Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ylempää keskiluokkaa erityisesti sivistyksen puolesta, mutta en mistään raharikkaasta perheestä, mutta oopperat, klassinen musiikki ja omatoimimatkat ulkomaille ja lukeneisuus oli lapsuudenkodissa se mikä erotti niistä perheistä, jotka katsoivat jotain Spede-elokuvia ja olivat käyneet ehkä kerran Ruotsissa. Nykyisin olen maisteri kuten kaikki kuplassani, elleivät ole tohtoreita. Itse pidän jotain oppitodistuksen laittamista seinälle tai jotain maanläheisiä vaatteita vähän moukkamaisena, en niinkään sivistyneenä. Mutta niinhän se on että keskiluokkaa voi katsoa rahan tai sivistyksen suhteen. Kumpaakin täytyy olla jonkin verran, tai muuten kai sitten putoaa johonkin köyhään älymystöön. 

 

Seurustelin jonkin aikaa miehen kanssa joka kuului alempaan keskiluokkaan ja nämä asiat särähtivät ja näitä häpesin jos hän oli perheeni tai ystävieni seurassa: paidan ottaminen pois kesäkuumalla, jätkämäinen puhetapa, rasistiset ja seksistiset ja homofofiset sanat, esimerkiksi kanaleike saattoi olla hänen puheessaan kanantissi. Uutisia luki iltapäivälehdestä, sekoitti populistiset heitot oikeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Ihaili rahaa ja pröystäilyä ja piti jotain muskeliveneen omistamista menestyksen merkkinä. Ei ymmärtänyt asioita laajemmin tai analyyttisemmin, eikä halunnut puhua niistä syvemmin. Jos oli joku tapaaminen niin mielummin meni jätkien kanssa pelaamaan jotain tai katsomaan telkkaria kuin seurusteli keskustellen. Ei tiennyt mitkä tv-sarjat, kirjat, leffat, teatteri olivat ajankohtaisia. Ei osannut käyttää rahaa, saattoi mennä vaikka johonkin kryptovaluuttahuijaukseen, sen sijaan että olisi laittanut palkastaan sivuun, ei muutenkaan ymmärtänyt miten ihmiset menestyvät pitkällä tähtäimellä. Pohti mielessään paljon sellaista, että joku voisi olla sossupummi. Hän oli kiva ja älykäs, mutta eron huomasi kymmenessä minuutissa kun oli hänen kanssaan. 

Valitettavasti ylempään keskiluokkaan ei kuulu ilman rahaa. Olet ehkä henkinen miljonääri, jolta ei puutu kuin rahat

Älymystö kuuluu ylimpään keskiluokkaan aina; ylimmät korkeakoulututkinnot suorittaneet.

Pelkällä rahalla ei pääse ylempään keskiluokkaan. Se ei juurikaan ole tulojuttu, vaan koulutukseen ja perittyyn varallisuuteen liittyvä asia.

Ei pidä paikkaansa. Koulutuksella et pääse ylempään luokkaan. Rahaa on oltava. 

Vannabii-keskiluokkaan kyllä pääset koulutuksella ja sivistyksellä. Kalliit vaatteet vaan päälle ja näyttelet varakasta. Muista laittaa se halpa autosi parkkiin niin, ettei kukaan näe

Puhut tuloluokista, et yhteiskuntaluokista. 

Ne ovat eri asioita. 

Eivät ne ihan täysin ole. Yhteiskuntaluokan määrittää ensisijaisesti sosioekonominen asema. Keskimäärin koulutus nostaa sosioekonomista asemaa tulon, varallisuuden, sosiaalisten piirien, vaikutusvallan ja hankittujen taitojen ansiosta. Mutta jos tutkinto ei ola materialisoitunut miksikään näistä, ollaan köyhälistössä muun köyhälistön kanssa.
Se, jos luet kaupungin vuokrayksiössäsi kirjaa filosofiasta jännityspokkarin sijasta, ei muuta asiaa miksikään.
Usein vedotaan siihen, että koulutetut ihmiset ovat keskimäärin parempia huolehtimaan asioistaan, rahasta terveyteen. Mutta jos sinä olet persaukinen ja kittaat pullollisen kyykkyviiniä joka päivä, ei koulutettujen ihmisten keskiarvo nosta sinun "tasoasi" mitenkään.
Kuka tahansa pätkätyöläinen rivimaisteri voi tietysti hankkia itselleen hyvää mieltä kuvitellen olevansa korkeampaa yhteiskuntaluokkaa koska jaksoi 20 vuotta sitten istua koulun penkillä hieman pidempään.

 

Minä olen samaa mieltä tästä.
Syy miksi koulutuksen tai suvun on ajateltu olevan ratkaiseva tekijä luokkajaossa on se, että ennen nämä olivat melko lailla tae korkeammasta sosioekonomisesta asemasta. Aatelissukujen omaisuus oli melko lailla pysyvää ja periytyi isältä pojalle. Talonpoika harvoin, jos koskaan, nousi aatelista varakkaammaksi.
Korkeakoulutus oli melko harvinaista eikä suinkaan kenen tahansa tavoiteltavissa. Korkeakoulutetusta tuli lähes poikkeuksetta esimerkiksi opettaja, joka oli vuosikymmeniä sitten auktoriteettiasemassa oleva henkilö jota ei sopinut suututtaa.
Tämä ajattelu ei päde liikkuvaan yhteiskuntaan jossa ei lähtökohtaisesti ole luokkajakoa. Suku ja koulutus nostavat kyllä mahdollisuuksia paljonkin, mutta jos epäonnistuu saamiensa mahdollisuuksien käyttämisessä, korkeakoulututkinnon suorittanut mutta asiansa mokannut Külling Von Pippelsberg tippuu pohjalle siinä missä muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se ole mikään ongelma jos onnistuu parantamaan elintasoaan, makeaa kai se sellainen olisi.

Sen sijaan todella kitkerää kun lapsuuden keskiluokkainen elämänmeno, ok-talossa asuminen jne. on omassa elämässä mennyt niin että olen luokkapudokas, työttömyys on pilannut elämäni täysin. Tämä on kyllä musertava tragedia!

Elämä voi olla sosiaalinen kokeilu. Tai jos sen sellaisena ottaa. Miten tämä luokkapudokkuus ilmenee käytännössä? pidätkö mitenkään muuten elämässäsi kiinni keskiluokkalaisuudesta, siitä mitä siellä ok-talon sisällä omaksui, oppi, loi maailmankuvan minkä arveli kannattelevan? muutitko kerrastalolähiöön, sujuuko sosiaalisuus siellä yhtä hyvin kuin väljemmissä ok-talon kuviossa? onko yhtä mukavaa kuin siinä tv-sarja Downshiftaajissa? estääkö sinua omat ennakkoluulosi sopeutumista uuteen tilanteeseen, pitääkö downshiftata jollakin tavalla että sovit uuteen ympäristöön, siinä vakituisesti oleskeleviin ihmisiin, jotka eivät tiedä ok-talo elämästä, miten se eroaa, mitä sen sisällä on korostettu? Sillä tavalla se sosiaalinen kokeilu avartaa elämän näkemystä, ymmärrystä maailman monimuotoisuudesta.

Sosiologit puhuvat joskus statusahdistuksesta tai suhteellisesta menetyksestä. Ihmiselle ei ole yhtä tärkeää se, mitä hänellä on, vaan mitä hänellä on suhteessa siihen, mihin hän on tottunut tai mitä hän odotti saavansa. Ilmeisesti kokevat menettävänsä osan identiteetistään.

Jos henkilö on kasvanut omakotitalossa, hänen käsityksensä "normaalista elämästä" voi sisältää: oma piha, rauhallinen ympäristö, tietynlaiset naapurit, tietyn koulupiirin, tietyn sosiaalisen statuksen, tunteen siitä, että elämä etenee oikeaan suuntaan. Kun muutto tapahtuu toiseen suuntaan, se voidaan kokea symbolisesti epäonnistumisena, vaikka objektiivisesti kyse olisi vain asumismuodon vaihtamisesta.

 

Mitä jos keräisit saman taustan omaavat yhteen ja tekisitte siten, miten monien luovan luokkien on sanottu tehneen, kun ovat muuttaneet joillekin alueille, tehneet siitä trendikkään (minkä jälkeen korkeakoulutetut muuttavat alueelle ja hintataso nousee, siirtää siihen elintasoon kykenemättömät taas toisaalle) eli ryhmä keskiluokkaisia ihmisiä muuttaisi samalle lähiöalueelle, alueen luonne muuttuisi heidän mukanaan, vai muuttuisiko? 

Kun kulttuurijupit, esimerkiksi Hesarin toimittajat, muuttava johonkin lähiöön, esimerkiksi Roihuvuoreen tai Herttoniemeen, he alkavat puhua että se ei oikeastaan ole lähiö, vaan "kaupunginosa". Se on aika noloa, mutta kulttuurijuppi ei siis tietsä voi asua missään lähiössä. Punavuoren ja Töölön hinnat ovat kuitenkin niin kovat että voi olla vähän pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten luokittelisitte minut? Cis-mies, lyhyt tukka, lyhyt parta, ei tatuointeja. Pukeutuu farkkuihin ja kauluspaitaan. Ei käytä kravattia koskaan, paitsi jos se on aivan välttämätöntä. Harrastukset mökkeily, tietokonepelaaminen sekä pyöräily. 2 alaikäistä lasta. Kuuntelee spotifystä vanhaa rockia, klassista, jazzia sekä 60-80-luvun iskelmää. Ei käy teatterissa, konserteissa eikä baletissa. Katsoo joskus harvoin lineaari tv:tä, urheilu ei kiinnosta. Katsoo joskus Netflixiä, mutta enimmäkseen lukee internetistä mielenkiintoisista aiheista.

 

Molemmilla vanhemmillani on akateeminen loppututkinto. Toinen oli töissä virkamiehenä ja toinen yrittäjänä. Kotona kerättiin taidetta. Minullakin on ylempi korkeakoulututkinto ja olen aikoinaan työskennellyt alalla muutamia vuosia. Nykyään pääasiallinen työni ja intohimoni on puusepäntyöt, mutta en tee niitä rahan takia. Sivutyöni on sijoittaminen, se on mielenkiintoista ja elätän sillä perheeni.

 

Asun Etelä-Suomessa 130-vuotiaassa perityssä kaupunkitalossa. Talossa on makuuhuoneiden ja olohuoneen lisäksi kirjastohuone, sisäkasvihuone sekä erillinen tv-huone. Talossa on puutarha ja suihkulähde. Minulla on peritty kesähuvila hehtaarin tontilla järven rannalla Etelä-Suomessa. Osakesalkkuni on noin 1,8 miljoonaa ja suvun kokonaisvarallisuus noin 5 miljoonaa.

 

Sukunimeni on tavallinen suomalainen. Suvustani on tehty sukututkimusta. Viimeisin aatelinen esiäiti on kuollut 1900-l alussa. Olen sukua Kustaa-Vaasalle ja 1400-l Norjan kuninkaille, mutta samalla myös sukua 1800-l mäkitupalaisille ja kuolipa yksi esi-isäni nälkään 1867.

 

Mikä on tuomio? Ylempää vai alempaa?

Kaikki on jotenkin sukua kaikille. Taustojen selvittämistä helpottaa, jos löytyy joku aatelinen esi-isä, sillä sitten kaikki löytävät linkin Kaarle Suureen ja Euroopan kuningashuoneisiin. Olen Kaarle Suuren jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Näin se vaan menee. 

Kaikki ovat Kaarle Suuren jälkeläisiä. Sillä leuhkiminen on vähän noloa.

Tuossahan juuri totesin, että kaikki ovat jotenkin sukua kaikille ja kaikki löytävät linkin Kaarle Suureen. Kannattaa lukea huolellisemmin. 

Okei, okei, tsori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On typerää pitää lukiota tai yliopistokoulutusta "parempana" kuin ammattikoulua, ja samalla yrittää mollata esimerkiksi niitä ammattikoulun käyneitä. Mikä tarve joillain ihmisillä on sellaiseen? Oikeasti itsevarma ja tyytyväinen ihminen tuskin tekee sellaista.

Ei siinä ole mitään typerää. Ammattikoulu on vähemmän vaativa ja niissä opiskelee keskimäärin vähemmän lahjakkaita ihmisiä. Ei faktat miksikän muutu vaikka niistä ei pidä. 

Ei ollut kyse siitä, vaan siitä, että jotkut haluavat vähätellä toisten koulutusta, vaikka sitä ammattikoulutusta. Miksi?

Vaikka ammattikoululaisia vähätellään, niin hehän nimenomaan kouluttautuvat niihin perustöihin, joita tämä yhteiskunta tarvitsee. Totta on, että perinteinen akateeminen polku lukion kautta yliopistoon on nimenomaan yleissivistävä, ja akateemisessa maailmassa tarvitaan kykyä ajatella ja ymmärtää laajasti. Oma polkuni tosin vei yliopistoon merkonomipohjalta ilman lukiota. Perusamisten kohdalla puhutaan usein vähättelevästi "mutterinvääntölinjoista", mutta hekin tietävät omista aloistaan paljon enemmän kuin useimmat meistä maistereista. Heille minä vien autoni korjattavaksi, he tulevat korjaamaan kotien sähkö- ja putkiongelmat jne. Kai minä hoidan oman työni ihan perushyvin, mutta jossain korjaamon rasvamontussa olisin vain tiellä. Osaaminen on osaamista, olipa se akateemisen teoreettista tai käytännönläheistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On typerää pitää lukiota tai yliopistokoulutusta "parempana" kuin ammattikoulua, ja samalla yrittää mollata esimerkiksi niitä ammattikoulun käyneitä. Mikä tarve joillain ihmisillä on sellaiseen? Oikeasti itsevarma ja tyytyväinen ihminen tuskin tekee sellaista.

Ei siinä ole mitään typerää. Ammattikoulu on vähemmän vaativa ja niissä opiskelee keskimäärin vähemmän lahjakkaita ihmisiä. Ei faktat miksikän muutu vaikka niistä ei pidä. 

Ei ollut kyse siitä, vaan siitä, että jotkut haluavat vähätellä toisten koulutusta, vaikka sitä ammattikoulutusta. Miksi?

Vaikka ammattikoululaisia vähätellään, niin hehän nimenomaan kouluttautuvat niihin perustöihin, joita tämä yhteiskunta tarvitsee. Totta on, että perinteinen akateeminen polku lukion kautta yliopistoon on nimenomaan yleissivistävä, ja akateemisessa maailmassa tarvitaan kykyä ajatella ja ymmärtää laajasti. Oma polkuni tosin vei yliopistoon merkonomipohjalta ilman lukiota. Perusamisten kohdalla puhutaan usein vähättelevästi "mutterinvääntölinjoista", mutta hekin tietävät omista aloistaan paljon enemmän kuin useimmat meistä maistereista. Heille minä vien autoni korjattavaksi, he tulevat korjaamaan kotien sähkö- ja putkiongelmat jne. Kai minä hoidan oman työni ihan perushyvin, mutta jossain korjaamon rasvamontussa olisin vain tiellä. Osaaminen on osaamista, olipa se akateemisen teoreettista tai käytännönläheistä.

Totta on. Kun minä tietokonetta näpelöivä keskiluokkahinttari tarvitsen jotain konkreettista ja oikeaa työtä tehdyksi, kuten auton korjattua tai vuodon tukittua tai tulipalon sammutettua, kutsun duunarimiehen joka hoitaa homman. Persvakomies hoitaa oikeat työt ja pitää yhteiskunnan pyörimässä, minun hommiani ei kukaan kaipaa.

Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa. 

Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.

Ja lisäys vielä edelliseen viestiin, alkoholia käytämme melko vähän, itse en lähes ollenkaan ja mies juo oluen silloin tällöin. Syömme terveellisesti ja ostamme laadukkaita raaka-aineita, itse olen ollut kasvissyöjä jo 15 vuotta. Eli nämä stereotypiat työväenluokasta eivät kyllä osu meihin.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa. 

Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.

Te olette alempaa keskiluokkaa. 

Työväenluokalla on yleensä ammattikoulu, ja asuvat usein halvemmilla alueilla, missä voi olla levotontakin, eikä monilla ole omistusasuntoa. Työväenluokan lomailukohde on harvoin patikointikohde tai kaupunki, vaan rentoutumiseen tarkoitettu kohde. 

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäys vielä edelliseen viestiin, alkoholia käytämme melko vähän, itse en lähes ollenkaan ja mies juo oluen silloin tällöin. Syömme terveellisesti ja ostamme laadukkaita raaka-aineita, itse olen ollut kasvissyöjä jo 15 vuotta. Eli nämä stereotypiat työväenluokasta eivät kyllä osu meihin.

Ei osu, koska te ette ole työväenluokkaa. Te olette ainakin alempaa keskiluokkaa tai jopa keskiluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa. 

Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.

Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäys vielä edelliseen viestiin, alkoholia käytämme melko vähän, itse en lähes ollenkaan ja mies juo oluen silloin tällöin. Syömme terveellisesti ja ostamme laadukkaita raaka-aineita, itse olen ollut kasvissyöjä jo 15 vuotta. Eli nämä stereotypiat työväenluokasta eivät kyllä osu meihin.

Ei osu, koska te ette ole työväenluokkaa. Te olette ainakin alempaa keskiluokkaa tai jopa keskiluokkaa.

Tuttavapariskunnasta toinen on töissä tilitoimistossa merkonomipohjalta ja puolisonsa on sähköasentaja. Harrastukset aika samankaltaisia kuin meillä ja omistusasunto on. Tuloissakaan ei varmaan isoa eroa. Ovatko he kuitenkin työväenluokkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäys vielä edelliseen viestiin, alkoholia käytämme melko vähän, itse en lähes ollenkaan ja mies juo oluen silloin tällöin. Syömme terveellisesti ja ostamme laadukkaita raaka-aineita, itse olen ollut kasvissyöjä jo 15 vuotta. Eli nämä stereotypiat työväenluokasta eivät kyllä osu meihin.

Ei osu, koska te ette ole työväenluokkaa. Te olette ainakin alempaa keskiluokkaa tai jopa keskiluokkaa.

Tuttavapariskunnasta toinen on töissä tilitoimistossa merkonomipohjalta ja puolisonsa on sähköasentaja. Harrastukset aika samankaltaisia kuin meillä ja omistusasunto on. Tuloissakaan ei varmaan isoa eroa. Ovatko he kuitenkin työväenluokkaa?

Et ymmärrä ollenkaan luokkaerojen pieniä, mutta merkittäviä nyansseja. Olet niin onnekkaan keskiluokkainen, että osaat olla sujuvasti missä vaan. Mitään muuta ei sinulle ole olemassakaan. Ne käytöstavat, puheenaiheet ja oikein oleminen ovat vain tupsahtaneet päähäsi syntymälahjana, siinä missä me onnettomampien mukulat joudumme opettelemaan niitä aikuisena, kuin näytelmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäys vielä edelliseen viestiin, alkoholia käytämme melko vähän, itse en lähes ollenkaan ja mies juo oluen silloin tällöin. Syömme terveellisesti ja ostamme laadukkaita raaka-aineita, itse olen ollut kasvissyöjä jo 15 vuotta. Eli nämä stereotypiat työväenluokasta eivät kyllä osu meihin.

Ei osu, koska te ette ole työväenluokkaa. Te olette ainakin alempaa keskiluokkaa tai jopa keskiluokkaa.

Tuttavapariskunnasta toinen on töissä tilitoimistossa merkonomipohjalta ja puolisonsa on sähköasentaja. Harrastukset aika samankaltaisia kuin meillä ja omistusasunto on. Tuloissakaan ei varmaan isoa eroa. Ovatko he kuitenkin työväenluokkaa?

Et ymmärrä ollenkaan luokkaerojen pieniä, mutta merkittäviä nyansseja. Olet niin onnekkaan keskiluokkainen, että osaat olla sujuvasti missä vaan. Mitään muuta ei sinulle ole olemassakaan. Ne käytöstavat, puheenaiheet ja oikein oleminen ovat vain tupsahtaneet päähäsi syntymälahjana, siinä missä me onnettomampien mukulat joudumme opettelemaan niitä aikuisena, kuin näytelmää.

Keskiluokkaisen olemisen ihana keveys!

Vierailija kirjoitti:

Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa. 

Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.

Kuvaus sopii varsin hyin useimpiin tuntemiini ylempään keskiluokkaan kuuluviin.
Palstakuvaukset ovat lähinnä stereotypioita vanhaa rahaa edustavista kulttuurisuvuista jotka kuuluvat eliittiin, eivät ylempään keskiluokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa. 

Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.

Kuvaus sopii varsin hyin useimpiin tuntemiini ylempään keskiluokkaan kuuluviin.
Palstakuvaukset ovat lähinnä stereotypioita vanhaa rahaa edustavista kulttuurisuvuista jotka kuuluvat eliittiin, eivät ylempään keskiluokkaan.

Tämäpä juuri. Ylemmän keskiluokan edustajat asuvat siellä samalla alueella isossa talossa ja elävät muuten pitkälti samanlaista elämää.

Jos perheessä on pari tohtoria niin ne kaksi voivat kuulua ylempään keskiluokkaan, Jos pari on rapajuoppoa hanslankaria, niin ne kuulunevat alempaan keskiluokkaan. Mutta mihin koko suku kuuluu??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa. 

Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.

Kuvaus sopii varsin hyin useimpiin tuntemiini ylempään keskiluokkaan kuuluviin.
Palstakuvaukset ovat lähinnä stereotypioita vanhaa rahaa edustavista kulttuurisuvuista jotka kuuluvat eliittiin, eivät ylempään keskiluokkaan.

Tuo kuvaus ei ole ylempää keskiluokkaa. Mutta keskiluokkaa kyllä. Sen ja eliitin välissä on vielä toisenlainen elämä, jota on täällä jo kerrattu moneen kertaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa. 

Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.

Kuvaus sopii varsin hyin useimpiin tuntemiini ylempään keskiluokkaan kuuluviin.
Palstakuvaukset ovat lähinnä stereotypioita vanhaa rahaa edustavista kulttuurisuvuista jotka kuuluvat eliittiin, eivät ylempään keskiluokkaan.

Tämäpä juuri. Ylemmän keskiluokan edustajat asuvat siellä samalla alueella isossa talossa ja elävät muuten pitkälti samanlaista elämää.

Asumme siis uudehkossa kerrostalossa ja tällä alueella ei juurikaan ole pientaloja. Alueella asuvat tuntemani ihmiset ovat suurin osa jossain ihan tavallisessa työssä, tyyliin sairaanhoitaja tai pankkitoimihenkilö. En usko, että täällä asuu hirveän montaa kirurgia tai juristia, voin toki olla väärässäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäys vielä edelliseen viestiin, alkoholia käytämme melko vähän, itse en lähes ollenkaan ja mies juo oluen silloin tällöin. Syömme terveellisesti ja ostamme laadukkaita raaka-aineita, itse olen ollut kasvissyöjä jo 15 vuotta. Eli nämä stereotypiat työväenluokasta eivät kyllä osu meihin.

Ei osu, koska te ette ole työväenluokkaa. Te olette ainakin alempaa keskiluokkaa tai jopa keskiluokkaa.

Tuttavapariskunnasta toinen on töissä tilitoimistossa merkonomipohjalta ja puolisonsa on sähköasentaja. Harrastukset aika samankaltaisia kuin meillä ja omistusasunto on. Tuloissakaan ei varmaan isoa eroa. Ovatko he kuitenkin työväenluokkaa?

Et ymmärrä ollenkaan luokkaerojen pieniä, mutta merkittäviä nyansseja. Olet niin onnekkaan keskiluokkainen, että osaat olla sujuvasti missä vaan. Mitään muuta ei sinulle ole olemassakaan. Ne käytöstavat, puheenaiheet ja oikein oleminen ovat vain tupsahtaneet päähäsi syntymälahjana, siinä missä me onnettomampien mukulat joudumme opettelemaan niitä aikuisena, kuin näytelmää.

Just näin, olette kuitenkin sivistäneet itseänne hankkimalla alemman korkeakoulututkinnon pelkän toisen asteen tutkinnon sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa. 

Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.

Kuvaus sopii varsin hyin useimpiin tuntemiini ylempään keskiluokkaan kuuluviin.
Palstakuvaukset ovat lähinnä stereotypioita vanhaa rahaa edustavista kulttuurisuvuista jotka kuuluvat eliittiin, eivät ylempään keskiluokkaan.

Tämäpä juuri. Ylemmän keskiluokan edustajat asuvat siellä samalla alueella isossa talossa ja elävät muuten pitkälti samanlaista elämää.

Mutta heillä on eri koulutus ja kuusinumeroinen palkka. Satanen ei kuitenkaan riitä vielä eliittiin.