Lue keskustelun säännöt.
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (1543)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi typerimmistä ilmiöistä on se kun joillekin työ on niin määräävä tekijä yhteiskuntaluokan suhteen. Eivät mitenkään suostu ymmärtämään, että nykyistä työtilannetta ei mitenkään voida verrata johonkin menneiden vuosikymmenten tilanteeseen. Tuolloin oli olemassa ja haettavissa ihan hyvin virkoja, käytännössä yleensä vastavalmistuneetkin saivat virkasuhteen. Ajan myötä sitten näitä virkasuhteita vähennettiin, lopetettiin siirtymien myötä ja muutettiin virkasuhteita työsuhteiksi. Samaan aikaan määräaikaisuudet lisääntyivät, ja samoin sijaisuudet. Sitten oltiinkin tässä nykyisessä tilanteessa.
Nykyään työelämä ei myöskään noudata samaa kaavaa kuin vuosikymmeniä sitten. Enää ei ole sellaista turvaa ja vakautta. Ihmisillä on myös useampia tutkintoja ja siitä huolimatta työn saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Monella samanikäisellä kaverilla on useampia korkeakoulututkintoja kuten itsellänikin, aineenopettajasta tuli sairaanhoitaja ja tekniikan alan yliopistokoulutetusta tuli poliisi. Siksi on äärimmäiseen typerää nykyisessä työllisyys-, tai ennemminkin työttömyystilanteessa, arvostella kenenkään tekemää työtä.
Ylempään koulutettuun keskiluokkaan kuuluu oleellisesti ammatti-identiteetti. Ollaan lääkäri x tai pastori y. Jos vaihdetaan alaa, pitää kehittää uusi ammatti-identiteetti.
Ei taida liittyä niinkään mihinkään luokkaan vaan ennemmin ikään tai kotona opittuun tapaan.
Ainakin omassa tuttavapiirissä työ on vain yksi asia elämässä, työ on vain työtä, oli se sitten mitä tahansa. En itsekään koe työtä tai ammattia määrittävänä tekijänä.
Voiko ihminen olla pitkäaikaistyötön ja saada työttömyyspäivärahaa ja työmarkkinatukea ja kuulua ylempään keskiluokkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi typerimmistä ilmiöistä on se kun joillekin työ on niin määräävä tekijä yhteiskuntaluokan suhteen. Eivät mitenkään suostu ymmärtämään, että nykyistä työtilannetta ei mitenkään voida verrata johonkin menneiden vuosikymmenten tilanteeseen. Tuolloin oli olemassa ja haettavissa ihan hyvin virkoja, käytännössä yleensä vastavalmistuneetkin saivat virkasuhteen. Ajan myötä sitten näitä virkasuhteita vähennettiin, lopetettiin siirtymien myötä ja muutettiin virkasuhteita työsuhteiksi. Samaan aikaan määräaikaisuudet lisääntyivät, ja samoin sijaisuudet. Sitten oltiinkin tässä nykyisessä tilanteessa.
Nykyään työelämä ei myöskään noudata samaa kaavaa kuin vuosikymmeniä sitten. Enää ei ole sellaista turvaa ja vakautta. Ihmisillä on myös useampia tutkintoja ja siitä huolimatta työn saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Monella samanikäisellä kaverilla on useampia korkeakoulututkintoja kuten itsellänikin, aineenopettajasta tuli sairaanhoitaja ja tekniikan alan yliopistokoulutetusta tuli poliisi. Siksi on äärimmäiseen typerää nykyisessä työllisyys-, tai ennemminkin työttömyystilanteessa, arvostella kenenkään tekemää työtä.
Ylempään koulutettuun keskiluokkaan kuuluu oleellisesti ammatti-identiteetti. Ollaan lääkäri x tai pastori y. Jos vaihdetaan alaa, pitää kehittää uusi ammatti-identiteetti.
Ei taida liittyä niinkään mihinkään luokkaan vaan ennemmin ikään tai kotona opittuun tapaan.
Ainakin omassa tuttavapiirissä työ on vain yksi asia elämässä, työ on vain työtä, oli se sitten mitä tahansa. En itsekään koe työtä tai ammattia määrittävänä tekijänä.
Työ määrittelee koko identiteetin juuri sellaisille, jotka kokevat nousseensa aiempaa ylempään yhteiskuntaluokkaan juuri työnsä kautta. Keskiluokkaa sinänsä määrittääkin enemmän juuri vapaa-aika: harrastukset, maku ja matkustelu. Työtä on pidetty juuri työväenluokan keskeisimpänä määritteenä, kun taas keskiluokalla on perinteisesti ollut enemmän aikaa muuhun, kuten kulttuuriin ja puutarhan hoitoon.
Mistä nämä palstakäsitykset keskiluokasta oikein ovat peräisin?
Keskiluokka kuvataan suurin piirtein entisajan aatelisiksi ja nykyajan vanhaa rahaa edustaviksi rikkaiksi :D
Perinteisesti työväenluokka = keskiluokka. Aatelisilla ja vanhoilla rahasuvuilla oli sitten aikaa muuhun.
Tuosta päästiin teolistumisen ja talouskasvun myötä siihen, että keskiluokkaan kuului suurin osa työssäkäyvistä, ja näin tilanne on vielä ollut minunkin elinaikanani (s. -78).
Sitten alettiin puhumaan laajemmin ylemmästä keskiluokasta (lääkärit, juristit, ja 90-luvun "jupit"). Alemmasta keskiluokasta ei tuoloin vielä puhuttu, se tuli myöhemmin.
Nyt sitten ollaan tilanteessa jossa jakoa on tehty enemmän, koska keskiluokka on eriarvoistunut voimakkaasti. Sellaisia ihmisiä jotka olivat ennen keskiluokkaa, on nyt alettu kutsumaan työväenluokaksi.Työväenluokkaa ei ole Suomessa koskaan kutsuttu keskiluokaksi. Keskiluokka on koulutettua valkokaulusväkeä, ei välttämättä isotuloista. Jenkeissä on tehty tuo temppu että kaikkia työtä tekeviä on kutsuttu keskiluokaksi. Tämän tarkoitus on ollut hämärtää työläisten tajua omasta tilanteestaan ja saada heidät kannattamaan rikkaita eli riistäjiään.
Ei meillä ole ole työväenluokkaa ollut enää vuosikymmeniin. Lähes kaikki käyvät töissä, paitsi työttömät ja muutama hassu sijoittaja.
Mitä nyt ihmettä! Työväenluokka on nimenomaan työläisiä. Väkeä, joka työskentelee heikommin koulutetuissa tehtävissä, yleensä jääden sinne syntymäpaikkakunnalleen. Ollaan varastomiehiä, alepan kassoja, trukkikuskeja, lähäreitä, päiväkodin lapsenhoitajia, siivoojia ja tehdastyöläisiä. Töihin mennään aikaisin ja oman päivän kulkuun ei hirveästi voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi typerimmistä ilmiöistä on se kun joillekin työ on niin määräävä tekijä yhteiskuntaluokan suhteen. Eivät mitenkään suostu ymmärtämään, että nykyistä työtilannetta ei mitenkään voida verrata johonkin menneiden vuosikymmenten tilanteeseen. Tuolloin oli olemassa ja haettavissa ihan hyvin virkoja, käytännössä yleensä vastavalmistuneetkin saivat virkasuhteen. Ajan myötä sitten näitä virkasuhteita vähennettiin, lopetettiin siirtymien myötä ja muutettiin virkasuhteita työsuhteiksi. Samaan aikaan määräaikaisuudet lisääntyivät, ja samoin sijaisuudet. Sitten oltiinkin tässä nykyisessä tilanteessa.
Nykyään työelämä ei myöskään noudata samaa kaavaa kuin vuosikymmeniä sitten. Enää ei ole sellaista turvaa ja vakautta. Ihmisillä on myös useampia tutkintoja ja siitä huolimatta työn saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Monella samanikäisellä kaverilla on useampia korkeakoulututkintoja kuten itsellänikin, aineenopettajasta tuli sairaanhoitaja ja tekniikan alan yliopistokoulutetusta tuli poliisi. Siksi on äärimmäiseen typerää nykyisessä työllisyys-, tai ennemminkin työttömyystilanteessa, arvostella kenenkään tekemää työtä.
Ylempään koulutettuun keskiluokkaan kuuluu oleellisesti ammatti-identiteetti. Ollaan lääkäri x tai pastori y. Jos vaihdetaan alaa, pitää kehittää uusi ammatti-identiteetti.
Ei taida liittyä niinkään mihinkään luokkaan vaan ennemmin ikään tai kotona opittuun tapaan.
Ainakin omassa tuttavapiirissä työ on vain yksi asia elämässä, työ on vain työtä, oli se sitten mitä tahansa. En itsekään koe työtä tai ammattia määrittävänä tekijänä.
Työ määrittelee koko identiteetin juuri sellaisille, jotka kokevat nousseensa aiempaa ylempään yhteiskuntaluokkaan juuri työnsä kautta. Keskiluokkaa sinänsä määrittääkin enemmän juuri vapaa-aika: harrastukset, maku ja matkustelu. Työtä on pidetty juuri työväenluokan keskeisimpänä määritteenä, kun taas keskiluokalla on perinteisesti ollut enemmän aikaa muuhun, kuten kulttuuriin ja puutarhan hoitoon.
Mistä nämä palstakäsitykset keskiluokasta oikein ovat peräisin?
Keskiluokka kuvataan suurin piirtein entisajan aatelisiksi ja nykyajan vanhaa rahaa edustaviksi rikkaiksi :D
Perinteisesti työväenluokka = keskiluokka. Aatelisilla ja vanhoilla rahasuvuilla oli sitten aikaa muuhun.
Tuosta päästiin teolistumisen ja talouskasvun myötä siihen, että keskiluokkaan kuului suurin osa työssäkäyvistä, ja näin tilanne on vielä ollut minunkin elinaikanani (s. -78).
Sitten alettiin puhumaan laajemmin ylemmästä keskiluokasta (lääkärit, juristit, ja 90-luvun "jupit"). Alemmasta keskiluokasta ei tuoloin vielä puhuttu, se tuli myöhemmin.
Nyt sitten ollaan tilanteessa jossa jakoa on tehty enemmän, koska keskiluokka on eriarvoistunut voimakkaasti. Sellaisia ihmisiä jotka olivat ennen keskiluokkaa, on nyt alettu kutsumaan työväenluokaksi.Työväenluokkaa ei ole Suomessa koskaan kutsuttu keskiluokaksi. Keskiluokka on koulutettua valkokaulusväkeä, ei välttämättä isotuloista. Jenkeissä on tehty tuo temppu että kaikkia työtä tekeviä on kutsuttu keskiluokaksi. Tämän tarkoitus on ollut hämärtää työläisten tajua omasta tilanteestaan ja saada heidät kannattamaan rikkaita eli riistäjiään.
Ei meillä ole ole työväenluokkaa ollut enää vuosikymmeniin. Lähes kaikki käyvät töissä, paitsi työttömät ja muutama hassu sijoittaja.
Mitä nyt ihmettä! Työväenluokka on nimenomaan työläisiä. Väkeä, joka työskentelee heikommin koulutetuissa tehtävissä, yleensä jääden sinne syntymäpaikkakunnalleen. Ollaan varastomiehiä, alepan kassoja, trukkikuskeja, lähäreitä, päiväkodin lapsenhoitajia, siivoojia ja tehdastyöläisiä. Töihin mennään aikaisin ja oman päivän kulkuun ei hirveästi voi vaikuttaa.
Juuri näin. Työväenluokan nimi voi olla hämäävä, koska työtähän myös keskiluokkaiset tekevät, mutta perinteisesti sillä tarkoitetaan juuri suorittavan työn tekijöitä. Tullaan työpaikalle tiettyyn kellonaikaan, tehdään määrätyt tehtävät ja lähdetään tiettyyn aikaan kotiin, ellei tule ylitöitä. Keskiluokan työhön kuuluu pääsääntöisesti suurempi autonomia. Määrättyjä vakiotehtäviä voi olla, mutta työtä voi suunnitella ja aikatauluttaa vapaammin, ja välttämättä toimistolle tai muuhun työpaikkaan ei tarvitse edes kovin usein tulla, jos voi tehdä hommia etänä omaan tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempään keskiluokkaan kuuluu opiskelu sivistyksen vuoksi. Esimerkiksi juristina taidehistoriaa tai lääkärinä tähtitiedettä. Lisäksi ylemmältä keskiluokalta odotetaan jonkinlaista kulttuurillista sivistyneisyyttä. Ei tarvitse omistaa oopperan kausikorttia, mutta jos edellinen teatterikokemus oli lukioajoilta koulun pakottamana, niin asialle olisi hyvä tehdä jotain.
Teatteri on aika vanhanaikaista. Ihmiset kävi teatterissa silloin 1800-luvulla, koska TV:tä ei oltu keksitty vielä. Nykyään on Netflixit sun muut, joten hyvin harva käy teatterissa.
Q.D.E.
"Keskiluokkaisiin aiheisiin kuuluu ennemmin korkeakulttuuri, ajankohtaiset tapahtumat, sekä ideat ja ajatukset."
Katselin tässä elokuvaa Niskavuoren naiset. Siinä nimipäiville kokoontunut maalaispitäjän kerma edusti nyt varmasti vähintään keskiluokkaa. Emäntä itse oli valtiopäivämiehenä toimineen rusthollarin leski. Hänen lapsissaan oli ainakin tuomari ja dosentti, kotitaloa viljelemään jäänyt poikakin oli agronomi. Vieraisiin kuuluivat esim. rovasti, joka nyt varmastikin oli suorittanut tutkinnon teologisessa tiedekunnassa, ruustinna - luultavasti jossakin ruotsinkielisessä naisopistossa opiskellut sekä kunnanlääkäri, apteekkari, yläkoulun opettaja -
kaikilla jonkin asteen yliopisto- tai korkeakoulututkinto. Lisäksi paikalla oli isäntiä ja emäntiä, jotka kuuluivat hekin keskiluokkaan - joskaan eivät ehkä oppineisuutensa, mutta ainakin varallisuutensa ansiosta.
Ja mistähän nämä vähintäänkin keskiluokkaiset maalaiseliitin edustajat sitten keskustelivat? No, piikojen aviottomista lapsista ja yleisestä siveystason laskusta palvelusväen keskuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi typerimmistä ilmiöistä on se kun joillekin työ on niin määräävä tekijä yhteiskuntaluokan suhteen. Eivät mitenkään suostu ymmärtämään, että nykyistä työtilannetta ei mitenkään voida verrata johonkin menneiden vuosikymmenten tilanteeseen. Tuolloin oli olemassa ja haettavissa ihan hyvin virkoja, käytännössä yleensä vastavalmistuneetkin saivat virkasuhteen. Ajan myötä sitten näitä virkasuhteita vähennettiin, lopetettiin siirtymien myötä ja muutettiin virkasuhteita työsuhteiksi. Samaan aikaan määräaikaisuudet lisääntyivät, ja samoin sijaisuudet. Sitten oltiinkin tässä nykyisessä tilanteessa.
Nykyään työelämä ei myöskään noudata samaa kaavaa kuin vuosikymmeniä sitten. Enää ei ole sellaista turvaa ja vakautta. Ihmisillä on myös useampia tutkintoja ja siitä huolimatta työn saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Monella samanikäisellä kaverilla on useampia korkeakoulututkintoja kuten itsellänikin, aineenopettajasta tuli sairaanhoitaja ja tekniikan alan yliopistokoulutetusta tuli poliisi. Siksi on äärimmäiseen typerää nykyisessä työllisyys-, tai ennemminkin työttömyystilanteessa, arvostella kenenkään tekemää työtä.
Ylempään koulutettuun keskiluokkaan kuuluu oleellisesti ammatti-identiteetti. Ollaan lääkäri x tai pastori y. Jos vaihdetaan alaa, pitää kehittää uusi ammatti-identiteetti.
Ei taida liittyä niinkään mihinkään luokkaan vaan ennemmin ikään tai kotona opittuun tapaan.
Ainakin omassa tuttavapiirissä työ on vain yksi asia elämässä, työ on vain työtä, oli se sitten mitä tahansa. En itsekään koe työtä tai ammattia määrittävänä tekijänä.
Työ määrittelee koko identiteetin juuri sellaisille, jotka kokevat nousseensa aiempaa ylempään yhteiskuntaluokkaan juuri työnsä kautta. Keskiluokkaa sinänsä määrittääkin enemmän juuri vapaa-aika: harrastukset, maku ja matkustelu. Työtä on pidetty juuri työväenluokan keskeisimpänä määritteenä, kun taas keskiluokalla on perinteisesti ollut enemmän aikaa muuhun, kuten kulttuuriin ja puutarhan hoitoon.
Mistä nämä palstakäsitykset keskiluokasta oikein ovat peräisin?
Keskiluokka kuvataan suurin piirtein entisajan aatelisiksi ja nykyajan vanhaa rahaa edustaviksi rikkaiksi :D
Perinteisesti työväenluokka = keskiluokka. Aatelisilla ja vanhoilla rahasuvuilla oli sitten aikaa muuhun.
Tuosta päästiin teolistumisen ja talouskasvun myötä siihen, että keskiluokkaan kuului suurin osa työssäkäyvistä, ja näin tilanne on vielä ollut minunkin elinaikanani (s. -78).
Sitten alettiin puhumaan laajemmin ylemmästä keskiluokasta (lääkärit, juristit, ja 90-luvun "jupit"). Alemmasta keskiluokasta ei tuoloin vielä puhuttu, se tuli myöhemmin.
Nyt sitten ollaan tilanteessa jossa jakoa on tehty enemmän, koska keskiluokka on eriarvoistunut voimakkaasti. Sellaisia ihmisiä jotka olivat ennen keskiluokkaa, on nyt alettu kutsumaan työväenluokaksi.Työväenluokkaa ei ole Suomessa koskaan kutsuttu keskiluokaksi. Keskiluokka on koulutettua valkokaulusväkeä, ei välttämättä isotuloista. Jenkeissä on tehty tuo temppu että kaikkia työtä tekeviä on kutsuttu keskiluokaksi. Tämän tarkoitus on ollut hämärtää työläisten tajua omasta tilanteestaan ja saada heidät kannattamaan rikkaita eli riistäjiään.
Ei meillä ole ole työväenluokkaa ollut enää vuosikymmeniin. Lähes kaikki käyvät töissä, paitsi työttömät ja muutama hassu sijoittaja.
Mitä nyt ihmettä! Työväenluokka on nimenomaan työläisiä. Väkeä, joka työskentelee heikommin koulutetuissa tehtävissä, yleensä jääden sinne syntymäpaikkakunnalleen. Ollaan varastomiehiä, alepan kassoja, trukkikuskeja, lähäreitä, päiväkodin lapsenhoitajia, siivoojia ja tehdastyöläisiä. Töihin mennään aikaisin ja oman päivän kulkuun ei hirveästi voi vaikuttaa.
Juuri näin. Työväenluokan nimi voi olla hämäävä, koska työtähän myös keskiluokkaiset tekevät, mutta perinteisesti sillä tarkoitetaan juuri suorittavan työn tekijöitä. Tullaan työpaikalle tiettyyn kellonaikaan, tehdään määrätyt tehtävät ja lähdetään tiettyyn aikaan kotiin, ellei tule ylitöitä. Keskiluokan työhön kuuluu pääsääntöisesti suurempi autonomia. Määrättyjä vakiotehtäviä voi olla, mutta työtä voi suunnitella ja aikatauluttaa vapaammin, ja välttämättä toimistolle tai muuhun työpaikkaan ei tarvitse edes kovin usein tulla, jos voi tehdä hommia etänä omaan tahtiin.
Näin juuri. Itse akateemisena erityisasiantuntijana päätän itse lähdenkö toimistolle aamulla vai teenkö kotoa käsin. Päätän koska tapaan asiakkaitani ja koska kirjoittelen lausuntoja. Minulla on liukuma, joiden keskellä on ydintyöaika, jolloin periaatteessa pitäisi olla työssä. Työtehtäväni ovat mallia, tässä on pakka x, hoida se. Päätän itse miten ja mitä kaikkea työni sen kanssa sisältää. Hyvin eri asia kuin työväenluokassa, jossa jokainen enterinpainalluskin on laskettu ja joku muu päättää kaiken mitä teen.
Minä olen jäänyt jumiin omituiseen limboon luokkien väliin.
Alempi luokka tuntuu paheksuvan syvästi luokkaan liittyvän konformismin puutettani ja ylempi on muutaman kerran hienovaraisesti osoittanut minulle paikkani.
Mitä ikinä, niin ihmisiä pitää kohdella, tilanne huomioiden, kohteliaan asiallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi typerimmistä ilmiöistä on se kun joillekin työ on niin määräävä tekijä yhteiskuntaluokan suhteen. Eivät mitenkään suostu ymmärtämään, että nykyistä työtilannetta ei mitenkään voida verrata johonkin menneiden vuosikymmenten tilanteeseen. Tuolloin oli olemassa ja haettavissa ihan hyvin virkoja, käytännössä yleensä vastavalmistuneetkin saivat virkasuhteen. Ajan myötä sitten näitä virkasuhteita vähennettiin, lopetettiin siirtymien myötä ja muutettiin virkasuhteita työsuhteiksi. Samaan aikaan määräaikaisuudet lisääntyivät, ja samoin sijaisuudet. Sitten oltiinkin tässä nykyisessä tilanteessa.
Nykyään työelämä ei myöskään noudata samaa kaavaa kuin vuosikymmeniä sitten. Enää ei ole sellaista turvaa ja vakautta. Ihmisillä on myös useampia tutkintoja ja siitä huolimatta työn saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Monella samanikäisellä kaverilla on useampia korkeakoulututkintoja kuten itsellänikin, aineenopettajasta tuli sairaanhoitaja ja tekniikan alan yliopistokoulutetusta tuli poliisi. Siksi on äärimmäiseen typerää nykyisessä työllisyys-, tai ennemminkin työttömyystilanteessa, arvostella kenenkään tekemää työtä.
Ylempään koulutettuun keskiluokkaan kuuluu oleellisesti ammatti-identiteetti. Ollaan lääkäri x tai pastori y. Jos vaihdetaan alaa, pitää kehittää uusi ammatti-identiteetti.
Ei taida liittyä niinkään mihinkään luokkaan vaan ennemmin ikään tai kotona opittuun tapaan.
Ainakin omassa tuttavapiirissä työ on vain yksi asia elämässä, työ on vain työtä, oli se sitten mitä tahansa. En itsekään koe työtä tai ammattia määrittävänä tekijänä.
Työ määrittelee koko identiteetin juuri sellaisille, jotka kokevat nousseensa aiempaa ylempään yhteiskuntaluokkaan juuri työnsä kautta. Keskiluokkaa sinänsä määrittääkin enemmän juuri vapaa-aika: harrastukset, maku ja matkustelu. Työtä on pidetty juuri työväenluokan keskeisimpänä määritteenä, kun taas keskiluokalla on perinteisesti ollut enemmän aikaa muuhun, kuten kulttuuriin ja puutarhan hoitoon.
Mistä nämä palstakäsitykset keskiluokasta oikein ovat peräisin?
Keskiluokka kuvataan suurin piirtein entisajan aatelisiksi ja nykyajan vanhaa rahaa edustaviksi rikkaiksi :D
Perinteisesti työväenluokka = keskiluokka. Aatelisilla ja vanhoilla rahasuvuilla oli sitten aikaa muuhun.
Tuosta päästiin teolistumisen ja talouskasvun myötä siihen, että keskiluokkaan kuului suurin osa työssäkäyvistä, ja näin tilanne on vielä ollut minunkin elinaikanani (s. -78).
Sitten alettiin puhumaan laajemmin ylemmästä keskiluokasta (lääkärit, juristit, ja 90-luvun "jupit"). Alemmasta keskiluokasta ei tuoloin vielä puhuttu, se tuli myöhemmin.
Nyt sitten ollaan tilanteessa jossa jakoa on tehty enemmän, koska keskiluokka on eriarvoistunut voimakkaasti. Sellaisia ihmisiä jotka olivat ennen keskiluokkaa, on nyt alettu kutsumaan työväenluokaksi.Työväenluokkaa ei ole Suomessa koskaan kutsuttu keskiluokaksi. Keskiluokka on koulutettua valkokaulusväkeä, ei välttämättä isotuloista. Jenkeissä on tehty tuo temppu että kaikkia työtä tekeviä on kutsuttu keskiluokaksi. Tämän tarkoitus on ollut hämärtää työläisten tajua omasta tilanteestaan ja saada heidät kannattamaan rikkaita eli riistäjiään.
Ei meillä ole ole työväenluokkaa ollut enää vuosikymmeniin. Lähes kaikki käyvät töissä, paitsi työttömät ja muutama hassu sijoittaja.
Mitä nyt ihmettä! Työväenluokka on nimenomaan työläisiä. Väkeä, joka työskentelee heikommin koulutetuissa tehtävissä, yleensä jääden sinne syntymäpaikkakunnalleen. Ollaan varastomiehiä, alepan kassoja, trukkikuskeja, lähäreitä, päiväkodin lapsenhoitajia, siivoojia ja tehdastyöläisiä. Töihin mennään aikaisin ja oman päivän kulkuun ei hirveästi voi vaikuttaa.
Juuri näin. Työväenluokan nimi voi olla hämäävä, koska työtähän myös keskiluokkaiset tekevät, mutta perinteisesti sillä tarkoitetaan juuri suorittavan työn tekijöitä. Tullaan työpaikalle tiettyyn kellonaikaan, tehdään määrätyt tehtävät ja lähdetään tiettyyn aikaan kotiin, ellei tule ylitöitä. Keskiluokan työhön kuuluu pääsääntöisesti suurempi autonomia. Määrättyjä vakiotehtäviä voi olla, mutta työtä voi suunnitella ja aikatauluttaa vapaammin, ja välttämättä toimistolle tai muuhun työpaikkaan ei tarvitse edes kovin usein tulla, jos voi tehdä hommia etänä omaan tahtiin.
Näin juuri. Itse akateemisena erityisasiantuntijana päätän itse lähdenkö toimistolle aamulla vai teenkö kotoa käsin. Päätän koska tapaan asiakkaitani ja koska kirjoittelen lausuntoja. Minulla on liukuma, joiden keskellä on ydintyöaika, jolloin periaatteessa pitäisi olla työssä. Työtehtäväni ovat mallia, tässä on pakka x, hoida se. Päätän itse miten ja mitä kaikkea työni sen kanssa sisältää. Hyvin eri asia kuin työväenluokassa, jossa jokainen enterinpainalluskin on laskettu ja joku muu päättää kaiken mitä teen.
Kyllä, olet NIIN paljon parempi ihminen kun me muut maan matoset tavallista työtä tekevät ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi typerimmistä ilmiöistä on se kun joillekin työ on niin määräävä tekijä yhteiskuntaluokan suhteen. Eivät mitenkään suostu ymmärtämään, että nykyistä työtilannetta ei mitenkään voida verrata johonkin menneiden vuosikymmenten tilanteeseen. Tuolloin oli olemassa ja haettavissa ihan hyvin virkoja, käytännössä yleensä vastavalmistuneetkin saivat virkasuhteen. Ajan myötä sitten näitä virkasuhteita vähennettiin, lopetettiin siirtymien myötä ja muutettiin virkasuhteita työsuhteiksi. Samaan aikaan määräaikaisuudet lisääntyivät, ja samoin sijaisuudet. Sitten oltiinkin tässä nykyisessä tilanteessa.
Nykyään työelämä ei myöskään noudata samaa kaavaa kuin vuosikymmeniä sitten. Enää ei ole sellaista turvaa ja vakautta. Ihmisillä on myös useampia tutkintoja ja siitä huolimatta työn saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Monella samanikäisellä kaverilla on useampia korkeakoulututkintoja kuten itsellänikin, aineenopettajasta tuli sairaanhoitaja ja tekniikan alan yliopistokoulutetusta tuli poliisi. Siksi on äärimmäiseen typerää nykyisessä työllisyys-, tai ennemminkin työttömyystilanteessa, arvostella kenenkään tekemää työtä.
Ylempään koulutettuun keskiluokkaan kuuluu oleellisesti ammatti-identiteetti. Ollaan lääkäri x tai pastori y. Jos vaihdetaan alaa, pitää kehittää uusi ammatti-identiteetti.
Ei taida liittyä niinkään mihinkään luokkaan vaan ennemmin ikään tai kotona opittuun tapaan.
Ainakin omassa tuttavapiirissä työ on vain yksi asia elämässä, työ on vain työtä, oli se sitten mitä tahansa. En itsekään koe työtä tai ammattia määrittävänä tekijänä.
Työ määrittelee koko identiteetin juuri sellaisille, jotka kokevat nousseensa aiempaa ylempään yhteiskuntaluokkaan juuri työnsä kautta. Keskiluokkaa sinänsä määrittääkin enemmän juuri vapaa-aika: harrastukset, maku ja matkustelu. Työtä on pidetty juuri työväenluokan keskeisimpänä määritteenä, kun taas keskiluokalla on perinteisesti ollut enemmän aikaa muuhun, kuten kulttuuriin ja puutarhan hoitoon.
Mistä nämä palstakäsitykset keskiluokasta oikein ovat peräisin?
Keskiluokka kuvataan suurin piirtein entisajan aatelisiksi ja nykyajan vanhaa rahaa edustaviksi rikkaiksi :D
Perinteisesti työväenluokka = keskiluokka. Aatelisilla ja vanhoilla rahasuvuilla oli sitten aikaa muuhun.
Tuosta päästiin teolistumisen ja talouskasvun myötä siihen, että keskiluokkaan kuului suurin osa työssäkäyvistä, ja näin tilanne on vielä ollut minunkin elinaikanani (s. -78).
Sitten alettiin puhumaan laajemmin ylemmästä keskiluokasta (lääkärit, juristit, ja 90-luvun "jupit"). Alemmasta keskiluokasta ei tuoloin vielä puhuttu, se tuli myöhemmin.
Nyt sitten ollaan tilanteessa jossa jakoa on tehty enemmän, koska keskiluokka on eriarvoistunut voimakkaasti. Sellaisia ihmisiä jotka olivat ennen keskiluokkaa, on nyt alettu kutsumaan työväenluokaksi.Työväenluokkaa ei ole Suomessa koskaan kutsuttu keskiluokaksi. Keskiluokka on koulutettua valkokaulusväkeä, ei välttämättä isotuloista. Jenkeissä on tehty tuo temppu että kaikkia työtä tekeviä on kutsuttu keskiluokaksi. Tämän tarkoitus on ollut hämärtää työläisten tajua omasta tilanteestaan ja saada heidät kannattamaan rikkaita eli riistäjiään.
Ei meillä ole ole työväenluokkaa ollut enää vuosikymmeniin. Lähes kaikki käyvät töissä, paitsi työttömät ja muutama hassu sijoittaja.
Mitä nyt ihmettä! Työväenluokka on nimenomaan työläisiä. Väkeä, joka työskentelee heikommin koulutetuissa tehtävissä, yleensä jääden sinne syntymäpaikkakunnalleen. Ollaan varastomiehiä, alepan kassoja, trukkikuskeja, lähäreitä, päiväkodin lapsenhoitajia, siivoojia ja tehdastyöläisiä. Töihin mennään aikaisin ja oman päivän kulkuun ei hirveästi voi vaikuttaa.
Juuri näin. Työväenluokan nimi voi olla hämäävä, koska työtähän myös keskiluokkaiset tekevät, mutta perinteisesti sillä tarkoitetaan juuri suorittavan työn tekijöitä. Tullaan työpaikalle tiettyyn kellonaikaan, tehdään määrätyt tehtävät ja lähdetään tiettyyn aikaan kotiin, ellei tule ylitöitä. Keskiluokan työhön kuuluu pääsääntöisesti suurempi autonomia. Määrättyjä vakiotehtäviä voi olla, mutta työtä voi suunnitella ja aikatauluttaa vapaammin, ja välttämättä toimistolle tai muuhun työpaikkaan ei tarvitse edes kovin usein tulla, jos voi tehdä hommia etänä omaan tahtiin.
Näin juuri. Itse akateemisena erityisasiantuntijana päätän itse lähdenkö toimistolle aamulla vai teenkö kotoa käsin. Päätän koska tapaan asiakkaitani ja koska kirjoittelen lausuntoja. Minulla on liukuma, joiden keskellä on ydintyöaika, jolloin periaatteessa pitäisi olla työssä. Työtehtäväni ovat mallia, tässä on pakka x, hoida se. Päätän itse miten ja mitä kaikkea työni sen kanssa sisältää. Hyvin eri asia kuin työväenluokassa, jossa jokainen enterinpainalluskin on laskettu ja joku muu päättää kaiken mitä teen.
Kyllä, olet NIIN paljon parempi ihminen kun me muut maan matoset tavallista työtä tekevät ihmiset.
kommentin kirjoittajan ei ollut tarkoitus kehuskella työtään, vaan avata (ylempi) keskiluokkalaisen työn autonomiaa, verrattuna esim. tehdastyöläiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi typerimmistä ilmiöistä on se kun joillekin työ on niin määräävä tekijä yhteiskuntaluokan suhteen. Eivät mitenkään suostu ymmärtämään, että nykyistä työtilannetta ei mitenkään voida verrata johonkin menneiden vuosikymmenten tilanteeseen. Tuolloin oli olemassa ja haettavissa ihan hyvin virkoja, käytännössä yleensä vastavalmistuneetkin saivat virkasuhteen. Ajan myötä sitten näitä virkasuhteita vähennettiin, lopetettiin siirtymien myötä ja muutettiin virkasuhteita työsuhteiksi. Samaan aikaan määräaikaisuudet lisääntyivät, ja samoin sijaisuudet. Sitten oltiinkin tässä nykyisessä tilanteessa.
Nykyään työelämä ei myöskään noudata samaa kaavaa kuin vuosikymmeniä sitten. Enää ei ole sellaista turvaa ja vakautta. Ihmisillä on myös useampia tutkintoja ja siitä huolimatta työn saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Monella samanikäisellä kaverilla on useampia korkeakoulututkintoja kuten itsellänikin, aineenopettajasta tuli sairaanhoitaja ja tekniikan alan yliopistokoulutetusta tuli poliisi. Siksi on äärimmäiseen typerää nykyisessä työllisyys-, tai ennemminkin työttömyystilanteessa, arvostella kenenkään tekemää työtä.
Ylempään koulutettuun keskiluokkaan kuuluu oleellisesti ammatti-identiteetti. Ollaan lääkäri x tai pastori y. Jos vaihdetaan alaa, pitää kehittää uusi ammatti-identiteetti.
Ei taida liittyä niinkään mihinkään luokkaan vaan ennemmin ikään tai kotona opittuun tapaan.
Ainakin omassa tuttavapiirissä työ on vain yksi asia elämässä, työ on vain työtä, oli se sitten mitä tahansa. En itsekään koe työtä tai ammattia määrittävänä tekijänä.
Voiko ihminen olla pitkäaikaistyötön ja saada työttömyyspäivärahaa ja työmarkkinatukea ja kuulua ylempään keskiluokkaan?
Jos on alun perin kuulunut ylempään keskiluokkaan, niin minun mielestä voi yleensä ainakin jonkin aikaa olla työttömänä, eikä yhteiskuntaluokka siitä muutu. Mutta pitkäaikaistyöttömällä se voi helpommin muuttua, tosin ei kyllä aina välttämättä muutu. Tähän vaikuttaa mm. verkostot, kaveripiiri, ja onko varaa asua ylemmän keskiluokan kivoilla alueilla ja kuluttaa samalla tavalla ja elää muutenkin samanlaista elämää kuin ylempi keskiluokka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oleellisinta taitaa olla, että alempaa ja ylempää keskiluokkaa ei erota tai määritä niinkään mikään materia, asunnon omistussuhteet tai hinta, tietyn merkkiset autot tai tavarat, tilin saldo tai se onko oopperassa tai baletissa käyty viimeksi toissavuonna vai jo viidesti viimeisen kolmen kuukauden aikana, vaan ennenkaikkea kaikki sellainen mikä liittyy käytökseen sekä omiin tottumuksiin ja arvoihin.
Enkä nyt tarkoita sitä, että siellä ylemmässä keskiluokassa mentäisiin aina tilanteesta riippumatta parhaat vaatteet päällä, puhuttaisiin sivistyssanoja tarkoituksella käyttäen ilman varsinaista tarvetta tai painostettaisiin lapset tiettyihin lukioihin ja yliopistoihin tietyille aloille. Ylemmässä keskiluokassa kun ei ole tarvetta näihin. Ylempään keskiluokkaan kuuluu tietynlainen itsevarmuus ja optimismi, sen ymmärtäminen, että ei ole pakko tehdä tai olla aina tietyllä tavalla ollakseen sitä keskiluokkaa. Ylemmässä keskiluokassa toki pukeudutaan tilanteen mukaan, kuten juhlatilaisuuksissa juhlavaatteisiin, mutta ei nähdä katastrofina jos hautajaisissa mustan sijaan onkin vaikka harmaata tai tummansinistä. Sekään ei ole maailmanloppu jos lapsi ei haluakaan sinne kaupungin huippulukioon, vaan haluaa tietylle linjalle ammattikouluun, ei menetetä tästä hermoja ja yöunia tai aleta painostaa luokioon, vaan tuetaan ja kannustetaan lasta siinä mitä tämä on valinnut.
Ylempään keskiluokkaan liittyy vahvasti myös ymmärrys siitä, että tällaiset luokkajaot eivät itsessään määritä ketään ihmisenä, eikä tee kenestäkään sen parempaa tai ole mikään lopullinen tuomio esimerkiksi sen perusteella mihin määriteltyyn yhteiskuntaluokkaan on sattunut syntymään.
Toisin sanoen vahvasti mutulla mennään kriteereiden suhteen. Ja se on se syy, miksi puhutaan että luokkarajat ovat, jos eivät kadonneet, niin ainakin hyvin hämärtyneet ja menettäneet merkitystään. Tilastot eivät koskaan kerro miten asia on yksittäisen yksilön kohdalla, vaan ne ovat yksinkertaistus suuremmasta joukosta, missä parametrien määrä on supistettu muutamaan.
Miten niin mutulla? Eihän tuo sitä tarkoita. Miten sinun maailmassasi sitten ylempi keskiluokka, tai luokwt yleensä, määritellään?
"Ylemmästä keskiluokasta huokuu itsevarmuus. jne.." Subjektiivista arviointia, mikä ei ole mitattavissa.
Ei ihan noinkaan. "Ylempään keskiluokkaan kuuluu tietynlainen itsevarmuus ja optimismi, sen ymmärtäminen, että ei ole pakko tehdä tai olla aina tietyllä tavalla ollakseen sitä keskiluokkaa.", oli alkuperäisessä viestissä. Sen jälkeen vielä täsmennettiin esimerkein mitä tällä tarkoitetaan.
Eli toisin sanoen persoonaltaan optimistinen ja itsevarma ihminen kuuluu automaattisesti ylempään keskiluokkaan. Enpä osannut arvata. Humanistien jutut ovat juuri tällaista mutuilua ja maalitolppien siirtelyä, jotta oma maailmankuva säilyisi ehjänä. Tuolla perusteella olin ylempää keskiluokkaa pienenä lapsena köyhien vanhempieni elätettävänä.
Tässä haetaan sitä, että kun ihmisellä on varallisuutta, sosiaalista pääomaa ja kulttuurista pääomaa, hänen on helppo olla. Ei olla ahdingossa oikein missään, vaikka kuljettaisiin maailmalla. Aina on omat resurssit kunnossa selviytyä mukavasti. Verrattuna esim. duunariin, jolta puuttuu massia, kielitaitoa ja kokemusta olla kovin kaukana kodista oli kyse sitten fyysisestä tai mentaalisesta välimatkasta.
Minun tuntemani duunarit ansaitsee kyllä paremmin kuin minä, akateeminen. Eli massia on kyllä, muut attribuutit sitten ehkä heikommalla tolalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläluokkaisena en ymmärrä lainkaan alempien yhteiskuntaluokkien tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi typerimmistä ilmiöistä on se kun joillekin työ on niin määräävä tekijä yhteiskuntaluokan suhteen. Eivät mitenkään suostu ymmärtämään, että nykyistä työtilannetta ei mitenkään voida verrata johonkin menneiden vuosikymmenten tilanteeseen. Tuolloin oli olemassa ja haettavissa ihan hyvin virkoja, käytännössä yleensä vastavalmistuneetkin saivat virkasuhteen. Ajan myötä sitten näitä virkasuhteita vähennettiin, lopetettiin siirtymien myötä ja muutettiin virkasuhteita työsuhteiksi. Samaan aikaan määräaikaisuudet lisääntyivät, ja samoin sijaisuudet. Sitten oltiinkin tässä nykyisessä tilanteessa.
Nykyään työelämä ei myöskään noudata samaa kaavaa kuin vuosikymmeniä sitten. Enää ei ole sellaista turvaa ja vakautta. Ihmisillä on myös useampia tutkintoja ja siitä huolimatta työn saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Monella samanikäisellä kaverilla on useampia korkeakoulututkintoja kuten itsellänikin, aineenopettajasta tuli sairaanhoitaja ja tekniikan alan yliopistokoulutetusta tuli poliisi. Siksi on äärimmäiseen typerää nykyisessä työllisyys-, tai ennemminkin työttömyystilanteessa, arvostella kenenkään tekemää työtä.
Ylempään koulutettuun keskiluokkaan kuuluu oleellisesti ammatti-identiteetti. Ollaan lääkäri x tai pastori y. Jos vaihdetaan alaa, pitää kehittää uusi ammatti-identiteetti.
Ei taida liittyä niinkään mihinkään luokkaan vaan ennemmin ikään tai kotona opittuun tapaan.
Ainakin omassa tuttavapiirissä työ on vain yksi asia elämässä, työ on vain työtä, oli se sitten mitä tahansa. En itsekään koe työtä tai ammattia määrittävänä tekijänä.
Voiko ihminen olla pitkäaikaistyötön ja saada työttömyyspäivärahaa ja työmarkkinatukea ja kuulua ylempään keskiluokkaan?
Työmarkkinatukea ei enää ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yläluokkaisena en ymmärrä lainkaan alempien yhteiskuntaluokkien tapoja.
Esim. mitä tapoja et ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Yläluokkaisena en ymmärrä lainkaan alempien yhteiskuntaluokkien tapoja.
Kerro lisää. Mitä sellaisia tapoja alemmilla luokilla on, mitä et ymmärrä?
Tuo miten työtä tehdään niin sehän riippuu ihan vaan työstä, ei koulutuksesta tai yhteiskuntaluokasta.
Ammattikoulun käynyt äitipuoleni on tehnyt töitä sitennettä päättää itse onko toimistolla vai etätöissä, ei kenenkään säätelemää tarkkaa työaikaa. Itse akateemisena saan valmiina työvuorot ja menen töihin niiden mukaan, ei etätyömahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tuo miten työtä tehdään niin sehän riippuu ihan vaan työstä, ei koulutuksesta tai yhteiskuntaluokasta.
Ammattikoulun käynyt äitipuoleni on tehnyt töitä sitennettä päättää itse onko toimistolla vai etätöissä, ei kenenkään säätelemää tarkkaa työaikaa. Itse akateemisena saan valmiina työvuorot ja menen töihin niiden mukaan, ei etätyömahdollisuutta.
Niin ja en voi itse päättää mitä teen.
Itse kaikkien ihmisten yhtäläistä arvokkuutta korostaneessa opettajaperheessä kasvaneena olen aina ajatellut, että luokkia ei ole, kaikki ollaan samalla viivalla lähes kaikessa. Kohtelen kaikkia vertaisina, eli puhun töissä titteliin katsomatta samalla tavalla ajatellen, että hierarkiaa ei ole. Ajattelen että siivoaja on älykäs ja oman alansa asiantuntija, hyvä omassa työssään kuten minäkin omassani eri työssäni asiantuntijana.
Olen muutaman kerran ihmetellyt, jopa melkein pahoittanut mieleni, kun jotkut just vaikkapa siivoajat ovat käyttäytyneet arastellen, kuin olisin jotenkin ylempänä, kun olen ystävällisesti ottanut kontaktia ohimennen. Mikseivät ole lähteneet kepeään jutusteluun mukaan, vaan pyytelevät ennemminkin anteeksi olemassaoloaan?
Nämä muutamat kerrat ovat ainoita tilanteita missä luokkaerot on tulleet mieleen.
akateeminen filantrooppi
Täällä puhutaan rahasta, veneistä ja merkkivaatteista. Todellisuudessa luokkia ei voi erottaa toisistaan kuin koulutuksen kautta.
Ylemmän keskiluokan muista luokista erottaa yliopistossa suoritettu maisterin tutkinto.
Ylemmän keskiluokan ihminen voi olla vaikka kuukauden myyjänä toimivaan tradenomiin verrattuna totaalinen tyhjätasku, mutta hän on silti muuta väestöä sivistyneempi ja hänellä on muita yhteiskuntaluokkia paremmat mahdollisuudet nousta ylöspäin.
Suomalaisessa luokkatutkimuskirjallisuudessa jako on sinänsä selvä, koska erot tulevat esimerkiksi vapaa-ajan vietossa, sosiaalisessa verkostossa sekä kulttuurimieltymyksissä parhaiten esille.
Olisiko ollut elämäntapakonsultti.