Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (1050)
Olen köyhästä duunariperheestä ja nyt varmaan sitten sitä ylempää keskiluokkaa, jos varalllisuutta tarkastellaan.
Silti ap:n kohdat osuu mullekin. Vaimoni on selkeästi ylempää keskiluokkaa. Sen näkee oikeastaan monessa asiassa. Hän en puhu käytännössä rahasta. Sitä on sen verran kuin tarvitaan. Minulle vielä ~20 vuoden jälkeen hankalaa olla puhumatta nousevista hinnoista, vaikka klassikkona kahvinhinta. Suosikki Kahvipaketin hinta kun nousi yli kymppiin sanoin, että pitää varmaan vaihtaa merkkiä ja tähän totesi, että miksi, jos se on hyvää. Oikeassa hän oli, ei sillä ole käytännön merkitystä maksaako se 10 Vai 50.
Oopperassa, teatterissa, hyvissä ravintoloissa olen käynyt ensimmäisen kerran yli 30 vuotiaana. Oopperasta tai teatterista en niin piittaa. ”Ihan kiva”, mutta ei siitä enempää. Makaroonilaatikkolapsen tajunnan on kyllä hyvät ravintolat räjäyttänyt, ruoka hifistelijä on minustakin tullut.
akateeminen koulutus on jokaisella heidän sukuun kuuluvalla. Minä olen ison suvun ensimmäinen akateeminen.
ei seepra pääse raidoistaan, jossain kohtaa kovasti koitin olla jotain mitä en ole, mutta ei sellaista ”tapakulttuuria” pysty omaksumaan, jos ei jo lapsena ole siihen kasvatettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon persoonallisuuskysymys Toiset ihmiset kasvavat, kehittyvät ja oppivat läpi elämän hautaan asti. Itse pidän rasittavana vanhempieni puheita hinnoista, tarjouksista ja hankinnoista. Ei sillä, että tuhlaisin mitenkään ylettömästi tai pitäisi sitä elämän tarkoituksena, koska esim. luonnon- ja ilmastonsuojelu on lähellä sydäntäni. Mutta rahasta keskustelua pidän turhana, kun sitä on ollut pitkään paljon enemmän kuin tarvitsen.
Ylempi keskiluokka näkee mahdollisuuksia. Työväenluokka näkee samoissa asioissa riskejä. Kärjistettynä.
Olen pyrkinyt pois ylemmästä keskiluokasta. Vanhempien mieliksi/painostuksesta olen maisteri. Hetken teinkin oman akateemisen koulutuksen vastaavia töitä. Ei vaan kiinnostanut.
Sitten opiskelin itseni automekaanikoksi ja teen töitä pienehköllä nyrkkipajalla, tehtäviin kuuluu ihan kaikki maan ja taivaan väliltä:). En kehtaa sanoa olevani maisteri, sen verran reippaasti tuolla pari työkaveria puhuu ”kouluja käyneistä”. Eikä he oikein ymmärtäisi miksi joku vaihtaa siistin, hyvä palkkaisen sisätyön käytännössä päinvastaiseen.
Minä kyllä tykkään tästä. Työt jää työpaikalle ja näkee tulokset heti. Toki siinä mielessä olen eri kastia, että käyn oopperassa, ravintoloissa, luen paljon, tykkään kauniista esineistä jne. Nämä on lapsuudessa opittua, enkä tavoista erikseen eroon halua päästä. Talous on ollut aina hyvässä kunnossa (kiitos vanhempien). Eihän tämä palkka tosiaan oikein tunnu riittävän normaaliin elämään.
Oli muuten vanhemmille aika iso pommi
Kun kerroin, että opiskelen mekaanikoksi ja suuntaan duunariuralle.
Vierailija kirjoitti:
Passiiviset tulot kertoo sen, ei ammatti tai työtulot.
Passiivisia tuloja ei yhtään = työväenluokkaa
Passiivisia tuloja 0-500e/kk = keskiluokkaa
Passiivisia tuloja 500-1 000e/kk = ylempää keskiluokkaa
Passiivisia tuloja yli 1 000e/kk = porvari
Melkeinpä voit tosta itsesi katsoa ja osuu oikeaan.
Ei mitään tekemistä luokkien kanssa. Veikkaan että vaikkapa Kimi Räikkösellä on "passiivisia tuloja" sata tonnia kuussa ja hän on silti työväenluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliseen lisätäkseni eroista, että alkoholinkulutus on aika reipasta työkavereilla. En minäkään lasiin sylje, mutta en yliopistovuosien ole yli viittä annosta yhteen iltaan juonut.
Nämä miehet on kuitenkin pitkästi yli 40 ja kaikki viikonloput/vapaat/lomat kyllä menee enemmän tai vielä enemmän alkoholin parissa. Jotenkin jännää sivusta seurata, miten joku jaksaa samaa rataa vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Paljon persoonallisuuskysymys Toiset ihmiset kasvavat, kehittyvät ja oppivat läpi elämän hautaan asti. Itse pidän rasittavana vanhempieni puheita hinnoista, tarjouksista ja hankinnoista. Ei sillä, että tuhlaisin mitenkään ylettömästi tai pitäisi sitä elämän tarkoituksena, koska esim. luonnon- ja ilmastonsuojelu on lähellä sydäntäni. Mutta rahasta keskustelua pidän turhana, kun sitä on ollut pitkään paljon enemmän kuin tarvitsen.
Me puhumme puolisomme kanssa paljonkin tarjouksista ja hinnoista, vaikka olemme korkeakoulutettuja, hyvätuloisia ja molemmat keskiluokkaisista perheistä, tai oikeastaan subuista. Ostamme myös paljon punalaputettujs tuotteita ja vaatteet joko käytettynä tai kausialesta. Autokin (1) meillä on pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Valitettavasti tuo on tuttua myös minulle. Menin peruskoulun jälkeen ammattikouluun ja valmistuin lähihoitajaksi, olin töissä ja opiskelin töiden ohessa sairaanhoitajaksi. Sen jälkeen pyrin lääkikseen ja valmistuin kolme vuotta sitten lääkäriksi. Voisin kertoa tuhansia tarinoita, miten ihmisten asenne muuttui minua kohtaan sen mukaan missä ammatissa toimin. Pääpiirteissään näin: lähihoitajaa usein vähätellään eikä edes nähdä tai haukutaan aivan suoraan, sairaanhoitaja sentään nähdään, mutta osaamista usein kyseenalaistetaan, jos oma ennakkoasenne on ettei sairaanhoitajan koulutukseen kuulu jokin asia ja vaaditaan saada tavata lääkäri, ja lääkäriä sitten joko kunnioitetaan tai vihataan siksi, koska edustaa auktoriteettia, jota kuuluu vastustaa. Sama ihminen olen silti ollut koko ajan.
Hieno urapolku joka varmaan pätevöittäisi johonkin korkeaan sotevirkaan. Tunnet koko pyramidin omakohtaisten kokemusten kautta. Tunnen yhden toisen samanlaisen joka aloitti suorittamalla ammattikoulun metallilinjan, sitten teknillisen opiston, sitten teknillisen korkeakoulun. Nyt on eläköitynyt tohtori joka kiersi monet kansainväliset konferenssit. Työläispoika ilmeisesti edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.
eri
Tällainen tunne ja käytös on minusta paljon tyypillisempää luokkanousijalle. Kun se oma asema koetaan niin hauraana, pelätään että duunarin kanssa kommunikoidessa duunarius tarttuu, ja kaikki huomaavat ettei keskiluokkaisuus ollutkaan “aitoa”. Itsestään varma ihminen osaa kyllä kommunikoida luontevasti myös erilaisten ihmisten kanssa, eikä pelkää oman arvonsa siitä laskevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelliseen lisätäkseni eroista, että alkoholinkulutus on aika reipasta työkavereilla. En minäkään lasiin sylje, mutta en yliopistovuosien ole yli viittä annosta yhteen iltaan juonut.
Nämä miehet on kuitenkin pitkästi yli 40 ja kaikki viikonloput/vapaat/lomat kyllä menee enemmän tai vielä enemmän alkoholin parissa. Jotenkin jännää sivusta seurata, miten joku jaksaa samaa rataa vuosikymmeniä.
Minun kaveripiirini alkoi juoda yhdessä jotain 13-15-vuotiaina 70-luvun alussa. Ollaan tavattu sen jälkeen kalareissujen, pikkujoulujen ja reissujen merkeissä. Alkoholi on aina kuulunut kuvaan, koulutustasoista riippumatta. Nyt kun aletaan olla vanhoja, menosta on tullut hillittyä. Työväenluokkaisin meistä on lähes raitis, koulutetuin sai kirroosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.
eri
Tällainen tunne ja käytös on minusta paljon tyypillisempää luokkanousijalle. Kun se oma asema koetaan niin hauraana, pelätään että duunarin kanssa kommunikoidessa duunarius tarttuu, ja kaikki huomaavat ettei keskiluokkaisuus ollutkaan “aitoa”. Itsestään varma ihminen osaa kyllä kommunikoida luontevasti myös erilaisten ihmisten kanssa, eikä pelkää oman arvonsa siitä laskevan.
Ehkä kyseessä on paremminkin luokkavihan pelko. Jos on vähän herraskaisempi tausta, se saattaa näkyä läpi vaikka kuinka yrittäisi olla Rento-Reiska. Varsinkin aiemmin, kun luokkasuhteet olivat kärjistetymmät, oli joskus aika ikävää olla työläisseurassa tämän takia. Vain "rehellinen työläinen" oli oikea ihminen, herrojen kakara ei niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.
eri
Tällainen tunne ja käytös on minusta paljon tyypillisempää luokkanousijalle. Kun se oma asema koetaan niin hauraana, pelätään että duunarin kanssa kommunikoidessa duunarius tarttuu, ja kaikki huomaavat ettei keskiluokkaisuus ollutkaan “aitoa”. Itsestään varma ihminen osaa kyllä kommunikoida luontevasti myös erilaisten ihmisten kanssa, eikä pelkää oman arvonsa siitä laskevan.
Ehkä kyseessä on paremminkin luokkavihan pelko. Jos on vähän herraskaisempi tausta, se saattaa näkyä läpi vaikka kuinka yrittäisi olla Rento-Reiska. Varsinkin aiemmin, kun luokkasuhteet olivat kärjistetymmät, oli joskus aika ikävää olla työläisseurassa tämän takia. Vain "rehellinen työläinen" oli oikea ihminen, herrojen kakara ei niinkään.
En oikein usko, ainakaan kenelläkään tuntemallani itsestään ja yhteiskunta-asemastaan varmalla ei ole tällaisia vaikeuksia. Vaikea myös kuvitella, että bussikuski tai kaupanmyyjä siinä palvelutilanteessa ehtii niin paljon vihaansa viestiä, että asiointi aivan vaikeutuisi. Ja vihaa nyt saa osakseen joka tapauksessa jos on saadakseen, ei siltä välty keskiovesta kulkemalla.
Tiedän muuten todella monia luokkanousijoita, jotka eivät luokkalaskun pelossa uskalla käyttää julkista liikennettä lainkaan, vaan liikkuvat kaikkialle omalla autolla tai taksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nokikolari ja muurari sekä putkiasentaja tienaavat rahaa enemmän kuin kielenkääntäjä tai kirjastonhoitaja, jolla on pari maisteritutkintoa ja 5 kielen osaaminen, modernit ICT-taidot sekä kirjasivistystä vaikka muille jakaa. Nokikolari-yrittäjä omistaa purjeveneen, osaa ruotsia ja englantia ja viettää talvilomansa Kolumbiassa ja vastaavissa paikoissa. Höpönhöpöä tuommoiset luokkajutut, toimistonaisten pulinoita.
Suomesta puuttuvat pienin poikkeuksin:
- Eliitille tarkoitetut klubit (erittäin kalliit ja/tai vahvoja suosittelijoita vaativat yksityiskerhot) ja isot seurapiiritilaisuudet
- Yhteiskuntaluokkien selkeät erot puheessa ja maneereissa. Ylenpalttisen sliipattu esiintyminen ei muutenkaan mene oikein läpi täällä
- Valtavan isot elintasoerot, joista melkoinen osa tulee jo syntyessä. Uratie on monella katki jo syntyessä, eliittikouluihin ja parhaisiin yliopistoihin ei ole mitään asiaa suurimmalla osalla kansasta.
- Laillisesti tunnustettu ja aatelisarvoihin perustuva kaksikamarijärjestelmä mm. Iso-Britannia (merkitys tosin vähentynyt paljon)
Sanoisin että Suomessa asiat ovat tässä suhteessa hyvin elleivät jopa erinomaisesti, verrattuna suurimpaan osaan maailman valtioita. Lähipiirissä on mm. yksi duunariperheestä lähtöisin oleva ison valtion viraston johtaja. Olen seurannut menoa maailmalla aika pitkään. Toivottavasti tilanne Suomessa myös pysyy tällaisena.
Suomessa pitää myös oikeasti ansaita opiskelupaikka. Vanhemmat voivat maksaa preppauskurssit ja muut, mutta kultaisella kädenpuristuksella ja hyvällä motivaatiokirjeellä homma ei hoidu, vaan joudut oikeasti kilpailemaan opiskelupaikasta muiden kanssa.
Mutta korkeakouluharjoittelupaikkaan ei vaikuta omat ansiot. Esimerkiksi UPI:sta saa harjoittelupaikan kun kuuluu eliittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, olen siis kultalusikka ****eessä syntynyt automekaanikko, joka vaan omassa pienessä ympyrässä havannoi arjen eroja. Meillä alkoholi on aina kuulunut kotona arkeen, mutta ei kyllä ikinä ole kotona juotu humalaan asti. Tämä siis ihan puhtaasti kotoa opittua.
Opiskeluaikoina tuli kyllä oltua humalassakin, mutta en siitä sen suuremmin pitänyt. Mun ystäväpiiri on aikalailla samanlaista osalla varmaan kulutus melko reipasta vuositasolla, mutta kertamäärä pieni. Itse en juurikaan juo, hyvältähän viski tai punaviini maistuu, mutta vaikuttaa ihan liikaa uneen, yksikin annos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.
eri
Tällainen tunne ja käytös on minusta paljon tyypillisempää luokkanousijalle. Kun se oma asema koetaan niin hauraana, pelätään että duunarin kanssa kommunikoidessa duunarius tarttuu, ja kaikki huomaavat ettei keskiluokkaisuus ollutkaan “aitoa”. Itsestään varma ihminen osaa kyllä kommunikoida luontevasti myös erilaisten ihmisten kanssa, eikä pelkää oman arvonsa siitä laskevan.
Mietin tätä omalta osaltani ja tilanne on ehkä hieman samanlainen kuin jos lähtisi matkalle johonkin vieraaseen kulttuuriin. Introverttinä suomalaisena voisin olla epämukavuusalueella ekstroverttien yhdysvaltalaisten kanssa. Tuskin pelkäisin yhdysvaltalaisen sosiaalisuuden tarttuvan minuun, mutta varmasti jonkinlaista välttämiskäyttäytymistä olisi havaittavissa sosiaalisissa tilanteissa. Toki tämä on enemmän persoona- kuin luokkakysymys, mutta pointtina oli, että usein arkisissa menoissa haluaa selviytyä minimirasituksilla ilman kulttuurishokkeja, jotka on vältettävissä. Olen kuitenkin elänyt koko elämäni keskiluokkaisissa ympäristöissä ja olen sen kulttuurin tuotos.
Itse köyhästä lapsuudesta korkeakoulututkinnon myötä varakkaampaan elämään siirtyneenä täytyy sanoa, ettei vähempää voisi kiinnostaa mitä ns. kuuluisi puhua, missä näyttelyissä käydä, miten pukeutua tms. Elän ihan sellaisena kuin haluan enkä jonkun toisten määrittelemän ns. standardun mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelliseen lisätäkseni eroista, että alkoholinkulutus on aika reipasta työkavereilla. En minäkään lasiin sylje, mutta en yliopistovuosien ole yli viittä annosta yhteen iltaan juonut.
Nämä miehet on kuitenkin pitkästi yli 40 ja kaikki viikonloput/vapaat/lomat kyllä menee enemmän tai vielä enemmän alkoholin parissa. Jotenkin jännää sivusta seurata, miten joku jaksaa samaa rataa vuosikymmeniä.Minun kaveripiirini alkoi juoda yhdessä jotain 13-15-vuotiaina 70-luvun alussa. Ollaan tavattu sen jälkeen kalareissujen, pikkujoulujen ja reissujen merkeissä. Alkoholi on aina kuulunut kuvaan, koulutustasoista riippumatta. Nyt kun aletaan olla vanhoja, menosta on tullut hillittyä. Työväenluokkaisin meistä on lähes raitis, koulutetuin sai kirroosin.
Niin, olen siis kultalusikka ****eessä syntynyt automekaanikko, joka vaan omassa pienessä ympyrässä havannoi arjen eroja. Meillä alkoholi on aina kuulunut kotona arkeen, mutta ei kyllä ikinä ole kotona juotu humalaan asti. Tämä siis ihan puhtaasti kotoa opittua.
Opiskeluaikoina tuli kyllä oltua humalassakin, mutta en siitä sen suuremmin pitänyt. Mun ystäväpiiri on aikalailla samanlaista osalla varmaan kulutus melko reipasta vuositasolla, mutta kertamäärä pieni. Itse en juurikaan juo, hyvältähän viski tai punaviini maistuu, mutta vaikuttaa ihan liikaa uneen, yksikin annos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Passiiviset tulot kertoo sen, ei ammatti tai työtulot.
Passiivisia tuloja ei yhtään = työväenluokkaa
Passiivisia tuloja 0-500e/kk = keskiluokkaa
Passiivisia tuloja 500-1 000e/kk = ylempää keskiluokkaa
Passiivisia tuloja yli 1 000e/kk = porvari
Melkeinpä voit tosta itsesi katsoa ja osuu oikeaan.
Ei mitään tekemistä luokkien kanssa. Veikkaan että vaikkapa Kimi Räikkösellä on "passiivisia tuloja" sata tonnia kuussa ja hän on silti työväenluokkaa.
Lukisin kyllä Räikkösen eliittiin. Rahan lisäksi myös verkostot vaikuttavat. Mutta siinä olet oikeassa, että ei hän keskiluokkainenkaan ole, eikä tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nokikolari ja muurari sekä putkiasentaja tienaavat rahaa enemmän kuin kielenkääntäjä tai kirjastonhoitaja, jolla on pari maisteritutkintoa ja 5 kielen osaaminen, modernit ICT-taidot sekä kirjasivistystä vaikka muille jakaa. Nokikolari-yrittäjä omistaa purjeveneen, osaa ruotsia ja englantia ja viettää talvilomansa Kolumbiassa ja vastaavissa paikoissa. Höpönhöpöä tuommoiset luokkajutut, toimistonaisten pulinoita.
Suomesta puuttuvat pienin poikkeuksin:
- Eliitille tarkoitetut klubit (erittäin kalliit ja/tai vahvoja suosittelijoita vaativat yksityiskerhot) ja isot seurapiiritilaisuudet
- Yhteiskuntaluokkien selkeät erot puheessa ja maneereissa. Ylenpalttisen sliipattu esiintyminen ei muutenkaan mene oikein läpi täällä
- Valtavan isot elintasoerot, joista melkoinen osa tulee jo syntyessä. Uratie on monella katki jo syntyessä, eliittikouluihin ja parhaisiin yliopistoihin ei ole mitään asiaa suurimmalla osalla kansasta.
- Laillisesti tunnustettu ja aatelisarvoihin perustuva kaksikamarijärjestelmä mm. Iso-Britannia (merkitys tosin vähentynyt paljon)
Sanoisin että Suomessa asiat ovat tässä suhteessa hyvin elleivät jopa erinomaisesti, verrattuna suurimpaan osaan maailman valtioita. Lähipiirissä on mm. yksi duunariperheestä lähtöisin oleva ison valtion viraston johtaja. Olen seurannut menoa maailmalla aika pitkään. Toivottavasti tilanne Suomessa myös pysyy tällaisena.
Suomessa pitää myös oikeasti ansaita opiskelupaikka. Vanhemmat voivat maksaa preppauskurssit ja muut, mutta kultaisella kädenpuristuksella ja hyvällä motivaatiokirjeellä homma ei hoidu, vaan joudut oikeasti kilpailemaan opiskelupaikasta muiden kanssa.
Nah. Olin erään matkapuhelinpomon pojan kanssa samassa eliittikoulussa ja hänet valittiin erittäin lahjakkaasta joukosta erittäin haluttuun vaihto-ohjelmaan, vaikka oli luokkamme tylsin kynä.
Alue: Aihe vapaa
Suomessa pitää myös oikeasti ansaita opiskelupaikka. Vanhemmat voivat maksaa preppauskurssit ja muut, mutta kultaisella kädenpuristuksella ja hyvällä motivaatiokirjeellä homma ei hoidu, vaan joudut oikeasti kilpailemaan opiskelupaikasta muiden kanssa.