Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (710)
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Olette kylläkin niin keskiluokkaisia kuin olla ja voi, ettekä mitään työväenluokkaisia. Voi tätä joidenkin ihmisten ajatusmaailmaa ja järjenjuoksua. Minkälainen ihminen on sitten mielestäsi työväenluokkaa, jos joku insinööri on mielestäsi tätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tehnyt "luokkamatkan", mutta alaspäin. Voi jos jossain olisi minun kaltaiseni ihminen, niin ystävystyisin heti hänen kanssaan. Olen ylemmän keskiluokan sivistysperheestä, jossa jo isovanhemmilla akateemiset tutkinnot. Itse olen valmistunut amnattikoulusta. Tällainen ei ole kovin tavallista, yleensähän suunta on ylöspäin. Olen surullisessa tilanteessa, jossa en ole oikein missään kotonani. Sanokaa, että teitä on muitakin minun kaltaisiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäys vielä edelliseen viestiin, alkoholia käytämme melko vähän, itse en lähes ollenkaan ja mies juo oluen silloin tällöin. Syömme terveellisesti ja ostamme laadukkaita raaka-aineita, itse olen ollut kasvissyöjä jo 15 vuotta. Eli nämä stereotypiat työväenluokasta eivät kyllä osu meihin.
Ei osu, koska te ette ole työväenluokkaa. Te olette ainakin alempaa keskiluokkaa tai jopa keskiluokkaa.
Tuttavapariskunnasta toinen on töissä tilitoimistossa merkonomipohjalta ja puolisonsa on sähköasentaja. Harrastukset aika samankaltaisia kuin meillä ja omistusasunto on. Tuloissakaan ei varmaan isoa eroa. Ovatko he kuitenkin työväenluokkaa?
Et ymmärrä ollenkaan luokkaerojen pieniä, mutta merkittäviä nyansseja. Olet niin onnekkaan keskiluokkainen, että osaat olla sujuvasti missä vaan. Mitään muuta ei sinulle ole olemassakaan. Ne käytöstavat, puheenaiheet ja oikein oleminen ovat vain tupsahtaneet päähäsi syntymälahjana, siinä missä me onnettomampien mukulat joudumme opettelemaan niitä aikuisena, kuin näytelmää.
Tarkoitatko että pyrit kumoamaan sen vanhan oletuksen (tai mitä varmaan vieläkin tapahtuu) eli perityn sosiaalisen aseman jatkumon. Jos ja kun vanhemmat eivät ole olleet tavoitteellisia kuin niukkuuden tavalla: pyritään turvaan, vältetään riskejä, säilytetään saavutettu asema, tehdään käytännöllisiä valintoja "hanki työ, elä ihmisiksi". Kun taas keskiluokka varianssiin (ylempi/alempi tms.) kuuluvat vanhemmat kehittävät Itsensä toteuttamisen ajattelua; etsitään merkitystä
kokeillaan uusia asioita, rakennetaan identiteettiä omien kiinnostusten ympärille, ollaan valmiita poikkeamaan odotuksista.
Mutta tämä taas liittyy enempi maailmankuviin, kuin vanhoihin luokka-ajatteluihin. Kysymys on enemmän kulttuurillisista orientaatioista. "Sinä et huomaa, että olet saanut lapsuudessasi tietyn käsityksen siitä, mikä elämässä on mahdollista, hyväksyttävää ja normaalia." ero ei olekaan "työväenluokka vastaan keskiluokka", vaan:
velvollisuuskulttuuri: elämässä on oikea tapa toimia, vastuuta korostetaan, yhteisön odotukset painavat ja toisaalta itseohjautuvuuskulttuuri:
elämä nähdään valintojen sarjana, yksilön toiveet korostuvat, normeja kyseenalaistetaan helpommin, Nämä eivät ole täysin sidoksissa tuloihin tai ammattiin, mutta ne usein periytyvät vanhemmilta lapsille.
Tilitoimiston merkonomi voi tienata keskituloisesti tai enemmänkin, maailmakuva ratkaisee kokeeko olevansa työväenluokkainen vai jo tai matkalla keskiluokkaan, riippuu miten maailmankuvansa mukaisesti elää. Tuo fysioterapeutti on selkeästi kasvanut itsensä toteuttamisen maailmankuvan alla ja on varmasti ainankin alempaa keskiluokkaa. Tässä saattaa vanha maailma ja uuden sukupolven erot tulla selville, enää ei puhuta stereotyyppisistä luokkamäärittelyistä vaan maailmankuvista, opituista tai oman kokemuksen kautta kerrytetyistä. Ja tunnistan kyllä tuon lauseen "onnettomampien mukulat" joudumme opettelemaan niitä. Täytyy vaan muistaa ettei käy niin kuin Alkemisti kirjassa. Osa ihmisistä tekee eräänlaisen "käänteisen Alkemistin virheen".
He lähtevät etsimään kuvitteellista aarretta toisesta maailmasta: "Jos olisin kasvanut erilaisessa perheessä, olisin kokonainen."
Mutta ehkä kukaan ei ole kokonainen pelkästään oman lähtökohtansa ansiosta. Akateemisesta kodista tullut voi myöhemmin huomata kaipaavansa:
käytännöllisyyttä, juurevuutta, yhteisöllisyyttä, kykyä olla välittämättä statuksesta. Samaan aikaan työväenluokkaisesta ympäristöstä tullut voi kaivata:
itsevarmuutta, verkostoja, kulttuurisia koodeja, uskoa omiin mahdollisuuksiinsa. Kumpikin katsoo helposti aidan toiselle puolelle.
Samalla tavalla moni luokkamatkan tehnyt huomaa myöhemmin, ettei hänen tarvitse valita lähtöympäristönsä ja uuden ympäristönsä välillä. Hän voi kantaa mukanaan molempia maailmoja. Se on usein vahvempi asema kuin sellainen, jossa ihminen on tuntenut vain yhden maailman koko elämänsä. Hän osaa lukea useampaa "sosiaalista kieltä", ymmärtää erilaisia ihmisiä ja nähdä asioita useammasta näkökulmasta. Se ei välttämättä tunnu nuorena etuoikeudelta, mutta myöhemmin se voi osoittautua varsin arvokkaaksi aarteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Ai nyt jo insinööri ja fysioterapeutti ovat työväenluokkaa? 😂😂Kas kun ei alaluokkaa. Vauva palsta pistää taas parastaan. Mikä sitten esim. siivooja on sinulle? Onko kastiton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Ai nyt jo insinööri ja fysioterapeutti ovat työväenluokkaa? 😂😂Kas kun ei alaluokkaa. Vauva palsta pistää taas parastaan. Mikä sitten esim. siivooja on sinulle? Onko kastiton?
Tällä palstalla sanotaan aina, että esimerkiksi sairaanhoitajat ja amk-insinöörit ovat nimenomaan työnväenluokkaa.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Ai nyt jo insinööri ja fysioterapeutti ovat työväenluokkaa? 😂😂Kas kun ei alaluokkaa. Vauva palsta pistää taas parastaan. Mikä sitten esim. siivooja on sinulle? Onko kastiton?
Tällä palstalla sanotaan aina, että esimerkiksi sairaanhoitajat ja amk-insinöörit ovat nimenomaan työnväenluokkaa.
Eri
Sairaanhoitaja on mielestäni kyllä erittäin keskiluokkainen ammatti. Vai olenko missannut jotakin tärkeää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten luokittelisitte minut? Cis-mies, lyhyt tukka, lyhyt parta, ei tatuointeja. Pukeutuu farkkuihin ja kauluspaitaan. Ei käytä kravattia koskaan, paitsi jos se on aivan välttämätöntä. Harrastukset mökkeily, tietokonepelaaminen sekä pyöräily. 2 alaikäistä lasta. Kuuntelee spotifystä vanhaa rockia, klassista, jazzia sekä 60-80-luvun iskelmää. Ei käy teatterissa, konserteissa eikä baletissa. Katsoo joskus harvoin lineaari tv:tä, urheilu ei kiinnosta. Katsoo joskus Netflixiä, mutta enimmäkseen lukee internetistä mielenkiintoisista aiheista.
Molemmilla vanhemmillani on akateeminen loppututkinto. Toinen oli töissä virkamiehenä ja toinen yrittäjänä. Kotona kerättiin taidetta. Minullakin on ylempi korkeakoulututkinto ja olen aikoinaan työskennellyt alalla muutamia vuosia. Nykyään pääasiallinen työni ja intohimoni on puusepäntyöt, mutta en tee niitä rahan takia. Sivutyöni on sijoittaminen, se on mielenkiintoista ja elätän sillä perheeni.
Asun Etelä-Suomessa 130-vuotiaassa perityssä kaupunkitalossa. Talossa on makuuhuoneiden ja olohuoneen lisäksi kirjastohuone, sisäkasvihuone sekä erillinen tv-huone. Talossa on puutarha ja suihkulähde. Minulla on peritty kesähuvila hehtaarin tontilla järven rannalla Etelä-Suomessa. Osakesalkkuni on noin 1,8 miljoonaa ja suvun kokonaisvarallisuus noin 5 miljoonaa.
Sukunimeni on tavallinen suomalainen. Suvustani on tehty sukututkimusta. Viimeisin aatelinen esiäiti on kuollut 1900-l alussa. Olen sukua Kustaa-Vaasalle ja 1400-l Norjan kuninkaille, mutta samalla myös sukua 1800-l mäkitupalaisille ja kuolipa yksi esi-isäni nälkään 1867.
Mikä on tuomio? Ylempää vai alempaa?
Kaikki on jotenkin sukua kaikille. Taustojen selvittämistä helpottaa, jos löytyy joku aatelinen esi-isä, sillä sitten kaikki löytävät linkin Kaarle Suureen ja Euroopan kuningashuoneisiin. Olen Kaarle Suuren jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Näin se vaan menee.
Ettei vain idel ädel adel olisi vain pikkuisen antanut venyttää totuutta?
Siis sen Kaarlen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten luokittelisitte minut? Cis-mies, lyhyt tukka, lyhyt parta, ei tatuointeja. Pukeutuu farkkuihin ja kauluspaitaan. Ei käytä kravattia koskaan, paitsi jos se on aivan välttämätöntä. Harrastukset mökkeily, tietokonepelaaminen sekä pyöräily. 2 alaikäistä lasta. Kuuntelee spotifystä vanhaa rockia, klassista, jazzia sekä 60-80-luvun iskelmää. Ei käy teatterissa, konserteissa eikä baletissa. Katsoo joskus harvoin lineaari tv:tä, urheilu ei kiinnosta. Katsoo joskus Netflixiä, mutta enimmäkseen lukee internetistä mielenkiintoisista aiheista.
Molemmilla vanhemmillani on akateeminen loppututkinto. Toinen oli töissä virkamiehenä ja toinen yrittäjänä. Kotona kerättiin taidetta. Minullakin on ylempi korkeakoulututkinto ja olen aikoinaan työskennellyt alalla muutamia vuosia. Nykyään pääasiallinen työni ja intohimoni on puusepäntyöt, mutta en tee niitä rahan takia. Sivutyöni on sijoittaminen, se on mielenkiintoista ja elätän sillä perheeni.
Asun Etelä-Suomessa 130-vuotiaassa perityssä kaupunkitalossa. Talossa on makuuhuoneiden ja olohuoneen lisäksi kirjastohuone, sisäkasvihuone sekä erillinen tv-huone. Talossa on puutarha ja suihkulähde. Minulla on peritty kesähuvila hehtaarin tontilla järven rannalla Etelä-Suomessa. Osakesalkkuni on noin 1,8 miljoonaa ja suvun kokonaisvarallisuus noin 5 miljoonaa.
Sukunimeni on tavallinen suomalainen. Suvustani on tehty sukututkimusta. Viimeisin aatelinen esiäiti on kuollut 1900-l alussa. Olen sukua Kustaa-Vaasalle ja 1400-l Norjan kuninkaille, mutta samalla myös sukua 1800-l mäkitupalaisille ja kuolipa yksi esi-isäni nälkään 1867.
Mikä on tuomio? Ylempää vai alempaa?
Kaikki on jotenkin sukua kaikille. Taustojen selvittämistä helpottaa, jos löytyy joku aatelinen esi-isä, sillä sitten kaikki löytävät linkin Kaarle Suureen ja Euroopan kuningashuoneisiin. Olen Kaarle Suuren jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Näin se vaan menee.
Ettei vain idel ädel adel olisi vain pikkuisen antanut venyttää totuutta?
Siis sen Kaarlen suhteen.
Ei tuo ole niin kaukaa haettua kuin ehkä voisi kuvitella. Kaarle Suuri kuoli vuonna 814, eli hänestä nykypäivään on noin 1200 vuotta. Jos kuvitellaan sukupolvien väliksi 30 vuotta, tuohon väliiin mahtuisi 40 sukupolvea. Jokaisella meistä on kaksi vanhempaa, neljä isovanhempaa, kahdeksan isoisovanhempaa jne. Vaikka otetaan huomioon n:n polven serkusten väliset pariutumiset, tuohon mahtuu aika suuri joukko ihmisiä. Ei ole lainkaan mahdotonta, että joukkoon mahtuu myös Kaarle Suuri tai joku muu vastaavana ajankohtana elänyt kruunupää. Kun dynastioita tuli ja meni, eikä muutenkaan jokaiselle prinssille tai prinsessalle riittänyt kruununperijää puolisoksi, muutamassa sukupolvessa kuninkaallisten jälkeläisistäkin saattoi tulla alempaa aatelia ja lopulta ihan rahvasta, ja oma lukunsa ovat aviottomat lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten luokittelisitte minut? Cis-mies, lyhyt tukka, lyhyt parta, ei tatuointeja. Pukeutuu farkkuihin ja kauluspaitaan. Ei käytä kravattia koskaan, paitsi jos se on aivan välttämätöntä. Harrastukset mökkeily, tietokonepelaaminen sekä pyöräily. 2 alaikäistä lasta. Kuuntelee spotifystä vanhaa rockia, klassista, jazzia sekä 60-80-luvun iskelmää. Ei käy teatterissa, konserteissa eikä baletissa. Katsoo joskus harvoin lineaari tv:tä, urheilu ei kiinnosta. Katsoo joskus Netflixiä, mutta enimmäkseen lukee internetistä mielenkiintoisista aiheista.
Molemmilla vanhemmillani on akateeminen loppututkinto. Toinen oli töissä virkamiehenä ja toinen yrittäjänä. Kotona kerättiin taidetta. Minullakin on ylempi korkeakoulututkinto ja olen aikoinaan työskennellyt alalla muutamia vuosia. Nykyään pääasiallinen työni ja intohimoni on puusepäntyöt, mutta en tee niitä rahan takia. Sivutyöni on sijoittaminen, se on mielenkiintoista ja elätän sillä perheeni.
Asun Etelä-Suomessa 130-vuotiaassa perityssä kaupunkitalossa. Talossa on makuuhuoneiden ja olohuoneen lisäksi kirjastohuone, sisäkasvihuone sekä erillinen tv-huone. Talossa on puutarha ja suihkulähde. Minulla on peritty kesähuvila hehtaarin tontilla järven rannalla Etelä-Suomessa. Osakesalkkuni on noin 1,8 miljoonaa ja suvun kokonaisvarallisuus noin 5 miljoonaa.
Sukunimeni on tavallinen suomalainen. Suvustani on tehty sukututkimusta. Viimeisin aatelinen esiäiti on kuollut 1900-l alussa. Olen sukua Kustaa-Vaasalle ja 1400-l Norjan kuninkaille, mutta samalla myös sukua 1800-l mäkitupalaisille ja kuolipa yksi esi-isäni nälkään 1867.
Mikä on tuomio? Ylempää vai alempaa?
Kaikki on jotenkin sukua kaikille. Taustojen selvittämistä helpottaa, jos löytyy joku aatelinen esi-isä, sillä sitten kaikki löytävät linkin Kaarle Suureen ja Euroopan kuningashuoneisiin. Olen Kaarle Suuren jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Näin se vaan menee.
Ettei vain idel ädel adel olisi vain pikkuisen antanut venyttää totuutta?
Siis sen Kaarlen suhteen.
Ei tuo ole niin kaukaa haettua kuin ehkä voisi kuvitella. Kaarle Suuri kuoli vuonna 814, eli hänestä nykypäivään on noin 1200 vuotta. Jos kuvitellaan sukupolvien väliksi 30 vuotta, tuohon väliiin mahtuisi 40 sukupolvea. Jokaisella meistä on kaksi vanhempaa, neljä isovanhempaa, kahdeksan isoisovanhempaa jne. Vaikka otetaan huomioon n:n polven serkusten väliset pariutumiset, tuohon mahtuu aika suuri joukko ihmisiä. Ei ole lainkaan mahdotonta, että joukkoon mahtuu myös Kaarle Suuri tai joku muu vastaavana ajankohtana elänyt kruunupää. Kun dynastioita tuli ja meni, eikä muutenkaan jokaiselle prinssille tai prinsessalle riittänyt kruununperijää puolisoksi, muutamassa sukupolvessa kuninkaallisten jälkeläisistäkin saattoi tulla alempaa aatelia ja lopulta ihan rahvasta, ja oma lukunsa ovat aviottomat lapset.
Huomaan, että sinulta puuttuu Kaarlen tapauksessa ymmärrys siitä, miten ja miksi ja kenen toimesta tämmöisiä alettiin väittää.
Voit aloittaa vaikkapa siitä, että milloin tämä sukulaisuussuhde Kaarleen keksittiin.
Alue: Aihe vapaa
Luultavasti olet. Esimerkiksi eivät kaikki juristit ole huippupalkkaisia, vaikka keskivertoa enemmän tienaavatkin.