Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (1050)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Te olette alempaa keskiluokkaa.
Työväenluokalla on yleensä ammattikoulu, ja asuvat usein halvemmilla alueilla, missä voi olla levotontakin, eikä monilla ole omistusasuntoa. Työväenluokan lomailukohde on harvoin patikointikohde tai kaupunki, vaan rentoutumiseen tarkoitettu kohde.
Kylläpä sä olet asenteellinen! Ei työväenluokka ole koskaan ollut mitään rupusakkia vaan arvostettuja oman alansa ammattilaisia.
Työnväenluokkaakin voi jakaa samalla tavalla, kuin ylempää ja alempaa keskiluokkaa. On se työnväenluokka, joka tekee työnsä kunnolla ja käy teatterissa ym., sitten on se työnväenluokka, joka on täysin white trash ja huliganisoi jossain jalkapallo-otteluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Osakesalkkuni on noin 1,8 miljoonaa ja suvun kokonaisvarallisuus noin 5 miljoonaa."
vaikka perintöverotus menee parempaan suuntaan,
kyllä kannattaisi jatkuvasti lahjoittaa lasten, lasten lapsille.
Meilläkin lahjoitettu jälkeläisille koko nykyinen asuntokin, 46 vuoden aikana. Kun aloitimme verottaja sanoi että tuolla tavalla ei saa lahjoittaa , mutta hyväksyi ja jatkoimme lahjoittaa. Toista kertaa ei ollut ongelmia,
Jos menee, joutuu hoitolaitokseen, vievät tuotosta 85 % , 6000 e/kk tuottoistakin jää vain parisataa/kk.
Ja tässä vaiheessa ei voi tehdä enää mitään. Ja se päivä voi olla huomenna, vaikka olisi 20v, elämässä on yllätyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ylempää keskiluokkaa erityisesti sivistyksen puolesta, mutta en mistään raharikkaasta perheestä, mutta oopperat, klassinen musiikki ja omatoimimatkat ulkomaille ja lukeneisuus oli lapsuudenkodissa se mikä erotti niistä perheistä, jotka katsoivat jotain Spede-elokuvia ja olivat käyneet ehkä kerran Ruotsissa. Nykyisin olen maisteri kuten kaikki kuplassani, elleivät ole tohtoreita. Itse pidän jotain oppitodistuksen laittamista seinälle tai jotain maanläheisiä vaatteita vähän moukkamaisena, en niinkään sivistyneenä. Mutta niinhän se on että keskiluokkaa voi katsoa rahan tai sivistyksen suhteen. Kumpaakin täytyy olla jonkin verran, tai muuten kai sitten putoaa johonkin köyhään älymystöön.
Seurustelin jonkin aikaa miehen kanssa joka kuului alempaan keskiluokkaan ja nämä asiat särähtivät ja näitä häpesin jos hän oli perheeni tai ystävieni seurassa: paidan ottaminen pois kesäkuumalla, jätkämäinen puhetapa, rasistiset ja seksistiset ja homofofiset sanat, esimerkiksi kanaleike saattoi olla hänen puheessaan kanantissi. Uutisia luki iltapäivälehdestä, sekoitti populistiset heitot oikeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Ihaili rahaa ja pröystäilyä ja piti jotain muskeliveneen omistamista menestyksen merkkinä. Ei ymmärtänyt asioita laajemmin tai analyyttisemmin, eikä halunnut puhua niistä syvemmin. Jos oli joku tapaaminen niin mielummin meni jätkien kanssa pelaamaan jotain tai katsomaan telkkaria kuin seurusteli keskustellen. Ei tiennyt mitkä tv-sarjat, kirjat, leffat, teatteri olivat ajankohtaisia. Ei osannut käyttää rahaa, saattoi mennä vaikka johonkin kryptovaluuttahuijaukseen, sen sijaan että olisi laittanut palkastaan sivuun, ei muutenkaan ymmärtänyt miten ihmiset menestyvät pitkällä tähtäimellä. Pohti mielessään paljon sellaista, että joku voisi olla sossupummi. Hän oli kiva ja älykäs, mutta eron huomasi kymmenessä minuutissa kun oli hänen kanssaan.
Totta. Juuri tuollaisista erottaa helposti työläishampparin. Matala koulutustaso oikein huokuu kaikessa.
Eivät siis osaa sopeuttaa käytöstään muiden/tilaisuuden vaatimalle tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On typerää pitää lukiota tai yliopistokoulutusta "parempana" kuin ammattikoulua, ja samalla yrittää mollata esimerkiksi niitä ammattikoulun käyneitä. Mikä tarve joillain ihmisillä on sellaiseen? Oikeasti itsevarma ja tyytyväinen ihminen tuskin tekee sellaista.
Ei siinä ole mitään typerää. Ammattikoulu on vähemmän vaativa ja niissä opiskelee keskimäärin vähemmän lahjakkaita ihmisiä. Ei faktat miksikän muutu vaikka niistä ei pidä.
Totta. ammattikoulun taso on romahtanut. Tunteja on karsittu niin paljon, ettei lapset enää opi mitään.
Taso on siis hyvin matala. Ero lukioon 80-luvusta on muuttunut suuresti -alaspäin.
Matala taso ja huono maine taas vetää sisään yhä vain heikompaa ainesta.
Ikävä kyllä tämä on kylmä fakta.
Firmoissa valittavat kun amislaiset eivät enää osaa mitään, eivät edes perusteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On typerää pitää lukiota tai yliopistokoulutusta "parempana" kuin ammattikoulua, ja samalla yrittää mollata esimerkiksi niitä ammattikoulun käyneitä. Mikä tarve joillain ihmisillä on sellaiseen? Oikeasti itsevarma ja tyytyväinen ihminen tuskin tekee sellaista.
Ei siinä ole mitään typerää. Ammattikoulu on vähemmän vaativa ja niissä opiskelee keskimäärin vähemmän lahjakkaita ihmisiä. Ei faktat miksikän muutu vaikka niistä ei pidä.
Totta. ammattikoulun taso on romahtanut. Tunteja on karsittu niin paljon, ettei lapset enää opi mitään.
Taso on siis hyvin matala. Ero lukioon 80-luvusta on muuttunut suuresti -alaspäin.
Matala taso ja huono maine taas vetää sisään yhä vain heikompaa ainesta.
Ikävä kyllä tämä on kylmä fakta.
Firmoissa valittavat kun amislaiset eivät enää osaa mitään, eivät edes perusteita.
Työkkäri myös ohjaa amiksiin porukkaa, esim. jos opiskelijalla on päihdeongelma, mutta osoittaa yhtään empatiaa, on työkkärin mielestä sopiva sote-alan opiskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nokikolari ja muurari sekä putkiasentaja tienaavat rahaa enemmän kuin kielenkääntäjä tai kirjastonhoitaja, jolla on pari maisteritutkintoa ja 5 kielen osaaminen, modernit ICT-taidot sekä kirjasivistystä vaikka muille jakaa. Nokikolari-yrittäjä omistaa purjeveneen, osaa ruotsia ja englantia ja viettää talvilomansa Kolumbiassa ja vastaavissa paikoissa. Höpönhöpöä tuommoiset luokkajutut, toimistonaisten pulinoita.
Suomesta puuttuvat pienin poikkeuksin:
- Eliitille tarkoitetut klubit (erittäin kalliit ja/tai vahvoja suosittelijoita vaativat yksityiskerhot) ja isot seurapiiritilaisuudet
- Yhteiskuntaluokkien selkeät erot puheessa ja maneereissa. Ylenpalttisen sliipattu esiintyminen ei muutenkaan mene oikein läpi täällä
- Valtavan isot elintasoerot, joista melkoinen osa tulee jo syntyessä. Uratie on monella katki jo syntyessä, eliittikouluihin ja parhaisiin yliopistoihin ei ole mitään asiaa suurimmalla osalla kansasta.
- Laillisesti tunnustettu ja aatelisarvoihin perustuva kaksikamarijärjestelmä mm. Iso-Britannia (merkitys tosin vähentynyt paljon)
Sanoisin että Suomessa asiat ovat tässä suhteessa hyvin elleivät jopa erinomaisesti, verrattuna suurimpaan osaan maailman valtioita. Lähipiirissä on mm. yksi duunariperheestä lähtöisin oleva ison valtion viraston johtaja. Olen seurannut menoa maailmalla aika pitkään. Toivottavasti tilanne Suomessa myös pysyy tällaisena.
Vierailija kirjoitti:
Omat rajapintani, joissa olen tekemisissä eri ihmisryhmien välillä:
Vanhat ystävät lapsuudesta: ketään ei kiinnosta toisten yhteiskuntaluokat, olemme tunteneet monta kymmentä vuotta. Ammatteja löytyy johtajista duunareihin.
Uudet tuttavat puolison ja työhistorian kautta: ketään ei tapaamisissa edelleenkään kiinnosta toisten yhteiskuntaluokat, ehkä enemmistö on valkokaulusväkeä ja kouluja käyneitä, mutta muitakin löytyy.
Harrastusympyrät: ketään ei todellakaan kiinnosta yhteiskuntaluokat, homman ydin on ihan muualla
Työpaikat: Kanssakäymistaidot ja muu osaaminen menevät kaiken muun edelle.
Eli itseltäni puuttuvat verrokit ns. piireistä kokonaan, kaikki mahtuvat samaan pöytään ja pystymme hyvin keskustelemaan ja kuuntelemaan toisiamme. Tosin olen joskus nähnyt vappuna ravintolan naapuripöydässä jotain ankkalammikon porukkaa melko humalassa laulamassa ja lyömässä pulloja pöytään tahtia antamaan. Siinä kaikki.
Ulkomailla töissä ollessani olen huomannut yhteiskuntaluokkien tulevan paljon selvemmin esiin, kun joku istuu puku päällä sihteerinsä kanssa ravintola-aamiaisella, samalla kun joku köyhä herää tien toisella puolella pahvilaatikosta. Näiden kahden välillä voisi jo puhua aika selkeästä luokkaerosta, jossa small talkinkin aloittaminen voi käydä jo työstä.
Ketään ei kiinnosta yhteiskuntaluokat, mutta keskiluokkainen haluaa asua muiden keskiluokkaisten kanssa ja koulushoppailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nokikolari ja muurari sekä putkiasentaja tienaavat rahaa enemmän kuin kielenkääntäjä tai kirjastonhoitaja, jolla on pari maisteritutkintoa ja 5 kielen osaaminen, modernit ICT-taidot sekä kirjasivistystä vaikka muille jakaa. Nokikolari-yrittäjä omistaa purjeveneen, osaa ruotsia ja englantia ja viettää talvilomansa Kolumbiassa ja vastaavissa paikoissa. Höpönhöpöä tuommoiset luokkajutut, toimistonaisten pulinoita.
Ja nokikolari ja putkimies saa tarvittavan liikunnan työnsä kautta. Itse kuulun heihin, olen 1941 syntynyt ja täysin terve.
Purjevenettä ei ole ollut, mutta lentokoneen lupakirja oli 60v ikään. Ja auto vieläkin jokapäiväisessä ajossa.
Duunari on eläkkeelle jäämisen aikoihin keskimäärin paljon huonommassa kunnossa kuin akateeminen. Moni duunari joutuu jäämään etuajassa työkyvyttömyyseläkkeelle fyysisten syiden vuoksi, mutta moni opettaja jatkaa töissä kunnes työnantaja pakottaa eläkkeelle.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat rajapintani, joissa olen tekemisissä eri ihmisryhmien välillä:
Vanhat ystävät lapsuudesta: ketään ei kiinnosta toisten yhteiskuntaluokat, olemme tunteneet monta kymmentä vuotta. Ammatteja löytyy johtajista duunareihin.
Uudet tuttavat puolison ja työhistorian kautta: ketään ei tapaamisissa edelleenkään kiinnosta toisten yhteiskuntaluokat, ehkä enemmistö on valkokaulusväkeä ja kouluja käyneitä, mutta muitakin löytyy.
Harrastusympyrät: ketään ei todellakaan kiinnosta yhteiskuntaluokat, homman ydin on ihan muualla
Työpaikat: Kanssakäymistaidot ja muu osaaminen menevät kaiken muun edelle.
Eli itseltäni puuttuvat verrokit ns. piireistä kokonaan, kaikki mahtuvat samaan pöytään ja pystymme hyvin keskustelemaan ja kuuntelemaan toisiamme. Tosin olen joskus nähnyt vappuna ravintolan naapuripöydässä jotain ankkalammikon porukkaa melko humalassa laulamassa ja lyömässä pulloja pöytään tahtia antamaan. Siinä kaikki.
Ulkomailla töissä ollessani olen huomannut yhteiskuntaluokkien tulevan paljon selvemmin esiin, kun joku istuu puku päällä sihteerinsä kanssa ravintola-aamiaisella, samalla kun joku köyhä herää tien toisella puolella pahvilaatikosta. Näiden kahden välillä voisi jo puhua aika selkeästä luokkaerosta, jossa small talkinkin aloittaminen voi käydä jo työstä.
Ketään ei kiinnosta yhteiskuntaluokat, mutta keskiluokkainen haluaa asua muiden keskiluokkaisten kanssa ja koulushoppailla.
Raha ja koulutus ovat mahdollistajia joita kannattaa käyttää hyväksi. Aika tohelo saa olla jos muuttaa ongelmalähiöön lapsiperheen kanssa jos omat nettotulot ovat triplat alueen muuhun väestöön verrattuna. Näitäkin kirkasotsia tietysti löytyy, useimmat toki ovat noin höveleitä vain puheissaan. Se minkä tulisi kelvata muille, ei läheskään aina kelpaa itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Te olette alempaa keskiluokkaa.
Työväenluokalla on yleensä ammattikoulu, ja asuvat usein halvemmilla alueilla, missä voi olla levotontakin, eikä monilla ole omistusasuntoa. Työväenluokan lomailukohde on harvoin patikointikohde tai kaupunki, vaan rentoutumiseen tarkoitettu kohde.
Kylläpä sä olet asenteellinen! Ei työväenluokka ole koskaan ollut mitään rupusakkia vaan arvostettuja oman alansa ammattilaisia.
Missä kohtaa sanottiin, että työväenluokka olisi rupusakkia tai ettei työväenluokka olisi omalla alallaan arvostettua? Mutta työväenluokka on tekijöitä, kuten siivoojia, muurareita, puuseppiä, sähkömiehiä. lähihoitajia tai leipureita. Tottakai työntekijäkin voi olla arvostettu.
Asiantuntijat ovat toimihenkilöitä ja kuuluvat yleensä alempaan keskiluokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Valitettavasti tuo on tuttua myös minulle. Menin peruskoulun jälkeen ammattikouluun ja valmistuin lähihoitajaksi, olin töissä ja opiskelin töiden ohessa sairaanhoitajaksi. Sen jälkeen pyrin lääkikseen ja valmistuin kolme vuotta sitten lääkäriksi. Voisin kertoa tuhansia tarinoita, miten ihmisten asenne muuttui minua kohtaan sen mukaan missä ammatissa toimin. Pääpiirteissään näin: lähihoitajaa usein vähätellään eikä edes nähdä tai haukutaan aivan suoraan, sairaanhoitaja sentään nähdään, mutta osaamista usein kyseenalaistetaan, jos oma ennakkoasenne on ettei sairaanhoitajan koulutukseen kuulu jokin asia ja vaaditaan saada tavata lääkäri, ja lääkäriä sitten joko kunnioitetaan tai vihataan siksi, koska edustaa auktoriteettia, jota kuuluu vastustaa. Sama ihminen olen silti ollut koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Te olette alempaa keskiluokkaa.
Työväenluokalla on yleensä ammattikoulu, ja asuvat usein halvemmilla alueilla, missä voi olla levotontakin, eikä monilla ole omistusasuntoa. Työväenluokan lomailukohde on harvoin patikointikohde tai kaupunki, vaan rentoutumiseen tarkoitettu kohde.
Kylläpä sä olet asenteellinen! Ei työväenluokka ole koskaan ollut mitään rupusakkia vaan arvostettuja oman alansa ammattilaisia.
Työnväenluokkaakin voi jakaa samalla tavalla, kuin ylempää ja alempaa keskiluokkaa. On se työnväenluokka, joka tekee työnsä kunnolla ja käy teatterissa ym., sitten on se työnväenluokka, joka on täysin white trash ja huliganisoi jossain jalkapallo-otteluissa.
Joissakin teorioissa jaotellaan työväenluokka sen mukaan, onko ammattilainen vai kouluttamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Te olette alempaa keskiluokkaa.
Työväenluokalla on yleensä ammattikoulu, ja asuvat usein halvemmilla alueilla, missä voi olla levotontakin, eikä monilla ole omistusasuntoa. Työväenluokan lomailukohde on harvoin patikointikohde tai kaupunki, vaan rentoutumiseen tarkoitettu kohde.
Kylläpä sä olet asenteellinen! Ei työväenluokka ole koskaan ollut mitään rupusakkia vaan arvostettuja oman alansa ammattilaisia.
Missä kohtaa sanottiin, että työväenluokka olisi rupusakkia tai ettei työväenluokka olisi omalla alallaan arvostettua? Mutta työväenluokka on tekijöitä, kuten siivoojia, muurareita, puuseppiä, sähkömiehiä. lähihoitajia tai leipureita. Tottakai työntekijäkin voi olla arvostettu.
Asiantuntijat ovat toimihenkilöitä ja kuuluvat yleensä alempaan keskiluokkaan.
Teit sen toistamiseen. Kannattaa katsoa miten sanansa asettelee jos ei halua antaa muille negatiivistä vaikutelmaa. Tekstisi perusteella vaikutat nyt siltä, että halveksit työväenluokkaa etkä edes häpeä osoittaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.
eri
Kaikella kunnioituksella, on vaikea päästä kärryille tällaisesta ajattelusta. Eiväthän eri luokkiin kuuluvat ole mitään toisen planeetan outoja olentoja, vaan ihan tavallisia ihmisiä, jotka vain tulevat erilaisista taustoista. Kyllä varmasti suurimman osan kanssa tulee toimeen olemalla luontevasti oma itsensä, tervehtimällä ja huomioimalla muutenkin toisen olemassaolon perusystävälliseen sävyyn. Ehkä eri asia on, jos kutsutaan vaikkapa käymään itselle täysin vieraaseen kotiympäristöön, mutta eiköhän suurin osa kadulla arvosta ihan reilua peruskäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa kyllä niin työnväenluokkaisia, kuin olla ja voi. Olen ammatiltani fysioterapeutti ja mieheni insinööri (AMK). Asumme omistusasunnossa (josta vielä paljon lainaa) nukkumalähiössä, jossa asuu muita työväenluokkaisia tavallisia ihmisiä, mutta alue ei kuitenkaan ole levoton eikä täällä ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, kuten joissain lähiöissä. Harrastan kuntosalia ja juoksua, talvisin hiihtoa. Mies käy uimahallissa ja pelaamassa koripalloa höntsäporukassa.
Matkustellaan kerran pari vuodessa, yleensä jossain kaupunkikohteissa tai kohteissa, joissa pääsee patikoimaan. Kulttuuria emme juurikaan kuluta, teatterissa tulee käytyä ehkä kerran parissa vuodessa, jos on joku kiinnostava näytelmä. Museoissa tulee käytyä satunnaisesti ja usein matkustettaessa, mutta taiteesta en sen syvällisemmin ymmärrä.
Jopa loukkaavaa, että väität olevanne työväenluokkaisia. Mitä me oikeasti työväenluokkaiset sitten olemme? Minun ja sinun välillä on valtava kuilu. Näetkö edes meitä, olemmeko me olemassa sinulle?
Tämä. Keskiluokan tunnistaa siitä, että he eivät oikeastaan edes näe työväenluokkaa. Siivooja, kaupan kanssa, postinkantaja, bussikuski, ei ne ole oikeastaan ihmisiä keskiluokalle. Eivät sellaisia, että heidän kanssaan jäätäisiin juttusille tai lähdettäisiin vaikka baariin yhdessä juttelemaan. Kotona voi olla kirvesmies tekemässä remonttia, mutta isäntä ei osaa edes tervehtiä. Itse olin nuorena kesätöissä yliopistolla siivoojana. Suurin ihmetykseni oli, että ihmiset käveli päälle. Ihan suoraan käveltiin päälle, koska ilmeisesti minua ei nähty ihmisenä tai edes esteenä. Ja nämä ihmiset sitten puhuvat, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Olen keskiluokkainen ja kieltämättä olen aina vähän varautunut työväenluokan edustajien kanssa. En oikein tunne heidän tapojaan tai kulttuuriaan enkä osaa olla luontevasti. Kaupoissa suosin pikakassaa ja julkisessa liikenteessä runkolinjoja, joissa voi astua keskiovesta bussiin. Tunnistan mainitsemasi näkymättömyyden ja yritän olla pakollisissa kohtaamisissa ehkä korostetun ystävällinen, mikä saattaa näyttäytyä falskina suhteessa rentoon suhtautumiseen muita keskiluokkaisia kohtaan.
eri
Kaikella kunnioituksella, on vaikea päästä kärryille tällaisesta ajattelusta. Eiväthän eri luokkiin kuuluvat ole mitään toisen planeetan outoja olentoja, vaan ihan tavallisia ihmisiä, jotka vain tulevat erilaisista taustoista. Kyllä varmasti suurimman osan kanssa tulee toimeen olemalla luontevasti oma itsensä, tervehtimällä ja huomioimalla muutenkin toisen olemassaolon perusystävälliseen sävyyn. Ehkä eri asia on, jos kutsutaan vaikkapa käymään itselle täysin vieraaseen kotiympäristöön, mutta eiköhän suurin osa kadulla arvosta ihan reilua peruskäytöstä.
Minusta taas edellinen kirjoittaja kertoi aika yleisestä keskiluokkaisen tunteesta, etenkin kun puhutaan ylemmästä keskiluokasta. Kun ollaan vieraalla maalla sen työväenluokan kanssa, ei ole oikein tuntemusta mistä voi jutella. Säästä toki aina voi jutella, mutta mistä muusta? Ei ole ehkä samoja harrastuksia, työt ovat täysin erilaisia, ei edes matkustella samoilla reissuilla. Saati sitten politiikasta. Olen monesti todistanut tilanteita, joissa työväenluokkainen edes yrittää keskustelua, mutta ylemmän keskiluokan edustaja on pihalla kuin lumiukko. Ei ole keskusteltavaa nikkaroinnista, autoista tai jääkiekosta tms.
Vierailija kirjoitti:
Pukeutumisesta, puhetavassa, huonosti hoidetuista hampaista.
Vanhemmista; esimerkiksi sukujuhlissa ja karonkoissa näkee jo kaukaa, ettei tuon vanhemmat ole ainakaan tohtoreiksi väitelleet.
Keskusteluista: eivät työpaikkalounaalla osallistu keskusteluun vanhempien virkamatkoiltaan Kanadaan, Jenkkeihin ja Japaniin 80-luvulla. Eivät kerro, mistä aiheesta heidän äitinsä Kauppakorkeaan väitteli, tai mitä kansainvälistä julkisuutta heidän isänsä fysiikan alaan kuuluva väitöskirja sai.
Pitävät matkustelua jotenkin ihmeellisenä asiana. Vanhemmat eivät ole vieneet heitä omatoimimatkoille Saksaan, Ranskaan, Britteihin, Irlantiin tai Tanskaan ym ym ja pärjänneet siellä kunkin maan omalla kielellä - itsellä siis näin lapsuudessa 70- ja 90-luvuilla.
Miksi ihmeessä työpaikan lounaalla pitäisi puhua vanhempien 40 vuotta sitten tekemistä työmatkoista?
Olen läntisessä keskiluokassa, miten siirryn etumaiseen keskiluokkaan?
Alue: Aihe vapaa
Kylläpä sä olet asenteellinen! Ei työväenluokka ole koskaan ollut mitään rupusakkia vaan arvostettuja oman alansa ammattilaisia.