Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita jotka ei pysty parisuhteeseen koska se on henkisesti kuluttavaa?
06.06.2026 |
Itse analysoin koko ajan tunnelmaa, sanoja ja tekoja. En kykene rentoutumaan toisen ihmisen läheisyydessä vaan koen sen uhkaavaksi ja henkisesti todella raskaaksi. En myöskään siedä ällöttäviä tapoja tai maneereja, junttiutta, tyhmyyttä.
Onni on olla yksin!
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
En kestä sekuntiakaan juntteja akkoja, yök
Mene sitten pois vauva-palstalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs tämä... Minulla on asunnossa remontti enkä voi käyttää vessaa. Yritin olla pari päivää miesystävän luona, mutta jatkuva toisen läsnäolo alkoi ahdistaa (vaikka kävin siis päivät töissä). Tulin nyt omalle asunnolle ja mieluummin taidan tehdä asiani ämpäriin kuin lähteä hänen luokseen. 😬
No niin, yleensä olen vain viikonloppuisin 1 yön miesystävän luona. Tällä viikolla tuli 2 yötä viikolla ja mies heti vääntää draamaa jostain mitä sanoin torstaiaamuna kiireessä ohimennen vitsinä. Taidan pitäytyä tuossa yhdessä yössä jatkossakin kun heti enempi menee heti pieleen.
Täh?
Oikean kanssa ei ole vaikeutta olla.
Minä.
Olen loppu jo ennen kuin suhde edes alkaa, koska jokainen suhteeni on alkanut sillä, että toinen jankkaa ja jankkaa niin kauan, että annan periksi, vaikka ei kiinnosta yhtään. Sekään ei kelpaa kaikille vaan sitten valitetaan, kun olen surullinen, poissaoleva ja passiivinen.
Nykyään vältän kaikkea kontaktia vastakkaisen sukupuolen kanssa. En ota kontaktia enkä vastaa minuun otettavaan kontaktiin millään tavalla ellei kyseessä ole asiakaspalvelija tms. Käyn hyvin vähän enää missään, ja silloin kun käyn varaudun vaihtamaan paikkaa tarvittaessa, käymään vessassa usein ja lähtemään kotiin aikaisin tai kesken kaiken. Selaan myös puhelinta paljon ja hartaasti ja käytän kuulokkeita, vaikka en kuuntelisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan.
Kompromissiratkaisu on tällä hetkellä se, että asumme isohkossa omakotitalossa ja meillä on omat makuuhuoneet tarpeeksi kaukana toisistaan (useampi huone välissä).
Minulla on jäsentymätön kiintymyssuhdemalli ja pahoja traumoja, eikä suurin osa miehistä ymmärrä tätä alkuunkaan vaan alkaa välittömästi kiukuttelemaan, että miksi olen hankala.
Nykyinen avomies on aivan toista maata ja rakastan häntä kyllä, vaikka en tykkää sitä hänelle sanoa ja haluan pitää välimatkaa.
Meillä on tosi kivaa yhdessä, mutta tarvitsen myös paljon omaa aikaa ja miehen, joka on itsenäinen. Onneksi hänkin tarvitsee omaa aikaa ja on omien piirteidensä takia sellainen, että hänelle voi vain sanoa "nyt ärsyttää/ahdistaa, haluan olla yksin", eikä siitä seuraa mitään möksähdystä tai kehityskeskustelua. Samoin hän voi sanoa vaikka kesken keskustelun että menee lepäämään tai on migreeniä tai menee ulkohommiin ja that's it. Peukku ylös ja sinne meni.
Olen ollut vuosia myös täysin tyytyväinen yksin ja niin olisin myös jos tämä suhde loppuisi, vaikka voisin kyllä myös olla yhdessä hautaan asti. Mitä en todellakaan voinut aiemmasta suhteesta sanoa.
Mutta tarvitsen ainakin täysin oman huoneen, oman sängyn, älykkään miehen joka seisoo omilla jaloillaan ja tuo turvaa ja positiivista sisältöä elämään, omaa aikaa, EI seksipakkoa tai syyllistelyä ja vonkailua, ei mitään pakkosukulointeja, ei avutonta miestä joka tarvitsee sisäkön ja siivoojan.
Myöskään ei mitään hampaat irvessä yhteisiä urakehityksiä tai harrastusten ja minun rahojen kontrollia. Kunhan asumisen kulut jaetaan tasapuolisesti niin mies saisi ostaa vaikka Pokemonkortteja tai jotain harvinaisia näyttelyhamstereita tai eksoottisia hämppyhäkkejä jos se häntä kiinnostaisi. Eli kumpikaan ei pakkomanageroi toisen rahoja "yhteisinä" johonkin "yhteisiin" eli toisen jyräämiin kohteisiin. Myöskään toisen töistä tai ystävistä ei nipoteta. Nämä eivät nähdäksesi ole asioita, joista voi oikein sopia. Jos ne eivät sujuisi luonnostaan niin en kestäisi.
Aiempi kokemus parisuhteesta oli että aiemmin hyvänä ystävyyteenä ja satunnaisena seksinä alkanut ihmissuhde yhteenmuuton jälkeen muutti ex-miehen täydeksi vonkausvauvaksi, joka ei osannut enää edes laittaa likaisia astioita tiskiin tai pestä hampaitaan. Ja alkoi kuitenkin kontrolloida minun opiskelua ja vapaa-aikaa, että väärä ala, väärät suunnitelmat, liikaa lemmikkejä. Siksi yhteenmuutto tässäkin suhteessa pelotti, mutta nyt useamman vuoden jälkeen uskaltaa todeta, että juttuun tullaan ja olen saanut pitää oman tilani, eikä mies syyllistä minua ikinä mistään.
"Mutta tarvitsen ainakin täysin oman huoneen, oman sängyn, älykkään miehen joka seisoo omilla jaloillaan ja tuo turvaa ja positiivista sisältöä elämään, omaa aikaa, EI seksipakkoa tai syyllistelyä ja vonkailua, ei mitään pakkosukulointeja, ei avutonta miestä joka tarvitsee sisäkön ja siivoojan"
Tää!
Kuulostaa ihmeellisen ihanalta, että tuommoinen mieshenkilö on olemassa!
Mulle kans!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häh?
Kuka alkaa omasta mielestä epäviehättävän, ällöttävän ja ärsyttävän tyypin kanssa, kuten ap aloituksessa kuvailee? Vai eikö ap saa muunlaisia?
Minä en koe parisuhdetta sopivan ihmisen kanssa ollenkaan kuluttavaksi. Päinvastoin on HELPPO olla oma itsensä, eikä todellakaan tarvitse analysoida tunnelmaa, omia sanoja ja olemisia - toisin kuin joidenkin muiden ihmisten kanssa.
Mä en edes ala millekään miehen kanssa, jonka kanssa ei ole helppo olla oma itsensä. Se ei tarkoita etteikö mua jännittäisi ja ujostuttaisi, mutta mun on aidosti todella luontevaa olla sellainen kuin olen. Miehen kanssa ei ole yhtään sellaista ulos joutumisen ja mokaamisen pelkoa, kuin joissain naisporukoissa joskus.
Ällöttävän, tyhmän ja juntin kanssa en tietenkään viettäisi aikaa. Mun miesystävä on puhdas, siisti, fiksu ja viehättävä. Ihminen jonka kanssa on helpompi ja vapaampi olla, kuin useimpien kavereiden. On ystävissä onneksi myös muutama, jonka kanssa on helppo olla.
Niin, sinä et koe parisuhdetta ollenkaan kuluttavaksi sopivan henkilön kanssa.
Minä esimerkiksi koen.
Mieheni on puhdas, siisti, ahkera, tunnetaitoinen, älykäs ja välittävä, eikä minun tarvitse varoa hänen seurassaan. Ei sanojani, ulkonäköäni eikä sitä miten ja missä vaatteissa röhnötän.
Kuormitun silti hänen seurassaan ja myös esimerkiksi parhaan ystäväni seurasta, vaikka en joudukaan heiltä pelkäämään mitään ailahteluja tai sanattomia vaatimuksia.
Tarvitsen päiväkausia omaa aikaa, enkä koe olevani täysin oma itseni kuin ihan yksin. Jos ei olisi löytynyt miestä, jolla on osaltaan samaa ongelmaa niin olisin yksin, koska muunlaiset ihmiset yleensä vain ahdistuvat ja loukkaantuvat tästä tai yrittävät tunkea koko ajan iholle kiinni tai vähintään pommittavat viesteillä, vaikka lupaavat ensin antaa tilaa.
Olet autistinen?
Minä olen ja koen juuri noin.
Kumma juttu muuten, että niitä viestejä on ihan pakko pukata, vaikka selvästi sanon, ehkä jo useamman kerran, että en tykkää bombaamisesta saati hyvää huomenta-hyvää yötä ripustautumisesta.
Minä väsyn parisuhteessa aina. Parisuhteessa vietetään liikaa aikaa toisen ihmisen kanssa ja se uuvuttaa.
Kavereita ei nähdä montaa kertaa viikossa vuorokausia kerrallaan. Kun toisen ihmisen kanssa taas ollaan, silloin pitää jatkuvasti ottaa se toinen huomioon eikä hetkeäkään voi vaan olla. Pidän myös yksinäisistä harrastuksista, kuten lukemisesta. Parisuhteessa näihin tällaiselle ole niin paljoa aikaa. Lopulta olen vain uupunut ja kiukkuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin viihtyvät ihmiset elävät kuulemma pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Selittäjä minullekin, mitä tuo parisuhteen henkinen raskaus tarkoittaa? Ei kai siinä muuta kuin elelee arkea, töitä ja ruoanlaittoa ja telkkarin katselua yhdessä.
Sepä se. Juuri tuo mässäily ja telkkarin tuijottaminen tappaa vähitellen. Todella aivokuollutta touhua. Toisaalta parisuhteen uuvuttamana ei yleensä jaksa muutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs tämä... Minulla on asunnossa remontti enkä voi käyttää vessaa. Yritin olla pari päivää miesystävän luona, mutta jatkuva toisen läsnäolo alkoi ahdistaa (vaikka kävin siis päivät töissä). Tulin nyt omalle asunnolle ja mieluummin taidan tehdä asiani ämpäriin kuin lähteä hänen luokseen. 😬
No niin, yleensä olen vain viikonloppuisin 1 yön miesystävän luona. Tällä viikolla tuli 2 yötä viikolla ja mies heti vääntää draamaa jostain mitä sanoin torstaiaamuna kiireessä ohimennen vitsinä. Taidan pitäytyä tuossa yhdessä yössä jatkossakin kun heti enempi menee heti pieleen.
Täh?
Mikä oli epäselvää?
Minä kun minä vaadin että minun on vain saatava ja että minä saan nauttia elämästä!! Se on miesten tehtävä tehdä ja mahdollistaa että naien vain saa ja pääsee nauttimaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstapunkerot odottavat suurta Juania, joka tekee lopulta huonolla itsetunnollaan kaksoismurhan
Vierailija kirjoitti:
Palstapunkerot odottavat suurta Juania, joka tekee lopulta huonolla itsetunnollaan kaksoismurhan
Rakasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstapunkerot odottavat suurta Juania, joka tekee lopulta huonolla itsetunnollaan kaksoismurhan
Tämä, läskit kuvittelevat olevansa jotain, kun maalle jää kaikki yksinkertaiset ukot
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs tämä... Minulla on asunnossa remontti enkä voi käyttää vessaa. Yritin olla pari päivää miesystävän luona, mutta jatkuva toisen läsnäolo alkoi ahdistaa (vaikka kävin siis päivät töissä). Tulin nyt omalle asunnolle ja mieluummin taidan tehdä asiani ämpäriin kuin lähteä hänen luokseen. 😬
No niin, yleensä olen vain viikonloppuisin 1 yön miesystävän luona. Tällä viikolla tuli 2 yötä viikolla ja mies heti vääntää draamaa jostain mitä sanoin torstaiaamuna kiireessä ohimennen vitsinä. Taidan pitäytyä tuossa yhdessä yössä jatkossakin kun heti enempi menee heti pieleen.
Täh?
Mikä oli epäselvää?
Että miksi pitää mennä ollenkaan draaman keskelle jos voi olla omassa rauhassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs tämä... Minulla on asunnossa remontti enkä voi käyttää vessaa. Yritin olla pari päivää miesystävän luona, mutta jatkuva toisen läsnäolo alkoi ahdistaa (vaikka kävin siis päivät töissä). Tulin nyt omalle asunnolle ja mieluummin taidan tehdä asiani ämpäriin kuin lähteä hänen luokseen. 😬
No niin, yleensä olen vain viikonloppuisin 1 yön miesystävän luona. Tällä viikolla tuli 2 yötä viikolla ja mies heti vääntää draamaa jostain mitä sanoin torstaiaamuna kiireessä ohimennen vitsinä. Taidan pitäytyä tuossa yhdessä yössä jatkossakin kun heti enempi menee heti pieleen.
Täh?
Mikä oli epäselvää?
Että miksi pitää mennä ollenkaan draaman keskelle jos voi olla omassa rauhassa?
Hyvä kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan.
Kompromissiratkaisu on tällä hetkellä se, että asumme isohkossa omakotitalossa ja meillä on omat makuuhuoneet tarpeeksi kaukana toisistaan (useampi huone välissä).
Minulla on jäsentymätön kiintymyssuhdemalli ja pahoja traumoja, eikä suurin osa miehistä ymmärrä tätä alkuunkaan vaan alkaa välittömästi kiukuttelemaan, että miksi olen hankala.
Nykyinen avomies on aivan toista maata ja rakastan häntä kyllä, vaikka en tykkää sitä hänelle sanoa ja haluan pitää välimatkaa.
Meillä on tosi kivaa yhdessä, mutta tarvitsen myös paljon omaa aikaa ja miehen, joka on itsenäinen. Onneksi hänkin tarvitsee omaa aikaa ja on omien piirteidensä takia sellainen, että hänelle voi vain sanoa "nyt ärsyttää/ahdistaa, haluan olla yksin", eikä siitä seuraa mitään möksähdystä tai kehityskeskustelua. Samoin hän voi sanoa vaikka kesken keskustelun että menee lepäämään tai on migreeniä tai menee ulkohommiin ja that's it. Peukku ylös ja sinne meni.
Olen ollut vuosia myös täysin tyytyväinen yksin ja niin olisin myös jos tämä suhde loppuisi, vaikka voisin kyllä myös olla yhdessä hautaan asti. Mitä en todellakaan voinut aiemmasta suhteesta sanoa.
Mutta tarvitsen ainakin täysin oman huoneen, oman sängyn, älykkään miehen joka seisoo omilla jaloillaan ja tuo turvaa ja positiivista sisältöä elämään, omaa aikaa, EI seksipakkoa tai syyllistelyä ja vonkailua, ei mitään pakkosukulointeja, ei avutonta miestä joka tarvitsee sisäkön ja siivoojan.
Myöskään ei mitään hampaat irvessä yhteisiä urakehityksiä tai harrastusten ja minun rahojen kontrollia. Kunhan asumisen kulut jaetaan tasapuolisesti niin mies saisi ostaa vaikka Pokemonkortteja tai jotain harvinaisia näyttelyhamstereita tai eksoottisia hämppyhäkkejä jos se häntä kiinnostaisi. Eli kumpikaan ei pakkomanageroi toisen rahoja "yhteisinä" johonkin "yhteisiin" eli toisen jyräämiin kohteisiin. Myöskään toisen töistä tai ystävistä ei nipoteta. Nämä eivät nähdäksesi ole asioita, joista voi oikein sopia. Jos ne eivät sujuisi luonnostaan niin en kestäisi.
Aiempi kokemus parisuhteesta oli että aiemmin hyvänä ystävyyteenä ja satunnaisena seksinä alkanut ihmissuhde yhteenmuuton jälkeen muutti ex-miehen täydeksi vonkausvauvaksi, joka ei osannut enää edes laittaa likaisia astioita tiskiin tai pestä hampaitaan. Ja alkoi kuitenkin kontrolloida minun opiskelua ja vapaa-aikaa, että väärä ala, väärät suunnitelmat, liikaa lemmikkejä. Siksi yhteenmuutto tässäkin suhteessa pelotti, mutta nyt useamman vuoden jälkeen uskaltaa todeta, että juttuun tullaan ja olen saanut pitää oman tilani, eikä mies syyllistä minua ikinä mistään.
"Mutta tarvitsen ainakin täysin oman huoneen, oman sängyn, älykkään miehen joka seisoo omilla jaloillaan ja tuo turvaa ja positiivista sisältöä elämään, omaa aikaa, EI seksipakkoa tai syyllistelyä ja vonkailua, ei mitään pakkosukulointeja, ei avutonta miestä joka tarvitsee sisäkön ja siivoojan"
Tää!
Kuulostaa ihmeellisen ihanalta, että tuommoinen mieshenkilö on olemassa!
Mulle kans!
Mäkin! Tollanen olis ainoa kuvio mihin pystyisin
Minä koen jopa ettäsuhteen liian tiiviiksi. Taas meni viikonloppu miehen luona eikä jäänyt yhtään omaa aikaa. Piti keskustella suhteesta ja jankata. Nyt pääsee töihin lepäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000011751533.html
Hypervigilanssi
Mikähän se on suomeksi?
Hypervigilanssi (jatkuva varuillaanolo ja uhkien tarkkailu ympäristössä) on autonomisen hermoston ylivireystila. Tila tekee aisteista ylikorostuneet, jolloin pienetkin ärsykkeet tulkitaan vaarana. Se on tyypillinen oire esimerkiksi traumaperäisessä stressihäiriössä (PTSD) tai kompleksisessa traumassa. [1, 2, 3, 4]
Käsittääkseni tila on tyypillinen myös neurokirjojutuissa. Ei tarvitse olla traumaa taustalla, tai sitä ainakaan on hyvin vaikea löytää menneisyydestä. itse elin ihan tavallisen, hyvinvoivan lapsuuden ja muistan, etten mä viihtynyt silloinkaan muiden kanssa ja mun oli pakko saada olla pitkiä aikoja yksin.
Jos on elämä ja mieli muutoin tasapainossa niin suosittelen lämpimästi muutaman päivän alkoholismia tähän vaivaan. Lamauttaa hermostoa niin, että saa uuden muistijäljen siitä, miltä tuntuu olla rentoutunut ja välinpitämätön muita kohtaan. Korvaavat kokemukset ovat kuitenkin niitä, jotka näistä traumahäiriöistä eniten parantavat, ja niihin voi olla vaikea löytää joskus kaveria. Mutta hermostonsa saa nollattua tällä tavalla. Tätä kuitenkaan ei kannata käyttää silloin jos on vielä jotain aktiivisia flashbackeja tai muuta päällä, vaan vasta sitten kun mieli on jo aika hyvin palautunut, mutta kokee vielä stressiä ja epävarmuutta esim. elämän normaaleja tilanteita kohtaan.
Itsellä oli tällainen (cptsd) ja tilanteen päättymisestä meni noin neljä vuotta, että koin olevani palautunut. Alkoholi mukana loppuvaiheessa antamaan viimeisen potkun ymmärtää ja tajuta, että elämässä ei oikeasti ole mitään pelättävää. Sitä ennen olin aika varuillani ja pelkäsin ihan vaan kohdata ihmisiä.
Ei varuillaanolo ole pelkäämisen synonyymi, enkä todellakaan ala käyttää kamaa sun mainostuksesi takia. Mä tiedän mikä mut rauhoittaa ja se on yksinolo, marise sitten vaikka maailman tappiin siitä ettet saa naista kun naiset haluaa mieluummin olla yksin kuin poltella ruohoa ja syödä sieniä sun kanssa.
Alkoholi = kama? Hmm... Sellainen kiukku attack sieltä
Normaalissa elämässä ei ole mitään syytä olla varuillaan, jos on peloissaan niin sitten ei kannatakaan koskea alkoholiin vaan keskittyä ensin itsensä vahvistamiseen.
Saa toki nököttää yksin kotonaankin, voi kuitenkin olla että joskus tuntuu siltä että olisi kiva nauttia vaikka auringosta, kukkivista ja tuoksuvista puista, ja kaikesta muusta kauniista mitä maailma tarjoaa.
Ps. olen nainen.
En ota muuhun kantaa mutta kyllä alkoholikin on ns "kamaa" mutta vaan laillista. Lähellä heroiinin tasoa eli täällä aiemmin mainittu sienet ja pilvi on paljon turvallisempaa (eikä niihin voi edes kuolla ellei vedä vääriä sieniä)
-ohiksena eri nainen joka joskus harrastaa itsensä tutkiskelua ja alkon koen myrkyksi mitä se onkin
Alue: Aihe vapaa
Jos prioriteetti on perhe ja hyvinvointi, niin kumpikaan näistä ei olisi ongelma. Tuollaisia ongelmia syntyy vain liitoissa, missä on useita omaa etuaan tavoittelevia individualisteja.