Lue keskustelun säännöt.
Mies on vihainen, kun en suostu muuttamaan hänen töittensä perässä
04.06.2026 |
Asutaan pienehkössä keskisuomalaisessa kaupungissa. Mies sai kovan luokan työtarjouksen Espoosta. Meillä on 7,9 ja 11v lapset. Ihana koulu, upeat kaverit ja kiva 5h asunto uudessa kerrostalossa. En suostu muuttamaan. Lasten takia. En halua repiä lapsia juuriltaan.
Mies on vihainen ja murjottaa toista viikkoa, koska olen muka este hänen menestykselleen. Yksin mies ei suostu muuttamaan.
Mitä tästä suhteesta voi enää tulla?
Kommentit (651)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi.
Todellakin manaa. Ystäväni perhe muutti useamman sadan kilometrin päähän isän työn perässä, kun ystäväni oli 10. Hänellä on aina ollut vaikeuksia saada ystäviä (näkyvä kehityshäiriö ja aika ujo tyyppi kyseessä), ja tuo muutto sinetöi hänen yksinäisyytensä aikuisikään asti. Jo muodostetut ystävyyssuhteet 90% viilenivät ja katkesivat, uusia ystäviä ei pienemmästä kaupungistä löytynyt.
On julmaa repiä lapsi tai teini uuteen elämään jonkun hikisen työtarjouksen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi.
Kyllä muuten manaa.
Miksi manaisi? Varmasti, jos muutta vanhempien ongelmien vuoksi Jakomäkeen tai Kurviin juu, mutta silloinkaan ongelma ei ole se muutto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.
Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa.
Et selvästikään ole kasvattanut lapsia Espoossa. Juuri entinen työkaveri on muuttamassa takaisin pikkukaupunkiin, koska ei halua, että lapset joutuvat Espoon peruskouluun. Kuulema hirveä kasvatusympäristö.
Siellä alkaa olla mm porukkaa todella paljon.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi.
Todellakin manaa. Ystäväni perhe muutti useamman sadan kilometrin päähän isän työn perässä, kun ystäväni oli 10. Hänellä on aina ollut vaikeuksia saada ystäviä (näkyvä kehityshäiriö ja aika ujo tyyppi kyseessä), ja tuo muutto sinetöi hänen yksinäisyytensä aikuisikään asti. Jo muodostetut ystävyyssuhteet 90% viilenivät ja katkesivat, uusia ystäviä ei pienemmästä kaupungistä löytynyt.
On julmaa repiä lapsi tai teini uuteen elämään jonkun hikisen työtarjouksen takia.
Tajuat varmaan että se teini muuttaa muutaman vuoden päästä ihan itse? Lasten kaveripiiri menee uusiksi vielä monta kertaa ennen aikuisuutta. Oikein juuret revitään 😂
Heitä äijä ulos ja ala jakamaan tussuasi naapurin Erkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi.
Todellakin manaa. Ystäväni perhe muutti useamman sadan kilometrin päähän isän työn perässä, kun ystäväni oli 10. Hänellä on aina ollut vaikeuksia saada ystäviä (näkyvä kehityshäiriö ja aika ujo tyyppi kyseessä), ja tuo muutto sinetöi hänen yksinäisyytensä aikuisikään asti. Jo muodostetut ystävyyssuhteet 90% viilenivät ja katkesivat, uusia ystäviä ei pienemmästä kaupungistä löytynyt.
On julmaa repiä lapsi tai teini uuteen elämään jonkun hikisen työtarjouksen takia.
Tajuat varmaan että se teini muuttaa muutaman vuoden päästä ihan itse? Lasten kaveripiiri menee uusiksi vielä monta kertaa ennen aikuisuutta. Oikein juuret revitään 😂
Ap:n lapset ovat 7, 9 ja 11 v. Eivät hetkeen muuttamassa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi.
Todellakin manaa. Ystäväni perhe muutti useamman sadan kilometrin päähän isän työn perässä, kun ystäväni oli 10. Hänellä on aina ollut vaikeuksia saada ystäviä (näkyvä kehityshäiriö ja aika ujo tyyppi kyseessä), ja tuo muutto sinetöi hänen yksinäisyytensä aikuisikään asti. Jo muodostetut ystävyyssuhteet 90% viilenivät ja katkesivat, uusia ystäviä ei pienemmästä kaupungistä löytynyt.
On julmaa repiä lapsi tai teini uuteen elämään jonkun hikisen työtarjouksen takia.
Tajuat varmaan että se teini muuttaa muutaman vuoden päästä ihan itse? Lasten kaveripiiri menee uusiksi vielä monta kertaa ennen aikuisuutta. Oikein juuret revitään 😂
Teini on siinä vaiheessa täysi-ikäinen ja voi itse päättää minne muuttaa ja milloin. Täysi-ikäisen on helppo pitää yllä ystävyyssuhteita verrattuna kymmenvuotiaaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai on Espoo kamala paikka asua? Asunut Laurinlahdessa jo yli 20 vuotta, mielestäni on hyvä paikka elää, kasvaa, käydä koulut ja harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on asiantuntija, yksi harvoista. Tekee kyllä vaan laskelmia tietokoneella. Voisi tehdä etänä, mutta työhön sisältyy paljon moraaliseettistä pohdintaa, joka käydään työryhmän kanssa aina kasvotusten.
Joku täällä jo arvasi, että keskisuomessa ollaan. Kaikki lapset hevosurheilijoita, yhdellä taitaa jääkiekko viedä voiton.
Miehen ongelma on siinä, että hän ei halua etäsuhdetta. Se ei tue häntä. Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen.
En ole kysynyt lapsilta, mutta vähän veikkaan, että vastaus on kaikilla EI MUUTETA.
Mutta mies ei anna ikinä anteeksi, epäilen.
ap.
"Työnsä on vaativaa ja tarvitsee tukevan ja varman tukiverkon, eli perheen. " - Tuohon voi vastata yhdellä sanalla: Bullshit.
Kukaan täysjärkinen ei tee tuontasoista muutosta kokeilematta mitä se tarkoittaa käytännössä. Kaikki asuinpaikkaa koskevat päätökset on tehtävä ilmeisen nopeasti ja tuntematta edes asuinaluetta. Jos uudesta duunista tuleekin koeaikapurku 2kk päästä mitä sitten? "sori, kävi käpy"?
Tottakai mies menee edeltä ensin vuokralle ja etsii perheelle asunnon paikan päältä. Mutta sitä ennen pitää jo olla päätös, että perhe tulee perästä. Kyllä perhe on monille tärkeä tukiverkko. -Eri
Ei tuossa vaiheessa vielä tarvitse olla varmuutta asiasta, jos saa loistotarjouksen muualta niin sitä voi kähteä pienellä kynnyksellä katsomaan ja sitten kun on muodostunut kuva minkälaista elämä siellä olisi kaikille niin silloin perheellä on oikeasti vaihtoehto jota pohtia, sen sijaan että kiukutellaan: "mä haluan mennä ja teidän pitää seurata sokkona tai vihaan teitä ikuisesti"
Kukaan ei tunnu huomioivan sitä, että jos mies ottaa tämän uuden työn vastaan, hän samalla irtisanoutuu vanhasta. Tuskin hän vanhaan työhön haluaa palata, jos uusi työ ei olekaan sitä, mitä toivoi. Löytyykö siis uutta työpaikkaa enää nykyiseltä paikkakunnalta? Mitä, jos ei löydy?
Mies voi valita myös sen, että asettaa perheensä etusijalle, ja pitää asiat ennallaan. Sekin on valinta. Vieläpä vastuullinen valinta
Me emme nyt kuitenkaan tiedä ollenkaan, minkälainen se "kovanluokan" työtarjous on, olisiko se miehelle unelmien täyttymys. Miten hän viihtyy nykyisessä työpaikassaan, kaipaako oikeasti muutosta ja uusia haasteita, joita uusi työ tarjoaisi? Tuo on vaikea tilanne ihan varmasti. Voi käydä myös niin, että jos mies työtarjouksesta kieltäytyy, kun ei saa perhettä mukaansa, hän on ap:lle myöhemmin katkera menetetystä mahdollisuudesta. Ehkä hänen pitäisi kuitenkin kokeilla sitä vaihtoehtoa, että hankkii Espoosta vuokrakämpän, asuu viikot siellä ja viettää viikonloput perheensä kanssa. Ja olisiko nykyisestä työpaikasta mahdollista saada ensin virkavapaata vaikka vuodeksi, jotta pääsee kokeilemaan, miten järjestely toimii, ennen kuin irtisanoutuu kokonaan.
Avainsana on kompromissi. Ja aloituksen perusteella siihen ei ap:n mies ole suostunut, vaan vaatii saada kaiken haluamansa sellaisenaan.
Olen edellinen kommentoija ja tarkoitin oman kommenttini enemmänkin neuvoksi ap:n miehelle, kun sanoin, että hänen ehkä kannattaisi kokeilla, jottei katkeroidu.
Tällä palstalla leimahtaa aina hyvin äkkiä miesviha, nytkään emme läheskään kaikkia faktoja tiedä ja silti ollaan valmiita leimaamaan ap:n mies itsekkääksi paskiaiseksi.
Ei ole miesvihaa nähnytkään se, että arvostelemme itsekästä ihmistä, samantekevää onko kyseessä mies vai nainen. Ja perustamme arviomme hänestä ihan ap:n omiin viesteihin, joista välittyy kuva melkoisen vastenmielisestä miekkosesta, joka vaatii perheeltä uhrauksia joustamatta itse ollenkaan.
-eri
Ei onnistunut enää lainaaminen, mutta kommentoin nyt vielä sille, joka sanoo ap:n miestä vastenmieliseksi miekkoseksi sillä perusteella, että miestä harmittaa, kun joutuu kieltäytymään huippu työtarjouksesta, kun ei halua muuttaa ilman perhettään ja vaimo ei halua lähteä. Aika kevein perustein sinä toisen tuomitset. Minusta mies olisi huomattavasti itsekkäämpi, jos hän muitta mutkitta olisi ilmoittanut jättävänsä perheensä ja lähtevänsä yksin.
Mitä itsekästä siinä olisi ollut, että asuu työviikot itsekseen, ja palaa lomilla kotiin?
Jos nainen tekisi niin ja jättäisi kolme lasta miehen hoidettavaksi, nainen haukuttaisiin itsekkyyden huipentumaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi.
Todellakin manaa. Ystäväni perhe muutti useamman sadan kilometrin päähän isän työn perässä, kun ystäväni oli 10. Hänellä on aina ollut vaikeuksia saada ystäviä (näkyvä kehityshäiriö ja aika ujo tyyppi kyseessä), ja tuo muutto sinetöi hänen yksinäisyytensä aikuisikään asti. Jo muodostetut ystävyyssuhteet 90% viilenivät ja katkesivat, uusia ystäviä ei pienemmästä kaupungistä löytynyt.
On julmaa repiä lapsi tai teini uuteen elämään jonkun hikisen työtarjouksen takia.
Tajuat varmaan että se teini muuttaa muutaman vuoden päästä ihan itse? Lasten kaveripiiri menee uusiksi vielä monta kertaa ennen aikuisuutta. Oikein juuret revitään 😂
Teini on siinä vaiheessa täysi-ikäinen ja voi itse päättää minne muuttaa ja milloin. Täysi-ikäisen on helppo pitää yllä ystävyyssuhteita verrattuna kymmenvuotiaaseen.
No ei todellakaan pidä paikkaansa. Lapset saa uusia kavereita, aikuinen hyvin harvoin. Lapsi voi soittaa vanhoille kavereilleen siinä missä aikuinenkin ja vanhemmastahan se on kiinni näkeekö kavereitaan edellisestä paikasta vai ei. Mistä ihmeestä syntyy mielikuva siitä, että muutto olisi jotenkin iso juttu lapselle? Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi.
Todellakin manaa. Ystäväni perhe muutti useamman sadan kilometrin päähän isän työn perässä, kun ystäväni oli 10. Hänellä on aina ollut vaikeuksia saada ystäviä (näkyvä kehityshäiriö ja aika ujo tyyppi kyseessä), ja tuo muutto sinetöi hänen yksinäisyytensä aikuisikään asti. Jo muodostetut ystävyyssuhteet 90% viilenivät ja katkesivat, uusia ystäviä ei pienemmästä kaupungistä löytynyt.
On julmaa repiä lapsi tai teini uuteen elämään jonkun hikisen työtarjouksen takia.
Tajuat varmaan että se teini muuttaa muutaman vuoden päästä ihan itse? Lasten kaveripiiri menee uusiksi vielä monta kertaa ennen aikuisuutta. Oikein juuret revitään 😂
Ap:n lapset ovat 7, 9 ja 11 v. Eivät hetkeen muuttamassa mihinkään.
Juu, luultavasti eivät koskaan, jos se apsta on kiinni. He asuvat paikassa, josta jo lukioon tai ammattikouluun joutuu tosi moni lähtemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi.
Todellakin manaa. Ystäväni perhe muutti useamman sadan kilometrin päähän isän työn perässä, kun ystäväni oli 10. Hänellä on aina ollut vaikeuksia saada ystäviä (näkyvä kehityshäiriö ja aika ujo tyyppi kyseessä), ja tuo muutto sinetöi hänen yksinäisyytensä aikuisikään asti. Jo muodostetut ystävyyssuhteet 90% viilenivät ja katkesivat, uusia ystäviä ei pienemmästä kaupungistä löytynyt.
On julmaa repiä lapsi tai teini uuteen elämään jonkun hikisen työtarjouksen takia.
Tajuat varmaan että se teini muuttaa muutaman vuoden päästä ihan itse? Lasten kaveripiiri menee uusiksi vielä monta kertaa ennen aikuisuutta. Oikein juuret revitään 😂
Ap:n lapset ovat 7, 9 ja 11 v. Eivät hetkeen muuttamassa mihinkään.
Juu, luultavasti eivät koskaan, jos se apsta on kiinni. He asuvat paikassa, josta jo lukioon tai ammattikouluun joutuu tosi moni lähtemään.
No jep. Ja lähteekin riemuata kiljuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi.
Kyllä muuten manaa.
Aika moni manaa sitä, kun on jääty johonkin tuppukylään. Eikö tunnu yhtään tutulta tuppukylän nuorison suusta ”täällä ei ole mitään ja muutan heti pois, kun pääsen”?
Olin tuollainen nuori (varmaan aika moni on), mutta niin vaan lopulta palasin kotikaupunkiini takaisin enkä lähde muualle. Moni ystäväkin asui aikansa pääkaupunkiseudulla ja tuli samaan tulokseen, ovat tulleet takaisin kun vaan saaneet töitä. On ihan eri elämä ja vapaus täällä, toistaiseksi vielä turvallistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies voi reissata viikot ja te muut jäätte nykyiseen. Helppo case. Niin me muutkin tehdään, ei ongelmia. Lasten kanssa voi muuttaa myöhemmin, jos työ on kuin unelma, esim kun keskimmäinen menee lukioon.
Vierailija kirjoitti:
Vai on Espoo kamala paikka asua? Asunut Laurinlahdessa jo yli 20 vuotta, mielestäni on hyvä paikka elää, kasvaa, käydä koulut ja harrastaa.
Espoossa on paljon ihania paikkoja asua. Parhaat ystävät asuvat Tapiolassa, Saunalahdessa, Koukkuniemessä, Nöykkiössä, Laaksolahdessa, Hannuksessa, kaikilla on hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.
Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.
Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys.
No amen. Muutto ei edes ole mikään ongelma lapsille silloin kun perheenä muutetaan. Yksikään lapsi ei aikuisena manaa muuttoja, sitä kyllä todellakin, jos vanhempi masentuu tai katkeroituu toisen vanhemman vuoksi.
Todellakin manaa. Ystäväni perhe muutti useamman sadan kilometrin päähän isän työn perässä, kun ystäväni oli 10. Hänellä on aina ollut vaikeuksia saada ystäviä (näkyvä kehityshäiriö ja aika ujo tyyppi kyseessä), ja tuo muutto sinetöi hänen yksinäisyytensä aikuisikään asti. Jo muodostetut ystävyyssuhteet 90% viilenivät ja katkesivat, uusia ystäviä ei pienemmästä kaupungistä löytynyt.
On julmaa repiä lapsi tai teini uuteen elämään jonkun hikisen työtarjouksen takia.
Tajuat varmaan että se teini muuttaa muutaman vuoden päästä ihan itse? Lasten kaveripiiri menee uusiksi vielä monta kertaa ennen aikuisuutta. Oikein juuret revitään 😂
Teini on siinä vaiheessa täysi-ikäinen ja voi itse päättää minne muuttaa ja milloin. Täysi-ikäisen on helppo pitää yllä ystävyyssuhteita verrattuna kymmenvuotiaaseen.
No ei todellakaan pidä paikkaansa. Lapset saa uusia kavereita, aikuinen hyvin harvoin. Lapsi voi soittaa vanhoille kavereilleen siinä missä aikuinenkin ja vanhemmastahan se on kiinni näkeekö kavereitaan edellisestä paikasta vai ei. Mistä ihmeestä syntyy mielikuva siitä, että muutto olisi jotenkin iso juttu lapselle? Ei ole.
Minulla on kaksi lasta, jotka lähtivät lukion jälkeen muualle opiskelemaan. He saivat heti kavereita, joista osasta tuli läheisiä ystäviä. Opintojen alussa ei juuri kenelläkään ole vakiintunutta kaveripiiriä, johon on vaikea päästä mukaan.
En usko, että uraa tekevä mies lähtee kuljettelemaan lapsiaan tapaamaan entisiä kavereita kerran, pari kuukaudessa.
No tottakai te muutatte. On hyvin lyhytnäköistä jäädä kiinni huoneisiin. Ei tollasta mahdollisuutta tule vastaan kovin montaa kertaa enää ja se on ihan selvää, että lapsilla se irtautuminen on edessä joka tapauksessa. Lasten juuret on tasan lpsuuden perheessä, ei siinä sun rakentamassa kuplassa.
Ette tietenkään muuta. Muuttaisitteko sun töiden perässä? Niinpä. Tuon ikäiset lapset tarvitsee ne tutut kaverit ja juuret
Jos mies on tosissaan uran kanssa, keksii kyllä keinon pendelöidä
Pieni Keskisuomalainen paikka on lapselle huomattavasti parempi paikka kasvaa kuin Espoo. Usko minua, et halua lapsista espoolaisia ellet ole jo siinä kulttuurissa sisällä
Tuollainen elämä?