottanut taloudellista apua myös lapsiltaan, mikä on kait aika yleistä ainakin jenkeissä miesten keskuudessa, että isäukot kuppaavat edellisiltä lapsiltaan rahallista apua kakkosperheensä kakaroiden kasvattamiseen.
No, kaaoksessa on sentään se hyvä puoli että on päässyt itse vapaaksi molemmista. Vaikka joku tiivis kristitty perhe voisi olla vakaampi, niin kyllä se myös aika lailla kahlitsee sitten. Harmi vaan ettei voi olla oikein missään tekemisissä kummankaan kanssa, kun touhu on itselle niin vierasta ja sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Palstajutuista huolimatta olen aina epäillyt, että täällä on pääasiassa melko pienituloista porukkaa. Tämä ei siis ole kenenkään arvostelua, olen itsekin ollut pääosan elämästäni pienituloinen.
Mutta valtaosa ketjun postauksista edustaa pienituloistenkäsityksiä ylemmästä keskiluokasta. "Entinen luokkakaverini Matti ja hänen vaimonsa Milla ovat juristeja asuvat isossa talossakin. Heillä on varmasti kaikkea hienoa ja elämä ihan erilaista kuin meillä".Oikeasti ylemmän keskiluokan elämä on melko lailla samanlaista kuin alemman keskiluokan. Progressiivinen verotus kuittaa osan. Sitten kun hankitaan kalliimpi asunto, auto ja muut pelit ja vehkeet - niin siinähän se on. Elämä on työssäkäyntiä ja kakkavaippojen vaihtamista. Tavallista arkea. Ne hienot jutut ovat joskus ja jouluna, ei siellä harkkotalossa ole joka päivä kokki tekemässä ruokaa ja orkesteri soittamassa lapsukaisten synttäreillä.
Olen samaa mieltä. Palstalla on joskus tosi omituisia käsityksiä, varsinkin koulutetuista ihmisistä. En sitten tiedä, onko täällä kaikki jotakin alempaa luokkaa vai mistä tämä johtuu. En siis halua loukata ketään, mutta näin vähän päättelin. Kerran kirjoitin, että tunnen pari tohtoria ja moni epäili, että valehtelen. Täällä ilmeisesti luullaan, että tohtori asuu kartanossa, tienaa miljoonia ja on naimisissa huippumallin kanssa. Eräskin tuntemani tohtori asuu 20 neliön kämpässä vuokralla, eikä aina ole edes rahaa ostaa kunnon ruokaa. On sinkkukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin naimakaupalla vaimon sukuun tulleena olen huomannut luokkaeron käytöstavoissa. Pieninä eroina ruokailuvälineitten käytössä ja yleisenä nippelitietotena erilaisita ruokalajeista, juomista, tietoutta juhlissa vastaantulevan sukulaisen käsilaukun arvosta jonkin kuvioinnin ja soljen perusteella, itse en tuollaisesta ymmärrä. Suvussa lähes kaikilla jonkinlainen akateeminen koulutus, Juristeja, diblomi-insinöörejä, lääkäreitä. Keskuteluissa löytyy syvällistä asiantuntemusta ja analyysiä lähes aiheesta kuin aiheesta. Samoin suhtautumisessa rahaan tai omaisuuteen. Itsellä tulot ovat ihan hyvät mutta kaiken olen itse hankkinut ja omaa liiketoimintaa kehittämällä nostanut lähes nollasta. Vaimon suvulla oli juristeja ja omaisuusmassa jo silloin kun minun sukulaisiani ammuttiin Hennalassa. Ns vanha raha tuo ilmeisesti tietynlaista varmuutta ja erilaista suhtautumista omaisuuteen, se on vain lainassa tällä sukupolvella ja siirtyy sitten seuraavalle. Itse en vielä pysty tähän ajatteluun täysin. Samoin olen kiinnittänyt huomiota mielestäni suhteettomiin lahjoihin, en pysty käsittämään alle kouluikäiselle annettua asuntoa lahjaksi, ehkä se on järkevää verosuunnittelua. Jotenkin luokan vain tunnistaa ja ennen kaikkea he tunnistavat toisensa pienistä käytöstavoista, vaatteita, puheenaiheita, harrastuksista ja kliseenä vielä. Joo onhan se italialainen urheiluauto siellä tallissa muttai ei minulla luokkanousua tapahdu vaikka se rattiin pääsisinkin, jotain puuttuu pukeutumisessa tai jossain, näyttäisin vain ääliöltä sen ratissa.
Diblomi-insinööri:DDDDDDD Opettele ensin kirjoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa.Olen itsekin alemman keskiluokan perheestä siirtynyt maisteri tutkinnon kautta ylempään keskiluokkaan.Äitini oli tosi säästäväinen ja se vaikka oli järkevää, se ärsytti minua.En kuitenkaan tykkää ylemmän keskiluokan kosteista viikonlopuista tai golfin peluusta.Ostan vaatteeni Vintedistä kalliin asuntolainani takia.Ruoan valmistuksesta olen luopunut ja ostamme valmisruokia.Mies sentään kokkaa lohta,kuhaa ja tuoretta tonnikalaa.Meillä on 2 autoa...
Kertoisitko vielä, miten maisterin tutkinnolla siirrytään ylempään keskiluokkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstajutuista huolimatta olen aina epäillyt, että täällä on pääasiassa melko pienituloista porukkaa. Tämä ei siis ole kenenkään arvostelua, olen itsekin ollut pääosan elämästäni pienituloinen.
Mutta valtaosa ketjun postauksista edustaa pienituloistenkäsityksiä ylemmästä keskiluokasta. "Entinen luokkakaverini Matti ja hänen vaimonsa Milla ovat juristeja asuvat isossa talossakin. Heillä on varmasti kaikkea hienoa ja elämä ihan erilaista kuin meillä".Oikeasti ylemmän keskiluokan elämä on melko lailla samanlaista kuin alemman keskiluokan. Progressiivinen verotus kuittaa osan. Sitten kun hankitaan kalliimpi asunto, auto ja muut pelit ja vehkeet - niin siinähän se on. Elämä on työssäkäyntiä ja kakkavaippojen vaihtamista. Tavallista arkea. Ne hienot jutut ovat joskus ja jouluna, ei siellä harkkotalossa ole joka päivä kokki tekemässä ruokaa ja orkesteri soittamassa lapsukaisten synttäreillä.
Olen samaa mieltä. Palstalla on joskus tosi omituisia käsityksiä, varsinkin koulutetuista ihmisistä. En sitten tiedä, onko täällä kaikki jotakin alempaa luokkaa vai mistä tämä johtuu. En siis halua loukata ketään, mutta näin vähän päättelin. Kerran kirjoitin, että tunnen pari tohtoria ja moni epäili, että valehtelen. Täällä ilmeisesti luullaan, että tohtori asuu kartanossa, tienaa miljoonia ja on naimisissa huippumallin kanssa. Eräskin tuntemani tohtori asuu 20 neliön kämpässä vuokralla, eikä aina ole edes rahaa ostaa kunnon ruokaa. On sinkkukin.
Tuo tuntemasi tohtori on melkein kuin minä. Asun samoin vuokralla, tosin vähän isommassa yksiössä ja keskituloisena pystyn aina ostamaan kunnon ruokaa. Olen samoin sinkku. En katso kuuluvani ylempään keskiluokkaan.
Ei näytä kellään oikein aukeavan. Mitä vähempi olet sisältä, sitä kalliimpi olet päältä, jolloin sitä enemmän itseäsi todistelet ja saavutuksiasi esität. Trendiharrastuksia, "sinun kuuluu" -juttuja, esitystä kaikki. Kun aletaan tehdä asioita muiden takia, tai aletaan hankkia asioita sen takia, miltä se saa sinut vaikuttamaan muiden silmissä, et ole aito missään. Onko ihme, jos on huolta ja murhetta, kun esityksillä tuppaa aina olemaan se puoli, että sen arvostus on muiden varassa. Ei se ole mitään elämää, se on pelkkää teeskentelyä kuulumisen tarpeen täyttämiseksi. Näkyy heti joku lapsuudesta kaikuva vajaus tai puute, jota aletaan täyttää. Sitten etsitään samamielisiä ja samankaltaisuutta, että voisi tuntea yhteenkuuluvuutta. Sellainen on oman epävarmuuden paikkailua. Missä siis on se aito sinä? Jos nämä ihmiset uskaltaisivat olla rehellisiä itselleen, olisi pakko myöntää, että ei alkuunkaan pidä eikä nauti joistain asioista, joita tekee vain siksi, että muut suhtautuisivat siihen halutulla tavalla. Se on naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kovasti suomalaista luokkayhteiskuntaa. Mitä sillä lopulta on väliä mihin luokkaan kuuluu? Mukavia ja ei-mukavia on kaikissa tuloluokissa. Muistan yhden keskustelun hoitajan kanssa kun sanoi ettei tykkää virkistysilloista jos paikalla on liikaa lääkäreitä. Juhlista tulee heti muodollisemmat ja kuulemma tylsemmät.
"MItä väliä mistä maasta ihminen on? Mukavia ja ei-mukavia on kaikissa maissa." Ja silti, yllätys yllätys kaikki eivät ole suomalaisia...
Olen ylempää keskiluokkaa ja viihdyn heidän kanssaan, olivatpa mistä maasta tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kovasti suomalaista luokkayhteiskuntaa. Mitä sillä lopulta on väliä mihin luokkaan kuuluu? Mukavia ja ei-mukavia on kaikissa tuloluokissa. Muistan yhden keskustelun hoitajan kanssa kun sanoi ettei tykkää virkistysilloista jos paikalla on liikaa lääkäreitä. Juhlista tulee heti muodollisemmat ja kuulemma tylsemmät.
"MItä väliä mistä maasta ihminen on? Mukavia ja ei-mukavia on kaikissa maissa." Ja silti, yllätys yllätys kaikki eivät ole suomalaisia...
Olen ylempää keskiluokkaa ja viihdyn heidän kanssaan, olivatpa mistä maasta tahansa.
Millä perusteella katsot olevasi ylempää keskiluokkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin naimakaupalla vaimon sukuun tulleena olen huomannut luokkaeron käytöstavoissa. Pieninä eroina ruokailuvälineitten käytössä ja yleisenä nippelitietotena erilaisita ruokalajeista, juomista, tietoutta juhlissa vastaantulevan sukulaisen käsilaukun arvosta jonkin kuvioinnin ja soljen perusteella, itse en tuollaisesta ymmärrä. Suvussa lähes kaikilla jonkinlainen akateeminen koulutus, Juristeja, diblomi-insinöörejä, lääkäreitä. Keskuteluissa löytyy syvällistä asiantuntemusta ja analyysiä lähes aiheesta kuin aiheesta. Samoin suhtautumisessa rahaan tai omaisuuteen. Itsellä tulot ovat ihan hyvät mutta kaiken olen itse hankkinut ja omaa liiketoimintaa kehittämällä nostanut lähes nollasta. Vaimon suvulla oli juristeja ja omaisuusmassa jo silloin kun minun sukulaisiani ammuttiin Hennalassa. Ns vanha raha tuo ilmeisesti tietynlaista varmuutta ja erilaista suhtautumista omaisuuteen, se on vain lainassa tällä sukupolvella ja siirtyy sitten seuraavalle. Itse en vielä pysty tähän ajatteluun täysin. Samoin olen kiinnittänyt huomiota mielestäni suhteettomiin lahjoihin, en pysty käsittämään alle kouluikäiselle annettua asuntoa lahjaksi, ehkä se on järkevää verosuunnittelua. Jotenkin luokan vain tunnistaa ja ennen kaikkea he tunnistavat toisensa pienistä käytöstavoista, vaatteita, puheenaiheita, harrastuksista ja kliseenä vielä. Joo onhan se italialainen urheiluauto siellä tallissa muttai ei minulla luokkanousua tapahdu vaikka se rattiin pääsisinkin, jotain puuttuu pukeutumisessa tai jossain, näyttäisin vain ääliöltä sen ratissa.
Kenen silmissä näyttäisit ääliöltä?
Nämä ruokailuvälineet, soljet, osakkeet ja urheiluautot on ihan ihmisten keksimiä "hienoja" juttuja. Ei mitään menetettävää tavallisessa kunniallisessa elämässä ilman edellä mainittuja (joidenkin mielestä) status-juttuja.
Syvällisiä voidaan puhua ilman materiaakin. Voi vaikka miettiä, kuinka moni kirjailija, säveltäjä tai kuvataiteilija oli köyhä eikä tiennyt hölkäsen pöläystä etikettisäännöistä. Vielä eri asia sitten on sydämen sivistys, se onkin harvinaisuus joka ei katso luokkarajoja.
Samalla ihmisellä voi olla sekä sydämen sivistystä että materiaa. Osalla ei ole kumpaakaan. Mutta onhan se paljon mukavampaa ajaa hyvällä autolla ja asua mukavasti hyvällä alueella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kovasti suomalaista luokkayhteiskuntaa. Mitä sillä lopulta on väliä mihin luokkaan kuuluu? Mukavia ja ei-mukavia on kaikissa tuloluokissa. Muistan yhden keskustelun hoitajan kanssa kun sanoi ettei tykkää virkistysilloista jos paikalla on liikaa lääkäreitä. Juhlista tulee heti muodollisemmat ja kuulemma tylsemmät.
"MItä väliä mistä maasta ihminen on? Mukavia ja ei-mukavia on kaikissa maissa." Ja silti, yllätys yllätys kaikki eivät ole suomalaisia...
Olen ylempää keskiluokkaa ja viihdyn heidän kanssaan, olivatpa mistä maasta tahansa.
Koulutuksen, työnkuvan, palkan, omaisuuden ja puolison taustan perusteella. Tosin synnyin keskiluokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin tapa määritellä oma luokka, on miettiä joutuvansa tuntemattomien porukkaan. Millaisessa porukassa(/porukoissa) olisi luontevinta olla?
Niin, kannattaa miettiä kokeeko mielenkiintoiseksi kuunnella tohtorin luennointia itsejauhamistaan kahvipavuista vai ei.
Joku jäi jumiin tähän kahvipapu -esimerkkiin eikä pääse tästä yli….
En ihmettele. Niin sinnikkäästi ko tohtori pavuistansa jauhoi. Kateellinen en ole, ostan itsekin kokonaisia papuja ja jauhan ne ja joko mutteripannussa, pressopannulla tai pulputinpannulla kahvini valmistan. En vain ole tullut ajatelleeksi että se olisi jokin ylemmyyden aihe.
Ajattelin aina ettei ole luokkia Suomenmaassa. Mutta kun nuorempana tein töitä tarjoilijana, useampi antoi palautetta etten sovi sinne, vaikka olin selvästi nuori ihminen. "Miksi SINÄ olet tälläisessä työssä?"
Tai sitten olin vain tosi surkea tarjoilija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa.Olen itsekin alemman keskiluokan perheestä siirtynyt maisteri tutkinnon kautta ylempään keskiluokkaan.Äitini oli tosi säästäväinen ja se vaikka oli järkevää, se ärsytti minua.En kuitenkaan tykkää ylemmän keskiluokan kosteista viikonlopuista tai golfin peluusta.Ostan vaatteeni Vintedistä kalliin asuntolainani takia.Ruoan valmistuksesta olen luopunut ja ostamme valmisruokia.Mies sentään kokkaa lohta,kuhaa ja tuoretta tonnikalaa.Meillä on 2 autoa...
Kertoisitko vielä, miten maisterin tutkinnolla siirrytään ylempään keskiluokkaan?
Samaa mietin. Pienituloisia maistereita Suomikin pullollaan, eivät automaattisesti ole ylempää keskiluokkaa.
itsekin sellainen
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin aina ettei ole luokkia Suomenmaassa. Mutta kun nuorempana tein töitä tarjoilijana, useampi antoi palautetta etten sovi sinne, vaikka olin selvästi nuori ihminen. "Miksi SINÄ olet tälläisessä työssä?"
Tai sitten olin vain tosi surkea tarjoilija.
Mihin tämä SINÄ mielestäsi viittasi? Onko sukunimesi Herlin, Fazer tai Hartwall?
Outo juttu. Nuorena on hyvä kokeilla uusia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstajutuista huolimatta olen aina epäillyt, että täällä on pääasiassa melko pienituloista porukkaa. Tämä ei siis ole kenenkään arvostelua, olen itsekin ollut pääosan elämästäni pienituloinen.
Mutta valtaosa ketjun postauksista edustaa pienituloistenkäsityksiä ylemmästä keskiluokasta. "Entinen luokkakaverini Matti ja hänen vaimonsa Milla ovat juristeja asuvat isossa talossakin. Heillä on varmasti kaikkea hienoa ja elämä ihan erilaista kuin meillä".Oikeasti ylemmän keskiluokan elämä on melko lailla samanlaista kuin alemman keskiluokan. Progressiivinen verotus kuittaa osan. Sitten kun hankitaan kalliimpi asunto, auto ja muut pelit ja vehkeet - niin siinähän se on. Elämä on työssäkäyntiä ja kakkavaippojen vaihtamista. Tavallista arkea. Ne hienot jutut ovat joskus ja jouluna, ei siellä harkkotalossa ole joka päivä kokki tekemässä ruokaa ja orkesteri soittamassa lapsukaisten synttäreillä.
Olen samaa mieltä. Palstalla on joskus tosi omituisia käsityksiä, varsinkin koulutetuista ihmisistä. En sitten tiedä, onko täällä kaikki jotakin alempaa luokkaa vai mistä tämä johtuu. En siis halua loukata ketään, mutta näin vähän päättelin. Kerran kirjoitin, että tunnen pari tohtoria ja moni epäili, että valehtelen. Täällä ilmeisesti luullaan, että tohtori asuu kartanossa, tienaa miljoonia ja on naimisissa huippumallin kanssa. Eräskin tuntemani tohtori asuu 20 neliön kämpässä vuokralla, eikä aina ole edes rahaa ostaa kunnon ruokaa. On sinkkukin.
Tuo tuntemasi tohtori on melkein kuin minä. Asun samoin vuokralla, tosin vähän isommassa yksiössä ja keskituloisena pystyn aina ostamaan kunnon ruokaa. Olen samoin sinkku. En katso kuuluvani ylempään keskiluokkaan.
Oma puoliso on tohtori. Asuu isossa perheasunnossa ja on varakas. Mutta tunnen myös yksiössä vuokralla asuvia tohtoreita. Etenkin vasemmistosta on tullut tohtoreita, joilla on toki tutkinto, mutta ei välttämättä töitä tai varallisuutta, eikä tule, koska tausta ihan tavis alempi keskiluokka.
Ymmärrän aloittajaa.Olen itsekin alemman keskiluokan perheestä siirtynyt maisteri tutkinnon kautta ylempään keskiluokkaan.Äitini oli tosi säästäväinen ja se vaikka oli järkevää, se ärsytti minua.En kuitenkaan tykkää ylemmän keskiluokan kosteista viikonlopuista tai golfin peluusta.Ostan vaatteeni Vintedistä kalliin asuntolainani takia.Ruoan valmistuksesta olen luopunut ja ostamme valmisruokia.Mies sentään kokkaa lohta,kuhaa ja tuoretta tonnikalaa.Meillä on 2 autoa...