Lue keskustelun säännöt.
Alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan
Olen viettänyt lapsuuteni alemman keskiluokan perheessä, mutta nyt maisteritutkinnon suorittaneena huomaan, miten vaikeaa on karistaa lapsuudessa totuttuja käytösmalleja ja tapoja. Mitkä asiat teidän mielestä erottaa alemman keskiluokan ylemmästä? Ja tällä kertaa en hae materialistisia asioita, kuten auton merkki tai kodin valaisimet, vaan enemmän sellaisia käyttäytymiseen ja tapaan viettää aikaa ja olla liittyviä.
Jos joku on tehnyt ns. luokkasiirtymän, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (677)
Vierailija kirjoitti:
Miten luokittelisitte minut? Cis-mies, lyhyt tukka, lyhyt parta, ei tatuointeja. Pukeutuu farkkuihin ja kauluspaitaan. Ei käytä kravattia koskaan, paitsi jos se on aivan välttämätöntä. Harrastukset mökkeily, tietokonepelaaminen sekä pyöräily. 2 alaikäistä lasta. Kuuntelee spotifystä vanhaa rockia, klassista, jazzia sekä 60-80-luvun iskelmää. Ei käy teatterissa, konserteissa eikä baletissa. Katsoo joskus harvoin lineaari tv:tä, urheilu ei kiinnosta. Katsoo joskus Netflixiä, mutta enimmäkseen lukee internetistä mielenkiintoisista aiheista.
Molemmilla vanhemmillani on akateeminen loppututkinto. Toinen oli töissä virkamiehenä ja toinen yrittäjänä. Kotona kerättiin taidetta. Minullakin on ylempi korkeakoulututkinto ja olen aikoinaan työskennellyt alalla muutamia vuosia. Nykyään pääasiallinen työni ja intohimoni on puusepäntyöt, mutta en tee niitä rahan takia. Sivutyöni on sijoittaminen, se on mielenkiintoista ja elätän sillä perheeni.
Asun Etelä-Suomessa 130-vuotiaassa perityssä kaupunkitalossa. Talossa on makuuhuoneiden ja olohuoneen lisäksi kirjastohuone, sisäkasvihuone sekä erillinen tv-huone. Talossa on puutarha ja suihkulähde. Minulla on peritty kesähuvila hehtaarin tontilla järven rannalla Etelä-Suomessa. Osakesalkkuni on noin 1,8 miljoonaa ja suvun kokonaisvarallisuus noin 5 miljoonaa.
Sukunimeni on tavallinen suomalainen. Suvustani on tehty sukututkimusta. Viimeisin aatelinen esiäiti on kuollut 1900-l alussa. Olen sukua Kustaa-Vaasalle ja 1400-l Norjan kuninkaille, mutta samalla myös sukua 1800-l mäkitupalaisille ja kuolipa yksi esi-isäni nälkään 1867.
Mikä on tuomio? Ylempää vai alempaa?
Kaikki on jotenkin sukua kaikille. Taustojen selvittämistä helpottaa, jos löytyy joku aatelinen esi-isä, sillä sitten kaikki löytävät linkin Kaarle Suureen ja Euroopan kuningashuoneisiin. Olen Kaarle Suuren jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Näin se vaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työväenluokasta ylempään keskiluokkaan koulutuksen, uran ja avioliiton kautta. Minun suurin eroni on, että en osaa pukeutua. Vanha työväenluokka siellä kolkuttaa kaikessa. Olemme varakkaita, mutta silti plaraan aina edullisimmasta päästä vaateostoksia. Ostan retkuja, pikamuotia liian helposti. Ja tyyli sitten. Keskiluokan hillitty charmi, maanläheiset värit jne. Ei onnistu. Ostan kirkkaita värejä, avoimia kaula-aukkoja, täysin työväenluokkaa. Nykyisin hyväksytän miehellä kaikki ostokseni etten osta huonoa.
"Työväenluokasta ylempään keskiluokkaan koulutuksen, uran ja avioliiton kautta."...
Ette te nouse mihinkään sillä koulutuksella vaan olette ikuisesti maatiaisia. Katso peiliin töpselinenä ja viirusilmä.
Tarvitaan vähän kuulkaa enemmän kuin ne maisterin paperit.
Nyt ei ole kyse maalaisuudesta ja kaupunkilaisuudesta, vaan yhteiskuntaluokista. Luokat näyttäytyvät pääkaupunkiseudun ulkopuolella toki hieman toisenlaisina, kuin kaupungissa. Kyse ei todellakaan ole ulkonäöstä tai mistään kasvonpiirteistä. Siinä olet kyllä ihan oikeassa, ettei luokka ole yhtä kuin koulutus (edes se tohtorinkoulutus), vaan paljon kaikkea muutakin. Kirjoitustyylisi perusteella sinulla ei ole ainakaan kovin kummoista koulutustaustaa, senkö vuoksi tulit nyt tuolle aiemmalle kirjoittajalle kiukuttelemaan?
Sivistystä on tuntea kotimaataan sen verran että tietää että mikään "stadi ja lande" -jako ei ole relevantti näistäkään asioista puhuttaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurahdin. Onko sama lääkäri miltei naapurina meillä? Korttelin hienoin talo, mutta puuhastelee ulkona Uuno Turhapuro vaatteissa. Sisällä usein kokonaan alasti, valot päällä verhot auki. On oman erikoisalansa huippuosaaja, mutta ei oikein tiedä sitten muusta ja puhuu kuin jääkiekkoilija.
Siitähän luokkamatkasta on kyse, vaikka henkilö suorittaisi korkean akateemisen tutkinnon ja siirtyisi vaativaan asiantuntija-ammattiin, hänen habituksensa, puhetapansa, arvonsa ja sosiaaliset viiteryhmänsä voivat edelleen heijastaa kasvuympäristöä vuosikymmenten ajan. Syvälle juurtuneita tapoja ajatella, puhua, käyttäytyä ja hahmottaa maailmaa.
Suomessa koulutuksellinen liikkuvuus on suhteellisen suurta. Ihminen voi nousta ammatillisesti ja taloudellisesti paljonkin korkeammalle kuin oma perhetaustansa ennustaisi. Esimerkiksi lääkäri voi olla ensimmäinen korkeakoulutettu suvussaan, omata erinomaisen lääketieteellisen osaamisen, toimia sujuvasti sairaalaympäristössä mutta silti viettää vapaa-aikansa täysin vanhan ystäväpiirinsä kanssa, käyttää samaa puhekieltä kuin nuorena, suhtautua auktoriteetteihin tai kulttuuriin eri tavalla kuin akateemisessa kodissa kasvanut kollega.
Eri ryhmillä on erilaiset käyttäytymisnormit. Vastaavasti rakennusmestari voi vaikuttaa akateemisessa seminaarissa karkealta, vaikka olisi erittäin taitava ja sosiaalisesti kyvykäs omassa ympäristössään.
Koulutus voi muuttaa ihmisen ammatillista asemaa nopeasti, mutta kasvuympäristön kulttuuriset vaikutukset säilyvät usein pitkään. Siksi sosiaalinen nousu ei aina johda täydelliseen samaistumiseen siihen yhteiskunnalliseen ryhmään, johon henkilö koulutuksensa tai ammattinsa kautta siirtyy.
Ja se mitä ap ja muutamat muut toivat ilmi, että haluavat samaistua siihen uuteen ryhmään, mihin ovat "joutuneet" sosiaalisen nousun myötä. Monella luokkamatkan tehneillä pitemmällä tähtäimellä kertovat havainneensa juuri niitä asioita, joita ap kaipaa; puhetapa muuttuu, kiinnostuksen kohteet muuttuvat, käsitys "normaalista" muuttuu, ystäväpiiri muuttuu, rahankäyttö muuttuu jne. mutta nuo ovat tulleet uuden sosiaalisen kerrostuman myötä jouhevasti mukaan, ei väkisin opittuna, tai kulttuurisena matkimisena, väkisin statussignaalien kautta.
Britanniassa perinteisesti ajatellaan, että luokka periytyy vasta seuraavalle sukupolvelle. Voit opiskella itsesi työväenluokasta hyväpalkkaiseen keskiluokkaan. Mutta vasta sinun lapsesi omaksuvat tavat ja kulttuurin jotka tekevät osaksi keskiluokkaisen, etenkin ylemmän keskiluokan johon kuuluu olennaisesti yksityiskoulu.
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin semmosen suomalaisesta luokkayhteiskunnasta kertovan kirjan jonka mukaan nykyään ihmisten luokittelu on tietyllä tavalla hankalampaa kuin ennen, koska melko vähävaraisellakin ihmisellä voi olla valtavasti kulttuurista pääomaa ja toisaalta ihmisellä joka sanoo kananrintaa kanantissiksi voi olla tolkuttomasti rahaa. Ei se silti tee tästä jälkimmäisestä yläluokkaisempaa tai toisaalta edeltävä ihminen ei putoa työväenluokkaan.
Esimerkiksi joskus vaikka 60 vuotta sitten vähävaraiselle ei välttämättä kertynyt sosiaalista tai kulttuurista pääomaa, koska ei ollut vaikkapa rahaa mennä teatteriin tai oikeasti ei ollut rahaa kouluttautua tai perhe jopa esti sen (tunnen parikin tällaista +75v. naista joille on käynyt näin).
Olen itse korkeasti koulutettu nainen, mutta minulla ei todellakaan ole porvariston hillityä charmia. Olen aivan liian äänekäs ja liikaa sellaiseen. Toisaalta olen aina rakastanut teatteria ja klassista musiikkia. Pukeudun tyylikkäästi ja siististi, mutta kiroilen paljon ja silti olen jotenkin homssuinen, hallitsematon ulkomuodoltani. Kiroilu on mielestäni junttia, mutta en vaan osaa lopettaa. Pidän moniakin asioita rahvaanomaisena, mutta toisaalta katselen paljon telkkaria. Rahaa on ja nimenomaan perittyä omaisuutta, mutta silti kyllä tiedostan, että ne työkaverit joiden perheessä on korkeakoulutettua väkeä sukupolvi toisen jälkeen on musta jotenkin kaukana. Ei sitä oikein osaa selittää. Ja samalla tiedostan, että vaikka meidän naapuri on mua huomattavasti varakkaampi, hän on sellainen nousukasmainen tyyppi jolla on rahaa, mutta huonot hampaat ja viinakaupasta haetaan mieluummin kossu kuin viiniä. Mukava kaveri hänkin, ei siinä mitään, mutta kyllä ne erot siellä taustalla vaan on.
"Esimerkiksi joskus vaikka 60 vuotta sitten vähävaraiselle ei välttämättä kertynyt sosiaalista tai kulttuurista pääomaa, koska ei ollut vaikkapa rahaa mennä teatteriin tai oikeasti ei ollut rahaa kouluttautua tai perhe jopa esti sen (tunnen parikin tällaista +75v. naista joille on käynyt näin)."
60 vuotta sitten Suomessa oli jo hyvin varustettu kirjasto saavutettavissa lähes joka paikassa. Suuren kulttuurisen pääoman hankkiminen ei vaadi muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin semmosen suomalaisesta luokkayhteiskunnasta kertovan kirjan jonka mukaan nykyään ihmisten luokittelu on tietyllä tavalla hankalampaa kuin ennen, koska melko vähävaraisellakin ihmisellä voi olla valtavasti kulttuurista pääomaa ja toisaalta ihmisellä joka sanoo kananrintaa kanantissiksi voi olla tolkuttomasti rahaa. Ei se silti tee tästä jälkimmäisestä yläluokkaisempaa tai toisaalta edeltävä ihminen ei putoa työväenluokkaan.
Esimerkiksi joskus vaikka 60 vuotta sitten vähävaraiselle ei välttämättä kertynyt sosiaalista tai kulttuurista pääomaa, koska ei ollut vaikkapa rahaa mennä teatteriin tai oikeasti ei ollut rahaa kouluttautua tai perhe jopa esti sen (tunnen parikin tällaista +75v. naista joille on käynyt näin).
Olen itse korkeasti koulutettu nainen, mutta minulla ei todellakaan ole porvariston hillityä charmia. Olen aivan liian äänekäs ja liikaa sellaiseen. Toisaalta olen aina rakastanut teatteria ja klassista musiikkia. Pukeudun tyylikkäästi ja siististi, mutta kiroilen paljon ja silti olen jotenkin homssuinen, hallitsematon ulkomuodoltani. Kiroilu on mielestäni junttia, mutta en vaan osaa lopettaa. Pidän moniakin asioita rahvaanomaisena, mutta toisaalta katselen paljon telkkaria. Rahaa on ja nimenomaan perittyä omaisuutta, mutta silti kyllä tiedostan, että ne työkaverit joiden perheessä on korkeakoulutettua väkeä sukupolvi toisen jälkeen on musta jotenkin kaukana. Ei sitä oikein osaa selittää. Ja samalla tiedostan, että vaikka meidän naapuri on mua huomattavasti varakkaampi, hän on sellainen nousukasmainen tyyppi jolla on rahaa, mutta huonot hampaat ja viinakaupasta haetaan mieluummin kossu kuin viiniä. Mukava kaveri hänkin, ei siinä mitään, mutta kyllä ne erot siellä taustalla vaan on.
"Esimerkiksi joskus vaikka 60 vuotta sitten vähävaraiselle ei välttämättä kertynyt sosiaalista tai kulttuurista pääomaa, koska ei ollut vaikkapa rahaa mennä teatteriin tai oikeasti ei ollut rahaa kouluttautua tai perhe jopa esti sen (tunnen parikin tällaista +75v. naista joille on käynyt näin)."
60 vuotta sitten Suomessa oli jo hyvin varustettu kirjasto saavutettavissa lähes joka paikassa. Suuren kulttuurisen pääoman hankkiminen ei vaadi muuta.
1960 _luvun perheenäidillä ei ollut kovin paljon saumoja lukemiselle arjessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko oman yhteiskuntaluokan miettiminen tyypillistä erityisesti naisille, vai onko se ominaista vain omassa suvussani? Tätä olen pohtinut kun olen tarkkaillut siskojeni ja tätieni käyttäytymistä.
Kumpikin isoisäni oli kotoisin sivistyneistä suvuista joissa oli pappeja, sotilaita, valtiopäivämiehiä ja tutkijoita. He naivat duunariperheistä puolisot itselleen. Isänäitini, joka siis oli saavuttanut yhteiskunnallisen asemansa ilman mitään henkilökohtaista meriittiä pelkästään naimalla ylöspäin, punnitsi tyttäriensä puolisoehdokkaat taustojen perusteella. Yksi tädeistäni joutui lopettamaan seurustelun kun miesehdokas ei ollut tarpeeksi kouluttautuneesta kodista. Äidinäitini oli avarakatseisempi, mutta äitini puoleiset tädit vahtasivat toisiaan eivätkä hyväksyneet toistensa kumppaneita, jos syntyperä oli liian vaatimaton. He jotenkin hyväksyivät enoni vaimon, mutta puhuivat hänestä usein väheksyvään sävyyn. (Äitini oli tässä suhteessa poikkeus siskojensa keskuudessa.)
Siskonikin on hyvin luokkatietoinen eikä ole hyväksynyt nykyistä puolisoani jostain syystä, ja epäilen sen johtuvan hänen syntyperästään.
Suvun naiset ovat hyvin kiinnostuneet sukututkimuksesta nimen omaan tärkeilymielessä. Minuakin kiinnostaa suvun vaiheet, mutta puhtaasta mielenkiinnosta.
Molempien vanhempieni sukujen miehet taas ovat aina olleet letkeitä ja tulleet juttuun kenen tahansa kanssa. Lasten ja sisarusten puolisoissa on kiinnostanut henkilökohtaiset ominaisuudet, ei sukutausta, muuten kuin korkeintaan kuriositeettina.
Kiinnostaisi muiden kokemukset. Tämä käytös voi olla tyypillistä sellaisille naisille jotka ovat kokeneet luokkanousun avioliiton kautta. Ehkä koulutuksen ja työn kautta nousseet naiset ovat erilaisia?
Totta kyllä. Luokat ja niihin liittyvä status ja tunnusmerkit rapulusikoineen ja Hermeksineen tuntuvat kiinnostavan varsinkin naisia. Monet koulutetut, vauraasta taustasta tulevat miehet vähän häpeilevät sitä ja sen sijaan korostavat rahvaanomaista jätkämäisyyttään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten luokittelisitte minut? Cis-mies, lyhyt tukka, lyhyt parta, ei tatuointeja. Pukeutuu farkkuihin ja kauluspaitaan. Ei käytä kravattia koskaan, paitsi jos se on aivan välttämätöntä. Harrastukset mökkeily, tietokonepelaaminen sekä pyöräily. 2 alaikäistä lasta. Kuuntelee spotifystä vanhaa rockia, klassista, jazzia sekä 60-80-luvun iskelmää. Ei käy teatterissa, konserteissa eikä baletissa. Katsoo joskus harvoin lineaari tv:tä, urheilu ei kiinnosta. Katsoo joskus Netflixiä, mutta enimmäkseen lukee internetistä mielenkiintoisista aiheista.
Molemmilla vanhemmillani on akateeminen loppututkinto. Toinen oli töissä virkamiehenä ja toinen yrittäjänä. Kotona kerättiin taidetta. Minullakin on ylempi korkeakoulututkinto ja olen aikoinaan työskennellyt alalla muutamia vuosia. Nykyään pääasiallinen työni ja intohimoni on puusepäntyöt, mutta en tee niitä rahan takia. Sivutyöni on sijoittaminen, se on mielenkiintoista ja elätän sillä perheeni.
Asun Etelä-Suomessa 130-vuotiaassa perityssä kaupunkitalossa. Talossa on makuuhuoneiden ja olohuoneen lisäksi kirjastohuone, sisäkasvihuone sekä erillinen tv-huone. Talossa on puutarha ja suihkulähde. Minulla on peritty kesähuvila hehtaarin tontilla järven rannalla Etelä-Suomessa. Osakesalkkuni on noin 1,8 miljoonaa ja suvun kokonaisvarallisuus noin 5 miljoonaa.
Sukunimeni on tavallinen suomalainen. Suvustani on tehty sukututkimusta. Viimeisin aatelinen esiäiti on kuollut 1900-l alussa. Olen sukua Kustaa-Vaasalle ja 1400-l Norjan kuninkaille, mutta samalla myös sukua 1800-l mäkitupalaisille ja kuolipa yksi esi-isäni nälkään 1867.
Mikä on tuomio? Ylempää vai alempaa?
Kaikki on jotenkin sukua kaikille. Taustojen selvittämistä helpottaa, jos löytyy joku aatelinen esi-isä, sillä sitten kaikki löytävät linkin Kaarle Suureen ja Euroopan kuningashuoneisiin. Olen Kaarle Suuren jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Näin se vaan menee.
Kaikki ovat Kaarle Suuren jälkeläisiä. Sillä leuhkiminen on vähän noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiluku vaikuttaa paljon asioihin.
Onko se nolla, yksi vai enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kannan ylpeydellä perhetaustani enkä yritä esittää ylempää keskiluokkaa vapaa-ajalla. Asiantuntijatyössä pukeudun ja käyttäydyn toki ammattiroolin mukaisesti, mutta se on vain työroolini.
Ihana, järkevä itseluottamus, etkä yritä olla joku muu kuin sinä itse! Parasta on kun miettii, kuka tai mikä minä oikein olen, unohtamatta taustaansa, ymmärtäen nykyisyyden olot ja tiedostaen mitä haluan huomiselta ja mihin minulla riittää rahkeet.
Sitten vain rauhallisesti hommiin ja eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten luokittelisitte minut? Cis-mies, lyhyt tukka, lyhyt parta, ei tatuointeja. Pukeutuu farkkuihin ja kauluspaitaan. Ei käytä kravattia koskaan, paitsi jos se on aivan välttämätöntä. Harrastukset mökkeily, tietokonepelaaminen sekä pyöräily. 2 alaikäistä lasta. Kuuntelee spotifystä vanhaa rockia, klassista, jazzia sekä 60-80-luvun iskelmää. Ei käy teatterissa, konserteissa eikä baletissa. Katsoo joskus harvoin lineaari tv:tä, urheilu ei kiinnosta. Katsoo joskus Netflixiä, mutta enimmäkseen lukee internetistä mielenkiintoisista aiheista.
Molemmilla vanhemmillani on akateeminen loppututkinto. Toinen oli töissä virkamiehenä ja toinen yrittäjänä. Kotona kerättiin taidetta. Minullakin on ylempi korkeakoulututkinto ja olen aikoinaan työskennellyt alalla muutamia vuosia. Nykyään pääasiallinen työni ja intohimoni on puusepäntyöt, mutta en tee niitä rahan takia. Sivutyöni on sijoittaminen, se on mielenkiintoista ja elätän sillä perheeni.
Asun Etelä-Suomessa 130-vuotiaassa perityssä kaupunkitalossa. Talossa on makuuhuoneiden ja olohuoneen lisäksi kirjastohuone, sisäkasvihuone sekä erillinen tv-huone. Talossa on puutarha ja suihkulähde. Minulla on peritty kesähuvila hehtaarin tontilla järven rannalla Etelä-Suomessa. Osakesalkkuni on noin 1,8 miljoonaa ja suvun kokonaisvarallisuus noin 5 miljoonaa.
Sukunimeni on tavallinen suomalainen. Suvustani on tehty sukututkimusta. Viimeisin aatelinen esiäiti on kuollut 1900-l alussa. Olen sukua Kustaa-Vaasalle ja 1400-l Norjan kuninkaille, mutta samalla myös sukua 1800-l mäkitupalaisille ja kuolipa yksi esi-isäni nälkään 1867.
Mikä on tuomio? Ylempää vai alempaa?
"Hyväosainen renessanssi-ihminen" vapaa valitsemaan elämänsä suunnan kiinnostuksen eikä taloudellisen pakon perusteella. Se on monessa mielessä vanhan sivistyneistön ja uuden luovan luokan yhteinen piirre.
"Moderniksi renessanssi-ihmiseksi, jonka ei tarvitse optimoida elämäänsä tulojen perusteella."
Muistuttaa enemmän 1800-luvun englantilaista "gentlemania" kuin nykyistä keskiluokkaista ammattilaista. Gentlemanin ei tarvinnut tehdä työtä elääkseen, joten hän saattoi omistautua kiinnostaville asioille, tieteelle, taiteelle, puutarhanhoidolle, purjehdukselle tai käsityötaidoille ilman toimeentulopainetta.
Tällainen henkilö on jo saavuttanut taloudellisen turvallisuuden, joten status ei enää rakennu palkan tai tittelin ympärille. Ammatiltaan käsityöläinen, mutta kulttuurisesti ja taloudellisesti hän kuuluu ylempään keskiluokkaan tai sivistyneistöön.
Vierailija kirjoitti:
Ja esimerkki lääkärillä voi olla tämä tyypillinen tilanne, missä taloudellinen ja koulutuksellinen luokkamatka on usein helpompi tehdä kuin kulttuurinen luokkamatka.
Monet ensimmäisen sukupolven akateemiset kuvaavat tunnetta, että he elävät tavallaan kahdessa maailmassa. Työpaikalla he hallitsevat akateemisen ympäristön normit, mutta perheen ja vanhojen ystävien kanssa he palaavat vanhaan kieleen, huumoriin ja käyttäytymiseen. He eivät täysin kuulu enää lähtöympäristöönsä, mutta eivät myöskään tunne itseään täysin omaksi uudessa ympäristössä.
Sosiologiassa tästä puhutaan joskus myös "kahden maailman välissä olemisena" tai "luokkamatkan välitilana".
Lääkärin ei myöskään ole pakko mukautua samalla tavalla kuin jossain lakimiestoimistossa. Työ on itsenäisempää ja työkaverit usein sairaanhoitajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimon kanssa kiivettiin äärimmäisestä köyhyydestä ylempään keskiluokkaan. Mikään ei ole juuri muuttunut - verottaja on iloinen.
Juuri näin. Se ikävä tosiasia että verottaja vie ison osan tuloista joilla se alempi keskiluokka sitten erilaisten tukien ksutta elätetään.
Vierailija kirjoitti:
Miten luokittelisitte minut? Cis-mies, lyhyt tukka, lyhyt parta, ei tatuointeja. Pukeutuu farkkuihin ja kauluspaitaan. Ei käytä kravattia koskaan, paitsi jos se on aivan välttämätöntä. Harrastukset mökkeily, tietokonepelaaminen sekä pyöräily. 2 alaikäistä lasta. Kuuntelee spotifystä vanhaa rockia, klassista, jazzia sekä 60-80-luvun iskelmää. Ei käy teatterissa, konserteissa eikä baletissa. Katsoo joskus harvoin lineaari tv:tä, urheilu ei kiinnosta. Katsoo joskus Netflixiä, mutta enimmäkseen lukee internetistä mielenkiintoisista aiheista.
Molemmilla vanhemmillani on akateeminen loppututkinto. Toinen oli töissä virkamiehenä ja toinen yrittäjänä. Kotona kerättiin taidetta. Minullakin on ylempi korkeakoulututkinto ja olen aikoinaan työskennellyt alalla muutamia vuosia. Nykyään pääasiallinen työni ja intohimoni on puusepäntyöt, mutta en tee niitä rahan takia. Sivutyöni on sijoittaminen, se on mielenkiintoista ja elätän sillä perheeni.
Asun Etelä-Suomessa 130-vuotiaassa perityssä kaupunkitalossa. Talossa on makuuhuoneiden ja olohuoneen lisäksi kirjastohuone, sisäkasvihuone sekä erillinen tv-huone. Talossa on puutarha ja suihkulähde. Minulla on peritty kesähuvila hehtaarin tontilla järven rannalla Etelä-Suomessa. Osakesalkkuni on noin 1,8 miljoonaa ja suvun kokonaisvarallisuus noin 5 miljoonaa.
Sukunimeni on tavallinen suomalainen. Suvustani on tehty sukututkimusta. Viimeisin aatelinen esiäiti on kuollut 1900-l alussa. Olen sukua Kustaa-Vaasalle ja 1400-l Norjan kuninkaille, mutta samalla myös sukua 1800-l mäkitupalaisille ja kuolipa yksi esi-isäni nälkään 1867.
Mikä on tuomio? Ylempää vai alempaa?
Tyhmä kysyä, kun tiedät vastauksen aivan hyvin itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tein toisenlaisen luokkasiirtymän. Isäni oli asiantuntijatiimin vetäjä ja pukeutui aina kravattiin töihin lähtiessään. Äitini oli tutkija ja arvostettu omalla alallaan. Kouluttauduin, ja koulumenestykseni pohjalta minuunkin kohdistui odotuksia.
Olen perinyt vanhemmiltani velattoman talon. Työskentelen asiantuntijatehtävissä ilman stressiä ja mielenkiintoa edetä uralla. Toimistossa minulla on reisitaskuhousut, T-paita/huppari ja jalassa Converset. Työelämästä en ole löytänyt mitään mikä sytyttäisi kunnianhimon. Kaikki mikä elämässäni on mielenkiintoista kohdistuu vapaa-ajan harrastuksiini.
Nyt alkoi kiinnostaa, että mitä nämä sinun harrastukset ovat? Jotain jännittävää?
Korkeammin koulutetut vaikuttavat harrastavan enemmän myös korkeakulttuuria.
Ja meille keskiluokkaiseksi jääneille selitys, mitä se sitten oikein tarkoittaa:
Kulttuurin ja taiteen kentällä korkeakulttuuri tarkoittaa taidemuotoja, joiden katsotaan vaativan vastaanottajaltaan erityistä perehtyneisyyttä, koulutusta tai ymmärrystä.
Lajit: Klassinen musiikki, ooppera, baletti, kuvataide ja vaativa kirjallisuus.
Vastakohta: Populaarikulttuuri (viihde, pop-musiikki, elokuvat ja sarjakuvat), joka on yleistajuisempaa ja tavoittaa laajat massat. Raja-aidat näiden kahden välillä ovat tosin nykyään madaltuneet huomattavasti.
Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, että töissä pitäisi "vetää roolia". Tuntuisi hyvin uuvuttavalta sellainen pidemmän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, että töissä pitäisi "vetää roolia". Tuntuisi hyvin uuvuttavalta sellainen pidemmän päälle.
Jos yhtään fiksummassa paikassa on, uran kannalta se on useimmille pakko. Itse en esimerkiksi voisi kertoa mustia vitsejäni toimistolla. En muutu toiseksi ihmiseksi duuniin mennessä, mutta käyttäydyn hillitymmin ja fiksummin. En sano joka mielipidettä ääneen johtajien aikana jne. Näin on toimittava, jos haluaa edetä uralla ja olla yleisesti arvostettu.
Jossain tehtaalla saa varmaan toimia vapaammin.
Maistereiden luuleminen keskiluokaksi on ainakin yksi varma merkki henkisestä keskiluokkaan kuulumattomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Miten luokittelisitte minut? Cis-mies, lyhyt tukka, lyhyt parta, ei tatuointeja. Pukeutuu farkkuihin ja kauluspaitaan. Ei käytä kravattia koskaan, paitsi jos se on aivan välttämätöntä. Harrastukset mökkeily, tietokonepelaaminen sekä pyöräily. 2 alaikäistä lasta. Kuuntelee spotifystä vanhaa rockia, klassista, jazzia sekä 60-80-luvun iskelmää. Ei käy teatterissa, konserteissa eikä baletissa. Katsoo joskus harvoin lineaari tv:tä, urheilu ei kiinnosta. Katsoo joskus Netflixiä, mutta enimmäkseen lukee internetistä mielenkiintoisista aiheista.
Molemmilla vanhemmillani on akateeminen loppututkinto. Toinen oli töissä virkamiehenä ja toinen yrittäjänä. Kotona kerättiin taidetta. Minullakin on ylempi korkeakoulututkinto ja olen aikoinaan työskennellyt alalla muutamia vuosia. Nykyään pääasiallinen työni ja intohimoni on puusepäntyöt, mutta en tee niitä rahan takia. Sivutyöni on sijoittaminen, se on mielenkiintoista ja elätän sillä perheeni.
Asun Etelä-Suomessa 130-vuotiaassa perityssä kaupunkitalossa. Talossa on makuuhuoneiden ja olohuoneen lisäksi kirjastohuone, sisäkasvihuone sekä erillinen tv-huone. Talossa on puutarha ja suihkulähde. Minulla on peritty kesähuvila hehtaarin tontilla järven rannalla Etelä-Suomessa. Osakesalkkuni on noin 1,8 miljoonaa ja suvun kokonaisvarallisuus noin 5 miljoonaa.
Sukunimeni on tavallinen suomalainen. Suvustani on tehty sukututkimusta. Viimeisin aatelinen esiäiti on kuollut 1900-l alussa. Olen sukua Kustaa-Vaasalle ja 1400-l Norjan kuninkaille, mutta samalla myös sukua 1800-l mäkitupalaisille ja kuolipa yksi esi-isäni nälkään 1867.
Mikä on tuomio? Ylempää vai alempaa?
"Osakesalkkuni on noin 1,8 miljoonaa"
Tämä on sellainen määrä omaisuutta, että halutessasi voisit jäädä elämään sen tuotoilla. Ainakin vähäksi aikaa.
Kuulut yläluokkaan mutta jostain syystä haluat teeskennellä, että olet keskiluokkainen. Enkä ymmärrä, että miksi, mutta jokainen tavallaan.
Ajatteletko itse, että olet samaa sakkia kuin tradenomikouluttautunut pankkitoimihenkilö, jonka vuosiansiot ovat n. 40 000 ja ei mainittavaa perintöomaisuutta? Niin, etpä tietenkään, joten selvästikään et ole alempaa keskiluokkaa.