Onko muita jotka ei pysty parisuhteeseen koska se on henkisesti kuluttavaa?
Itse analysoin koko ajan tunnelmaa, sanoja ja tekoja. En kykene rentoutumaan toisen ihmisen läheisyydessä vaan koen sen uhkaavaksi ja henkisesti todella raskaaksi. En myöskään siedä ällöttäviä tapoja tai maneereja, junttiutta, tyhmyyttä.
Onni on olla yksin!
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Häh?
Kuka alkaa omasta mielestä epäviehättävän, ällöttävän ja ärsyttävän tyypin kanssa, kuten ap aloituksessa kuvailee? Vai eikö ap saa muunlaisia?
Minä en koe parisuhdetta sopivan ihmisen kanssa ollenkaan kuluttavaksi. Päinvastoin on HELPPO olla oma itsensä, eikä todellakaan tarvitse analysoida tunnelmaa, omia sanoja ja olemisia - toisin kuin joidenkin muiden ihmisten kanssa.
Mä en edes ala millekään miehen kanssa, jonka kanssa ei ole helppo olla oma itsensä. Se ei tarkoita etteikö mua jännittäisi ja ujostuttaisi, mutta mun on aidosti todella luontevaa olla sellainen kuin olen. Miehen kanssa ei ole yhtään sellaista ulos joutumisen ja mokaamisen pelkoa, kuin joissain naisporukoissa joskus.
Ällöttävän, tyhmän ja juntin kanssa en tietenkään viettäisi aikaa. Mun miesystävä on puhdas, siisti, fiksu ja viehättävä. Ihminen jonka kanssa on helpompi ja vapaampi olla, kuin useimpien kavereiden. On ystävissä onneksi myös muutama, jonka kanssa on helppo olla.
Niin, sinä et koe parisuhdetta ollenkaan kuluttavaksi sopivan henkilön kanssa.
Minä esimerkiksi koen.
Mieheni on puhdas, siisti, ahkera, tunnetaitoinen, älykäs ja välittävä, eikä minun tarvitse varoa hänen seurassaan. Ei sanojani, ulkonäköäni eikä sitä miten ja missä vaatteissa röhnötän.
Kuormitun silti hänen seurassaan ja myös esimerkiksi parhaan ystäväni seurasta, vaikka en joudukaan heiltä pelkäämään mitään ailahteluja tai sanattomia vaatimuksia.
Tarvitsen päiväkausia omaa aikaa, enkä koe olevani täysin oma itseni kuin ihan yksin. Jos ei olisi löytynyt miestä, jolla on osaltaan samaa ongelmaa niin olisin yksin, koska muunlaiset ihmiset yleensä vain ahdistuvat ja loukkaantuvat tästä tai yrittävät tunkea koko ajan iholle kiinni tai vähintään pommittavat viesteillä, vaikka lupaavat ensin antaa tilaa.
Elän parisuhteessa ja on vihon viimeinen parisuhde mihin suostun. Yksin olisi helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
No just tänään mietin että onpa kiva olla yksin. Saa tehdä mitä haluaa eikä just tarvitse kuulostella toisen muuttuvia mielialoja. Saa keskittyä omiin tavoitteisiin eikä mustasukkainen kumppani ala sabotoida. Ei valehtelua, petettyjä lupauksia, epäilyksiä pettämisestä. Ei ongelmia erilaisista rahankäyttötavoista. Parisuhteista kuulee niin paljon negatiivista etten ymmärrä niitä silti tavoitellaan.
Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää? Huonon parisuhteen jälkeen on "ymmärrettävää" nauttia yksinolosta, mutta jotenkin se on vaikea ajatus, että yksinäinen haaveilee parisuhteesta? Harvoin ne on elämäänsä tyytyväiset sinkut muutenkaan, jotka erityisesti tavoittelee parisuhdetta.
Ja usko pois, siitä yksin olemisestakin on ihan yhtä lailla kauhutarinoita kuin huonoista suhteistakin.
Entäs tämä... Minulla on asunnossa remontti enkä voi käyttää vessaa. Yritin olla pari päivää miesystävän luona, mutta jatkuva toisen läsnäolo alkoi ahdistaa (vaikka kävin siis päivät töissä). Tulin nyt omalle asunnolle ja mieluummin taidan tehdä asiani ämpäriin kuin lähteä hänen luokseen. 😬
Vierailija kirjoitti:
Entäs tämä... Minulla on asunnossa remontti enkä voi käyttää vessaa. Yritin olla pari päivää miesystävän luona, mutta jatkuva toisen läsnäolo alkoi ahdistaa (vaikka kävin siis päivät töissä). Tulin nyt omalle asunnolle ja mieluummin taidan tehdä asiani ämpäriin kuin lähteä hänen luokseen. 😬
Tekisin saman.
Vierailija kirjoitti:
Entäs tämä... Minulla on asunnossa remontti enkä voi käyttää vessaa. Yritin olla pari päivää miesystävän luona, mutta jatkuva toisen läsnäolo alkoi ahdistaa (vaikka kävin siis päivät töissä). Tulin nyt omalle asunnolle ja mieluummin taidan tehdä asiani ämpäriin kuin lähteä hänen luokseen. 😬
Kysy, pitääkö hän vaippaleikeistä
Vierailija kirjoitti:
Entäs tämä... Minulla on asunnossa remontti enkä voi käyttää vessaa. Yritin olla pari päivää miesystävän luona, mutta jatkuva toisen läsnäolo alkoi ahdistaa (vaikka kävin siis päivät töissä). Tulin nyt omalle asunnolle ja mieluummin taidan tehdä asiani ämpäriin kuin lähteä hänen luokseen. 😬
Paljon yläpeukkuja. Tarkoittaako, että muut tekisivät samoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs tämä... Minulla on asunnossa remontti enkä voi käyttää vessaa. Yritin olla pari päivää miesystävän luona, mutta jatkuva toisen läsnäolo alkoi ahdistaa (vaikka kävin siis päivät töissä). Tulin nyt omalle asunnolle ja mieluummin taidan tehdä asiani ämpäriin kuin lähteä hänen luokseen. 😬
Paljon yläpeukkuja. Tarkoittaako, että muut tekisivät samoin?
Jos olisi edessä valinta mies tai paskaämpäri, ottaisin paskaämpärin.
Vierailija kirjoitti:
Entäs tämä... Minulla on asunnossa remontti enkä voi käyttää vessaa. Yritin olla pari päivää miesystävän luona, mutta jatkuva toisen läsnäolo alkoi ahdistaa (vaikka kävin siis päivät töissä). Tulin nyt omalle asunnolle ja mieluummin taidan tehdä asiani ämpäriin kuin lähteä hänen luokseen. 😬
Saako remonttihenkilöt olla paikalla vai remppaatko itse?
Vierailija kirjoitti:
Entäs tämä... Minulla on asunnossa remontti enkä voi käyttää vessaa. Yritin olla pari päivää miesystävän luona, mutta jatkuva toisen läsnäolo alkoi ahdistaa (vaikka kävin siis päivät töissä). Tulin nyt omalle asunnolle ja mieluummin taidan tehdä asiani ämpäriin kuin lähteä hänen luokseen. 😬
No niin, yleensä olen vain viikonloppuisin 1 yön miesystävän luona. Tällä viikolla tuli 2 yötä viikolla ja mies heti vääntää draamaa jostain mitä sanoin torstaiaamuna kiireessä ohimennen vitsinä. Taidan pitäytyä tuossa yhdessä yössä jatkossakin kun heti enempi menee heti pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs tämä... Minulla on asunnossa remontti enkä voi käyttää vessaa. Yritin olla pari päivää miesystävän luona, mutta jatkuva toisen läsnäolo alkoi ahdistaa (vaikka kävin siis päivät töissä). Tulin nyt omalle asunnolle ja mieluummin taidan tehdä asiani ämpäriin kuin lähteä hänen luokseen. 😬
Saako remonttihenkilöt olla paikalla vai remppaatko itse?
Olen päivät töissä joten en ole paikanpäällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs tämä... Minulla on asunnossa remontti enkä voi käyttää vessaa. Yritin olla pari päivää miesystävän luona, mutta jatkuva toisen läsnäolo alkoi ahdistaa (vaikka kävin siis päivät töissä). Tulin nyt omalle asunnolle ja mieluummin taidan tehdä asiani ämpäriin kuin lähteä hänen luokseen. 😬
No niin, yleensä olen vain viikonloppuisin 1 yön miesystävän luona. Tällä viikolla tuli 2 yötä viikolla ja mies heti vääntää draamaa jostain mitä sanoin torstaiaamuna kiireessä ohimennen vitsinä. Taidan pitäytyä tuossa yhdessä yössä jatkossakin kun heti enempi menee heti pieleen.
Miksi olet ollenkaan? Raskaalta kuulostaa.
Selittäjä minullekin, mitä tuo parisuhteen henkinen raskaus tarkoittaa? Ei kai siinä muuta kuin elelee arkea, töitä ja ruoanlaittoa ja telkkarin katselua yhdessä.
Parisuhteet on persiis..ä.Nainen raataa 24/7 ,työ koti penskat..käy kaupas,siivoo,pyykkää.
Vierailija kirjoitti:
Mä mietin jo teininä miten läheisriippuvaisia naiset ovat, vasta 13v vanhat tytöt tavoittelee seurustelua ja itse en ikinä ymmärtänyt mikä muita tyttöjä asiassa kiinnosti ja mua kiusattiin paljon sen takia kun en sopinut muiden tyttöjen juttuihin mukaan.
No kun se ei ole läheisriippuvuutta...
En kestä sekuntiakaan juntteja akkoja, yök
Vierailija kirjoitti:
Selittäjä minullekin, mitä tuo parisuhteen henkinen raskaus tarkoittaa? Ei kai siinä muuta kuin elelee arkea, töitä ja ruoanlaittoa ja telkkarin katselua yhdessä.
Yhteensopimattomuutta jollain tasolla. Esim. toisen mielestä koti tarvitsee remontin mutta toisen mielestä ei. Toinen haluaa asua perheen kanssa omakotitalossa ja toinen kerrostalossa.
Ei minulla tavallaan ole mitään sitä vastaan. Miehen vaan pitäisi olla koulutettu ja hyvätapainen, enkä ole sellaista kuuna päivänä tavannut. Huonojen miesten tapailu tietty onkin aivan kamalaa ja perseestä kaikin tavoin. Mutta ei se sinänsä parisuhteen vika ole vaan niiden huonojen miesten.
Tavallaan.
Kompromissiratkaisu on tällä hetkellä se, että asumme isohkossa omakotitalossa ja meillä on omat makuuhuoneet tarpeeksi kaukana toisistaan (useampi huone välissä).
Minulla on jäsentymätön kiintymyssuhdemalli ja pahoja traumoja, eikä suurin osa miehistä ymmärrä tätä alkuunkaan vaan alkaa välittömästi kiukuttelemaan, että miksi olen hankala.
Nykyinen avomies on aivan toista maata ja rakastan häntä kyllä, vaikka en tykkää sitä hänelle sanoa ja haluan pitää välimatkaa.
Meillä on tosi kivaa yhdessä, mutta tarvitsen myös paljon omaa aikaa ja miehen, joka on itsenäinen. Onneksi hänkin tarvitsee omaa aikaa ja on omien piirteidensä takia sellainen, että hänelle voi vain sanoa "nyt ärsyttää/ahdistaa, haluan olla yksin", eikä siitä seuraa mitään möksähdystä tai kehityskeskustelua. Samoin hän voi sanoa vaikka kesken keskustelun että menee lepäämään tai on migreeniä tai menee ulkohommiin ja that's it. Peukku ylös ja sinne meni.
Olen ollut vuosia myös täysin tyytyväinen yksin ja niin olisin myös jos tämä suhde loppuisi, vaikka voisin kyllä myös olla yhdessä hautaan asti. Mitä en todellakaan voinut aiemmasta suhteesta sanoa.
Mutta tarvitsen ainakin täysin oman huoneen, oman sängyn, älykkään miehen joka seisoo omilla jaloillaan ja tuo turvaa ja positiivista sisältöä elämään, omaa aikaa, EI seksipakkoa tai syyllistelyä ja vonkailua, ei mitään pakkosukulointeja, ei avutonta miestä joka tarvitsee sisäkön ja siivoojan.
Myöskään ei mitään hampaat irvessä yhteisiä urakehityksiä tai harrastusten ja minun rahojen kontrollia. Kunhan asumisen kulut jaetaan tasapuolisesti niin mies saisi ostaa vaikka Pokemonkortteja tai jotain harvinaisia näyttelyhamstereita tai eksoottisia hämppyhäkkejä jos se häntä kiinnostaisi. Eli kumpikaan ei pakkomanageroi toisen rahoja "yhteisinä" johonkin "yhteisiin" eli toisen jyräämiin kohteisiin. Myöskään toisen töistä tai ystävistä ei nipoteta. Nämä eivät nähdäksesi ole asioita, joista voi oikein sopia. Jos ne eivät sujuisi luonnostaan niin en kestäisi.
Aiempi kokemus parisuhteesta oli että aiemmin hyvänä ystävyyteenä ja satunnaisena seksinä alkanut ihmissuhde yhteenmuuton jälkeen muutti ex-miehen täydeksi vonkausvauvaksi, joka ei osannut enää edes laittaa likaisia astioita tiskiin tai pestä hampaitaan. Ja alkoi kuitenkin kontrolloida minun opiskelua ja vapaa-aikaa, että väärä ala, väärät suunnitelmat, liikaa lemmikkejä. Siksi yhteenmuutto tässäkin suhteessa pelotti, mutta nyt useamman vuoden jälkeen uskaltaa todeta, että juttuun tullaan ja olen saanut pitää oman tilani, eikä mies syyllistä minua ikinä mistään.